Kaksi yön kulkijaa || varatttttu

[Aksutar]

// editto huom. Peli sisältää K-agna kamaa joten elkää lukeko jos ei kiinnosta/ette halua sellaista lueskella //

Aran

Jälleen oli aika vierailla haltioiden piilopaikassa, rakasta kreiviä tapaamassa. Tämä tapaaminen oli tuttuun tapaan mennyt hyvin, lämpimissä ja leppoisissa merkeissä. Hieman yksityisempää, mitä yleensä. Aran halusi välillä tavata Arethia hieman tuttavallisemmissa, ei niin virallisissa merkeissä. Aran oli myös halunnut tavata kreivin puolison vihdoista viimein henkilökohtaisesti, vaikka hän tunsi kenraalin jotenkuten jo entuudestaan. Valitettavasti omaa puolisoaan kuningas ei mukaan ollut ottanut, sillä kuningatar odotti yhä lasta. Tuolle ei ollut suotavaa saatikka sitten turvallista matkustaa, varsinkaan pitkiä matkoja. Suunnitelmana kuitenkin oli kutsua kreivipari käymään linnalla, jahka kuningasparin toinen lapsi oli syntynyt.
Ilta oli edennyt jo pitkälle ja alkoi olemaan aika käydä nukkumaan. Aran ei kuitenkaan vielä myöntänyt olevansa väsynyt, joten monarkki toivotti hyvät yöt jo muille, samalla kun suuntasi itse vielä vierailemaan pihalla. Vartijoita hän ei ottanut mukaan, sillä ei uskonut kenenkään häiritsevän itseään. Niskaansa kuningas heitti valkean, hupullisen viitan, jonka turvista häntä ei heti tunnistanut. Sen pidemmittä puheitta, katosi kuningas piilopaikan kylmään, lumiseen yöhön.

Kadut olivat hiljaisia, valaistuja. Siellä täällä liikkui satunnaisia kulkijoita kohti kotia, tai kaduilla risteileviä vartijoita. Mikäli vastaan tuli vartijoita, jotka kuninkaan tunnistivat, heille vain nyökättiin ja matkaa jatkettiin yksin. Aran ei nyt kaivannut ketään laahustamaan peräänsä. Hän osasi pitää itsestään huolen. Tähtikirkkaassa pakkasyössä ei muutenkaan pahemmin ketään liikkunut, kaikki olivat hankkiutuneet sisätiloihin tai olivat paraikaa sinne hankkiutumassa.
Satunnaisista kulkijoista Aran ei välittänyt, mutta yksi kulkija osui silmään ja herätti mielenkiinnon. Nuori korkeahaltia, Iriador, oli myös onnistunut hankkiutumaan yksin kaduille, näemmä. Minne lieni matkalla, se selvisi vain kysymällä tai no, Aran saattoi sen luntata. Pienesti virnistäen huppupäinen haltia kuitenkin lähti lähestymään punahiuksista, kunnes oli päässyt kuuloetäisyydelle.
Mikä hätänä, Mir Valdoren. Eikö Winder huolinutkaan sinua petikaverikseen tänä yönä? Mitä pirullisen vinoilevin ääni tokaisi, kuninkaan saapuessa kävelemään korkeahaltian rinnalle Vai joko sinut on korvattu toisella, hm?


// hei hei hei, arvaa mitä hei hei? Arvaa Crim, mitä nyt tapahtuu (----D //

[Crimson]

Iriador

Haltioiden piilopaikka oli vetäytymässä pitkän talvisen päivän jälkeen ansaitsemalleen levolle. Lepoa kaipasi myös Sinisen kuiskauksen seurassa iltaansa myöhään viettänyt nuori sotilas, Iriador. Eliitit olivat eksyneet muun piilopaikan sotilaitten kanssa viettämään aikaansa sotilastuville, jossa alun perin pihamaalla alkanut keskustelu jatkui sisätiloissa hyvässä seurassa ja enemmän ja vähemmän mietoja juomia nauttien.
Kuiskaus ei suinkaan ollut viettänyt iltaansa kenraalinsa seurassa, sillä tuolla oli omat henkilökohtaiset menonsa, eikä kenelläkään ollut syytä estää Winderin toimia. Ainoa joka olisi Dariuksen mukaan tahtonut tunkea, oli Iriador, mutta hyvästä syystä sokea kielsi itseltään edes kysymästä toisen henkilökohtaisiin toimiin mukaan liittymistä. Jokainen tarvitsi välillä omaa aikaansa, ja punapää saattoi helposti olla yhden yön ajattelematta kumppaniaan niin hullulta kuin se Iriadorin takertuvassa tapauksessa kuulostikin.

Koska yö oli jo myöhä, oli sotilaidenkin käytävä lepäämään huomisia toimiaan varten. Suurin osa piilopaikan omasta väestä jäi viettämään yötään sotilastuville, kuka eliiteistä poistui kartanon tuville, kuka oman heilansa luokse. Punapää oli kuitenkin päättänyt viettävänsä yönsä vanhassa kunnon majatalossa, jonka asiakkaana hän oli ollut aikaisemminkin monen monituista kertaa. Hän kaipasi vaihtelua sotilastupien tylsään olemukseen, ja tämä kerta antoi siihen tilaisuuden joten miksipä Iriador ei sitä hyväkseen käyttäisi!

Tummansinisen vapaa-ajan univormun ylle kiskottiin korkeakauluksinen takki, jota kiinni napittaessa yksinäinen punapää asteli rauhalliseen tahtiin ulos tuvilta kipakkaan pakkaseen. Askeleet suunnattiin kohden Dúlin majataloa, josta hän oli aikaisemmin päivällä varannut itselleen huoneen. Iriador oli uppoutunut ajatuksiinsa, eikä pistänyt lainkaan merkille satunnaisia ohikulkijoita, saati itseään lähestyvää turhankin tuttua kulkijaa - ennen kuin tuo avasi suunsa.
Aranin ääni oli suorastaan syöpynyt sokean tärykalvoille, eikä niiltä lähtisi sahaamallakaan irti. Oli vaikeaa yrittää kunnioittaa, mutta samalla vihata ja pelätä jotakuta, joka saattoi passittaa sinut itsesi teloitettavaksi yhdestäkin väärästä sanasta sormeaan millin heilauttamalla. Iriador tiesi hyvin, ettei naamioituneen kuninkaan tarkoituksena ollut muu kuin yrittää ärsyttää häntä mahdollisimman henkilökohtaisilla asioilla ja saada Iriadorin itsehillintä napsahtamaan, jotta nuorukainen voisi sanoa kenties jotain typerää.
Itse asiassa, Iriador oli jo täysin valmis hiprakassaan puhuttelemaan kuningasta kuin ketä tahansa kulkijaa, mutta se jokin jäljellä oleva itsesuojeluvaisto käski nuorempaa edes yrittää käyttäytyä.

Vaikkei Iriadorilla ollut mitään peittämässä katsettaan, piti sokea silti huolen siitä, ettei vahingossakaan kohdistanut katsettaan Aranin äänen suuntaan.
Empä uskonut tapaavani Teitä täällä tähän aikaan, Teidän majesteettinne, punapää tokaisi lyhykäisyydessään, viimeisiin sanoihinsa ladaten äänensävyynsä lievää vihaa ja turhautumista, jonka olisi voinut melkein nähdä rätisevät nuorukaisen ympärillä.


//I guess something very awesome is going to happen - AND WE WOULD LOVE IT! (--D//

[Aksutar]

Iriador reagoi odotetulla kenties myös toivotulla tavalla kuninkaansa ääneen. Aran tiesi olevansa harvinaisen ahdistavaa seuraa korkeahaltialle. Kyllä hän tiesi ja uskoi myös Iriadorin muistavan, mitä viimekerralla tapahtui, kun tämä kaksikko tapasi. Aran ei silloin ollut edes yrittänyt päättää tapaamista mieluisissa merkeissä, eikä voinut kuin virnuilla muistellessaan tapahtumia. Aranille tuotti suurta mielihyvää kiusata Dariusta ja nyt kun Haukansilmä oli mennyt typeränä valitsemaan itsellensä salaisen kumppanin, oli Aranilla vain lisää keinoja tehdä kenraalinsa elämästä tuskaa. Silti, Darius pysyi uskollisena kuninkaalleen mikä oli sinänsä ihailtavaa.
Aaah, mutta pitäähän jonkun katsoa sinun perääsi ties vaikka lähtisit taas unissasi kävelemään eksyisit viemäreihin Kuningas suorastaan naureskeli, tarkkaillessaan punahiuksista huppunsa suojista.

Eikö ole epäilyttävää, että yksi kuiskauksen miehistä nukkuu mieluummin majatalossa? Aran ei tehnyt elettäkään lähteäkseen muualle tai hiljentyäkseen, mutta se oli varmaan jo arvattavissa. Ei kuningas aikonut poistua sotilaan seurasta, ennen kuin itse niin päättäisi. Eikä Iriadorilla ollut sanavaltaa asian suhteen.
Saattaisivat epäillä, että käyt myymässä tietoja epäilyttäville tahoille Ja sitten kenraalisi joutuisi jälleen sinua rankaisemaan. Ehkä pääsisit tällä kertaa kunnon tynnyriin sukeltamaan Aran kuulosti normaalia leppoisammalta, mikä johtui alkoholista. Sitä oli tullut nautittua jonkin verran illanmittaan, mutta ei liikaa. Kuitenkin, kuningas oli saavuttanut sen rennon olotilan.
Ehkä siis parempi tarkistaa asia itse, hmm? Jos sinulla ei ole mitään salattavaa, tuskin pistät vastaankaan Aran tokaisi vilkaistessaan menosuunnasta Iriadoriin, majatalon lähestyessä.


// Ahihihihihhihihihihiii (----D //

[Crimson]

Iriador päästi ilmoille terävän hymähdyksen, pyöräyttäen silmiänsä päässään kun Aran mainitsi punapään viimekertaisista viemäriseikkailuista. Aran itse oli ollut koko tilanteen takana, jonka takia Iriador myös kuningasta syytti hiljaa mielessään kaikesta tapahtuneesta ja fobiansa pidemmälle viemisestä. Jos sokea nuorukainen ei olisi tiennyt, että korkea-arvoiseen aateliseen kajoamisesta napsahtaisi pahimmillaan kuolemantuomio, olisi Iriador käynyt jo Araniin käsiksi. Mutta tässä tapauksessa, nuoremman piti pitää sisällään vellova temperamenttisuutensa kurissa.

Aran taisikin olla hyvin mielikuvitusrikas persoona. Tai siltä Iriadorista alkoi tuntua, mitä pidemmälle kuningas puheissaan pääsi. Vai oli hänen toimintansa epäilyttävää? Korkeahaltiako myisi tietojaan niitä mahdollisesti tahtoville? Punapää oli vähällä pärskähtää ääneen, mutta tyytyi vetämään naamalleen vain pienen virneen huvittuneisuutensa merkiksi. Jos korkeahaltia ei olisi nauttinut mitään väkevämpää, ei tuo olisi varmasti tuntenut oloansa niin rentoutuneeksi kuin sillä hetkellä tunsi, vaan palannut salamana takaisin tuville, jonne Aran häntä tuskin olisi voinut seurata ilman että häntä tunnistettaisiin. Nyt tilanne kuitenkin oli toinen, ja vaikkei Iriador tuntenut oloansa lainkaan hyväksi Aranin läheisyydessä, ei punapää myöskään kokenut varsinaista pakoon lähtemisen tarvetta.
Koska kukaan ei ole sitä erikseen tällä hetkellä määräämässä, nukun vaikka keskellä katua, korkeahaltia hymähti, Enkä suinkaan toimisi näin näkyvästi, jos tahtoisin jakaa lojaliteettiani jollekin toiselle, kuin Teille ja alaisillenne, sokea jatkoi, jättäen jo turhat tittelien jauhamiset puheittensa perästä pois.

Iriador jäi miettimään hetkeksi kuninkaan viimeisiä sanoja. Mitä tarkistamista hänen yöpuulle ryhtymisessään muka olisi? Ei Aran voinut oikeasti olla niin kiinnostunut hänen tekemisistään, että ryhtyisi tunkeilemaan hänen mukanaan majataloon saakka vai olisiko sittenkin voinut olla? Iriador pudisti päätään pienesti itsekseen, mutta sekin pudistus hyytyi, kun nuorukainen alkoi sisäistää sen tiedon jälleen, ettei hänellä juuri ollut varaa sanoa vastaan kuninkaalle. Tämä oli taas yksi niistä hetkistä, kun eliitti olisi toivonut Dariuksen olevan lähellä, jottei mitään tyhmää olisi tapahtunut.
Tehän voitte lukea salaisuuteni yhtä hyvin suoraa päästäni miksi suotta raahautua tylsän porvarin perässä, kun voitte toimia yksinkertaisemmallakin tavalla?, Iriador tiuskaisi, hidastaen selvästi kävelytahtiansa, vaikka tiesi majatalon lämpöisten tilojen olevan jo hyvin lähellä. Minnepä hänellä oli kiire kenties hän kävelisi vielä piilopaikan ympäri vain saadakseen Aranin kyllästymään seuraamiseensa ja lähtemään oma-aloitteisesti matkoihinsa.
Minulla ei ole mitään salattavaa omaksi ikäväkseni teidän seurassanne.

[Aksutar]

Uskon, ettei kukaan katsoisi sitä hyvällä, jos keskellä katua nukkuisit. Ajattele nyt, eliittisotilas, keskellä katua kuin pahainen spitaalinen. Saisit potkut, ellei pahempaa Aran tokaisi virnistäen, jättämättä kommentoimatta Iriadorin lojaliteetti kommenttia. Kyllä hän tiesi, ettei Iriador ollut aikeissa pettää heitä, mutta aina sitä saattoi kiusoitella. Ja kiusoitella Aran aikoikin.
Virne kasvoilla ei ottanut laantuakseen, kuninkaan pitäessä tarkasti vahtia siitä, mitä sokean päässä liikkui. Vähän väliä teki Aranin mieli kommentoida korkeahaltian ajatuksia, mutta jätti sen tekemättä tällä kertaa. Kerta Iriador oli valmis puhumaankin, ei Aran nähnyt syytä tuoda ylimääräisiä puheenaiheita esille toisen ajatuksista. Sitten puheeksi nousikin tämä taito lukea toisten ajatuksia, mitä sai Aranin naurahtamaan pienesti.
Niin tietenkin voisin mutta mistä voisin olla varma, ettet pimitä silti jotain tietoa? Loitsulla.. tai lumotulla esineellä, joka estää tiettyjen ajatusten lukemisen? Tai mitä jos oletkin vain niin ovela, että osaat kätkeä tietoa ajatuksiesi syvimpiin sopukoihin? Taitoni on uniikki ja kätevä, mutta ei aina sata varma. Jopa minä saatan erehtyä Aran hymähti, samalla kun kävelytahti selvästi hidastui. Ja ihan syystäkin, kyllä Aran ymmärsi Iriadorin ajatukset.

Ei mitään salattavaa, hmm? Mikäli Iriador olisi nähnyt sen pirullisen virnistyksen Aranin kasvoilla, olisi korkeahaltia varmasti lähtenyt jo kävelemään toiseen suuntaan. Mutta ennen kuin Iriador ehätti minnekään käännähtää, oli Aran laskenut kätensä korkeahaltian olkapäälle. Näin Aranista katsottuna kauemmalla olkapäällä lepäävä käsi pakotti Iriadorin jatkamaan matkaansa eteenpäin, samaan tahtiin, kuninkaan rinnalla.
Senhän me näemme kohta Aran tokaisi samalla, kun nyt lähes kirjaimellisesti työnsi Iriadorin majatalon ovista sisään.
Aran urkki Iriadorin pääkopasta tiedon, mikä huoneista oli varattu korkeahaltialle. Sen pahemmin majatalonpitäjää tervehtimättä, matka jatkui käytäviä pitkin oikealle ovelle. Majatalo oli jo hiljentymässä pikkuhiljaa, eikä turhan moni tullut vastaan sisätiloissa. Mikä tärkeintä, kukaan ei näyttänyt tunnistavan toverillisesti korkeahaltiaa saattavaa huppupäistä miestä. Eikä kukaan kyllä siihen huomiota kiinnittänyt. Kun käytävillä oli hiljaista, kävi Aranin käsi hitaasti lipumaan hartiaa pitkin takin kaulukselle, jonka kautta käsi kävi pujahtamaan takin sisälle. Pitkät sormet koskettivat hellästi korkeahaltian kaulaa, jatkaen sitten paitojen päällä hitaasti alemmas, pitkin toisen rintakehää, ujuttautuen lopulta takin povitaskuun.

Sentään et hukkaile avaimiasi Aran hymähti matalasti, samalla kun vetäisi huoneenovenavaimen nopeasti toisen taskusta, juuri kun he saavuttivat oikean oven.
Avain sujahti lukkoon alta aikayksikön ja ennen kuin Iriador huomasikaan, oli Aran työntänyt Iriadorin huoneeseen. Kuningas sulki oven perässään varmistaen, että se myös meni lukkoon.
No jopa itsellesi vaatimattoman huoneen otit Luulisi eliitillä nyt jonkinlaista tasovaatimusta olevan Aran tokaisi kävellessään peremmälle huoneeseen, samalla kun kävi riisumaan viittansa. Viitta löysi tiensä lähimmän tuolin selkänojalle, Aranin käydessä istahtamaan vapaana olleelle nojatuolille, mitä rennonlaiskimpaan asentoon. Ylimielisen huvittunut katse kääntyi Iriadorin puoleen, kuninkaan käydessä pyörittelemään kädessään huoneen avainta.
Joskus mietin, miksi Darius sinut valitsi tai miksi sinä valitsit Dariuksen

[Crimson]

Aranin ääni ja läheisyys olivat iljettäviä. Siitä ajatuksesta Iriador ei päässyt eroon etenkään, kun kysyvän kommentin jälkeen kultakutrin käsi laski punapään toiselle olalle, pakottaen korkeahaltian näin kävelemään kuninkaan tahdissa eteenpäin. Pitkät punaiset kulmat kurtistuivat hitusen, samalla kun Iriadorin ilme kieli suuresta turhautumisesta tilanteen takia. Hän olisi voinut yrittää paeta tilanteesta monellakin eri keinolla, mutta koska Aran ehti tuupata hänet sisään jo majatalon ovista, mahdollisuudet haihtua vain ilmaan laskivat heti yli puolella.
Majatalo oli hiljainen, niin kuin kuuluikin tähän aikaan illasta, joten kukaan ei liiemmin ollut kiinnittämässä huomiotaan tupaan sisälle astuvaan punapäähän ja tuon huppupäiseen seuralaiseen - joka oli turhankin innokkaasti ohjaamassa Iriadoria yläkertaa kohden. Korkeahaltialla ei ollut pahemmin varaa jarrutella, sillä tuon oli muutenkin hankala suunnistaa ympäriinsä sokeana tilassa, jota hän ei osannut vielä kunnolla hahmottaa ulkoa. Turvallensahan hän olisi vain lentänyt, ja sitäkös Iriador ei tahtonut tässä tilanteessa tehdä. Arvon majesteettihan olisi vain saanut lisää aihetta mollata nuorukaista, joka muutenkin alkoi hiljalleen olla kypsä toisen sanomisista.

Kun portaat ylös oli kavuttu, ja Iriador vahvasti oletti heidän pysähtyneen hänen huoneensa eteen, tunsi punapää käden luikertelevan takinkauluksesta sisään. Ja punapää tiesi harvinaisen hyvin, kenen kädestä oli kyse. Samaan aikaan kun kylmät väreet vilisivät pitkin Iriadorin selkää, seisoi mies kuin jäätyneenä paikallaan sen hetken, kun Aranin käsi takin alla luikerteli kuin mikäkin myrkkykäärme huoneenoven lukkoon sopivan avaimen perässä. Ja ennen kuin korkeahaltia ehti tuosta niljakkaasta ajatuksesta täysin selvitä, työnsikin hänen arvon majesteettinsa punapään jo sisälle huoneeseen - ja äänestä päätellen myös sulki hyvin huolellisesti oven perässään.

Iriador astui peremmälle huoneeseensa. Punapää pystyi liikkumaan jo vapaasti tässä tilassa ympäriinsä, sillä hänellä oli jonkinlainen kuva mielessään siitä, missä kaikki huonekalut sijaitsivat. Ellei Aran käynyt niitä kiusallaan paikoiltaan muualle siirtelemään.
Kuninkaan kommentoidessa huoneen vaatimattomuudesta, hymähti punatukkainen tympeästi ääneen ja nosti kätensä puuskaan. Vaikka sokea olikin, saattoi Iriador kohdistaa yllättävänkin tarkasti lähes kokonaan valkeitten silmiensä katseensa Aranin puoleen.
Minä en tarvitse silkkilakanoita, palvelijoita tai muutakaan hölynpölyä pyörimään ympärilleni, jotta olisin tyytyväinen olooni, nuorukainen ilmoitti ykskantaan. Hän oli vielä meren toisella puolella asuessaan tottunut nukkumaan keskellä milloin minkäkinlaista kaaosta tai vaihtoehtoisesti ulkona, joten ei hänelle varsinaisesti ollut väliä muulla kuin sillä, että hän sai yökseen jonkinlaisen katon päänsä päälle.
Lisäksi minulle on yhdentekevää, miltä huoneeni näyttää, koska kuten varmasti jo hänen majesteettinsa tiesikin, en näe mitään, Iriador vielä lisäsi mitä ärsyyntyneimmällä äänellä, ja perään antoi äärimmäisen sarkastisen hymynsä levitä kasvoilleen.

Sokean kasvot kääntyivät nopeasti kuitenkin muualle Aranista, kun punapää tajusi hiljalleen menettävänsä järkensä toisen seurassa.
Joskus mietin, onko sinulla muuta tekemistä maailmassa kuin kiusata minua.

[Aksutar]

Aran suorastaan nautti siitä olotilasta, minkä aiheutti korkeahaltialle. Jos Iriador olisi vain ollut kykeneväinen näkemään Aranin virnuilun, olisi korkeahaltia varmasti ollut tilanteesta entistä enemmän ahdistunut. Kuningas istuikin virnuillen nojatuolissa, samalla kun nojasi toiseen käteensä, joka otti tukea kyynärpäällä käsinojasta. Toinen käsi pyöritteli sormiensa välissä yhä sitä avainta, joka tällä hetkellä oli ainoa, jolla saisi oven auki.. niin sisä- kuin ulkopuolelta.
Myönnä pois, nautit siitä enemmän, jos alla on silkkilakanat, samalla kun Winder suutelee ja suo sinun alastomalle kehollesi huomiota intiimisti Eikä Aran edes vältellyt aihetta saatikka varonut sanojaan. Hänen tehtävänään oli nyt tehdä Iriadorin olo mahdollisimman epämukavaksi ja/tai saada tuo suorastaan punastumaan, kuninkaan laukoessa faktoja jotka perustuivat joko Mir Valdoren tai Winderin ajatuksiin, muistoihin.
Ehkä he antoivatkin sinulle tarkoituksella huonon huoneen, kun huomasivat, ettet näe sisustusta. Mitä ei näe, siitä ei myöskään valita. Se saattaisi selittääkin sinun palkallasi luulisi parempaankin olevan varaa Aran jatkoi sukiessaan avoinna olevia hiuksia pois kasvoiltaan Tai no, Dariuksen luonahan sinä taidat punkata. Silloin, kun kukaan ei näe Näkymättömyytesi lienee kätevä taito, voit vain hiippailla Winderin luokse ilman, että kukaan edes tajuaa olemassaoloasi.

Mitä huvittunein naurahdus pääsi ilmoille, Aranin kuultua Iriadorin viimeisimmän kommentin.
Kiusata sinua? Älä nyt itsekkääksi rupea, miksi minä sinusta olisin kiinnostunut niin paljon? Olet mitätön alamainen. Ei, Olet tärkeä jollekulle muulle, jonka ärsyttämisestä suorastaan nautin. Lienee turha mainita, kestä puhumme Vapaana ollut käsi kävi siirtymään ohimolta hieromaan mietteliäänä haltian leukaa.
Joskin, nyt kun mainitsit, miksen myös sinua kiusaisi enemmän Äänestä saattoi suorastaan aistia sen kierouden, mikä paistoi suoraan kuninkaan kasvoilla.
Yllättäen Aran ilmestyi suoraan Iriadorin taakse, laskien kasvonsa korkeahaltian korvan juureen.
Tosin, en ajatellut, että tänään kiusaisin sinua minulla oli jotain muuta mielessä Aran kävi myhisemään matalalla äänellä Iriadorin korvaan samalla, kun pidemmän miehen kädet kävivät ujuttautumaan sokean kylkien vierestä tuon lantiolle.
Hauskinta on Ettet oikeastaan voi kieltäytyä vai haluatko kenties aiheuttaa Dariukselle hankaluuksia, hmm?

[Crimson]

Iriadoria kuvotti kuunnella kaikkea sitä, mitä Aran suustaan laukoi. Aina Dariuksen mainitessaan, punapäästä tuntui, että hänen kulmansa ryhtyivät nykimään pelkästään vihan merkkinä. Aiheet joista kuningas puhui, eivät liiemmin tuolle kuuluneet, mutta Iriador olisi tuota niistä asioista erikseen kieltänyt puhumaan ihan kuin sillä ensinnäkään olisi mitään merkitystä ollut olisi Aran innostunut puhumaan kyseisistä asioista vaan enemmän. Punapää koki siis paremmaksi pitää sievän suunsa supussa niin kauan, kun hänellä ei erikseen ollut huomautettavaa jostain seikasta.

Vaaleatukkaisen huvittuneen naurahduksen myötä, Iriador vilkaisi nopeasti Aranin äänen suuntaan, mutta käänsi katseensa samointein toisaalle. Kiero äänensävy sai kuitenkin miehen katsomaan uudestaan toinen kulma kysyvästi koholla Aranin puoleen. Tai siihen suuntaan Iriador ainakin aluksi katsoi, kunnes kuninkaan ääni kuuluikin aivan hänen korvansa juuresta, mikä saikin sokean kääntämään päätänsä paremmin toisen olkansa puoleen.
Aranilla ei sanojensa mukaan ollut tänään suunnitelmissa kiusata Iriadoria, vaan tuolla oli jotain muuta mielessä. No, ensimmäisen osan kuningas olikin jo sanoistaan toteuttanut, oli se sitten ollut miehen suunnitelmissa tai ei. Pelkästään se, että Aran oli hakeutunut punapään luokse, kiusasi kaikella tapaa korkeahaltiaa. Ellei arvoasteikkojen välisten portaitten kynnys olisi ollut niin suuri tässä tapauksessa, olisi Iriador passittanut toisen jo matkoihinsa tosin siihenkään ei ollut enää kovin pitkästi matkaa, sillä tuo kynnys oli pahasti murenemaan päin, ja siitä lohkesi hetki hetkeltä vain isompia paloja helpottamaan kiipeämistä kuninkaankin arvon ohitse aina keisariin asti.

Mutta mitä mahtoi olla Aranin vihjailu? Iriador osasi jo nyt laskea yhteen turhan läheiseksi heittäytymisen ja kädet, jotka laskeutuivat hänen kylkiään myöten lantiolle. Punapää tunsi niskakarvojensa nousevan pystyyn, sillä niin paljon kuin hän olisikin saattanut toivoa kosketuksen tuntuvan miellyttävältä, oli se kuitenkin täysin kaikkea päinvastaista.
Silkka pelko ja voimakas ahdistus nousivat pintaan nuoremmalla, samalla kun koko keho kävi värähtämään voimakkaasti kylmien väreiden ja Aranin sanojen myötä. Iriadorin ei kauaa tarvinnut tuijotella eteensä, kun omat kädet kävivät huitaisemaan kultakutrin omat irti hänestä ja punapää suorastaan syöksähti metrin jos toisenkin kauemmas tuosta pirullisesta monarkista. Korkeahaltian silmät tavoittivat jälleen Aranin omat, kun hän kääntyi ympäri, samalla kun punainen aura välähti nopeasti eliitin jaloissa kuin vain tarkistaakseen, ettei Aran ollut ehtinyt hypätä jo takaisin lyhyempänsä luo.
Mitä sinä tarkoitat muka hankaluuksilla?, Iriador tiuskaisi terävämpään ja selvästi lujempaan äänensävyyn, samalla kun aura välähti uudemman kerran tuon jaloissa, Meillä on jo riittävästi hankaluuksia siinä, että sinä yrität parhaasi mukaan sabotoida suhdettamme. Miksi? Koska sinulla on joko selvästi huono huumorintaju tai vaihtoehtoisesti olet valinnut varmasti maailman surkeimmat viihdyttäjät hoviisi? Jos luulet että pysyn vielä hiljaa ja käyttäydyn kuin kuuluisi, niin sen tilaisuuden menetit jo! Heitä minut vaikka lohikäärmeitten ateriaksi, jos se yhtään suo hänen majesteetilleen viihdykettä hänen niin tylsään elämäänsä, korkeahaltia antoi kuulua malttinsa menetettyään viimein, eikä erityisemmin jaksanut välittää siitä, vaikka Aran käskisi tämän myötä Dariuksen upottaa hänet lampeen päätä myöten.
Äläkä koske minuun toista kertaa!.

[Aksutar]

Kuten olettaa saattoi, ei Iriador ollut kovin innoissaan kuninkaan lähentelystä. Kuitenkin korkeahaltian reaktio sai Aranin vain hymyilemään huvittuneena, samalla kun sokean annettiin perääntyä. Avain oli yhä Aranilla, ei Iriador huoneesta pois pääsisi ilman sitä. Kuningas kävi ottamaan askeleen lähemmäksi Iriadoria, pysyen kuitenkin säädyllisen välimatkan päässä, ollen kuitenkin toisen auran sisäpuolella. Aran olisi voinut tosin vain ilmestyä jälleen Iriadorin taakse ja napata tuosta kiinni, mutta Aran mieluummin leikitteli tilanteen kanssa, ennemmin kuin eteni nopeasti.
Sokean avatessa suunsa, katseli Aran virnuillen nuorempaansa. Iriadorin annettiin puhua aivan rauhassa loppuun, joskin kuningas kävi pienesti naurahtelemaan silloin tällöin toisen puheiden lomasta. Viimeinen huomautus sai jälleen osakseen huvittuneen hymähdyksen, Aranin kohottaessa kulmiaan.
Heittäisin sinut lohikäärmeille? Kuinka tyhmänä sinä minua oikein pidät? Aran hymähti ottaessaan puolittaisen askeleen lähemmäksi Ei, jos haluaisin Dariukselle hankaluuksia, en todellakaan hyökkäisi sinun kimppuusi. Winder siinä kärsisi, tavalla tai toisella. Haluatko nähdä hänen kärsivän? Tai no, tietää hänen kärsivän, ethän sinä sitä näkisi. Et näkisi sitä tuskaa hänessä, mitä voisin aiheuttaa tavalla tai toisella.

Jälleen kerran Aran ilmestyi yhtäkkiä, varoittamatta aivan Iriadorin eteen. Tällä kertaa toinen kuninkaan käsistä kävi nopeasti painautumaan vasten korkeahaltian rintakehää, horjuttaen punahiuksista taemmas, suoraan vuoteen reunalle. Saman tien oli jälleen Iriadorin edessä. Toinen käsistä nousi Iriadorin kaulalle, työntäen nuoremman vasten sänkyä, kuninkaan laskeutuessa tuon ylle. Korkeahaltian kaulasta pidettiin yhä kiinni, samalla työntäen tuon kasvoja ylemmäs.
Mutta elämäni ei ole tylsää, usko pois Aran kävi hymisemään jälleen lähellä Iriadorin korvia, samalla kun kiinnipitävän käden etusormi kävi silittelemään korkeahaltian leukaluuta Mutta toisinaan minullakin on tarpeita.
Yksikin väärä sana ja katson, että kenraalisi tulee kärsimään. Ethän haluaisi hänen kärsivän, ethän? Ethän haluaisi Dariuksen menettävän asemaansa, työtään ja kasvojaan koko kansan edessä? Työtään, jota tuo niin kovasti rakastaa, jonka eteen hän on joutunut uhraamaan veljensä ja lähes koko elämänsä kuninkaan kasvot liikkuivat niin lähellä Iriadorin kasvoja, että korkeahaltia saattoi hyvinkin tuntea alistajansa hengityksen ihollaan.
Jos leikit mukana Vannon, ettei kenenkään tarvitse kärsiä. Eikä Dariuksen tarvitse tietää tästä, kuten sinäkään et varmastikaan tiedä hänen syrjähypyistään Lempeäksi käynyt, kujeileva ääni kävi kujertamaan. Tosiaisassa Darius ei ollut kenenkään kanssa pettänyt salaista kumppaniaan, mutta mistä Iriador sen tiesi varmaksi? Mitä jos Darius kävi naisten kanssa sängyssä vain, pitääkseen yllä heteromiehen imagoaan?

[Crimson]

Iriador ei voinut kuin ärähtää ääneen Aranin puheisiin Kuiskauksen kenraalista, sillä hän ei tahtonut ajatella mitään siitä, mitä kuningas oli juuri sanonut. Hän ei tahtonut Aranin aiheuttavan harmia Dariukselle, eikä liiemmin tahtonut nähdä saati tietää kumppaninsa kärsivän ja Iriador oli myös hyvin varma siitä, ettei hän tahtonut tietää sanaakaan siitä, millaisilla erilaisilla tavoilla monarkki saattoi hankaluuksia ja harmeja kenellekään aiheuttaa.
Punapää ei jälleenkään ehtinyt reagoida millään tavalla monarkin yllättävään lähestymistapaan, jonka vuoksi rinnalle noussut käsi kävi vapaasti työntämään Iriadoria ensin taemmas, ja siitä edelleen kaulalle nousten painoi kevytrakenteisen haltian helposti vasten sänkyä. Korkeahaltian toinen käsi nousi pitelemään kiinni Aranin ranteesta, samalla kun toinen kävi asettumaan kaksikon väliin, työntämään monarkkia rintakehästä kauemmas itsestä. Sokean katse suuntasi suoraa eteenpäin ylle laskeutuneeseen kuninkaaseen, sydämen jyskyttäessä kiihtyvään tahtiin rinnassa silkasta kiihtymyksestä.

Iriador oli vihainen, mutta samaan aikaan ahdistunut Aranin turhasta läheisyydestä - minkä myös näki nuoremman kasvoilta, joilla lepäsi jokseenkin hämmentynyt ilme. Tämä kaikki oli kuitenkin taas jotain typerää painajaista, joka oli päättymässä juuri mitä kehnoimmalla tavalla voi kun olisikin ollut, mutta niin ei tainnut tällä kertaa kuitenkaan olla. Siltikään Iriador ei voinut käsitellä tilannetta järkevästi pääkopassaan, sillä monarkin lähentely oli riittävän absurdi asia pistämään kaikki nuoremman ajatukset sekaisin kerta heitolla.
Korkeahaltian katse painui alemmas Aranin uhkailujen myötä, jotka vaihteeksi koskivat Dariusta. Pitkin kasvoja liikkuva hengitys tuntui painostavalta välillä jopa siltä, ettei punapää olisi saattanut itse hengittää lyhyitä hetkiä. Iriador ei halunnut, että kukaan joutui kärsimään hänen takiansa. Etenkään Darius. Sitä jos jotain Iriador ei sallinut kumppanilleen käyvän, että jostain hänen typerästä teostaan käytiin rankaisemaan hänelle niin tärkeää persoonaa. Mitä tuli Aranin viimeiseen kommenttiin, Iriador ei tahtonut uskoa, että Darius pettäisi häntä. Ja vaikka pettäisi, ei punapää siitä verisesti osaisi suuttua. Hän olisi korkeintaan pettynyt enemmän tai vähemmän.. vai suuttuisiko hän sittenkin? Iriador ei osannut vastata kysymykseen.

Pitäisikö Iriadorin siis pysyä Aranin leikissä mukana ja alistua tuon leikkikaluksi tämän kerran? Vai kuunnellako vierestä myöhemmin, kun monarkki päättäisi rangaista Winderiä jostain turhanpäiväisestä hänen takiaan? Valinta ei ollut kovin vaikea, vaikkei kumpikaan vaihtoehdoista ollut Iriadorin mieleen himpun vertaa. Mutta ei kai niiden täytynytkään olla tässä tilanteessa.
Olet varmasti maailman iljettävin mies, jonka olen koskaan tuntenut, punapää lähes sähisi hampaittensa välistä päin toisen naamaa, samalla kun monarkki menetti ne viimeiset arvostuksen rippeet Iriadorin silmissä. Leikitään sitten. Ei sotilaalla muitakaan vaihtoehtoja ollut. Lopulta Iriadorin käsi suorastaan luhistui alas Aranin rinnalta, mutta kaulalla lepäävästä kädestä nuorukainen ei otettaan laskenut.
Tässä maailmassa ei taida olla mitään nöyryyttävämpää, kuin sinun orjaksesi ryhtyminen vastentahtoisesti. Mutta minkäs teet anna tulla sitten. Kunhan en ikinä joudu kuulemaan sanaakaan tästä illasta.., Iriador totesi jokseenkin pettyneenä, mutta äänensävynsä pysyen yhä terävänä. Hän ei tehnyt tätä siksi, koska saattaisi itse nauttia tästä, eikä siksi, että saattaisi mahdollisesti miellyttää Arania. Vaan siksi, koska hän kärsi mieluummin itse, kuin antoi rangaistuksien langeta hänen takiaan lähimmäisilleen.

[Aksutar]

// kaiehkäpieni k-agna varoitus maybe? //

Sokean annettiin pitää vastarintaa, mutta tällä kertaa Aran ei antanut periksi. Altavastaajana Iriador ei voinut oikein edes Arania yltään heittää, vaikkei Aran välttämättä voimassa voittanut koulutettua sotilasta. Kuningas oli silti hieman raskasrakenteisempi ja mitä tärkeintä, toisen yllä. Aran tiesi mitä Iriador suunnitteli, mitä tuo ajatteli, joten monarkki osasi valmistautua kaikkiin mahdollisiin siirtoihin.
Hymähtäen Aran kävi hyssyttelemään korkeahaltiaa, joka kävi sähisten ilmoittamaan kuninkaan olevan varmasti iljettävin mies, jonka korkeahaltia oli koskaan tuntenut.
Sitten et ole tavannut vielä kovin montaa miestä Aranin otsa kävi koskettamaan korkeahaltian otsaa, otteen toisen kaulalla hellittäen pienesti samalla, kun Iriador toisen kätensä laski kuninkaan rintakehältä.
Mutta sinun käsityksesi orjasta on melko mielenkiintoinen. Jos olisit orja, et todellakaan olisi siinä ja jos olisit, et todellakaan yhtä ehjänä kappaleena. Voin jopa veikata, että paljon nöyryyttävämpää olisi vihollisen häpäisemäksi, kuin viettää ilta hieman mukavammassa seurassa Aran kehräsi, antaen Iriadorin kaulalla levänneen käden lipua pikkuhiljaa alemmas pitkin nuoremman kehoa.

Iriador, ei tämän noin kamalaa tarvitse olla Ensimmäinen, pieni suudelma suotiin korkeahaltian poskelle puheiden lomasta Voisin toki olla yhtä kovakourainen, mitä Winder ensimmäisellä kerralla.
Mutta minulla ei ole tapana olla kovin itsekäs rakastaja Hitaasti kevyen hellät suudelmat jatkuivat poskelta leualle ja sieltä kaulalle, Aranin tarkkaillessa koko ajan Iriadorin ajatuksia. Jos löytyi pienikin viittaus jostain, mistä Iriador piti, pistettiin se merkille ja toistettiin.
Ja miksi olisin Suuteleminen päättyi hetkeksi, kuninkaan vilkaistessa Iriadorin kasvoihin Kun tiedän, mistä toiset pitävät?.
Tiedän, ettei Darius suo sinulle niin paljon huomiota, mitä ehkä toivoisit. Mahtaa olla rankkaa olla salasuhteessa työnarkomaanini kanssa, hmm? Kiusallisen leikkisästi vanhemman haltian huulet kävivät nousemaan Iriadorin huulien tasolle, vain muutamien millien päähän itse suudelmasta. Samaan aikaan haltiakuninkaan käsi kävi suomaan kiusoittelevan hellää huomiota sotilaan alavatsalle, siirrellen vaatekappaleita pois tieltään.

[Crimson]

Punapää hymähti Aranin otsan laskeutuessa omaansa vasten. Kaikki tuntui yhtä aikaa niin typerältä, vastenmieliseltä ja hullulta. Kuninkaan petikaveriksi pääseminen edes yhdeksi yöksi voisi olla luettavissa kenen tahansa enemmän ja vähemmän salaiseksi haaveeksi mutta Iriador ei ollut koskaan ajatellut mitään tällaista. Ja nyt kun tämä suureksi kunniaksikin laskettava tapaus sattui nimenomaan hänen kohdalleen, ei nuorukainen saattanut olla siitä lainkaan niin innoissaan, kuin joku toinen olisi ehkä ollut. Korkeahaltia tiesi myös, että Aran oli jo naimisissa ja tuolla oli lapsia, mikä sai näyttämään tällaisen syrjähypyn miehen kanssa Iriadorin silmissä kovinkin erikoiselta.
Monarkin sanoja pyrittiin kuljettamaan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos kunnes Iriadorin oli pakko naurahtaa ivallisesti Aranin viimeisiin sanoihin, samalla kun tunsi käden kaulaltaan laskevan viimein.
Luuletko, että oikeasti jäisin vihollisen haaviin, saati antaisin kenenkään häpäistä itseäni suosiolla? Ja mistäpä sinä tietäisit mitä kaikkea pidän nöyryyttävänä ja mitä taas en, punapää totesi ohimennen.
Sinä et myöskään saa tästä mukavaa iltaa aikaiseksi minun osaltani.

Iriador ei osannut päättää mitä ajattelisi, kun monarkin pehmeät huulet soivat suudelmia kasvoille ja kaulalle. Punapää tiesi hyvin myös mihin tämä oli viemässä, eikä sen takia omasta mielestään suostunut pitämään tästä läheisyydestä, mutta nuoremman keho ajatteli itsekeskeisesti täysin toista. Siinä missä hän piti rajuistakin huomionosoituksista, piti hän myös hellistä ja Aranin kevyet suudelmat ja kosketus saivat Iriadorin kehon värisemään paikoitellen mielihyvästä. Hetkittäiset mielihyväaallot saivat myös Iriadorin ajatukset näyttämään paikoitellen pakostakin siltä, että punapää nautti Aranin suomasta huomiosta, vaikka välistä sotilas ehtikin ajatella kaikkea negatiivista tapaukseen liittyen.

Ja sekös tekeekin elämästä sinun kanssasi epäreilua, punapää kommentoi välistä tylsästi, kun monarkki hillitsi hetkeksi suuteluansa kommentoidakseen jälleen typerää ajatustenluku taitoansa. Aran arvioi myös olevan rankkaa olla Dariuksen kaltaisen työnarkomaanin kanssa salasuhteessa.
Olen tyytyväinen suhteeseemme sellaisenaan kuin se on, enkä kaipaa lisää muutoksia siihen tai omaan elämääni tältä erää, Iriador sanoi, katseensa vaeltaessa pitkin Aranin kasvoja. Vaikkei nuorukainen mitään kyennyt näkemään, tiedosti hän silti vanhemman kasvojen olevan melkein omissaan kiinni.
Jollain ärsyttävällä tavalla Aran sai Iriadorin rentoutumaan hiljalleen tilanteeseen, vaikka mielessään punapää kävikin kieltämään toistuvasti itseltään tästä naurettavasta tilanteesta nauttimisen. Mitä antaumuksellisemmin punapää lähtisi leikkiin mukaan, sitä nopeammin leikki myös loppuisi sen Iriador tiesi mutta oli taas seikka erikseen, kuinka mielellään hän suostui Aranin kanssa leikkimään.
Puhut aina Dariuksesta, jos satumme olemaan kaksin, Iriador ilmoitti lopulta hiljaisuuden käydessä hänen korviinsa sietämättömäksi, Enkä minä pidä siitä, punapää jatkoi pian, käyden näykkäisemään yllättäen Arania alahuulesta ei liian lujaa, muttei myöskään niin hellästi kuin olisi ehkä jossain tapauksessa saattanut tehdä.

[Aksutar]

//kaiketi k-seikkailu jatkuu //


Aran ei käynyt vastaamaan Iriadorin puheisiin mitään muuta, kuin satunnaisia hymähdyksiä, jotka saattoi tulkita joko myötäileviksi tai sitten kysyviksi. Korkeahaltian uhkaillessa, ettei tästä mukavaa iltaa tulisi hänen osaltaan, otti Aran sen jonkin asteen haasteena. Lempeä, mutta samalla kujeileva virne käväisikin kuninkaan kasvoilla, miehen pysyessä kuitenkin hiljaisena, keskittyen enemmän tekoihinsa, kuin vastailuun. Tietenkin Aranin olisi tehnyt mieli kommentoida kuninkaan syrjähyppyä, mutta antoi asian olla. Hän oli kuningas, hän teki mitä ikinä halusi. Eikä kuningatar tosiaankaan ollut ensimmäinen saatikka sitten viimeinen petikaveri haltiakuninkaalla. Valitettavasti oma puoliso oli nyt raskaana, joten tuolta oli turha odottaa minkäänlaista helpotusta omiin tarpeisiinsa.
Ilmiselvästi Iriador ei ollut kovin innoissaan tilanteesta ja sen mukaisia olivat myös punapään puheet.. vaikkakin, mitä pidemmälle Aran eteni, sitä enemmän antoi korkeahaltia merkkejä siitä, että suunsa saattoi sanoa toista, mitä kehonsa.. ja mielensä. Jokainen pienikin merkki siitä, että Iriador nautti edes jollain tasolla kuninkaan tekemisistä, sai Aranin henkäisemään pienesti, lähes olemattomasti naurahtaen.

Kaikilla meillä on omat erikoistaitomme olisi sääli olla hyödyntämättä niitä Aran kävi viimein lisäämään jotain, korkeahaltian huomauttaessa elämisen kuninkaan kanssa olevan epäreilua, tuon ajatustenlukutaidon takia. Aran ei kyllä voinut kieltää, etteikö itse olisi närkästynyt, jos joku hänen ajatuksiaan lukisi ilman lupaa. Onneksi hän ei tuntenut kuin yhden, joka siihen kykeni Mutta Aran uskoi, ettei kreivi tekisi sitä. Kaksi ajatuksia lukevaa persoonaa eivät toisinaan sopineet samaan huoneeseen, elleivät osanneet luottaa toisiinsa ja jakaneet molemminpuolista kunnioitusta. Sitä ei puuttunut kreiviltä ja kuninkaalta.
Kulma kävi kohoamaan sokean mainitessa kuninkaan puhuvan aina kenraalistaan, kun Iriador oli kahden Aranin kanssa. Mistä muustakaan Aran olisi puhunut, kuin Dariuksesta, jos halusi vähän ärsyttää Iriadoria? Ilmeisesti se toimi.

Aran ei kuitenkaan ehättänyt vastata mitään sokealle, kun Iriador kävi tekemään ensimmäisen leikkiin ryhtyvän eleen. Tuo rohkean voimakas näykkäisy sai haltiakuninkaan hymähtämään pienesti, Aranin laskiessa saman tien huulensa vasten sokean huulia. Aluksi pieni, varovaisenkiusaava suudelma, jota seurasi toinen, hieman enemmän huomiota ja vastakaikua kaipaava. Aran ei pitänyt mitään kiirettä suutelemisen suhteen, kunnes muutaman huulille suodun suudelman jälkeen lähtivät haltiakuninkaan huulet suomaan jälleen huomiota sokean leukaluulle ja sitä kautta kaulalle. Suudelmien lomasta oli vanhemman miehen kädet nousseet korkeahaltian rintakehälle, nyt avaten tuon takkia hitaasti, kaikella hartaudella.
Yllättäen Aran kuitenkin lopetti ja nojautui kauemmaksi Iriadorista.
Mistä muustakaan puhuisimme? Viimein kävi vastaus Iriadorin Darius huomautukseen, samalla kun nousi pystyasentoon Iriadorin ylle Sinusta? Minusta? Meistä? Vai kenties siitä, kuinka temperamenttinen luonteesi ei oikein soinnu alistuvaiseen käyttäytymiseesi tällä hetkellä? Puhuessaan Aran kävi riisumaan omaa sisätakkiaan, joka löysi tiensä sängyn jalkopäätyyn Vai kenties siitä, haluaisitko olla yllä vai alla?.
Virnistäen Aran kierähti pois Iriadorin yltä, siirtyen peremmälle leveähkön sängyn puolella. Kuningas kävi nojautumaan puolimakaavaan asentoon vasten tyynyjä, jotka ottivat tukea sängynpäädystä.

Riisuudu Aran tokaisi myhäillen, samalla kun kätensä nousivat niskan taakse tueksi niin että näen

[Crimson]

Iriador oli iloinen siitä, että oli nauttinut illan aikana alkoholia senkin verran, että nuorukaisen tavallinen sosiaalisen pidättyväisyyden ja hiljaisuuden raja oli rikkoutunut. Muuten Iriador olisi pysynyt hiljaa tuppisuuna, eikä tilanne olisi edennyt minnekään, kuin varta vasten väkisin vääntämällä ja silloin kenelläkään huoneessa ei olisi ollut kivaa. Ei etenkään hänellä.
Näykkäys toisen huulesta sai kuitenkin Iriadorin oletusten mukaisesti Aranin laskemaan huulensa suudellakseen vasten nuoremman huulia. Vanhemman suudelmiin käytiin vastaamaan, joskin hyvin heikosti ja olemattomasti, sillä punapää piti tilannetta yhä liian kiusallisena ja vastenmielisenä, että olisi saattanut uppoutua leikkiin mukaan täysin. Pian nuo huulille huomiota suovat suudelmat siirtyivät korkeahaltian kapeilta huulilta aina leuan kautta takaisin kaulalle, samalla kun Iriador pisti merkille monarkin availevan allaan olevan sotilaan takkia hiljakseen kaiken ohessa.

Pian haltiakuningas kuitenkin suoristautui Iriadorin yltä, vastaten viimein nuoremman aikaisempaan huomautukseen ja käyden tiedustelemaan samalla, mistä muusta he muka puhuisivat, jos eivät Dariuksesta. Punapää tuhahti hiljaa itsekseen, miettien josko heidän ei oikeasti tarvitsisi puhua yhtikäs mistään. Sitä hän ei tietenkään ääneen sanonut, vaan oletti vahvasti Aranin tietävän kyseisestä ajatuksen pätkästä jo siinä vaiheessa, kun se nuoremman mieleen putkahti.
Kultakutri kuitenkin nousi altavastaajansa yltä, jolloin Iriador kierähti samaisella sekunnilla pystyyn sängyltä, joka sai tilanteen näyttämään siltä kuin häkkiin suljettu eläin olisi yhtäkkiä päästetty juoksemaan vapauteen. Punapään tapauksessa vapauteen livahtaminen ei kuitenkaan käynyt aivan toteen, sillä ainoa asia jolla huoneen oven olisi auki saanut, oli yhä Aranilla, eikä nuoremmalla ollut varsinaista käsitystä siitä, mihin monarkki oli avaimen piilottanut. Ikkunasta ulos hyppääminen ei käynyt vaihtoehdoksi, eikä korkeahaltian paikasta toiseen siirtymisen taidolla niin vain hypittykään seinien lävitse. Ei hän sentään mikään aave ollut. Vaikka ehkä tällaisissa tilanteissa sitä olisi voinut tahtoa olevansa aave, joka pystyi lipumaan seinä- ja lattialankkujen lävitse ongelmitta.

Käsky kävi riisua. Niin että kuningas myös näki. Entäs jos ei näkisi? Iriador pyörähti avonaisen takkinsa kanssa Aranin äänen suuntaan, toista kulmaansa kysyvästi nostaen jota seurasi typerä virne, ennen kuin punapää katosi kaikkien silmien näkyvistä. Miksipä hän ei testaisi tällä tavoin kiusoitellen kuninkaan reaktiota? Mitäpä hän voisi enää menettää.
Entäpä jos et näkisikään?, tyhjyydestä kuului, Muistaakseni juuri leuhkit, miten erikoistaitojen hyödyntämättä jättäminen olisi kovin sääli, hmm?, ivallinen toteama kantautui pitkin huonetta, Iriadorin hiipiessä vain hieman kauempana sänkyä, jolla Aran lepäsi.
Korkeahaltia riisui avonaisen ulkotakkinsa yltään ja tähtäsi mielessään heittävänsä sen läheiselle tuolille. Kun kangasriepu irtaantui haltian kädestä, jäi se Iriadorin loitsun ulkopuolelle ja muuttui täten näkyväksi, paljastaen vain hetkellisesti punapään olinpaikan. Saman nuorukainen teki sisätakilleen, päällään olleelle valkealle paidalle, sekä saappailleen, jättäen yllensä vain täten sukkansa ja tummanharmaat housunsa alusvaatteiden ylle.
Onko kukaan koskaan yrittänyt salamurhata hänen majesteettiaan näkymättömänä?, Iriador lopulta kysyi, teleportaten itsensä huoneen poikki aivan sängyn laidalle ja käyden siitä edelleen kapuamaan peremmälle sänkyyn. Punainen aura välähti kerran näkyvillä, kertoen Iriadorille täsmälleen missä Aran sillä hetkellä oleili, jotta nuorempi saattoi kerran antaa lämpimän hengityksensä puhaltaa monarkin kasvoille ennen muuttumistaan taas näkyväksi aivan toisen edessä.
On melkein sääli etten kanna aseitani mukana vapaa-ajalla, punapää totesi ironisesti, käyden vielä virnuilemaan pirullisesti sanojensa päälle.

[Aksutar]

Sillä samalla hetkellä, kun Aran oli siirtynyt Iriadorin yltä, kävi sokea ponkaisemaan ylös sängystä. Oletettava reaktio, mikä sai Aranin vain hymähtämään huvittuneena, katsellessaan sokean touhuja. Vastausta kysymyksiinsä Aran ei saanut, korkeahaltian sivuuttaessa ne täysin. Kuitenkin, kun puheeksi tuli riisuutuminen, näytti korkeahaltia saavan älynväläyksen. Siinä missä Iriador virnisti, kohotti Aran toista kulmaansa kysyvästi. Se pieni, itseriittoinen hymy kuninkaan kasvoilla levisi kuitenkin huvittuneeksi virneeksi, Iriadorin käydessä kääntämään Aranin sanoja kuningasta itseään vastaan. Sotilashan oli fiksu. Ilkeän kujeilevalla tavalla, mutta silti. Aran ei kyllä tiennyt, pitikö tästä tempauksesta vai ei. Ilkeäähän tuo oli, Aran tiesi Iriadorin riisuutuvan, mutta mitään ei kuitenkaan saanut nähdä vaikka kaikki tapahtui nenän edessä.
Sinustahan löytyy mielenkiintoisia puolia Kieroa Pidän siitä Haltiakuningas naureskeli vastaukseksi sokealle, jonka vaatteita tuli näkyviin sitä mukaan, mitä Iriador riisui Mutta tuo nyt on silkkaa kiusaamista.

Aran ei tehnyt elettäkään lähteäkseen metsästämään Iriadoria pitkin huonetta, eikä kuninkaan kyllä täytynytkään. Pian kuului kysymys läheltä, saaden Aranin vilkaisemaan äänen suuntaan. Kysymys salamurhasta ei sinänsä ollut kovin mieluisa aihe, varsinkin näin suojattomalla hetkellä.
En tiedä. Ehkä onkin, muttei koskaan onnistunut Aran hymähti Iriadorin viimein tullessa näkyville, aivan kuninkaan nenän edessä.
et kanna aseita vapaa-ajalla? Vanhempi kävi kysymään muka hämmästyneellä äänellä, samalla kun kävi koukistamaan toista jalkaansa sen verran, että ylsi saappaanvarteensa. Saappaanvarresta vedettiin esille pieni, kauniisti taottu tikari, joka kävi nousemaan nopeasti vasten Iriadorin alavatsaa, painautuen pienesti vasten lihaa. Haavaa se ei kuitenkaan saanut aikaiseksi. Samaan aikaan Aranin toinen käsi kävi tarraamaan astetta rajummin kiinni korkeahaltian takaraivosta, puristaen punaisia kutreja otteeseensa, näin varmistaen, ettei Iriador päässyt perääntymään tai nousemaan yltä.

Millainen sotilas ei kanna edes yhtä asetta mukanaan, hmm? Aran kysyi nojautuessaan hieman lähemmäksi nuoremman kasvoja. Samalla alavatsaa koskenut tikari lähti hitaasti, kevyesti kosketellen lipumaan ylös korkea haltian kehoa. Siinä ohessa kävi Aran potkaisemaan itseltään saappaat irti, potkien ne jonnekin reunojen yli.
Sinun tulisi aina kantaa mukanasi asetta, Mir Valdoren Tikarin kärki pysähtyi sokean kaulalle, josta se viimein laskeutui pois Iriadorin iholta.
Ja tämä käsky sinun tulisi pistää täytäntöön heti.. Hiuksia pidellyt käsi hellitti otteensa ja laskeutui Korkeahaltian käsivartta pitkin ranteelle, johon Aran tarrautui kiinni. Rauhallisesti Aran pakotti Iriadorin nostamaan kätensä heidän väliinsä, samalla kun ojensi toisessa kädessään olleen tikarin sokealle. Kaiken tämän Aran teki itsevarmasti virnuillen.
Kun tikari oli Iriadorin kädessä, kävi Aran päästämään irti sekä aseesta että korkeahaltian kädestä. Vanhemman miehen kädet hakeutuivat jälleen niskan taakse tueksi, Aranin antaessa katseensa seilata hetkenaikaa pitkin Iriadoria.
Et riisunut kokonaan.. Arania ei näyttänyt häiritsevän fakta siitä, että oli juuri ojentanut teräaseen miehelle, joka selvästi oli vihjaillut kuninkaanmurhan suuntaan. Aran kuitenkin tiesi, ettei Iriador sitä tekisi. Ei ainakaan nyt. Ja jos tekisi, ehättäisi Aran lähettää telepaattisen viestin luotettaville tahoille ennen kuolemaansa, jonka seurauksena Iriador saisi kärsiä seurauksista Mikäli nyt niin tyhmä olisi.
Mutta ehkä Aran vain halusi testata, kuinka dominoivaksi Iriador saattoi heittäytyä, jos sokealle soi jotain etulyönti asemaa.