Rotta, polku ja kivi ll Suskari

[Submarine]

Vanha Rotta otti kunnolla etäisyyttä ja suojautui puoliksi puun taakse. Mikään raha ei ollut tämän kaiken arvoista, eikä varsinkaan hengen arvoista. Henki tässä nimittäin menisi, kun vastassa oli hullu johon ei edes miekka purrut, ja joka mitä selvimmin halusi tappaa. Ensimmäinen, jo kertaalleen moukaroitu mies vaikutti tosin kiitettävän paljon haluttomammalta jatkamaan enää, mutta tämä uusi lupaili murhaa. Jollakin senkin täytyi kaatua, ei se voinut tuolla tavalla vain nauraa kaikelle. Ihminen se ei ollut, vaan jokin muu. Vampyyrikö? Demoni? Vihainen haamu? Jotakin sellaista ehkä. Tarkka määritelmä ei Vanhaa juuri kiinnostanut, vaan se millä sen saisi nujerrettua.

Hopea kuului usein, ainakin tavallisen kansan taruissa, olevan hyvä keino melkein mitä tahansa yliluonnollista vastaan. Jotkut sanoivat että se poltti kaikkia tällaisia olentoja, jotkut taas että se vain kuvotti. Yleensä Vanha Rotta ei korvaansa lotkauttanut tällaisille saduille, mutta nyt alkoi tuntua siltä, että sitäkin olisi hyvä kokeilla. Hopeaa Vanhalla tosin oli vain yhdessä muodossa, ja siitä eroaminen koski sydänjuuria myöten. Mutta siitä huolimattakin rotta alkoi koluta läpi kukkaroaan, jota ei koskaan jättänyt reppuunsa varkaiden vietäväksi.

[suskari]

Bliss & Kalmankoira

Paita lähti Vampyyrin käsien ympäriltä kiltisti. Bliss hieroi ranteitaan ja koukisteli sormiaan kun veri ei tuntunut oikein kiertävän sormen päissä kunnolla. Kalma.. nojaa seurasi hetken sivusta vampyyriä ja sai todeta tuon olevan ihan kohtuu kunnossa, vaikka kaulassa näytti olevan varsin ikävän näköinen haava. Toinen ihme taisi olla se miten hitossa tuo vampyyri pysyi tuossa kunnossa pystyssä.. Hän ei pysyisi mitenkään, vaikka kuinka olisi halunnut. Noh se varmaan johtui suurimmaksi osaksi siintä, että hänen kehonsa oli ihan normaalin ihmisen keho, vaikkakin hieman muunneltu.
katse etsiintyi rottaan.. joka penkoi jotakin hätäpäissään repustaan. Kalman kasvoille levisi kapea hymy ja tuo lähti kohden rottaa.
"Älä!" Bliss kerkesi vain älähtää aavekoiran perään kun tuo oli syöksymässä jo kohden rotta vanhusta. Bliss sihahti, mikä torvi. He olisivat nyt voinneet vain lähteä ja jättää rotan rauhaan, ei ollut enää syytä jatkaa. Bliss kun ei sattunut pahemmin kantamaan kaunaa jokaiselle nurkan takaa hyökkääjälle.

Kalma syöksyi vauhdilla rottaa ja koitti tarrata tuon harteista kiinni ja upottaa sitten hampaansa tuon niskaan ja alkaa ravistelemaan, että saisi mahdollisimman pahan haavan. Ehkä niinkin pahan että jyrsijä kuukahtaisi verenhukkaan.
Bliss seurasi sivusta hiljaa manaillen itsekseen ja pidellen toisella kädellä toista kättään.. Voi miksi hän?!

[Submarine]

Mies oli kimpussa nopeammin, kuin Vanha Rotta ehti oikeastaan edes tajuta. Tämä koetti saada otetta harteista, ja onnistuikin siinä. Sormen painautuivat lihaan, mutta paljon enemmän rottaa hätäännytti se, kuinka tämän hampaat olivat jo paljaina. Ihmiset harvemmin purivat ketään mihinkään, toisin kuin rotat, joten se tuli pienenä hämmennyksenä. Mutta siltikin, Vanha jätti möllöttelyn heti kättelyssä taakseen, tietäen että nyt oli tosi kyseessä.
Kun mies puri, Vanha Rotta kiskaisi kätensä rahapussista ja survaisi sen mahdollisimman hyvin vasten suuta ja kasvoja. Saattoi vain toivoa, että se toimisi, mitään varmaa ei voinut sanoa. Kolikoita ei voinut alkaa juuri valitsemaan, siinä oli varmasti kultaakin joukossa, mutta hopeisia oli silti ollut kukkarontäytteenä reilusti enemmän. Toivottavasti kourallinen hopeaa suuhun saisi miehen hieman uusiin ajatuksiin tilanteesta - muuten tilanne olisi todellakin kusinen.

[suskari]

Bliss & Kalmankoira

Se seuraava temppu tuli ihan nurkan takaa.. Kalma säikähti suoraan sanottuna kun kasa kolikoita ängettiin hänen naamansa eteen, vaikkei niistä suurenpaa vaikutusta ollutkaan. Kuitenkin aavekoira päästi irti rotasta ja asteli taaemmas hieman sekaisen hämmentyneenä ja joksikseen pelästyneenä. Johan siinäpä oli hauska temppu.. Kalma jäi tujottamaan vähän hämmentyneenä aloillensa rottaa, eikä ehtinyt suunnittelemaan uutta hyökkäystä kun Bliss avasi suunsa.
"Jätä se rotta parka rauhaan.." Bliss tuumasi astellessaan lähemmäs Kalmaa ja sai aavekoiralta jälleen mulkkauksen osakseen.
"Mitä? Minä en ateriastani luovu!" Kalma ärähti ja Bliss kohautti toista kulmaansa hienoisesti. Ah, siintäkö kenkä puristikin.. Piski oli hakemassa ruokaa itselleen.
"Nojaa sitten." Bliss sanoi jättäen hurtan omaan arvoonsa sen jälkeen. Niin ei Bliss käynnyt estelemään hurttaa jos tuo oli vain ruuan perässä, eikä sen takia että halusin rotan hengiltä hänen takiaan. Mitä vampyyri olisikin ihmetellyt.. Mies asettui nojaamaan lähintä puuta vasten, yksin hän ei täältä ajatellut lähteä.
Kalma virnisti pienoisesti rotalle.
"Noniin ateraini.. Otitkos mausteet mukaan?" Kalma naurahti kylmästi ja lähti lähestymään Rottaa hitaasti askel askeleella.
"Juokse ystäväni jos pystyt!"

[Submarine]

Hopeasta ei siis ollut hyötyä. Ei ainakaan noin. Kukaties hopeinen veitsi olisikin saanut jotakin aikaan, mutta sellaisesta oli turha uneksiakaan nyt. Vanha Rotta joutui toteamaan, että oli nyt kaikin puolin alakynnessä. Vastustaja oli vahvempi, nopeampi ja kaikin puolin parempi. Eikä tämä yksinkertaisesti vahingoittunut aseista. Ne korkeintaan häiritsivät hetken. Taisteleminen oli turhaa, ja niin oli pakeneminenkin, keuhkot huusivat jo. Haltiakyläänkin oli liikaa matkaa. Rotta pysyi aloillaan, paniikkiryntäily ei ainakaan pelastaisi mitään.

"Turha, ei auta, kusirunkkari", Vanha Rotta totesi ykskantaan. "Mutta et tapa. Ei syö. Ei voi. Minä tieddän asioita. Haltiosta. Kuningas halluu... tiettää", rotta äkkiä jatkoi, vaikka pitkä puheenrimpsu olikin hankala. Tämä saattaisi toimia, tai sitten ei. Oli tietenkin pieni riski, ettei tämä otus edes välittäisi, mutta turhapa tässä oli jättää yrittämättäkään. "Jos tappat, ei kuulle. Tärkeää asiaa."

[suskari]

Bliss & Kalmankoira

Rotta avasikin pakenemisen sijaan suunsa.. ja Kalmalle meni jokunen sekuntti ennenkuin käsitti mitä tuo hänelle yritti kertoa. Sen verran oli herra huono puhumaan ns. yleis kieltä. Mutta se herätti kyllä Kalman mielenkiinnon jonkin verran, kuin Blissinkin vaikka nyt olikin vähän jäänyt taka-alalle. Mutta ei se haitannutkaan, antaa rakin hoitaa puhuminen miten parhaansa näki. Ja kunhan tuo rotta ei enää astuisi jalallaan häntä kohden olisi kaikki hyvin.
"..Jos olet kertomassa sille papalle jotakin, niin miksi hemmetissä sinä hyökkäät ja vangikset hänen miehiään?" Kalma kysyi tuolta rotalta.. sikäli mikäli hän nyt sitten oli oikein ymmärtänyt mitä tuo yritti kertoa.
"Ja totta kai minua kiinnostaa, riippuen toki mitä tietoja sinulla on." Kalma virnisti pienoisesti.. Mutta takuita hän ei voisi edelleenkään siintä antaa, että tuo pääsisi hengissä täältä pois. Miksi hän päästäisi rottaa joka oli nähnyt hänet ja voisi olla mahdollisesti vielä haltoiden puolella? Ja jos rotta saisi kuulla, että häntä metsästetään kissojen ja koirien kanssa.. Tuo lähteä hänen päänahkansa perään. Ei kiitos.

"Se toisinaan olisi mielenkiintoista kuulla.." Bliss tuumasi siinä sivussa siihen, että miksi rotta oli sitten hänen kimppuunsa käynnyt jos tietojaan oli jakelemassa ihmisten kuninkaalle.. tai edes heille.

[Submarine]

"Tappoi haltian. Tarjosivat rahhaa", Vanha Rotta vastasi, kuin koko asiassa ei olisi ollut edes mitään ihmeellistä. "Mitään väliä, millä puolella. Olisi saanut rahaa."
Vanha Rotta oli jo jonkin aikaa pyörinyt haltiakylän lähettyvillä. Näillä oli rahanarvoisia hommia, eikä muu rottaa kiinnostanutkaan. Aivan yhtä hyvin Vanha olisi valmis tekemään hommia myös ihmisille, jos niikseen tuli. Tämä oli tullut tälle saarelle ansaitsemaan rahaa, koska kaikki näytti suopealta sille. Sodasta pystyi tienaamaan, jos vain osasi. Ja aivan ensiksi täytyi osata valita puolensa sen mukaan,
"Jos ei tapa, kerron paljon. Tietää kyläst ja määrist. Tärkeitä", Vanha Rotta tähdensi. "Muttei sinulle. Ei nyt ei täällä. Kuningas. Voi auttaa muutenki."

Vaikka olikin saanut miehen ainakin hetkeksi pysähtymään, ei Vanha Rotta millään muotoa laskenut aseitaan. Tämä vaikutti tarpeeksi hullulta, että voisi vaikka jatkaa vielä hyökkäystään ihan vain huvin vuoksi jos ei muuten. Mutta näytti jo kuitenkin lupaavammalta, Vanha tiesi jotakin ja oli halukas kertomaankin. Paskat haltioista, oma henki kiinnosti paljon enemmän.

[suskari]

Kalma ei voinut mitään muuta kuin hieman nyrpistää nenäänsä kun rotta sanoi olleensa tuon arpinaama vampyyrin perässä rahasta. Hän ei pitänyt tyypeistä, joiden elämä pyöri pelkästään rahan ympärillä. Sellaiset tyypit olivat vasten mielisiä.. näin Kalman mielestä.
Bliss ei kyllä tavallaan siellä sivussa ollut kovinkaan yllättynyt Rotan vastauksesta. Olihan hän tappanut sen haltia raasun ja niin korkea-arvoisia yleensä käytiin kaipaamaan aika nopeasti.
Rotan saatua sitten suunsa puhtaaksi Kalma meni mietteliääksi.. ja vilkasi Blissin päälle kuin apua hakien. Joka kohautti vain toista olkaansa laiskasti. Tämä oli nyt tuon hurtan päätettävissä ei Blissin, tuohan rotan henkeä oli haluamassa. Eikä vampyyri ollut muutenkaan elämänsä kunnossa.

"Hyvä on suostun viemään sinut kylään.. Mutta en takaa hotelli kohtelua." Kalma vastasi sitten pienen pohdinnan jälkeen. Tuo vampyyri saisi kuitenkin tarjota hänelle aterian tämän jälkeen, hän edelleenkin nälkäinen.
"Enkä sitä, että suostuuko kuningas tapaamaan sinua koskaan." Kalma lisäsi kuin ohi mennen.. Olisihan hänellä valtti korttinaan Black, mutta tuo nyt tuskin olisi kovinkaan kiinnostunut raahaamaan hänen vieraalle tilaa. Eikä aavekoira muutenkaan olisi innokas kovinkaan innokasta tuollaisesta tyhjästä mennä velhoa häiritsemään.
Bliss suoristui puun vierestä ja käveli aavekoiran luokse vilkaisten tuon päälle, mutta jäi sitten katsomaan rottaa.
"Toivon todellakin ettet yritä enää mitään.. Jack tuskin nälkäisenä jaksaa katsella temppujasi." Bliss naurahti lopun pienesti siirtäen katseensa rotan aseisiin.
"Ja voisit luovuttaa aseesi."

//Juttelin Akusn kanssa mahd. Haraldin tapaamisesta Vanhan Rotan kanssa ja haluttaisiin nyt tietää, mitä Vanha Rotta sitten tietää haltia kylästä..

Ja ota huomioon tämä:

Ko meinaan jos se meinaa jtn haltia kylästä tuputtaa niin ei käy. Ekaks se ei oo voinu löytää sinne ittekseen, tokaks se ei voi kertoo mtn mitä ihmiset jo ei tietäis.. ja jos se meinaa paljastaa sen kylän mega salaisuuden ni si huudan stop merkin kera risteyksessä, se pilais koko pelin juonen n stuff, u know

//

[Submarine]

((Jaa-a. Hyvä kysymys sinänsä, sillä puolittain Vanha pelaa tässä aikaa. Se on parempi ainakin esittää olevansa niin tärkeä, ettei edessä seisova, tällä hetkellä mahdoton voittaa hirvitys haukkaa päätä irti. Se oli ensimmäinen ajatus, ja varmasti myöskin paras, jonka rottanen tässä tilanteessa sai keksittyä.
Muttaa, jos mietitään sitä, mitä Vanha Rotta tarkalleen kylästä tietää, niin se on ollut siellä. Luonnollisestikaan tie ei löytynyt itse, vaan se näytettiin, kun rotta pyrki saamaan hommia. Ei minään kunniavieraana, vaan enemmänkin ilmeisenä liittolaisena. Sellaisena, joka voi saada pestin vaikkapa juuri tällaiseen tappajan jahtaamiseen. En tosin tiedä, mahtaako tästä olla mitään hyötyä, sillä tuskinpa rotta osaisi kuitenkaan opastaa sinnek etään. Mutta mutta, mitään mullistavia rotta ei tosiaan ole nähnyt, ei edes tiedä tietääkö oikeasti mitään tähdellistä.
Mutta niin, vastatakseni vähemmän pitkästi: välttämättä ei yhtään mitään, pelaa aikaa ja henkeään. Valmis vaikka keksimään, jos pakko on. Toivoo saavansa tilaisuuden johonkin ennen sitä.))

Se oli toiminut kaikin puolin mukavasti. Jos uskoivat, että oli tärkeä, pysyi myös hengissä. Vanhalla Rotalla ei ollut vielä minkäänlaista pitemmän välin suunnitelmaa, tärkein oli yksinkertaisesti pysyä hengissä. Kukaties rotta saisi vakuutettua jonkun, että oli tärkeä, sellainen että oli parempi pitää hengissä. Tai mahdollisesti voisi valehdella jostakin, jota nämä eivät voisi edes tarkistaa. Sillä ei ollut vielä väliä.
"Naa-a", Vanha Rotta vastasi ensimmäiselle miehelle. Saisipa nähdä kuninkaan eli ei, niin ainakaan kukaan ei ollut nyt juuri tappamassa. Siksipä rotta työnsikin aseensa syrjään, ainakin hetkeksi, ja alkoi haalia viskaamiaan kolikoita ja reppua, joka oli paiskattu tylysti syrjään. Kumpikin hihna oli poikki, mikä tekisi sen raijaamisesta vähintäänkin ikävää, mutta ei kai auttanut itku markkinoilla.

"Ei voisi", Vanha vastasi hyvin ykskantaan esitettyyn aseiden luovuttamiseen. Olipa niistä hyötyä eli ei, rotta ei halunnut kulkea täysin aseettomana missään. Se sai tämän tuntemaan itsensä alastomaksi ja puolustuskyvyttömäksi - olkoonkin, että toisinaan oli täytynyt murtaa muutama naama myös nyrkein. Eikä Kahden Miehen Miekkaa väännettäisi rotalta kuin pakolla, sen arvoa ei edes mitattu rahassa - olkoonkin, että se oli raivostuttava.
"Näytä tie, tulen", Vanha Rotta urahti saatuaan edes jollakin tavalla reppunsa kantokelpoiseksi.

[suskari]

//Jehps.. Mut jos Rotta mainitsee kerrankin olevana olleen haltia kylässä, sitä odottaa hirtopuu ilman armoa.//

Rotta ryhtyikin sitten noukkimaan kolikoita maasta ja Kalma seurasi sitä touhua hiljaa kovinkin apaattisen näköisenä. Ei, hänellä ei todellakaan ollut ajatustakaan auttaa tuota kirppu kasaa. Eikä pahemmin Blissilläkään, jota tuo oli lähtenyt alunperin jahtaamaan...
"Et vai?" Kalma tuumasi toista kulmaansa hieman kohottaen.. ja sitten katosi ja ilmestyi rotan eteen pamauttaen kyynerpäällä voimalla rotan mahaan. Aavekoira virnisti ja suoristui rotan eteen.
"Sinulla ei ole varaa paljoa vikistä." Kalma murahti ja ojensi kättään, että rotta antaisi hänelle aseensa nyt eikä huomenna.
"Eikös tuo ollut vähän turhaa?" Bliss tuumasi sivusta tapittaen vanhus rottaa ja Kalma vain tuhahti kylmästi.
"Joko jyrsijä antaa aseensa minulle kiltisti ja pääsee yhtenä kappaleena kylään, tai sitten pääsee kylään vatsa laukussani." Kalma sanoi varsin kylmästi asiansa, eikä rotan paljoa kannattaisi käydä nyt itkemään aseidensa puolesta. Ei tämä hurtta tappamista pelännyt, mikä näkyi päättäväisessä ja värähtämättömässä ilmeestäkin.

Bliss vain huohahti mumisten ja pyöräytti silmään päässään. Hei, haloo täällä on yksi varsin huno kuntoinen joka haluaisi jo hoitoon.

[Submarine]

((Rotta luonnollisesti ottaa asian huomioon. Pitäisikö muuten peliä alkaa siirtämään, ellemme halua pelata lantustelumatkaa?))

Kysymys ei nähtävästi ollutkaan siitä, voisiko Vanha Rotta antaa aseensa kiltisti pois. Ei, mitä ilmeisimminkin ne otettaisiin joka tapauksessa, tarpeen vaatiessa vaikka juuri sen kuolleen ruumiin ylitse. Eli kaipa oli vain kiltisti annettava.
"Pidä hyvin", Vanha Rotta tuhahtaa korahti, tarraten ensin Kahden Miehen Miekkaan. Upeasti koristeltu ase ei todellakaan ollut mukava antaa pois, olkoonkin että se oli suurimman osan ajasta hyödytön, mutta vielä vähemmän mukavaa oli kuolla. Siitä rotta oli varma. Mutta oli miten oli, ainakin Vanha sylkäisi miekankahvalle niin suuren ja roikkuvan rään, kuin vain kykeni. Se varmastikin vähentäisi omistushaluja. Ja tavallinen miekka ja moukari olivat kumpikin niin kolhiintuneet, että tuskinpa kukaan täysjärkinen niitä erityisesti himoitsi. Rotta antoi ne pois, tuhisi hetken viikset väpättäen ja alistui sitten vain seuraamaan. Osat olivat vaihtuneet, nyt Vanha Rotta olikin se vanki. Vaikka olipa sitä huonompiakin tapoja selvitä kuolemanvaaroista.

[suskari]

JATKUU...