Shall we meet again...? || Mori~!


Suurimman joen Meinradin ja suurimman järven Aodhán lähettyvillä aukeaa suoalue, joka tunnetaan nimellä Nenad. Suoalue on suuri ja vaihteleva, mutta varmaa on, että tulet suohon uppoamaan, jos liian syvälle ja liian varomattomasti kuljet. Suoalueella tuntuu alati olevan usvaa ja hämärää, vuorokaudenajasta riippumatta. Puhutaan, että suoalue on kirottu ja siellä liikkuu alkusotien aikaisia aaveita.
Varsinaisia muita soita Quinn metsästä ei löydy, ellei satunnaisia vettyneitä alueita lasketa.

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2186

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Ti Loka 14, 2014 11:52

Re: Shall we meet again...? || Mori~!

Edward

Caladhiel kiitti ihmissutta sitä, mitä hän oli tehnyt naisen vuoksi. Tosin ihmissusi oli ihan refleksistä väistänyt halausta, joka oli vaikuttanut ehkä vähän liiankin uhkaavalta. Edward katsoi pahoittelevasti naista. Caladhiel pyysi korvata hänelle tämän jotenkin. Edward voisi pyytää apua tältä, silloin kun se oli tarpeen. Mies hymyili. "Ei sinun tarvitse olla minulle velkaa. En ole tehnyt mitään." hän sanoi vaatimattomasti. edwardilla oli paha tapa sanoa nin, mutta hän ei halunnut, että kukaan olisi velkaa hänelle. Kenenkään ei tarvinnut tehdä hänen eteensä mitään. Mutta ei hän est'isi myöskään. Hän saattaisi kylläkin estää, jos se olisi aivan liian vaarallista hänen mielestään.
Ihmissusi nauarhti siihen, kun Caladhiel kysyi, näyttikö hän muka mieheltä. "Et, mutta voisin sanoa teitä toistenne peilikuviksi." hän totesi hymyillen lempeää hymyään. Ei hnä pahaa tarkoittanut ja naisenkin äänessä oli sitä humoria.

Caladhielin ristiessä kätensä ja sanoessa, että he olivat säikäyttäneet hänet tappelullaam. Edward näytti vilkaisevan kohti Calanonin suuntaan ja huokaisi sitten. "Taisimme molemmat vähän hukata itsemme siinä. En kylläkään tehnyt hänestä ihmissutta, joten älä huoli." Ed totesi naama viivana.Hän ei pitänyt tappeluista, mutta asia nyt oli vain niin, että hän halusi edes jonkun olevan onnellinen. "Sinun kannattaisi hankkia jokin parannus keino tuohon kiroukseesi. Hajusi on aika tujua kamaa." ihmissusi sanoi Calanonin suuntaan. Hän ei sen pahemmin todennut lauseeseensa sen enempää kuin: "Minä olen ihmissusi, eikä siihen ole parannusta, joten sietäisit olla iloinen." hän sanoi päätään kallistaen.
Tarkoitus ei ollut loukata, joten hymy ilmestyi hitaasti miehen huulille. Hän käveli haltija miehen luo ja taputti tuota selkään ja samoin hän teki naiselle.
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears

Viesti La Loka 25, 2014 1:07

Re: Shall we meet again...? || Mori~!

Caladhiel


Ihmissusi totesi ettei kiitoksia tarvittaisi.
"Voi, olet tehnyt paljon enemmän kuin ikinä olisi tarvinnutkaan", nainen hymähti hieman surumielisesti. Hiljaa hän hetken toista katsoi, tietäen varsin hyvin ettei Edward olisi sitä luonnetta että kovinkaan helposti apua pyytäisi. Siksi Caladhiel vannoi mielessään pitävänsä huolen että mieshän myös pyytäisi häneltä apua. Ja hän auttaisi, aivan varmasti. Se olisi hänen velvollisuutensa nyt, kun Edward oli auttanut häntä niin paljon.

Nainen vastasi hymyyn katsellen samalla veljeään. Katseet kohtasivat, siinä sekunnissa sanottiin äänettömästi enemmän sanoja kuin mahdollista olisi ollut. Oli omituista katsoa täysin samaa hohtavaa väriä jonka omasta peilikuvastaan aina näki. Kuin pelikuvat, totta tosiaan.



Siskon puuskahtaessa tappelusta, Calanon jähmettyi. He molemmat olivat antaneet pirujensa päästä pöydälle loikkimaan, eikä haltia voinut kuin manata itsekseen itsehillinnänsä puutetta.
Sitten ihmissuden puhuessa kohotti Calanonkin katsettaan, ja laski sen kulmiaan kurtistaen miekkaansa. Puna riimuissa hohkasi kuin yrittäen yhä houkutella häntä. Sàpita oli ärtynyt, ärtynyt siitä että hän oli päässyt pois kontrollista kesken kaiken 'hauskan.' Calanon arveli että seuraavan kerran terän päästessä huotrastaan kipu tulisi olemaan monin verroin kovempi.
"Yritän parhaani mukaan hallita sitä. Mutta veikkaan, että niin kauan kun elämäni riippuu siitä, en pääse äänistä eroon", hän totesi yksioikoisesti.
Lopuksi kohotti haltia vielä kättään käteltäväksi miehelle.
"Mitäs sanot jos aloitamme alusta? Anteeksi... Ja kiitos."
Hän totesi.
"Olen Calanon, Caladhielin kaksoisveli. Kiitos että olet huolehtinut siskostani tähän saakka." Haltia esittäytyi kuin olisivat vasta ensimmäistä kerta toisensa nähneet. Miehestä tuntui että aikaisempi tapaaminen olisi parempi nollata pois laskuista.
"Hauska tavata",virnistäen hieman lämpimästi vihreäsilmäinen totesi vielä perään.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 2186

Liittynyt: Ti Touko 27, 2014 4:00

Paikkakunta: Mun koti

Viesti Ma Loka 27, 2014 11:35

Re: Shall we meet again...? || Mori~!

Edward

Caladhielin veli totesi yrittävänsä hallita itseään parhaansa mukaan. Silti kirouksesta ei selkestikkään aijottu päästää irti, kun siinä kun oli kyse elämästä. "Joskus ehkä ne pystytään erottamaan, katso sitten vain tarkkaan miten hyvin hallitset itseäsi." ihmissusi sanoi hymähtäen hyvän tuulisena. Edward tarttui kohotettuun käteen ja puristi sitä lämpimästi. "Aloitetaan vain alusta. Olehyvä vain." mies totesi hymy huulillaan. Calanoliksi mies esittäytyi ja kiitti, että oli huolehtinut sisarestaan. "En minä ole hänestä huolehtinut. Olen vain antanut suunnan, jota pitkin olisi hyvä kävellä." Edward sanoi ja vilkaisi Caladhieliin. "Minusta sisursten on hyvä pitää yhtä näinä aikoina kun sota on päällä. Kun ketään muutakaan ei ole, jolta hakea turvaa" Ed totesi vähän haikeasti.
"Lisäksi olen vain aiheuttanut surua Caladhielille. Ja pyydän siitä anteeksi. Ei minun olisi pitänyt työntää menneisyyttäni sinun harteillesi." ihmissusi kääntyi Caladhielin puoleen ja nyökkäsi hitaasti. "Ethän siis pahastu, jos en tule olemaan lähelläsi tästä eteen päin?" Edward laski katseensa maahan. Hän oli tehnyt saman eräälle toiselle. Pikku hiljaa hän työnsi pois tuttavia, joihin oli tutustunut. Hän ei halunnut eikä tohtinut sotkea sivullisia omiin ongelmiinsa.

Ihmissusi mietti mitä tehdä. Hän tiesi olevansa hyvin vaarallienn kun sille päälle tuli, muttei hän halunnut työntää ongelmiaan kenellekään. Edward raapi hieman niskaansa. Hänen katseensa siirtyi takaisin Calanoniin. "Pidäthän hyvää huolta sisarestasi? " mies kysyi, hän tiersi, että jonkun tietyn suojelu toi sitä tiettyä motivaatiota jatkaa eteen päin. Aivan niin kuin Edward koki itsekkin. Mutta hän halusi pitää kaikki mahdollisimman kaukana, jotta kehenkään ei sattuisi. "Tiedättehän, ettei ihmissuden kanssa oleminen ole turvallista." mies aloitti hitaasti ja laski taas katsensa.
"Varsinkaan minun kanssani, kun olen vähän erikoinen ihmissudeksi." edward sanoi pohtivaan sävyyn. Sitten hän mkallisti päätään ja naurahti. "Noh, olen pahoillani taas, että vaivasi teitä näillä ajatuksilla, mutta nyt minun on arasta jättää teidät kahden. On parempi, että jatkatte tästä eteen päin kahden." hän totesi ja muuttui siinä samassa sudeksi, koska jalat alkoivat olla pikku hiljaa kylmät,m kun ei omistanut jalkimia. Ihmissausi käveli hitaasti Caladhielin luo ja hieraisi päätään ystävällisesti tuon käteen ja samoin hän teki Calanonille. Tosin hän varoi huotraa, jossa se kirottu miekka lymyili. Sitten susi ulvahti ja lähti pikaiseen juoksuun. Kadoten metsään.

//Kiitos pelistä, minusta se olisi nyt tässä x3
"Don't you dare stand there and judge me little man"
_________________________________________________________________
Gentleman of sorrow~who fears his own wrath
Witch of curse~Who crushes others with her pride
Monster of eating~Who couldn't stop his gluttony
Linseed of silver~Who hides her envy
Mermaid of darkness~Who had lust for money
Priest of happiness~Who hunts vampire for fun
Demon of shadows~Who serves the greatest of them all
Incubus of tears~Who has given up to his fears

Viesti La Joulu 13, 2014 1:35

Re: Shall we meet again...? || Mori~!

Calanon & Caladhiel


Haltiamies kohotti katsettaan ihmissuteen tämän todetessa kirouksesta.
"Niinpä", huokaisi hän, vaikka tiesi vallan hyvin ettei saisi elämänlankaansa jatketta jos miekka vietäisiin. Joskus, yön pimeimpinä tunteina, ajatus oli tuntunut oikein houkuttavalta. Ja yhä edelleenkin.
Samassa hän tunsi, kuinka nainen vierellään säpsähti, Edwardin tehdessä lähtöään, niin sanoin kuin lopulta teoinkin. Calanon ei tiennyt näistä kahdesta saatika heidän yhteisestä menneisyydestään lähes mitään, mutta pystyi nähdä kaksosensa kärsivän kuullessan hyvästeiksi kääntyvät sanat.
Kun ihmissusi vielä kysyi häneltä palvelusta, jota hänen olisi jo aikaisemminkin pitänyt suorittaa, mies puristi käsiään hiukan tiukemmin nyrkkiin nyökäten.
"Jatkan sitä mitä minun olisi kuulunut tehdä alusta alkaenkin."


Caladhiel tunsi kasvojensa kirvelevän taas. Punehtunut oli metsänvihreä väri noissa verestävissä silmissä jotka tuntuivat purskahtavan taas itkuun.
Hän ei sanonut mitään, tuijotti vain Edwardia. Haltiasta tuntui, että jos hän pudistaisi päätään, hän rupeaisi kyynelehtimään. Jos hän avaisi suunsa, hän ei saisi sanaa suustaan.
"Edward", hän koitti tavailla, mutta susi oli jo mennyt, turkin tuntu naisen kämmeneltä kadonnut. Juossut metsään, hänen ulottumattomiinsa.
Samoojan ääni särkyi ja hän hautasi kasvot käsiinsä.
"Älä mene..." hän kuiskasi. Hän ei halunnut menettää ketään ympäriltään. Etenkään Edwardia. Ei sen jälkeen, mitä hän oli kaksosten hyväksi tehnyt.
"Ä-älä... ole kiltti.."

Ympärillään hän kuitenkin tunsi käsivarsien lämmön: Calanon kuiski hänen korviinsa lempeitä, rauhoittavia sanoja, hyräili lapsena laulettua laulua. Hän hautasi kasvonsa miehen takkiin, seisoi paikallaan antaen veljensä lohdutella kuin väsynyttä lasta.

Calanon tarjosi Caladhielille kätensä. Sisko tarttui siihen, ja yhdessä, ilman kiirettä,he lähtivät kulkemaan kohti metsää. Toisen lämpö omaa kämmentä vasten tuntui todella tutulta, mutta niin kauan kaivatulta. Olisi hyvä totutella siihen taas.

//Kesto oli ihana o/ mut kiitos taas! x3
Edellinen

Paluu Suoalue Nenad

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia