Kaksi yön kulkijaa || varatttttu

Tämä kylän suosituin majatalo sijaitsee lähellä aukiota. Majatalosta löytyy huoneita niin suurille, kuin pienillekin matkaajille, jotka etsivät yöksi kattoa päänsä päälle. Hinnat ovat jokaisen kukkarolle suhteellisen sopivat. Majatalosta löytää myös yhden parhaimmista ruokailupaikoista, mitä kylällä on tarjota. Kaiken maailman matkaajien tarpeet on otettu huomioon ja majatalolla onkin aina jotain, jolla kestitä myös erikoisempia vieraita.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Crimson » 27 Maalis 2013, 02:25

Iriador myhisi itsekseen. Tavallisesti hän piilotteli hihoissaan piiloteriä, joilla sai tapettua uhrinsa nopeasti yhdellä pistolla, jos oli tarve. Nyt hänellä ei kuitenkaan kyseisiä aseita mukanaan ollut, ja vaikka olisi ollut, eivät ne olisi olleet niin piilossa, kun punapäällä ei paitoja yllänsä ollut.
Nuorukainen ei kuitenkaan ehtinyt kommentoida monarkin sanoihin mitään, kun tunsi paljaalle alavatsalleen painautuneen tikarin terän, samaan aikaan päästäen hiljaisen ynähdyksen Aranin tarratessa kiinni hänen hiuksistaan. Punapään oli turha yrittää karkuun, mutta ei hän liiemmin tahtonut ympäriinsä hyöriäkään tiedostaessaan sen tosiasian, että kuninkaalla oli teräase kädessään. Tosin, miksi Aran hänet tappaisi? Suuremman tyydytyksen mies sai varmasti siitä tosiseikasta, että sai härnättyä kenraaliaan punapäisen sotilaan avulla, kun tuo oli vielä elävien kirjoissa ja edes jollain asteella tärkeä Dariukselle. Tästäkin seikasta huolimatta, monarkin teko sai nuoremman sykkeen nousemaan.

Aranin nojautuessa lähemmäs, punapää hymähti, On olemassa muitakin tapoja puolustaa itseään, kuin pelkästään aseilla, Iriador totesi, kuunnellen kun monarkin saappaat lensivät jonnekin lattialle tuon jaloista, Mutta mitäpä sinä siitä tietäisit. Haltiakuningas kävi kuitenkin huomauttamaan kuinka Iriadorin tulisi kantaa aina asetta mukanaan ja kuinka kyseinen käsky pitäisi laittaa voimaan heti. Käden irrottaessa hiuksista, saattoi korkeahaltia heilauttaa päätänsä pienesti. Toinen nuoremman kulmista nousi kuitenkin kysyvästi ylös, kun Aran tarrasi hänen ranteestaan kiinni, pian ojentaen aikaisemmin pitelemänsä tikarinsa Iriadorin käteen.
Monarkin irrottaessa otteensa niin punapään kädestä, kuin tikaristakin, saattoi sokea pyöritellä kiusallaan teräasetta kädessään pelkäksi taidonnäytteeksi siitä, että ase pysyi kyllä hänenkin kädessään, vaikkei näköaisti ollutkaan enää tallella. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun Iriador leikki tikarilla kuin lapsi lelulla, tekemättä aseella lainkaan hallaa itselleen. Iriadoria häiritsi kuitenkin se fakta, että tikari oli nyt hänellä sen jälkeen, mitä hän oli salamurhasta vihjannut Aranille. Jos korkeahaltia olisi ollut petturi omilleen, olisi hän tietenkin survonut aseen kuninkaan rintaan suurella antaumuksella sillä samalla sekunnilla mutta näin ei kuitenkaan ollut. Eikä Iriador tahtonut itselleen ylimääräisiä ongelmia. Ja kuningaskin sen jo epäilemättä tiesi.

Nuoremman punainen aura kävi kuitenkin värjäämään sängyn lakanoita, Iriadorin nojautuessa nyt enemmän Aranin puoleen, kun hän saattoi ympäristönsä hahmottaa selkeämmin. Samaan aikaan tikarin kärki lähti vuorostaan liukumaan hitaasti ja varovasti pitkin kultakutrin sisäreideltä, vain mitättömiä senttejä herkimpien alueiden vierestä aina toisen lantiolle.
Mitäpä jos Teidän korkea-arvoisuutenne riisuisikin ensimmäisenä, yllättävän kujeileva ääni totesi, tikarin kärjen jatkaessa matkaansa toisen vatsaa ja rintakehää pitkin kaulalle saakka josta se lyötiin yllättäen säälimättä ja hyvin aggressiivisella latauksella vain hieman kuninkaan pään viereen seinään törröttämään ja jätettiin niille sijoilleen. Lievän aggressiivisuuden ja pienen himon iskeä teräaseella päin Arania saattoi lukea Iriadorin kasvoilta, mistä syystä sotilas hankkiutuikin eroon tikarista kädessään ja vetäytyi kultakutrista kauemmas tyynnyttelemään kiihtymystään.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Maalis 2013, 03:07

Aran ei voinut kuin virnistää Iriadorin mainitessa olevan muitakin keinoja puolustaa itseään, kuin pelkät aseet. Aran kyllä tiesi sen varsin hyvin ja häikäilemättä käytti hyväkseen kaikkia keinojaan, mitä hänellä oli, jos tarve vaati. Siltikin, teräaseet olivat yleensä paras keino satuttaa toista fataalisti. Aran ei kuitenkaan ollut tullut tänne keskustelemaan itsensä puolustuksesta ja jos totta puhuttiin, oli se melko tunnelmaa latistava aihe.
Vihreä katse käväisi nopeasti lähiympäristössä, korkeahaltian käydessä jälleen käyttämään auraansa. Alta aikayksikön oli tuo katse kuitenkin taas kohdistunut sokean kasvoihin, nuoremman haltian nojautuessa lähemmäksi. Vaikka Aran olisi halunnut säilyttää niin sanotusti katsekontaktin sokean kanssa, ei kuningas malttanut olla sivusilmällä seurailematta tikaria, joka nyt kävi seikkailemaan astetta herkempien paikkojen lähettyville. Jopa pienesti voimakkaampi henkäyskin karkasi kuninkaan huulienvälistä, naurahduksen saattelemana. Kulma kuitenkin kävi kohoamaan Iriadorin kujeilevalta kuulostavan toteamuksen myötä, virneen noustessa Aranin kasvoille. Virne kuitenkin kävi hetkeksi vakavoitumaan, kun tikari löysikin tiensä voimalla ja yllättäen vasten seinää, haltiakuninkaan pään viereen.

Aran vilkaisi tikaria, nostattaessaan jälleen sen virneen takaisin kasvoille. Hitaasti katse kääntyi korkeahaltian puoleen, joka oli käynyt vetäytymään kauemmaksi vanhemmastaan.
Miksi? Oli kysymys kuninkaan käydessä nojautumaan istuma-asentoon Miksi minun pitäisi riisuutua sokean tähden? Et sinä mitään näe, samapa kai se siis on, ovatko vaatteeni päällä vai ei. Siirränkö vain tarpeellisen pois tieltä.
Ellet sitten välttämättä vaadi
Haltiakuningas jatkoi riisuessaan kaikella hartaudella paitaansa Ellei se tieto, että minä olen ilkosillani, tee oloasi Mukavammaksi.
Vai meinaatko koskea?
Kun paita oli saatu pois ja heitetty jonnekin syrjään, kävi Aran nojautumaan takaisin tyynyihin Ihan vapaa-ehtoisesti? kätensä kävivät laskeutumaan oman vyön puoleen, jonka koristeellinen solki käytiin avaamaan, mutta jätettiin sitten sikseen.
Et vieläkään vastannut kysymykseeni. Moneenkaan niistä, mutta yhteen haluan vastauksen. Yllä vai alla? Olisihan Aran voinut sen vain tarkistaa Iriadorin pääkopasta, mutta hän halusi kuulla sen Iriadorilta itseltään.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 18 Touko 2013, 23:07

Iriador sipaisi pienesti käsivarsiaan siltä varalta, että tikarin seinään iskeminen olisi sattunut lennättämään seinälankuista tikkuja tai puusta irtoavaa pölyä niille. Punapään katse kääntyi Aranin puoleen tuon avatessa jälleen suunsa tiedustellakseen, miksi hänen sokean takia täytyisi riisua.
Iriadorin olisi tehnyt mieli huomauttaa, että kuningas olisi voinut vetää kaikki rievut samantien takaisin ylleen ja häipyä matkoihinsa, mutta moinen ilmoitus olisi saanut puoleensa korkeintaan monarkille tyypillisen naurahduksen ja virneen joka varmaan oli jo muutenkin asunut Aranin kasvoilla koko tämän ajan. Nuorempi pyrki kuitenkin olemaan ajattelematta sitä - tai ylipäätään muistelemaan miltä Aran näytti vielä silloin, kun punapäällä näkönsä oli tallella ja tuo viimeksi oli monarkin nähnyt.

Iriador tunsi kuitenkin lievän kuumotuksen nousevan ohimoilleen, kun vanhempi kävi virkkomaan nakuilunsa mahdollisesti tekevän punapään olon mukavammaksi. Sotilas kuitenkin vain hymähti terävästi ja nosti kasvoilleen teennäisen nyrpeän ilmeen, eikä sen koommin käynyt kommentoimaan asiaan, vaikka tiesikin että mahdollinen lievä puna saattoi hänen kasvoilleen mokomasta huomautuksesta nousta.
Kun sinä olet kyseessä, en tee mitään vapaaehtoisesti, sokea kommentoi välistä kuitenkin ykskantaan, ja käänsi katseensa viimein muualle Aranista, Vaan siksi, koska on pakko, Iriador vielä jatkoi, ennen kuin monarkki kävi vaatimaan vastausta jälleen yhteen aikaisempaan kysymykseensä. Olisihan tuo voinut vaatia vastauksia Iriadorilta niihin kaikkiin, mutta toistaiseksi kuninkaalle riitti ilmeisesti vastaus vain yhteen kysymykseen.
Punapää tuhahti repiessään sukkiaan pois jalasta, nakaten ne sitten sattumanvaraiseen suuntaan pitkin huoneen lattiaa, Voin olla alla voin olla yllä voisin myös mielelläni jättää koko tilaisuuden käyttämättä ja vain painua pehkuihini, samalla kun itse liitäisit matkoihisi täältä, nuorempi uhosi jälleen, välittämättä varsinaisesti mistään seuraamuksista mitä pieni känkkäränkkänsä saattaisi mahdollisesti aiheuttaa. Hänelle todellakin oli yhdentekevää vaikka viettäisi pää alaspäin roikotettuna puoliksi ikkunasta seuraavan hetken, kunhan Aran hoitaisi haluamansa toimituksen pois alta ennen kuin aamuaurinko taas nousisi taivaalle.

Korkeahaltia ei vieläkään osannut päättää kuinka olisi hetkeen heittäytynyt mukaan. Hän vihasi Arania siinä missä pelkäsikin. Jos punapää yrittäisi kaikesta siitä inhostaan huolimatta miellyttää monarkkia, tekisikö se tilanteesta Iriadorinkin kannalta miellyttävämmän? Nuorempi ei tiennyt, sillä hän ei koskaan ollut joutunut vastaavanlaiseen tilanteeseen mutta sen hän tiesi, että hänen temperamenttisuudellaan tilanteista sai helposti kymmenen kertaa ikävämpiä.
Käsi nousi pikaisesti siirtämään hiuksia toisen korvan taakse, pois kasvojen tieltä. Samalla Iriador kävi taas kääntymään Aranin puoleen, tähdäten katsettaan kuninkaan suuntaan parhaansa mukaan, vaikkei hänellä tarkkaa tietoa siitä ollutkaan oliko monarkki aikaisemmalta paikaltaan siirtynyt. Sirot sormet kävivät myös availemaan oman vyön solkea.
Vieläkö hänen majesteetillaan on typeriä kysymyksiä esitettävänään? Vai joko hän kenties nauttisi kakkunsa?, Iriador tiedusteli vieläkin selvästi tympääntyneenä, mutta jo hiukan pehmeämmin.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 19 Touko 2013, 20:02

// Notta ehkä nyt se K-agna alkaa oikeastaan joten niin no //

Jos Iriador olisi nähnyt sen omahyväisen virneen, mikä kuninkaan kasvoille nousi korkeahaltian punastelun myötä, olisi nuorempi mies varmasti lyönyt kuningasta. Monarkin katse pysyi naulittuna korkeahaltian kasvoihin silloinkin, kun punapää päätti kääntää katseensa muualle. Iriadorin kommentteihin Aran vain hymähti huvittuneena, jättäen kommentoimatta tuon kiukuttelua sen pahemmin. Ei se silti Arania hidastanut, hänestä nuoremman kiukuttelu oli vain silkkaa esittämistä, mikä taas oli huvittavaa ja omalla tavallaan suloista.
Iriadorin kuitenkin vastatessa kauan ilmassa roikkuneeseen kysymykseen, ei Aran voinut olla naurahtamatta. Tällä kertaa se naurahdus kuitenkin kuulosti puhtaasti huvittuneelta, jopa ehkä lempeältäkin verrattuna siihen normaaliin, itseriittoisen ilkeään naurahteluun.
Ehkä liidänkin pois. Ehkä en. Aikanaan kyllä Aran hymähti, samalla kun omat kädet nousivat niskan taakse lepäämään ja tueksi.

Hetkeksi levollisemmaksi käynyt katse seuraili Iriadorin liikkeitä, monarkin samalla seuraillen korkeahaltian ajatuksia. Nuorempi mies tuntui selvästi olevan kahden vaiheilla sen suhteen, miten alkaisi tilanteeseen reagoida. Kuitenkaan korkeahaltia ei näyttänyt suunnittelevansa pakoyrityksiä Toisaalta, minnekäs tuo nyt olisi paennut? Kenen turvaan ja miksi? Aran haluaisi kyllä nähdä Iriadorin selittämässä tätä tilannetta jollekulle, joka oikeasti edes yrittäisi uskoa punapään tarinaa.
Jälleen pieni hymähdys karkasi kuninkaan huulilta, Iriadorin tiedustellessa, oliko majesteetilla kenties muita typeriä kysymyksiä esitettävänä. Aran ei kuitenkaan enää vastannut mitään nuoremmalle. Sen sijaan kuningas nojautui irti tyynyistä ja kävi nyt hellästi, mutta päättäväisesti ja pysähtymättä työntämään korkeahaltian makuulleen sängylle. Pitkät, kultaiset hiukset kävivät valahtamaan Aranin selästä korkeahaltian ylle, samalla kun pidempi miehistä pakotti Iriadorin levittämään ja koukistamaan jalkojaan omillaan.
Kuninkaan kädet kävivät tämän toimenpiteen ohessa tarrautumaan kiinni Iriadorin ranteista, painaen ne vasten pehmeää patjaa, korkeahaltian pään yläpuolelle. Ote ranteista ei käynyt hellittämään sen jälkeen ja mikäli Iriador yritti käsiään vetää irti monarkin otteesta, kävi ote kiristymään. Mikäli kädet taas pysyivät nätisti paikoillaan kuninkaan otteessa, ei Aran nähnyt syytä puristaa niitä liikaa. Enemmänkin piti niitä hellästi otteessa.

Aran painoi kasvonsa vasten Iriadorin kaulaa, vetäen pienesti henkeä sisään. Pieni, kevyt suudelma suotiin korkeahaltian kaulalle, leukaluulle, korvanjuureen ja jälleen kaulalle. Kertaakaan kuninkaan huulet eivät vahingossakaan eksyneet lähelle Iriadorin huulia ja mikäli korkeahaltia koetti itse hakea huomiota huulilleen, ei Aran sitä suonut. Sen sijaan kevyitä, kiusoittelevia suudelmia suotiin kaulalle, harteille ja leualle. Toinen Aranin käsistä hellitti viimein otteensa Iriadorin ranteesta, lähtien kevyesti, hitaan kiusoittelevasti lipumaan toisen käsivartta pitkin rintakehälle. Aran antoi hellän kosketuksensa lähteä seikkailemaan pitkin Iriadorin kehoa, seuraten samalla tarkasti nuoremman ajatuksia, etsien sieltä tietoa niistä paikoista, joihin koskeminen sai korkeahaltian tuntemaan olonsa hyväksi. Paikoista, jotka nostattivat ihon kananlihalle mielihyvästä. Mutta kertaakaan ei se käsi vielä eksynyt intiimialueen suuntaan, Aranin edetessä kaikella hartaudella.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 29 Kesä 2013, 20:53

Iriador oli vähällä sotkeutua jalkoihinsa, kun Aran kävi mitään sanomatta viimein työntämään pienesti kosketuksesta hätkähtävän nuoremman selkä sängyn peitteitä vasten. Korkeahaltia ei käynyt laittamaan vastaan, vaan myötäili Aranin liikkeitä mukana. Kädet annettiin myös painaa pään yläpuolelle patjaa vasten ja vaikka Iriador yrittikin niitä muutaman kerran tuloksetta vapaaksi jälleen vetää silkasta kokeilunhalusta, ei monarkki käynyt kuin tiukentamaan hetkellisesti otettaan sotilaan ranteista.

Punapään mieli muuttui jälleen hetkessä tällä kertaa harvinaisen vaivautuneeksi, kun Aran lähti suomaan suudelmillaan huomiota nuoremman kaulalle. Iriador ei osannut pitää villeimmissä unissaankaan tätä tilannetta miellyttävänä, muttei myöskään voinut kieltää itseään jollain tapaa jopa nauttimasta Aranin yllättävänkin hellästä kosketuksesta. Vaikka punapää ehkä oli kuvitellutkin kuninkaan olevan Dariuksen kaltainen raju rakastaja pelkän sen perusteella, millaisen kuvan tuosta oli kaiken kokemansa perusteella saanut, koki nuorempi ajatuksiensa ajautuneen kyseisen suhteen väärille raiteille ajan saatossa. Tai mistäpä hän tiesi, miten monarkki mahdollisesti käyttäytyi muiden yhden illan huviensa seurassa, saati sitten vaimonsa. Onneksi sen millään tasolla pohtiminen ei kuitenkaan kuulunut Iriadorille. Jos Aran tahtoi olla hänelle tässä tapauksessa hellä, niin olkoot sitten niin.

Nauttiako vai eikö nauttia? Sitä Iriador kelasi mielessään jatkuvasti, pääsemättä kuitenkaan minkäänlaiseen lopputulokseen tai edes päätöksen haarautumaan. Hän oli jo antautunut tilanteelle. Miksei hän siis voisi tämän kerran nauttia ja leikkiä mukana? Hän oli saanut jo sietää kaikenlaista elämänsä aikana, eikä tämä varmastikaan ollut niistä kokemuksista suinkaan se pahin ja ikävin - vaikkei se mieluisin ollutkaan.
Pieni hiljainen henkäys karkasi Iriadorin huulilta, nuoremman pistäessä merkille sydämen hakkaavan rinnassaan tavallista lujemmin jännityksestä. Samalla punapää päästi irti siitä estyneisyydestään ja päätti antaa tilanteen viedä itsensä mukanaan. Mitä hän menettäisi? Korkeintaan saisi itsensä näyttämään typerämmältä Aranin silmissä, mutta miksi hän siitä välittäisi hänen ei ainakaan tarvinnut olla näkemässä sitä typerää virnettä, mikä kuninkaan naamalla turhan usein lepäsi. Kerranhan sitä vain elettiin.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void

ViestiKirjoittaja Aksutar » 29 Kesä 2013, 21:42

Aran, Darius


Voiton saattelema virnistys kävi nousemaan kuninkaan kasvoille, huuliensa ollessa kosketuksessa punapäisen ihon kanssa. Tietenkin Aran tarkkaili Iriadorin ajatuksia, tietenkin hän oli tietoinen siitä tilanteeseen heittäytymisestä, minkä korkeahaltia juuri oli päättänyt. Eikä hän käynyt valittamaan, mieluummin hän meni yhteisymmärryksessä tämän läpi, kuin väkipakolla.. Joskin molemmat vaihtoehdot olivat olemassa ja käytettävissä.
Aran päästi irti korkeahaltian ranteista, käyden laskemaan kätensä tueksi pehmeää sänkyä vasten. Toinen kämmenistä kuitenkin kävi liukumaan hitaan rauhallisesti pitkin korkeahaltian kylkeä, aina lantiolle asti, kuninkaan kuitenkin pysähtyessä lopulta. Kasvot kohotettiin Iriadorien kasvojen puoleen, Aranin hymähtäessä pienesti.
En satuta sinua Aran tokaisi lempeän rauhallisella äänellä, käden käydessä seikkailemaan korkeahaltian yksityisalueelle Leiki vain mukana Kerranhan sitä vain eletään.
Näiden sanojen saattelemana jatkoi Aran lempeän rauhallista etenemistään korkeahaltian kanssa, kunnes molemmat olisivat tyytyväisiä.


----------


Aamu sarasti jälleen maaliskuisessa Cryptissä. Päivä oli kirkas ja kipakka, mutta se ei liikkeelle lähtevää saattuetta saanut haitata. Kuiskauksen miehet olivat tietenkin kenraalinsa vaatimana jo aikaisin aamusta olleet valmiita liikkeelle, odottaen käskyä kuninkaalta, jota kuiskauksen oli määrä suojella paluumatkan aikana.
Darius oli noussut ratsaille, Bluen jälleen odottaessa isäntäänsä kiltisti. Yllään kenraalilla oli kevyempi haarniskoistaan, kera paksun, tummansinisen viitan. Näin kylmillä viitta oli lähes vaadittu, mikäli halusi pysyä lämpimänä. Matkaan käytäisi heti, kun kuningas saapui uuden ratsunsa luokse. Tuo outo otus, Syndrae nimeltä Valarocco, oli tuijottanut vieraita haltioita koko tämän ajan uteliaana, mutta silti tavallaan Uhkaavana. Kun tiedosti, mihin syndrae kykeni, ei tuon otuksen katse tuntunut kovin miellyttävältä.

Aran oli jo yöllä hiippaillut omaan huoneeseensa nukkumaan ja aamun tullen oli valmistautunut, heittänyt hyvästit ja oli nyt valkeaan asukokonaisuuteensa pukeutuneena kävelemässä sovittuun paikkaan, jossa ratsunsa odotti. Tietenkään Aran ei aikonut puhua viimeyön tapahtumista kenellekään, kuten oli luvannutkin. Mutta kuitenkin, viimeyö olkoonkin kiristyskeino korkeahaltiaa kohtaan, mikäli Aran ikinä tarvitsisi tuota nuorukaista uudestaan jossain.
Lopulta kuningas saapui ratsunsa luokse ja nousi sen selkään, Valaroccon käydessä hirnahtamaan iloisesti isäntänsä nähdessään. Sen ääni kuitenkin tuttuun tapaan kuulosti enemmänkin valaan laululta, kuin tavallisen hevoseläimen äännähdykseltä.
Kun kuningas oli saapunut, kävi käsky käydä liikkeelle, kohti kaupunkia, arojen halki.
Viimeksi muokannut Aksutar päivämäärä 29 Kesä 2013, 22:36, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Crimson » 29 Kesä 2013, 22:33

Korkeahaltian lihakset värisivät Aranin hellien kosketuksien alla, pitempien tyytyväisyydestä kielivien henkäyksien karatessa vähän väliä nuoremman huulilta. Iriadorilla oli turhan hyvä olla siihen nähden, kuka hänelle sitä tyytyväisyyttä tarjosi. Aamulla hän katuisi tätä ja olisi itselleen ankara ja pahantuulinen, antamatta sen kuitenkaan näkyä turhan selvästi kenellekään ulospäin. Etenkään Dariukselle.
Aran totesi lempeästi, ettei Iriadoria kävisi satuttamaan. Ilmaus sai punapään lähinnä näyttämään kasvoillaan hetken sen epätoivon, mikä salaa velloi jossain mielen nurkassa - huomista odotellessa. Sanat kierrätettiin pikaisesti toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, jonka jälkeen ne unohdettiin. Nuorukainen ei tahtonut tehdä tilanteesta enää yhtään epämieluisampaa itselleen, saati palata takaisin siihen ajatusmalliin, jonka mukaan hän haluaisi taittaa Aranin siron niskan sillä samalla sekunnilla nurinperin. Tilanne oli nyt tämä ja siinä pysyisi, kunnes monarkki olisi tyytyväinen ja lähtisi omatoimisesti muualle. Siihen asti Iriador oli valmis leikkimään mukana tämän kerran.

Ilta jatkui omalla rauhallisella temmollaan eteenpäin, suoden tyytyväisyyttä ja nautintoja niin Iriadorille, kuin Aranille..

---

Kipakka pakkasaamu herätteli Cryptin väkeä jälleen uuteen aamuun. Iriador oli nukkunut yönsä tai sen mitä siitä oli jäänyt jäljelle harvinaisen huonosti, heräillen tuntien, välillä jopa minuuttien välein valveille. Punapää tiesi hyvin mistä huonounisuutensa johtui, mutta samalla kielsi itsensä ajattelemasta sitä lainkaan enempää. Eilisilta se oli nyt toissijainen seikka, jonka ajatteluun Iriador ei tulisi käyttämään sekuntia elämästään enempää enää jatkossa. Tai niin hän ainakin nyt ajatteli.
Kuiskauksen oli määrä saattaa Aran tänään takaisin kaupunkiin. Tämä tarkoitti sitä, että kuiskauksen tulisi kenraaliaan myöten olla asemissa valmiina monarkkia varten, jonka takia aikaisempien käskyjen mukaisesti myös Iriador oli kammennut surkean yönsä jälkeen itsensä sängystä ylös ja vetänyt kuiskauksen haarniskansa ylle. Nashiran kera, korkeahaltia odotti nyt muun kuiskauksen tavoin, että kuningas saapuisi ratsunsa kanssa paikalle.

Nashira oli silmännyt haastavasti ratsastajaansa odottavaa Valaroccoa jo pidemmän tovin, samalla kun Iriador oli sitonut viittaa harteilleen lämmikkeeksi ja sitonut silmiänsä mustan liinaan peittoon. Naaraspeura oli haasteellisuudessaan lähinnä vain utelias uuden kumman otuksen läsnäolosta, joskin se ilmoitti uteliaisuutensa tietynlaisena hermostuneisuutena ja isäntänsä käskyjen pienenä rikkomisena. Lähelle se ei kuitenkaan käynyt, vaan silmäsi kullankellertävää olentoa kauempaa.
Lopulta myös Aran saapui paikalle, jolloin matka päästiin lopulta aloittamaan kohden aroja. Tästä tulisi pitkä matka, jonka sieti myös toivoa sujuvan loppuun asti hyvin.
Avatar
Crimson
Jumal Velho
 
Viestit: 4312
Liittynyt: 04 Syys 2011, 17:10
Paikkakunta: Void


Edellinen

Paluu Dúlin Majatalo

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron