Edward
Caladhiel kiitti ihmissutta sitä, mitä hän oli tehnyt naisen vuoksi. Tosin ihmissusi oli ihan refleksistä väistänyt halausta, joka oli vaikuttanut ehkä vähän liiankin uhkaavalta. Edward katsoi pahoittelevasti naista. Caladhiel pyysi korvata hänelle tämän jotenkin. Edward voisi pyytää apua tältä, silloin kun se oli tarpeen. Mies hymyili. "Ei sinun tarvitse olla minulle velkaa. En ole tehnyt mitään." hän sanoi vaatimattomasti. edwardilla oli paha tapa sanoa nin, mutta hän ei halunnut, että kukaan olisi velkaa hänelle. Kenenkään ei tarvinnut tehdä hänen eteensä mitään. Mutta ei hän est'isi myöskään. Hän saattaisi kylläkin estää, jos se olisi aivan liian vaarallista hänen mielestään.
Ihmissusi nauarhti siihen, kun Caladhiel kysyi, näyttikö hän muka mieheltä. "Et, mutta voisin sanoa teitä toistenne peilikuviksi." hän totesi hymyillen lempeää hymyään. Ei hnä pahaa tarkoittanut ja naisenkin äänessä oli sitä humoria.
Caladhielin ristiessä kätensä ja sanoessa, että he olivat säikäyttäneet hänet tappelullaam. Edward näytti vilkaisevan kohti Calanonin suuntaan ja huokaisi sitten. "Taisimme molemmat vähän hukata itsemme siinä. En kylläkään tehnyt hänestä ihmissutta, joten älä huoli." Ed totesi naama viivana.Hän ei pitänyt tappeluista, mutta asia nyt oli vain niin, että hän halusi edes jonkun olevan onnellinen. "Sinun kannattaisi hankkia jokin parannus keino tuohon kiroukseesi. Hajusi on aika tujua kamaa." ihmissusi sanoi Calanonin suuntaan. Hän ei sen pahemmin todennut lauseeseensa sen enempää kuin: "Minä olen ihmissusi, eikä siihen ole parannusta, joten sietäisit olla iloinen." hän sanoi päätään kallistaen.
Tarkoitus ei ollut loukata, joten hymy ilmestyi hitaasti miehen huulille. Hän käveli haltija miehen luo ja taputti tuota selkään ja samoin hän teki naiselle.