That target is mine!


Suurimman joen Meinradin ja suurimman järven Aodhán lähettyvillä aukeaa suoalue, joka tunnetaan nimellä Nenad. Suoalue on suuri ja vaihteleva, mutta varmaa on, että tulet suohon uppoamaan, jos liian syvälle ja liian varomattomasti kuljet. Suoalueella tuntuu alati olevan usvaa ja hämärää, vuorokaudenajasta riippumatta. Puhutaan, että suoalue on kirottu ja siellä liikkuu alkusotien aikaisia aaveita.
Varsinaisia muita soita Quinn metsästä ei löydy, ellei satunnaisia vettyneitä alueita lasketa.

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2189

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Su Syys 18, 2016 5:40

Re: That target is mine!

Mitä hänen kostonhimolleen tapahtui. Merenneito hymähti siihen vain. "Kostonhimo tosiaan. En tiedä, en minä kyllä alkujaan suunnitellut, että veisin sinut mukanasi, mutta pieni hymysi sai minut niin syttymään, että oli aivan pakko raahata sinutkin mukaasi", hän toteisi naurahtaen. Alvara kuitenkin jätti turhan selittelyn sikseen ja kuunteli melun läpi, kuinka illkuvaan sävyyn mies kävi huomauttamaan eikö toisella ollut jo juoni kasassa. "Harmiksesi harrastan lonkalta vetämistä", hän totesi ja näpäytti toista olkaan. Trentin käydessä miettimään pois pääsyä, joka osottautui etuoveksi, joka oli vartioitu, mutta näytti selkeästi siltä, että miehellä välähti nopeasti. Tuon sörkkiessä sotilaan asevyöttä tämän lanteilta. Alvara laski katseensa sotilaaseen ja katsoi sitten Trentiin. Hänen katseensa mittasi miestä, kun Trent toi jo esille ajatuksensa. Naisen hymy kaartui poskiin päin. "Pidän ajatuksesta", hän sanoi ja lähti sitten työtä käskettyä hiljentämään selliystäviään.
Hän hyräili, alkoi laulamaan. Miehiähän täällä suurin osa oli, mutta hän lauloi nuo katsomaan itseään ja hän silmäili ympärilleen laskeutuvaa hiljaisuutta. Alvara lopetti ja hymyili tulokselleen tyytyväisenä. Hän palasi sonnustautuneen Trentin luokse ja katseli tuota. Haarniska näytti mahtuneen okein hyvin miehen päälle. "Haluatko sinä ottaa käsistä vai kainaloista vai aivan retuutta, jos mielesi tekee", hän sanoi ja avasi hitaasti sitomansa ranteen. Hän pyyhki verisellä ranteellaan hieman naamaansa ja vaatteittaan lisää. Sitten hän vain käveli toisen vierellä. "Sano vain, kun haluat minun asenttuvan aloilleni", hän totesi. Merenneito osasi näytellä, sehän oli jo tullut nähdyksi. Toki se myös saattoi vaikuttaa siltäkin, ettei hän juurikaan osannut valita mitä halusi.

Alvara oli aivan mukana, ei hän aikonut tehdä mitään asioita vaikeuttaakseen asioita. Tietysti oli sekin vaihtoehto, että hän pääsisi hieman uhkailemaan erästä kenraalia, jos tuo olisi päässyt paikalle, mutta ei merenneito uskonut sotilaan edes yrittävän laittaa viestiä tuolla. Kaikki hirteen vain vaikka ei olisikaan syyllistynyt sellaiseen mitä etsintäkuulutettu oli. Toisaalta taisi Alvaralla olla takaan hyvinin kirjava rikosrekisteri, jos alkoi miettimään minkälainen merenneito oikein oli.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears

Viesti Su Syys 18, 2016 11:28

Re: That target is mine!

Trent sitoi haarniskan remmejä kiinni, onneksi koko oli standardi ja säädettävissä jokaisen sotilaan mittoihin, sillä tavoin armeija säästi rahaa. Mies astui ulos sellistä kypärää käsissään pitäen, kun Alvara palasi, laskettuaan hiljaisuuden tyrmiin.
"Retuuttaisin sinua mielläni hiuksista, mutta valitettavasti se ei olisi uskottavaa loukkaantuneen vangin kohdalla." Mies totesi harmistuneena, vetäen kypärän päähänsä, se suojasi hänen kasvojaan hyvin. Kapeat aukot silmille tuntuivat ahdistavan pieniltä nähdäkseen mitään.
Kaksikko lähti astelemaan tyrmien käytävää pitkin, Alvaran todetessa olevan valmis näytökseen milloin mieskin olisi. Käytävä päättyi metalliseen oveen, jota varten Trent pyysi avaimet Alvaralta. Eihän vangin kuulunut omistaa vankilansa avaimia. Avattuaan oven, jonka takaa paljastui portaat. Trent kääntyi Alvaran puoleen. Jos miehen naaman olisi nähnyt, olisi ilme kertonut, ettei hän ollut tyytyväinen seraavasta mitä tekisi. Vetehinen kumartui hieman ja nosti naisen käsivarsilleen, tuo sai luvan esittää todella heikkoa, jotta täältä päästäisiin todella nopeasti ulos.

Portaiden yläpäässä avautui pieni tupa pöytineen ja tasoineen, pari vuodettakin näytti nurkassa olevan. Pöydän ääressä istui yksinään toinen sotilas, joka kääntyi katsomaan Trenttiä, jota luuli toverikseen. "Mitä..?" Kuului miehen suusta, samalla kun tämä nousi paikaltaan. "Hän yritti päästä pälkähästä turhan aikaisin. Hänet on vietävä sairastuvalle." Trent totesi, vääristäen ääntään hieman matalemmaksi, toivoen, että kypärä tekisi myös hämäyksen äänen suhteen.
Sotilas tuijotti kaksikkoa kummastuneena, muttei näyttänyt tekevän mitään heitä estääkseen. "Ilmoitan tästä sotilastuvalle, joku saa tulla korvaamaan vuoroni, sillä aikaa kun vahdin tätä sairastuvalla." Trent ilmoitti uskottavasti. "Selvä..." Sotilas totesi, pientä epävarmuutta äänessään. Trent ei aikonut jäädä sen pidemmäksi aikaa selittelemään vaan lähti puoli hölkkää kohti tuvan ovea.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2189

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Ma Syys 19, 2016 3:43

Re: That target is mine!

Trent olisi niin mielellään raahannut Alvaraa tukasta, siihenkös merenneito vain naurahti ja ojensi samalla avaimet sonnustautuneelle miehelle. He kävelivät ovelle, jonka Trent avasi avainten kanssa ja siitä vielä hetken he kävelit rintarinnan porteiden juureen, jossa Trent ojesi kätensä ehkä vähän vastahakoisesti ja kumartui nostaen Alvaran syliinsä. Merenneito ei siitä hätkähtänyt, mutta hän nautti niistä pienimmistäkin merkeistä, mitä toinen teki kasvoillaan. Hän asettui mukavasti miehen syliin ja asettui asentoon, jossa tajutonta vankia voitaisiin kantaa. Hän piti vielä silmänsä auki vielä, mutta oven avautuessa hänen pisti silmänsä kiinni ja antoi olemuksensa vain esittää lähes kuolemaisillaan olevaa.
Alvara kuunteli ääniä. He tai siis pikemminkin sintti näytti astuneen puiselle lattialle, jossa äänet eivät karanneet ulkoilmaan vaan kiersivät sisätiloissa. He olivat siis sisällä ja samaan aikaan Trent tapasi toisen sotilaan, jolle tuo alkoi selittämään hieman matalemmalla äänellä. Sotilas ääni kuulosti yllättyneeltä ja hieman epävarmalta siitä mitä oli juuri tapahtumassa. Asiat hoidettua mies kiihdytti vauhtiaan kohti tupaa. Tällöin Alvara siristi hieman silmiään, hän katsoi taakse, jonne toinen heistä ei nähnyt. Ovi tyrmiin oli sulkeutunut ja tupaan myös, mutta tämä kiihtyvä vauhti epäilyttäisi varmasti joitain tielle tulevia sotilaita. Hän kuuli äänen lähistöllä ja muka pihistellen ja kipuja muka sietäen puuskahti sintille. "Hiljempaa..." hän kuiskasi ja sulki sitten silmänsä.

Vasemmalta nurkalta ilmestyi kaksi sotilasta, jotka kohottivat kulmiaan katsoessaan kaksikkoa. "Mikä tämä on?" toinen sotilaista kysyi ja näki kyllä veren ja kaiken. "Ruumiin kuuluu heittää ruumiskasaa, minne olet viemässä tätä?" mies jatkoi ja katseli Alvaran veristö mekkoaja muutenkin vartaloa. "Sääli, että joku näin kaunis ja nuori on sortunut tapattamaan itsensä", toinen sotilaista mutisi ja vieroi parrantynkäänsä. Kaksikko lähti liikeelle kertoen Trentille minne ruumiit piti viedä ja sitten nuo ohittivat sintin. Alvara raotti silmiään vain hiukan ja nähdäkseen mitä toinen sotilaista piteli. Kiiltävä terä auringon valossa. Hän kuuli, kuinka sotilas kääntyi, tarttui nahkaisen pitkävartisen puukkonsa kahvaan ja syöksyi kohti sintin selkää.
"TRENT!" Alvara huudahti varoituksen ja tällöin merenneidon keltaiset silmät leimahtivat. Hänen taipuisa kehonsa sai toisen jalkansa lattialle, josta se otti voimaa alleen ja sai koko neidon kehon nousemaan ylös samaan aikaan kun kädet repivät miehen haarniskastasta tukea, kun merenneito heilautti tanssijan liikeellä itsensä miehen selän suojaksi. Terä upposi Alvaran selkään, mutta nainen ei jäänyt miettimään sitä. Hän potkaisi sotilasta päähän ja haki nopeasti myös toisen sotilaista ennen kuin tuo saisi mitään apujoukkoja huudettua.

Molempien maatessa tajuttomina, tarttui Alvara mitään sanomatta sinttiin ja lähti juoksemaan tuon edellä. Pitäen kiinni tiukasti tuon kädestä. Hänen selästään törrötti ilkeän näköisesti puukko, jonka veri vana tiputteli mekon helmasta punaisia pirasoita lattialle. Nyt hän oli oikeasti sairastupakunnossa, mutta jalat veivät häntä nopeasti eteen päin. Ei Alvaralla ollut edes aikaa miettiä sitä sattuiko hänen selkäänsä vai ei.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears

Viesti Ma Syys 19, 2016 5:22

Re: That target is mine!

Trentin päästyä ulos tuvasta, edessä oli uusi käytävä, se oli paljon valoisampi, kuin tyrmien kolkko hämäryys. Mies hälläsi hieman vauhtiaan, kun kuuli Alvaran mutisevan. Kauempaa kantautui puhetta ja pian nurkan takaa ilmaantui kaksi sotilasta heitä vastaan. Tietenkin nuo pysähtyivät kummastelemaan mistä oli kyse. Nuo olettivat naisen kuolleeksi ja samapa tuo oli, ei hän kehdannut paljoa avata suutaan, vielä joku erottaisi, että ääni ei olut tuttu.
"Tiedän." Trent ilmoitti lyhyesti, kun häntä neuvottiin mihin ruumiit kuuluisi raahata ja lähti jatkamaan matkaansa kaksikon ohi. He eivät kuitenkaan olleet kuivilla, kun takaa kuului nopea liike ja Alvara päästi ilmoille varoituksen. Vetehinen en ennättänyt kääntymään, kun nainen hänen sylissään päätti tehdä taipuisan liikeen ja käydä hyökkäävää sotilasta estämään.

Trent tarttui miekkansa kahvaan samalla kun kääntyi, nähdäkseen kuinka sotilas oli upottanut puukon merenneidon selkään. "Idiootti!" Mies huudahti Alvaralle, joka kävi ketterästi kolkkaamaan kaksi sotilasta, eikä aikonut jäädä sen pidemmäkse tilannetta ihmettelemään, kun kääntyi miehen puoleen. Trent nytkähti toisen vetämänä liikkeelle.
"Kenellä tässä on haarniska päällä?! Mitä oikein ajattelit hemmetti?" Trent ärähti Alvaralle, joka valutti verta selästään, jossa puukko edelleen törrötti. Hän ei todellakaan tiennyt mikä tätä naista vaivasi, tuo oli tahtonut kostaa hänelle ja nyt hyppi hänen suojakseen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2189

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Ma Syys 19, 2016 6:09

Re: That target is mine!

Siinä juostessaan kuului vihaine protesti takaa päin. Trent soi Alvaran oudolle käyttäytymiselle hyvinö ärtynyttä mieltä. "Kehoni vain liikkui itsestään... Sintti", hän sanoi ja virnisti miehelle takanaan. Toki Trent olisi voinut saada vain haarniskaansa puukon, mutta se terä, jota Alvara oli tuijottanut kuin hidastus filmiltä oli kertonut jotain muuta. Se tiesi mihin olisi mennyt, sillä sotilas tiesi oman varustuksensa heikot kohdat.
Siniset hiukset laskeutuivat peittämään osittain selästä sojottavaa puukoa, kun nainen vei heitä eteen päin. "Meillä ei sitä paitsi ole aikaa tällaiseen", hän toteis ja kuulosti oikeasti vakavalta. "Leikki leikkinä, mutta kyllä minä tiedän milloin ei leikitä", hän totesi vakavana ja hymy oli muutenkin kadonnut hänen kasvoiltaan. Veren puutos tai vain sen takia, ettei hän jaksanut enää olla pirteä miehen edessä. Asiahan oli niin, että Alvara näytteli eniten, saadakseen rahaa ja miehiä sänkyynsä. Nyt hän etsi vain pakopaikkaa. Hän silmäili ympäristöä. "Lisäksi olet serkku makeasta vedestä", hän hihkaisi ja päästi lopulta irti toisen kädestä. Nainen haisteli ilmaa, he olivat lähellä suolaista vettä. Merivettä. "Tiedän yhden kanavan, josta voisi päästä helposti kauas täältä... Mutta sinä et luultavasti halua mukaan", hän totesi nakellen niskojaan.

Alvaralle olisi helpointa lähteä mereen, parantaa itsensä siellä kaikessa rauhassa, mutta veri saattaisi myös saada saalistajat merenneidon kimppuun. Meri saattoi olla turvallinen paikka haltioilta mutta ei itse mereltä.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears

Viesti Ma Syys 19, 2016 6:30

Re: That target is mine!

Tuhahdus kävi Alvaran selityksille, ei hän oikein vain osannut uskoa, että toinen vain antoi hehonsa hypätä hänen ja puukon väliin alitajuntaisesti. Oli miten oli, heidän oli paettava ja vikkelään koko kylästä. He pysähtyivät hetkeksi katsellakseen ympäristöään. Naisen ote irtosi hänen kädestään. Trent käytti tämän tovin kypärän riisumiseen, sen kanssa ei todellakaan nähnyt mitään. Mies jätti sen oman onnensa nojaan maahan.
Katse kääntyi yllättyneenä Alvaran puoleen, naisen käydessä kutsumaan häntä serkuksi. Toinen joko yritti harhauttaa häntä tai sitten nainen menetti verta aivan liian nopeasti ja alkoi nyt hourailemaan puheitensa kanssa. "Minä... en ymmärrä sinua." Trent lopulta totesi turhautuneena ja päätti olla ymmärtämättä toista toistaisesti.

"Halauisin kyllä hakea varusteeni ja palkkiorahat majatalolta, mutta en tiedä onko meillä aikaa siihen." Trent huomautti Alvaran käydessä ehdottelemaan pakoteitä. "Mutta muuten sinä olet minut tähän soppaan sekoittanut, joten sinä myös saat luvan minut siitä selvittää. Etsi siis meille pakoreitti tai muuten pistän tuon kypärän takaisin päähäni ja vien sinut takaisin."
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2189

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Ma Syys 19, 2016 8:37

Re: That target is mine!

Mies sanoi, ettei hän ymmärtänyt tuota. Alvara kuitenkin vain oli sanonut mitä sylki oli suuhun tuonut. Hän useasti käytti läheisiä sanoja vihollisiin, kuten rakas, lapsi, serkku, sisko, veli ja niin edelleen. Ei hän juurikaan katsonut mitä tapahtui, kun toinen siihen reagoi. He juoksivat kylän lävitse ja toki Alvara tahtoi itsekin käydä majatalossa hakemassa rahansa, mutta hän taisi kyllä pitää sen poissa mielessä vähään aikaan. Hän tarttui taas trentiin tuon tiivatessa tilanteesta ja sen selvittämisestä. "Hyvä on, sitten selvitämme sen", hän totesi ja lähti mies perässään juoksemaan majatalolle. Hän avasi oven ja lähes heitti Trentin sisään. Hän paiskasi oven kiinni ja katsoi mieheen. "Käy hakemassa kamppeesi. NYT!" hän lähes kirkaisi ja piti itsensä pystyssä seinää vasten. Tiskin takana tuli esiin nainen, tällä kertaa se oli suippo korva. Alvara juoksahti tiskille ja iski nyrkkinsä pöytään. "Tarvitsen alkoholia, siteitä ja ompelijan!" hän sanoi naiselle, joka lähes säikähtäen haki tarvittavat. Tuo istutti Alvaran tuolille takahuoneeseen ja hoiti naisen selässä törröttävän puukon pois ja siisti haavan puhdistaen sen alkoholilla sekä ompeli kiinni. Side laitettiin paikoilleen ja Alvara kävi läpi nopeasti takahuoneen vaatteet. Hän veti päälleen paljon hillitymmän mekon sekä veti hiuksensa kiinni. Sitten merenneito tiputti pienen rahasäkin naisen käsiin ja kiitti. Hän itsekin kävi hakemassa huoneesta omat tavaransa ja rahansa.
Hän palasi Trentin luokse näyttäen paljon hillitymmältä ja paremmalta. Ei tietenkään ollut takeita siitä, etteivätkö he jäisi kiinni. Alvaralla oli myös mukanaan peruukki, jonka oli napannut takahuoneesta. Se oli ruskea ja sen nainen asetti päähänsä, peittäen siniset hiuksensa. "Mennään, emme herätä niin paljon huomiota kun hiukseni eivät näy", hän totesi ja lähti johdattamaan heitä ulos majatalosta.

Merenneito lähti mekkonsa helmaa hieman nostaen kävelemään ulos kylästä, häntä ei kiinnostanut juuri tällä hetkellä enää miehen valittelut tai sanomiset, hän johdattaisi nuo ensin pois kylästä, eikä se menisi kylän porttien luolta ainakaan.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears

Viesti Ma Syys 19, 2016 8:50

Re: That target is mine!

Alvara kävi häntä jälleen retuuttamaan, mutta mies seurasi siitä huolimatta. He pääsivät majatalolle ja miltei rynnimällä astuivat sisälle. Tähän aikaan päivästä majatalo oli hiljainen, mitä nyt muutama juopottelija tavernan nurkissa istui. Alvara tuntui ottaneen täysin ohjat käsiinsä, kun tuo käskytti häntä lähes kirkuen hakemaan tavaransa. Ei hän nyt tätä aivan tarkoittanut, kun oli käskenyt toista etsimän heille varman pakoreitin. Mies murahti, kääntyessään kannoillaan ja suunnaten huoneeseensa, jonka oli maksanut.
Kukaan ei ollut sitä onneksi tyhjentänyt, viesti heidän pidätyksestä ei varmaankaan ollut ennättänyt kiiriä majatalon korviin taikka kukaan ei ollut muistanut asiasta ilmoittaa. Parempi niin. Trent ryhtyi riisumaan haarniskaa pois päältään ja ryhtyi vaihtamaan sitä omaansa. Siinä ohessa, hän pakkaili varustelaukkuaan ja tarkisti oliko rahat edelleen tallessa. Pieni tovi siinä kesti, mutta valmista kuitenkin tuli.
Trent kolisteli takaisin tavernan puolelle ja törmäsi sopivasti Alvaraan, joka oli myös vaihtanut varustustaan ja näytti tuo saaneen selkänsäkin joten kuten paikattua. Mies kuitenkin nosti kulmaansa peruukille, jonka toinen laittoi päähänsä. "Mennään." Trent hoputti, astuen ulos majatalosta naisen mukana.

Miksi hän tätä naista seurasi? Olihan se typerää, kun otettiin huomioon millaisiin ongelmiin toinen oli hänet raahannut. Mutta oli myös totta, että vesistö olisi paras paikka piiloutua ja valitettavasti he olivat samaan suuntaan menossa.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2189

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Ma Syys 19, 2016 9:32

Re: That target is mine!

Omaan haarniskaan toinen oli sonnustautunut ja totesi, että menoksi vain. Alvara nyökkäsi miehelle ja suki peruukkinsa hiuksia naamansa eteen ja lähti johdattamaan miestä. Alvara kyllä ottaisi kohteekseen meren, mutta siinä samaan aikaan hän voisi tiputtaa Trentin makeaan veteen. Hän katseli ympärilleen ja letti myös, ettei sana ehtinyt kiiriä liian nopeasti kylän sisällä. Se tarvitsisi muutaman päivän kasvaakseen.
Alvara johdatti heidät kylän reunalle, jossa hän piti siitä huolen, ettei silmän näköitä ollut. Hän ilmoitti, että oli okei mennä ja niin hän johdatti nuo ulos kylästä, mutta tietenkään ei ollut turvallista luottaa siihen, että he olivat turvassa kylän ulkopuolella. Varmasti olisi huomattu muutama kolkattu sotilas ja muutenkin lähetetty karkureiden perään partio kohta puoliin. Alvara etsi vettä, hän tiesi yhden kanavan, joka vei maan kautta mereen. Sitä kautta myös pääsi syvemmälle Cryptin maiden järviin. Hän tiesi tasan tarkkaan missä se oli, koska joskus meni sinne ja sitä kautta pääsi helpoiten mereen.

Hän käveli pitkän mekon kanssa hieman hankalasti metsikössä, mutta nainen ei jaksanut siitä juuri välittää. Hän vain itsepäisesti lähti kulkemaan eteen päin, kunnes löysi etsimänsä. Hänen kasvoilleen piirtyi väsynyt ja voittoisa hymy. Hän pysähtyi pieneltä vaikuttavan lammikon reunaan, mutta jos katsoi sen pohjaan, saattoi nähdä kuinka syvä ja tumma se oli. "Virtaukset ovat sitten tuolla kovia", hän ilmoitti sintille ja kääntyi katsomaan tuota. Sinun jos haluat syvemmälle Cryptin mantereelle, pääset kun menet ensimmäisestä onkalosta. En tiedä minne haluat, mutta olen kolunnut kyllä nuo onkalot", hän totesi ja kertoi tietonsa tarvittaessa.
Hän veti mekkonsa päältään ja peruukin hän piilotti pois. Hän käveli veteen ja veti mekon mukanaan. Olisi parempi pitää vaatteet mukana, jos nousisi maalle. Merenneito otti itselleen sen oikean muodon ja vielä kysyi oliko Trentillä kysyttävää suunnasta, jos mies ei osannut ajoittaa ajoissa poistumistaan, tuo saattaisi joutua meriveteen. Tällä oli viisi vaihtoehtoa, jotka johtivat makeaan veteen, mutta kuudes olisi merivettä ja sinne Alvara oli menossa, joten hänen ei tarvinnut pyristellä virtauksia vastaan.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears

Viesti Ma Syys 19, 2016 10:48

Re: That target is mine!

Trent vilkuili olkansa yli vähän väliä, pitäen huolen ettei heitä seurattu. Tahti oli reipas, joten kaksikko pääsi kanavan luo. Mies pysähtyi katselemaan veden liikkuvaa pintaa ja päästi tuhahduksen, kun Alvara kävi häntä varoittamaan virtauksista. "Näen kyllä." Mies totesi, katsellen veden pimeää syvyyttä. Näissä kamppeisa ei tietenkään voinut veteen hypätä, mutta ne oli saatava mukaan. Trent laski reppunsa ja ryhtyi riisumaan haarniskaansa ja kiinnitti sen isoimmat osat reppunsa solkiin ja pakkasi vaatteensa repun sisälle. Alvarakin oli jo mekkoansa riisumassa, eikä mieskään käynyt turhia ujos telemaan.

"Pääasia, että pääsen näiltä main pois." Trent totesi Alvaran neuvoessa mistä onkalosta uida. Mies kantoi reppunsa mukanaan veteen. Haarniska kyllä kastuisi, mutta hän huolehtisi sen kuivaksi heti kun pääsisi ylös vedestä. Oli tätä ennenkin tullut tehtyä ja hyvin hän oli saanut ruosteen pysymään erossa varustuksestaan.
"Hmph, huolehdit minusta varsin paljon." Trent hymähti härnäävasti, samalla kun puolittain uponnut ruumis muuntautui suomuiseen pitkään pyrstöön ja ja kasvot, sekä hiukset saivat sen karun, mutta komean ulkonäön. Reppu heivattiin olalle, ennen kuin mies sukelsi.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2189

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Ti Syys 20, 2016 12:04

Re: That target is mine!

"Huolehdin vain siitä, ettet kuivu meriveteen ja jää minun kontolleni", hän totesi rauhallisesti vielä veden pinnan yläpuolella, sillä veden alla ei paljoa puhuttu, vaikka hengittää pystyikin. Ääni kun ei kulkenut samalla tavalla kuin maalla. Trent oli astelkut veteen reippaasti ja pian otti muotoa. Toki makean veden sintti näytti pitemmältä kuin merenneito, mutta ei Alvara siitä huolehtinut. Mies heitti reppunsa olalleen ja Alvarakin sitoi mekkonsa lanteilleen. Sitten Merenneito katosi veden alle ja Trent teki samoin. Vesi tutnui hyvältä iholla ja merenneito lähti onkaloon ensimmäisenä. Pimeys sulki heidät ympärilleen, mutta siellä hohti keltaiset silmät.
Virtaukset tempaisivat kaksikon nopeasti mukaansa ja alkoi puskemaan heitä eteenpäin. Alvara olisi voinut uida nopeasti pois onkalosta, koska se oli hänen kykyjään uida nopeammin kuin merenelävät muutenkin. Alvara kuitenkin käänsi päänsä sinttiin ja katseli toisen touhuja. Hän huitoi kädellään, että ensimmäinen. Sitten onkalo ilmestyi ja siellä tuntui vallitsevan oma virtaus, mutta se oli heikompi mitä voimakas päävirtaus. Alvara piti itsensä pienessä liikeessä, koska ei välttämättä halunnut osua mihinkään onkalon yllätyksiin.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears

Viesti Ti Syys 20, 2016 1:53

Re: That target is mine!

Virtaus oli kylmä, mutta ei se järvikalaa puistattanut. Se tuntui mukavan vilvoittavalta, nihkeän ja kolkon sellin jälkeen. Onkalon tullessa vastaan, söi pimeys heidät molemmat, mutta luonnostaan pimeään järvenpohjaan tottuneet silmät tottuivat rajoitteisen valon määrään. Trent seurasi Alvaran perässä, laittaen ilokseen merkille, että merenneidon pyrstö oli lyhempi kuin hänen. Kukas se nyt oikein oli sintti? Sitä ei harmillisesti voinut sanoa ääneen.

Katse kääntyi eteenpäin naisen viittoessa hänelle, että ensimmäinen haarauma tuli vastaan. Mies soi vielä yhden silmäyksen naiseen, oli se kenties jonkinlainen kiitos, ainakaan yrmeä se ei ollut. Vetehinen käänsi ruumiinsa suunnan heikomman virtauksen suuntaiseksi. Pitkä pyrstö kiemurteli sulavasti virtauksen temmossa ja vilahti lopulta näkyvistä onkaloon, joka toivottavasti veisi hänet sinne minne Alvara oli sanonut. Ei hän täysin toiseen luottanut, mutta ei hän rusinaksi aivan heti muuttuisi, jos meriveteen joutuisi.

//Onko tää tässä, vai kuinka? :o //
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2189

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Ti Syys 20, 2016 3:44

Re: That target is mine!

Alvara katsoi, kuinka toinen hänelle soi silmäyksen, ennen kuin otti suunnakseen onkalon, joka veisi sisemmälle Cryptin mantereelle. Alvara nyökkäsi vain ja kun toinen oli kadonnut sulavasti pyrstönsä kanssa onkaloon myös onnistuneesti saattoi merenneito kääntyä ja lähte uimaan kunnon vahdilla virtausta pitkin. Meren ihanainen suolavesi koski hetkessä naisen ihoa, ehkä haavaakin, mutta merivedessä elänyt merenneito ei suolavettä pelännyt, eikä se tainnut edes sattua häntä. Merivettä, josta hän ei välttämättä lähtisi hetkeen.

//Joo eiköhän. Kiitos pelistä taas kerran :3
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears
Edellinen

Paluu Suoalue Nenad

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia