Kaksi yön kulkijaa || varatttttu
Aran
Jälleen oli aika vierailla haltioiden piilopaikassa, rakasta kreiviä tapaamassa. Tämä tapaaminen oli tuttuun tapaan mennyt hyvin, lämpimissä ja leppoisissa merkeissä. Hieman yksityisempää, mitä yleensä. Aran halusi välillä tavata Arethia hieman tuttavallisemmissa, ei niin virallisissa merkeissä. Aran oli myös halunnut tavata kreivin puolison vihdoista viimein henkilökohtaisesti, vaikka hän tunsi kenraalin jotenkuten jo entuudestaan. Valitettavasti omaa puolisoaan kuningas ei mukaan ollut ottanut, sillä kuningatar odotti yhä lasta. Tuolle ei ollut suotavaa saatikka sitten turvallista matkustaa, varsinkaan pitkiä matkoja. Suunnitelmana kuitenkin oli kutsua kreivipari käymään linnalla, jahka kuningasparin toinen lapsi oli syntynyt.
Ilta oli edennyt jo pitkälle ja alkoi olemaan aika käydä nukkumaan. Aran ei kuitenkaan vielä myöntänyt olevansa väsynyt, joten monarkki toivotti hyvät yöt jo muille, samalla kun suuntasi itse vielä vierailemaan pihalla. Vartijoita hän ei ottanut mukaan, sillä ei uskonut kenenkään häiritsevän itseään. Niskaansa kuningas heitti valkean, hupullisen viitan, jonka turvista häntä ei heti tunnistanut. Sen pidemmittä puheitta, katosi kuningas piilopaikan kylmään, lumiseen yöhön.
Kadut olivat hiljaisia, valaistuja. Siellä täällä liikkui satunnaisia kulkijoita kohti kotia, tai kaduilla risteileviä vartijoita. Mikäli vastaan tuli vartijoita, jotka kuninkaan tunnistivat, heille vain nyökättiin ja matkaa jatkettiin yksin. Aran ei nyt kaivannut ketään laahustamaan peräänsä. Hän osasi pitää itsestään huolen. Tähtikirkkaassa pakkasyössä ei muutenkaan pahemmin ketään liikkunut, kaikki olivat hankkiutuneet sisätiloihin tai olivat paraikaa sinne hankkiutumassa.
Satunnaisista kulkijoista Aran ei välittänyt, mutta yksi kulkija osui silmään ja herätti mielenkiinnon. Nuori korkeahaltia, Iriador, oli myös onnistunut hankkiutumaan yksin kaduille, näemmä. Minne lieni matkalla, se selvisi vain kysymällä tai no, Aran saattoi sen luntata. Pienesti virnistäen huppupäinen haltia kuitenkin lähti lähestymään punahiuksista, kunnes oli päässyt kuuloetäisyydelle.
Mikä hätänä, Mir Valdoren. Eikö Winder huolinutkaan sinua petikaverikseen tänä yönä? Mitä pirullisen vinoilevin ääni tokaisi, kuninkaan saapuessa kävelemään korkeahaltian rinnalle Vai joko sinut on korvattu toisella, hm?
// hei hei hei, arvaa mitä hei hei? Arvaa Crim, mitä nyt tapahtuu (----D //
Pelitilanne
Seuraa saa myös kysellä yksärillä!
Typotus ala Aksutus