Illanvietto majatalossa

Lucanya oli lähtenyt illalla majataloon, ihan vain huvin vuoksi istuskelemaan ja kenties tarinoimaan muiden kanssa. Majatalossa saattoi olla myös jonkinlaista musiikkia, josta haltia erityisesti tykkäsi. Hän astui sisään ja etsi itselleen sopivan tilan. Lu tilasi juoman ja meni istumaan tyhjään pöytään, mutta viereisessä pöydässä istui kaksi naista ja kolme miestä, jotka oitis aloittivat keskustelun.

Luca siemaili viihtyneenä välillä juomaansa, joka oli alkoholiton. Hän oli täysin raitis, eikä perustanut okein mistään päihteestä. Hän halusi pitää kauniin kehonsa kunnossa, ei välttämättä niinkään ulkonäöstä, vaan ihan yleiskunnostakin. Majataloon saapui illan mittaan lisää väkeä, mutta pian myös porukkaa lähtikin. Olihan Luca jutustellutkin pitkään viereisen pöydän haltioiden kanssa, kunnes nuo ilmoittivat lähtevänsä. Lu ja porukka toivottelivat toisilleen hyvät jatkot ja Luca jäi vielä juomansa kanssa pöytään.

Pian haltia sai seurakseen jopa neljä miestä, jotka olivat enemmän tai vähemmän kännissä, mutta selvää oli, että siitä asti seura oli epämiellyttävää.
"Onko tää sun vakiopaikkas?" yksi miehistä kysyi heidän piiritettyään Lucan.
"En käy täällä kovinkaan usein." haltia vastasi ja yritti vältellä miesten kysymyksiä. Hän ei halunnut, että jotkut humalaiset tärväisivät hänen iltansa.
"Aijaa. No haluitsitsä jotain juotavaa? Tää sun juomas ei sovi sulle." jälleen toinen mies sanoi ja teki sen virheen, että kosketti likaisella sormellaan Lucan pehmeää poskea. Lu tönäisi tuon käden sivuun ja nousi oitis pöydästä.
"Hei minne sä meet?" mies huusi tuon perään. Luca suunnisti ulos happea haukkaamaan ja miettimään, menisikö takaisin. Hänelle oli tullut sen verran huono olo noiden miesten seurassa. Tuntui kuin pyörtyisi ja oli jotenkin voimaton olo, parempi olisi mennä kotiin.
Yllätykseksi miehet eivät luovuttaneet, vaan tulivat Lucan luokse. Lu huomasi nuo liian myöhään, sillä yksi miehistä sai haltian kädestä kiinni ja muut nauroivat. Luca yritti riuhtoa kättään toisen otteesta. Jos ote ei pian hellittäisi, ottaisi Lu vakavammat aseet käyttöönsä.

//Odotellaan Rossia ja Zie Diet'ziä paikalle :D tuli jotenki nopeesti tää pääjuttu...?//

Zie oli harvinainen näky haltioiden piilopaikassa, olihan hän siellä kieroon katsottu ja kammottu jo rotunsa perusteella. Kuitenkaan hänen sisäänpääsyään ei ollut vielä kertaakaan evätty, joten nainen kävi paikalla aina välillä, vaikka häntä inhottikin katsella, kuinka miehet kuvittelivat täällä kelpaavansa johonkin.
Kaikkea hän ei pystynyt itse valmistamaan, ja yksi näistä hyödykkeistä oli alkoholi. Hän pystyi tappamaan ja saalistamaan lihaa mutta viinaa ei saatu saaliseläimistä joten nainen joutuisi hankkimaan sen samaan tapaan, kuin muukin väki.
Zie oli vaihtanut päälleen vastapestyt vaatteet, eihän hän halunnut kauhistuttaa mahdollisilla veritahroilla paikassa, missä hän ei muutenkaan ollut toivottu vieras. Huppu oli nostettu päähän, sekä suojaamaan silmiä valolta, jota tuntui maanpäällisessä maailmassa löytyvän mihin kellonaikaan tahansa, jopa iltaisin vaikka myöhään illalla se olikin vain lempeää kuun valoa. Huppu myös antoi hänelle yksityisyyttä, vaikkei se peittänyt hänen rotuaan.

Ennen kuin majatalolle edes päästiin mustahaltia näki edessään näyn, joka sai veren kiehumaan suonissa.
Miehiä oli neljä, yhden naisen kimpussa. Zie ei ollut koskaan oppinut tai halunnut ymmärtää tämän maailman nurinkurista arvomaailmaa. Hänen synnyinmaassaan yksikään mies ei olisi uskaltanut kohottaa kättään naista vastaan edes suurella joukolla - heidät olisi teloitettu samantien! Miehet palatkoon takaisin äitiensä huomiin kunnes olisivat oppineet, miten suurella kunnioituksella naista piti kohdella.
Mustahaltia lähestyi näkyä äänettömin askelin, pysyen varjoissa. Hän uskoi, että pystyisi voittamaan yksin neljä täysikasvuista miestä - hänet oli opetettu uskomaan, että naisena hän oli arvokkaampi kuin sotajoukollinen miehiä - mutta ei silti juossut tilanteeseen suinpäin. Yhden joukosta ottaessa kontaktia ahdisteltuun haltianeitiin ei Zie kuitenkaan jäänyt enää miettimään. Hän pyörähti esille lähes kaksikon vierestä, kohotti paljaan jalkansa ja antoi miehelle potkun kasvoihin.

Samalla katse käväisi ahdistellussa naisessa joka oli lähempää tarkasteltuna erittäin kaunis. Zie ei pannut lainkaan pahakseen, että hän pääsisi suojelemaan tuollaista kaunotartam ja hänen huulillaan käväisikin hymy. Punaisten silmien katse käännettiin kuitenkin nopeasti naisesta takaisin typerään miesjoukkoon. Pienikokoinen nainen nosti leukansa pystyyn ja katsoi jäljelle jääneitä ylimielisesti.
"Minulla ei ole mitään syytä säästää miestä, joka ei kunnioita naista", Zie murisi. "Jos vielä näen teidät, pidän huolen ettei kukaan enää erehdy luulemaan teitä miehiksi."
Kastraatio oli hyvä vaihtoehto, jos ei halunnut suorastaan tappaa miehiä. Mustahaltia oli huomannut tämän hyväksi uhkailukeinoksi, olivathan miehet ylpeitä miehuudestaan eikä hän todellisuudessa voinut kulkea ympäriinsä murhaamassa. Zie ei pärjäisi vihaisia väkijoukkoja vastaan, vaikka se olisikin ollut maanpäällisestä saastasta koottu.
Nainen käänsi jälleen katseensa pelastamaansa neitiin ja hymyili.
"Älä pelkää, suojelen sinua."

Ennen kuin Luca ehti turvautua aseisiinsa, pölähti jostain yhtäkkiä paikalle mustaihoinen nainen, korvista päätellen myös haltia. Tuo potkaisi kovaa Lucaa ahdistelevaa miestä kasvoihin ja tämä kaatuikin maahan. Toiset miehet koettivat auttaa toveriaan, kuunnellessaan toista haltiaa aivan äimänä. Lucanya ihmetteli itsekin moista rohkeutta, mutta se vain teki vaikutuksen tuohon. Miehet lähtivät oitis pelästyneinä hoipertelemaan vastakkaiseen suuntaan.

"Kiitos. Tuo oli... Upeaa!" Luca kiitti pienen kumarruksenkin kera hymyillen, kuten aina. Olisihan hän selvinnyt miehistä yksinkin, mutta tuo ei halunnut mainita asiasta toiselle. Tuo näytti kasvoistakin varsin itsevarmalta ja puheesta tuli selväksi, ettei tuo sietänyt miesten ahdistelevan naisia. Lucanya ei ollut montaakaan kertaa nähnyt mustaihoista sekä valkotukkaista haltiaa ja kaikki erilaisuus kiinnosti naista. Hän ei voinut itse ymmärtää niitä, jotka syrjivät toisia pelkän rodun tai ulkomuodon vuoksi.

"Olitko sinäkin tulossa majataloon?" Luca kysyi toiselta viitaten kyseistä paikkaa. Ehkä hän voisi mennä takaisin sisälle ja kenties jäädä jutustelemaan toisen kanssa, mikäli tuo halusi. Lucaa ainakin kiinnosti vaihdella elämänkertoja.

Miehet perääntyivät Zien astuttua paikalle. Hänen huomiota herättävä ulkonäkönsä ja itsevarmuutensa toimivat hyvin pelottimina tällaisiinm heikkoihin miehiin. Tuollaisia surkimuksia ei yksikään drow-matriarkka olisi ottanut joukkoihinsa ja mustahaltian silmissä he olivat alinta pohjasakkaa. Tämän ajattelutavan pystyi helposti näkemään hänestä.

Zie tunsi mielihyvän kuumottavan poskiaan naisen kiittäessä häntä runsassanaisesti. Hän nyökkäsi naisen sanoille, hän oli aina valmis auttamaan kaunottaria pulassa, eihän hän voisi alhaisten miesten ahdistella naista - se olisi luonnotonta! Hänen mielessään ei käynytkään, että kaunotar olisi pärjännyt ilman hänen apuaan. Todellisuudessa hän taisi olla se, joka pärjäsi heikommin lähitaistelussa, mutta onnellisen tietämättömänä drow piti itseään pelastavana ritarina.

Valkohiuksinen tulkitsi naisen kysymyksen siten, että he tulisivat menemään majatalolle yhdessä joten hänen suunnitelmansa muuttui samantien pelkästä alkoholin ostamisesta sen juomiseksi paikanpäällä. Eihän hän voisi jättää käyttämättä näin hyvää tarjousta ihastuttavasta seurasta.
"Kyllä, olin", Zie totesi, huulillaan hienoinen hymy. "Menkäämme sinne yhdessä, neiti..?"
Hän jäi katsomaan naista odottavasti. Noin kauniilla naisella oli oltava myös erittäin kaunis nimi - tosin oliko mikään nimi tehnyt oikeutta noin kauniille neidolle?

"Lucanya Vendethiel. Mutta voit kutsua Lucaksikin." haltia vastasi lämmin hymy huulillaan.
Kaksikko astui majataloon ja sama meininki jatkui, mutta ilman epämiellyttäviä miehiä. Lucanya meni tiskille ja vilkaisi sitten seuralaistaan.
"Minä tarjoan, kiitokseksi vielä." hän sanoi tuolle aurinkoisesti ja teki tilauksen. Hän otti itselleen jälleen kerran alkoholittoman, eihän tavasta sopinut lipsua. Toiselle tuo oli tilannut alkoholillisen, muttei kuitenkaan mitään todella vahvaa. Luca osoitti sitten sormellaan tyhjää, pientä pöytää ja lähti sitten sinne suuntaan. Tuo istuutui pöydän ääreen ja laski juomansa tasolle.

"No niin! Mikä sinun nimesi on? Tykkäätkö käydä tälläisissä paikoissa?" Luca aloitti ja otti kulauksen juomastaan.
"Onko se juomasi hyvää, vai haluatko sittenkin toisen?" hän jatkoi, sillä eihän tuolla ollut harmainta aavistustakaan, millaisista drinkeistä toinen oikein piti.

Tyhjälle kohdalle lattiaa hyppäsi vähitellen lisää väkeä, tanssimaan musiikin tahdissa. Tunnelma oli mitä mieluisin ja ainakin Lucanyalla oli mukavaa. Tuo ei muistellut enää lainkaan miehiä, jotka tuota yrittivät lähestyä. Eihän se nimittäin ollut ensimmäinen kertakaan, mutta se oli ensimmäinen kerta, kun joku toinen nainen häntä auttoi.

Lucanya Vendethiel - lempinimi Luca. Zie nyökkäsi naisen esittelylle, muttei voinut olla lisäämättä:
"Nimi, joka ei tee oikeutta kantajansa kauneudelle, mutta hyvä on - Luca."
Tietenkin hän olisi kutsunut naista jollain muulla nimellä kuin poikamaisella lempinimellä mutta juuri nyt hän halusi olla Lucalle mieliksi, katsella hänen kauneuttaan, paistatella sen loistossa hieman kauemmin. Blondin kaltainen nainen sai hänet muistamaan, miksi Zie oli jättänyt pimeän kotinsa ja muuttanut tänne valoon.
Luca halusi tarjota hänelle eikä Zie kieltäytynyt siitä, vaikka herrasmiesmäisesti hän olisi ollut valmiina tarjoamaan heidän juomansa. Hän kuitenkin hyväksyi kiitoksen, vaikka olikin järkyttynyt, jos Luca olisi mennyt tilaamaan hänelle jotain alkoholitonta litkua, mitä tilasi itselleen.

"Zie", nainen esitteli itsensä ainoastaan etunimellään - hänen sukunsa ei merkinnyt mitään täällä maanpinnalla. "Pidän, jos minulla on oikeanlaista seuraa." Mustahaltia hymyili pienesti, hänen vakavan kuorensa alta kuoriutui oikea flirttailija.
"Tämä kelpaa hyvin."

Zie vilkaisi tanssijoita. Miehiä ja naisia tiiviisti yhdessä.
"Luca, miksemme tanssisi hieman?" valkohiuksinen kysyi ja ojensi pienen kätensä. Hän ihaili blondin pitkiä sääriä ja hänen pituuttaan. Tuollaista kauneutta ei hänen kotimaailmastaan ollut löytynyt.
"En pääse usein tanssimaan."

Luca ei voinut muuta kuin kiittää kauniilla hymyllä toista, kun tuo oli kehunut nimen kautta naisen kauneutta. Haltia oli hiukan hämmentynyt tuosta kommentista, monet naiset eivät olleet tuon kauneutta sen suuremmin kehunneet, päinvastoin. Noiden kasvoilta saattoi pitkälle nähdä vain kateuden.

Mustahaltia esitteli itsensä Zieksi. Lucanya ei kuullut toisen sukunimeä, mutta jokaisella ei välttämättä sellaista ollut tai sitten toinen nainen ei sitä vain halunnut mainita. Luca nyökkäsi tuolle vastaukseksi.
"Hienoa!" haltia sanoi helpottuneena kuullessaan, että juoma tuolle kelpasi. Hän oli myös iloinen siitä, että toisen seura Zielle maittoi.

Zie kysyi toista tanssimaan. Lucanya katsoi toista jälleen hämmentyneenä, mutta huulet kaartuivat lopulta hymyyn.
"Hyvä on." tuo sanoi ja tarttui toista kädestä noustessaan ylös. Jos Zie ei kerran päässyt usein tanssimaan, halusi Luca tuolle sen ilon tietenkin suoda. Amatööri tanssissa blondi ei ollut, muttei mikään huipputasoinenkaan, vaikka monet olivat toista siinäkin kehunneet. Jos piti juhlista ja musiikista, ei tanssimiseltakaan voinut mitenkään välttyä, oli Lucalla siis taito lisääntynyt aina vähän. Hän oli tottunut tanssimaan enemmän miehien kanssa tai yksin, joten tuo ei oikein muistanut, miten liikkeiden pitäisi mennä.

Mustahaltia siemaisi juomaansa. Hän olisi itse tilannut jotain muuta, mutta tämäkin menetteli. Hän ei halunnut pahoittaa noin kauniin naisen mieltä toteamalla, että hän olisi voinut mennä valitsemaan paremmankin juoman.

Luca tosiaan suostui Zien ehdotukseen vaikka tällaiset pyynnöt naisten suunnalta tuskin olivat pidemmälle naiselle tuttuja. Miesten suunnalta hän kuitenkin oletettavasti kuuli enemmänkin näitä ehdotuksia, mutta drowhan piti itseään huomattavasti miehiä laadukkaampana seurana.
Zie ei oikeastaan ollut mikään tanssija, hänen kotinsa oli ollut väkivallan täyttämä, siellä ei ollut pahemmin ollut aikaa pitää hauskaa tai oppia mahtavaksi tanssijaksi jollei aikonut ammatiltaan sellaiseksi.

Zie puristi naisen kättä ja johdatti hänet tanssilattialle. Lucan käsi tuntui pehmeältä hänen kädessään ja valkohiuksinen tunsi olonsa entistä tyytyväisemmäksi. Hän päästi kaihoisasti kädestä irti heidän päästyään tanssijoiden luokse.
"Täytyy myöntää, etten ole koskaan tanssinut", Zie totesi. "Kotona kukaan ei tanssi, jollei hyödy siitä jotenkin."
Hän loi pikaisen katseen tanssijoihin ja tarjosi kättään Lucalle miesten tapaan.
"Mutta jos nuo miehet pystyvät siihen, miksen pystyisi minäkin?"

Toinen johdatti Lucan tanssilattialle ja päästi sitten kädestä irti. Zie kertoi, ettei ollut koskaan tanssinut. Lucan suu loksahti hiukan auki hämmästyksestä ja haltia oli toisen puolesta pahoillaan, että näin oli päässyt käymään. Zie oli kuitenkin rohkea tunnustettuaan ja halusi siitä huolimatta juuri nyt kokeilla tanssimista. Tuo nyökkäsi toiselle, että osaisi varmasti yhtä hyvin kuin muutkin miehet tanssia.
"Minulla on kokemusta tansseista, mutten ole mikään huippu tässä lajissa." Lucanya vuorostaan kertoi naurahtaen.

"Olen siis ensimmäinen parisi." Luca totesi hymyillen. Hän tarttui uudelleen toisen kädestä ja vei toisen kätensä Zien olkapäälle.
"Näinkö?" hän kysyi Zieltä katsoen tuota pehmeänsinisillä silmillään, varmistaakseen, halusi toinen kokeilla tanssia noin vai jollain muulla tavalla. Nyt lähempänä huomasi Luca, että Zien silmissä oli omalla tavallaan jotain lumoavaa. Silmäthän kertoivat yllättävän paljon toisesta ja tuon luonteesta.

Zien tunnustus sai Lucan suun loksahtamaan auki silkasta hämmästyksestä. Mustahaltia ei ollut osannut arvata, että hänen paljastuksensa - jota hän oli pitänyt yhdentekevänä - olisi saanut haltiaa noin yllättymään.
"Sitten minulla on varmasti hyvä opettaja", nainen totesi hymyillen hienoisesti. Luca ei kenties ollut mikään ammattilainen, mutta niin ei tainnut olla kukaan muukaan tällä tanssilattialla, jolla tärkeintä näytti olevan se, että nousuhumalassa olevilla neideillä ja herroilla oli hauskaa. Myös Zie aikoi pitää hauskaa ja unohtaa kerrankin kunniantuntonsa ja häpeänsä siitä, ettei voinut olla kyseisessä aktiviteetissa kaikkein parhain ja loistavin.

Luca vei lämpöisen kätensä Zien olkapäälle ja nainen nyökkäsi vakavasti vastauksena hänen kysymykseensä. Hän ei pannut pahakseen, että Luca saisi hänen tanssineitsyytensä.
"Tuo on hyvä", valkohiuksinen vastasi blondin kysymykseen ja kohotti katseensa hänen pehmeän sinisiin silmiinsä. Näin lähellä ollessaan hän ei ainoastaan pystynyt tuntemaan Lucan käden suloista lämpöä vaan aistimaan myös hänen kehonsa lämmön ja haistamaan suloisen tuoksun.
"Minä vien", drow ehdotti ja otti useamman haparoivan tanssiaskeleen. Hän joutui hakemaan tukea naisesta, jättäen liikkeitensä mukailun Lucalle, antaen myös blondille mahdollisuuden neuvoa tai ottaa ohjat käsiinsä, jos toinen sellaista halusi.

Lucanya naurahti toisen toteamukselle, että hän olisi hyvä opettaja. Kenties, ainakin ehkä alkeet haltia osaisi opettaa. Luca ei ollutkaan koskaan kenellekään, ainakaan sen kummemmin tanssia opettanut. Hän oli aina tanssinut niiden kanssa, jotka kuitenkin osasivat alkeet, mutta haltia oli muutamia extra liikkeitä heille neuvonut, kuten pyörähdykset. Lucan mielestä kaikkien tulisi kokea edes kerran elämässään jonkinlainen tanssikokemus.

"Selvä." blondi vastasi Zielle tuon ehdottaessa, että hän veisi. Oma-aloitteisuus oli tärkeää. Luca antoi toisen nojautua häneen mutkitta, sillä juuri nyt tämä otti ensimmäisiä tanssiaskeliaan.
"Hyvin menee... Ei tarvitse mitään nopeatempoista pitää yllä." haltia selitti, vaikkei toinen nopeasti edennytkään, mutta hän halusi viestittää, ettei kiirettä mihinkään ollut. Tanssia ei kiireessä opittu. Luca itse liikkui sulavasti toisen tahdissa, välillä ohjaten askelillaan, jos Zie oli epävarma.

"Sano, jos haluat jossain välissä taukoa tai lopettaa." haltia huomautti.

Luca oli todella mukava. Hän ei pahastunut, vaikka Zie joutui nojautumaan häneen, neuvoi häntä pitämään hieman hitaampaa, itselleen sopivampaa tahtia. Se oli totta, ei kannattanut lähteä juoksemaan ennen kuin oli oppinut kävelemään, niin hyvältä kuin tanssimisen osaaminen samantien olisikin tuntunut.
Zie myös huomasi tulevansa lempeästi ohjailluksi vaikka hän määräsikin tahdin. Blondi liikkui sulavasti ja helpostti ennestään kokemattoman tanssijan tanssimista.

Tanssiminen oli raskaampaa, kuin drow oli osannut arvata! Erityisen raskaalta se kuitenkin tuntui siitä syystä, ettei hän hallinnut tanssia hyvin - jos se olisi ollut helppoa, olisi Zie voinut tanssia vaikka kuinka pitkään.
"Olisi pitänyt juoda jotain ennen tätä", valkohiuksinen totesi. Kännissä hän olisi jaksanut tanssia vaikka kuinka pitkään mutta kuinka miellyttävä kokemus se olisi ollut Lucalle? "Lopetetaan."
Hän huomasi kaiken sen rasittavuuden, osaamattomuutensa lisäksi myös sen, ettei tanssiminen ollut yhtään hassumpaa. Jos hän saisi uuden tilaisuuden, hän tanssisi mieluusti uudelleen Lucan kanssa. Nyt hän kuitenkin kaipasi ryyppyä.

Tanssi alkoi pikku hiljaa luonnistua paremmin Zieltä. Lucanya oli iloinen, ettei toinen heittänyt heti kirvestä kaivoon, vaan rohkeasti vaan jatkoi. Tanssissa on monta hyvää puolta; esimerkiksi se, että se on liikuntaa, mutta niin hauskaa, ettei sitä pointtia edes muistakaan. Ja kuten kaikki liikunta, on jossain määrin rankkaa, kuten tanssiminenkin ennen pitkää.

Zie totesi yhtäkkiä, että tuon mielestä olisi pitänyt juoda ensin. Luca katsoi ihmeissään, siis ei sillä, etteikö tuo tiennyt, että Zie piti alkoholista, mutta miksi ennen tanssia? Ennen kuin blondi ehti kysyäkään, halusi toinen lopettaa. Luca nyökkäsi ja otti itsekin kulauksen omasta lasistaan.
"Miksi? Siis olisi pitänyt ottaa ennen tanssia?" Lucanya kysyi sitten, ei kuitenkaan mikään vakava ilme päällään.

"No? Oliko se kivaa?" blondi lisäsi sitten jälleen hymyillen. Hän joi taas vähän lasistaan. Tilassa oli yllättävän kuuma jo ihan, vaikka istuskelisikin vain paikoillaan.

Nainen hymyili pienesti.
"Eikö se kuulu asiaan?" mustahaltia totesi. "Jokainen heistä on juonut useamman tuopillisen ennen tanssimista."
Näitä sanoja ei lausuttu kuitenkaan vakavalla naamalla, kuin Zie olisi oikeasti tehnyt tällaisen väärinkäsityksen ettei tanssia voinut kuin humalassa. Hän olisi kuitenkin antanut itselleen enemmän anteeksi ja varmasti jaksanut kauemmin, jos olisi ottanut muutaman lasillisen ennen tanssin aloittamista.
"Tosin he näyttävät siltä, että kaatuvat pian, joten selvinpäin lienee parempi." Nainen varoi hymyilemästä ylimielisesti, vaikka hän todellisuudessa ylimielinen olikin. Miehet ja heikot naiset, jotka olivat tuollaisten känniääliöiden vietävinä eivät kummatkaan ansainneet hänen kunnioitustaan.

Zie joi lasistaan ja nyökkäsi nyt hieman vakavoituneena.
"Oli. Kiitos."
Hän nyökkäsi pienesti.

"Kuuluu, kuka nyt sitä tapaa käyttää, mutta näköjään aika moni." Luca sanoi, ei kuitenkaan mitenkään vakavasti, sillä hän ei voinut kiistää sitä, etteikö toiset olleet ottaneet jo ennen tanssia. Hän naurahti vilkaistuaan muita tanssijoita, jotka hoippuivat kiinni toisissaan ja olivat todellakin vähällä kaatua. Meno oli mennyt varsin hurjaksi, kun ennen tanssia jo otettiin kulaukset ja sitten vielä sen aikana.

"Eipä mitään." blondi vastasi kiitokseen hymyillen ja joi loppuun juomansa ja hylkäsi sitten lasin pöydälle. Tanssijat innostuivat laulamaankin, tosin hieman nuotinvierestä kaikentyylisiä kappaleita, johon yhtyivät ne, jotka suinkin vain pystyivät humalapäissään. Lucanyaa nauratti moinen, mutta tuo pystyi peittämään huvittuneen olonsa pelkällä hymyllä.