Emäntä hymyili nuorelle haltialle takaisin ja Adriankin näytti siltä että oli vain unohtunut katselemaan Emaren hymyä. Pojan kuitenkin puhuessa oluesta, havahtui mies takaisin ja tajusi ettei ollut moisesta seikasta älynnyt mainita. Ymmärtäväisesti emäntä nyökkäsi; Istukaa alas, tässä menee vain hetki.
Haltia kiitti naista, joka jo poistui tiskin takaa keittiön puolelle ja kääntyi sitten hiljaisen kievarin puoleen. He taisivat olla ensimmäiset majatalon asiakkaat jotka olivat jo heränneet ja tähän aikaan tuskin kukaan istuskelisi tuopin ääressä.
Adrian johdatti nuoremman lähimpään pöytään ja laski laukkunsa jakkaran viereen jolle istahti. Olen miettinyt Emi, minne haluaisit meidän suuntaavan ensimmäiseksi? Yleensä kun vaellan en oikein ajattele tarkemmin minne menen, mutta nyt kun sinä olet matkassa, on hyvä tietää määränpää. Haltia totesi, kysymys tuli uteliaisuudesta sekä piti hänen tietää paljonko evästä ja varusteita he tulisivat tarvitsemaan. Adrianin tulevasta viikosta tulisi kiireinen, hänen täytyisi ensiksi saada rahaa ja ostaa yhtä sun toista, jotta matkaaminen olisi Emin kannalta lähes vaivatonta.