//
täältä jatkuu, enemmän tai vähemmän... 8D Suskari ja John tänne, siis.//
Kherdin
Päivä jatkoi aurinkoisena porottamistaan, tavoittaen auringonsäteillään lähes kaiken metsän suojassa liikkuvan, välittämättä siitä, halusiko tuo liikkuja tulla tavoitetuksi. Useimmille olennoillehan moinen sopi mainiosti, mutta jotkin olennot oli vain luotu pimeyteen. Yöeläimet, vampyyrit - ja drowhaltiat. Ja epäonnekseen Kherdin sattui olemaan drowhaltia, jolla oli ongelmia jo ilman auringon silmiä häikäisevää vaikutusta.
Kyllä hetkessä oli hyviäkin puolia, Kherdinhän oli elossa. Ainakin toistaiseksi. Hän oli äskettäin ottanut yhteen erään ihmisen kanssa, eikä ollut säästynyt taistelusta vammoitta. Syitä tuohon oli monia. Kherdinin virheet, vastustajan taitavuus, ja auringonpaiste, joka vahingoitti haltian herkkiä silmiä.
Musta haltia oli kuitenkin enemmän huolissaan kyljestään kuin silmistään. Vaikka aurinko haittasi hänen näkökykyään ja sai pidemmän päälle silmät kirvelemään, kylki oli vahingoittunut pahasti saadessaan taistelussa useita osumia. Siinä tuntui kipua aina kun se joutui venymään, sekä Kherdinin tehdessä äkillisiä liikkeitä. Ja kun otti huomioon, että drowhaltia yritti liikkua mahdollisimman hiljaa ja sulavasti varjosta varjoon, tuo joutui tekemään monia nopeita pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä useinkin. Hänellä ei vain olisi varaa toiseen yhteenottoon, joten oli paras yrittää pysyä poissa mahdollisten vastustajien näköpiiristä, kun kerran näköaistikaan ei toiminut. Vastustajien havaitseminen näet vaikeutui tällöin huomattavasti.
Näiden kaikkien syiden vuoksi Kherdin piti varjosta varjoon-tekniikkaansa yllä, eikä tuon ilmeestä voinut mitenkään nähdä, että moinen teki välillä kipeää.
Taistelun jäljet olivat kuitenkin selvästi nähtävissä Kherdinin ulkonäössä. Tuo oli kietaissut ympäristön mukaan väriä vaihtavan viittansa ympärilleen, mutta moinen ei auttanut paljoakaan. Viitassa oli niin repeämiä kuin punertava läikkä kyljen kohdallakin. Mutta ainakin kangas oli tyrehdyttäny verenvuodon - toivottavasti. Kherdin ei ollut vielä vilkaissut kylkeensä päinkään. Se olisi parasta tehdä jossakin pimeämmässä paikassa, jossa drowhaltiaa ei niin vain yllätettäisikään..
Kherdin pysähtyi hetkeksi erään tiheälehtisen puun varjoon, sulkien silmänsä. Sen jälkeen, kun tuo oli tullut yllätetyksi taistelussa ja onnistunut lopulta paeta sitä, haltia oli pitänyt huppuaan niskassaan huolimatta siitä, että tuon silmissä oli pian alkanut tuntua pisteliästä kipua. Drow ei kuitenkaan tahtonut toistaa virhettään uudelleen.