Sivu 2/5

Re: That target is mine!

ViestiLähetetty: 12 Syys 2016, 18:52
Kirjoittaja Janni
Pärställeen siinä mentiin, kun miekka vedettiin alta tukemasta. Ärähtäen Trent oli alkupisteessä ja kampailu naisen kanssa sai jatkua. Suo heidän allaan sekottui syvemmän maaineksen kanssa ja muuttui löysäksi mudaksi, joka tahri kaiken mihin vain koski.
Trentkin huomasi etsintäkuulutetun aikeet, tietenkin toisella oli siitä jotain hänelle nillitettävää. "Olisit itse murtanut siltä jalan kyljen sijaan!" Mies ärisi tuolle takaisin. Vastaukseksi hän sai kourallisen mutaa päin kasvojaan. Mies kyllä yritti suojata itseään miekalla, mutta mutaköntti vain halkesi kahtia terään asuessaan ja osui häntä naamaan siitäkin huolimatta.
Käsi kävi pyyhkimään silmiään mudasta, joutui hän sitä sylkemään suustaan. "Kuinka lapsellinen oikein olet?!" Trent äyskähti, naamamudan tahrimana.

Nainen oli päässyt mutahaudasta ennen häntä ja nyt kehtasi potkia häntä syvemmälle. Tietenkin Trent tarttui mokomaa jalasta ja yritti vetää takaisin, mutta jos ei, niin toinen sai luvan toimia hänen köytenään. Tässä vaiheessa kivuistaan huolimatta mies oli päässyt jaloilleen ja omaa miekkaansa käyttäen lähtenyt puoli juoksua kohti suon reunaa.

Re: That target is mine!

ViestiLähetetty: 12 Syys 2016, 19:21
Kirjoittaja Mori
"Minä olen niin lapsellinen kuin haluan olla!" Alvara kommentoi sintin sanoja ja käänsi päänsä miehestä. Nainen kuitenkin sai miehestä oikean ankkurin, kun toinen yritti vielä saada hänet takaisin suon siimeen takertumalla hänen jalkansa ympärille. Alvara katsoi toista hohtavilla silmillään ja hymähti vain ja lähti raahaamaan miestäkin siinä mukanaan pitkin mutaista maata, saisi edes hieman lisäväriä kasvoilleen. Sintti sai kuin saikin jalkansa lopulta alleen ja ryhtyi miekkansa kanssa oikein seilaamaan nopeasti kohti suon reunaa, mikä sai merenneidon tarttumaan tuon kauluksesta kiinni ja repimään itsensä tasolle. Hän pyyhki siinä samalla mutaa kasvoiltaan. "Hei, jos minä en saa sitä, et kyllä sinäkään!" merenneito avasi viimein suunsa kurkistaessaan kulmiaan. Hän katsoi toisen kasvoja, jotka olivat mudasta täytteiset, oikeastaan he molemmat olivat ihan yhtä mutaisi, kerta olivat yhdessä siellä myörineet. Kalaihmiset saattoivat kaivata hieman vettä peseytymiseen.
Alvara tuijotti miestä ja tuon mutaisia varustuksia pitkään, kunnes vain repesi kovaan nauruun. Hän nauroi aina kuivalle maalle päästyään, jonka jälkeen hän pyyhki hieman naurusta aiheutuneita kyyneliään. Milloin hän oli käyttäytynyt näin leikkisästi jonkun seurassa? Sitä tunsi itsensä ihan lapseksi. Merenneito ei antanut kuitenkaan naurunsa hämätä vaan nojautui toiseen ja tarrasi tuon kauluksista. Hän oli sentään miestä kymmenen senttiä pitempi, joten hänen oli helppo katsoa toista alas. Hän kuitenkin laski päätään hieman vinoon ja hänen silmänsä vaativat jotain... Kompromissia.

"No niin sintti, eiköhän selvitetä tämä nyt kunnolla", hän totesi tuijottaen tuota vaativasti silmiin.

Re: That target is mine!

ViestiLähetetty: 12 Syys 2016, 19:44
Kirjoittaja Janni
"Tch, siinäkös yrität minua estää!" Trent ärähti, naisen käydessä kieltämään saaliin häneltä. Jos tuo ei sitä saisi, ei sitten kukaan. Pinteestä tässä kuitenkin päästiin, kun toinen raahautui mudan keskeltä vetäen tuitupäisen miehen perässään. Ei siinä jahkelemaan kannatanut ryhtyä, vaan miekka ojossa saaliin perään.
Nainen kuitenkin kävi hänä estämään, niin kuin Trent itse oli toista kehoittanut. Haarniskan kaulus osa narahti kun siitä tartuttiin niin rivakasti. Jälleen hän kompuroi ja oli toisen tasolla. Äreä ilme nostettiin tuijottamaan toista. Parin sekunnin tuijotus kisa siinä oli, kunnes nainen purskahti nauruun. Tch, yhtä mudassa tuonkin naama oli, jos se tässä nauratti.

Trent kampesi itsensä ylös, miekka edelleen kädessään ja toisen käydessä vielä nappaamaan hänestä otteen, nousi ase varoittamaan naista. "Lakkaa kutsumasta minua sintiksi." Mies käski, eikä osoittanut ilmeellään muuta kuin ärtymysta ja jääräpäisyyttä. Nainen oli häntä kyllä pidempi, muttei se tarkoittanut että toinen häntä dominoi.
Nainen tahtoi selvittää tilanteen kunnolla. "Valitan, en pidä jakamisesta." Trent ilmoitti kantansa asiaan.

Re: That target is mine!

ViestiLähetetty: 12 Syys 2016, 20:14
Kirjoittaja Mori
"Niin en minäkään, sintti", Alvara totesi huokaisten ja pyöräytti keltaisia silmiään. Sintin miekka, joka oli kohotettu häntä varoittamaan, ei merenneitoa pelottanut. Se oli miekka, johon tarvittiin kaksi kättä. Rakas, mutta tappava. Miekka, joka tappoi jos sitä jaksoi nostaa ja sekös jos mikä sai naisen lipaisemaan huuliaan. Hänen ilmeensä oli viekas ja viekoitteleva. Ei hän yrittänyt miestä viekoitella, se ei ollut tarkoitus missään kohdassa, hänestä vain olisi mukavaa päästä selville, kumpi nyt lähtisi kirmaamaan saaliin perään. Sintti ei selkeästikään aikonut, eikä halunnut edes harkita siaa, kerta kylkiluiltaan murtunut mies oli päässyt jo hieman karkuun, ettei enää näkynyt. Alvara voihkaisi kovin dramaattisesti ja pyöräytti miehen ylättäen olkansa ylitse miekkoineen ja kaikkineen kohti maata ja sen jälkeen hän vain lähti saaliin perään huutaen vielä sintille. "Katsotaan kuinka nopea olet lahna!" hän huusi ja lähti juoksuun vikkelästi. Naisen koreat tanssijan jalat veivät häntä nopeasti kohti kohdetta. Hän ei epäröisi käyttää hieman kovempia aikeita, kuten mies oli sanonut, Yksi luuta tai muutama muu sellainen ei tekisi pahitteeksi etsintäkuulutetulle.
Alvara kuunteli takaansa kuuluvaa helinää. Ei tainnut lahna kauaksi jäädä, joka oli varsin harmillista merenneidolle. Hän mietti, miten karistaisi takaa-ajajansa ja kartottaisi missä karannut kohde oli juossut. Liian monta asiaa samaan aikaan, mutta merenneito kyllä hoitaisi sitten tämän takaa-ajan ensin. Alvara ei jaellut enää kohteliaisuuksia miehelle, vaan suoraan sanotusti otti tuon vastaan miekoillaan. Hänen silmänsä olivat keskittyneet kuin transsissa olevat.

Hiljaisena nainen saattoi näyttää kauniilta, mudasta huolimatta. Hänen viehkeät, elegantit liikkeensä viestittivät siitä, kuinka aseet olivat osa häntä. Niiden liike rata oli tarkka ja naisen vartalo taipuisa. Hän sai toki naarmuja reisiin, käsi varsiin, mutta yksikään ei enää osunut hänen kasvoilleen. Sellaista virhettä hän ei tehnyt enää toiste.

Re: That target is mine!

ViestiLähetetty: 12 Syys 2016, 20:57
Kirjoittaja Janni
Trent irvisti varoittavasti kuullessaan sanan sintin uudemman kerran ja vieläpä korostettuna. Mielten tasito siinä taidettiin käydä, kumpi ratkeaisi juoksuun ensimmäisenä tai kumpi kolkkaisi toisen? Tällä kertaa se oli nainen, joka yllätti miehen liikkeellään ja sai hetkellisesti tämän menettämään tasapainonsa. "Hei!" Trent ärähti nousten takaisin pystyyn kompuroiden, mutta samalla työnsi itsensä liikkeel, nainen kun oli ottanut varaslähdön.
Tietenkin toinen oli ketterä, eihän tuolla ollut haarniskaa päällään niin kuin hänellä, mutta sinnikkäästi Trent pysyi perässä. Oli hän joussut pitkin ja poikin metsiä haarniskan ja täysien kantamuksien kanssa, kyllä hän jaksaisi, jos olisi pakko.
Ehkä hän antaisi toisen napata saaliin ja nappaisi tuon sitten nokan alta?

Niin ei kuitenkaan vielä voinut käydä, kun nainen päätti hidastaa vauhtiaan ja olla jälleen aseidensa kanssa häntä vastassa. Naisen ruumis oli taipuisa kyllä ja viehättävä annetakoon se, mutta mies osasi erotella viihteen ja työnteon toisistaan, joten armotta hän kävi päälle. Tosin vain sysätäkseen naista raskaan miekkansa kanssa sivulle, jotta saattaisi jatkaa jahtia. "Hidastat itseäsikin turhalla pelleilyllä! Tätä menoa se nilkki on jo ties missä!" Trent murahti toiselle tyytymättömänä.

Re: That target is mine!

ViestiLähetetty: 12 Syys 2016, 21:15
Kirjoittaja Mori
Mies työnsi miekallaan häntä sivumalle, pois tieltä, mutta Alvara ei antanut sen tapahtua. "Niin, entä sitten? Itsehän tulit paikalle häiritsemään minun työtäni. tässä vaiheessa hän olisi jo ollut hyvissä käsissä, lukkojen takana. Minulla on rutkasti aikaa löytää hänet, voin mielelläni tuhlata aikaani sinuun", ei merenneitoa kiinnostanut mitä etsintäkuulutettu teki tai miksi tuo oli ylipäätään etsintäkuulutettu. hän oli vain huomioinut lappusen ja sen summan, mitä miehestä luvattiin. Sillä summalla nainen saisi mukavasti uutta kangasta uusiin asuihin ja ehkä muutaman korunkin aarearkkuunsa. Toki hän niitä vanhoja koruja myi tai jos ei jaksanut niin sitten vain heitteli ulos minne milloinkin.
Sitä paitsi sintti tuntui olevan selkeästi häntä halukaampi jahtaamaan miestä ehkä tuon tekojen takia. Oikeus kutsui vai miten se sanottiin? Alvara näytti hetken tyytymättömältä, mutta palautti vienon hymyn kasvoilleen, kun kuunteli toisen haarniskan kalsketta. He olivat sitä paitsi jo taisteleet tarpeeksi hän kyllästyisi, mutta miestä hän ei päästäisi ensimmäisenä hakemaan kohdetta. Alvara hyppäsi sievästi taaemmaksi, kunnes pyörähti ja lähti juoksuun. Hän asetti miekat reisilleen juoksussaan ja kiihdytti juoksuaan vikkelämpään. Nyt kun kädet olivat vapaina ilman varottavia teriä saatoi merenneito saada itselleen ihanteellisen vauhtinsa, mitä hän nyt yleensäkin juoksi karkuun juoksevien asiakkaisen perässä.

Hänen ei tarvinnut paljoa tehdä työtä katsellessaan maata. Jokainen uponnut kohta tarkastettiin ja analysoitiin joko eläimenjäljeksi tai ihmisen saappaan jäljeksi. Seurasi sintti häntä tai ei, hän ei välittänyt. Tietysti juoksemisessa kulutti energiaa, mutta merenneitoa se enemmänkin virkisti. Hän ei ole pitkiin aikoihin päässyt juoksemaan sillä lailla, aina sai keinailla ja olla nättinä. Tanssi toki oli hänen ihaninta työtään, mutta silti hän piti siitä, kuinka pääsi juoksemaan niin kuin ennen aikaan. Sotilas.
Mene tovi, ennen kuin merenneito lyösi kohteensa. Tuo oli päässyt melko nopeasti kyljestään huolimatta ja oli siirtynyt suoalueen sumulta lähelle vettä, sillä ilman kosteus ei vaihtunut. Alvara yllätti miehen hyppäämällä tämän selkään keskeltä sumun peittoa ja hänen merensiniset hiuksensa lensivat ilmassa. Mies rääkäisi, kun naisen jalat ottivat tuon syleilevään otteeseen. Nainen vei kätensä maahan ja veti miehen päästä, johon hänen jalkansa olivat kiertyneet. Loppu tulos oli se, että hän paiskasi miehen ilmakautta maahan saaden tuon huutamaan kyljensä kivusta. "Ara ara... Joku on tainnut olla hyvin tuhma", hän totesi ja potkaisi mieheltä tajun kankaalle kylmästi ja varoittamatta.

Re: That target is mine!

ViestiLähetetty: 12 Syys 2016, 21:54
Kirjoittaja Janni
"Jatka tuon hokemista vain itsellesi, jos se kerran lohduttaa." Trent tuhahti naisen jatkaessa syytöksiään häntä kohtaan, muka häirinnyt toisen työtä. Sama se hänelle oli, kunhan saisi rahat omaan käteensä karkurista. Hetken kaksikko siinä miekkojaan kalautteli keskenään, mutta tasaväkisyys ei antanut periksi ja se tuhlasi aikaa, sekä näisen osalta se alkoi kyllästyttää. Tuo kävi perääntymään ja pinkaisemaan jälleen juoksuun.
"Helvetti, päätä jo mitä tahdot tehdä nainen!" Tren huusi, lähtien tuon perään haarniska helisten.
Kilpajuoksuksi tämä siis kävi. Raskas miekka tuntui tekevän juoksusta hankalaa, joten se sujautettiin tuppiinsa ja kädet ryhtyivät jalkoja auttamaan ripeissä askeleissa. Ei hän toista kiinni saisi, tuo ennättäisi etsintäkuulutetun luo ensimmäisenä, mutta hänestä eroon nainen ei pääsisi.

Toisen johdattamana, he saapuivat lähelle vettä. Kohde näkyi kauempana ja nainen oli nopeasti tuota taklaamassa. Trent hidasti vauhtiaan, huohottaen juoksemisen takia, mutta ei hän puhki ollut. Hän asteli ihan rauhassa kaksikkoa kohti, samalla kun merenneito kävi kolkaamaan rääkyvän miehen hiljaiseksi. Selvästi tajukankaalla, jos nainen olisi toisen tappanut, ei olisi kunnian kukko laulanut.
"Miten ajattelit viedä saaliin ohitseni?" Trent uteli, samalla kun veti miekkansa takaisin esiin. Hän ei todellakaan aikonut luovuttaa, ei hän välittänyt vaikka nainen oli lopulta kuulutetun niin sanotusti napannut.

Re: That target is mine!

ViestiLähetetty: 13 Syys 2016, 17:07
Kirjoittaja Mori
Sintin haarniskan kajahtelut kuuluivat hänen korviinsa ja merenneidon kasvoille piirtyi vain hymy, joka muuttui irvistyksen tapaiseksi hymyksi. Kääntyessään tuo hymy kuitenkin oli oikein sievä. Sintti kysyi miten hän aikoi saaliin viedä tuon ohitse. Nainen hymähti siihen ja nousi seisomaan tajuttoman kohteen päältä. Hän puhdisti hieman vaatteitaan ja pyyhkäisi naamaansa. "Kuinka ajattelet, että lähden siihen suuntaan?" Alvara kysyi ja pyöräytti siroa sormeaan ilmassa. Hän tuijotti haarnikas miestä ja nyt kun heillä oli oikeasti aikaa avasi merenneito suunta aivan eri aiheessa. "Miten päädyit maalle?" hän kysyi virne kasvoillaan. Tietysti piti ottaa sukulaislajista selvää ja mitä tuo edes teki maalla. Toki haarniska sekä miekka oltiin huomattu. Todennäköisesti mies oli makeanveden kasvatteja, mutta mikä tuo olikaan saisi tulla toisen suusta, ellei tuo aikonut vastata hänelle.
Alvara ei aikonut nostaa miekkaansa kohti miestä ja jos toinen aikoisi, ei hän kaihtanut keinoa tuoda tajuton jalkojensa äärestä suoraan miekan antimiin. Toki raha oli mukabaa, mutta se pettymys ja viha mikä sen menettämisestä tuli jollekin toiselle oli antoisaa. Varsin antoisaa. Merenneito muutenkin seisoi tajuttoman miehen edessä tai päällä, ihan miten itse tahtoi määrittää, joten hänellä oli etulyönti asema. Sintti saattaisi käydä helposti päälle jos halusi, mutta merenneito ei jaksanut juurikaan tapella, sillä oli tullut siihen loppu tulokseen, että heidän taistelu taitonsa olivat melko samoissa mitoissa.

Re: That target is mine!

ViestiLähetetty: 13 Syys 2016, 17:37
Kirjoittaja Janni
"Ihan mihin suuntaan olet menossa, olen silti esteesi." Trent ilmoitti jämeränä, eikä liikkunut paikoiltaan, kun nainenkaan ei niin tehnyt. Mies itsekin oli pistänyt merkille heidän tasaväkisyytensä, joten tappeleminen ei tulisi oikein johtamaan mihinkään. Mutta hän oli jääräpäinen, joten jos hänen täytyisi viedä saalis väkisin, oli hän miekkansa kanssa valmis siihen.
Nainen ei kuitenkaan aikonut tehdä mitään hyökätäkseen, sen sijaan tuo meni vaihtamaan puheenaihetta. "Mitä?" Trent kurtisti kulmiaan. "Millainen kysymys tuo on tälläisellä hetkellä?" Mies tuhahti. Ystäviksikö toinen tässä yritti ryhtyä?
"Mitä se sinua liikuttaa? Minulla ei ole aikaa tutustumiseen vihollisen kanssa." Trent nyt ilmoitti.

Keskustelu ei tosin ennättänyt jatkua sen pidemmällä, kun kauempaa korviin kantautui tasainen töminä, raskaita askelia, tarkalleen kavioiden. Trent käänsi katseensa äänen suuntaan, nähden kahden ratsukon kulkevan vedenrantaa pitkin heitä kohti. "Mitä nyt?" Trent murahti itsekseen, pitäen miekkansa selvästi esillä, kun kaksi miestä ratsuineen pysähtyi muutaman metrin päähän heistä.
"Täältä se mölinä siis lähti? Tässä sumussa on vaikea matkustaa." Miehistä toinen tokasi virneen kera. Kaksikon varusteet eivät omanneet minkäänlaisia kuninkaan tai jonkun muun alla työskentelevien sotilaiden merkeistä. Trent toivoi, että nuo vain olivat ohikulkumatkalla... ainakin siihen asti, kunnes toinen laski katseensa tajuttomaan mieheen. Tuo tökkäisi toveriaan ja veti taitellun paperin taskustaan, näyttäen sitä tuolle. Hiljaisuus laskeutui hetkeksi, kun miehet näyttivät pohtivan jotain.
"Jaa, olette siis löytäneet saaliimme ennen meitä." Aiemmin puhunut mies totesi muikeasti virnistäen.
"Tuo saalis on minun omaisuuttani!" Trent ilmoitti. "No miksi se sitten lojuu noiden mehevien säärien välissä?" Miehet naureskelivat, katseiden käydessä Alvaraan.

Re: That target is mine!

ViestiLähetetty: 13 Syys 2016, 18:23
Kirjoittaja Mori
Sintti hämmentyi. Sepä huvittavaa. Merenneidon hymy vain leveni kauniisti, kun hän katseli toisen hämmentynytta sekä ärsyyntynyttä ilmettä. Hän kohautti olkiaan ja väänsi kasvoilleen sellaisen en-minä-tiedä-ilmeen. Sitten mies kävi sanomaan, että mitä se häntä liikutti. Ei tuolla aikaa tutustua viholliseen. Alvara vain huokaisi kovin dramaattisesti ja vei kätensä otsalleen ja kaarsi hieman selkäänsä. Sitten hän esityksensä jälkeen vain suoristautui ja hymyili vastaamatta toiselle juurikaan paljoa. Hän alkoi hyräilemään kauniisti eikä hän tehnyt itsestään ollenkaan selvää. Ehkä se olisi vain hämäystä, viivätystä tai jotain muuta vastaavaa. Merenneito aikoi sitten vain ottaa koko tilanteesta ilon irti. Hän ei uskonut, että he saisivat kummatkaan kovin paljoa sillä, että ottivat toisistaan aseellisesti mittaa. Hän kyllä tiesi milloin lopettaa ja oli kyllä huomannut kuinka sinnikäs toinen oli.
Alvara oli sitten päättänyt lopulta vain avata suunsa, mutta juuri kun hän olisi sanonut pari kivaa sanaa miehelle alkoi kuulua töminää. Kavioiden töminä läheni ja sumun seasta ilmestyi kaksi miestä ratsailla. Merenneito huokaisi pienesti ja hänen kasvoillaan kävi pieni pettymys, ettei hän päässyt sanomaan jotain näsevää sintille. Miehet kävivät selkeästi keskutelua, että mistä kauhea melu oli käynyt. Toki kaksikko oli varmasti ollut äänekäs, mutta tämä tajuton mies taisi tehdä sen suurimman äänen ainaisella huutamisellaan.

Tajuttomaan mieheen näytti käyvän myös ratsailla olevien miesten katseen ja nuo näyttivät kaivavan lappua taskustaan. Ei siinä mennyt kauaa kun molemmat jo paikalla kohdetta hakevat ymmärsivät mistä oli kyse. Tokaisten miehet sitten kommentoivat, että he olivat löytäneet heidän saaliinsa. Siihenkö sintti tulistuneena päätti avata omaa mieltää toisille, sanoen että saalis oli tuon. Alvara ei sanonut tuolloin mitään, hän oli nainen miesten silmissä ainakin noiden kommenttien perusteella. Eivät nuo nähneet häntä vielä ainakaan suurempana uhkana kuin haarniskaan pukeutunutta miestä. Hän voisi hyvin käyttää tilaisuuden saaliin kanssa pakenemiseen, jos miehet jäisivät sintin kanssa ottamaan kilpaa, mutta se että sintti edelleen nimitti saalista tuon omaksi sai Alvaran vain leikkimään mukana pitempään.
Hän viehkeästi sulki säärensä ja heilautti sinisiä hiuksiaan olkansa ylitse. Hän katsoi miehiä vienon hymyn kera. "Pahoittelen pojat, mutta saalis on valitettavasti jo viety ja se kuuluu minulle", hän totesi vienosti. Tuo sai ratsailla olevat miehet nauramaan vain päin naisen naamaa. Alvara kuitenkin hymyili veikeämmin. "Jos saalis kerran on sinun, niin täältä kyllä saisi paljon enemmän kuin tuosta" toinen miehistä osoitti haaraväliään vinkaten jopa silmää merenneidolle. Alvara päästi suustaan ujon naurun ja katsoi mieheen kuin vietelläkseen tuon vain katseellaan.

Re: That target is mine!

ViestiLähetetty: 13 Syys 2016, 18:46
Kirjoittaja Janni
"Tch." Turhautunut tuhahdus kävi, kun nainen meni ilmoittamaan myös omistajuutensa saalista kohtaan. Siitä miehet saivat naurun aihetta ja kävivät pilkallisesti vihjailemaan törkeyksiä. Trent ei itse moisesta välittänyt, sukulaissielu tuntui muutenkin ottavan jonkinlaisen roolin miesten kustannuksella. Yrittäisikö tuo hämätä noita?

Miehet näyttivät keskittyvän hetkellisesti naiseen, joten Trent päätti kokeilla onneaan ja ottaa pari varovaista askelta tajuttoman suuntaan, mutta toinen miehistä olikin tarkaavaisempi mitä hän luuli. Jotain suhahti ilman halki ja jäi pytyyn maahan hänen jalkojensa eteen. Se näytti olevan puukko. "Noh noh suippokorva, luulet liikoja itsestäsi." Mies hörähti moittivasti, vetäen samalla miekansa esiin. Tuo käskytti hevostaan ottamaan pari askelta ja miekka kävi osoittamaan naisen kurkkua.
"Pysy erossa saaliista, niin minä pysyn erossa naisesi kurkusta." Mies ilmoitti. "Hän ei ole naiseni." Trent ilmoitti takaisin närkästyneenä.

Re: That target is mine!

ViestiLähetetty: 13 Syys 2016, 19:07
Kirjoittaja Mori
Sintti oli aivan liian itseään uhmaava. Tuon keho alkoi hitaasti Alvaran silmä kulmassa lähestymään saalista hänen jalkojensa takana. Alvara ei tehnyt mitään, hän pyrki pitämään osallisuuteensa mahdollisen pienenä ja näin kykeni mahdollisesti pakenemaan saalis mukanaan. Ah, muttsa mies saikin puukon jalkojensa eteen ja Alvara taas miekan kurkkunsa lähelle. Selkeästi miesten oletus oli, että kaksikko oli pari tai jotain vastaavaa mitä noiden puheista nyt sai selvää. Merenneito kuitenkin vain tökkäsi sormensa miekan terään ja siirsi sitä hieman sivumpaan kaulastaan. "Olette tehneet pahan virheen. Minä en ensinäkään ole kenenkään, varsinkaan tuon lahnan", Alvara totesi ja sai siihen vain mieheltä hymähdyksen. "Jos ei, niin sitten sinun olisi parasta pelätä oman henkesi puolesta", mies totesi ja kohotti miekkaansa sivaltaakseen kauniin naisen pään irti tuon kehosta.
Alvara oli kuitenkin toista mieltä, hän meni matalaksi miekan sivallusta ja tarttui saaliiseen vetäen tuon ylös ja käyttäen tajutonta kuin perunasäkkiä konsonaan lyödessään ratsastajan alas. Hevonen siitä säikähti ja lähti kauemmaksi tappelutantareeksi muuttuvassa ympäristössä. Ratsastaja kuitenkin pääsi jaloilleen melko nopeasti pieneltä yllätykseltään ja tuon ystävä oli selkeästi jo tulossa heitä päin. "Tuo ei ollut kovin naisellista", mies totesi miekkaansa kohottaen. Merenneito naurahti toisen kommenttiin ja heivasi tajuttoman hieman kauemmaksi. Hän tiesi kyllä, että sintti saattaisi saada sen, jos oikein rohkeaksi aikoisi, mutta toisaalta ratsailla vielä oleva mies näytti suuntaavaan tuota kohti. Hän veti helmiäisen miekkansa esiin ja otti oman vastustajansa miekan vastaan.

Terät kalisivat taas vasten toisiaan ja merenneito alkoi pikku hiljaa täyttymään tästä miekan täytteisestä melusta. Hän kävi kääntämään äkisti viholliselleen selkänsä puskien kyynärpäällään tuon mahaan ja samaan aikaan hään kääntyi ja repi toisen hartoista ja kohotti omaa sievää polveaan sanomaan terve miehen kasvoille. Mies onnistui jotenkin väistämään ja pääsemään irti merenneidon käsistä. Tuo näytti kokoavan itseään hetken ja lähti sitten hyökkäämään. Mies pakotti Alvaran puolustamaan ja perääntymään, kunnes nainen tunsi jonkun selän itseään vasten.

Re: That target is mine!

ViestiLähetetty: 13 Syys 2016, 19:28
Kirjoittaja Janni
Tilanne leimahti liekkeihin, kuin sormien napsautuksesta ja kaikki vain naisen ansiosta. Trent ei tienyt ollakko ärsyyntynyt vai tyytyväinen toisen luomasta kaaoksesta. Hän ei ennättänyt muuta kuin nähdä kuinka toinen kävi tarttumaan saaliiseen ja häiritsevän velton ruumin voimin toista ratsastajaa, joka tippui selasta. Toinen mies hevosineen tuli hänen harmikseen, joten huomio herpaantui naisesta täysin. Hemmetti, olisi parempi, että nainen ei pääsisi livahtamaan hänen huomaamattaan, taikka satulasta tippunut mies ei pääsisi etsintäkuulutettua nappaamaan naisen käsistä. Ei tässä kuitenkaan muu auttanut, kuin nostaa miekka suojaksi, toisen ratsuilla vielä olevan päättäen leikkiä hänen kanssaan turnajaisia.
Miekat kalahtelivat keskenään, Trent ei voinut muuta kuin suojautua, toisen ollessa ylhäällä ratsun selässä. Mies joutui kääntämään hevosensa ympäri, käydäkseen uuteen hyökkäykseen. Tällä kertaa hevonen saisi talloa miehen alleen.
Sitä Trent ei tietenkään sallinut, joten väisti ja päätti irvistää hevoselle varsin ilkeästi. Hetkellisesti vetehinen kävi vääristämään naamansa todelliseen muotoonsa ja paljasteli eläimelle teräviä hampaitaan, sihinääkin kuului miehen kurkusta lähtevän ja sekös hevosen pelästytti. Tuo nousi takajaloilleen hirnuen paniikissa ja sai selässään olleen miehen kellahtamaan selkäedellä maahan ja potkaisipa koni tuota vielä kylkeen mennessään.

"Hyi helvetti mikä rumilus olet!" Mies kirosi kasatessaan itsensä maasta kylkeään pidellen. Trent vain näytti ärtynyttä ilmettä toiselle, jonka seassa oli pientä hymyn karetta. Tarttuen miekastaan paremmin kaksin käsin, otti hän askeleen taakseen, parantaakseen asentoaan. Selkä kävi kuitenkin painautumaan jotain vasten ja pieni vilkaisu olan ylitse kertoi, ettei nainen ollut paennut vielä paikalta. Siinä tuo seisoi selkä hänen omaansa vasten, molemmat vastustajiaan tuijottaen.
"Jos päästät yhdenkään iskun osumaan selkääni, tapan sinut itse." Trent totesi tiukasti.

Re: That target is mine!

ViestiLähetetty: 13 Syys 2016, 19:54
Kirjoittaja Mori
Lämmin selkä, jota kuitenkin suojasi haarnikasn kylmä kuori. Ei Alvaran tarvinnut kuin arvata kuka se oli ja kenelle se ärtynyt, piikittelevä ääni kuului. Sintti sanoi, että jos hän antaisi yhdenkin miekan iskun iskeytyä tuon selkään luvassa olisi kuolema. "Oooh, uhkauksesi kuulostaa kovin pelottavalta", Alvara totesi virnistäen. "Mutta samat sanat sinulle", hän totesi ja sitten hän lähti kohti vihollistaan. Alvara tiesi nyt, että hän saattaisi ainakin hetken luottaa sinttiin. Hän otti taas yhteen vihollisen kanssa ja veti toisenkin miekan esiin. Hän seurasi samaan aikaan takanaan tapahtuvaa tappelua. Hän pisti miestä kainaloon ja kääntyi hetkessä toisin päin oman vihollisensa huutamisesta huolimatta. "Alas!" hän huusi sintille ja yllätyksen omaisesti hän survaisi kaksi helmiäistä miekkaansa vihollisen hartioihin. Mies irvisti ja Alvara veti miekkansa irti ja oli juuri pyörähtämässä ympärinsä, kun kainaloonsa saanut mies hyökkäsi häntä kohti. Merenneito meni vuorostaan matalaksi.
Alvarasta tuntui kuin he veden lailla lainelivat vihollisesten välissä vuorotellen. Iskuja jaettiin ja hän tunsi kuinka sintillä sekä hänellä sujui tämä ns. yhteistyö. Alvara kykeni helposti taipuvan kehonsa kanssa suhahtamaan sintin avuksi mistä kulmasta tahansa, hän piti tuon selänkin puhtaana, mutta taisi kyllä mieskin tehdä hyvää työtä osakseen. Taistelun edetessä siihen pisteeseen, että viholliset olivat maassa verisinä ja taisivat olla vedessä elävät henkilät melko naarmuttomia tässä päässä. Alvara käveli yhden miehen luokse ja katsoi tuon haavoja. "Et sinä noista selviä", hän totesi ja hymyili julmasti, kun mies huusi pelosta naisen miekan terää.

Terä sivalsi miehen pään kauniisti ja siististi, se lensi kauniissa ilmakaaressa kauemmaksi. Alvara vain nuolaisi miekkojensa verta ja pyörähti sitten kohti saalista, joka edelleen makasi tajuttomana ja tietämättömänä kaikesta mitä ympärillä tapahtui.

Re: That target is mine!

ViestiLähetetty: 13 Syys 2016, 20:30
Kirjoittaja Janni
"Oooh, uhkauksesi kuulostaa kovin pelottavalta." Trent toisti naisen sanat inisevällä äänellä pilkaten, mutta keskittyi sitten taisteluun edessään, luottaen tähän naiseen vain tämän ainoan kerran. Hevosen kaviosta saanut mies oli heikolla hapella, joten hänellä oli etulyönti asema. Mies ei kuitekaan aikonut luovuttaa, joten miekka edellä tuo kävi päälle.
Raskas terä otti toisen kevyesti vastaan. Muutaman sivalluksen hän ennätti tekemään, kun kuuli naisen äänen takaansa. Luottamus oli kovilla, mutta Trent päätti ottaa riskin ja painua alas. Helmiäiset terät ilmestyivät takaa iskemään hänen vastustajaansa hartioihin. Vetehinen hymähti näkemälleen, mutta sen verran tyytyväisyyttä hän kehtasi toisen avulle antaa. Pahaajälkea toinen oli saanut aikaan, eikä mies siitä kunnolla ollut vielä selvinnyt, kun sai Trentin takaisin harmikseen.

Vetehinen päätti hämätä toista ja liutti otettaan yhdellä kädellä pitkin kahvaa, kuin miekka lentäisi kädestä, mutta sormet kiertyivät vain kaulanauhaan ja ase oli jälleen kettinki nuijan lailla sivaltamassa ilman halki. "Alas!" Oli puolestaan Trentin vuoro huutaa, kun aseen kiertorata jatkui aina seläntaakse, kun yläruumis kääntyi sen mukana. Raskas miekka teki pahaa jälkeä ja palasi takaisin miehen käteen.
Tätä jatkui pieni tovi, kumpikaan heistä ei luonut katsekontaktia toisiinsa lainkaan, mutta silti yhteinen ymmärrys tuntui kulkevan äänettömästi heidän välillään. Oliko se sukulaissielusta johtuvaa, vai tilanteen pakottamaa yhteistyötä? Samapa tuo, kunhan tilanne saataisiin hoidettua.

Ainoat verillä olevat makasivat nyt maassa, sillä välin kun kaksi merenelävää seisoivat edelleen tolpillaan naarmuttomina, mitä nyt ne pienet haaverit toistensa aseista aiemmin ihollaan, muttei niitä laskettu. Trent asteli oman vastustajan luokse, joka hiljaa pihisi maassa. Hän saattoi kuulla takaansa naisen hykertävät puheet, muttei itse käynyt ruoalla niin sanotusti leikkimään. Hän vain antoi raskaan miekan tehdä työnsä ja lävistää miehen niska rusahtaen.
Kumpikin heistä kääntyi nyt toisiinsa tai tarkemmin maassa makaavan tajuttoman miehen puoleen. Trent nosti katseensa miehestä naiseen, mietti hetken, otti askeleen ja laski sitten miekkansa verisen terän tajuttoman kurkulle. "Minusta tuntuu, ettet oikeastaan välitä saatko rahoja vai et. Et vain halua hävitä sintille." Mies totesi.