Rose of Pain [sov] K-18

Tämä kylän suosituin majatalo sijaitsee lähellä aukiota. Majatalosta löytyy huoneita niin suurille, kuin pienillekin matkaajille, jotka etsivät yöksi kattoa päänsä päälle. Hinnat ovat jokaisen kukkarolle suhteellisen sopivat. Majatalosta löytää myös yhden parhaimmista ruokailupaikoista, mitä kylällä on tarjota. Kaiken maailman matkaajien tarpeet on otettu huomioon ja majatalolla onkin aina jotain, jolla kestitä myös erikoisempia vieraita.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Janni » 24 Maalis 2011, 07:42

Adrian Nibencarden

Adrian oli kääntänyt katseensa olkansa yli vartijoihin, jotka lähestyivät heitä uhkaavasti. Vaistomaisesti ote Emaren olkapäistä tiukentui kuin merkiksi siitä ettei hän pojasta luopuisi niin helpolla tai siis, hän pitäisi tuon puolia, eh..
Mies kuuli nuoremman kysymyksen ja tiesi varsin hyvin ettei hän pystyisi Emarea piilottelemaan loputtomiin. Juokse. Haltia hoputti, vieden kätensä vuorostaan pojan käsivarrelle, jotta toinen pysyisi hänen rinnallaan.
Hei! Käskin pysähtyä! Toinen vartijoista huudahti, mutta Adrian viiletti jo pojan kanssa kauemmaksi hetkinen pojan?! Nuoriherra Rillen! Molemmat tajusivat tilanteen samalla välähtävällä hetkellä ja pinkaisivat juoksuun kaksikon perään, tönien väkeä epäkohteliaasti pois tieltään. Tärkeintä oli nyt vain saada kaksikko kiinni ja sitä paitsi, kuka oli tämä vieras mies pojan seurassa?

//Höpsis, mutta miten se noin aikasin on taas hereillä? O_O//
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 24 Maalis 2011, 08:28

Emare Rilien

Emi kuuli käskyn, ja pinkaisi täsmälleen samalla hetkellä juoksemaan niin lujaa kuin jaloistaan vain pääsi. Hyvä että hän oli niin luikku, hän pystyi helposti puikkelehtimaan haltioiden ja taruolentojen välistä. Huuto kaikui perään, ja Emi vilkaisi nopeasti taakseen.
"Äh, ne tunnisti!", poika harmitteli, purren hammasta yhteen. Vartijat olivat perässä yhä, mutta periksihän ei Emi aikonut juuri nyt antaa! Katse huomasi sivukadun edessä päin, kunhan kääntyisi oikealle... se oli huomaamaton, sinne olisi hyvä juosta eteenpäin!
"Adrian, oikealla!", poika ilmoitti huomionsa, helpompi tuolla olisi juosta kuin tässä puikkelehtiessa, ja ties vaikka he eksyttäisivät nuo kaksi perässä nuohoojaa sokkeloisille kaduille.

Katu oli kapea ja pimeä, mutta parempi juoksemiseen kuin äskeinen väenpaljouden täyttämä katu, jossa oli riskinä se että joku haltioista tulisi pakomatkan väliin. Emare vilkaisi vielä nopeasti taakseen, ja jatkoi sitten pakomatkaa....

[[En oo saanut koko yönä unta, tosin vasta viideltä avasin koneen :'3 ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 24 Maalis 2011, 09:02

Adrian Nibencarden

Emare ilmoitti että vartijat olivat tunnistaneet tuon, se tiesi sitä etteivät miehet jättäisi heitä rauhaan niin helpolla. Mies joutui väistelemään haltioita sun muita, kun taas poika puikkelehti tämän edellä helpommin solakkuutensa ansiosta. Kyllä haltia kuitenkin toisen perässä pysyi.
Adrianin katse kääntyi oikealle sivukadun suulle, Emin huomauttaessa siitä hänelle. Kaksikko suuntasi sitä kohti, mutta niin valitettavasti tekivät vartijatkin. Pitkää miestä ei ollut vaikea kadottaa näköpiiristä.
Haltia vilkaisi olkansa yli nähdäkseen vain vartijoiden kirivän heitä, tietenkin noillakin oli helpompaa juosta tyhjällä kadulla. Adrian käänsi katseensa takaisin edessään juoksevaan poikaan, hän tiesi ettei toisen kestänyt juosta enää pitkään, joten sen enempää ajattelematta haltia otti pari rivakkaampaa askelta ja kahmaisi nuoremman syliinsä. Vaikka Emare toi nyt lisää taakkaa, pystyi mies kiihdyttämään askeliaan, eikä vauhti hiipunut käännöksissäkään. Ei entinen sotilas ollut unohtanut taitojaan.

//Voi sua ja vielä funssakin D: parane pian <3 ó^ò//
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 24 Maalis 2011, 09:49

Emare Rilien

Nuorempi haltioista alkoi jo nuupumaan hiukan, vaikka tuo yhä sinnitteli parhaan taidon mukaan. Ei hän silti ollut uskonut joutuvansa tälläiseen rääkkiin, henkihän tässä uhkasi mennä! Adrianin siirto tuli kyllä aivan nurkan takaalta, herra nimittäin nappasi Emin syliinsä tuosta noin vain! Emare älähti, kietoen kädet automaattisesti Adrianin ympärille ettei tipahtaisi. Poika vilkaisi vartijoihin nopeasti, punastui rajusti ja painoi naaman Adrianin kaulaa vasten. Noloa! Hänestähän tehtiin tässä joku avuton neito! Ainut asia jota hän pystyi tekemään oli pitää itsensä kasassa niin ettei löisi päätänsä seinään...

Vartijat tuli yhä perässä, ja Emi ei voinut muuta kuin istua Adrianin kyydissä. Kyllä tuo yritti katseella haroa jotain salakalavia käytäviä ja kulkureittejä, mutta jokainen jonka hän näki antoi hänelle varoittavan säväyksen, ja poika luotti vaistoonsa... Kohta yksi, joka ei näkynyt kenenkään muun silmissä, paitsi Emaren katseessa vihreän auran sävyttämänä...
"Adrian! Katso tuonne!", poika ilmoitti toiselle, katsoen tiukasti siihen pieneen kohtaan joka tästä kulmasta alkoi vasta näkymään jos tarkkaan katsoi...

[[Varmasti turhauttaa Emarella kun joutuu leikkimään neitoa x'D ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 24 Maalis 2011, 10:26

Adrian Nibencarden

Adrianin siirto vaikutti vartijoiden silmissä oudolta ja kun Emare vielä painoi päänsä piiloon, näytti tuo olevan kuin peloissaan. Toinen miehistä viittilöi toveriaan kääntymään kapealle kujalle, jonka he ohittivat juuri. Mies nyökkäsi ja erkani nyt toisesta, kenties he yrittäisivät piirittää kaksikon.
Adrian tunsi kuinka poika painoi päänsä hänen kaulaansa vasten, ei mies nähnyt toisen nolostuneita kasvoja, tämä vain tunsi hiukan kuinka toisen iho oli hivenen lämmin punastuksesta. Anteeksi, tiedän että sinua hävettää tällainen, mutta en halua sinun saavan kohtausta. Mies pyysi anteeksi, pitäen katseensa kuitenkin menosuunnassa.
Yllättäen Emare käski Adriania katsomaan sivulle ja mies huomasikin kulmauksen, jonka takaa pilkisti kapea railo. Ei sitä kujaksi voinut sanoa, enemminkin kahden rakennuksen väliin jäänyt kapea väli. Adrian katosi poika sylissään kulmauksen taakse vartijan näkökentästä, joka ei voinut muuta kuin kääntyä samasta kulmauksesta, mutta vain todetakseen kadottaneensa kaksikon. Kyllä tämä huomasi kapean välin, muttei nähnyt sillä liikettä.
Mies oli jo rakennusten toisella puolella, he olivat ilmestyneet sivukujalle, joka ei poikennut hiljaisuudestaan muusta ympäristöstä. Oli suorastaan ihme kuinka Adrian oli sillä vauhdilla päässyt ujuttautumaan vielä Emi sylissään rakennusten välistä. Mies tiesi että ylimääräisillä voimilla oli ollut osuutensa asiaan, huomaamattaan hän oli niitä käyttänyt. Mies kirosi hiljaa mielessään, seistessään nyt aloillaan seinää vasten pienesti huohottaen. Ei hän älynnyt laskea poikaakaan sylistään.

//Ei se haittaa, mokoma on vaan sulonen >w<//
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 24 Maalis 2011, 11:30

Emare Rilien

"Kiitos ajatuksesta, mutta olisit voinut varoittaa.", poika inahti telepaattisesti toiselle, nolotti edelleen tämä asento, ja kanniskelu ympäriinsä... "Turha luulla että annan suukkoa tämän jälkeen kuten prinsessat tekee!", poika sitten ulvaisi tuolle, vaikka se olikin huumoria. Huonoa huumoria. Aika huonoon kohtaan heitettyä huonoa huumoria.

Rakennusten välissä oli tiukkaa, Emare veti syvään henkeä muuttuakseen pienemmäksi, ja sulki silmänsäkkin samalla. Pieni, pieni, olen aivan pieni, tuota mantraa hän hoki niin kauan kunnes pääsivät vähän isompaan tilaan. Adrian vain ei päästänyt häntä vieläkään alas, kuten Emare itsekkin huomasi. Kohta tuo nuori haltia köhäisi miehelle että tuo huomaisi mitä teki.
"Voi minut laskeakkin, ainakin siksi aikaa kunnes tulee uusia ongelmia.", poika totesi naama hiukan punaisena. Kyllähän tässä mukava oli, ei sitä käynyt kieltäminen, mutta kyllä hän mieluummin omin jaloin seisoi, jokin miehinen ylpeys hänelläkin, vaikka nuori olikin.

[[Peekeleen lyhyttä >_<]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 24 Maalis 2011, 11:53

Adrian Nibencarden

Mies hymähti pojan huumorille, muttei voinut olla huomaamatta pettymyksen vivahtavaa tunnetta sisällään. Jälleen hän ei ymmärtänyt mitä ajatteli, tällaiset ajatukset mies yritti lukita päästää, mutta ne tuntuivat ponnahtavan esiin joka paikasta.

Adrian havahtui Emaren köhäistessä ja kertoessa että mies kyllä voisi laskea hänet alas. Anteeksi, olin ajatuksissani. Haltia pahoitteli, laskien pojan nyt omille jaloilleen, vaikka kyllä hän olisi toista mielellään pitänyt siinä ihan siis siltä varalta jos heidät yllätettäisiin.
Tiedän että he ovat vielä jossain lähistöllä. Adrian totesi, katsellen kujan molempiin suuntiin. Kaikki tuntui nyt niin hiljaiselta, pienimmänkin äännähdyksen pystyisi kuulemaan. Mies ei ollut varma kannattaisiko heidän liikkua täältä vielä mihinkään, toki he pääsisivät molempiin suuntiin sukkelasti pakenemaan jos vartijat yllättäisivät, mutta se olisi vain kissahiiri leikkiä.

//Ei pituudella ole väliä vaan sisällöllä hupsu :3//
Viimeksi muokannut Janni päivämäärä 24 Maalis 2011, 18:08, muokattu yhteensä 1 kerran
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 24 Maalis 2011, 12:24

Emare Rilien

Emi huomasi heti Adrianin pienen pettyneisyyden vilahduksen, mitä tuli hänen kommenttinsa jälkeen... hei... eikai vain... Pojan naama muuttui taas tomaatiksi. Hitto! Millaisen miehen kanssa hän oikein seikkaili juuri nyt!? Toisaalta... Adrianin vieressä oli mukava olla. Hiljaisin mielin hän pysyi Adriania vasten....

Pitempi mies päästi hänet alas, mutta Emare piti tuon olkapäistä vielä kiinni. Hän oli mietteissään, antaen äänien ja ajatusten kulkea vähän aikaa. Lähistöllä... Emare sulki silmänsä hetkeksi, ja katsoi sitten Adriania silmiin.
"Adrian...", poika yritti herättää toisen huomion, naama yhä punaisena lievästi. Kohta tuo nousi varpaillensa, ja antoi kevyen suukon tuon poskelle, ihan vain kokeilumielessä... se oli vain kevyt, nopea suukko, ja poika otti heti askeleen taaksepäin, naama yhä punaisena. Mitä hän oikein ajatteli! Adrian oli mies! Vieläpä paljon vanhempi mies!
"Tuota, huomasin että petyit joten...."

[[Emare used the freaking Sweet Kiss! >8DDD ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 24 Maalis 2011, 13:36

Adrian Nibencarden

Adrianin katse kääntyi Emareen, joka yritti selvästi kiinnittää hänen huomionsa. Mies katsoi toista kysyvästi takaisin silmiin ja huomasi tuon kohottautuvan varpailleen. Pian olivatkin pojan huulet vasten hänen poskeaan, hyvin lyhyen aikaa kuitenkin. Haltian ilme venähti yllättyneeksi, ehkä jopa hämmentyneeksi. Oliko toinen juuri suonut hänelle suukon poskelle, josta hetki sitten oli vitsaillut? Hiljaa käsi kohosi koskettamaan poskea, kuin hän muka voisi vielä tuntea suukon sillä. Nuoremman puheet menivät Adrianilta ohi, hän vain katseli alas poikaan, ilmeen saadessa hiljalleen järkyttyneen sävyn. Hän oli pitänyt siitä!
Häveliäs puna kohosi kenties ensimmäistä kertaa haltian elämässä tämän poskille. Kiireesti tämä käännähti selin Emareen, kohottaen kätensä kasvojaan vasten, samalla kun kirosi itsensä mielessään alimpaan helvettiin.

//FUCKING HELL YEAH! ADRIAN FAINTED! ÒuÓ//
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 25 Maalis 2011, 19:17

Emare Rilien

Adrian oli järkyttynyt. Emi nielaisi hiljaa, tämä oli ehkä huono hetki... Pojan korvat nytkähtivät, kuuliko hän jotain?
"Adrian, anteeksi tuosta, mutta eikö meidän pitäisi liikkua?", tuo kysyi, nykäisten tuota kevyesti viitasta. Kuudes aisti varoitti häntä, niskavillat nousivat pystyyn. Hengitys tuntui myös menevän raskaammaksi... Emare aisti jotain, ja se sai hänet väsyneeksi, ja ahdistuneeksi. Käsi eksyi puristamaan vaatekerrosta rintakehän kohdilla, päässä huippasi pahemman kerran. Jaloissakin alkoi heikottamaan, ja poika nosti taas toisen kätensä Adrianin selälle, mutta vain saadakseen tukea.
"Adrian, meidän täytyy liikkua!", pojan selkärangassa kylmäsi kerran, ja hän sai nostettua kalvenneita kasvojansa hiukan ylöspäin. Jos hän ei pääsisi tästä ilmapiiristä pois, hän tukehtuisi!

[[Voi keturan tuiske miten lyhyttä >_______< ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 25 Maalis 2011, 19:45

Adrian Nibencarden

Adrian painoi kättään vain tiukemmin kasvojaan vasten ja puristi silmänsä kiinni kuullessaan Emaren äänen, muttei hän ottanut tajuntaansa mitä toinen oikein sanoi. Ajatukset pyörivät vain tunteessa, joka oli hetki sitten lämmittänyt hänen oloaan. Kaikki oli ollut niin hyvin tähän asti, kun mies oli pystynyt valehtelemaan itselleen että oli halunnut olla nuoremman lähellä siksi että oli halunnut vain suojella tuota mutta eikö sekin laskettu välittämiseksi? Mitä poikakin hänestä nyt mahtoi ajatella?
Adrian havahtui äkisti ja räväytti silmänsä auki kuullessaan pojan huudahtavan, nyt hän tunsi myös kuinka toinen otti hänen selästään tukea. Ah niin Mies sopersi, kääntyen takaisin Emareen päin, mutta katse kohdistui kujan päässä seisovaan mieheen, joka lähti kiihdyttämään askeliaan heitä kohti. Käsi sujahti viitan suojasta ja nappasi poikaa ranteesta. Kiireesti mies käännähti ympäri ehtien ottaa vain pari juoksuaskelta vastakkaiseen suuntaan, kun huomasi tien olevan tukittu. Vartijat olivat piirittäneet heidät! Päästäkää nuoriherra Rilien menemään! Toinen miehistä käskytti.

//Nehän vartijat oli yhteisiä, niistä ois saanu lisää tekstiä, mut ei toi mua haittaa (:3
Hmm ja mietin tuossa pitäisikö herra örkkiolennon tulla hieman visiitille, ei ehkä tässä tilanteessa, mutta kuitenkin tulla kertomaan Emille faktoja Adrianista tai no hieman vääristeltyjä faktoja, se niin ku yrittäs pelästyttää pojan pois sen läheltä, ku keksin ettei se olento mielellään koske mihinkään niin hyveelliseen ku Emare, joten ei se mihinkään tappo puuhiin voi alkaa tai no voihan se käyttää niitä voimia, voi paska en aatellu tätä ihan loppuun asti xD//
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 27 Maalis 2011, 00:12

Emare Rilien

Emare pysyi hädintuskin jaloillansa, sen verta häntä pyörrytti. Poika kuitenkin seurasi Adrianin liikkeitä, yrittäen kääntyen tajutakseen saman kuin Adriankin, he olivat piiritetty. Seinät tuntuivat kaatuvan, ja huudahdus sai hänet hätkähtämään, ja ottamaan tukea paremmin Adrianista. Hänen olisi pakko sanoa jotain!
"Olen... Olen tässä omasta tahdostani!", tuo sai kaikille kolmelle ilmoitettua telepaattisesti, samalla kun sulki silmänsä. Molemmat vartijat näyttivät hämmästynyttä naamaa, mutta toinen sitten sai selkärankansa takaisin nopeasti.
"Älkää pelleilkö nuoriherra, teidän pitäisi palata kotiin jo. Tämä hullutus riittää jo, olette varmasti olleet jo tarpeeksi kauan ulkoilmassa.", toinen koetti olla järkevä, kävellen hitaasti lähemmäs, rauhallisesti niin ettei tuota pidettäisi uhkana. Emare meni vain lähemmäs Adriania, hän ei lähtisi takaisin ennenkuin saisi selville mitä tuo ajatteli, ja miksi...

[[Loistava ideahan toi on, pitää vaan keksiä miten vältetään Emaren tappo :'3 Ja unohin ne saakelin vartijat x'D ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 27 Maalis 2011, 00:54

Adrian Nibencarden

Adrian vilkuili molempiin vartijoihin, jotka olivat hivenen hiljentäneet askeliaan ennekuin Emare ilmoitti olevansa tässä omasta tahdostaan. Nyt ei miestä ainakaan voitaisi katsoa syyttävästi.
Pojan sanat olivat saaneet miehet yllättyneiksi, mutta pian toinen noista avasi suunsa. Vartijan puheissa oli perää, sitä haltia ei kieltänyt, mutta hän kyllä tunsi kuinka Emare tuli lähemmäksi häntä. Poika ei selvästikään tahtonut lähteä kotiin, ainakaan vielä.
Sivusilmällään Adrian huomasi kapean välikön, josta he olivat hetki sitten kujalle ilmestyneet. Se oli ainoa tie ulos, mutta vartijat silti seuraisivat heitä. Mies kahmaisi Emin selkänsä taakse, samaan aikaan kun oikea käsi huitaisi viittaa pois tieltä. Vain muutama sekunti ja rubiininpunainen pentagrammi kuvio hohti kaksikon jalkojen alla. Anteeksipyytävä katse suotiin miehille, ennen kuin haarniskoitu käsi heilahti Adrianin editse saaden aikaan liekehtivän energiamuurin heidän ja vartijoiden väliin. Miehet kavahtivat näkyä taaksepäin, samaan aikaan kun haltia oli kahmaissut Emaren jälleen syliinsä. Kapeaan välikköön syöksyttiin vauhdilla, energiamuuri ei kauaa liekehtisi, mutta antoi kyllä heille sen verran aikaa eksyttää miehet kintereiltään..
Yllättäen Adrian pystyi kuulemaan narahduksen kaiunnan päässään, se sai hänet miltei kompuroimaan säikähdyksen takia, olkapää raapaisi pienesti seinämää, mutta pystyssä hän kuitenkin pysyi ja pääsi Emare edelleen tiukasti sylissään välikön toiseen päähän. Mies joutui kuitenkin pysähtymään järkytykseltään.

//Noin saadaan heräteltyä pikkasen örkkiolentoa :D
Joo no, jos ei parempaa keksitä siihen niin voihan se olento olla sen verran fiksu et se tajuaa sen ettei pysty hallitsemaan Adrianin kehoa vielä täysin ja jos se onnistuu tappamaan Emaren niin tietenkin kun Adrian saa kontrollin takas ei se anna itselleen anteeksi ja suoraan sanottuna tappaa sen olennon ja itsensä koska on niin emo xD//
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 27 Maalis 2011, 16:22

Emare Rilien

Emi ei voinut taaskaan sanoa yhtään poikkipuolista sanaa, kun Adrian oli jo tehnyt oman temppunsa, napannut hänet taas syliinsä, ja lähtenyt juoksemaan. Nuorempi ei oikein tässä tilanteessa voinut tehdä taaskaan mitään muuta kuin painautua tiukasti Adriania vasten ja rutistaa silmät kiinni. Häntä alkoi pelottamaan, vaikka olikin turvassa toisen käsissä, tiedä sitten mistä johtui. Poika räväytti silmänsä tuntiessaan horjahduksen, napaten kiinni toisesta vielä paremmin, tuntien samalla jotain ohimossa... Horjahdus oli vaikuttanut Emareenkin, tuo oli onnistunut raapaisemaan kasvojansa hieman seinään. Ei pahasti onneksi, vaikka verta siitä vuosikin.

Vauhti hiljeni, Adrian pysähtyi välikön toisessa päässä, ja Emare joutui yhä olemaan tässä. Poika tärisi taas, häntä oli huimannut jo valmiiksi, ja nyt se vain paheni.
"A-adrian...", Emin telepatiakin oli heikoilla. Tuo nosti katseen mieheen.
"Oletko.. kunnossa...", noiden sanojen jälkeen hän muuttui omituisen rennoksi, pää Adrianin olkapäätä vasten, kädet lakkaen puristamassa hädissään. Hän oli pyörtynyt.

[[Sori ei voinut vastustaa :'3
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 27 Maalis 2011, 17:34

Adrian Nibencarden

Adrianin oli varuillaan, muttei kuulut enää pahaa enteilevää naurua päänsä sisällä. Hänen kannattaisi nyt vain jatkaa matkaa ja keskittyä olennaiseen. Ennen kuin mies kuitenkaan ehti lähteä liikkeelle, kuuli tämä Emaren heikohkon äänen ja katse siirtyi poikaan.
Haltian ilme muuttui yllättyneeksi, vuosiko pojan otsasta verta?! Emi ehti kysyä vain oliko Adrian kunnossa, mutta pian sen jälkeen pojan keho rentoutui ja mies joutui tiukentamaan otettaan. Emi..? Hän kysyi hiljaa, mutta ei toinen vastannut. Järkytys paistoi nyt Adrianin kasvoilla, mitä nuoremmalle oli oikein sattunut? Emi..?! Turhaan mies yritti toista saada hereille.
Epämääräisen huudot haltian selän takaa havahduttivat hänet järkytyksestään, nyt ei ollut aikaa seisoskeluun. Juoksuaskeleet kaikuivat pian kujan seinillä, nyt olisi päästävä suorinta tietä majataloon. Mies arveli että Emare oli tajunnut ottaa lääkkeensä mukaan, ne varmasti löytyisivät heidän huoneestaan, vaikka toisaalta ei tämä vaikuttanut kohtaukselta. Ei poika ollut yskinyt, mutta ei tajuttomuus mitään hyvää tiennyt.

//Kauheen tökstöks ja Emi voi heräillä vaikka sieltä niiden huoneesta, vaikka sideharso otsikon ympärillä? : D//
Janni
 

EdellinenSeuraava

Paluu Dúlin Majatalo

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron