Suon kauris

Suurimman joen Meinradin ja suurimman järven Aodhán lähettyvillä aukeaa suoalue, joka tunnetaan nimellä Nenad. Suoalue on suuri ja vaihteleva, mutta varmaa on, että tulet suohon uppoamaan, jos liian syvälle ja liian varomattomasti kuljet. Suoalueella tuntuu alati olevan usvaa ja hämärää, vuorokaudenajasta riippumatta. Puhutaan, että suoalue on kirottu ja siellä liikkuu alkusotien aikaisia aaveita.
Varsinaisia muita soita Quinn metsästä ei löydy, ellei satunnaisia vettyneitä alueita lasketa.

Valvoja: Crimson

Suon kauris

ViestiKirjoittaja Ay » 03 Loka 2011, 17:04

//Kitty//

Omatsa koti sedustaan hän oli lähtenyt aamu varhain, mutta nyt missä hän olikaan niin hän ei kunnolla tiennyt miten paljjon aikaa oli mennyt. Toisinaan häntä ei haitannut ajan mietteisyys vaan, että pimeässä oloissa mustalta taivaalta voisi tippua selkäänsä. Se oli ärsytävää ja ällöttävää, että selkään tulisi jotakin. Jos tulisi niin se olisi heti pukki tanssia.
Alue oli todella hyvä, jos tiesi mitä etsi oikein näin elottomasta paikasta. Omassa selässään vaalea hiuksinen mies kantelikahta koria ja kädessä oli kirves. Erico hakkeroi kuolleilta puita. Saisihan normaalisestä metsässä puita tulee, mutta näissä oli sitä tiettyä mitä Erico oikein kaipaisi. Harmillistä oli se, että harvoin toinen tuli tänne alueelle. Eikä ollut ihme, että harvoin tuli paikalle.
Olihan toinen iso ja rahvas kokoinen kentauri. Alue ei valitettavasti oikein sopinut kentaurille. Kavion olivat suippot eikä niin helposti hajaannuta painoa tasaisesti neljälle jalalle. Helposti siis todella helposti jalka uppoutui syvemmällä märkään ja upottavaan maan sisään. Nostaminen pois oli kahden kertainen homma, kuin astuminen.
" Jotakin minun on pakko keksiä. " Suu mutrussa sanottiin.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Kitty » 03 Loka 2011, 17:17

Demi-Lune

Haltianuorukainen loikki pitkin poikin metsää, siellä sun täällä. Demi naureskeli itsekseen ja ryntäli ja säntäili mihin sattuu. Lopulta suunta kaartui kuitenkin suolle. Suota lähestyään Demi leikki kulkevansa vihollisten leirin lähellä, ja liikkui siksi hyvin matalalla profiililla ja täysin hiljaa.
Demi huomasi kuitenkin suolla olevan hevosen perän. Onkohan se yksisarvinen ? tyttö mietti lähestyessään varovasti tuota hahmoa. Demi luikaisi yhtä taidokkaan äänettömästi kuin aina ennenkin, puun taakse jonka kohdalla tuo maaginen olento seisoskeli. Kuullessaan puhetta Demi tuli kuitenkin siihen päätelmään ettei kyseessä sitten ollutkaan yksisarvinen.
"Niinkuin mitä ?" Demi kysäisi kurkaten puuntakaa varovasti. Katsoppa moista, sehän on kentauri. Haltia piti kädellään kiinni puunrungosta ikäänkuin roikkuen sen varassa, iloinen virnekkin oli kirinyt kasvoille, toivottavasti tuo nelijalkainen ei vain säikähtänyt tytön yht äkkistä ilmestymistä.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Ay » 03 Loka 2011, 17:56

Itsekseen kentauri mutrusteli. Viha päissään hän hakkasi kuolleita puita mitä hän näki edessäänsä. Hyvin pieneksi palasiksi hän hakkari, että olisi kevyt tuntuinen selässään. Kuulessaan yllättäen ääntä selän takaa niin toinen nousi kahdelle jallalle. Pian kuitenkin hän laskeutui kahdelle jalalle, koska hän oli uponnut syvemmälle suohon.
" Pitää hankkai jostakin ärpylät. " Hän jatkoi lauseen loppuun toiselle.
Siinä samassa hän asteli eteen päin, että ei jäisi suohon kiinni.
" Tiesitkö, että noin ei kannata säikyttää kentauria? "
Olihan se normaalia, että kentaureita ei kannattanut säikyttää näin, jos ei aikonut tehdä mitää pahaa mukana. Kentaurit olivat joidenkin lihan syöjien ruokalistalla, vaikka ei uskoisi et joku voisi syödä tällaista epäsikiötä.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Kitty » 03 Loka 2011, 18:08

Demi-Lune

Kentauri näytti säikähtäneen aikalailla, jonka seurauksena Demi pyörähti takaisin puuntaakse piiloon, kuullessaan kuitenkin toisen puheen tuo tuli jälleen roikkumaan puusta ja täten esille. Kentaurin ongelmana taisi siis olla suohon uppoaminen.
Kaviokalle tivasi myös ettei kentaureja saisi noin säikyttää. "En tiennyt, en ole ennen nähnyt kentauria." Demi sanoi pirteästi, ehkä jopa hieman utelias sävy äänessään. Sitten haltia astui puuntakaa kokonaan pois.
"Mitä sinä suolla jos kerta uppoat ?" Demi uteli jälleen vilkuillen toisen jalkoihin melko kiinnostuneena.

//Hehee, ärpylät, repesin =D //
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Ay » 03 Loka 2011, 19:08

//Siis räpylät//

Jos ei ole aijemmin tavannut kentauria niin vielä vähemmän kannatti säikyttää toista ja vielä suo alueella. Kentaurit ovat hyvin herkkiä otuksia, vaikka ulkoisesti sitä ei oikein varmaakaan näy.
" Et ole ennen nähnyt kentauria? " Sanottiin hölmistyneenä, mutta toisinaan iloissaan.
Kentaurit eivät ole hakeutuneet minnekkään taruolentoihin parras valoihin missään vaiheessa. Enemmänkin he elivät haltioiden varjoissa. Se on ihan hyvä, juttu. Kukaan ei halua vielä tappaa tällaisen epäsikiö yksilöä. Hevososa rauhoittui, kun daami tuli kokonaan puun takaa.
" Kun tarvitsee raaka aineita työhön. Entä sinä? " Katse oli vielä kysyvä ja tuumaileva.
Pienesti Erico katusi mitä oli sanonnut, koska mitä oli täälä tekemässä niin oli ammatti salaisuutta.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Kitty » 03 Loka 2011, 19:13

//Kunhan kiusasin =D//

Demi-Lune

Neito puisteli päätänsä vielä vastaukseksi toiselle, ei hän nyt vain ollut sitä kentauria ennen nähnyt.
Mies kertoi tarvitsevan raaka-aineita johonkin ja samalla uteli haltian syytä suolla oloon. "Kunhan seikkailen. Millaiseen työhön ?" Tyttö uteli jälleen. Mihin kummaan sitä kuollutta puuta muka tarvitsi ?
Kun ei kuollut puu ollut mitenkään hyvää rakennusmateriaalia, suon kuolleet puut taas olivat liian märkiä syttypuiksi, tai muutenkaan poltettaviksi, joten miksi ihmeessä tuo keräsi pystyyn lahonneita puita ?
Aikansa toisen ulkomuotoa ihmeteltyään kohosi haltian katse vihdoinkin toisen kasvoihin. "Olen muuten Demi-Lune, ja anteeksi vielä kun säikäytin." Neito pahoitteli.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Ay » 03 Loka 2011, 23:08

" Seikkailemassa? "
Paikka oli hieman ihmeelinen leikkipaikaksi. Toisinaan täälä voisi löytää jotakin kiinnostavaa ja sen sellaista.
" Sepän työhön vain. " Erico sanoi ystävällisesti toisen uteliaisuuteen.
Olivatko kaikki haltiat noin utelioita?

" Hauska tustua. Olen Erico. " Kentauri esiteli itsensä.
Pienesti kumartui, mutta kyllä hän oli aika suuri kokoinen otus edelleen. Olihan hän kaviosta päähän asti 2,5 metriä.
" Aika erikoinen nimi, mutta jotenkin jo tuntuu se on osuva sinulle jo. " Ohimennen sanottiin.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Kitty » 04 Loka 2011, 14:10

Demi-Lune

"Ai, olet seppä vai ?" Tyttö kysäisi, tai totesi, sen nyt voi monella tavalla ymmärtää. Vaikka kentauri oli hillittömän kokoinen niin ei se Demiä pelottanut, koko ei haitannut jos korvienvälissä liikkui jotain.
Mies esitteli myös itsensä lisäten sitten että neidon nimi oli tuolle oikein sopiva. "Se kertoo perheestäni, tai minusta oikeastaan." Demi lisäsi selventääkseen vielä miksi ei ollut yllätys että nimi sopi tytölle.
Hetken Demi vilkuili ympärilleen, ja päätti sitten olla hyödyksi.
"Tarvitsetko apua ? Autan kyllä mielelläni." Haltia lisäsi hymyillen jälleen. Tuo ainainen virne olisi melko vaikea saada pois Demin kasvoilta.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Ay » 04 Loka 2011, 23:00

" Niin onko siinä jotakin vikaa? " Erico kysyi.
Omasta mielestään seppä oli hyvä ammatti. Itse hän kovasti pitää sepän työstä. Välillä se oli rankkaa, mutta muuten työ oli mukavaa ja nautittavaa. Joka kerta oppi jotakin uutta ja tehdessään uutta niin sai tuntea mitä mahtavampi siitä tuli.
" Eikö aina nimet kerro siitä henkinköstä, joka kantaa sitä nimenä? "
Hän ei ole vielää löytänyt ratkaisua, että mitä hänen nimensä voisi tarkoittaa. Tytön nimestä löytäisi vapaa sieluista ja hyvä sydäminen olento. Kun toinen tarjoutui auttamaan niin Erico mietti hetken. Miettiessään hän sivelsi pitkiä blondi hiuksiaansa.
" Voisit varmaan hankkia yhden kukan. Suon kauriin kukan? " Kentauri sanoi.
Samassa kentauri alkoi liikkua, että pitäisi seurata.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Kitty » 08 Loka 2011, 12:51

Demi-Lune

"Ei, ei ole, en vain ole ennen tavannut seppää." Demi sanoi miltei säikähtäen, eikai hän vain loukannut toista ? Mies kysyi, eivätkö nimet kertoneet sen kantajasta, eikä nimen antajasta, se sai haltian kasvoille melkoisen mietteliään ilmeen. Ilme kuitenkin rikkoutui siinä missä ajatuksetkin kun kentauri pyysi etsimään suon kauriin kukan. "Juu mielelläni, mutten ole koskaan nähnyt sellaista kukkaa." Demi selitti lähtien seuraamaan toista. Toki hän auttaisi jos toinen vain neuvoisi miten.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Ay » 10 Loka 2011, 15:40

" Ainakin nyt olet nähnyt jonkunlaisen sepän. " Hän sanoi hymy suin.
Ihmeelistä, jos toinen ei ole aijemmin tavannut ja nähnyt seppää.
Joitakin kohtia oli hyvin vaikeata ylittää kavioilla ja kun täytyy tasapainoa hallita hullun lailla. Päästyään pari pahaa kohtaa suoalueella niin hän osoitti sormellaansa, että missä oli kukka.
" Tuolla olisi kukka. Näetkö sinä? " Hän kysyi.
Kukka oli suoman peittämän, mutta kukki kaunista punaisuuttaansa pienellä sammaleen seassa. Kukka ei ollut järin suuri, mutta suurin piirtein ruusun kokoinen ilman vartta. Suon kauriissa ei ollut hirveän suurta vartta, mutta lehdet ovat hyvin suuri kokoisia.
" Kukan ottaessa niin ota niin alta varresta ja olla repimättä lehtiä palasiksi. Rikkoutuneesta lehdestä on myrkkyä mikä ei ole mukavaa, kun osuu ihoon. Ihosi alkaa sulaa ja sitten sisältä myös luusi ja yms. Roikota takas tullessa kukkaa väärin päin niin sekin estää saamasta lehdestä myrkkyä. Juuri on sitten hyvin sitkeää tavaraa. " Hän selitteli.
" Haluatko kysyä jotakin vielä? " Hän kysyi.
Hän jäi vapaa ehtoisesti tähän kohtaa odottamaan, kun maa oli kovemman tuntuista tässä kohtaa.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Kitty » 05 Marras 2011, 20:28

Demi-Lune

Kentaurin kulku ei ollut niin sulokasta ja helppoa kuin haltialla, mutta ymmärsihän tuon kun neljällä kaviolla joutui pehmeässä maastossa liikkumaan. Piakkoin seppä osoitti keskellä suota olevaa kukkaa, ja kysyi näkikö toinen sen. "Tuo punainenko ? Kyllä näen." Demi vastasi jääden sitten kuuntelemaan vielä toisen ohjeita kukan suhteen, käsiä sulattavat terälehdet eivät kuulostaneet laisinkaan mukavilta, mutta luvattu mikä luvattu, ei tässä vaiheessa voisi enään sanojaa syödä.
"Siis juurineen päivineen ?" Demi kysäisi lähtien jo tarpomaan kohti suon keskellä olevaa kukkaa joka näytti niin vaarattomalta ja yksinäiseltä. Suo oli vaikeakulkuinen, mutta ketterälle haltialle se ei ollut ongelma. Muutaman kerran tuo tosin hulahti suohon niin että ylös pääsy meinasi jäädä haaveeksi, lopulta tuo kuitenkin sai itsensä aina ylös ja löysi lopulta tiensä kukan luokse.
Siro käsi meni varovaisesti kukan luokse, ottamaan varresta kiinni, ja hyvin hyvin varovasti demi koitti vetää tuota kaunista kasvia irti sijoiltaan.

//Tuhannet pahoittelut myöhäisestä vastauksesta, inspiksen puutetta ja vähän kaikkea ollut, kiitos kärsivällisyydestä !//
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Ay » 15 Marras 2011, 20:57

" Jep juuri se. " Hän sanoi.
Seppä katsoi hieman nuorta tyttöä arvuuttelevasti. Ehkä hän oli pyytänyt suuren pyynnön tai jopa lian vaarallisenkin. Turvallisuuden kynnyksestä hänen täytyisi estää ja vaihtaa tytön mieli. Miten hän olin alun perin pyytänyt juuri tätä. Hänen olisi pitänyt ajatella muuta siinä kohtaan ja sanoa ihan muuta.
" Ei sinun ole pakko tehdä. Sano vain, että et halua tehdä niin sano vain niin. Ei sinun ole pakko. " Erico yritti hieman vaihtaa aihetta juttua.
Hän saisi varmaakin jollakin tavalla tuon kukan itselleensä. Mutta lian myöhää. Toinenkin meni aika lailla vikkelän näköisenä suohon ja kukan luokse.
" Pärjäätkö sinä? "
Erico halusi varmistaa asian. Hän ei kovin mielellään halunnut mennä haltian perään. Ehkä loppujen lopuksi hän itse ei pääsisi ylös suosta ja jäisi sinne kuolemaan. Hän kuolisi sinne eikä saisi sellaista kuolemaa mitä oli toivonnut, kun se aika koittaa. Jännittyneenä siinä katsottiin toista, että miten Demi selviää.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Kitty » 27 Marras 2011, 14:39

Demi-Lune

Kentauri huusi vielä perään ettei naisen tarvitsisi oikeasti kukkaa hakea, muttei Demi tuota kuunnellut, mies vain luuli ettei nuorukainen kykenisi tähän. Varovasti Demi nosti kukan juurineen päivineen suosta kääntäen sen sitten ohjeiden mukaisesti nurinpäin jotteivät terälehdet varisisi pois kukasta. "Pärjäänhän minä." Demi vastasi takaisin hymyillen, kunnes tuo epähuomiossa astui suon upottavampaan kohtaan, humahtaen vyötäröään myöten suohon. "Tai sitten en..." Nuorukainen mutisi itsekseen tietäen ettei pääsisi tästä itsekseen ylös, kentaurikin oli noin kymmenen metrin päässä haltiasta, voi surku mikä nyt neuvoksi ?
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Ay » 16 Joulu 2011, 16:01

Nähtävästi hän haluaa hakea kukan. Mutta jos jotain tapahtuu, vaikka aika hyvin vakuutteli homma olisi helppo? Minun ei olisi pitänyt niin tehdä. Olempas minä pelkuri kentauri. Tämä on hyvin noloa kentaurille ja varsinkin, jos joku kentauri saisi tietää tästä asiasta. Erico mietti mielessäänsä.
Jännittyneenä hän katseli toista, että miten toinen onnistuisi. Kohta tämä olisi ohi ja hän pitäisi kukkaa kädessä väärin päin.
" Hyvä ja nyt tule varovasti. Varmaakin on hyvä tulla samaa reittiä et uppoisi suohon. " Sanottiin pienellä helotuksella.

Pian kentauri sai uutta mietteitä, kun toinen putosi niin miten pelkäsi. Kaikki asiat hän alkoi syyttelemään itseänsäänsä. Hän oli syypään, jos tyttö hukkuisi suon suuhun. Paniikki iski kentauriin.
" Älä liiku, muuten sinä uppoat syvemmälle! Etkö vois ylettyä mihinkää oksaan? " Hieman risti riitaisesti antoi ohjeita toiselle.
Varovasti kentauri kokeili miten itse pääsisi auttamaan tyttöä. Pari ideaa Ericolla oli, mutta sitä ennen hänen täytyisi päästä tytön läheisyyteen mikä läheisyys nyt olikaan.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

Seuraava

Paluu Suoalue Nenad

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron