Rotta, polku ja kivi ll Suskari

Mättäitä, puskia, kiviä, havu- ja lehtipuita, kukkuloita. Mitä ikinä metsä pitääkään sisällään. Metsän reunat ovat tasaista, usein lehtimetsää, mutta mitä syvemmälle metsään vaeltaa, sitä hankalammaksi ja aaltoilevammaksi maasto muuttuu. Metsää on silmänkantamattomiin, aina Cryptin etelärannikolta pohjoiseen, Kleth vuorille ja niistä eteenpäinkin.
Metsästä löytyy vaikka mitä enemmän ja vähemmän mukavaa. Pohjoisemmasta metsästä löytää melko usein raunioituneita kivirakennuksia, jäänteitä kylistä. Metsästä löytyy kuitenkin myös toimivia, pieniä kyliä, joista suurin osa on ihmisten hallinnassa. Osa kylistä on täysin ihmisten asuttamia, osa taas koostuu suurimmaksi osaksi taruolennoista. Haltioilla ei ole yksittäisiä kyliä pitkin metsää, vaan heillä on yksi, suuri kylä piilossa metsässä.
Käräjäkivet ovat yksi tunnetuimmista muinaispaikoista metsässä. Käräjäkivet ovat suurehko rinki isoja, istumakelpoisia kiviä, joiden keskellä on yksi isompi, pöytää muistuttava järkäle.

Viimeisimmän tannersodan jälkeen haltiat ovat ottaneet metsää haltuunsa. Yksin liikkuvien ihmisten on parasta varoa haltioiden partioivia joukkoja. Myös ihmisten karavaanien, jotka käyttävät metsäteitä, pitää varoa haltioita. Haltiat eivät kuitenkaan ole ainoa uhka metsäteillä ja poluilla. Satunnaiset maantierosvot vaanivat pahaa-aavistamattomia uhrejaan vakiopaikoissaan.
Metsäteitä on rutkasti. Suurin osa niistä on tarpeeksi leveitä ja hyväkuntoisia vankkureille, jotka saattavat matkata kylien välillä, jopa kaupunkiin. Teitä menee aina eteläisimmästä päästä pohjoiseen. Metsätiet ovat kauppiaiden suosima reitti maantierosvoista huolimatta, sillä arojen tiet ovat alttiita lentävien olentojen, kuten lohikäärmeiden hyökkäyksille.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja suskari » 22 Loka 2009, 15:32

Bliss

Leikkinyt? Ehkä joo jonkin verran, hän oli vain testaillut rottaa kuinka kauan tuo kestäisi hänen kanssaan. Ja nyt Bliss pystyi jo sanomaan että rotta alkoi väshtämään hän kykeni jopa vampyyrinä kuulemaan tuon kiihtyneet sydämmet lyönnit. Eikä Bliss voinut myöntää mielessään, että verenhimo siinä sivussa kasvoi, mutta pidätteli. Aina ei voi herkutella.. Eikä elukan veri oikein houkutellut.. karvoja.
Rotta hyökkäsi ja huitasi nuijallaan kohden Blissin päätä ja totta kai mies kyyristyi väistääkseen iskun, ettei kallo murskaantuisi. Se jos mikä olisi hänellekkin kohtalokasta, tai kenelle tahansa muullekkin. Mutta sitä seuraavaa iskua mies ei osannut odottaa. Miekan terä välähti ilmassa ja kohta perään Bliss tunsi kaulassaan kipua ja jotakin kosteaa, sitten kaikki vain sumeni muutamaksi sekunniksi. Mies kaatui ja oli vähällä kaatua maahan, mutta horjuen pysyi kuitenkin pystyssä kaulansa sivua pidellen. Miekka oli osunut kaulan sivuun ja lähti hienosti kaartamaan korvajuuresta kohti rintaa.. ja voi sitä veren määrää mitä pumppaantui ulos.
Bliss otti tukea puusta ja kohotti siniset silmänsä rottaan, joita näytti välillä olevan useampikin kapple. Päässä pyöri kuin vuoristoradassa..
suskari
 

ViestiKirjoittaja Submarine » 22 Loka 2009, 17:46

Se oli ollut epätoivoinen veto, jo senkin takia että moukarinisku oli ollut vastoin alkeellisimpiakin oppeja, ja olisi kyllä kiskaissut Vanhan Rotan tasapainosta ja auki aivan mille tahansa, mutta tällä kertaa se oli kannattanut. Nytkähdys lyhyen miekan terässä, kun se oli leikannut läpi lihasta ja ainakin raapaissut luutakin, kertoi aivan tarpeeksi. Mies liikkui vielä, mutta rotta luuli sen olevan vain viimeisiä huitaisuja ja hoiperteluja, eikä heti edes lähtenyt perään. Mutta ei, ei tämä ollut edes aikeissa kaatua. Kaukana ei ollut, mutta mies oli yhä pystyssä, joskin puuta vasten. Tavallinen ihminen olisi jo sätkinyt maassa ja vuotanut mättäiden joukkoon, mutta tämä eli vielä.

Tajutessaan, että miehestä saattaisi olla vielä johonkin, kukaties katoamaan taas varjoihin tai heittämään päälle jonkin loitsun, Vanha Rotta urahti ja harppoi heti kohti moukari koholla. Kukaties miehen saisi vielä hengissä kiinni, mutta ainakaan tämän ei saisi antaa enää tehdä mitään. Pienessä kiihtyneessä paniikinalussa rotta koetti parhaansa mukaan hakata miestä moukarilla käsiin, jalkoihin ja vatsaan, kunnes tämä ei varmasti liikkuisi enää yhtään. Jos kuolisi niin kuolkoon, mutta nyt oli tärkein vain varmistua, ettei tämä enää jatkaisi mihinkään. Varjotemppu ja pako sen turvin oli kaikkein päällimmäinen pelko.
Submarine
 

ViestiKirjoittaja suskari » 22 Loka 2009, 20:17

Bliss

No.. olisi Bliss varmaan kaatunut ajan kanssa ihan itsekseenkin, mutta eihän tälle mitään voinnut. Eikä vampyyri pahemmin kyennyt enää itseään puolustamaankaan Rotan hyökätessä nuijansa kanssa. Iskuja tuli ja satoi sinne tänne, vain muutaman sekunnin Bliss kesti isku sarjan aika pystyssä, kunnes vain kaatui polviensa varaan päätään suojaten iskuja sadellessa edelleenkin.. Siinä sivussa vampyyri sai idean, siinä muutaman murto-osä sekunnin aikana.
Mies kierähti sivuun niin hyvin kuin suinkin kykeni kunnostaan ja mustelmilla olevan kehonsa kanssa, jonka jälkeen vain yksinkertaisesti kohosi nopeasti ilmaan ja rotan tavoittumattomiin.. Ellei tuo keksi puissa alkaa hyppimään tai jotakin muuta. Bliss piti toista kättään kylkeään vasten huhottaen jo pienesti. Päässä pyöri edelleenkin ja verta valui kaulasta edelleenkin ulos.. Blissin silmät alkoivat lumppaamaan pahaenteisesti.. ja kuten arvata saattaa kaikki pimeni muutaman sekunnin päästä kokonaan ja Blissin löyhä ruumis putosi maahan.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Submarine » 22 Loka 2009, 21:00

Vanha Rotta hakkasi oikeastaan niin lujaa kuin hartiavoimin kykeni. Mies piti saada matalaksi ja ainakin tajuttomaksi nyt eikä heti, ja harmittavan hyvin tämä vielä riippui tajunnanrippeissä kiinni. Ei kauaa, mutta kuitenkin tarpeeksi, että rotta alkoi hieman pelätä saavansa päälleen jotakin vähintäänkin ikävää. Ja tämän vinkkelistä siihen tuli varmuus, kun mies äkkiä kohosikin ilmaan. Rotta otti monta taka-askelta ja tuijotti silmä kovana, mutta mitään ei kuitenkaan tuntunut oikeastaan tapahtuvan. Mies vain keikkui hetken taivaalla ja sitten... putosi takaisin alas - tosin kaikeksi onneksi ja mukavuudeksi tajuttomana.

Hetken Vanha Rotta vain huohotti ja tuijotti. Kukaties eniten voimia oli vienyt oma huitominen, mutta eipä mieskään ollut suoranaisesti säästellyt. Oli vain typerästi odotellut, että hän itse hyökkäisi ensin. Se harvemmin toimi pidemmän päälle, puolustaessa saattoi toki välttyä vahingolta, mutta hyökätessä ei tarvinnut edes yrittää. Kun toisen pakotti puolustamaan, ei tarvinnut huolehtia omastaan. Ei sillä tavoin.
Olipa miten oli, ei ponnistus todellakaan tehnyt hyvää rotalle. Keuhkot kiljuivat armoa, eikä kukaan ollut kertonut, että rytäkkä oli jo ohi. Lihaksiinkin koski, ja ainakin yksi vanha ja jo arpeutunut haava valitti. Vanha Rotta olisi halunnut antaa ruumiilleen lepoa, todellakin olisi, mutta vanki tarvitsi huomiota ensin. Ei todellakaan huvittanut nähdä, mitä tapahtuisi jos tämä heräisi.

Varmistuttuaan, että mies tosiaan oli tajuton eikä esittänyt, etsiskeli Vanha Rotta katseellaan takkia, jonka tämä oli viskannut sivuun. Ja siellähän se olikin. Sen avulla rotta teki jonkinsorttisen siteen tiedottoman käsien ympärille, varoen visusti kuitenkaan koskematta pahaenteiseen paljastettuun käteen. Repusta löytyi köyttäkin, jota rotta veteli tiukasti ja kunnolla päälle, niin että pysyi taluttamaan miestä mukanaan. Oltiinhan tässä kuitenkin viemässä elävää vankia takaisin palkkaajien luokse. Elävästä sai yleensä enemmän. Rotta ei tosin edes kuvitellut, että saisi miehen rahdattua tajuttomana mihinkään, tuskin olisi saanut edes nuorena ja vahvana. Pitäisi vain odottaa, että mies heräisi, ja sitten yksinkertaisesti piestä lisää jos ei muuten kävelisi.

((Oletin, että Bliss olisi tajuttomana ainakin niin kauan, että rotta saisi sidottua kädet. Jos näin ei kuitenkaan ole, niin sano niin muokkaan tuota.))
Submarine
 

ViestiKirjoittaja suskari » 22 Loka 2009, 22:36

Bliss

Meni siinä tajuttomana jokunen minuutti, ennenkuin vampyyri suostui näyttämään tajuihin tulemisen merkkejä. Silmät raoittuivat hieman ja kaikki oli ihan tuhruista ja päässä tuntui parhaillaan olevan joku vuoristorata tai joku muuten vain hakkasi hänen nuppiaan moukarin kanssa. Näkö alkoi pikku hiljaa paranemaan ja ensinmäisenä luonnollisena refleksinä mies yritti nousta ylös, mutta jouti irvistämään kivusta ja kunnolla, sekä huomaamaan ettei kyennyt liikuttamaan käsiään- hänet oli sidottu. Hienoa! Tämähän oli suorastaan loistavaa.. Laiskasti katse valui rottaan, joka vain nökötti hieman kauempaa paikallaan. Bliss ei sanonut tuolle karvakäärölle yhtään mitään, kun ei ollut mitään sanottavaa. Seuraavaksi tulisi vain jumalaton kävely lenkki näiden haavojen ja vammojen kanssa.. Tuskin tuo nyt ihan huvikseen olisi tuohon jäänyt odottamaan.

//Lyhyttä :_: Mutta saanko tuoda Kalman tänne, jos Bliss ei pääse itse omin voimin pois? Ja jos hurttani pääsee niin toivon ilta peliä..//
suskari
 

ViestiKirjoittaja Submarine » 22 Loka 2009, 22:59

((Juu, sopiihan tuo. Kävelevät sitten hyvän aikaa tosiaan.))

Mies palasi tietoisuuteen varsin nopeasti sellaiseksi, jolta oli juuri lyöty kurkku auki ja sitten hakattu moukarilla monenkirjavaksi möykyksi. Mutta Vanha Rotta oli hieman osannut sitä olettaakin, kyseessä kun ei ollut ihminen. Siitä, mikä tämä nyt sitten oli, ei ollut suoranaista ajatustakaan, mutta ainakaan väkivalta ei sitä näyttänyt helpolla tappavan. Rotta tuijotti vain hetken takaisin mieheen. Tämä oli istunut alas juomaan ja tasaamaan hieman hengitystään ja raivokkaasti hakkaavaa sydäntään. Eipä se ollut juuri auttanut, ne halusivat kertoa tarkkaan, miten paljon nyt vihasivat omistajaansa kaltoinkohtelustaan.
"Liikkuu", Vanha Rotta lopulta urahti ja lähti kiskomaan miestä käsien ympärille sidotusta, ainakin parin harppauksen pituisesta köydestä, jonka päätä oli kuitenkin pidellyt koko ajan. Muutaman kerran näytettiin moukaria varmuuden vuoksi, että osasi olla yrittämättä mitään, muutaman kerran taas aivan vain muodon vuoksi.

Äskeinen huitominen oli tosiaan vaatinut veroaan. Vanhalla Rotalla oli kantamuksensa, vanki jota piti tarkkailla ja melkoinen tarpominen ja rämpiminen metsikössä edessä. Rotan piti pysähtyä monta kertaa hengittämään syvään ja juomaan vettä. Kävelymatkaa olisi ollut reilusti muutenkin, mutta tauot pitkittivät sitä vielä hyvänpuoleisesti. Ei oltu vielä edes perillä, mutta ilta alkoi jo hämärtyä metsässä. Vanha Rotta harkitsi jo hieman leiriäkin, muttei halunnut ottaa tämän vangin kanssa sellaisia riskejä.
Submarine
 

ViestiKirjoittaja suskari » 23 Loka 2009, 11:44

Bliss & Kalmankoira

Bliss nosti hieman päätään rottaa kohden kun tuo alkoi nykimään narusta ja käski häntä liikkelle. Kappas, kuinkas hän olikaan arvannut että hän joutuisi omin jaloin kävelemään?
"Valitettavasti en oikein ymmärtänyt.." Bliss tuumasi aluksi pienesti hymähtäen, mutta tuon moukarin esittelyt saivat miehen nousemaan yllättävänkin kiltitsi ylös. Vaikka se nouseminen olikin varsin horjuvaa ja ontuvaa, hyvä ettei sentään kaatunut takaisin maahan. Sitten alkoikin se iki-ihana kävely matka kohden mahdollista rotan palkkaajaa ja hänen teloitustaan. Totta kai hänet teloitettaisiin jollakin tapaa, ei hän ihmisille selkäänsä ole kääntämässä. Mutta jospa mietittäisiin mielummin sitä miten hän voisi mahdollisesti päästä irti näistä köysistä.
Kädet oli sidotut ja rotta vahti häntä kuin hai laivaa, eikä hän tässä kunnossa pahemmin tulisi juoksemaan minnekkään.. hyvä että kävelemään kykeni. ..Ellei sitten turvautuisi lentämiseen, mutta narun päässä siintäkään tuskin mitään hyötyä olisi. Olisikohan jo aika vähän opetella joitakin elementin temppuja, joilla voisi puolustautua? Voisi olla aika hieno idea.. Heti kun tästä ollaan selvitty.

Päivä alkoi vaihtumaan pimemmäksi pikku hiljaa ja Bliss alkoi jo ihan oikeasti väsähtämään tähän kävelyyn tässä kunnossa.. Muttei viitsinyt käydä pahemmin valittamaan kun ei paljoa varaa ollut..

Niin ilta.. se oli yö eläjien kulta-aikaa ja näin myös Kalmankin. Ja kuten arvata saattaa aavekoira oli itselleen etsimässä syötävää jälleen kerran metsän pimennoista ja mielummin vaikka jotakin kaksijalkaista, haltioita siis. Ne menivät Kalman puolesta hyvin korvikkeena ihmislihalle vaikka saikin tyrmistä silloin tällöin ihmislihaa.. Mutta se ei ollut sama kun söisi terveitä ja hyvä kuntoisia ihmisiä, etenkin lihavia. Milloinkohan viimeeksi hän oli niitäkin saanut? Siintä oli toodella pitkä aika, siis todella. Noh hänen pitäisi vain tyytyä tyrmien ihmisiin ja elää haaveissaan, ettei saisi teloitusta. Liian monta kertaa käyty lähellä kurkkimassa hirttosilmukkaa.
Aavekoira pysähtyi kuullessaan ääniä hitusen kauempaa jossakin metsän kätköissä.. No vihdoinkin hän löysi jotakin syötäväksi kelpaavaa, oli haltoita tai sitten ei. Varovasti Kalma lähti lähestymään ääntä, varoen mekastamasta liikaa ettei säikyttäisi noita -ketä lie sitten olivatkaan- tiehensä ja karkuun. Silloin hän jäisi ilman ateriaa ja joutuisi taas tyytymään pelkkiin ihmis vankeihin.
Eikä aikaakaan kun aavekoira sai näkyviinsä tuon kaksikon.. Rotta? Yli-iso rotta!? Olisikohan tässä pitänyt laittaa pata tulelle ja laittaa rotta pataan porisemaan? Noh, kyllä hän tuon kuitenkin tappaisi ja pitäisi poskeensa. Ei olisi syytä kursailla yhtään tähän hätään. Ruokaa oli muutenkin tähän aikaa vähän tarjolla.. Katse siirtyi sitten rotan vankiin ja Kalma tunnisti tuon hepun, vaikkei henkilökohtaisesti tuntenutkaan. Tullut nähtyä muutaman kerran linnan käytävällä, joten ihmisten puolella jota ei saa tappaa isolla punaisella kirjoitettuna. Ja jos hän ei nyt väärin muista tuo oli vampyyri.. Vampyyrin liha ei ollut muutenkaan kovinkaan hyvää, ettei kiitos.
Kalma virnisti ja katosi, ilmestyi uudestaan muutaman askeleen päässä rotasta hymyillen edelleenkin kuin mielipuoli konsanaan.
"Jospa päästäisit ystäväni menemään." Kalma naurahti kuivasti ja Bliss tuijotti siinä takavasemmalla kuin halolla lyötynä.. Jack Fisher pelastamassa!? Tuo kuninkaan murhaaja ja ihan sekaisin oleva friikki oli pelastamassa häntä!? Nyt olivat maailman kirjat sekaisin.. Niin Kalmaa tunnettiin ihmisten keskuudessa Jack Fisherinä ja varsin arvaamattomana tyyppinä, eikä Kalma kiletänyt sitä etteikö olisi. Aavekoiran kaste siirtyi vampyyriin.
"Oletpa itsesi jamaan saanut... oikein rotan loukkuun." Kalma tuumasi naurahtaen lopulle joksikseen pilkkaavasti. "Sitä se vaarallinen työ teettää." Bliss nalvasi takaisin ja Kalma hymähti pienesti siirtäen varsin murhaavan kasteen rottaan. Maha möyräsi kuin nälkäinen karhu..
suskari
 

ViestiKirjoittaja Submarine » 23 Loka 2009, 12:04

Vanha Rotta jäi tuijottamaan uutta tulijaa. Oliko väsymys vain päässyt yllättämään ja päästänyt miehen lähelle? Ei, rotta olisi kyllä huomannut tuon aikaisemminkin. Mutta siinä tämä kummajainen nyt seisoi, muutaman vaivaisen askeleen päässä. Tunsi nähtävästi vanginkin, eikä juuri peitellyt aikeitaan. Vanha Rotta olisi mielellään jättänyt tämän väliin, voimia oli kulunut muuhunkin aivan tarpeeksi. Ja oikeastaan, niin olikin
"Haist paska", Vanha Rotta virkkoi, ja tarkoitti sitä koko olemuksellaan. Rotan toinen käsi liikahti ja veti esiin lyhyen miekan, mutta se ei osoittanut uuteen tulokkaaseen, vaan sidottuun mieheen. Tarkemmin ottaen se osoitti tämän kurkkuun hyvin läheltä, niin läheltä että yksi survaisu riittäisi työntämään miekan kokonaan lävitse - yksi nopea survaisu. Ja sitten yksi nopea kääntö, niin pää roikkuisi enää muutaman lihansuikaleen varassa. Se tappaisi todennäköisesti minkä tahansa, pään irtoaminen
Hus tai kuollee", Vanha Rotta ilmoitta hyvin selvästi, miekka vankinsa kurkulla.
Submarine
 

ViestiKirjoittaja suskari » 23 Loka 2009, 12:41

Bliss & Kalmankoira

Jaah, ei häntä sitten toteltu ollenkaan.. No ei ollut uutta, ei häntä koskaan kuunneltu ja kun ei kuunnellut oli kusessa hänen kanssaan korviaan myöten, tai hän oli itse. Kalma jäi siis vain tuijottamaan sivusta kun rotta oli nostanut miekkansa kimmeltävän terän vankinsa kaulalle.
Blisskään sen kummoisemmin reagoinnut, kunhan nosti hieman leukaansa ja tapitti hopeista miekan terää hiljaa sanomatta mitään. Kaikki riippui nyt tuosta velhon "lemmikistä" miten tässä kävisi, eikä paniikki auttaisi asiaa yhtään. Mikäli siis halusi hengissä täältä selvitä.
"Voin toki lähteä rottaseni.. hakemaan lisä apuja sinun tappamiseksi, tuo sinun vankisi sattuu olemaan varsin tärkeä." Kai tuo ukko oli tärkeä? Ei Kalma tiennyt, mutta epäili ainakin niin. Ei hyviä miehiä jätetty noin vain kuolemaan jonkun kapisen rotan käsiin. Bliss taas tapitti Kalmaa vähän hämmentyneenä.. Mitäköhän tuo nyt meinasi? Ensin tulee ja leikkii sankaria.. ja nyt jättämässä hänet tapettavaksi.
"TAI en lähde minnekkään ja sinä tapat tuon.. tuon kuka sitten ikinä onkaan ja minä tapan sinut sen jälkeen." Kalma lisäsi vielä kovin tuumivasti.. tottakai hän tuon tappaisi, vaikka saman tien jos tuolla ei olisi ollut mukana tuota vampyyriä. Syykin oli jo selvä.
Mutta tuskin rotta hänen ehdotuksiaa todesta menisi ottamaan, kun häntä niin harvoin tosissaan otettiin.. joten aavekoira liikahti katosi ja pöllähti siihen rotan ja Blissin väliin, napaten miekan terästä kiinni niin että hän itse alkoi vuotamaan ja luovuttamaan verta miekan hopeiselle pinnalle. Bliss astui hieman sivuun- mitä köysi antoikaan periksi- miekan terältä ettei jäisi vahingossakaan alle. Hänestä nyt kummoisempaa hyötyä olisi Jackille. Kalma veti kasvoilleen pirullisen julman virneen..
"Sinuna en rotta leikkisi kanssani.. en ole hellimmästä päästä kun pääsen vauhtiin." Kalma hymähti hienoisesti pitäen edelleenkin miekkaa kädessään tiukassa otteessaan. Niin ja Kalma piti vielläkin turpansa kiinni siintä, että aikoisi joka tapauksessa tappaa rotan hengiltä ja syödä. Jääkööt yllätykseksi..
suskari
 

ViestiKirjoittaja Submarine » 23 Loka 2009, 13:21

Vanha Rotta tiesi aivan tarpeeksi hyvin, miten nämä jutut toimivat. Halusipa tämä mies tappaa eli ei, niin ei yksinkertaisesti voinut. Ei nyt kun oli panttivanki. Tämä saattoi kyllä uhitella, mutta loppujen lopuksi ei voinut tehdä mitään. Oli ilmeisesti ollut sen väärtiä olla tappamatta vankia ja viemättä vain päätä takaisin. Tästä uudesta tapauksesta rotalla ei ollut aavistustakaan, mutta juuri nyt väsyneenä mikään taistelu ei suuremmin innostanut.
"Haist..." rotta aloitti, ja oli jo lähdössä vetämään vankiaan yhä miekka kurkulla mukanaan eteenpäin, kun sai jotain oikeaa syytä tuijottaa silmät apposellaan.

Ensin mies seisoi siinä, ja äkkiä puristi miekasta Vanhan Rotan ja vangin välissä. Panttivankietu meni sen siliän tien, ja nyt rotta tiesi, että tämäkin oli jonkin sortin velho. Juuri nyt se oli tosin paljon vähemmän huolestuttavaa kuin se, että tämä kyseinen velho oli aivan iholla kiinni ja näytti vähintäänkin halukkaalta tappamaan. Saattoi olla aika harkita tilannetta uudelleen, tämä uusi tulokas vaikutti oikeastaan paljon vähemmän mukavalta, kuin entinen.
"Minä teen rahasta. Ei muuta. Kenenkään puolella, rahasta. Maksa, saat tuon", Vanha Rotta urahti, harkiten vakavasti olisiko ollut vain parempi vetäistä miekka irti ja verottaa miekkaan tarttuvalta typertyksentä ainakin peukalo ja etusormi. Mutta järki ja selviytyjän vaisto sanoivat, että nyt ei kannattaisi.
Submarine
 

ViestiKirjoittaja suskari » 23 Loka 2009, 14:25

Bliss & Kalmankoira

No kylläpäs rotta pelästyi paljon hänen katomis temppua, vaikka se olikin vain yli nopeasti liikkumista, ei taikaa. Ja voi kun Kalma olisi revennyt nauramaan jos tuo luuli häntä velhoksi. Hän oli ehkä velhon "lemmikki", kuten puoli kylää häntä nimittivät, muttei velho ei edes Blackin oppilas. Vaikka se olisikin ollut kiva tulla velhoksi.. Black ei vain vaikuta kovinkaan kiinnostuneelta opettamaan ketään, edes häntä.
"Rahasta? Palkkiometsästäjä?" Kalma tuumasi lähinnä kuin kysyi.. Jos tuo olisi yhtään tiennyt, hänestä olisi saanut haltioiden keskuudesta paljon enemmän kuin tuosta vampyyristä, mutta Kalma mitään äänee sanomaan. Hän ei halunnut että tuo rotta hänen peräänsä lähtisi pomppimaan ja kuolaamaan takamusta. Perseen nuolijoita oli jo ihan tarpeeksi hänellä..

"Valitettavasti minä olla köyhä.. Ei minulla tuollaisia summia." Kalma puhui ihan tahalleen vähän hunosti ja naurahti lopun päästäen tuon miekasta irti. Koira katsahti kättään ja sai julman, mutta kapen virneen leviämään aavekoiran huulille. Käsi parani vauhdilla.. Ei siis hopeaa, mikä oli loistavaa. Kerrankin joku meni niin saatanan hyvin!!
"Voisiko armas prinssi rohkea pistää vauhtia?" Bliss tuumasi ja keskeytti Kalman ajatuksen. Bliss sai mulkkauksen aavekoiralta osakseen.. Kyllä, kyllä hän tuo päästäisi pulastaan. Mutta miten? Katkaisemalla narun? No yrittänyttä ei leiteta. Kalma syksähti sitten narua kohden koittaen katkaista sen kynsillään poikki, niin että Bliss pääsisi ainakin eroon talutus nuorastaan.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Submarine » 23 Loka 2009, 15:55

Taistelutta Vanha Rotta ei vangistaan aikonut luopua. Koko homma olisi ollut harvinaisen turha, jos tämä pääsisi pakoon. Siinä menisi ruoka ja kaikki muukin, mihin rahaa tarvittiin. Paranipa mies silmissä tai ei, ei rotta aikonut antaa tämän perseillä miten tahtoi. Sitä oli nähty tarpeeksi jo tänään edelliseltä.
Vanhan Rotan miekka seurasi köyttä kurottelevaa kättä, ja iski sitä kohti ilman sen suurempia, kun tämä koetti saada sen poikki. Ja samalla heilahti moukari melkeinpä suoraan vyöltä päätä kohti. Tulipa näitä hörhöjä mistä tuli, ja olivatpa miten paskamaisia tahansa, ei Vanha Rotta ollut nähnyt vielä yhtäkään, joka eläisi pää kasassa. Nyt alkoi tosin tulla jo oikeasti ketjupanssaria, Kahden Miehen Miekasta puhumattakaan. Pirun ase vain ei kumarrellut herroille eikä hölmöille, ei ainakaan yksittäisille. Joten moukarilla päähän.
Submarine
 

ViestiKirjoittaja suskari » 23 Loka 2009, 16:53

Bliss & Kalmankoira

Miekka sivlasi ja osui, Kalma sähähti astuen askeleen taaemmas pitäen kättään, joka melkein roikkui irtonaisena. Moukari taas oli sujahtanut kauniisti ohi jokusen kymmenen senttiä ja jos totta puhutaan hän ei kuolisi kallonkaan murskaantumisesta.. jos moukari ei sisältänyt hopeaa. Mutta taju kyllä lähtisi kauniisti joksikin aikaa, eikä se olisi Balissin kannalta hyvä juttu.
"No sehän meni hyvin." Bliss hymähti
"Turpa kiinni!" Kalma ärähti takaisin saaden vampyyrin vain hymähtämään. Käsi palasi paikalleen ja Kalma kokeili sen liikkuvuutta.. Hyvin toimi, vaikkei takista voisi sanoa ihan samaa. Hän joutusi tämän jälkeen taas käymään vaatturilla. Ihan kuin hän ei olisi köyhää poikaa muutenkin...
Katse valui kohden rottaa, eikä se ollut ystävällisimmästä päästä.

"Kuulehan jyrsijä.. Alat käymään pikku hiljaa hermoilleni, eikä se ole hyvä.." Kalma murahti, mutta kesken lauseensa naureskeli pirullisesti muutaman kerran. "..Etenkään sinun puolestasi." Sen enempää sanomatta aavekoira vakavoitui. Toisinaan hän voisi vaikka kiduttaa tuon hitaasti kuoliaaksi ja sitten syödä elävältä. Ei hassumpi idea..
Bliss taas vaihteeksi seurasi sivussa hiljaa, pyöräyttäen silmiään päässään.. Olikohan tuo nyt oikea tyyppi pelastamaan ketään? Ehkä hänenkin pitäisi vähän auttaa epätoivoista pelastajaa välillä kun rotan huomio tuohon rakkiin oli jäänyt. Niinpä Bliss hyökkäsi rottaa kohden ja koitti potkaista tuota käteen, jossa tuo narua piti.
Kalmakaan sen pahemmin ajatellut jäädä toimeettomaksi vaan itsekkin hyökkäsi, koittaen upottaa terävät hampaansa tuon nahkaan. Ihan minne tahansa kunhan pääsisi vähän repimään tuota kappaleiksi, vähän maistelemaan.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Submarine » 23 Loka 2009, 17:13

Tämä oli paha, paha juttu. Vanha Rotta ei millään muotoa halunnut ottaa yhteen kahden tällaisen kummajaisen kansa, ei peräjälkeen eikä varsinkaan yhtä aikaa. Rotta jätti suosiolla kaikki ajatukset tilanteen pelastamisesta ja keskittyi mieluummin pysymään hengissä. Vangitun miehen kädet olivat yhä sidottu, mutta tämäkin kävi potkien päälle. Vanha päästi irti narusta ilman suurempia vastusteluja, ottaen reilusti takapakkia pysyäkseen erossa jokseenkin hulluna kimppuun hyökkäävän hampaista. Repusta piti päästä eroon nyt heti, se oli raskas ja haittasi.
Vanha Rotta ei tuhlannut aikaa tai mietteitä, vaan tarrasi reppunsa hihnaan lyhyt miekka vielä kädessään, kiskoen sitä rajunpuoleisesti pois selästään. Oikeastaan se ei edes luiskahtanut pois, vaan kumpikin vanha ja rispaantunut hihna katkesi ilman suurempia nykäisyllä. Rotta jätti arvotavaroiden surkuttelun toiseen kertaan ja heivasi koko paskan päin kohti hyökkäävää niin lujaa kuin vain pystyi. Siinä oli painoa ja massaa sen verran, että mies joutuisi aivan varmasti ainakin hidastamaan väistääkseen, ellei suoranaisesti ottaisi vastaan. Vanha sen sijaan pyrki parhaansa mukaan peruuttamaan puiden suojaan niin, että rungot hieman haittaisivat hyökkääjiä. Keuhkot rääkyivät taas vääryydestään ja kunnolla.
Submarine
 

ViestiKirjoittaja suskari » 23 Loka 2009, 17:33

Bliss & Kalmankoira

Bliss hymähti kun rotta päästi irti narusta, eikä sen kummoisemmin jäänyt tuota potkimaan vaan perääntyi taaemmas suosiolla, ettei tuo keksisi napata taas narusta kiinni.
Kalma taas sai repusta rintakehäänsä, jonka johdosta kellahti kumoon tuntuvasti. Irvistyksen kera ja jonkin sortin manaamisen jälkeen aavekoira nakkasi rajusti repun pois päältään niin että se pyöri pitkin korpea jokusen metrin.
"Hiton rotta.." Kalma sähähti ja sai Blissin katsomaan aavekoiraa kysyvästi. Mitä tuo enää jatkamaan? Hän oli jo ihan turvassa, vaikka kunto oli sitä mitä olikin.
"Jospa antaisit olla Jack ja päästäisit minut ensin irti?" Bliss ehdotti tuolle kuuma kallelle ja Kalma tuhahti mumisten jotakin omalla entisellä äidinkielellään. Kunnes kääntyi vampyyriä kohden, joka oli kääntänyt selän aavekoiraa kohden jotta tuo saisi avata köydet. Siihen riitti yksi nopea huitaisu kynsillä ja köydet olivat poikki... takki taas olisi vähän hankalampaa ja Kalma sai tehdä sen kanssa muutaman sekunnin ajan liika aikaa.
suskari
 

EdellinenSeuraava

Paluu Metsä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa

cron