That target is mine!

Suurimman joen Meinradin ja suurimman järven Aodhán lähettyvillä aukeaa suoalue, joka tunnetaan nimellä Nenad. Suoalue on suuri ja vaihteleva, mutta varmaa on, että tulet suohon uppoamaan, jos liian syvälle ja liian varomattomasti kuljet. Suoalueella tuntuu alati olevan usvaa ja hämärää, vuorokaudenajasta riippumatta. Puhutaan, että suoalue on kirottu ja siellä liikkuu alkusotien aikaisia aaveita.
Varsinaisia muita soita Quinn metsästä ei löydy, ellei satunnaisia vettyneitä alueita lasketa.

Valvoja: Crimson

That target is mine!

ViestiKirjoittaja Mori » 11 Syys 2016, 21:20

Alvara Tham

Merenneidon kaunis sinisen väreissä laineileva tukka heilui puolelta toiselle, kun hän kantoi tarjottimia käsillään. Hänet oli pestattu väliaikaseksi tarjoiliaiksi erääseen kapakkaan ja ulkonäöllään hän myös veti paljon miehiä asiakkaiksi. Siinä tarjoilutyössään hän oli huomannut kapakan ilmoitustaululle ilmestyneen etsintäkuulutuskuvan. Etsintäkuulutettavasta oli luvattu hyvä määrä rahaa, joten nainen oli päättänyt ottaa tuon miehen näköisen henkilön kohteekseen ansaitakseen hieman lisää rahaa. Tarjoilijavuoronsa päätyttyä hän oli käynnyt vakituisen työpaikkansa omistamassa huoneessa, jossa hän "asui". Siellä hän oli vaihtanut asua kauniista ja puoleensa vetävästä asustaan hieman helposti liikuttaviin vaatteisiin. Toki hänen piti varmistaa, että hänen vartalonsa sai oikeutta vaatteissa, koska sillähän miehiä kerättiin ympärille varsin helposti. Lisäksi jos etsintäkuulutettu olisi halukas hieman kiehtovampiin asioihin hänen kanssaan, voisi hän nyhtää tuolta ylimääräistä.
Alvaran poistui työpaikaltaan ja huikkasi suukon kera isännälle hyvää loppu iltaa ja sanoi, ettei välttämättä tulisi pariin päivään takaisin, jolloin isäntä saisi palkata hänen paikalleen jonkun muun viihdyttäjän, vaikka sen erään pikkuisen vampyyrin luuttunsa kanssa tai mikä soitin ikinä tuolla olikaan. Nainen lähti jäljittämään etsintäkuulutettua ja kyseli kaikilta kuvaa näyttäen. Hän sai tietoa erilaisilta tyypeiltä ja jotkut eivät tahtoneet antaa tietoa, ellei luvassa ollut heille ylimääräistä. Silloin merenneito tarjosikehoaan, mutta jos se ei kelvannut sai helminen miekan terä kelvata. Huvikseenhan merenneito oli tähän ryhtynyt, mutta hän myös piti toisten pelottelusta ja uhkailusta siihänhän tuli hallitseva tunne esiin.

Yö meni kuullustellessa eri henkilöitä ja jäljittäessä etsintäkuulutettua. Eihän edes tiennyt miehestä mitään, mutta jos tuon pärtäilmoitus oli ilmetynyt kapakkaan piti tuon olla aika lähellä. Alvara sitä paitsi oli päätynyt seuraavan päivän aamulla Quinnin metsän suoalueelle. Kosteus ympäröi ilmaa ja aamuinen sumu oli täysin normaalia suoalueella. Alvara jopa nautti siitä kosteudesta ympärillään olihan hän kirjaimellisesti kala kuivalla maalla. Hän kyllä kykeni lievittämään merenhaluaan suolaveteen kaatamalla suolaa veteen, mutta ei se tietenkään korvannut merivettä. Merenneidon keltaiset silmät loistivat sumun välitse ja tarkkailivat sumuista ympäristöään. Kuului ääniä, märkiä askelia, mitö nyt suolla yleensäkin. Täältä toki sai karpaloita, joten ehkä joku oli keräilemässä niitä, ehkä hän voisi kysyä tältä keräävältä henkilöltä. Alvara lähti liikkumaan kohti ääntä. "Huhuu! Onko siellä joku?" hän huhuili kauniilla äänellään, joka saisi miehen kuin miehen huomion itseensä. Hän lähestyi sumun seasta löytyvää tummaa hahmoa ja kun hän pääsi pääsi tarpeeksi lähelle saattoi hän todeta löytäneensä vahingossa kohteensa.
Mies oli kyyristynyt jonkun kuolleen eläimen ruumiin ylle ja näytti leikkaavan siitä lihaa irti. Tuon huomatessa iso kokoisen naisen saattoi mies hieman säikähtää. "Mi-Mitä helvettiä!?" mies älähti hermostuneen ja pelokkaan sekaisella äänellä. Alvara sulki silmänsä ja otti roolia itselleen, kunnes rauhallisesti aloitti. "Anteeksi, pelästytinkö sinut, minä vain olin... Eksynyt. En tiedä mihin suuntaan mennä tässä sumussa", hän puhui miehelle kuin olisi oikeasti eksynyt. Mies näytti hieman epäilevän ja yritti hahmottaa minkänäköinen nainen oli kyseessä. Mitä Alvara näkyi oli tumma varjo ja keltaiset hohtavat silmät. "Ah, et sattuisi tietämään mistä löytäisin lähimmän kylän?" nianen kysyi nyt kyykistyen ja ojentuen kohti miestä niin, että tuo saattoi nähdä hänen kauniit kasvonsa ja rintavakonsa. Mies nielaisi.

//Janni! Se olis fisukokous!"
Mori
 

Re: That target is mine!

ViestiKirjoittaja Janni » 11 Syys 2016, 21:57

Trent Mithon

Helvetin suonsilmät, saatana! Kiroten mielessään mies veti jalkaansa irti suon märästä ja pehmeästä maastosta. Onneksi hän oli jättänyt raskaan varustereppunsa lähikylän majataloon, sen kanssa tästä ei olisi tullut yhtikäs mitään. Miltei joka askeleella, jalat upposivat vuorotellen. Siitä syystä, hän oli jäänyt jälkeen jäjittämästään kohteesta. Typerä idea lähteä oikaisemaan suon poikki, hemmetti ei tämä säästänyt aikaa yhtään. Trentin oli pakko kääntyä kohti suon reunaa, ei tästä muuten tullut mitään.
Ähkien ja vaivoin, vedenpoika pääsi niin sanotulle kuivalle maalle, missä maasto oli kuivempaa. Lähtien kiertämään suonreunaa pitkin Trent yritti kuunnella ympäristöään, tämä sumu oli niin sakeaa, ettei eteen nähnyt puolta metriä pidemmälle. Aamu oli varhainen, joten suokin oli hiljainen. Miehen oli siis helppo erottaa kaukaiset äänet, kun ne viimein kantoivat hänen korviinsa. Puhetta. Käsi kävi laskeutumaan miekan kahvalle valmiiksi.
Ilmoituksessa ei oltu sanottu, että kohde kulkisi jonkun kanssa. Kulmat kurtistuivat, oliko joku löytänyt tuon ennen häntä?

Askeleet muuttuivat ripeämmiksi, mutta sitä myöten myös haarniskan helinä. Se sai miehen pysähtymään, hän pelottelisi kohteen pakosalle jo ennen kuin olisi ehtinyt edes tervehtiä. Tämä oli otettava rauhallisesti, ehkä hän hämäisi ja yllättäisi? Trent kävi suuntaamaan ääniä kohti, erottaen toisen puhujista olevan nainen. Ote aseesta kävi hievenen hölläämään, mutta se ei päästänyt irti.
Veren rautainen haju iski yllättäen sieraimiin, Trent ei jäänyt jahkailemaan sen haistaessaan. Veri ei ikinä tietänyt hyvää. Miekan metallinen terä päästi äänen, kun se vefettiin vauhdilla huotrasta. Pari nopeaa askelta ja hän jo erotti kaksi hahmoa sumun keskeltä. Hän oli nähnyt kohteensa kulkevan suolle päin aiemmin, joten miehen siluetista ei voinut erehtyä. Harmillisesti tuo ehti ennakoimaan ja väistää raskaan miekan terän, joka kävi uppoamaan maahan. Noh ainakin hän oli saanut tämän vaarallisen miehen kauemmaksi tästä naisesta.
Janni
 

Re: That target is mine!

ViestiKirjoittaja Mori » 11 Syys 2016, 22:24

"Jos kylään kaipaat sinun olisi käveltävä koilisen suuntaan", mies totesi avuliaan tapaisesti, johon Alvara soi hymyn. Hän ei kuitenkaan liikkunut vaan näytti hieman yllättyneeltä. "Näen, että olet aamiaisen teolla kenties? Saanko liittyä seuraan siksi aikaa, kunnes tämä sumu hälvenee?" hän kysyi vienosti ja mies näytti epäröivän. Täytyihän etsintäkuulutetun olla varuillaan ja kyllä Alvara tiesi sen, hän vain puski hieman enemmän itseään miehen puoleen. "Sitä paitsi pieni tuli sekä seura ei tekisi ollenkaan pahitteeksi", hän leperteli miehelle ja mies näytti hetken yllätyksestä kohottavan kulmiaan. "Vai on neiti sellaisia naisia?" tuon ilme tuntui muuttuvan voiton riemuiseksi, kun merenneitoi antoi sellaisia signaaleja itsestään. Lisäksi miehen oletukset vahvisti naisen sievä nyökkäys. MIes oli juuri nousemassa ja sanomassa myöntävästi hänelle, kun kuului ääniä.
Helisevä haarniska ja katanan kimalta terä näkyi sumun seasta kun se tavoitteli etsintäkuulutettua. Merenneidon ilme oli yllättynyt, mutta ei positiivisella tavalla. Kun mies mies katanansa kanssa tuli esiin. Joku oli myös etsintäkuulutetun perässä siis kuin pelkästään hän. Noh, etsintäkuulutettu onnistui väistämään toisen katanan ja näytti vetävän oman miekkansa esiin. Alvara seurasi hetken ilmestynyttä miestä hohtavilla silmillään, kunnes tunsi sykähdyttävän hajun tuosta. Tuosta ei voinut erehtyä ja hänen kulmansa menivät kurttuun. Hän otti askeleen kohti taistelutantaretta. Hän vihasi häiritsiöistä ja jos mokoma kalamies luuli hänen saaliinsa vievän vain sen takia, että hän esitti avutonta naista. Kai sitä piti vain näyttää oikea luonne.

"Hei!" Alvara karjaisi äänellä, joka ei ollut kirkas ja kaunis vaan matalan ja kantava. Etsintökuulutettu tuntui pysähtyvän hetkeksi ja näytti säpsähtävän, mitä nainen oikein halusi Voisi odottaa hetken, että hän hoitaisi tämän varjostajan katanansa kanssa ja sitten naiseen. Merenneito kuitenkin lähti liikeelle syöksyen katanaa pitelevän miehen ohitse ja tarttui etsintäkuulutettuun. "Tämä on kuule minun!" hän ilmoitti ohi mennen raahaten miestä mukaanaan tuon kauluksesta. Hetken hämmennystä toinen näytti potevan, kunnes heräsi tilanteeseen. "Mitä helvettiä! Päästä irti! Mitä sinä-" mies karjui ja riuhtoi, mutta Alvara vain löi toista kasvoille vailla huolen häivää soma hymy huulillaan. "Shhh, saan sinusta hyvät rahat jos tulet vain kiltisti mukaani, toki voin leikata sinulta muutaman raajan jos sitä haluat", hän totesi ja sai miehen hiljentymään.
Mori
 

Re: That target is mine!

ViestiKirjoittaja Janni » 11 Syys 2016, 22:54

Trent kohotti miekkansa, toinenkin oli vetänyt oman aseensa esiin. Hän kävi päälle armotta, täyttäen suon aavan aukean metalin terävilla kilahduksilla ja kalahduksilla. Tämä ryöväri ja murhaaja oli varsin yllättynyt koko tilanteesta, mutta pikku hiljaa alkoi saada puolustustaan ylös.
Yllättävä ääni kuitenkin keskeytti kaksikon hetkelllisesti ja molemmat miehet vilkaisivat taaempana seisovaan naiseen, joka oli kuulostanut varsin topakalta. "Hei." Trent vain tokaisi kuin tervehdyksenä takaisin ja käänsi sitten huomionsa takaisin mieheen, joka harmikseen ei nyt kunnolla ennättänyt havahtua vastustajan liikkeeseen ja sai viillon käsivarteensa.

Nainen yllättäen asteli Trentin takaa ja kävi tarttumaan mieheen, joka oli yhtä kummastunut tilanteesta mitä vedenpoikakin. Nainen ilmoitti miehen kuuluvan tuolle ja ryhtyi raahaamaan saalistaan kauemmas. "Mi- Hetkonen!" Trent kapinoi vastaan, käyden kiiruhtamaan kaksikon perään.
Nainen siis oli myös tämän kohteen ja rahojen perässä. Tuon harmiksi hän ei pitänyt jakamisesta. Tren kohotti miekkansa ja sukautti sen ala kautta alempana raahautuvan miehen kurkulle, samalla kun miekan kärki oli kohdistettu kohti naisen kurkkua. "Minä hyökkäsin ensin, joten hän on minun." Trent ilmoitti. Mies sai nyt pienen tovin erottaa ilmasta jotain tutun hajuista, jotain kalamaista. Mies kurtisti hieman kulmiaan ja huomaamattomasti haistoi itseään, mutta ei, kyllä se haju lähti tuosta naisesta.
Janni
 

Re: That target is mine!

ViestiKirjoittaja Mori » 11 Syys 2016, 23:12

Huvittavaa oli se kuinka mies hänen takanaan näytti aivan laimnlyödyltä tai enemmänkin todella hämentyneeltä koko tilanteesta. Kapinointi miehen huulilta sai Alvaran vain hymyilemään itsekseen. Kun miekan siro terä kävi lähelle hänen kurkkuaan pysähtyi Alvara. Mies selkeästi ei ollut jakamismielellä eikä kyllä merenneitokaan. Hän seisoi täysin paikallaan juurikaan reagoimatta toisen sanoihin. Ei kulta pieni, et hyökännyt ensin nainen ajatteli hymy huulillaan ja hän lipaisi noita huulia kunnes antoi päänsä retkahtaa päin miekkaa pitelevää miestä. "Haaaah?" kuului naisen kurkusta, kun hänen naamansa vääntyi kyselevän aggressiiviseen ilmeeseen. "Kuule sintti, se joka hyökkäsi ensin olin kyllä minä", Alvara ilmoitti ja tarttui miekan kärkeen. Hän pyörähti salaman nopeasti ja potkaisi miekan pois tieltään. Mies hänen käsissään vain huudahti pelästyneenä siitä, että menettäisi päänsä. "Turpa kiinni, oletko nainen?" Alvara ärähti ja veti miekan reisiremmeistään. Helminen miekka kimalsi sumussa.
Äkisti alkoi kuulumaan kikatusta, kun merenneito katsoi miehen kasvoja nyt tarkemmin. He molemmat varmasti haisivat kaloille ja haju oli selkeä heidän paikalla olessaan. Hohtavan keltaiset silmät menivät viiruiksi, kun merenneito piti tiukan otteensa saalissaan. "Eikö se mene niin, että se löytäjä saa pitää? Kuka oli paikalla ennen sinua?" hän uteli kauniin äänen kera ja repi miehen käsissään ylemmäs vierelleen ja piteli helmiäistä miekkaansa tuon kaualla. Hän hitaasti viilsi miehelle pienen haavan, josta lähti tuore ja voimakas raudan haju. Alvara katsoi kokoajan toista saaliin hakijaa, mutta samaan aikaan hän hitaasti nuolaisi saaliinsa verivanaa, aina haavan loppuun. Veren maku oli täyteläinen, ihana ja ennen kaikkea himottava.

Hän muisteli etsintäkuulutusta, että kohteen täytyi olla jollain tavalla elossa. Kai Alvaran täytyi pitää toinen elossa, mutta tuolle järvisintille hän ei antaisi toista. Ei ainakaan ilman pientä kahanointia. "Eikä kukaan sanonut, että tämä on sinun. Hän on minulla, joten hän on minun", Alvara selvensi vino virne kasvoillaan. Hän ei laskenut miekkaansa ja oli valmir ottamaan toisen vastaan vaikka se tarkoittaisikin saaliin heittämistä suonsilmään. Ei merenneidolle ollut ongelma noukkia toista uppoavaa poiskaan sieltä.
Mori
 

Re: That target is mine!

ViestiKirjoittaja Janni » 12 Syys 2016, 09:43

Sintti?! Trentin katse kapeni. Näyttihän naikkonen olevan häntä muutaman sentin pidempi, mutta ei hän mikään kääpiö ollut. Kommentti kyllä myös vihajaili sitä, että nainen itsekin oli erottanut hänen olevan vedenelijä. Hän tuolle sintit näyttäisi.
Miekka käytiin potkaisemaan pois tieltä, mutta mies palautti sen valmiiseen asentoon eteensä. Nainen itsekin veti miekkan esiin, kunhan oli saanut hiljennettyä panikoivan miehen otteesaan.
"Et näyttänyt tekevän mitään sen erikoisempaa, joten päätin nopeuttaa prosessia." Trent vastasi toiselle takaisin. Miten jonkun kikatus saattoi olla näin ärsyttävä?

Vetehistä ei piitannut paljoa, kun nainen kävi viiltämään saaliinsa kaulaa. He molemmat tiesivät, että mies pitäisi olla hengissä maksua vastaan, muuten hän olisi kyllä voinut ottaa itse pään ja antaa toisen syödä loput miehestä, siltä tuo lipominen ainakin näytti.
"Minun sitten täyttyy ottaa hänet sinulta väkisin." Trent ilmoitti ja sen enempää ei jaksanut enää jahkailla, vaan kävi halkomaan miekallaan kosteaa ilmaa ja kokeilli millainen puolustus toisella oikein oli kylkensä varalle. Vaikka vastassa oli nainen, kyllä hän erotti milloin saattoi antaa olan takaa.
Janni
 

Re: That target is mine!

ViestiKirjoittaja Mori » 12 Syys 2016, 10:39

Miehen mielestä merenneito ei tehnyt mitään suurta prosessia etsintäkuulutetun kiinni ottamiseen. Olisi Alvara voinut näsäviisaasti alkaa kyselemään oliko toinen kuullut sellaisesta kuin vapaaehtoisesta mukaan tulemisesta tai lisämaksusta. Hän oli pettäjä, katala ja viekas. Hän ei kaihtanut keinoja saadakseen haluamansa. Sintti totesi sitten lopulta, että aikoisi ottaa etsintäkuulutetun häneltä väkisin. Alvaran hymy vain leveni. Hän oli toki kaivannut rauhallista kiinni ottoa, mutta sintin ilmaantuminen paikalle oli virkistänyt aikaista aamua. Kun terävä miekka alkoi liikkua sintin otteessa merenneito ei antanut vaistojensa saatika refleksien olla unenmailla. Kylkeen suunnattu osuma pysähtyi kuin seinään, kun helmiäinen terä otti sen vastaan. Terät kalisivat toisiaan vasten, kun nainen oli pysäyttänyt yhdellä kädellä miekan. Hänen oli toki vaikeaa pitää miekka paikoillaan vain yhdellä kädellä, kerta toisessa kädessä riippui etsintäkuulutettu kauluksestaan kiinni.
Hetken nainen taisteli miehen miekan kanssa pitääkseen erossa kyljestään, mutta sitten hän lähti liikeelle. Helmiäinen terä viileitti pitkin toisen miekan terää kohti sinttiä. Nainen yritti sivaltaa toisen kasvoja miekallaan ja sen jälkeen hän tarrasi etsintäkuulutettuun paremmin pamauttaakseen itseään hieman lyhemmän miehen sinttiä vasten. Ei toinen soivi tökkäistä miekkaansa suojaksi, sillä silloin etsintäkuulutettu olisi kahtia ja kuollut. Alvara jatkoi yhdellä kädellään hyökkäilyä. Entisenä sotilaana oli heille opetettu yhdellä kädellä tappelu, jos vaikka sattuisi jommankumman käden menettämään tai se olisi sidottu. Sivallus yritykset kohti miehen haarnikan herkkiä kohtia olivat nopeita ja tarkkoja. Toki merenneito otti itsekin miehen terästä, ehkä enemmänkin kuin sintti. Sillä hänellä ei tietenkään mitää haarniskaa ollut, vaan pelkkää ihoa, mutta hän ei pelännyt haavoja tai pientä kipua.

Ehkä se oli sumukin, joka esti fataalimpien haavereiden antamisen ja tähtäämisen. Etsintäkuulutettua ei kuitenkaan annettu livistää, kunnes tuo otti itse ohjat käsiin. Mies ei näemmä jaksanut enää olla roikotettavissa vaan tarttu naisen käteen ja väänsi sitä. Merenneito säpsähti kipua ja sai samaan aikaan sintin miekasta poskelleen. Hän säpsähti uudestaan kun kovempi kipu aalto värisytti hänen kehoaan ja hänen oli päästettävä irti etsintäkuulutetusta. "Hei!" hän huudahti turhautuneena ja yritti saada miehen vielä käsiinsä, mutta tuokin oli vetänyt miekkansa esiin.
Mori
 

Re: That target is mine!

ViestiKirjoittaja Janni » 12 Syys 2016, 12:11

Naisella oli refleksit kohdillaan, mutta roikottaessaan etsintäkuulutettua, kykeni tuo lähinnä vain puolustautumaan Trentin iskuilta. Hän kokeilli toisen kykyjä, yrittipä upottaa raskaan terän ranteeseenkin, että tuo olisi miehestä päästänyt irti, mutta ei. Helmiäisen terän käydessä uhkaavasti kohti kasvoja, käänsi Trent miekkansa väistimen suojaksi, joka hoiti hommansa niin kuin kuului ja esti terän ikävän kosketuksen.
Trentin harmiksi merenelävä kävi sysäämään etsintäkuulutettua häntä päin. Miekalla toista ei tietenkään voinut ottaa vastaan, joten potku mahaan sai tuon takaisin kauemmas, samalla kun miekkailu kääntyi päälaelleen. Trent puolustuksessa ja tämä nainen hyökkäsi päälle. Mies murahti tyytymättömyyttään.

Toinen tiesi minne tähdätä. Reidet olivat ilman haarniskaa, jotta liikkuminen olisi ketterämpää, joten pari nasautusta jalkaan sai housujen kankaan- ja ihon rikki, muttei jalkaa liikunta kyvyttömäksi.
Tilanne yllättäen sai käänteen, kun saalis kävi pistämään hantiin ja vääntäytyi irti naisen otteesta. Trent käytti tilaisuuden hyväkseen ja sai pienen haavan toisen poskeen. Harmillisesti heille molemmille etsintäkuulutettu veti oman miekkansa esille. "Katso mitä teit!" Tren murahti naiselle, kääntyen aseensa kanssa miestä kohti. Tuolle ei kannattanut kääntää selkää, pakenisi taikka kävisi vielä niskaan.
Janni
 

Re: That target is mine!

ViestiKirjoittaja Mori » 12 Syys 2016, 12:41

"Turpa kiinni senkin ahven!" Alvara huusi sintille, joka niin kävi syyttämään häntä, että nyt etsintäkuulutettu oli päässyt irti. "Itse hyökkäsit!" hän sanoi ja veti toisenkin helmiäisen miekan toisesta reidestään. "Jos et olisi hyökännyt näin ei olisi päässyt käymään, joten pidä vain turpasi kiinni", merenneito totesi. Hän ei jäänyt odottamaan vaan hyökkäsi etsintäkuulutettua päin. Nyt kun tuo oli valpas ja tietoinen hänenkin osallisuudesta viemään mies putkaan osasi tuo varautua isokokoisen naisen aikeisiin. Miekat kalahtivat yhteen, mutta Alvaran hymy ei hyytynyt. Hän pakotti miestä perääntymään voimallaan ja kehollaan. Jos lähistöllä olisi laisinkaan kirkasta vettä kykenisi nainen upottamaan miehen mukanaan sinne. Toki sintti oli vedessä elävä, kalalta kun haisi, mutta se ei silti estänyt häntä viemästä miestä mukanaan. Eihän toinen tiennyt, että hän kykenisi pitämään miehen elossa veden allakin.
Alvara veti miekkansa pois ja potkaisi etsintäkuulutettua niin kovaa kuin kykeni kylkeen. Isku oli kova ja saattoi kuulla, kuinka se murskasi pari kylkiluuta mukanaan. Mies huusi kivusta ja jäi makaamaan maahan, jolloin neito kääntyi sinttiin päin. "Niin, mihinkähän me jäimme?" hän kysyi aikoen käyttää kaiken ajan toisen kanssa asiasta selvittämiseen. Tietysti kyse oli kisasta, jonka palkintona oli etsintäkuulutettu ja siitä saatavat rahat. Mies ei hetkeen kyljen murtumisen kivuiltaan noussut, ensinäkin tuo kakoi happea ja hieman vertakin. Selkeästi etsintäkuulutettu ei ollut varautunut sellaiseen naiselta. Kuinka joku kykeni potkaisemaan niin lujaa, mutta eihän etsintä kuulutettu tietenkää tiennyt keiden kanssa pelleili.

Kun Alvara oli vihdoin vapaat kädet, hän saattoi hyvinkin keskittyä itse hyökkäämiseen kohti sinttiä. Hänhän ei aikoisi antaa saalistaan toiselle vapaaehtoisesti ainakaan. Tämä käytiin läpi terien kimaltaessa sumussa.
Mori
 

Re: That target is mine!

ViestiKirjoittaja Janni » 12 Syys 2016, 13:33

"Tch, valas." Trent tuhahti takaisin naisen nimittelylle. Oli muka hänen syynsä, että mies oli saanut aseensa esille, saattoihan se olla osittain totta, mutta ei Trent sitä noin vain myöntänyt. "Mitä itse lähdit haastamaan minut. Olisit luovuttanut hänet, niin näin ei olisi käynyt." Mies totesi välinpitämättömästi, jääden sitten seuraamaan kuinka nainen itse aikoi hoitaa etsintäkuulutetun takaisin aioihin.
Parempi näin, Trent saisi säästää hetken energiaansa, sillä leikki ei olisi vielä ohi.
Mies saattoi laskea miakkansakin alas rennosti, seuraten näytöstä edessänsä.

Vai potkia tyttö tykkäsi, parempi pistää korvan taakse. "Sillä lailla, nyt joudun kantamaan hänet" Trent valitti miehen saatua ikävän kuuloisen iskun kylkeensä. Tämä nosti miekkansa takaisin ylös, naisen ollessa selvästi valmis. Mies vaikeroi maassa kylkeään pidellen, tuo ei ainakaan pieneen hetkeen tuosta liikkuisi. Tuollainenko lurjus oli murhannut jonkun, kaikkea sitä näkikin?
"Jäimme siiihen, että lakkaat tuhlaamasta aikaani." Vetehinen vastasi, osoittaen vaativana miekallaan naista, joka valitettavasti kävi uuteen hyökkäykseen, tällä kertaa kahden miekan kanssa. Metalli kävi kilahtamaan jälleen. Kaksinkäsin pidellen aseestaan antoi Trent aseen koko painon lyödä naisen siroja helmiäis miekkoja vasten.
Janni
 

Re: That target is mine!

ViestiKirjoittaja Mori » 12 Syys 2016, 13:56

Kalina yltyi kun miekan raskat terä laskettiin vasten helmiäisiä teriä. Alvara ei tehnyt liikettäkään kasvoillaan, hänen kasvoilleen vain ilmestyi raaka hymy. "Kuule vesimittari, se en kyllä ollut minä, joka haastoi", hän ilmoitti ja sivalsi raskasta miekan terää pakottaen sen pois tieltään ja sitten nainen raa-asti vain antoi miekkojensa puhua puolestaan. Jos miehelle aika oli tärkeää, niin mikäs siinä. Sintillä oli otsaa syyttää häntä, hän oli löytänyt kohteen ensin ja saanut täämn ensin kiinni, vain sen takia, että mies oli muka hyökännyt ensin oli tuo muka hänen ja hänkö muta haastanut toisen? Ei haasteesta kylläkään ollut mitään puhetta hänen kohdallaan itsehän mies kohotti miekkaansa häntä päin. "No ihan hyvä, että joudut kantamaan. Kerta et varmastikaan jaksa tuollaisella sinttikehollasi", merenneito laukoi nimityksiä. Sanasodassa kaikki oli sallittua. Hän yritti sivaltaa kavalisti miestä ranteisiin, jotta saisi tuon pudottamaan aseensa. Näin hän voiti vain noukkia aseen itselleen ja sivaltaa "serkkunsa" hieman huonompaan kuntoon.
Merenneito kuitenkin piti silmällä vähän väliä miten heidän niin sanottu palkinto jaksoi. Tuo edelleen oli maassa kasvot nurmikolla sikiö asennossa täristen vielä hänen potkustaan. Selkeästi se oli tehnyt ehkä enemmän tuhoa kuin oli ollut tarkoitus. Aika haavat hoiti, kunhan mies ei ollut kuoleman kielissä niin kaikki hyvin. Nainen sivalsiu ilmaa miehen kasvojen edessä huolettomasti, sen oli tarkoitus olla harhautus ja sitten hän hyökkäsi miestä kohti koko painollaan, mutta ei miekat ojossa. Hän tarttui tuota olkaa, otti ilmalentoon mukaansa ja yritti paiskata kohti suon silmää. Oli tietysti se mahdollisuuss, että he molemmat joutuivatt suon silmään.
Mori
 

Re: That target is mine!

ViestiKirjoittaja Janni » 12 Syys 2016, 14:48

"Et antanut minulle pahemmin vaihtoehtoja, aivoton meduusa!" Trent suolsi naiselle takaisin, olihan toinen käynyt hävyttömästi raahaamaan hänen saaliinsä nenän alta. Ja sitä paitsi, oli hän antanut toiselle pienen tovin harkita peräntymistä.
Nainen viheliääsi yritti samaa taktiikkaa käyden terällään iskemään kohti Trentin ranteita. Terän onneksi otti vastaan hanskan paksu nahka, joka repeytyi, mutta iho ei edes naarmuuntunut. Harmllisesti isku kävi yllättämään hänet, joten ote pääsi herpaantumaan hitusen, mutta miekka ei ennättänyt tippua maahan, kun Trent nappasi miekan päästä roikkuvaan kaulanauhaan, jonka päässä killlui kultainen sormus. Sen avulla mies käytti miekkaansa kuin ketju nuijaa, jota jeilautti naista päin. Osui tai ei, veti Trent aseen takaisin kunnolliseen otteeseensa, valmiina taas puolustautumaan.

Kamppailu kävi tasaväkiseksi, pikku naarmuja oli siellä täällä puolin ja toisin, mutta kumpikaan ei saanut taistelun pättävää iskua perille. Trent näytti turhaantuneelta, mutta mitä pidemmälle tappelu jatkui, kävi ärtymys antamaan lisää puhtia hänelle.
Taiselu päätyi kuitenkin kuin seinään, naisen käydessä tekemään erikoisen liikkeen. Trent yritti sysäistä toisen itsestään kauemmas, mutta päälle tuo valas tuli. Ei hän yksin kuitenkaan aikonut kaatua upottavaan maahan. Käsi kävi hamuamaan noita merensinisiä hiuksia otteeseensa, "Hemmetin sinivalas!" Trent ärähti.
Janni
 

Re: That target is mine!

ViestiKirjoittaja Mori » 12 Syys 2016, 15:51

Miehellä oli konsteja kuin konsteja hihassaan. Miekka vedettiin kuin bumerangi takaisin sintille ja samaan aikaan toivottiin, että miekka tekisi jotain pahaaki naiseen. Merenneito väisti miekan terän uljaasti taipuen kauniiseen siltaan ja siitä hän ponnisti aina käsilleen ja takaisin jaloilleen. Tanssijan kauniit, vivahteelliset liikeet olivat taistelussakin todella hyödyllisiä, sitähän vääntyi vaikka mihin jos halusi. Taistelu tosiaan oli väkitasaista, eikä merenneidolla ollut muutakaan tekemistä kuin käydä iholle, kirjaimellisesti.
"Oh. No voi kiitos sintti", Alvara totesi lennossa, kun mies nimitti häntä sinivalaaksi. Olihan sinivalas merten kuningas suurella koollaan ja sillä lailla. Kaunis ja uljas nisäkäs, mutta saamaan aikaan merenelävä. Alvara kyllä oli laskelmoinut hänen heittoaan ja miehen aikeita, totta kai tulossa oli se klassinen "tartu hiuksiini" kohtaus. Miehen sormeet tarttuivat hänen hiuksiinsa vetäen niitä mukaansa. Alvaran keho nytkähti miehen käden vedosta ja hänen tasapainonsa horjahti, mutta hän ei koskaan kiljunut kivusta. Hän saattoi käyttäytyä välillä kuin neidin pitikin, mutta aina kaikessa taistelussa hän ei kiljunut kuin mikäkin tyttö hädässä. Sen sijaan hän vain murahti.

Siinä sitä sitten mentiin kohti suon silmää. Yhdessä miehen kanssa. Sintti näytti ärtyneeltä, johon hohtavan keltaiset silmät vastasivat hymyilemällä omaa katalaa ilmettään. Suo otti heidät hyvin yhteen ja merenneito kykeni vielä nopesti jaloilleen, ennen kuin suon silmä alkaisi syömään heitä. Hän yritti talloa sintin syvemmälle maahan ja päästä itse pois nopeasti.
Mori
 

Re: That target is mine!

ViestiKirjoittaja Janni » 12 Syys 2016, 17:13

Selälleenhän siinä kaaduttiin suojon, nainen hänen mukanaan. Ote hiuksista kirposi lopulta, mutta siitä se kisa suosta ylös rämpiminen alkoi. Trent yritti kahmaista naista jalasta ja nykäistä vauhtia samalla, päästäkseen itse ylös ja vetäen toisen takaisin suohon. Rämpiminen saattoi olla molemmin puolista, eikä aseitakaan kunnolla pystynyt siinä heiluttelemaan, maaperän käydessä rämpimisen takia niin pehmeäksi, että siitä ylös pääseminen vaikeutui.
Etsintäkuulutettu oli sillä aikaa päässyt kontilleen ja katseli hetken riitapukareiden menoa, mutta pakotti ruumiinsa pian liikkeelle, tämä oli tuon ainoa mahdollisuus.

"On siinäkin... melkoinen soturi! Tyrkäät suohon, etkö parempaan pysty?!" Trent vähäteli, kammeten itseään ylös kaikin voimin, yrittäen edelleen hankaloittaa naisenkin tilannetta päästä ylös, jos mahdollista. Miekastaankin Trent otti tukea, työntäen itselleen vauhtia. Vaatteet olivat märät ja aamua ei ollut mikään lämpimin, mutta niin sanotusti kylmän veden kalana, se ei häntä haitannut.
Janni
 

Re: That target is mine!

ViestiKirjoittaja Mori » 12 Syys 2016, 17:42

Sintti kahmaisi jalasta ja sai naisen kaatumaan märkään sohjoon. Hän vain murahti sintille ja pyrki ylös. Samaan aikaan kohde näytti tajunneen saavansa mahdollisuuden paeta, no niinpä tietenkin. Alvara puri hammasta ja yritti ylös, mutta mies näytti saavan itsensä ensin ylös ja yritti vielä hankaloittaa hänen tilannettaan. Merenneito ei sitä suonut vaan tarttui toisen miekkaan, jolla tuo yritti saada itselleen vauhtia. Miekan terä oli tietysti ilkosen paljas ja kun nainen puristi tuntui ikävältä saada erästä, mutta merenneito veti määrätietoisesti miekan miehen käsistä saadakseen toisen kaatumaan tai edes horjahtamaan. Jos hän ei saanut kohdetta ei kyllä mieskään tulisi saamaan. Siinä he saisivat vaikka loppu päivän kammetta itseään suon silmästä ja mitä enemmän rimpuili sitä nopeammin suon silmä odotti heitä hapettomaa kehtoonsa. "Turpaasiko kaipaat?" Alvara vastasi toisen vähättelyihin ja alkoi hitaasti repiä miestä itseään päin.
Punainen neste Alvaran kädessä sekoittui märkään massaan, kun hän kampesi itseään ylös ja sai itsensä nelin kontin. Suolla oli kylmä näin aamulla, mutta hän oli meren eläviä, meri vesi toki saattoi olla lämmintä, mutta Alvara piti siitä, että vei saaliinsa syvälle meren pimeyteen, jossa lämpötilakin oli hyvin kylmä. Toisaalta taisi olla tuolla kalapojallakin samat tottumuksen. Vesi kun tuppasi tuntumaan aina vähän erilaisemmalta kuin ilma. "Sinun takiasi se mies karkaa! Jos vain olisi antanut minun viedä se, koska se oli alkujaan minun, ei tätä olisi käynyt", merenneito sanoi ja kahmaisi mutaa haavoittuneeseen käteensä ja heitti sillä miestä päin naamaa. Hän oli mudassa muutenkin, mutta häntä ei kiinnostanut. Hän halusi pois tästä mutapainista.

Hän oli päässyt nelin kontin repimällä miehen alustakseen tai johonkin siihen lähelle. Hän katsoi kylkeään pitelevää miestä, joka hitaasti yritti paeta paikalta, minkä kivultaan kykeni. "Hyvinhän se liikkuu, miksi sinun pitäisi se kantaa?" merenneito kysyi ja tarrasi mudassa kierivään mieheen. Hän piti tuota edelleen vauhti alustanaan ja yritti päästä jaloilleen ja pois tästä mutamössöstä. Hän oli jo aikoja sitten päässyt irti miehestä ja nyt vain yritti potkia toisen syvemmälle suo mössöön.
Mori
 

Seuraava

Paluu Suoalue Nenad

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron