Kirjoittaja Janni » 14 Syys 2016, 19:21
Trent otti lohikeittokulhonsa ja tuoppinsa, siirtyen kapakan pöytään, josta oli näkymä hiljakseen hämärtyvälle kyläkadulle. Mies kävi lusikoimaan ruokaansa rauhassa, lohipalat maistuivat hyvin, mutta potut ja muut kasvikset hän jätti kulhon pohjalle. Ruaon päätteeksi, hän pyysi nuorelta pojalta, joka toimi nähtävästi tarjoilijana, toista tuopillista. Lisää miehieä näytti astuvan majatalon kapakaan, alkoihan päivä olla siitä pisteessä, että päivän työt oli tehty.
Tosin isoon mies joukkioon taisi olla aivan eri syy ja se selvisi pian isännän julistamana.
Trent käänsi katseensa muiden lailla tiskin suuntaan, jonka takaa astui esiin varsin paljastaviin vaatteisiin ja huntuun sonnistautunut nainen. Vetehinen kohotti toista kulmaansa epäileväisenä, jokin naisen kehon tatuoineissa tuntui tutulta. Tanssia ryhtyi keikailemaan musiikin tahtiin varsin sulavasti, kuin merenpohjan levä virtauksessa. Siinä ohella Trent sai toisen tuopillisensa, jonka hän maksoi, katseen palatessa sen jälkeen takaisin naiseen.
Trentin tutkiva katse sai pian erin sävyn, kun tansiatar veti hunnun pois kasvoiltaan. Tietenkin tatuoinnit tuntuivat tutuilta, hän oli nähnyt niistä vilauksen tänä aamuna! Vaistomaisesti kulmat painuivat kurttuun. Seurasiko Alvara häntä? Mokoma niljakas monni.
Siinä ohella kävi myös varsin selväksi millainen nainen Alvara oikein oli, hän ei olisi yllättynyt, jos tuo myi kehoaan rahaa vastaan, siltä tuo miesten lääppiminen ainakin näytti.
Ei Trent sitä tietenkään myöntänyt, mutta toinen osasi selvästi tansia ja viihdyttää miesyleisöä. Olisi kai hänkin siitä nauttinut, jos ei olisi tiennyt millanen nainen oli luonnoltaan.
Alvaran kuljettua pöydästä pöytään, lopulta tuo pääsi Trentin pöydän luo. Nainen ei näyttänyt yllättyneeltä, joten kyllä tuo selvästi tiesi hänenkin olleen täällä. Trentin ilme ei ollut yhtä hullaantunut niin kuin muiden miesten, hän vain tuijotti toista kulmiensa alta, samalla kun nainen kävi tansahtelemaan hänen ympärillään. Menipä tuo jopa koskemaankin häntä. Trent ei huomannut pidätelleen hengitystään, kunnes Alvara lainehti jo seuraavaan pöytään. Mies tuhahti käytökselleen ja tarttui tuoppiinsa kulauttaen sen puolilleen, jääden sitten kuuntelemaan ympärillään jatkuvia henkäyksiä ja merenneidon petollista laulua. Se oli turhan ailahtelevaa hänen mielestään, vetehisen lauluääni oli jykevämpää ja vahvempaa, vaikka hän itse sanoikin.
Moni oli luonut Trentiin kummastelevia katseita, kun tämä oli niin kireältä näyttänyt tansijan käydessä lähelle. Mies saattoi kuulla kuinka joku kuiski naapuripöydässä, kuinka hän varmaan oli päästänsä sekaisin. Vedenpoika puri hammasta ja kääntyi vihaisen näköisenä naapuripöydän kaksikon puoleen. "Te tässä olette sekaisin, kun uitte tuon pedon koukkuun, kuin kaksi aivotonta kultakalaa." Trent murahti hampaidensa välistä, saaden miehet säpsähtämään, mutta kyllä nuo näyttivät ärtymystään miehelle takaisin mulkoilemalla.