Unensieppaaja || Sovittu


Tämä kylän suosituin majatalo sijaitsee lähellä aukiota. Majatalosta löytyy huoneita niin suurille, kuin pienillekin matkaajille, jotka etsivät yöksi kattoa päänsä päälle. Hinnat ovat jokaisen kukkarolle suhteellisen sopivat. Majatalosta löytää myös yhden parhaimmista ruokailupaikoista, mitä kylällä on tarjota. Kaiken maailman matkaajien tarpeet on otettu huomioon ja majatalolla onkin aina jotain, jolla kestitä myös erikoisempia vieraita.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 13769

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Marras 30, 2009 1:36

Unensieppaaja || Sovittu

Sethos

Demoni tallusteli lumen peittämillä kaduilla täydessä hiljaisuudessa. Yö oli jo laskeutunut Cryptiin ja pakkanen vain kiristyi. Taivaalla loisti kaunis, täysikuu, jota säesti tähtien tuike. Vallan mainio yö pyydystää unia. Sethos katseli hetken ympärilleen kävellesään, kunnes pysähtyi majatalon eteen. Täydellistä. Majatalo oli täynnä nukkuvia vieraita, jotka näkivät unia ties mistä. Täydellinen paikka unensieppaajalle leiriytyä ja iskeä luiseva ahterinsa alas.
Demoni kiersi suuren majatalon kertaalleen ympäri, kunnes pysähtyi uudestaan sen eteen. Sethos nosti katseensa kohti kattoa, jännitti lihkasensa ja hyppäsi yhdellä, suurella loikalla katon harjalle. Demoni pysähtyi hetkeksi ihailemaan kaunista haltia kylää... mikä ei loppujen lopuksi olltu niin kaunis Demonin mielestä. Turhan valoisa. Mutta mikä Sethosin mielestä nyt kaunista olisikaan ollut? Tuo pessimistinen idiootti.

Demoni käveli keskemmälle liukasta kattoa, aina sillointällöin liukastellen pienesti. Pitkistä kynsistä ei ollut apua liukkaalla katolla, ellei Sethos aikonut kattoa naarmuille vetää. Ehkä hän jättäisi sen kuitenkin tekemättä, kohteliaisuus syistä. Koira demoni yritti mahdollisimman hiljaisesti liikkua katolla, ettei herättäisi asukkaita.
Lopulta Sethos pääsi hyvään kohtaan ja asettui istumaan. Koira aukaisi luiset, unisieppari siipensä ja jäi odottamaan. Hetken päästä siivissä olevat helmet alkoivat hohtaa, kuten demonin silmäkin. Siitä vielä hetki ja majatalon ikkunoiden raoista ja savupiipuista alkoi leijailla sinisiä, läpikuultavia, pieniä palloja. Pallot kiemurtelivat suhtnopeaa vauhtia kohti Sethosia, joka virnuili itsekseen. Siniset pallot, eli unet, tulivat yhä lähemmäksi, kunnes suoraansanottuna imeytyivät Sethosin siivissä oleviin, hehkuviin palloihin. Demoni tunsi kuinka energia palasi luiseen kroppaan. Sethosin "ruokaillessa", demoni lueskeli samalla toisten unia.. osa näki painajaisia, hirveitä sellaisia, kun toiset taas uneksivat ihanista asioista tai päivän tapahtumista.. oli tämäkin tapa viihdyttää itseään.
Sethos oli täysin keskittynyt toisten uniin, ettei noteerannut mitään ympärillä tapahtuvaa. Vaikka sillä oli silmät auki, se ei nähnyt liikettä, vaikka joku olisi suoraan eteen hypännyt. Mutta kuka nyt tähän aikaan katolla hyppelisi? Sethosin lisäksi, tietenkin...

// Jos saisi Lithiumin tänne neitinsä kanssa niin olisi vallan mainiota //

Viesti Ma Marras 30, 2009 5:52

// YARRRRRRR!//

Adele:

Tapaaminen muuan ystävän kanssa oli edennyt siihen, että hopeahiuksinen neito oli jäänyt tuon huoneeseen yöksi. Hän ei ollut tietoinen katujen yksinäisestä kulkijasta, Adelen nauttiessa toisen vartalon suomasta suloisesta lämmöstä. Hänen mielensä oli taas vähän aikaa levollinen. Tummien silmien rävähtäessä auki, naisen vilkaistessa vaistomaisesti ulos ylimmän kerroksen ikkunasta. Tuo pidätti hengitystään, kuunteli aivan hiljaa. Ainoa täysin kuuluva ääni lähti kylkeään rauhallisesti kääntävästä haltiamiehestä, neidon pinnistäen kuuloaan äärimmilleen. Oi kyllä, katolta kuului jotakin.
Hetken aikaa tuo kuulosteli kunnes ääni hiljentyi, naisen noustessa varovasti ylös sängystä. Peittoa kiedottiin alastoman vartalon ympärille, hänen olikin jo aika lähteä.. Tuon pukien ylleen asunsa, joka koostui tummanvihreästä lämpimästä tunikasta, valkoisesta aluspaidasta sekä mustista housuista. Asevyö kiinnitettiin tottuneesti ylle, kapeiden sormien kahlatessa läpi hopeisten hiusten, jotka hivenen pörrössä. Hän ei jaksanut laittaa niitä sen enempää kiinni..

Tummien silmien kääntyessä nukkuvaan mieheen, jonka ylävartalo oli paljaana, suupielen kääntyessä aavistuksen verran ylös kun neito sipaisi hellästi tuon poskea, miehen kääntyessä unissaan seinää päin. Ovella Adele tarkisti vielä josko kaikki hänen tavaransa olisivat mukana. Hän ei tahtonut jättää jälkiä että olisi ollut paikalla. Niin olisi parempi niin hänen kuin nukkuvan nuorukaisenkin kannalta. Neito ei ollut täällä luomassa pysyvää suhdetta, hän oli vannonut niin itselleen kauan sitten.

Oven sulkeutuessa neidon jälkeen, tuon heilauttaessa viitan taidokkaan näköisesti selkäänsä ja kiinnittäen sen hopeisen soljen, Adele vilkaisi käytävän perällä olevaa ikkunaa, josta pääsisi katolle vaivatta. Tai oikeastaan pienellä vaivalla ja ponniskelulla, katto oli kaikesta päätellen varsin liukas. Tuon vilkaistessa toisella sivustallaan olevia portaita, jotka veisivät alempiin kerroksiin. Huokaisun karaten vaaleiden, täyteläisten huulta välistä kun nainen asteli hiljaa ikkunan luokse, avaten sen niin varovaisesti kuin vain pystyi, tuon vilkaistessa varovaisesti katolle. Neidon noustessa seisomaan ikkunalaudalle, jättäen ikkunan pienesti raolleen. Hän kurotti kohti ylhäällä olevaa katon reunaa ja pienen ponniskelun jälkeen Adele löysi tiensä liukkaalta katolta.

Tummien silmien katse haravoi hetken kattoa, tuon silmiin osuen hahmon, joka veti puoleensa.. vaaleansinisiä palloja? Huulet raottuivat hivenen, silmien levitessä ihmetyksestä. Adele tuijotti hetken toista ennen kuin loihti kasvoilleen normaalimman ilmeen. Hän oli tainnutkin kuulla tästä otuksesta.. Ehkä jopa ohimennen nähnytkin toisen kadulla.

Jotkut ne eivät vain nuku..

pehmeänheleä ääni lausui.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13769

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Marras 30, 2009 6:22

Sethos

Demoni hengitti lämmintä ilmaa ulos keuhkoistaan tiheään tahtiin. Kaikki se energia, mitä unista tuli, sai sen innostumaan. Aivan kuin se olisi heräämässä horroksestaan. Lämmin hengitys kohosi kohti taivasta höyrynä, joka lopulta katosi yöhön.
Sitä nautintoa ei kuitenkaan kestänyt kauaa. Sethos oli juuri pääsemässä jonkin asteen ekstaasiin unia kerätessään, kun pehmeänheleä ääni keskeytti demonin. Sethos suorastaan hätkähti hereille, siinä samalla menettäen totaalisesti tasapainonsa. Se lähti luisumaan katonharjalta alas, mutta juuri ennen kuin luisu lähti kunnolla vauhtiin, Sethos iski kyntensä kattoon. Kynnet tekivät ikävän viillon jäiseen kattoon, mutta Sethos ei sentään tippunut katolta.
Siniset pallot, jotka äsken olivat leijailleet demonia kohti, katosivat. Ne suorastaan leijuivat karkuun, teille tietämättömille. Hienoa, taas muutama painajainen pääsi karkuun, etsimään uutta uneksijaa jonka mieliin pesiytyä.

Sethos katsoi haikaillen unien perään, samalla kun helmien ja silmän hohde katosi vähitellen. Sitten Demoni iski päänsä kattoon masentuneesti, ennen kuin kapusi takaisin katon harjalle.
"... Tuosta ei sitten tarvitse kertoa kenellekkään.." Sethos mutisi puoliääneen katsellen kattoon tulleita kynnenjälkiä.
Demonin katse kohosi tarkastelemaan katolle saapunutta seuralaista... Haltia.. ja kaiken lisäksi nainen. Sethos ei pitänyt naishaltioista. Niistä hänellä oli huonoja kokemuksia.. ja hänen entinen, ikivanha ihastus oli ollut haltia. Siinä oli Demonille tarpeeksi syytä vältellä noita kaksijalkaisia kaunottaria.
"Jotkut elävät yöaikaan, jotkut saavat ravintonsa toisten nukkuessa... jotkut juuri menettivät parhaimman mahdollisen uniapajan, jonkun keskeyttäessä niiden pyydystämisen" Sethos totesi nyrpistäen nokkaansa.
Kuitenkaan demoni ei ollut vihainen, eikä edes näyttänytkään siltä. Enemmänkin se oli pettynyt ja harmissaan, minkä huomasi luimussa olevista korvista.

"Mutta mitä sinunkaltainen tyttö keskellä yötä tekee kylmällä majatalon katolla... sinun pitäisi olla nukkumassa, ruokkimassa minunkaltaisia friikkejä" Demoni totesi matalan masentuneella äänellään, samalla kun otti askeleen lähemmäksi ja iski perseensä takaisin alas.

Viesti Ma Marras 30, 2009 6:59

Adele:

Hiilenmustat silmät tarkastelivat toisen reaktiota tarkkaavaisina, irvistyksen levitessä huulille kun tuo toinen liukastui katolta. No, ainakin hän sai tuohon salaperäiseen hahmoon jotakin liikettä. Haltianeitokaisen irrottamatta silmiään silloinkaan kun nainen paransi jalansijaansa liukkaalla katolla, painuen kyykkyyn ja laskien kätensä kohmeista kattoa vasten. Vaaleat, kelmeän hopeiset hiukset korostuivat näin yöllä kuunvalossa, niiden ulottuessa miltei kattoon saakka neitokaisen ollessa tässä asennossa. Adele nosti katseensa käymään sinisissä palloissa jotka ikään kuin kiirehtivät karkuun syöjäänsä, häviten sitten näkyvistä. Mitä ikinä nuo olivatkaan olleet, sitä nainen ei tiennyt, mutta kauniita ne kyllä olivat.. Sääli että ne noin vain katosivat.

Hivenen huvittunut pilke kävi silmissä kun tuo koirahahmossaan oleva otus iski päänsä kiinni kattoon, no anteeksi nyt herraseni ei hän voinut tietää, että tuo reagoisi noin. Avoimet hiukset muistuttivat taas epäkäytännöllisyydestään kun hiljainen, hopeisen vaalealla iholla viileänä tuntuva yötuuli liikutti vaaleita suortuvia kauniiden kasvojen eteen. Haltianeito siirsi hiuksiaan melko ärtyneen oloisena pois kasvoiltaan, siropiirteisten suippojen korviensa taakse. Hetkeksikään kyyryssä olevan naisen tummien silmien uteliaaksi käynyt katse ei irronnut tuosta olennosta joka tuli lähemmäs, istuutui alaskin. Neitokainen kuunteli toisen sanoa, päätään vienosti kallistaen, aistillisten huulten painuessa aavistuksen mutruun. Koko naisen olemuksesta näki, että tuo oli kaikenaikaa pienesti varuillaan, sillä sen kummempia tarkoittamatta tai tuota ominaisuutta itse huomaamatta. Se oli refleksi. Kyyryssä oleva nainen toi varovaisella olemuksellaan mieleen kissapedon, juuri ennen kuin se iskisi kyntensä tappavasti saaliin kimppuun. Mielikuva, joka usealla oli tästä hopeatukkaisesta neidosta. Ominaisuus, joka eli naisessa ja jolle tuo ei voinut mitään.

Silmien siristyessä hetkellisesti, niiden siirtyessä vilkaisemaan taivaalla kuin yrittäen löytää sieltä hiljalleen leijuvia, kuulaita sinipallo, joita tuon otuksen luona oli äsken ollut, ennen kuin se siirtyi pahoittelevana takaisin siivelliseen tuttavuuteen.

anteeksi, en voinut tietää..

Tumma katse siirtyi tutkimaan toista, naisen yrittäessä häivyttää uteliaisuuttaan. Mutta toinen vaikutti niin paljon kiinnostavammalta kun haltiat. Ehkä se johtui siitä, ettei Adele ollut ollut koskaan näin lähellä toisenkaltaista.

Peitän siveettömiä jälkiäni, mitä muutakaan tämänkaltainen tyttö voi tähän aikaan yöstä oikein tehdä. Jos olisit tullut hetkeä aikaisemmin olisit kenties saanut ravintoa minunkin unistani

Sarkastisuus kuulsi pienesti läpi puoliverisen verihaltian sanoista. Kai toinen nyt tiesi, että häntä pidettiin moraalittomana syntyperänsä takia? Joillakin haltioilla oli niin ikävä tapa yleistää ja leimata.. Tämä ei tietenkään koskenut kaikkia.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13769

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Marras 30, 2009 7:29

Sethos

Tyttö oli kuin kissapeto kyykyssä ollessaan.. Sethos vihasi kissoja. Luojan kiitos tuo ei kuitenkaan kehrännyt. Vaikka koira näyttikin suorastaan tylsiintyneeltä haltian seurassa, sen häntä paljasti sen pienen mielenkiinnon mikä demonista löytyi. Pitkä, valkoinen häntä heilui puolelta toiselle laiskasti, mutta kieli siitä ettei koira ollut täysin tympiintynyt tulokkaaseen. Tuo vaikutti itseasiassa mielenkiintoiselta, vaikka Sethos ei sitä niin innoissaan ollut näyttämässäkään.
No, tyttö pyyteli anteeksi. Demoni hymähti pienesti, samalla kun silmäili tyttöä päästä varpaisiin. Kyllä Sethos näki että tuo oli nätti, mutta demonia se ei kuitenkaan houkuttanut siinämielessä... ainakaan tässä muodossa. Sethos oli päättänyt luopua lihallisten ilojen himoitsemisesta ajat sitten, eikä se sen jälkeen ollut edes kunnolla katsonut yhtään naispuolista otusta.

Tytön seuraavat sanat saivat Sethosin kohottamaan pienesti kulmiaan. Vai että sellainen tyttö... no, ei tuo normaalilta, sirolta, kuvankauniilta ja siveelliseltä haltianeidolta vaikuttanutkaan. Sellaiset neidot olivat tähän aikaan nukkumassa komeiden karjujensa kainalossa.
"Vai että semmoista.." Sethos totesi lopulta, oltuaan hetken hiljaa. Demoni oli toisinaan hitaanpuoleinen puhumaan, mutta se johtui lähinnä siitä että se oli viettänyt vuosisatoja puhumatta ja hyvä juttuseura näinä päivinä oli erittäin niukassa.
"Siveellisyys ei siis liene sinun kaltaisen kaunottaren parhaimpia puolia" Sethos totesi "Mikä sinänsä on ihme, Haltiat kun tuntuvat olevan turhankin siveellisiä kaksijalkaisiksi".
"No, kerran kun jo aloitimme, anna kuulua nimesi" Demoni totesi sitten vilkaisten merkittävästi tyttöön, aivan kuin komentaen tuota.
Sosiaaliset tilanteet eivät olleet demonin vahvinta aluetta, joten ei ihmekkään, että tuo pamautti asioitaan suoraan päin toisten naamaa.

Viesti Ma Marras 30, 2009 9:34

Adele:

Paljaat, pitkät sormet tuntuivat kylmettyvän nopeasti yöilmassa, naisen puristaessa kätensä hetkesi nyrrkkin kuin koittaen saada veren kiertämään niissä nopeammin ja paremmin. Adele huomasi jättäneensä hansikkaansa sen nuorukaisen huoneeseen, jonka sylistä hän oli saanut hetkellisen lohdun. Neitokainen kirosi hetken tuuriaan ja toivoi kovasti, ettei se nuori haltia ottaisi hansikkaiden jättämistä sinä eleenä, että hän tahtoisi nähdä toisen vielä. Sillä ei, hän ei todellakaan tahtonut luoda siihen mieheen mitään syvempää. Hopeatukkaisen naisen työntäen murheensa ja ajatuksensa hansikkaistaan mielensä syvyyksiin.

Hän ei liikahtanut paikoiltaan, vaikka joku toinen olisi voinut kokea neitokaisen asennon melkoisen epämukavaksi. Mutta ei, hän oli tottunut viettämään väijyksissä tai jäljittäessään paljon aikaa tässä asennossa, joten se tuntui jokseenkin luonnolliselta Adelelle. Tuon liikahtamatta hetkeen, ennen kuin tuuli puhalsi taas vaaleita suortuvia kasvojen peitoksi. Siro, pitkäsorminen käsi siirtyi siirtämään suortuvia ajonnukseen, Adelen katuessa ettei ollut aiemmin nähnyt sitä vaivaa, että olisi letittänyt hiuksensa toistamiseen. Hän ei ollut pitänyt hiuksiaan avoimina pitkään aikaan, joten tuntui jokseenkin oudolta kun ne nyt olivat avoimina.

Haltianeidon huulilta karkasi pehmyt hymähdys, suupielen kaartuessa nyt vain aavistuksen, tuskin näkyvästi ylöspäin.
Eivät kaikki haltiat ole siveellisiä.. Verihaltiat eivät ole ja olen puoliksi sellainen..
Paljastettiin. Eihän se toki mikään salaisuus ollut, sillä näkihän kyseisen kansan piirteet selvästi nuoren naisen piirteistä.
Metsähaltiat ja muut haltiat ovat turhankin siveellisiä, toisaalta olen kiitollinen siitä, että tulen enemmän äitini kuin isäni kansaan..

Tummien silmien siristyessä hivenen, Adelen puraistessa alahuultaan mietteliäästi. Kertoisiko hän nimensä? Toisaalta, miksi ei. Hän ei menettäisi siinä mitään.
Adele Ithilwen
Esiteltiin itsensä lyhyesti, naisen nyökätessä pienesti. Yleensä tässä kohtaa kumarrettiin tai niiattiin, mutta kuten neito oli jo todennutkin, ei hän ollut juurikaan noudattanut muiden haltioiden tapoja. Kai hän oli jollakin tavalla omalaatuinen yksilö

Saanko nyt tietää seuralaiseni nimen?
Kulmakarva kohosi aavistuksen kysymyksen jälkeen.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13769

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Marras 30, 2009 10:56

Sethos

Tytön puheista kävi ilmi että tuo oli selvästikkin puoliverinen.. no, sille tuo haisikin. Sethos ei pahemmin ollut perehtynyt haltioiden rotuihin, tuolle moiset suippokorvat olivat kaikki samanlaisia. Ei hän erottanut niissä paljoakaan eroja. Tosin eipä hän pahemmin haltioita seuraillutkaan, sokea kun halusi olla.
No, Tyttö kuitenkin kertoi verihaltioista ja metsähaltioista ja niiden eroista, tosin Sethos tuskin tulisi yön jälkeen edes muistamaan, mitä eroa noilla kahdella "rodulla" oli. Koiran kasvoilta saattoi lukea ettei tuo ollut kovinkaan kiinnostunut aiheesta, mutta kohteliaisuus syistä Sethos piti suunsa kiinni asian suhteen.. jostain syystä hänen ei tehnyt mieli naljailla tälle tytölle, ainakaan näin suoralta kädeltä.
Lopulta tyttö esitteli itsensä Adele Ithilweniksi. Sukunimellä Sethos ei tehnyt mitään, hyvä jos etunimenkään tulisi muistamaan. Jos Adele tekisi itsestään mieleenpainuvan persoonan, silloin Sethos kyllä varmasti muistaisi tuon, ainakin vuosisadan.

Pian Adele kysyikin Sethosin nimeä. Sethos hymähti pienesti ja mutristi jälleen huuliaan.
"Kutsuvat unensieppaajaksi, mutta tuttaville Sethos" Demoni sanoi räpäyttäen laiskasti silmiään.
Demoni heilautti siipiään, joista varisi irti sinistä pölyä.. unien rippeitä, jotka eivät olleet imeytyneet. Pöly laskeutui hiljalleen katolle, leijaillen tuunen vireen mukana hieman kauemmaksi. Se hohti aikansa, kunnes himmeni ja katosi lumeen.
"Meinaatko siinä kauankin pällistellä, vai oletko matkalla jonnekkin?" Sethos kysyi sitten, nostaen perseensä ylös, aivan kuin valmiina saattaakseen Adeleinin jonnekkin.. no, miksi ei? Ei demonilla muutakaan tekemistä ollut, se oli jo ruokaillut, eikä sitä väsyttänyt yhtään.. ainoa aisa mitä se voisi tehdä, olisi istua täällä kylmässä pakkasessa ja ihmetellä maailman menoa.

Viesti Ma Marras 30, 2009 11:47

Adele:

Viimein neitokainen tunsi jäsentensä puutuvan, tuon noustessa varovasti seisomaan liukkaalla alustalla, suoristaen ryhtinsä niin että kapea selkä rusahti. Jestas, hän olisi ihan yhtä hyvin voinut juurtua katolle paikoilleen. Neitokainen tarvitsi lisää harjoitusta, mikä tietenkin tarkoitti sitä, että edessä olisi taas pitkä ajanjakso, jonka tuo viettäisi muualla kun kaupungissa. No, ainakin hän tulisi paremmaksi ja pitihän hänen tosissaan verestää jäljittäjänkin taitojaan.

Tummien silmien katse siirtyi ihailevana seuraamaan sinisin pölyntapaisen hiljaista laskeutumista katon pinnalle, kunnes se sulautui ja hävisi lumeen. Tummat silmät pysyivät yhä yhdessä tuollaisessa laskeutumiskohdassa, niiden katseen ikään kuin etsiessä jälkiä siitä, olisiko tuota kaunista ainetta vielä jossakin.
Se on kaunista.. Mitä se oikein on?
Neitokainen kuuli itsensä kysyvän hiljaisella äänellä. Tosin hän oli milteipä heti miltei puremassa kieltänsä irti. Ei hän tahtonut käyttäytyä kuin joku keskenkasvuinen pikkukakara! Se ei ollut hänen tapaistaan..
Tummat silmät kääntyivät taas ilkikurisina tuota seuralaista päin, suupielien kaartuessa pieneen hymyyn.
Seuraavat sata vuotta. Tai ehkä viisikymmentä..
Vastattiin vakavalla äänensävyllä, naisen vilkaistessa sitten taakseen mistä olikin ilmestynyt. Josko ikkuna olisi vielä auki vai oliko joku jo sulkenut sen.
Ei vaan ajattelin vaeltaa pikkuhiljaa asunnolleni. Kuten sanoin, täyttyy peittää jäljet. En tosin taida olla siinä kovin mestarillinen, sillä unohdin hansikkaani sisälle majataloon
Sanat vaimenivat hiljalleen mutinaksi.
Mutta saan ne joka tapauksessa takaisin aamulla. Mietin vain onnistuisiko eteneminen kattoja pitkin vai käyttäisinkö ihan vain katuja
Avatar

Monarkki

Viestit: 13769

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Joulu 01, 2009 9:13

Sethos

Adele olikin yllättävän kiinnotunut unipölystä. Sethos hymähti pienesti ja katsahti suuntaan, johon pöly oli laskeutunut.
"Unipölyä.. ylimääräisiä unenrippeitä, jota jää yli.." Demoni selitti, nostaessaan katseensa takaisin haltiattareen... kyllä, hän oli kuullut Adeleinen hiljaisella äänellä esittäneen kysymyksen.. sitä hän ei tiennyt, miksi hän tuohon oli vastannut.
Adeleinen seuraava toteamus sai demonin virnistämään pienesti, samalla kun paksu, valkea häntä heilahti nopeampaan tahtiin edestakaisin. Haltia kertoi matkansa suuntaavan kohti asuntoaan. Tuolla oli oma asunto? Luksusta. Sethos kun nukkui kadulla, tai tallien heinävarastossa.. sielläkin vain, jos kukaan ei huomannut demonin läsnäoloa. Eläimet kyllä aistivat sen läsnäolon, mutta kunhan tallimestari pysyi kaukana, niin kaikki oli hyvin. Toki Sethos olisi sotilastuvalle voinut mennä, mutta hän ei tuntenut oloaan tervettulleeksi siellä, kerta hän ei kuulunut mihinkään sotilasjoukkoon, vielä.

Demoni hymähti pienesti Adeleinen kertoessa, että oli hansikkaansa sisälle majataloon.
"Taisit epäonnistua jälkien peittämisessä" Demoni totesi vinosti hymyillen, jos sen nyt hymyksi pystyi tuon kasvoilta tulkkaamaan.
"kattoja pitkin pääsee ihan hyvin... jos on hyvä tasapaino ja hyvät jalkalihakset.." Demoni lisäsi ja otti muutaman askeleen kohti katon reunaa.
Samalla tuo muutti muotonsa ihmismäiseen muotoonsa. Miksi? Tässä muodossa oli helpompi liikkua katoilla, kun oli kädet, joilla sai kiinni katon harjoista.. ei tarvinnut raadella jokaista kattoa auki hyppiessä.
Sen pahemmin mitään sanomatta, Sethos loikkasi seuraavan rakennuksen katolle. Demoni kääntyi katsomaan haltiaa, toinen kulma koholla, viestien näin että odotti tätä peräänsä.
Sethosin jalat eivät palelleet, vaikka ne olivatkin paljaat. Muutenkin tuolla oli yllään melko ohuet vaatteet, mutta demoni ei siltikään tuntenut kylmää. Miksei? Tarvitseeko demonin edes sitä selittää..
Toki Sethosiin pakkanenkin tehosi, mutta vasta pidemmällä juoksulla.

Viesti Su Joulu 06, 2009 5:24

Adele:

Hopeatukkainen neitokainen nyökkäsi pienesti demonin ensimmäisille sanoille, tuon näyttämättä sen enempää kiinnostusta asiaa kohtaan, vaikka olisikin mieluusti tahtonut tietää enemmän. Ja olihan tuo unipöly ollut niin kaunistakin..
Tummien silmien katseen kohotessa koiramuotoisen, tuon katse kapeni aavistuksen. Suupielen kaartuessa kuitenkin nopeasti hymyyn. Haltia ei mielellään myöntänyt tehneensä todellakin niin, vaikka olikin itsekin todennut asian todeksi. Mutta hän oli jäljittäjä siinä missä soturikin ja hyvä jäljittäjä pyrki aina peittämään myös omatkin jälkensä. Joten hän oli tehnyt virheen toimiessaan huolimattomasti. Onneksi hän ei ollut sentään suorittanut mitään annettua tehtävää tai vastaavaa, sillä silloin moinen huomiotta jättäminen olisi ollut anteeksiantamatonta.

Eiköhän kaltaiseni tyttö pärjää ihan hyvin..
Todettiin hiilenmustien silmien mittaillessa seuraavaa kattoa kuin nainen arvioisi miten kovaa hänen pitäisi hypätä, että pääsisi toiselle katolle eikä tippuisi alas. Onneksi välimatka ei kuitenkaan ollut mikään suuri.
Silmien siirtyessä kuitenkin nopeasti, valppaita kohti tuota koirahahmoa, niiden räpsähtäessä yllättyneinä kun pian hänen luonaan olikin koirahahmon sijaan melko ihmismäinen mieshahmo. Adelen katse mittaili uteliaana toista, lipuen pitkin tummanpuhuvan hahmon vartaloa ja katsoen kiinnostuneena tuon hyppyä. Hän oli kyllä kuullut joidenkin muuttavan muotoaan, mutta ei ollut koskaan päässyt moista todistamaan. Kerta se oli kuitenkin ensimmäinenkin.

Katse siirtyi nopeasti pois toisen ihmismäisestä olomuodosta, naisen vilkaistessa vielä kahden katon välissä olevaa aukkoa, pitkää pudotusta jonka yli hänen pitäisi hypätä. Ei sillä, Adele ei pelännyt vaan yritti arvioida kuinka paljon voimaa hän tarvitsisi. Naisen katseen noustessa taas toisen odottavaan hahmoon, tuon lähtiessä liikkeelle ja hypätessä katolle. Tosin hänen hyppynsä ei ollut yhtä puhdas kuin tuon miehen. Adelen kengät lipsuivat hivenen, joten tasapainon pitäminen oli toiselle katolle päästessä kovin hankalaa. Mutta ainakaan neito ei pudonnut alas.
Vasta nyt nainen laittoi merkille toisen asun, paljaat jalat saivat hieman pidemmän katseen osakseen.

Miten sinun ei ole kylmä?
Avatar

Monarkki

Viestit: 13769

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Joulu 07, 2009 8:21

Sethos

Demoni odotti tyynen rauhallisena, että haltia pääsisi hyppäämään perään. Kuitenkaan tuo vahingoniloinen otus ei voinut olla virnistämättä ajatukselle siitä, minkälaisen kolhun tyttö olisi ollut saanut, jos oliskin tippunut alas katolta. Hupaisaa, niin ilkeältä kuin se kuulostikin. Tosin, kai hän sen verran olisi vointu luista ruhoaan siirtää, että olisi estänyt tuota tippumasta.
Se, ettei Adelein ollut koskaan nähnyt muotoaan muuttavaa otusta, olisi saanut Sethostin katsomaan neitiä pitkään, mikäli tuo sen ääneen olisi ilmaissut. Sethos oli nähnyt ties kuinka monta otusta, jotka osasivat muuttaa muotoaan.. eivät ne kai kovin harvinaisia olleet? Tai sitten olivat.. tai ehkä muodonmuuttajat eivät vain tykänneet muuttaa muotoaan toisten nähden, mistä Sethos sen tiesi.

No, Adele hyppäsi lopulta toiselle katolle. Tytön kengät lipsuivat pienesti ja Sethos oli jo lähellä liikauttaa luisevaa kroppaansa auttaakseen, mutta tyttö pärjäsikin ihan hyvin. Hyvä, Muuten Sethos olisi alkanut omalla, hiljaisella tavallaan halveksumaan tuota. Millainen nainen lähti kulkemaan kattoja pitkin, jos ei edes katoilla pysynyt?
Haltian kysyessä, oliko Sethosilla kylmä, demoni naurahti pienesti ja pudisti päätään.
"Se päivä, jolloin minä tunnen kunnolla kylmää, tulee olemaan maailmanloppu" Sethos totesi lähtiessään kävelemään katon toista reunaa kohden.
Seuraavalle katolle olikin hieman pidempi matka hypätä. Sethos mittaili matkaa kävellessään, kunnes otti muutaman juoksuaskeleen ja hypähti seuraavalle katolle. Demonilla ei ollut minkäänlaisia vaikeuksia päästä katolta toiselle, osasihan hän hyppiä uskomattoman pitkiä matkoja. Tällä kertaa Sethos kuitenkin joutui hakemaan tasapainoaan hetken, laskeuduttuaan toiselle katolle. Demoni kyykistyi, niin että sai kätensä kattoa vasten ja tasapaino palasi miltein heti. Helppoa.
Jälleen kerran Sethos vilkaisi taakseen ja odotti että Adele pääsisi toiselle katolle.
"Missä päin asuntosi edes on..?" Sethos kysyi tajuttuaan, ettei hän todellakaan tiennyt missä tämä hurmaava neitokainen asui.

Viesti Su Joulu 13, 2009 9:16

Adele:

Toisen toteamus sai tummasilmäisen naisen hetkeksi hämilleen. ei tuntenut kylmää? Mutta toisaalta, se oli kaiketi helpompaa kuin tuntea kylmää. Mutta toisaalta se taas oli ehkä hankalampaakin. Ainakin sen luulisi hankaloittavan joitakin asioita. Mutta oliko se outoa? Ei sinällään.. Hopeatukkaisen huomatessa jääneensä paikalleen pohtimaan asiaa, tuon havahtuen kun toinen lähti taas liikkeelle. Hiilensävyiset silmät seurasivat toisen hyppyä tarkasti, kevyen irvistyksen käydessä täyteläisillä huulilla. Miten hän tuosta selviytyisi jos toisellakin oli kerta hankaluuksia? Mutta Adele ei ollut heikko. Hän ei ollut kun ne naiset, jotka juoksivat pää kolmantena jalkana karkuun jos jokin uusi haaste tai peräti taistelu tulisi eteen. joten mikään ei estänyt yrittämästä.

Siispä neitokainen päätti ottaa tietoisen riskin, tuon ottaen vauhtia ennen kuin hyppäsi. Muuten kaikki meni hyvin, mutta tuo laskeutui turhankin lähelle katon reunaa, joka aiheutti pienen horjahtamisen ennen kuin neitokainen sai taas tasapainonsa kuriin. Piru vie, ei hänelle näin huono tasapaino ollut. Se johtui vain katon liukkaudesta ja kengistä. Ne olivat huono yhdistelmä, naisen saadessa kuitenkin tasapainonsa kuriin, miltei mustien silmien noustessa miehenhahmoiseen.

En kovin kaukana. Muutama hyppy tuonne suuntaan ja olemme perillä.

Todettiin, naisen huiskaistessa kädellään noiden vasemmalle puolelle. Tuo huiskaus osoittautui kuitenkin virheeksi, naisen tasapainon järkkyessä ja tuon luisuessa uhkaavasti kohti katon reunaa ja pitkää pudotusta alas maahan
Avatar

Monarkki

Viestit: 13769

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Joulu 14, 2009 8:46

Sethos

Demoni katseli silmät palaen mielenkiinnosta, kuinka Adele hyppäsi seuraavalle katolle. Normaalisti kaksijalkaiset kaunottaret eivät saaneet Sethosin katsetta näinkin tarkaksi, mutta Adelein onnistui siinäkin.. lähinnä siksi että tuo erottui massasta, edukseen. Tosin, kai samanlaisia soturi jumalattaria löytyisi vähintään joka toisen nurkan takaa, jos tietäisi mistä etsiä ja mitä etsiä. Sethos kuitenkin oli laiskanpuoleinen otus, eikä jaksanut etsiä edes leposijaa itselleen.
No, Adelen kertoi suunnan, johon heidän oli mentävä. Sethos käänsi laiskasti päätään menosuuntaan, arvioiden seuraavien kattojen välimatkoja ja korkeuksia. Näistä korkeuksista ei olisi kiva tippua.. ei tappavaa, mutta tulisi sattumaan aivan valtavasti.

Tippumisesta puheenollen, Demonin silmät laajenivat pienesti Adelenin lähtiessä luisumaan kohti katon reunaa, huitaisunsa johdosta. Demonilta ei mennyt edes murto-osa sekunttia reagoida tuohon.
Demoni kirjaimellisesti ilmestyi Adelenin rinnalle, kietaisi kätensä neidon vyötärön ympäri ja teleporttasi heidät alas kadulle. Vahinko vältettiin ja päästiin muutenkin turvallisemmalle polulle.
Demoni päästi irti haltiasta vetäytyen hieman kauemmaksi, kasvoillaan apaattinen ilme. Mies ei edes muistanut milloin viimeksi olisi ollut näinkin läheisessä, fyysisessä kontaktissa minkään elävän olennon kanssa.
"Ensikerralla pidä varasi" Todettiin, samalla kun lähdettiin kävelemään hitaasti eteenpäin katua.

Viesti To Joulu 17, 2009 10:33

Adele:

Neitokainen tajusi liian myöhään oman virheensä ja tuon silmien katse laajeni hivenen Adelen tajutessa, että toinen oli äkkiä ilmestynyt neitokaisen vierelle. Kädet tarrasivat vaistomaisesti tiukemmin kiinni toisesta, naisen tuntiessa tuon kädet vyötäröllään. Älä vain päästä irti. Ja ennen kuin hän ehti tehdä tai sanoa mitään sen kummempaa, tuon jalat koskettivat tukevaa maata.

Mies päästi irti ja neitokainen hellitti myös otteensa toisesta, vaikka kummastelikin nopeaa perääntymistä. Toinen tuntui ikään kuin pakenevan kosketusta, mutta miksi? Ehkei tuo vain ollut tottunut läheisyyteen, niin kiinnostavalta kun tuon tummanpuhuva hahmo vaikuttikin. Hiilenmustat silmät siirtyivät nopeasti tarkastamaan kadun jolle he olivat tulleet tai laskeutuneet, miten sen vain tahtoi sanoa, ja tuo totesi, että hänen paikkansa ei olisi enää pitkän matkan päässä.

Ensikerralla? Aiotko suoda minulle tämän ilon toistamiseen, Sethos?

Kysyttiin, suupielen kaartuessa vinoon hymyyn. Sanat oli tarkoitettu osittain vitsiksi, naisen astellessa toisen luo kissamaisen kepein askelin ja kulkien hieman tuon perässä. Hiilenmustat silmät siirtyivät toisen olemukseen mietteliäinä.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13769

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Joulu 26, 2009 1:47

Sethos

Ei, Sethos ei ollut tottunut läheistyyteen, fyysisiin kosketuksiin, toisen lämpöön ja hoivaan. Kerran hän sen oli saanut elämässään kokea, mutta sen jälkeen tylysti työntänyt rakastamansa henkilön pois elämästään, vain suojellakseen tuota.. ja itseään. Sethos oli demoni, joka ei ylpeyttään suostunut myöntämään mailmalle, että osasi kiertää demoneille asetetut rajat rakkauden suhteen. Hänen veljensä osasi sen ja tuntuikin nauttivan lihallisista iloista turhankin paljon.

Sethos ei reagoinut haltia neidon kysymykseen, ennen kuin kuuli tuon lausuvan nimensä. Silloin Sethos vilkaisi olkansa yli netitoon ja kohautti hartioitaan.
"Mistä sitä teitää jos törmäämme vielä joku yö katolla... ja satut kompuroimaan jälleen" Demoni totesi laiskahkosti ja käänsi katseensa eteenpäin, hymyillen samalla hiuspehkonsa suojissa. Kiusalista. Jokin kertoi Sethosille, että he saattaisivat hyvinkin tavata toistamiseen, mutta sitä Sethos ei tiennyt, pitäisikö siitä vai ei. Ei hän tiennyt pahemmin tunteistaan, sillä oli lukinnut nuo pois, syvälle mielensä uumeniin.
Seuraava

Paluu Dúlin Majatalo

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö