The Night Fantasy

Ranyu juoksi pimeässä rämeikössä ja kirosi itsekseen:' Helvetti! Tähän menee ikuisuus'. Hän oli ollut matkalla vanhaan metsään kun hän oli törmännyt sotilasjoukkoon jotka eivät ilmeisestikkään tienneet hänen petturuudestaan, jos sitä siksi nyt voisi kutsua, sillä kuningashan hänet oli pettänyt. Ranyuu oli yrittänyt näytellä olevansa vain tavallisella murhareissulla ja joutui kiertämään sitten suon kautta, ettei olisi aiheuttanut sotilaissa epäilyksiä menemällä laumansa reviirille. Toisaalta villikoirien reviirin läpikulkeminen oli epätavallista, sillä suurin osa niistä oli hyvin väkivaltaisia, mutta Ranuy'lla oli muutakin ajateltavaa kuin oma turvallisuutensa.'Olisi ollut kätevää tappaa ne heti, mutta se ei olisi hyväksi suunnitelmalleni, joka...' Hänen ajatuksensa keskeytyivät hänen astuessaan suonsilmään. Tassuterien aiheuttamaa haavaa kirveli.

Suo haisi mädäntyneelle, näytti kaikin puolin epämiellyttävältä ja ennen kaikkea suosilmäkkeeseen kiinni jääminen voisi olla kohtalokasta. Ranyu vetäisi tassunsa ylös silmäkkeestä.
'Ei auta muuta kuin mennä yli'
Ranyu katsoi tarkasti mihin astui ja onnistui välttämään suurimman osan suonsilmäkkeistä. Pieni tuulen vire kulki suon läpi ja pystyyn kuivaneet puut natisivat. Samassa Ranyuun aistit herkistyivät. Hän ei ollut suolla yksin.

((Anteeksi hidas vastaus! Ei ole oikein ollut aikaa ropetella lähiaikoina, ja muutenkaan ei ole inspiroinut ropetus lähiaikoina))

Uros asteli oman reviirin lieppeillä sijaitsevalla suolla. Suo oli toisaalta rauhoittava paikka, mutta samalla erittäin vaarallinen. Suon silmäke pystyi nielaisemaan koiran hetkessä. Suolla asusteli myös erikoisia olentoja, niinkuin sellaisesta paikasta pystyi olettamaankin.

Zhio mietti kokoajan hänen laumaansa, että pärjäisivätkö he varmana, ja että kaikilla olisi asiat hyvin. Hänen mielessään välkkyi muisti kuvia viime päivistä. Ilma oli varsin tyyni, välillä vain tuuli puhalsi läpi suon, se ei ollut kylmä, se oli sopiva.

Samaan aikaan uros näki hänen edessään koiran, kun astui aukeammalle suolle, jossa oli paljon liikkuma tilaa. Ei kuitenkaan koskaan pystynyt tietämään, milloin suon silmä tulee vastaan. "Kukas sinä olet?" Zhio kysyi heti paikan omistajan tavoin, vaikka suo ei toisaalta hänen reviiriinsä kuulunut, vaikka he olivatkin lähellä sitä. Uros kallisti päätään hieman ja katsoi koiraa kysyvin silmin.

//Kesti vähän kun netti ei oo toiminut//

Ranyu katsoi eteensä ilmestynyttä urosta ja huomasi tämän rintakehässä olevan arven ja tunnisti tämän villikoiralauman johtajaksi, Zhioksi, jonka hän oli joskus nähnyt ollessaan vielä laumassaan, joka oli nytemmin tuhottu. Hän ei tiennyt minkälaiset suhteet villikoira ja susilauma Mygirillä oli ollut ja päätti vastata viileän itsevarmasti: Mitä sinä sillä tiedolla tekisit? Odottamatta vastausta hän jatkoi:Olen Ranyuu, murhaaja, petturi, petetty ja kostaja. Hän yritti tehdi äänen sävyllään selväksi ettei kaipaisi viivytyksiä matkaan.

((taas kesti!! Ei oo ropettanut pitkään aikaan, ja nyt tuli semmoinen fiilis :3))

"Mikäs ihmeen murhaaja sinä olet? Ja mitä teet täällä?" Zhio kyseli, puolustaakseen reviiriään, ja varmistaakseen, ettei tuolla toisella ollut sivu ajatuksia. Uros oli koko ajan varuillaan, hyökkäämään, jos olisi pakko. Zhio ei tykännyt yhtään toisen uroksen luonnehdinnasta itsestään, se viestitti zhiolle pahoja väreitä pitkin selkarankaa.

(lyhyt .____.' ))

(Tästä ei tartte välttäm,ättä tulla tommosta tappalua kuin otsikko näyttää kun tässä pelissä menee silloin ikuisuuus...)

Ranyu ei vastannut ihan heti, sillä hän ei itsekkään tiennyt mikä häneen oli mennyt kun hän käyttäytyi sillä tavalla. Hän käänsi katseensa maahaan. Pian hän sanoi jo paljon rauhallisemmin, vaikkakain hänen kehonsa tärisikin vielä vihasta: "Yritän löytää tien haltioiden luo tai saada jotain muuta tukea kostoretkelle..." Hän näki toisen ärtyneen katseen ja lisäsi selvensi vielä loppuun miksi hän on kostoretkellä.
"Tein sopimuksen kuninkaan kanssa; toimisin palkkamurhaajana ja susi vainot lopetettaisiin. Kuitenkin hän teurasti laumani..."