Illanvietto majatalossa

Mustahaltia naurahti naisen sanoille. Tanssijoita katsellessa näki, että suurin osa oli ottanut useamman kuin yhden lasillisen. Hän kuitenkin epäili, ettei alkoholitonta vaihtoehtoa juova blondi olisi halunnut ketään tuntematonta naista roikkumaan itsessään kännisenä. Zie tiesi muutenkin osaavansa olla ärsyttävän rohkea - suoraan sanottuna irstas - turhan monta lasillista otettuaan.

Nainen ei kenties paheksunut kännistä tanssimista, mutta laulaminen sai hänet irvistämään. Sitä ei voinut olla kuulematta ja se sai kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitä, muttei kuitenkaan positiivisella tavalla. Enemmänkin, kuin joku olisi kynsinyt liitutaulua.
"Harmi, ettei korvia voi sulkea samalla tavalla, kuin silmiä", nainen totesi muttei vaivautunut painamaan käsiään korvilleen vaikka se olisi ääntä hieman hiljentänyt. Hän halusi kuulla mitä suloinen Luca sanoi eikä se onnistuisi, jos hän tukkisi korvansa.

Eihän Luca todellakaan pitänyt siitä, jos joku roikkui hänessä kännisenä, oli se sitten mies tai nainen. Lucan avuliaisuudesta johtuen tuo kuitenkin auttoi jopa humalaisiakin, vaikkapa oikean suunnan ohjaamiseen, jottei toinen joutuisi mihinkään vaaraan. Omaa hautaansahan siinä kaivoi, jos oli täysin kännissä, eikä tiennyt mistään mitään, mutta blondi ei niin ajatellut.

Haltia käänsi katseensa toiseen, hivenen huolestunut ilme kasvoillaan.
"Onko musiikki liian kovalla?" Luca kysyi toiselta ja oli valmis menemään vaikka ulos vähäksi aikaa, jos melu haittasi Zietä. Eihän kaikki nimittäin pitäneet tälläisestä meiningistä, jonka blondi ymmärsi täysin.

Zie katsoi vaaleaa naista yllättyneenä ja laski kätensä Lucan kädelle. Toinen oli kultainen ajatellessaan häntä ja hänen korviaan.
"Olet suloinen", nainen totesi kehräävään sävyyn. "Mutta minä pärjään. Pitäähän erakon välillä nauttia seurasta, vaikka sen vuoksi melusta kärsittävä olisikin." Mustahaltian huulilla leikitteli pieni hymy, hän tosiaan tarkoitti sitä, mitä sanoi, vaikka se seura, jonka vuoksi hän sisälle jäikin, oli Luca, tuo kaunotar sen sijaan, että hän olisi erityisemmin kaivannut meluisten känniääliöiden seuraa.

Nainen otti kätensä pois Lucan kädeltä mutta nojautui hienoisesti lähemmäs pitempää haltiaa.
"Asutko täällä päin?" valkohiuksinen kysyi.

Lucanya ei säpsähtänyt tuntiessaan toisen käden omansa päällä. Zie kehui blondin olevan suloinen, johon tämä naurahti vähättelevästi. Olihan Luca aikasemmin huomannut, että toinen oli todella tähän ihastunut. Ei se haitannut blondia, pikemminkin harmitti toisen puolesta, sillä Lucanya ei pystynyt toteuttamaan minkäänlaista seurustelusuhdetta tämän kanssa. Ystävä blondi halusi olla.

Lucanya nyökkäsi pari kertaa kuulessaan toisen pärjäävän. Oli hyvä, että Zien tapainen "erakko" hakeutui siitä huolimatta joskus muiden keskuuteen. Toinen veti kätensä pois ja kysyi, missä Luca asusteli.
"Kyllä. Melko keskellä kylää. Entä sinä?" blondi vastasi ja kysyi saman kysymyksen sen esittäjältä.

Keskellä kylää, keskellä muita olentoja? Zie itse ei olisi tuollaista elämää halunnut, hän oli tyytyväinen erakon elämään, jolloin hänen ei tarvinnut ajatella muita kuin itseään. Hän ei halunnut nähdä yhtäkään typerää miestä niin pitkään kuin pystyisi sen välttämään. Niissä miehissä, jotka ymmärsivät hänen synnynnäisen ylemmyytensä ei luonnollisesti ollut mitään vikaa.
"Pienen lammen rannalla", nainen totesi. "Siellä on kaunista öisin. Lisäksi minulla on tarpeeksi tilaa lemmikkien pitämiselle."
Hänellä oli yksi komeilla lonkeroilla varustettu peto joka viihtyi hyvin vedessä. Se vartioi mieluusti emäntänsä kotia tunkeilijoilta ja repi heidät kappaleiksi jos joku uskaltautui liian lähelle ilman Zietä. Ehkä tämä oli syy, miksei Zie kutsunut ketään luokseen tai neuvonut kaunottarelle suorastaan reittiä kodilleen.
"En pidä kylästä, liikaa typeriä miehiä jotka eivät ymmärrä paikkaansa."

Lucanya Vendethiel

Neidon katse kirkastui toisen puhuessa, että kotinsa sijaitsi lammen äärellä. Hän olisi itsekin halunnut asua jossai lähempänä luontoa, kuin kylässä. Zie mainitsi myös pitävänsä lemmikkejä. Blondi ei ihmetellyt lainkaan naisen todettua jälleen röyhkeistä miehistä, joita sattui olemaan lähes joka paikassa. Niin, eihän Zien kaltainen pitänyt kylässä asumisesta. Sen melusta, väestä ja etenkin tietenkin miehistä.

Lucanya ymmärsi toisen ajatuksia täysin, eikä siksi nostanut meteliä moisesta sukupuolisyrjinnästä. Haltian ajatukset siirtyivät jälleen lemmikkeihin.
"Mitä eläimiä pidät kotonasi?" neito kysäisi. Hän oli itse aikeissa hankkia kissan piristämään pientä kotiaan. Blondi piti kaikista eläimistä, etenkin niistä jotka elivät luonnossa ja sellaisista pehmeistä ja karvaisista, joita pystyi ongelmitta silittelämään.

Kovin on jumahtanut tämä peli, niin pistän poikki. Mutta laita yksäriä, jos haluat joskus jatkaa! :)