Emare Rilien
Manwën tiukka, arvioiva katse siirtyi Adrianiin tuon viimein avatessa suunsa, esitellen itsensä ja pahoitellen samalla. Emare tunsi tuon katseen liiankin hyvin, Manwë saattoi olla sairaseläkkeellä, ja tuon käden menetys oli opettanut hänet varovaiseksi pettureiden suhteen. Siinä missä Emaren silmät näkivät paljon enemmän, ei hänelläkään ollut yhtä tarkat silmät mitä Manwëlla, joka tunnisti petturin kuin petturin vain katsomalla tuota silmiin. Emi meinasi jo sanoa jotain puoltavaa Adrianin puolesta, kun Manwën silmät näyttivät saavan hyväksyvän katseen. Tosin se oli miltein mahdoton sanoa päältäpäin, ellei ollut viettänyt tuon kanssa pitkän aikaa. Katse siirtyi takaisin Emareen.
"Löysit hyvän matkakumppanin, Emare.", tuo totesi, aina yhtä monotonisella sävyllä kuin aina. Tai ei aivan, edelleen tarvittiin pitkä tuntemus että tiesi, että Manwë oli jokseenkin ilahtunut veljensä arviointikyvystä. Emi nytkähti, mistä tuo tiesi että he olivat matkalle lähdössä, tai oikeastaan sellaista suunnittelemassa!?
"Äläkä yritä peitellä sitä Emi... Olen tuntenut sinut syntymästäsi saakka, näen jokaisen pienenkin suunnitelmasi silmistäsi. Sinulla on vielä hiukan oppimista. Adrian, luotan että pidät pikkuveljestäni huolta. Ties vaikka hän oppisi asian jos toisenkin kanssasi.", Manwë käänsi katseensa puolessa välissä Adrianiin.
"Olet entinen sotilas, aivan kuin minäkin. Sen takia uskallan jättää veljeni huostaasi, sinulla on sentään kokemusta puolellasi."
[[Mä rupesin hokemaan Manwën nimeä x'D Siit tuli Manu! x'DDD ]]