Rose of Pain [sov] K-18


Tämä kylän suosituin majatalo sijaitsee lähellä aukiota. Majatalosta löytyy huoneita niin suurille, kuin pienillekin matkaajille, jotka etsivät yöksi kattoa päänsä päälle. Hinnat ovat jokaisen kukkarolle suhteellisen sopivat. Majatalosta löytää myös yhden parhaimmista ruokailupaikoista, mitä kylällä on tarjota. Kaiken maailman matkaajien tarpeet on otettu huomioon ja majatalolla onkin aina jotain, jolla kestitä myös erikoisempia vieraita.

Valvoja: Crimson

Viesti Su Huhti 17, 2011 6:29

Adrian Nibencarden

Huoli, se astui Adrianin rauhallisen ilmeen ja olon tilalle. Emare näytti olevan todella huonossa tilassa, vaikka nukkuikin. Inahtelu ja tärinä, ne suorastaan vihlaisivat häntä sisältä. Mies ei kuitenkaan voinut tehdä mitään, nuoremman täytyi nyt vain levätä. Olo oli niin syyllinen, mitä hän oikein oli ajatellut? Antanut toisen juoda ja sen lisäksi vielä Ote pojan kädestä tiukentui hellästi.

Emi näytti heräävän yllättäen hämärän jo laskeuduttua huoneeseen. Poika köhi, se sai Adrianin säpsähtämään, mutta tämä tiesi ettei kannattanut hätääntyä. Ei kai vain kohtaus? Mies kysyi huolestuneena, kääntyen paremmin toisen puoleen, vieden kätensä varovasti pojan olkapäälle. Haltia kyllä aavisteli että nuoremmalla saattaisi olla myös todella paha olo alkoholin takia.

//En ehkä vastaile pariin muutamaan tuntiin kun leffa ilta olis tiedossa : o //
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1948

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Su Huhti 17, 2011 6:54

Emare Rilien

Emin yskä alkoi helpottamaan, vaikka hänellä olikin kova työ saada kaikki neste ja massa, joka oli ruokatorvea pitkin koettaneet ylös mennä, työnnettyä takaisin alas. Tuntiessaan käden olkapäällänsä, ja kuullessaan lempeät sanat, nosti Emare katsettansa hieman, pudistaen sitten kevyesti päätään. Ei, tämä ei ollut kohtaus, ainoastaan pieni paha olo joka oudosta unirytmistä, äskeisestä sydämmen kiihtymisestä noin vain, ja ehkä osittain myös alkoholista.
"Ei hätiä, luulisin... kohtaukset tuntuvat erillaisilta, tämä on vain huonoa oloa.", Emi vatasi totuudenmukaisesti, ja päätti nousta ylös istumaan, ettei Adrianin tarvitsisi olla niin huolissaan. Pienen hetken päässä humisi, mutta sen seasta tuli myös muistikuvia... ja niistä selvisikin samantein, miksi hän oli peiton alla ilman housuja! Naama muuttui siinä samassa punaiseksi, ja poika nappasi peiton paremmin, vetäen sen nyt leukansa yli ja pistäen jalat koukkuun. Mitä ihmettä hän oli ajatellut!?

[[Selma o7 ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.

Viesti Su Huhti 17, 2011 7:13

Adrian Nibencarden

Adrin pystyi huokaisemaan pienestä helpotuksesta, Emarella oli vain huono olo ei sen vakavampaa. Käsi laskeutui pojan olkapäältä tuon noustessa istumaan, toki olisi miehestä ollut parempi että toinen lepäisi, mutta ei hänellä olisi pahemmin syitä estellä toista.
Yllättäen nuorempi punehtui ja veti peiton kasvoilleen asti. Adrian katseli hetken toista ihmetellen, mutta pian älysi mikä toista oikein vaivaisi. Vaivaantuneena haltia käänsi katsettaan nuoremmasta muualle, katuikohan tuo antautumistaan hänelle? Haltia kumartui nostamaan Emin housut lattialta ja ojensi niitä nyt tuolle. Anteeksi. Ei Adrian tiennyt mitä muutakaan voisi sanoa, häpeissään hän piti katsettakin alhaalla.

//Kiireessä tulee kökköä D: //
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1948

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Su Huhti 17, 2011 8:02

Emare Rilien

Ei Emi katunut! Tai oikeastaan katusi. Mutta ei niin kuin Adrian sen ajatteli, oikeastaan Emare ei tiennyt katuiko hän vai ei. Tavallaan hän oli iloinen kokemastaan, mutta ajatellessa sitä tunnetta ja mitä Adrian olikaan tehnyt... Ei Emare oikein voinut muuta kuin punastua rajusti ja vetää peiton naamallensa ja yrittää epätoivoisesti ajatella jotain muuta, pienen tuskastuneen äänen tullessa samalla kurkusta. Adrianin anteeksipyyntö sai pojan nostamaan samantein päätänsä.
"Ei ei, älä sinä pyydä anteeksi! Minähän se tässä... tässä.....", ajatus katkesi, ja pojan oli pakko taas haudata kasvonsa nolostuneen ulinan kanssa, pitäen silmät tiukasti kiinni. Ei hyvä, ei lainkaan hyvä! Miten hän voisi mennä nyt kotiin, jos hän koko ajan ajatteli mitä oli tapahtunut, sitä tunnetta ja... Emi joutui taas pudistamaan päätänsä, eijeijei!


[[Kökköä ja lyhyttä täältäkin >_> ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.

Viesti Su Huhti 17, 2011 10:00

Adrian Nibencarden

Adrian kohotti katsettaan Emareen, joka ilmeisesti yritti ottaa syitä niskoilleen. Ei poika kuitenkaan näyttänyt oikein tietävän mitä sanoa. Sinä mitä? Ei se sinun syysi ollut, mitään ei olisi tapahtunut jos minä en olisi alkujaankaan koskenut sinuun. Mies totesi totuuden mukaisesti, ei nuorempi ollut hypännyt hänen syliinsä kinuamaan huomiota. Hän se oli kahmaissut tuon syliinsä. Adrian kuitenkin tiesi ettei hänen sanansa tai päätös siitä kumman syytä tämä oli muuttaisi tapahtunutta millään tapaa ja mikä harmillisinta Emi ei näyttänyt saavan sitä pois mielestään.
Haltia laski pojan housut vuoteen reunalle odottamaan ja nosti kätensä nuoremman päälaelle lohduttavasti. Kuule muistat varmaan Dûrion eiliseltä, hän sanoi minulle jotain lounaalla sillä välin kun sinä nukuit. Adrian aloitti, yrittäen jollain tapaa rohkaista toista. Hän totesi että olisimme suloinen pari, hätkähdin sitä aluksi, mutta hän jatkoi fiksusti että tärkeitä on olla kuitenkin jäämättä kiinni. Kukaan ei tiedä tapahtuneesta mitään, ei ole syytä häpeillä sitä. Kukaan ei tiedä Emi. Mies jatkoi hymyillen samalla nuoremmalleen vienosti.

//Miten nii <_< //
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1948

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Su Huhti 17, 2011 10:12

Emare Rilien

Ei Emiä se koskeminen haitannut, vaan se ettei toinen tajunnut että poika olisi sanonut kyllä jos ei olisi kosketuksesta pitänyt. Se vaan, että tämä tapahtui aika äkkiä, tai siis, hehän hädintuskin tunsivat! Tai, olihan tässä pari päivää vietetty ja tiesihän Emare Adrianin suurimman salaisuuden, mutta silti, eikö yleensä tälläisissä asioissa odotettu ainakin pari kuukautta? Tapailtu ja näin? Toisaalta, mikä tässä olikaan normaalia? Toinen osasi hädintuskin pitää jousta oikein päin, mikä oli haltioiden nimikkoase, ja toinen oli myynyt sydämmensä pahuudelle, ja kaiken kukkuraksi molemmat olivat miehiä, eri kasteista! Puhumattakaan siitä kammottavasta ikäerosta, heillähän oli kehollisesti yli kymmenen vuotta eroa! Asia alkoi vasta nyt hahmottua pojalle, joka joutui painamaan kätensä poskillensa, jotka helottivat kummatkin kirkkaan punaisina.
"Niin, paitsi sinä ja minä, tiedän, mutta silti!", Emi joutui pudistamaan päätänsä yrittäen saada mielikuvansa kuriin. Adrian ei varmaan ollut kokenut neitsyyden teoreettista menetystä tällä tavoin, vai mitä? Nuorempi nosti katseen Adrianiin, kasvot yhä punaisena, mutta se pieni katse, suoraan toise silmiin, sai pojan vetämään terävästi henkeä, ja yllättäen vetämään tuon syleilyynsä, vaikka poika olikin huomattavasti heikompi fyysisesti.

[[>_> ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.

Viesti Su Huhti 17, 2011 10:44

Adrian Nibencarden

Jos Adrian vain tietäisi tarkalleen mitä Emare ajatteli ja mikä tuota huoletti, olisi hän jollain tavalla yrittänyt auttaa. Kyllä mies itsekin oli tietoinen kaikesta, liian nopeista askelista, ikäerosta. Mies ei vain voinut sille mitään, hän kuunteli sydäntään tai sitä mikä hänen tunteitaan nykyisin johdatti, ei, ei se todellakaan ollut olento. Se oli Adrian itse. Kyllä hän silti yritti parhaansa mukaan ymmärtää Emiäkin, jos tuo vain rohkenisi avaamaan suunsa ja kertomaan hänelle.
Käsi laskeutui alas pojan päältä hieman pettyneenä, ei Adrianin puheista ollut apua, eikä hän todellakaan voinut sen enempää, muuta kuin suomaan katseen Emille takaisin. Pojan terävä henkäys sai miehen säpsähtämään ja seuraavassa hetkessä hän huomasi pojan kahmaisevan hänet syleilyynsä. Emi..? Ei haltia tiennyt oikein mitä sanoa, katsellessaan toista edelleen pienesti yllättyneenä. Pariin kertaan räpyttäen silmäänsä, Adrian viimein tajusi laskea kätensä toisen selälle. Mistä hyvästä tämä on?

//<n< //
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1948

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Su Huhti 17, 2011 11:06

Emare Rilien

Ei teinit koskaan kertoneet mikä heitä häiritsi, tai muutenkaan kertoneet tunteestaan. Varsinkaan jos kyseessä oli nuori poika ja aikuinen mies, jolla sattui olemaan sellainen kroppa josta Emare pystyi vain haaveilemaan... pieni kateus kuuluu aina rakkauteen, vai mitä, kunhan se ei ollut se dominoiva osuus. Poika painoi vain otsaansa toisen olkapäätä vasten, vaikka joutuikin hiukan venyttämään itseänsä. Kädet kietoutuivat tiukemmin toisen ympärille, ja poika hiukan tärisi.
"Adrian... Haluan lähteä mukaasi...", Emare tunnusti, ei hän halunnut mennä kotiinsa jossa häntä kohdeltaisiin kuin jotain rampautunutta lasta, vaan hän tahtoi olla Adrianin lähellä, elää ja hengittää tuon vierellä aina siihen asti kun kuolisi. Hän kyllä tiesi, että elämänsä olisi huomattavasti lyhyempi jos niin tekisi. Mutta eikö hänellä olisi parempia mahdollisuuksia löytää parannus, jos hän lähtisi kylästä Adrianin mukaan, eikä vain hautautuisi kirjoihin? Vaeltavat parantajat tiesivät sellaisia asioita joita täkäläiset eivät!

[[>u> ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.

Viesti Su Huhti 17, 2011 11:28

Adrian Nibencarden

Adrian ei kyllä saanut vastausta kysymykseensä, sen sijaan Emare tunnusti jotain joka sai miehen sisällä sykähtämään ja sai tämän sanalla sanattomaksi. Mitä toinen oikein ajatteli puhuessaan moisia? Tuo oli itsekin sanonut ettei selviäisi kotiolojensa ulkopuolella pitkään. Oliko nuorempi vielä edes selvinnyt alkoholista?
Emi Ymmärrätkö sinä mistä oikein puhut? Haltia sai kysytyksi, yrittäen samalla nähdä toisen kasvot. Sinä et selviä pitkään kotisi ulkopuolella. Eikä ulkopuolinen maailma ole kaunis, siellä riehuu sota Ja entä jos en pysty huolehtimaan sinusta, en halua että sinulle käy mitään. Mies lateli, tuntien miltei hätääntyvänsä, vaikka pojan lausahdus olikin ollut vain pieni tunnustus. Se vain sai haltia säpsähtämään. Pelkään elämäsi lyhyyttä jo nyt, älä lyhennä sitä sen enempää. Adrian pyysi ja tunnusti pelkäävänsä toisen puolesta, otekin tuon ympäriltä tiukentui.

//Aaawww Emi e-eikun siis hrrrmmm <n< ..ja nukkumaan öitä \o //
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1948

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Su Huhti 17, 2011 11:52

Emare Rilien

Kyllä Emi ymmärsi, hänen oli vain vaikea sisäistää sitä. Kohtalon hyväksymisessä oli se ongelma, ettei enään jaksanut välittää milloinka se iskisi. Eikö ollutkin inhaa kun tietää kuolevansa muita aiemmin? Adrian alkoi kertomaan mikä maailmaa varjosti nyt, sota, ja se ettei Adrian pystyisi suojelemaan Emiä, ja kuinka hän ei selviäisi... Emaren silmät olivat alistuneet, hän näytti hakatulta koiranpennulta, joka toivoi isännältänsä vain pientä hellyyttä ja ymmärtämistä. Adrian antoi sitä kyllä jo, mutta ei Emare ilmeestään tiennyt. Hän vain tunsi pienen surun, ja antoi sen näkyä. Adrian antoi oman tunnustuksensa, ja nuorempi huokaisi kevyesti. Totta, Adrian oli oikeassa. Emi ei voinut kuin sulkea silmänsä ja painaa päänsä taas miehen olkaa vasten, luovuttaneena. Hyvä on, hän ei lähtisi Adrianin mukaan jotta voisi viettää tuon kanssa viimeisiä hetkiänsä, vaan menisi kotiin märehtimään ja odottamaan toista, kestäen tietenkin siis sillävälin tulevat kohtaukset ja toivoen ettei ne veisi henkeä, ja että Adrian olisi siinä vierellä.
"Tiedän, anteeksi kun sanoin."

[[Ja huomenta sitten kun luet tämän >8D ja nyt... >U> ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.

Viesti Ma Huhti 18, 2011 6:43

Adrian Nibencarden

Emare ei sanonut vielä mitään Adrianin sanoihin, tuo tuntui vain katsovan häntä surkealla ja surullisella katseella. Se sai miehen tuntemaan pienen vihlaisun sisällään. Älä katso minua noin. Mies tyytyi vain ajattelemaan ja silittelemään pojan selkää pienesti.
Sykähdys jonka haltia oli tuntenut Emin tunnustaessa haluavansa lähteä hänen mukaansa, oli selvästi johtunut ilahduksesta, mies todella halusi itsekin olla toisen vierellä loppuun saakka, mutta hän tosiaan pelkäsi nuoremman lyhyen elämän puolesta.
Viimein nuorempi painoi päänsä takaisin Adrianin olkaa vasten ja pyysi anteeksi luovuttaneen kuuloisena. Mies huokaisi pienesti, helpotuksesta tai sitten jostain muusta syystä. Älä pyytele anteeksi, se on vain minun vikani että pelkään liikaa. Haltia totesi, kohottaen kätensä silittämään pojan hiuksia hiljakseen. Adrian olisi varmasti miettinyt toisen sanoja uudelleen, jos tuo olisi vain avannut suunsa ja kertonut hänelle kaiken tuon mitä ajatteli.

//Huomenta tosiaan :D ja eieijeijeijei Emi älä luovuta, ideoin jo unissani aivan liikaa teidän yhteisestä seikkailusta! Kyllä sä tiesit että Adrian noin sanoo ku se on tollanen pässi! D: //
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1948

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Ma Huhti 18, 2011 12:18

Emare Rilien

Emare olisi voinut katsoa Adriania uitetun koiran katseella vielä vaikka kuinka kauan, jos sillä olisi saanut toisen tajuamaan ettei Emare tahtonut mennä kotiinsa vaan pysyä toisen vierellä!
"Phah, suuri soturi Adrian pelkää nuoren pojan hengen puolesta!", Emare piikitti, pieni velmu katse silmissänsä, joka kyllä rauhoittui kun Adrian päätti silittää nuoremman hiuksia. Emi huokaisi itsekkin syvään. Ei hän halunnut jäädä samalla kun toinen lähtisi! Poika oli liian kapinallisella mielellä taas...
"Sitä paitsi, mitä jos kuolen sillä välin kun olet muualla? Tai jos sinulle tapahtuu jotain, enkä saa sitä tietooni!?", tuo nosti taas päätänsä ja mutristi huuliansa. Yleensä niin rauhaisat silmät tuntuivat suorastaan liekehtivän nuoren määrätietoisuudesta. Mikä saattoi olla melko mielenkiintoinen näky smaragdinvihreiden silmiensä kanssa.
"En halua lähteä täältä ilman että olet siinä vierellä..."

[[Näin, tulen sitten parin tunnin päästä vastailemaan, pikkuisen menoa \o ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.

Viesti Ma Huhti 18, 2011 1:08

Adrian Nibencarden

Suuri soturi? Adrian hymähti hiljaa Emaren piikittelylle. Tietenkin hän pelkäsi pojan elämän puolesta, oli hän suuri soturi tai ei. Kaikilla oli heikkoutensa ja Emi oli hänen.
Valitettavasti nuorempi oli oikeassa senkin suhteen, ettei mies saisi tietoonsa heti jos pojalle sattuisi jotain, tai toisin päin. Käsi joutui laskeutumaan Emaren selälle tuon nostaessa päätään ja katsoessa Adriania määrätietoisesti. Smaragdinvihreä katse oli suorastaan liekeissä, poika oli ihailtavan sisukas, vaikka tuon olo ei ollut mikään parhain.
Emin sanat saivat haltian pienesti huokaisemaan, jotenkin häntä puistatti mielikuva siitä kuinka toinen vetäisi viimeisen hengenvetonsa hänen käsivarsillaan. En kestäisi sitä Emi Adrian kuiskasi hiljaa, mutta kohottikin hymyn yllättäen huulilleen; joten lähden täältä kanssasi.

//Asia selma o7 //
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1948

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Ma Huhti 18, 2011 6:34

Emare Rilien

Vaikka Emare olikin yleensä rauhallinen, ja säyseä jopa liiallisuuksiin asti, asui hänen sielussansa silti palava tahto ja voima. Saman voiman ansiosta hän vielä jaksoi sinnitellä, ja oli vielä hengissä. Vähempi tahdonvoima olisi ollut kuolemaksi jo...
Adrian huokaisi, ja Emare tiesi kyllä mitä tuo tarkoitti, hän ei olisi halunut nähdä kenenkään viimeisiä hengenvetoja, varsinkaan kenenkään tärkeän itsellensä. Vähiten Adrianin, tai jonkun veljistänsä... Adrianin jatkaessa, nousi puna Emaren poskille taas, ja itsevarma ilme muuttui vain hämmästyneeksi. Kohta tuolle nousi kuitenkin pieni hymy taas, hiukan velmumainen.
"Eli yksi hyvä lisäsyy tulla mukaasi, haltiakylästä ei löydy parannusta tautiini, enkä todellakaan halua luopua seurastasi kuoleman kautta.", tuo virnisti, ja halai sittent aas miestä lämpimästi, juoksuttaen sormensa hakemaan housunsa kuitenkin samalla.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.

Viesti Ma Huhti 18, 2011 7:01

Adrian Nibencarden

Adrian ei voinut muuta kuin puistella pienesti päätään Emaren velmumaiselle hymylle. Poika löysi yhden lisäsyyn jolla pääsisi miehen matkaan, tämähän oli jo miltei periaatteessa myöntynyt. Lämmin halaus sai haltian hetkeksi sulkemaan silmänsä ja hymyilemään, vaikka sisällä velloi pieni epävarmuus nuoremman ideasta.
Mutta ennen kuin lähdemme mihinkään, sinun on levättävä itsesi parempaan kuntoon ja minunkin täytyy hoitaa asioita kylällä. Adrian totesi pienen taon jälkeen avaten samalla silmänsä. Ja lupaa että hyvästelet perheesi kunnolla, älä tee samaa virhettä kuin minä. Mies vielä lisäsi hivenen vakavan puoleisesti, hän kyllä tiesi että nuoremman perhe ei todellakaan suostuisi Emin ajatukseen lähteä vaeltamaan Adrianin kanssa, muttei hän halunnut että poika vain katoaisi noiden luota.
EdellinenSeuraava

Paluu Dúlin Majatalo

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö