Rotta, polku ja kivi ll Suskari


Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

Viesti Su Loka 18, 2009 5:33

Rotta, polku ja kivi ll Suskari

((Tällaista alkua. Bliss voi olla se murhaaja, jos niin haluat, mutta missään nimessä en sellaista vaadi. Pitipä vain laittaa rotta jostain syystä metsään))

Se oli pelkkä kinttupolku, eikä Vanhalla Rotalla ollut aavistustakaan minne se tarkalleen vei. Tai oikeastaan se ei ollut edes oikea polku, vaan pelkkä hieman helppokulkuisempi kaistale, joka oli siihen vain muodostunut, kun maata oli tallattu kerta toisensa perään. Yksi kulki, toinen perässä, kolmas näki jäljet ja epäili paikkaa niiden johdosta helppokulkuisemmaksi. Ja niin edelleen. Loppujen lopuksi se oli sitten polku, yksinkertaisesti koska moni kulkija oli sitä tietämättään luonut. Eikä rotalla ollut yhtään mitään sitä vastaan, metsässä rämpiminen oli tarpeeksi rassaavaa muutenkin.
Tarkalleen ottaen Vanha Rotta ei edes tiennyt, miksi oli menossa juuri tähän suuntaan. Tai olihan joku toki murhattu, murhaajasta luvattu palkkio ja jäljet johtaneet metsän suuntaan. Mutta sitä Vanha Rotta ei tiennyt, miksi kulki juuri tätä kinttupolkua pitkin. Kukaties rahaa päänsä palkaksi saanutkin kulkisi pitkin tätä polkua, siinä oli järkeä. Olipa sitten kuka olikaan, siitä ei oltu oltu turhan selväsanaisia. Ei sillä ollut sillä tavalla edes väliä, rahastahan tässä oli kyse.

Olipa miten oli, ja kulkipa pakenija missä kulkikaan, oli Vanha Rotta tampannut omaa osuuttaan kinttupolusta jo hyvän ajan. Aurinkokin, sikäli kun se puiden välistä erottui, oli ehtinyt jo liikkua selvästi taivaalla. Vanhat jäsenet alkoivat pikkuhiljaa vaatia lepoa, eikä rotalla ollut oikeastaan yhtä ainoaa syytä olla sitä antamatta niille. Pakenija tuskin pääsisi turhan pitkälle, ei ainakaan metsässä ryntäilemällä, eikä takaa-ajosta kuitenkaan tulisi mitään väsyneenä. Rotta raapi hetken arpista korvantaustaansa ja etsiskeli katseellaan sopivaa paikkaa istahtaa.
Vähän matkan päässä oli mukavankokoinen kivi, joka näytti sopivalta pieneen levähdykseen. Kukaties sekin oli polun tapaan ollut monen käytössä. Vanha Rotta istahti hetken tuijotettuaan sen päälle, laski kantamuksensa viereensä ja kaivoi esiin vesileilin. Se oli täytetty tänä aamuna, eikä neste ollut vielä ehtinyt eltaantua millään tavoin. Janoiseen kurkkuun se tuntui todella mukavalta.

Vanha Rotta antoi varpaidensa hyväillä kiven karheaa pintaa ja hengitti syvään. Tällaistakaan ei olisi tarvinnut vielä muutama vuosi sitten tehdä, lepotauko olisi odottanut vielä monta tuntia. Mutta vaikea asialle oli mitään tehdä...
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3916

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Loka 18, 2009 6:44

Bliss

Bliss ei normaalisti ollut murhia suorittamassa, mutta valitettavasti käsky oli tullut ylempää kuin hän itse, joten pitihän hänen tahrita kätensä vereen jälleen kerran. Kuinka monet kasvot hän onkaan nähnyt jähmettyneenä kauhusta kun hän osoitti punaisella kädellään ja muutaman sekunnin päästä uhri makasi maassa kuolleena kuin kivi, kasvojen jäädessä siihen kauhu irvistykseen silmät auki. ..Silti se ei hänen omatuntoaan pistänyt soimaan- johtui varmaan siitä, että hän oli tehnyt tuota niin saatanan usein ilmekkään värähtämättä. Ensinmäiset kerrat olivat kuitenkin olleet kauheita totta kai. Kukaan ei ole syntynyt tappajaksi alun alkaen, ei edes hän.
Mutta nyt...

Bliss oli johdattanut uhrinsa metsän aumaan pimeyteen, jossa tuo ei ikinä kykenesi häntä pakenemaan jalkasin.. Kukaan ihminen ei kykene pakenemaan vampyyriä.
"Minne olemme menossa?" Kysyi hoikka, mutta joksikseen lihaksikkaan puoleinen tumma tukkainen mies joka oli selvästikkin hieman normaalia kansalaista korkeammassa asemassa arvo asteikossa näin vaatetuksesta päätellen. Muuta tuosta ei osannutkaan päätellä päältä päin, ellei olisi tiennyt enemmänkin ja Bliss tiesi tuosta paljonkin. Tuo mies oli kuninkaan linnassa vartija ja tuolla oli perhe.. ja paljon muutakin yhtä turhaa vampyyri oli ottanut miehestä selvää. Tietoa ei koksaan ollut liikaa..
Bliss ei vastanut mitään miehen kysymykseen, kiersi miehen eteen pakottaen tuon pysähtymään hänen eteensä ja kohtaamaan hänet kasvotusten. Vartija katsoi vampyyriä hämmillään ja oli avaamassa suutaan vampyyrin ehtiessä kuitenkin ensin.
"Arvon herra Ken Archer, tuomisten teidät teloitukseen epäiltynä vakoilusta.. ja varkaudesta." Sen sanottunaan Bliss riisui toisen mustan käsineensä, jonka alta paljastui punainen käsi, kuin käsi olisi ollut vereslihalla tai ilman nahkaa. Mies kääntyi juostakseen karkuun päästäen ensin kauhun huutonsa. Se oli liian myöhäsitä vampyyri kohotti kätensä josta lähti luikertelemaan punaista savua kohti miestä. Punainen savu sai miehen kiinni kuinka kovaa tuo olikaan yrittänyt juosta ja tuo kyyristyi kasaan tuskissaan käännellen ja tärsiten. Bliss ei tappaisi tuota.. ei vielä, hänellä oli kysyttävää.
"Miksi?" Vampyyri kysyi vakavana ja asteli lähemmäs miestä pitäen kättään ojossa edelleenkin miehen huutaessa kivusta, eikä vastanut mitään. Bliss koukisti hieman sormiaan ja mies huusi tuskissaan..
"H-h-he pakottivat minut! Säästä minut kiltti, säästä.. Minä pyydän!" Mies sai huudettua kipunsa lomasta. Blissin kasvot eivät värähtäneetkään..
"Valitan tämä on määräys." Bliss sanoi ja puristi kätensä nyrkkiin.. mies kuoli kaatuen maahan siihen asentoon mihin oli jäänytkin kauhun ja kivun vääristymät kasvoillaan. Punainen savu luikerteli takaisin vampyyrin käteen ja käsi sujautettiin takaisin hanskan alle. ..Murhahan tämä oli ollut, mutta tämä oli ollut määräys eikä hän voi asialle mitään. Ei hän voi kyseenalaistaa pahemmin kenenkään ylemmän määräyksiä, vaikka toisinaan niin tekikin ihan vähän väliä. Mutta niille oli omat syynsä.

Bliss käveli ruumiin ohi luomatta siihen vilkaisuakaan ja liikkuen yhtä ketterästi ja sulavasti metsässä kuin eläin.. Se oli suorastaan luonnotonta kuinka taitavasti oksia katkaisematta ja ääntäkään päästämättä vampyyri kykeni liikkumaan metsässä.
"Hyvää loppu elämää.." Bliss mutisi mennessään vielä kuin jäähyväisiksi tuolle miehelle kuin tuo olisi voinut kuulla hänet vielä jostakin haudan takaa.

Takaa-ajajastaan Bliss ei tiennyt mitään, sillä ei tämä mies suinkaan päivän ensinmäinen ole ollut.. Viime yönä hän oli murhannut myös yhden halta aatelisen, kunhan oli ensin kuulustellut.

//Toivottavasti tällä päästään eteenpäin 8)//
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Viesti Su Loka 18, 2009 7:04

((Kyllähän tällä toki.))

Vanha Rotta havahtui vesileilinsä parista ja kohotti päätään. Edestäpäin oli kajahtanut tuskainen huuto. Se ei ollut kestänyt kauaa, oli tukahtunut nopeasti, mutta siitä, oliko se todellinen, ei rotalla ollut epäilystäkään. Vanhat, repaleiset korvat eivät olleet enää entisensä veroiset, ja välistä sitä kuuli ääniä muuten vain, mutta tämä oli ollut aito tuskainen rääkäisy. Ihmisen olisi mahdollisesti ollut vaikea kuulla sitä, mutta rotta kyllä erotti huonommillakin korvilla.
Vaikka olikin äänen kuullut, ei Vanha Rotta kuitenkaan syöksynyt hillittömästi perään. Oikeastaan tämä ei edes noussut heti, vaan kulautti vielä leilistä. Mitään ei näkynyt, joten välimatkaa oli ainakin hieman. Sokea ryntäily tappaisi aivan yhtä varmasti kuin mikä tahansa asekin, jos joku vain osasi odottaa. Puhumattakaan siitä, miten helposti eksyi.

Vanha Rotta nousi hetken perästä kaikessa rauhassa, arvioiden mistä päin huuto tarkalleen ottaen oli kuulunut. Edestäpäin, jostakin kinttupolun lähimailta kai. Rotta varmisti, että miekka ja moukari olivat kumpikin helposti esiin vetäistävissä, kuunteli hetken hiljaisuutta lisä-äänien varalta ja suuntasi sitten vaitonaisesti, hieman nopeampaan tahtiin äänien suuntaan. Olipa se sitten haettu tappaja taikka ei, vaikka se todennäköiseltä näyttikin, oli tapahtuneesta parempi ottaa selvä. Kukaties joku toinen oli jo päässyt apajille ja tappanut elannon ennen Vanhaa Rottaa. Tai sitten elanto oli tappanut virkaveljen. Pianhan se nähtäisiin.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3916

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Loka 18, 2009 9:05

Bliss

Niin jos vampyyri olisi tiennyt yhtään olevansa juuri nyt itse metsästyksen kohteena.. Olisi Bliss tehnyt äskeisen tapponsa paljon hiljempaa, mutta hän oli edelleenkin täysin tietämätön asiasta. Rauhallisesti kävellen eteenpäin Bliss seuraili luonnon toimia kaikessa hiljaisuudessa, vaikka puista olivatkin lehdet alkaneet putoilemaan jaksoi muutama lintunen vielä laulujaan luritella metsän ylhääseen hiljaisuuteen.
Mutta syksyn ja kylmän lähestyvän talven näki linnuista ihan hyvin, osa linnuista pyöri puiden runkoja ympäri ämpäri etsien sinne piilotuneita hyönteisiä. Bliss pysähtyi jääden seuraamaan lintujen touhuja hetken aikaa ja antoi itsensä pysähtyä hetkeksi aikaa kokonaan. Ei hänellä kuitenkaan kiire olisi linnalle raportoimaan noista kahdesta pikku taposta.

Kauaa se rauha ei kestänyt kun linnut päästivät ilmoille varoitus huutojaan ja pomppivat heromstuneesti puiden oksilla. Bliss kohautti toista kulmaansa pienesti kuin ei olisi mitään ollut ja kääntyi sitten tulevan äänen suuntaan, tai siihen suuntaan missä linnut olivat ihan hätää kärsimaässä. Pian Bliss eritto hahmon kauempaa, muttei erottanut vielä tarkkaan mikä tai kuka se oli.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Viesti Su Loka 18, 2009 9:56

Linnut huusivat ja mies kääntyi. Vanha Rotta sihahti itsekseen, olkoonkin ettei sillä oikeasti ollut mitään väliä. Mies olisi huomannut joka tapauksessa, ei rotta tippuneiden lehtien ja oksien keskellä hiipisi kenenkään kimppuun kuitenkaan. Mutta siltikin, tämä huomasi ehkä hieman aikaisemmin kuin olisi ollut hyväksi. Nyt tämä ehtisi auttamatta kääntyä joko juoksemaan pakoon tai valmistautua vastarintaan. Kyseessä ei nimittäin ollut mikään metsäläinen, se oli varmaa kun Vanha Rotta pääsi hieman lähemmäs. Ei ollut mitään sinne päinkään, ei metsästäjä tai edes tavallinen matkalainen. Mutta sikäli mikäli rotta näki, ei tällä ollut aseitakaan. Se oli aina hyvä. Oikeastaan mies näytti ainakin kauempaa kaikin puolin helpolta saaliilta. Kyseessä tuskin oli mikään sattumalta vastaan tullut matkaajakaan, sen kertoi jo ruumis, jonka rotta oli ohittanut hetki sitten.

Kun oli tullut huomatuksi, ei Vanha Rotta enää alkanut empiä tai pysähdellä, vaan marssi suoraan kohti. Olisi ollut turha jäädä tuijottelemaan, homma vain pois alta ja rahat pussiin. Tullessaan kohti Vanha Rotta heivasi reppunsa selästään maahan, sen tuomaa liikapainoa ei todellakaan kaivattu jos tilanne kävisi kuin kävisikin ikäväksi. Rengaspanssari oli tietenkin siellä, mutta mies tuskin olisi mukava ja odottelisi vieressä, kun rotta punkeaisi sen päälleen.
"Antaudu, elä. Vastusta, kuole", Vanha Rotta ilmoitti lyhyesti ja ytimekkäästi, kun pääsi tarpeeksi lähelle, että mies varmasti kuulisi mitä sanottiin. Pitkät sepustukset jääkööt niille, jotka sellaisten kanssa viitsivät itseään vaivata. Samalla rotta veti lyhyttä, kolhiintunutta ja lovista miekkaansa huotrasta. Pitkä, reilusti hienompi ase sai jäädä aloilleen. Mutta välähtelipä lyhytkin uhkaavasti, kun sitä oikein käänteli. Tai ainakin se välähteli, jos ei nyt sentään uhannut.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3916

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Loka 18, 2009 11:00

Bliss

Vampyyri tuijotti lähestyvän hahmon suuntaan ja kun lopulta sai tuon kunnolla näkyviin, hän ei voinut olla joksikseen hämmentyneen näköinen- suun pysyessä kuitenkin tiukasti kiinni.
"Onpas täällä isoja rottia.." Bliss mumisi itsekseen kallistaen hieman päätään silkasta mielenkiinnosta tutkislellessaan tuota eläintä kauniin sinisillä silmillään, jotka suorastaan tuntuivat porautuvan sieluun asti.
Rotta nakkasi selkäreppunsa menemään ja Bliss vain kaikessa rauhallisuudessaan tuijotti kun rotta alkoi vetelemään aseitaan esille avaten suunsa.. Jaaha tämä otus siis osasi jopa puhua, mutta tuon sanat eivät olleet vampyyrin mieleen yhtään. Tai kenelle olisivatkaan olleet?
"Olisikohan mahdollisesti vielä kolmatta vaihtoehtoa?" Bliss kysyi yllättävän rauhallisesti ja kääntyi kunnolla rottaa kohden. Vaikutti pahasti siltä, että tästä tulisi taistelu.. Toisinaan hän ei käsittänyt miksi tuo rotta hänet kiinni halusi. Hänhän oli vain toimittamassa tehtäviään mitä hänelle oli annettu. Ellei tuo sitten ollut joku haltioiden puolella. Silloin vampyyri ei säästelisi yhtään.

"..Ennenkuin käyt mitään hätiköityä tekemään, saanen kysyä mistä tuollainen agresiivisuus?" Bliss kysyi tekemättä mitään liikettä vetääkseen aseitaan esille.. Eihän hänellä kylläkään sellaisia ollut olemassakaan.

//Pistetään väsymyksen piikkiin mahd. ajatus typot... x_X//
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Viesti Su Loka 18, 2009 11:21

Vanha Rotta antoi itselleen hetken aikaa ajatella. Mies halusi puhua tästä, kyseli syytä - eli toisin sanoen pelasi siis aikaa. Pelatkoot, tilanne ei muuttuisi mihinkään. Ja oikeastaan rotta mielellään vetikin henkeä, ennen kuin kävi minkäänlaisiin suolistushommiin. Mies tuskin saisi aikaan mitään erityisempää, vaikka tälle kertoisikin.
"Tapoit... palkkion arvoisen. Saan rahaa tästä", Vanha Rotta vastasi hetken asiaa jäsenneltyään. Rotille oli yleisestikin ottaen vaikea puhua tällaista kieltä, eikä Vanha Rotta ollut millään muotoa rotunsa johtava kielinero. Usein ei tarvinnut puhua turhan paljoa, ja tämä pyrkikin lähinnä vain osaamaan kieltä tarpeeksi voidakseen selvitellä pakon edessä hieman asioita.

"Antaudu, tai vien vain... pää", Vanha Rotta toisti vaatimuksensa. Rotta ei uskonut, että aseettomalla olisi juuri vaihtoehtojakaan. Ellei tämä ollut jonkin sortin velho. Loitsuistakin tosin selvisi vaientamalla taikojan ennen kuin tämä oli valmis niiden kanssa. Eipä tosin millään muotoa sillä, että Vanha Rotta olisi halunnut lähteä tukkanuottasille yhtään minkään taikuuteen liittyvän kanssa. Se ei useinkaan ollut hinnan väärttiä.
Arpinen rinta kohosi. Kirpeä syysilma ei ollut erityisen mukavaa hengittää vanhoille keuhkoille, mutta ainakin Vanha Rotta oli valmis. Miekan paino tuntui tutulta kättä vasten.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3916

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ma Loka 19, 2009 10:33

Bliss

Ei, hän ei aikoinut pelata itselleen mitään aikaa, sillä hän oli vain hieman hämillään siitä kun tuo rotta jahtasi häntä kuin jotakin turkkis sutta. Mutta pian sekin syy tuli selville.. Tuo ilmeisesti jahtasi häntä siitä hyvästä, kun hän oli tappanut sen aatelis haltian kuin itikian. Kunhan oli ensin leikkinyt tuon tunteilla ja ystävällisyydellä.
"Ymmärrän." Vampyyri hymähti pienesti ja kovin salaperäisen oloisesti kun rotta oli saanut puhuttua oman suunsa puhtaaksi. Eikä Bliss voinut olla yhtään myöntämättä itselleen, että hänen päässään naksahti juuri joku todella pahasti vinoon.. Hän oli nimittäin juuri tehnyt päätelmän että tämä elukka oli haltoiden puolella, joita hän vihasi koko sydämmestään hautaan asti, eikä lepäisi ennenkuin ne suippokorvat olisivat alhaalla maassa värjäämässä maata verellään.
"Mutta valitettavasti minun on kieltäydyttävä tarjouksestasi, niin houkutteleva kuin se onkin." Bliss sanoi ja tarkoitti sitä, että jos hän nyt luovuttaisi hän saisi pitää pää nuppinsa ja kuolisi vasta myöhemmin haltoiden käsittelyssä. Ei kiitos..
Bliss riisui takkinsa ja heitti sen lähimmän puun oksalle roikkumaan, kuin naulakkoon valmistatuen näin tulevaan taisteluun. Takin alla oleva pitkähihainen paita oli musta kuin yö korostaen oikein kunnolla miehen kalpeutta. Hanskojaan Bliss ei vielä riisunut, sillä halusi tapansa mukaan taistella ilman magiaa tuota rottaa vastaan. Mutta se ei kieltäisi häntä kuitenkaan käyttämästä kättään jos tarve tulisi.
"Saatte luvan aloittaa.." Bliss hymähti pienesti..
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Viesti Ma Loka 19, 2009 12:24

Ei. Liian huoleton. Vanha Rotta oli jo aikeissa hoidella aseettoman miehen parilla huitaisulla, kun seisahtuikin. Vaisto kielsi hyökkäämästä. Sama vaisto, joka sai torjumaan oikealta vaikka vastustaja harhautti vasemmalta, sama joka sai väistämään vatsaan survaistun keihään ennen kuin se tuli. Sama vaisto, joka oli saanut kerran pysymään joukon viimeisenä, kun edessä oli odottanut väijytys. Lukemattomien taisteluiden hioma taito aavistaa pienestä se, mitä tuleman piti. Selviytyjän vaisto. Ja juuri nyt se huusi kirkkaasti ja kovaa. Mies oli enemmän kuin miltä näytti, aikoi oikeasti ryhtyä tähän.

Vanha Rotta ei lähtenyt hyökkäykseen, vaan lähti hitaasti kiertämään miestä, arvioiden tätä paremmin. Arviointi oli sen verran kuumeista, että viikset väpättivät kuin niitä olisi nyitty. Se tapettukin oli kuollut oudosti, ei näyttänyt aseeseen kaatuneelta. Tässä miehessä oli aivan varmasti jotakin, nyt se tuntui ilmiselvältä. Ehkä pitäisi miettiä hieman uudelleen tätä.
"Viisi...saataa. Häivyn", Vanha Rotta äkkiä totesi. Se oli aivan yhtä vinkuvankitisevää, kuin kaikki muukin mitä rotan suusta tuli, mutta siltikin se oli selvä tarjous. Antaisi viisisataa, lahjoisi, niin ei tarvitsisi ruveta tähän. Rahan perässähän rotta oli, ei tappamisen. Tappaminen oli vain se, mistä rahaa yleensä tuli. Nyt se ei välttämättä ollut sen arvoista. Mutta siitä huolimattakin Vanha Rotta vaihtoi puhuessaan miekan vasempaan käteen ja veti vyöltä myös kuluneen ja kolhiintuneen moukarinsa. Varmuuden varalle.

Todellisuudessa kuollut aatelinen olisi varmasti ollut enemmän arvoinen, mutta eipä se Vanhaa Rottaa juuri liikuttanut. Eivät haltiat maksaisi jollekin palkkamiekalle, rotasta puhumattakaan, murto-osaakaan oikeasta arvosta. Viisisataa oli todennäköisesti jo enemmän kuin mitä palkkio olisi ollut.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3916

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ma Loka 19, 2009 5:52

Bliss

Rotta ei sitten hyökännytkään hänen kimppuunsa.. Oliko hän todellakin noin pelottava tuon mielestä. Siniset silmät vahtasivat rottaa tuon lähtiessä kiertelemään maagia tutkailevasti.
"Viisisataa.. liikaa." Bliss tuumasi tuon otuksen sanoihin kun tuo olisi nyt valmis säästämään hänet jos hän maksaisi omasta hengestään. Milläköhän rahalla tuo ajatteli hänen senkin tekevän? Hänellä oli harvoin tapana kanneskella rahojaan mukanaan keikoilla, ellei hiluja laskettu mukaan.
Toinen kulma nousi aavistuksen verran tuon ottaessa vielä nuijanssakin esille. Blissin huulilta karkasi raskas huokaus.. enisinmäistä kertaa hänkin joutunut turkkis suden asemaan. Saisikohan siitä palkan korotusta? Voisi olla jos hän oikein valittaisi.. Tai ei sittenkään.
Siniset silmät valuivat kohden rottaa..
"Et siis hyökkää?" Bliss kysyi kuin ohi mennen, liikahti ja katoisi ihmissilmälle mahdottomaan nopeuteen. Uudestaan vampyyri ilmestyi rotan sivuun koitti potkaista kylkeen, hyppäsi taaemmas. Tämä oli vain kokeilua mitä tuo rotta todellakin osaisi, jos osaisi mitään, vaikkei vampyyri sitä epäillytkään.
"En toisinaan koskaan kuvitellut joutuvani turkkis suden asemaan.." Mies mutisi ääneen kiertäen sivuttain rottaa valmiina vastaamaan tuon tuleviin iskuihin.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Viesti Ma Loka 19, 2009 6:08

Tarkalleen ottaen Vanha Rotta ei väistänyt, koska tiesi mitä katoaminen tarkoitti. Päin vastoin, kun mies yhtäkkiä katosi silmistä, rotta noudatti mukisematta aavistuksiaan ja jäämättä katsomaan mitä tuleman piti. Jalat liikkuivat ennen kuin pää ehti edes kunnolla tajuta, ja mojova potku vain hipaisi kylkeä. Siitä huolimattakin se tuntui, mutta arpisessa kyljessä hipaisu ei ollut juuri mitään.
Kun se alkoi, ei Vanha Rotta jäänyt tuijottelemaan hölmistyneenä, vaan jätti ajattelun muuhun aikaan ja paikkaan. Epäröinti tappoi, asioita ajateltiin kun niille oli aikaa. Antamatta itselleen aikaa hämmentyä rotta hyökkäsi jo miestä kohti. Kevyt, lyhyt miekka ahdisti tätä parhaansa mukaan, antoi moukarille tilaa kohota valmiiksi kunnon iskuun. Vanha Rotta teki muutaman nopean, tietä avaavan piston miehen suuntaan saadakseen tämän parempaan asemaan ja iski sitten pään yli moukarilla perään.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3916

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ma Loka 19, 2009 8:54

Bliss

Potku oli vain hipaissut tuota rotta otusta, josta musta tukka kykeni ihan hyvin päättelemään kuinka nopea tuo siima häntä oikein oli. Ja jos totta puhuttiin, suorastaan ärsyttävän nopea ja jos tästä taistelusta pitkä kehittyisi.. hän saattisi hyvinkin hävitä ja joutua tuon palkka listoille hyvinkin nopeaan elävänä tai kuolleena. Mutta tavallaan pikku haaste ei olisi pahitteeksikaan pitkästä aikaa.
Rotta syöksähti kohden samantien kun oli iskun väistänyt osittain ja Bliss syöksähti taaksepäin ensinmäisen miekan iskun tieltä ja toinen nihrasi inhottavasti kylkeen. Ei kovinkaan syvältä, mutta kyllä se tuntui inhottavalta kun kipu viilsi pitkin kehoa ja aavistuksen vampyyri painautui kasaan kivun takia. Sitä Bliss ei kauaa joutanut miettimään vaan saattoi vain sivusilmällä näkemään kuinka rotan moukari oli tulossa häntä kohden tehdäkseen hänestä lihamureketta. Bliss astui vajoon, katosi kuin maan nielleenä rotan edestä ja juuri viimetingassa moukarin suhahtaessa ohi.
Varjossa Bliss tutkiskeli kyljessään olevaa keksi verto viilto haavaa. Se oli kipeä ja arka, sekä valutti verta ulos hänestä pikku hiljaa. Vaikka verenvuoto hänen kohdallaan varmasti pian tulisikin tyrehtymään. Vampyyri tuli esille varjoista ja hyökkäsi rottaa kohden, kyyristyi ja koitti pyyhkaistä tuon jalat alta ja jos oli saanut jalat alta koitti napata hännästä kiinni ja alkaa pyörittämään rottaa itsensä ympäri kuin jotakin moukaria. (Ja seuraava taphtuu jos Bliss sai Vanhan Rotan hännästä kiinni) Jonkin aikaa rottaa pyöritettyään Bliss päästi irti tarkoituksenaan nakkauttaa tuon päin puuta..
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Viesti Ma Loka 19, 2009 9:37

Vanha Rotta osasi jo odottaa moukarin ja käden läpi käyvää rusahdusta, kun raskas ase humahti kohti miekanviillosta hämmentyneen miehen päätä. Se olisi lopettanut sen siihen, eikä rotta oikeastaan mitään muuta osannut odottaakaan. Mutta ase iski vain tyhjää, mies suli varjoihin sen alta. Se oli niinkin hämmentävää, että Vanha Rotta oli vähällä kompastua omaan iskuunsa, haparoi ja jäi tuijottamaan. Se oli velho, eikä mikään mitätön sellainen. Rotta koetti keskittyä parhaansa mukaan, unohtaa ajattelun ja saada vireen päästä kiinni, mutta ajatukset uhkasivat harhailla kuolemanvaaraan. Sitä ei saanut ajatella, pelko tappoi mielen ja kuollut mieli tappoi ruumiin.

Yrityksistään huolimatta Vanha Rotta ei ollut vireessä, kun mies ilmestyi taas näkyviin. Häivähdys pelkoa riitti epäröintiin, ja iskemisen sijaan rotta haparoi taaksepäin puolustuksessa. Tämä vastustaja ei ollut mikään tavallinen miekanheiluttaja, outous ja tietämättömyys haittasivat keskittymistä. Ja kun rotta lopulta tajusi, mitä mies aikoi, oli silmänräpäys liian myöhäistä. Suureksi onneksi ei kahta.
Toinen jalka pyyhkäistiin, toinen ehti kauemmas - ja sekin vain taisteluun tottuneiden refleksien ansiosta, ei suinkaan asianmukaisesta keskittymisestä. Vanha Rotta putosi puolittain polven varaan, kompuroiden parhaansa mukaan pystyyn. Mies oli jo tulossa kohti, hamuten otetta jostakin. Sitä rotta ei aikonut antaa, vaan survaisi tätä huonosta asennostaan miekalla rinnan suuntaan. Moukarikin seurasi, mutta siihen oli vaikea saada polven varasta kunnon voimaa, etenkin kun isku oli pelkkää aikaa ostavaa hosumista, jonka turvin päästä taas kunnolla jaloilleen.
Tämä ei mennyt hyvin.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3916

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti To Loka 22, 2009 12:58

Bliss

Vampyyri ypähti taaemmas huomatessaan rotan huitasevan häntä miekalla kohden rintaa. Ja niin nopeasti kuin Bliss yrittikin väistää ei vampyyri ehtinyt pois alta pahemmin, miekan kaunis ja hopeinen terä viilsi mustan paidan auki rinnan kohdilta ja miekan terän tekemä muutaman millin syvyinen pitkä ja hiuksen kapea viilto haava luovutti verta pihalle vampyyristä... mutta hyvin HYVIN vähän. Ei siitä vuodosta edes haittaa ollut. Mokari meni sitten perästä kauniisti ohi niin että humahti..
Bliss soristauti ja astui muutaman askeleen taaemmas rotasta ja jäi katsomaan paitaansa. No hienoa nyt hänen kaunis paitansa oli rikki.. onneksi ei kuitenkaan takki.
"Kiitos paljon.. Nyt joudun ostamaan uuden." Bliss tuumasi lähinnä itsekseen ja nosti katseensa rottaan. Ehkä hän ei enää yrittäisi leikkiä tuon kirppukansan kanssa? Mies riisui toisen hanskoistaan ja sen alta paljastui punainen, kuin vereslihalla oleva käsi. Paitsi ettei verta ollut missään, käsi oli vain inhottavan punainen. Nyt jos hän saisi tuon kirrukasan kerrankin otteeseensa niin tuo saisi sanoa hyvästi elämällensä.
"Valitan rotta, mutta ajatteli lopettaa leikin tähän." Mies sanoi vakavana ja liikautti kätensä kylkensä viereen valmiina jos tuo päättäisi käydä päälle. Ei Bliss, ei todellakaan ollut niin tyhmä että hyökkäisi itse aseellisen rotan kimppuun. Se olisi itsemurha suorastaan.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Viesti To Loka 22, 2009 1:28

Vanha Rotta käytti saamansa hengitystilan kömpiäkseen nopeasti jaloilleen ja kauemmas. Tämä mies tunki iholle pahemmin kuin raivokas koira, vaikka rotta olikin vielä saanut pidettyä irti. Tavallaan koko mies kummastutti. Oli velho, osasi muuttua varjoiksi ja ilmestyi viereen, mutta oli käynyt päälle pelkin paljain käsin. Se ei tuntunut suoranaisen vaaralliselta, olipa voimaa eli ei. Aseettoman sai pidettyä erossa miekalla jo aivan siksi, ettei tämä voinut torjua. Kukaties tämä oli hullu tai luuli liikoja itsestään? Rotta ei uskaltanut ruveta luottamaan siihen liikoja, mutta epäili hieman kuitenkin.

Äkkiä mies kiskoi toisen hanskansa kädestään. Sen alta paljastui käsi, joka herätti melkoista epäluuloa rotassa. Se näytti vaaralliselta, ja miehen itsevarmuuskin kertoi jo jotain. Oliko tämä tosiaan vain leikkinyt tähän asti? Vanha Rotta huohotti jo muutaman tiukan rutistuksen jälkeen, eikä halunnut pitkittää tätä hiukkaakaan - etenkään jos mies tosiaan aikoi vasta alkaa ottamaan tosissaan.
Hetken Vanha Rotta silmäsi miestä läpi, tasaten samalla hieman hengitystään tauolla, joka annettiin. Mutta sitten, vastaamatta mitään toisen sanoihin, rotta hyökkäsi jälleen kohti. Tällä kertaa heilahti ensin moukari, hyvin selvässä ja kömpelön oloisessa iskussa olalta taas päätä kohti. Sen olisi voinut väistää melkein kuka tahansa taistelutaitoinen. Ja niin oli tarkoituskin. Vanha Rotta iski, koetti saada miehen väistämään, ja sivalsi sitten niin nopeasti kuin pystyi lyhyellä miekalla kaulaa kohti. Sen oli tarkoitus yllättää tämä kesken ensimmäisen väistön, niin ettei toiseen olisi enää aikaa. Ja sen oli paras toimia, käsi ei lupaillut hyvää...
Seuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö