That target is mine!

Suurimman joen Meinradin ja suurimman järven Aodhán lähettyvillä aukeaa suoalue, joka tunnetaan nimellä Nenad. Suoalue on suuri ja vaihteleva, mutta varmaa on, että tulet suohon uppoamaan, jos liian syvälle ja liian varomattomasti kuljet. Suoalueella tuntuu alati olevan usvaa ja hämärää, vuorokaudenajasta riippumatta. Puhutaan, että suoalue on kirottu ja siellä liikkuu alkusotien aikaisia aaveita.
Varsinaisia muita soita Quinn metsästä ei löydy, ellei satunnaisia vettyneitä alueita lasketa.

Valvoja: Crimson

Re: That target is mine!

ViestiKirjoittaja Janni » 15 Syys 2016, 18:59

Trent oli nukkunut yönsä varsin rauhallisesti, hän oil nukahtanut miltei samantien. Olo ei ollut huono, muttei hyväkään, seuraavana aamuna. Hitaasti hän tuntui aamuun käynnistyvän, mutta sai kuin saikin itsensä ylös. Mies pukeutui ja asteli sitten tavernan puolelle nauttimaan aamiaistaan. Trent oli tietenkin ottanut miekkansa mukaansa, muttei ollut vaivautunut pukemaan haarniskaansa. Hän söisi ensin rauhassa ja sitten ryhtyisi tekemään lähtöä.
Tiskin takana tänäkin aamuna työskentelevä käärmemies hieman ihmetteli miksi Trent tahtoi kalaa aamiaiseksi, mutta hänen murahdeltuaan muutamaan kertaan, oli toinen käynyt hakemassa hänelle mukavan keon suolattua lohta. Trent haarukoi sitä mielissään suuhunsa, kuunnellen majatalon aamuista hiljaista menoa, joka yllättäen täyttyi haarniskojen helinällä.
Trent vain vilkaisi olkansa yli haltiasotilaita, kun tiskinpitäjä kävi noiden kanssa juttustelemaan. Mies kohotti toistakulmaansa, kun kuuli sotilaiden puhuvan tanssijasta. Alvara kyllä vaikutti sellaiselta tyypiltä, joka joutui ongelmiin ja murha nyt sopi merenneitojen luontoon.

Kyseinen nainen ilmestyikin viimein kapakan puolelle ja ryhtyi selvittelemään asiaa. Alvara oli joka uhkarohkea, viaton, taikka muuten vain tyhmä niin tehdessään. Trent loi naiselle katseen, jossa oli aste ilkikurisuutta. Näin siinä kävi, kun meni leikittelemään liikoja haltioiden lakia vastaan.
Janni
 

Re: That target is mine!

ViestiKirjoittaja Mori » 15 Syys 2016, 19:18

Alvara kohtasi Trentin silmät, kun tuo näytti syövän suolattua kalaa pöydässään. Merenneito ei juurikaan syönyt majataloissa, joka ehkä oli varsin outoa. Hän kuitenkin tuijotti Trentiä silmiin, kun tuon ilme vääntyi ilkikuriseksi. Alvara kuitenkin levitti kasvoilleen viekkaan hymyn, hän käänsi silmänsä hitaasti, ehkä ahdistavankin hitaasti miehestä. Hän siirsi sen parrakaaseen haltia sotilaaseen, joka nyt katsoi jotenkin tuhraantunutta kuvaa ja yritti verrata sitä hänen kasvoihinsa. Haltia käänsi lopulta kuvan naiselle. Kuvassa oli toki kihara hiuksinen nainen, mutta piirrustus ei ehkä ollut selvin mahdollinen. "Neiti, tulkaa mukaani", mies pyysi neutraalin kohteliaasti. Alvara näytti suoristavan hieman selkäänsä ja katsovan sotilaaseen pää kallellaan. Hän asetti toisen kätensä poskelleen ja toisen rintojensa alle. "Jos minulta kysytään, niin tuo kuva ei kyllä kuvasta minua", hän totesi rauhallisesti ja viattomalla äänellä. Sotilas hymähti siihen. "Se, ettei kuva näytä välttämättä täysin teiltä ei todista sitä, ettette ole murhaaja, joten pyydän teitä tulemaan mukaani. Haluan vain kansalaisten parasta" mies totesi ja asetti kätensä jo miekalleen.
Alvara laski katseensa miekalle, jolla haltia piti kättään. Hän kohotti katseensa mieheen ja lähti sitten liikkumaan pois päin miehestä. Haltia tuntui hetkessä varautuneen pahimpaan, mutta merenneito vain asteli tiskin takaa pois ja sitten asteli Trentin luokse. "Tulen mukaanne, mutta haluan seuralaiseni mukaani", hän totesi ja laski sievät kätensä miehen hartioille ja hymyili tälle kieron leveästi. Haltia sotilas tuntui rentoutuvan asteen, mutta ei vetänyt kättään pois miekalta. Mies kuitenkin nyökkäsi ja tujiotti sitten miestä tuon käsien alla.

"Ala tulla, en halua aiheuttaa ongelmia, joten teidän olisi hyvä tulla mukaani, en mielelläni vuodata verta ja jos neiti on yhteistyökykyinen teidän kanssanne", mies totesi ja tuijotti silmä kovana Trentin suuntaan. Alvara vain hymyili leveästi, mutta hän kyllä oli jo nopeasti vetänyt kätensä miehen hartioiden päältä. Hän vain hymyili kuin olisi voittanut tilanteet itselleen ja hallitsi sitä mielensä mukaan. Ehkä se olikin niin, mutta Alvara ei kaihtanut keinoja, oli se sitten muiden mielestä kuinka alentavaa tahansa. Lisäksi hän ajatteli erästä henkilöä, joka tietysti voisi auttaa heidät hädästä, jos hän ei saisi heitä ulos siitä. Toisaalta oli hyvin epätodennäköistä, että kenraali olisi paikalla itse täällä pikku kylässä.
Mori
 

Re: That target is mine!

ViestiKirjoittaja Janni » 15 Syys 2016, 22:42

Trent ei käynyt välittämään Alvaran pahaaenteilevästä hymystä, hän vain jatkoi rauhassa aamiaisensa syömistä. Se tosin jäi kesken, kun nainen päätti astella hänen luoksensa. Mies kohotti katseensa merenelävään ja siitä haltiasotilaisiin, jotka olivat valmiita uhkaamaan naista miekoillaan.
Katse kääntyi salamana takaisin Alvaraan, tuon ilmoittaessa ettei kähtisi minnekkään ilman seuralaistaan. "Seuralai- Ei, ehei, ei, ei..." Trent ryhtyi puistelemaan päätänsä ja nousi tuolitaan, karistaen naisen kädet irti hartioiltaan. "Minä en kuulu tähän mitenkään. Hän ei ole seuralaiseni, enkä minä ole hänen! Joten voitte viedä hänet väkisin." Vetehinen ilmoitti äreään sävyyn ja loi vihaisen mulkaisun Alvaraan.

Trent ei hievahtanut, vaikka sotilaat tahtoivat hänetkin mukaansa, jos nainen kerran suostui vain hänen myötänsä olemaan yhteistyöss. Hän ei todellakaan sekaantuisi tähän sotkuun, eikä antaisi mokoman häntä siihen sotkea. Miten hän edes asiaa auttaisi?!
Janni
 

Re: That target is mine!

ViestiKirjoittaja Mori » 16 Syys 2016, 16:26

Tietysti vedenpoika alkoi protestoimaan sitä, ettei kuulunut koko soppaan mukaan. Ei kyllä Alvarakaan kuulunut, hän ei ollut tuo etsintäkuulutettu, mutta keskiajalla viattomia ei kuultu. Heidät tapettiin ilman, että heitä edes kuultiin. Alvaralle suotiin sintin puolelta vihainen mulkaisu, johon nainen vain vastasi viekkaalla hymyllään. Toisaalta ei mies tietenkään ollut yhteistyötuulella. Alvara käveli hitaasti Trentin viereen ja asettui siihen aloilleen. Hän oli kiero ja vetäisi miehen mukaansa, oli se sitten kyse pelkästä huijaamisesta. Hän nojautui miehen puoleen ja laski käsivartensa toisen olalle ojentuen kuiskimaan toisen korvaan. Jos toinen yritti karisuttaa hänen kätensä irti hänen kätensä lähes ottivat kiinni miehen olasta ja puristivat kiinni toiseen.

Sillä aikaa muutama haltia sotilas oli vetänyt miekkansa esiin, jos nainen pitäisi viedä pakolla oikeuden eteen tai tarkistettavaksi. Merenneidon kasvoilla ei näkynyt muuta kuin hymy. "Kenties saat raahaa", hän kuiskasi ja näykkäisi yllättäen miehen suippoa korvaa ja perääntyi sen jälkeen. Hän kuitenkin tarttui miehen käteen ja lähti raahaamaan mukanaan. "Hän tulee mukaan", hän ilmoitti hymy huulillaan, johon haltiasotilaat tuntuivat vastaavan vähän epäröivällä nyökkäyksellä. Alvara ei päästänyt Trentin kädestä irti, hän oli naiseksi hyvin voimakas ja yhden täysikasvuisen miehen raahaaminen ulos ei ollut kovin vaikeaa. Toisaalta jos toinen tulisi vapaaehtoisesti rahan perässä, hän päästäisi irti.
Mori
 

Re: That target is mine!

ViestiKirjoittaja Janni » 16 Syys 2016, 18:04

Trent kävi perääntymään, kun Alvara painautui lähelle, tarttuipa häntä hartiastakin. Mies irvisteli naiselle, kun tuo kävi kuiskauksensa perään näykkäisemään häntä korvasta. "Miksi sinä minua luulet? Raha ahneeksi?" Trent sihahti, mutta vastalauseitaan ei ennättänyt sanomaan, kun Alvara kävi häntä tarttumaan kädestä. "H-Hei!" Mies tiuskaisi, mutta häntä raahattiin jo muiden perässä ulos.
"Sinusta on vain harmia. Luuletko, että pääset pinteestä minun auttamana?" Vetehinen murisi naiselle, samalla kun yritti vääntää toisen otetta itsestään irti. "Onko jokin ongelma?" Yksi haltiasotureista kysyi, joka oli jättäytynyt joukosta astelemaan kaksikon perään, miekka visusti kädessään. "Kyllä, tämä suolasilli tässä!" Trent ilmoitti, osoittaen Alvaraa.
Janni
 

Re: That target is mine!

ViestiKirjoittaja Mori » 16 Syys 2016, 18:42

Miksi Alavara luuli toista, tietysti sintiksi, jolla ei ollut tarpeeksi munaa vain ottaa haastetta vastaan. Hän oli ehkä hieman pettynyt mieheen, mutta ei antanut sen lannistaan. Mukaansa hän saisi tuon kuitenkin. Trentin huomauttaessa, että hänestä oli vain harmia sai tuo kikattavan vastauksen. Mies sai haltiasotilaislta myös osakseen kun nuo kysyivät ongelmasta ja Trent vastasi hänen olevans se ongelma. Siitähän merenneito innoistui, hän lähes nosti kätensä ja sen käden, joka puristi miehen kättä ylös. "Totta kai, tämä sintti tässä on minun hyvä RIKOSTOVERINI", Alvara hihkaisi suureen ääneen, joka sai haltioiden ilmeet hieman kummaksumaan. Alvara naurahti siihen iloisen aj laski kätensä alas. "Tiedäthän, rakas partnerini. Kuinka löimme yhdessä sen miehen. Minä mursin hänen kylkiluunsa ja sinä sidoit!" hän sanoi iloisesti totuutta, mutta tietysti sillä äänen sävyllä kuin he olisivat tehneet viime aamuna hieman enemmän mitä hän antoi selityksessään paistaan. Keinoja kaihtamatta.
Merenneito jatkoi mielikuvituksensa saattelemana erilaisia tilanteita, joissa he muka olivat olleet ja tehneet yhdessä. Hän oli loistava valehtelija ja näyttelijä. Katala, ilkeä merenneito. Tällöin haltiasotilaat katsoivat naista ja miestä aivan uudessa valossa. Nuo lähtivät kohti ja tarttuivat molempien käsiin, jolloin Alvara viimein päästi irti toisen kädestä. "Minä pidätän teidät nyt väliaikaisesti, jotta saamme tietoon tälläisista tapauksista. Nämä ovat hyvin vakavia" vanhin heistä selitti kulmat kurtussa ja ääni korkealla. Alvara vain oli ojentanut hyvillä mielin kätensä köytettäväksi kuin tuolla ei olisi mitään muutakaan tekemistä. Hän virnisti Trentin vihaisille kasvoille ja pian hänen kasvoilleen piirtyi hyvin katala katse, kun oli onnistunut saamaan miehen mukaansa. Tuo oli nauranut hänen kustannukselle ja saisi maksaa siitä kultaisesti.

Sotilaat alkoivat työntää kaksikkoa ulos majatalosta ja Alvara vain huusi hyvästiksi käärmemiehelle, joka vain hymyillen pyöräytteli silmiään. Sotilaat lähtivät viemään kaksikkoa väkipakolla tai ilman kohti pientä tyrmää, jossa pidettiin epäiltyjä tai vankeja ennen kuin tuomio langetettaisiin.
Mori
 

Re: That target is mine!

ViestiKirjoittaja Janni » 16 Syys 2016, 19:06

Koko joukkion katseet, Trent mukaan lukien, iskostuivat Alvaraan, tuon ryhtyessä selittämään kuuluvaan ääneen, kuinka tämä mies tässä oli tuon rikostoveri. Ruskeatsilmät laajenivat yllätyksestä ja tuijottivat naista, joka sepitteli omiaan. Valheita, niin paljon valheita, tapattaako nainen heidät yritti?!
Vanhinman sotilaan käydessä ilmoittamaan, että molemmat heistä oli pidätetty, napsahti Trentillä lopulta. "Sinä helvetin kiero niljake!" Mies huusi, samalla kun pääsi riuhtomaan itsensä irti sotilaiden otteista yllätyksen voimin. Mies miltei ennätti tarttumaan Alvaraan, mutta sotilaat ehtivät kuitenkin ensin ja taltuttivat hänet käsivarsista. "En todellakaan ole mikään rikoskumpanisi?! Yritätkö viedä meidät hirteen?!" Trent huusi pyristellen miesten otteissa.

"Rauhoittukaa! Emme varoita kahdesti." Yksi sotilaista ilmoitti, mutta vetehinen ei näyttänyt kuuntelevan. "Saatanan lut-" Trentin lause jäi kesken, kun jokin kylmä ja kova kalahti äkillisesti takaraivoon voimalla ja tämä retkahti veltoksi sotilaiden otteissa. Riehujaa oli lyöty tajuttomaksi miekan kahvan kärjellä ja jäi nyt kahden sotilaan raahattavaksi kohti tyrmiä.
Janni
 

Re: That target is mine!

ViestiKirjoittaja Mori » 16 Syys 2016, 22:59

Alvara kulki aivan rauhassa sidoksissaan sotilaiden mukaan toisin kuin Trent, joka päätti protestoida koko hommaa hyvin suurella eleellä. Tuo pyrki hänen luokseen, mutta nainen ei hievahtanutkaan miehen lähestymistä, hänen kasvoillaan vain paistoi katala hymy. Hän tiesi mitä teki, hän ei toki ollut tämä etsintäkuulutettu, jota sotilaat etsivät. Hän halusi rahaa, hyvistystä tai jotain vastaavaa. Sitä paitsi hän ei voinut olla vastaan haltiota, olisi kovin ikävää, jos eräälle naiselle laitettaisiin palautettaa hänen toimistaan taas kerran. Toisaalta Alvara kyllä osasi hyödyntää suhteitaan. Siinä juoniessaan hän katsoi kuinka Trent huusi ja pyrki irti haltioiden otteista. "En tietenkään kulta. Hirsi ei pue kaulaani kovin kauniilla tavalla", hän sanoi vinkaten silmäänsä kauniisti. Mies tuntui vain tulistuvan enemmän, joten tuota tultiin rauhoittelemaan. Sitten lopulta, kun se ei käynyt tuota pamaputettiin takaraivoon saadakseen tuon hiljaiseksi. Alvara irvisti, näyttelevästi tietenkin. Hän leikkisi pientä suloista psykopaattia jos halusi.
Siinä kävellessään ja miestä raahatessa Alvara kumartui vanhimman sotilaan puoleen ja kuiskasi tuon korvaan. "Voisitteko laittaa viestiä kenraali Torille?" Tätä haltia tietysti hätkähti ja näytti hetken ärtyneeltä. Tuo katsoi naista todella pitkään ylhäältä alas. Alvara veti kätensä ylös rintojensa eteen. Hän hymyili somasti. "Haluan puhua hänelle, jos hän on tavoitettavissa. En myönnä muuten mitään", hän sanoi lämmin hymy kasvoillaan. "Mutta juuri äsken tunnustitte kasan rikoksia, joita olette tehneet tämän miehen kanssa", haltia sotilas selvensi, joka sai osakseen vain viekkaan hymyn. "Kenraali Tor, kyllä hän ymmärtää, jos vain sanotte Tham", hän sanoi katalalla tavalla. Mies näytti hetken hämmentyneeltä, mutta kääntyi vain jatkamaan matkaansa.

Alvara ja Trent laitettiin kahteen eri selliin. He olivat vastakain ja mies vielä laitettiin kahleisiin sen takia, että tuon käytös oli todettu melko vaaralliseksi. Mutisivat siitä, että mies saattoi todellakin olla hyvin vaarallinen sellaisen asenteen kanssa. Olikohan miehellä jokin asenne vamma tai tuo yritti suojella itseään. Alvara seisoi selissään ja tuijotti sinttiä. Heidän molempien aseet oli takavarikoitu. Molempien kehot oltiin käyty tarkasti läpi, erityisen tarkasti Alvaran kanssa. Alvara hymyili selissään ja tuijotti keltaisen hohtavilla silmillään miestä. Pieni läksytys ei tehnyt mitään pahaa. Siitä sen sai, kun vei merenneidon saaliin sekä nauroi päin naamaa. Tietysti Alvara oli kilpailu haluinen ja katkeroituisi helposti, jos ei saanut palkinto rahoja itselleen. Hän oli halunnut ne rahat.
Mori
 

Re: That target is mine!

ViestiKirjoittaja Janni » 17 Syys 2016, 00:08

Trent heräsi päänsärkyyn ja kylmään lattiaan. Mies raotti silmiään, mutta näki vain hämärän ja ankean tilan ympärillään. Pieni tovi hänellä kesti hahmottaa missä oli ja mitä oli tapahtunut. Ruskeakatse kävi nousemaan lattiasta kattoon, ennen kuin tämä työnsi itsensä kyynärpäidensä varaan, kuullen samalla hilinää, joka kaikui kivisillä seinillä.
Trent katsoi ranteitaan, kahleet. Kulmat kurtistuivta ja katse kääntyi kaltereiden tuolle puolen naapuriselliin. Kuinka koko hänen maailmansa saattoi romahtaa näin pahasti vain yhden pirun merenneidon takia?

Mies mulkoili naista vihaisena muttei sanonut mitään, nousi vain istumaan sellinsä takaseinää vasten, jääden sitä nojaamaan. Käsi kävi hieromaan takaraivoa, samalla kun katse kävi alas. Mies jhmettyi huomatessaan asevyön puuttuvan, toki olihan se odotettavissa, mutta se miekka oli hänelle tärkeä. "Mikä sinun ongelmasi on?" Trent kysyi ja purki turhautimstaan Alvaraan.
Janni
 

Re: That target is mine!

ViestiKirjoittaja Mori » 17 Syys 2016, 14:36

Alvara hyräili kaikessa rauhassa. Hänellä oli aikaa odottaa, vaikka se sitten merkitsikin hirttä tai kuolemaa. Hän oli päättänyt, että mies kärsisi hänen kanssaan. Edes yksi positiivinen asia, josta nainen saisi viihdettä olisi Trentin pieni viha, turhautuminen, ärtyminen ja niin pois päin. Sellit olivat kosteita ja ne jatkuivat jonkin matkaa eteen päin. Alvara myös päätteli äänistä, etteivät he ainoita täällä olleet. Hän jatkoi hyräilyään ja tämä hyräili kiersi hiljaa sellejä. Merenneito hiljaa alkoi liikkumaan ja kokeilemaan sellinsä seiniä. Hän kuljetti silmiään kalteroituun ikkunaan ja siitä pois. Hän kierisi aina kaltereihinsa asti ja hipeiloi niitä. Hän kokeili niiden kestävyyttä ja niiden heikkoimpia kohtia.
Samaan aikaan Trentin selissä alkoi tapahtumaan. Mies näytti heräävän unestaan ja nosti katseensa turhautuneena häneen. Mulkoilua hyräileva sinipää sai osakseen, mutta se ei merenneitoa haitannut. Trentin ärisevän mukainen ääni särähteli vasten kylmiä seiniä ja kaleteira saavuttaen viimein merenneidon korvat. Alvara painautui vasten kaltereita ja höristeli korviaan. "Anteeksi mitä sanoit?" hän kysyi kiusoitellen ja näytti ilkikurisesti kieltään. Hän ei kuitenkaan sanonut mitään toiselle sen jälkeen vaan seisoi paikoillaan tuijottaen Trentiin silmiään räpäyttämättä.

Merenneito sen lisäksi vain hymyili ja hyräili kaikessa rauhassa. Hän kylläkin mietti samaan aikaan miten he pääsisivät pois pälkähästä. "Asia on yksin kertainen. Minä en ollut etsintäkuulutettu kuva oli epämääräinen. Lisäksi olen edelleen hyvin katkera, että veit minun palkkiorahani", hän ilmaisi itseään selkeästi ja vailla häpeää. Hän oli ahne ja hän myönsi sen. Mitä muuta hän muka sitten tekisi maalla? Toisaalta seksikin oli oikein hauska asia ja tanssiminen, mutta se että rahaa virtasi oli vielä hauskempaa.
Mori
 

Re: That target is mine!

ViestiKirjoittaja Janni » 17 Syys 2016, 15:10

"Kuulit kyllä mitä sanoin." Trent ärähti vastaukseksi Alvaran kiusoittelevalle kysymykselle. Miten joku saattoikin olla näin raisvostuttava ja mikä pahempaa, tuo näytti nauttivan hänen härnäämisestään. Nainen lopulta vastasi, se ei kuitenkaan miestä paljoa miellyttänyt. "Hyvin typerätä tapa kostaa minulle, olet yhtälailla nalkissa mitä minä." Trent totesi.
"Ja sitä paitsi, jos olit niin katkera, niin miksi et taistellut saaliista loppuun asti? Luovutit varsin helposti mielestäni." Trent totesi aleksuvaan sävyyn. Ehkä hänen vain pitäisi yrittää sulkea toinen pois mielestään, eikä antaa tuolle tyydytystä ärsyttää häntä.

"Jos hyvin käy, kuivetut ilman merivettä ennen kuin joudut hirteen." Trent lausui tämän hetkisen toiveensa.
Janni
 

Re: That target is mine!

ViestiKirjoittaja Mori » 17 Syys 2016, 15:29

Alvara nauroi hän nauroi niin, että hänen piti mennä kaksin kerroin. "Tiestysti luovutin, ei siitä olisi tullut mitään, mutta se saalis oli ollut alunperin minun. Hän oli jo käsissäni, kun sinä tulit miekkasi kanssa huitomaan väliimme. Esittämään sankaria", Alvara sanoi ja makasi kyljellään katsoen Trentiin. "Ja minä kostan millä keinolla hyvänsä", Alvara totesi hymyillen. Trent selitti, että hän kuivuisi ilman meri vettä, jos hyvin kävisi. Kyllä Alvara tiesi sen, hän tiesi sen varsin hyvin. Hän kuolisi myös ilman ravintoa, vettä hän saattoi juoda toki, mutta leipään hän ei koskisi. "Sinä kuolisit nälkään", hän totesi kohauttan olkiaan. "Tasoissa ollaan", hän ilmoitti ylpeänä ja pyörähti sitten selälleen.
Sitten Alvara vain nousi ylös. Hän meni sellinsä varjoisaan nurkkaan, niin ettei hänestä nähnyt kuin hohtavat silmät. Hän vei ranteensa suunsa lähelle ja puri sitä kuin viimeistä päivää. Veri tulvahti ilmaan ja punaiset lätäköt tipahtelivat maahan. Sitten alkoi show. Merenneito päästi suustaan kirkumista ja itkua kuulostavan huudon. Se oli hyytävä ja sai muissa selleissä olevat hiljaisiksi. Alvara huuusi ja itki. Hän kiljui minkä sielu sieti. Sitten alkoikin muissa selleissä metakka, huutoja, kolinaa, raivokohtauksia. Tämä sai paikalle sotilaan joka tuli ensimmäisen huutajan luokse. "Hei! Hiljaa siellä, pelästytät linnutkin tuolla kirkumisella. Ihan turha siellä itkeä kohtaloasi, hirsi odottaa sinua kuitenkin", mies sanoi pamauttaen miekkaa, jonka oli juuri saanut takavarikoitujen seasta omakseen. Kaltereiden helistessä merenneito antoi kehonsa kaatua maahan ja pieni veri vana lähti valumaan kalteireta. Tämä sai haltian vetämään henkeä yllätyksestä ja avaamaan äkisti kaltereiden oven. "Uskallatkin tapattaa itsesi ennen oikeuden käyntiä", mies huusi ja syöksyi selliin.

Miehen kyykistyessä naisen puoleen ja kääntäessään tuon selälleen nähdäkseen millä tavoin nainen oli tehnyt itselleen vahinkoa. Veri vana korosti hänen huuliaan ja mekko oli verestä punainen. Mies oli jo tarttumassa merenneitoon, mutta tuo avasi äkisti silmänsä ja taipuisan kehonsa ansioista otti tuon jalkonsa puristukseen, kieräytti maatahan selälleen ja iski armotta tuon päätä kohti tajuttomuutta. Sitten tuli hiljaisuus. Alvara hengitti ja pyyhki rauhallisesti suutaan ja kättään. Hän tarttui haltian miekkaan ja avaimiin. Hän asteli ulos sellistä ja sulki oven perässään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sitten hän nosti aseen käsissään ja vilkaisi Trentiä. "Kappas tämä näyttää sinun lelultasi", hän totesi hymyillen.
Mori
 

Re: That target is mine!

ViestiKirjoittaja Janni » 17 Syys 2016, 16:40

Tuhahtaen Trent painautui rennomin nojaamaan seinää, päättäen olla vain hiljaa. Alvara saisi luvan etsiä viihdettä jostain muaalta. Mies päätti sulkea silmänsäkin, päätä jomotti edelleen. Toivoa lovosta ei kuitenkaan suotu, sieraimiin tulvahti rautainen haju, jonka saattelemana kävi ilmoille inhottava huutaminen ja ulina. Miea avasi silmänsä tuijottaen naisen selliin kummastuksen myötä. Mitä hittoa, toinen oikein yritti?
Suunnitelma paljastui lopulta, kun koko tyrmä alkoi huutamaan naisen myötä ja paikalle ilmaantui yksi sotilaista. "Sinuna en avaisi." Trent yritti varoittaa miestä, mutta hänen äänensä hukkui siihen meteliin, joka muista selleistä lähti.
Trent sai seurata, kuinka varomaton sotilas, joutui Alvaran kolkaamaksi. Idiootti, mies ajatteli itsekseen.
Kulmat kurtistuivat takaisin ärtymyksen asteelle, kun merenneito kävi noukkimaan sotilaan miekan ja avain nipun. Vetehinen mulkoili toista, tuon käydessä vain astelemaan sellistä ulos ilman huolenhäivää.

Tosin Alvaran sanojen myötä, siirtyi Trentin katse miekkaan, jota toinen piteli kädessään. Ruskeakatse tavoitti myös kultaisen pilkahduksen, joka killui kaulanauhassa miekankahvasta. Ärtynyt ilme teki hetkellisesti täyskäännöksen järkytyksen puolelle, mutta oli pian takaisin ennallaan, tulisempana kuin aiemmin. "Päästä saastaiset kätesi irti miekastani!" Trent huusi, samalla kun nousi paikaltaan ylös ja pysähtyi kettinkien varaan, pääsemättä puoltametriä kauemmas sellin seinästä. "Sinä helvetin lutka! Älä koske miekkaani!" Mies huusi muiden vankien säestämänä. Miekka oli tuiki tavallinen kahdenäden raskas ase, mutta Trentillä oli hyvin paljon tunnearvoa sitä kohtaan.
Janni
 

Re: That target is mine!

ViestiKirjoittaja Mori » 18 Syys 2016, 10:36

"Oh Trent, pikkuin Trent. Älä nyt suotta hikeenny", Alvara sanoi silittäen miekkaa kuin se olisi kallisarvoinenkin. Miehelle se taisi olla hyvinkin kallisarvoinen. Hän ei kuitenkaan kiusannut miestä miekan kanssa vaan laski sen maahan ensin. Sitten hän käveli vain kalteroidun oven luokse ja avasi sen avaimella. "En minä sinun miekkaasi sitä paitsi ole kiinnostunut pitämään, sinun pitäisi enemmänkin kiittää minua siitä, että hankin sen sinulle takaisin. Muutenhan tuo haltiasotilas olisi vienyt sen sinulta aivan pokkana ja sinä siinä sitten vain nimittelet lutkaksi", hän huokaisi dramaattisesti muka murrettuna. "Mutta toki minusta on hienoa, että joku tunnistaa työni. Entä sitten jos makaan illasta toiseen jonkun kanssa ja saan sitä rahaa. Tiedätkö, että se on hyvin antoisaa molemmille osapuolille?" hän kysyi hymyillen ja nuolaisi huuliaan. Alvara kuitenkin tuli miehen lähelle ja alkoi avaamaan tuon kahleita. Hän kuitenkin avasi ne mahdollisimman hitaasti, koska ei sitä koskaan tiennyt, jos mies aikoisi hänet siihen nakuttaa ja yrittää päästä tukistamaan kaiken sen jälkeen mitä hän oli tehnyt.
"Sitä paitsi, et sinä nyt voi astella tuonne ulos miekka kädessäsi kuin et olisi tehnyt laisinkaan yhtään mitään. Ole myös iloinen siitä, ettei pärstäätäsi ole vielä tehty kaunista muotokuvaa", hän hihkaisi ja viimeinenkin käden kahle oli avattu. Nainen perääntyi aina oven ulko puolelle, eikä koskenut enään miekkaan. Kyllä hän tiesi, milloin ei leikitty jollain tietyllä asialla.

Nainen piti avaimia kädessään ja samaan aikaan repäisi jo valmiiksi lyhyestä mekosta suikaleen, jolla sitoi vuotavan ranteensa tiukkaan pakettiin. Hän vilkaisi Trentiin, mutta ei enää hymyillyt. Merenneito näytti miettivän, suunnittelevan. Hän oli niin varas kuin kansalainen, hän oli onnistunut keinolla millä hyvänsä pakenemaan vankilasta, jos halusi sitä kovasti. Hän kuitenkin ajatteli, kuinka olisi parasta tehdä tässä tilanteessa. Hän vaikuttaisi enemmän siltä etsintäkuuluteltu paettuaan, mutta jos hän vain menisi mereen siksi kuukaudeksi. Ensin hänen kyllä pitäisi käydä majatalossa hakemassa rahat ja sitten vielä lähteä työpaikalleen ilmoittamaan, että olisi kauemmin poissa.
"Ideoita?", hän kysyi viimein pohtiessaan kaiken loppuun päässään.
Mori
 

Re: That target is mine!

ViestiKirjoittaja Janni » 18 Syys 2016, 12:53

Trent puri hammasta irvessä, kun Alvara häntä kiusoitteli. Tuhahdus kävi, kun toinen jatkoi sepittelyyään, muka kiittää toista, sotilas oli vain sattumalta ottanut miekan mukaansa, se oli enemmän sattumaa kuin suunniteltua. Trent ei näyttänyt tällä hetkellä piittaavan jos oli toista muka loukannut ja totuushan oli ettei hän ollut, kuulosti kuin merenneito otti sen kehuna.
Mies käänsi katseensa turhaituneena muualle, mutta havahtui sitten avainten ja lukon helinään. Mitä nainen oikein teki, avasi hänen sellinsä oven? Miksi? "Mitä kostonhimollesi tapahtui?" Trent kysyi edelleen kärttyisen näköisenä, kun Alvara kävi häntä avaimineen lähestymään ja ryhtyi availemaan hänen kahleitaan. Ottaa nyt toisesta selvää, mitä toinen oikein halusi, ystäviä vai vihollisia?

Oli totta, että Trentin teki mieli vain napata merenneitoa kurkulta, kun sai kätensä vapaaksi, mutta hän oli jo tarpeeksi pulassa jo nyt. Jos hän kykenisi kolkkaamaan naisen ja pakenemaan, olisi hänellä yksin etsintäkuulutus harteillaan. Ainakin hänellä olisi joku jota syyttää tästä kaikesta, jos antaisi naisen päästä pälkähästä tämän ainoan kerran.
Trent hieroi ranteitaan, ei hän tiennyt kuinka kauan oli ollut tajuttomana, mutta kahleet olivat painaneet kyllä tarpeeksi. Mies asteli sellistä ulos Alvaran perässä ja kävi heti ensimmäisenä tarttumaan miekkaansa, tarkistaen sen kunnon ja siveli vielä siitä roikkuvaa sormusta sormiensa välissä.
Katse kävi naiseen, kun tuo näytti pohdinnoiltaan kysyvän oliko hänellä ideoita. "Luulin että sinä olit suunnitellut koko homman jo loppuun asti." Mies totesi tuhahtaen ja asteli vuorostaan Alvaran selliin, missä sotilas makasi edelleen tajuttomana. "Ainoa tie ulos on etuovesta ja etuovi tietenkin on vartijoitu, joten miten luulet meidän ongelmitta ohi pääse-" Trent pysähtyi keskenlauseen, kun oli irroittamassa asevyötä sotilaan lanteilta. Vastaushan oli siinä hänen silmien edessään. "Hiljennä nuo sellirotat, ennen kuin lisää sotilaita tulee meitä häiritsemään." Mies käskytti, huutaminen ja ulina alkoi myös käymään korville. "Laitan tämän haarniskan päälleni ja raahaan sinut ulos, koska olet niin surkeassa kunnossa, että tarvitset parantajaa. Etkä ala pelleilemään mitään omiasi, teet mitä käsken. Onko selvä?" Trent kertoi suunnitelmansa topakkaan sävyyn.
Janni
 

EdellinenSeuraava

Paluu Suoalue Nenad

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 7 vierailijaa

cron