Rose of Pain [sov] K-18

Tämä kylän suosituin majatalo sijaitsee lähellä aukiota. Majatalosta löytyy huoneita niin suurille, kuin pienillekin matkaajille, jotka etsivät yöksi kattoa päänsä päälle. Hinnat ovat jokaisen kukkarolle suhteellisen sopivat. Majatalosta löytää myös yhden parhaimmista ruokailupaikoista, mitä kylällä on tarjota. Kaiken maailman matkaajien tarpeet on otettu huomioon ja majatalolla onkin aina jotain, jolla kestitä myös erikoisempia vieraita.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Dogster » 26 Huhti 2011, 19:45

Emare Rilien

Manwën tiukka, arvioiva katse siirtyi Adrianiin tuon viimein avatessa suunsa, esitellen itsensä ja pahoitellen samalla. Emare tunsi tuon katseen liiankin hyvin, Manwë saattoi olla sairaseläkkeellä, ja tuon käden menetys oli opettanut hänet varovaiseksi pettureiden suhteen. Siinä missä Emaren silmät näkivät paljon enemmän, ei hänelläkään ollut yhtä tarkat silmät mitä Manwëlla, joka tunnisti petturin kuin petturin vain katsomalla tuota silmiin. Emi meinasi jo sanoa jotain puoltavaa Adrianin puolesta, kun Manwën silmät näyttivät saavan hyväksyvän katseen. Tosin se oli miltein mahdoton sanoa päältäpäin, ellei ollut viettänyt tuon kanssa pitkän aikaa. Katse siirtyi takaisin Emareen.
"Löysit hyvän matkakumppanin, Emare.", tuo totesi, aina yhtä monotonisella sävyllä kuin aina. Tai ei aivan, edelleen tarvittiin pitkä tuntemus että tiesi, että Manwë oli jokseenkin ilahtunut veljensä arviointikyvystä. Emi nytkähti, mistä tuo tiesi että he olivat matkalle lähdössä, tai oikeastaan sellaista suunnittelemassa!?
"Äläkä yritä peitellä sitä Emi... Olen tuntenut sinut syntymästäsi saakka, näen jokaisen pienenkin suunnitelmasi silmistäsi. Sinulla on vielä hiukan oppimista. Adrian, luotan että pidät pikkuveljestäni huolta. Ties vaikka hän oppisi asian jos toisenkin kanssasi.", Manwë käänsi katseensa puolessa välissä Adrianiin.
"Olet entinen sotilas, aivan kuin minäkin. Sen takia uskallan jättää veljeni huostaasi, sinulla on sentään kokemusta puolellasi."

[[Mä rupesin hokemaan Manwën nimeä x'D Siit tuli Manu! x'DDD ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 26 Huhti 2011, 20:10

Adrian Nibencarden

Adrian tunsi jännittyvän hetkeksi huomatessaan Manwën arvioivan katseen. Miehen oli jopa hankala katsoa toista silmiin, mutta piti kyllä pintansa. Haltia ei todellakaan pitänyt siitä että häntä arvioitiin, syystä jos toisesta.
Haltian lausahdus kuitenkin paljasti että tuo kyllä hyväksyi Adrianin, mutta silti se yllätti miestä yhtälailla kuin Emarea. Hiljaa hän kuitenkin pysyi ja tyytyi kuuntelemaan kuinka isoveli ohjasti pikkuveljeään. Tuo kuulosti todella fiksulta ja pian Adriankin sai Manwën viisaita sanoja osakseen. Sitä mies ei kuitenkaan käsittänyt kuinka toinen tiesi hänen entisestä sotilasurastaan, olivatko he tavanneet sotatantereella?
Voit luottaa minuun. Pidän kyllä huolen ettei pikkuveljellesi satu mitään. Adrian totesi vakaan ilmeen kanssa, vaikkei edelleenkään pystynyt käsittämään kuinka Manwë pystyi tietämään noin paljon asioista joista ei tulle oltu kerrottu.

//Manu on nätti nimi xD //
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 27 Huhti 2011, 16:17

Emare Rilien

Manwën pistävän katseen kestäminen kertoi aina että kyseessä ei ollut mikään pelkuri. Emare oli hiukan ylpeä Adrianista joka kesti isoveljensä katseen, joka oli saanut heikkohermoisemmat siirtämään silmänsä muualle nolostuneena. Adrianilla oli selkärankaa katsoa takaisin, ja sekös Manwëa miellytti. Jos tuo olisi katsonut muualle, ei Manwë olisi päästänyt Emiä tuon matkaan....
"Tiedän. Sen näkee silmistäsi.", haltia vastasi Adrianille, ja vilkaisi taas Emarea. Emi vilkaisi Adriania ja tajusi että tuota askarrutti jokin. Tosin niin askarrutti häntäkin, ei hän tiennyt että Adrian oli ennen ollut sotilas! Emare katsoi isoveljeänsä, joka hymähi.
"Kaltainen tunnistaa omansa.", tuo vastasi, ei tarvinnut edes kysyä. Tuo vilkaisi pääkadun suuntaan, ja katsoi sitten taas veljeänsä sekä Adriania.
"Jos ei haittaa, niin kävelen samaa matkaa. Minun pitäisi käydä varastolla.", tuo totesi, ja Emi nyökkäsi, eihän hän voinut veljellänsä sanoa ei! Tosin hän siirtyi Adrianin vierelle, kyllä hän oli jo oppinut ettei Adrian vieraiden seurasta pitänyt.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 27 Huhti 2011, 17:40

Adrian Nibencarden

Silmistä vai? Jos Adrian paljastaisi ettei ollut silmäpuoli, arvioisi Manwë hänet varmasti uudemman kerran. Sitä hän ei kuitenkaan tulisi tekemään.
Mies kyllä huomasi Emaren katseen sivusilmällään ja oikeastaan aavisteli mistä se johtui. Ei hän ollut kehdannut kertoa menneestä sotilaspalveluksestaan. Adrian kun oli kasvatettu sotilaaksi, häpesi hän sitä että oli jättänyt sotatantereen vielä aivan terveenä, ei hän ollut mitenkään haavoittunut. Mies oli vain säikähtänyt tajutessaan mitä hänelle oli tapahtumassa ja siksi kadonnut.
Haltia hymähti hiljaa Manwën sanoihin, tuo oli kyllä oikeassa. Jos hän olisi ajatellut tarkemmin toisen menetettyä kättä, olisi hän päätellyt jotain sotatantereen kaltaista.
Emin veli pyysi lupaa lyöttäytyä seuraan ja Adrian näki Emaren myöntyvän jo nyökkäyksen kanssa, joten ei hänellä ollut valinnan varaa. Ei haittaa. Mies vastasi lyhyesti, vaikka harmistuikin pienesti. Kenties hyvästit jäisivät vain muutamaksi sanaksi?
Mies lähti kulkemaan veljesten kanssa pääkatua pitkin. Emi asteli Adrianin vierellä, joka sai miehen olon rauhalliseksi.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 27 Huhti 2011, 18:23

Emare Rilien

Taasko Adriania harmitti? Emin huulille nousi velmu hymy, hänen sujauttaessa kätensä huomaamattomasti Adrianin käteen hetkeksi, antaen tuolle lohduttavan katseen. Ja Adrian varmasti muisti että Emi oli surkea hyvästeissä. Manwë vilkaisi kaksikkoa, ja siirsi sitten katseensa taas eteenpäin, pienen hymyn noustessa huulille. Emi veti kätensä pois, enimmäkseen siksi koska se näytti aika hölmötä kävellä käsikädessä keskellä kaupunkia, varsinkin kun eivät olleet rakastavaisia.... tai siis... Olivatkohan he sittenkin?

Mitä pidemmälle he menivät sitä rauhattomammaksi Emi kävi. Tuo ei tahtonut erota, mutta toisaalta ei malttanut odottaa että näkisi Koatan ja Warrenin taas, sekä AKtan ja vanhempansa!
"Adrian, sinun on parasta myös tulla hakemaan minua viikon päästä!", Emi vielä vannotti Adriania, sehän tästä puuttuisi jos Adrian ei tulisikaan!
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 27 Huhti 2011, 18:44

Adrian Nibencarden

Jotenkin Adrian oli osannut odottaa sirojen sormien kiertymistä hänen kätensä ympärille. Mies ei voinut muuta kuin hymyillä itsekseen, oli hänkin oppinut nuoremmasta jo jotain. Mitään tunteita ei voinut toiselta salata. Haltia soi toiselle hellän puristuksen takaisin, mutta ymmärsi kyllä kun sirokäsi katosi niin nopeasti. Olo oli kuitenkin paljon parempi, Adrian huomaisi ettei pahemmin enää edes karsastellut Manwën seuraa.

Hetkellisen hiljaisuuden rikkoi Emaren topakka lausahdus, joka sai Adrianin hiljaa naurahtamaan. Ei hän nyt lupaustaan rikkoisi. Tietenkin, ilmoitan kyllä jos jotain ilmenee ja sama pätee myös sinuun. Mies totesi, laskien katsettaan nuorempaan ja muisti ohimenevästi toisen aiemman kysymyksen. Ja vastaus aiempaan: Se riippuu täysin sinusta, palaamme heti kun haluat. Minulla ei ole määränpäätä tai kiire minnekään, matkaaminenhan on minun elämäni.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 27 Huhti 2011, 20:00

Emare Rilien

Emare hymyili huomatessaan, että oli saanut Adrianin rauhallisemmaksi. Tuon epämukavuutta ei ollut mukava katsella, tuli itsellekkin kauhean rauhaton olo. Ja sitä hän nyt viimeiseksi kaipasi, muutenkin olo hiukan haikea. Mies kuitenkin vastasi ainakin hänen komennukseensa niinkuin Emare oli toivonutkin, antaen hymyn valaista kasvojansa. Tottakai hän kertoisi! Emare tosin ei aikonut omalta osaltaan minkään estää matkaa. Adrian kuitenkin jatkoi, vastaten Emaren kysymykseen. Pojan silmiin syttyi kiilto, hehän voisivat matkata koko loppuaikansa ajan! Heidän ei koskaan siis tarvitsisi mennä kaupunkiin ja esiintyä muka vain hyvinä ystävinä välttyäkseen kamalilta katseilta! Toisaalta Emare tiesi että se ei olisi mahdollista, Adrian melko varmasti raahaisi hänet takaisin kylään ja kotiinsa jos Emin tila menisi huonommaksi...

Emaren pieni karkumatka päättyi viimein kotiportilla. Manwë nosti ainoan kätensä nopeasti tervehdykseen, ja karkasi porteista sisään. Emi puri huultansa ja käänsi katseensa Adrianiin. Viikko, tasan viikko, ja Adrian tulisi hakemaan hänet tästä...
"Niin... tuota...", Emi puri taas huultansa, ja antoi sitten kätensä siltä varalta jos äitinsä katsoi ikkunasta. "Nähdään viikon päästä", tuo virnisti, ja iski hiukan silmäänsä.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 27 Huhti 2011, 20:29

Adrian Nibencarden

Valkeamuuri alkoi viimein kohota edessäpäin, se kertoi että kohta tie päättyisi. Adrian kohotti kättään takaisin Manwëlle, joka puikahti jo kotiportista sisälle. Emare kuitenkin jäi vielä hyvästelemään miehen, joka näytti jälleen hivenen vaikealta.
Poika kohotti kätensä kohteliaasti kätelläkseen ja tokaisi että nähtäisiin viikon päästä. Sivusilmällään mies vilkuili talon suuntaan, kenties toinen pelkäisi että joku katseli heitä? Milloin sinä olet lakannut halaamasta Emi? Adrian esitti kysymyksen sen sijaan että kättelisi ja olihan siinä jotain perääkin. Rohkeasti Emare oli halannut häntä heidän ensitapaamisellakin, vaikkei ollut tuntenut tuolloin koko miestä. Mutta jos toinen tosiaan pelkäsi että heidät nähtäisiin käsi kohosi ja tarttui sitä sirompaan käteen hellästi. Viikko ja tulen hakemaan sinut auringon noustessa.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 28 Huhti 2011, 01:04

Emare Rilien

Vai halausta Adrian kaipasi? Emi virnisti mielessään, ja kun Adrian otti kädestä kiinni, todeten että tulisi hakemaan auringon noustessa, hän nykäisi miestä lähemmäs ja kapsahti tuon kaulaan.
"Selvä...", tuo vastasi hiukan hiljaisella sävyllä, häntä hiukan pelotti ettei hänen itsehillintänsä vain yksinkertaisesti riittäisi päästämään miehestä irti. Tuo halasi tuota vielä tiukemmin, nuuhkaisten vielä kerran tuon hajua, ja päästäen sitten irti. Smaragdin väriset silmät katsoivat Adriania surullisena, mutta odottavaisina. Hän odottaisi. Luoja tuota kuitenkin auttakoon, jos Adrian päättäisi olla tulematta paikalle, Emare oli ehkä rauhallisuuden perikuva, mutta kerran suuttuessaan ei edes Akta pystynyt häntä pitelemään aloillansa.
"...Nähdään.", poika vielä sanoi, ennenkuin kääntyi, ja käveli myöskin porteista sisään. Tuo ehti vain etupihan puoleen väliin, kun ovi avautui kovalla vauhdilla, ja nainen, selkeästi Emiä lyhyempi mutta vanhempi, juoksi kovaa vauhtia ja halasi Emarea. Sättimisten ja hellyttelyjen sekoituksesta pysty arvaamaan, että kyseessä oli Emaren äiti, joka yritti samaan aikaan olla ankara, että varmistaa että Emillä oli kaikki hyvin...

[[Tää oli sit tässä meikän osalta >w< ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Janni » 28 Huhti 2011, 06:49

Adrian Nibencarden

Kauaa ei käden ote pitänyt kun Emare päättikin hypähtää Adrianin kaulaan halaten tätä. Pienestä yllätyksestä päästyään mies halasi poikaa tyytyväisenä takaisin. Nuorempi lausui hänelle ymmärtäväiset sanat ja halasi tiukemmin. Hetkellisesti haltia hautasi kasvonsa Emin vaaleita hiuksia vasten, hymyillen siinä itsekseen.
Lopulta ote höltyi ja Adrian sai tuon surullisen samaan aikaan myös hellyttävän katseen osakseen, mies meinasi kieltää moinen katse, mutta tyytyi vain suomaan ymmärtävän hymyn pojalle takaisin. Ei viikko niin pitkä aika ollut, hän olisi tässä taas nopeammin kuin Emi edes tajuaisi.
Nähdään. Mies sanoi nuoremmalle takaisin ja jäi vielä porttien ulkopuolelle seuraamaan kun Emare kiiruhti portin tuolle puolen. Ulko-ovi näytti avautuvan vauhdilla ja huolesta suunniltaan oleva nainen kiiruhti poikaa vastaan. Tuo oli ilmeisesti Emaren äiti, pystyisikö poika taivuttamaan naisen suostumuksen? Tätä miettien, Adrian käännähti ympäri lähtien rauhassa astelemaan suuntaan josta oli tullutkin.

//Niin oli, kenties seuraavaa peliä pystyyn >w< //
Janni
 

Edellinen

Paluu Dúlin Majatalo

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron