PATONKIBATTLE


Suurimman joen Meinradin ja suurimman järven Aodhán lähettyvillä aukeaa suoalue, joka tunnetaan nimellä Nenad. Suoalue on suuri ja vaihteleva, mutta varmaa on, että tulet suohon uppoamaan, jos liian syvälle ja liian varomattomasti kuljet. Suoalueella tuntuu alati olevan usvaa ja hämärää, vuorokaudenajasta riippumatta. Puhutaan, että suoalue on kirottu ja siellä liikkuu alkusotien aikaisia aaveita.
Varsinaisia muita soita Quinn metsästä ei löydy, ellei satunnaisia vettyneitä alueita lasketa.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 14164

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Marras 15, 2018 8:31

Re: PATONKIBATTLE

Haukansilmä tuhahti terävästi naisen hätyytellessä liskonsa tiehensä, häntä siinä kutsuen sedäksi. Jos olisi omannut yhtään ylimääräistä energiaa, olisi Darius varmasti ottanut jo sanallisesti yhteen naisen kanssa kunnolla. Mutta oma tila pidätteli haltiaa, vaikkakin se Lorythasin kunto taisi olla suurempi syy nätisti olemiselle. Ei Darius halunnut aloittaa naisen kanssa mitään, kun Lorythas tuon näytti tuntevan ja viimeinen asia, mitä puoliverinen saatikka punatukkainen tässä tilanteessa jaksoivat, oli varmasti se eliittikenraalin rähiseminen tuntemattomalle. Mutta jos tilanne olisi ollut toinen, ei Haukansilmä olisi edes yrittänyt tulla toimeen naisen kanssa!

Katse kääntyi loittonevasta liskosta hymähtäen Tummalintuun, joka ilmoitti omaisuutensa olevan näkösällä nuotion ääressä. Se riitti Dariukselle, tähän hätään, vaikka mistä sitä tiesi jos naisella puukko oli saappaaseen piilotettuna. Tietenkin hän olisi halunnut luottaa naiseen edes sen verran, ettei epäilisi toisen yrittävän murhaa, mutta ei haltiasta ollut siihen heti näin ensikättelyssä. Hänen asemassaan kun oli tottunut suhtautumaan epäilevästi heti jokaiseen uuteen kasvoon, varsinkin jos kyseessä ei ollut joku, joka oli haltioiden puolella.
Hetken Darius katsoi naista kulmiensa alta tuon toimintasuunnitelman myötä, miettien syvään ja hartaasti antaisiko mokomalle luvan koskea itseään. Kyllähän hän olisi voinut itsekin haavojaan hoitaa, mutta tässä tilassa hänen työjälkensä ei ollut siitä parhaimmasta päästä.
"Tee... Sinä se", Darius lopulta hymähti, nojautuen sen verran irti luolanseinästä, että sai viimeisenkin paidan pois yltä toimituksen ajaksi, vaikka kylmäsi niin perkeleesti. Siinä samalla tuli miettineeksi, huomasikohan Tummalintu haavojen identtisyyden ja osasiko tuo arvata mistä se johtui. Tai oliko nainen edes tietoinen moisista verisiteistä, jotenkin sitä oletti, jos mokoma Briarista oli kotoisin.
"En usko pystyväni niin hyvään työhön, että kertakäsittely riittäisi toviksi...", haltia jatkoi, haavojaan katsellen. Muutama toissaöinenkin oli käynyt osin repeytymään auki kiitos eliitin kouristelun, vaikka mokomat olivat kyllä jo vuotamisen lopettaneet, toisin kuin tuoreet tapaukset.
"... Mikä oli nimesi?", haavoista katse nousi nuorennaisen puoleen, haltian nyt yrittäen edes hieman sosialisoida tuon kanssa. Tummalinnun hän oli kuullut, mutta se nimi oli mennyt toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.


// :DDDDDDD VOI MORDE, kuinka elämä koetteleekaan. Mee itkeen vasten Erun povea. Jos uskallat. Tarviin oman puuhkabeastin <3 //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3936

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti To Marras 15, 2018 8:40

Re: PATONKIBATTLE

Nessi korjasi asentoaan, lootusasentoon asettuen paremmin istumaan lähemmäs haltiaa, jotta yltäisi helposti toisen haavoihin. Eihän Tummalintu mikään suuren luokan lääkäri ollut, mutta kyllä hän osasi ruhjeita hoitaa ja pitää hyvässä kunnossa ainakin sellaiseen asti, että niitä pääsisi näyttämään jollekin kunnolliselle taholle. Siellä täällä kiertäessä oli tullut myös paljon opittua rohdoista - kyseisen salvankin jota Iriador ja Nessaya molemmat käyttivät ollenkin reseptiltään peräisin Briarista – Anen mielellään kantaen mukanaan ensiaputarpeita ja sen sellaisia liikaa enemmin kuin liian vähän. Ei häntä kuvottanut nähdä verta, mutta ei hän myöskään nauttinut nähdä toisia palasina ja huonossa kunnossa.

Tummatukka suostui kuitenkin päästämään Nessin iholleen, Tummalinnun nyökäten silmäpuolen sanoihin. Se lieni paras idea tähän hätään ottaen huomioon kuinka kauan siinä olisi kestänyt, ja miten huolimatonta jälkeä puolikuntoinen haltia olisi itse saanut aikaan – hän voisi aloittaa, ja jos tummatukan ystävä halusi tehdä homman loppuun Seyristä selvittyään oli Ane kyllä valmis siirtymään syrjään.
Miehen riisuessa paitaansa, repäisi Ane hampaillaan sideharsosta pitkän kaistaleen, jolla voisi pyyhkiä enimpiä veriä haavojen ympäriltä pois ennen kuin salvan niille levittäisi, silmäillen äkkiseltään niitä pahimpia ruhjeita haltian keholla. Mikäli Nessin posket ja kasvot eivät olisi jo kylmästä punoittaneet valmiiksi, olisi varmaan saattanut huomata hänen pisamaisille kasvoille nousevan lämpimän punerruksen, kun sulkatukkaisen ajatukset kävivät äkkiä harhailemassa jossain ihan muualla kuin piti.

Ollen vähällä jo purra kieleensä, upotti Nessi kuitenkin toisen kätensä sormet vahamaiseen salvaan, samalla kun varovaisesti pyyhkäisi ensimmäistä, häntä lähinnä olevaa haavan seutua silmäpuolen vatsalla siistimmäksi. Sulkapäinen vilkaisi nopeasti haltian kasvoille tuon kysellessä hänen nimeään. Olihan hän sen jo kerran maininnut, kun hän oli Lorythaksen kanssa puhunut, mutta kenties haltia ei ollut häntä sitten kuunnellut tai ei ollut nähnyt tarpeelliseksi painaa nimeä muistiinsa.
Nessaya Aneritte, en omista sukunimiä tai vastaavia”, sulkatukkainen vastasi työnsä lomasta, huolellisesti peitellen sitä ensimmäistä jälkeä haalean persikan sävyiseen salvaan, ”Tummalinnuksi minua kutsuttiin Briarissa aikanaan - poikien antama lempinimi”, Nessaya lisäsi vielä arasti naurahtaen.
En… ole asunut siellä tosin enää vuosikymmeniin. Olen pelkkä vaeltelija, puolueeton teidän metsissänne - jos nyt erehdyitkin kuvittelemaan minusta vihollista teille”, Tummalintu selitti tyyneen ääneen, seuraavalle haavalle siirtyen saman siistinnän ja salvan levityksen sille suorittaen, rohjeten taas vilkaista vanhemman kasvoille, ”Olette ilmeisesti Seyrin ystäviä? Kai tekin jotkut nimet omistatte joilla voin teitä kutsua?”.


//Morde on se joka koittaa kärsivällisesti selvitä kaikista alokkaista ja loppujen lopuks heittää ne susille kun ne on kaikki tasoa Pumpkin. Morde menee itkemään Erun povea vasten. Varoo ettei Areth vahingossakaan huomaa tai voi tulla sanomista. Kelaa semmonen minipuuhkabeast siitä pörhösestä bendeleestä josta näytit mulle kuvan//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX P. ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14164

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Marras 15, 2018 9:20

Re: PATONKIBATTLE

Eliittikenraali kävi kavahtamaan pienesti Tummalinnun kosketusta, kuten nyt normaalisti olisi kenen tahansa kosketusta värähtänyt. Tietenkin se sattui hieman, mutta suurin syy lieni se, ettei hän vieläkään pitänyt siitä, kun tuntemattomat tahot koskivat. Mutta, kerta kyseessä oli haavojen hoito, hyväksyi Darius sen kontaktin.
Haukan katse seuraili naisen toimia, haltian ollen valmis myöntämään, että osasi mokoma ainakin tämän homman hoitaa. Haavoista se katse kohosi kuitenkin kulmien alta katsomaan Tummalintua, joka nyt esitteli itsensä Nessaya Aneritteksi, tehden selväksi ettei kumpikaan noista nimistä ollut sukunimi. Tummalintu puolestaan oli kutsumanimi, mitä naisesta oli käytetty Briarissa, jossa Nessaya ei kertomansa mukaan ollut asunut enää vuosikymmeniin.
"No eipä sinuun ole siellä törmännyt...", Darius hymähtikin välistä. Kyllä hän jo tunnisti muutamia kasvoja Briarissa, mutta ei voinut sanoa jokaista kyläläistä edes nähneensä. Joten, ei se sinällään olisi ollut yllätys, vaikka Aneritte yhä asui Briarissa, mutta Haukansilmä ei vain ollut törmännyt tuohon. Tosin jos näin olisi ollut, saattaisi Nessaya jotenkuten tietää ketä Darius ja Iriador olivat.

Nessaya teki myös selväksi, että oli puolueeton vaeltelija, mikä sai Dariuksen hymähtämään pienesti. Hyvä vain, vaikka eipä eliittikenraalista olisi tappamaan naista tässä tai tämän jälkeenkään, vaikka tuo olisi ollut vihollinen. Tummalintu auttoi heitä, joten jo siitä he olivat henkensä velkaa naiselle. Mutta sen lisäksi Lorythas tuskin olisi hyväksynyt sitä, jos eliitti olisi halunnut päästää Nessayan päiviltä, oli tuo sitten vihollinen tai ei.
"Niinkin voisi sanoa", nyt jo rauhallisesti hengittelevä haltiaeliitti tokaisi, Nessayan kysellessä, olivatko he Seyrin ystäviä. Ehkä parempi pysyä vain siinä tittelissä, ei naisen tarvinnut tietää sen enempää mitä heidän välillään oli. Mutta mitä tuli nimen kertomiseen, empi Darius hetken, ennen kuin itsensä esitteli.
"Darius", oli yksinkertainen ja lyhyt vastaus, eliittikenraalin päättäen, ettei sukunimeään tässä mainitsisi ja jos mahdollista, ei edes Kuiskauksesta puhuisi, peläten yhä että joku nimi tai titteli saattaisi omata naisen korvaan liian negatiivisia muistoja, jonka johdosta mokoma päättäisikin sen tikarin jostain tempaista.
"Ja hän on Iriador", Darius jatkoi, nyökäten punapäisen puoleen, esitellen tuonkin, sikäli mikäli Iriador ei ollut kysymystä kuullut ja keskusteluun keskittynyt.

"Olimme etsimässä sotilaita, joista jouduimme eroon toissaöisen yhteenoton johdosta", yllättäen Haukansilmä jatkoi keskustelua, ottaen nyt puheeksi sen, miksi he olivat täällä ja mitä oli tapahtunut. Jos ei muuta, niin näin hän ainakin pysyi hereillä ja suhteellisen skarppina, kun piti keskustelussa pysyä mukana, "Törmäsimme lohikäärmeeseen, jonka kanssa Seyr otti yhteen ja tässä tulokset".
"Puhuit sinipukeisesta ruumiista..."
, haltia jatkoi, palaten Nessayan aiemmin mainitsemaan, päätään kohottaen sen verran, että kykeni sen nojaamaan vasten kallionseinää, katseen nousten samalla ylös kattoa tarkkailemaan, "Missä päin? Puun viereen käpertynyt nainen? Vai näitkö jonkun toisen, mitä me?".


// :DDD MORDE senkin kakkiainen. Arethia pitää varoa. Pitää myös varoa Erua, jos se on sillä tuulella, että "kosket niin kuolet". JA VOI EI KYLLÄ AKDJKADW <33 Pikkupuuhkabeasteja needed <3 //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3936

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti To Marras 15, 2018 11:04

Re: PATONKIBATTLE

Ystäviä siis, ja Nessin mittapuulla katsottuna hän kykeni nimittämään Seyrin ystäviä myös omikseen. Ei hänellä ollut haltioita tai ketään muutakaan syytä vihata, ja mitä vihattomammin hän kykeni suhtautumaan vieraisiin sen parempi, sillä karkuun paineleminen oli Anerittelle liian tuttua.
Tummahiuksisen nimi oli siis Darius, ja punatukkainen Iriador. Eivät maailman vaikeimpia nimiä muistaa, eikä sulkatukkainen niitä varmaan tämän illan jälkeen tulisi enää koskaan missään päin valtakuntaa kuulemaankaan. Tietysti Nessi arveli että noilla oli myös hienot nimikirjonsa ja arvokkaat sukunimet haltioiden tapaan, vaikkei partasuu niitä erikseen käynytkään kertomaan – mutta kutsumanimet riittivät hänelle. Eipähän tarvinnut alkaa luovaksi ja keksiä noille mitä typerimpiä lempinimiä, joille sinisuomuisetkin olisivat nauraen raakkuneet kuin varikset.

Tummalintu kuunteli tarkoin Dariuksen lyhyen kertauksen siitä, miksi miehet metsällä olivat ja tänne päätyneet etsimään kadonneita sotilaita. Kyseessä ilmeisesti siis oikeasti oli sotilasrykmentti, ilmeisesti nuo olivat jääneet armottoman lumimyrskyn alle joka oli manteretta koetellut, ja osa joukoista oli sitten eksynyt omille teilleen. Ja jottei se vielä olisi ollut tarpeeksi, kertoi tummatukka kolmikon törmänneen lohikäärmeeseen, jonka kanssa Seyr oli ottanut yhteen. Eihän Ane tiennyt Puolikäärmeen lohikäärmeilluusiosta, joten ensimmäinen ajatus mielessä oli tietty jostain pikkupedosta, jonka kanssa puoliverinen oli joutunut painimaan. Se ei kuitenkaan tosin mennyt yhteen niiden äänien kanssa jotka Nessaya oli kuullut aikaisemmin kauempaa, mutta olisiko se hopeinen, kaunis nelisiipinen lohikäärme sitten voinut olla Seyr? Eikä mies maininnut mitään siitä, miksi itse olisi turpaansa ottanut, mikä sai Nessayan miettimään mahdollisen verisiteen todennäköisyyttä paremmin. Olisiko tämä ollut oikea paikka kysyä asiasta Dariukselta?
Ennen kuin Nessi ehätti suutaan kuitenkaan avata, otti silmäpuoli puheeksi lähistöltä löytyneen ruumiin, joka ilmiselvästi yksi noista sinipukeisista sotilaista oli ollut.
Näin juuri hänet, naisen puun juurella”, Tummalintu tuhahti pahoittelevasti, ”Olisinpa minä tai nuo kaksi paukapäätä törmännyt häneen aiemmin ja ystävänne olisi saattanut pelastua”.
Ei se sinun vikasi ole”, Iriador huomautti ollessaan kyllä kuunnellut kaksikon puheita kaiken varalta, naisen vilkaisten nopeasti punatukkaiseen tuon puheiden myötä, ”Et voinut tietää muiden eksyneen tänne”.
Olen silti pahoillani menetyksistänne”, Nessaya totesi vaikeasti hymyillen, hänen kyllä tietäen harvinaisen hyvin miltä jonkun menettäminen tuntui, oli kyseessä sitten perheenjäsen, ystävä tai virkatoveri.

Ane kuitenkin nieli pintaan pyrkivän surunsa ja mieleen päällimmäiseksi kohoavat muistikuvat pyyhkäistiin syrjään, Tummalinnun kuitaten ja siirtyen mietteissään seuraavaan pienen niiskauksen myötä. Sulkatukka jatkoi huolellista työtään Dariuksen haavojen kanssa, ollen tyytyväinen jälkeensä tähän mennessä.
Joten sinä et siis ottanut yhteen kenenkään kanssa, mutta silti omistat samanlaiset jäljet ihollasi kuin mestarini”, Nessi totesi ykskantaan tuoden epäilyksensä esille, sen kuulostaen kuin itsestäänselvyydeltä pisamakasvoisen suusta kuultuna, ”Onko teidän välillänne veriside?”.


//MORDE VIE TEIDÄNKIN NAISET! Hirvee team varo vaaraa :DDD Koskaan et arvaa minkä nurkan takana odottaa joku vetämässä turpaan. Jos se on Eru, niin sen voi tunnistaa semmotteesta teepannu kihinästä. Siinä vaiheessa voi kääntyä ympäri ja ottaa jalat alle. PALJON PIENIÄ PUUHKABEASTEJA NEEDED//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX P. ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14164

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Marras 15, 2018 11:49

Re: PATONKIBATTLE

Oli kai onni, ettei Nessaya ollut törmännyt kehenkään muuhun sotilaaseen, vaan samaiseen jonka he olivat löytäneet. Kattoa tuijotteleva eliitti hymähti pienesti, Tummalinnun pahoitellessa, ettei ollut aiemmin Sirayeen törmännyt. Harmi tosiaan, nainen saattaisi olla elossa, jos Tummalintu tuohon olisi törmännyt. Mutta, eipä se varsinaisesti Nessayan syy ollut, kuten Iriador kävikin huomauttamaan. Jos joku syypää siihen oli, niin Darius. Siihen oli kuitenkin turha palata ja lähteä murehtimaan tapahtuneita, varsinkaan tässä seurassa. Darius ei välittänyt puhua naisen kuullen sen paremmin siitä mitä he tekivät, mitä edustivat ja kenen kanssa kahakka toissayönä oli tapahtunut. Nessaya kuitenkin ilmoitti osanottonsa menetykseen, Haukansilmän jälleen vain hymähtäen toiselle, tosin tällä kertaa huomattavasti lempeämpään sävyyn. Oli outoa, kuinka surulliseksi nainen meni heidän menetyksestään. Tuntui niin absurdilta, että joku täysin tuntematon suri itselleen tuntemattoman henkilön menettämistä. Se oli jotain, mihin Darius ei kyennyt, mutta oliko se sitten ihme sodan ja kasvatuksen muovaamalta kivikasvolta.

Menetyksistä siirryttiin kuitenkin seuraavaan aiheeseen, sulkapäisen käydessä kyselemään yhteenoton perään, mikä tänään oli tapahtunut. Haukansilmän katse laskeutui terävästi tuon puoleen, Nessayan laskien kovinkin nopeasti yksi yhteen, mistä saattoi olla kyse. Ilmeisesti naisella oli aiheesta kokemusta tai ainakin tietoa, kun kysymys verisiteestä tuli kuin apteekin hyllyltä.
"Ilmeisesti", Darius vastasi suoraan. Turha sitä peittelemään, jos toinen nyt oli verisiteen tunnistanut, "En ole asiasta itse aivan perillä... Mutta jotain sellaista meillä ilmeisesti on...", Haukansilmä jatkoi, vilkaisten käsivarteensa, jossa ne rumat itse aiheutetut arvet olivat. Tietenkin mielessä kävi kysellä enemmän verisiteestä, josko Nessaya olisi kyennyt siitä jotain paremmin kertomaan, mutta juuri nyt Darius ei halunnut eikä jaksanut. Hän ei ihan vielä ollut niin sujut naisen läsnäolon kanssa, että olisi voinut mokomalta tuttavallisemmin lähteä kyselemään niinkin raskaasta ja tärkeästä aiheesta.

"Joko olet kohta valmis?", Eliittikenraali tokaisikin nopeasti, jäämättä itse kiinni aiheeseen, "Jos et sattunut huomaamaan, niin täällä on aika kylmä...", haltia huomautti, mutta vaikka kuulostikin suhteellisen törkeältä, puhui eliitti silti ystävällisempään sävyyn.



// MORDE VOI VIEDÄ MUT KOSKA VAAN. Eikun. Team varo vaaraa indeed :--D Morde on se sneaky one mut sit jos eru tulee ni kannattaa kaikkien juosta. AND YAS! Voi ku ois rahaa ni ostais semmosen pehmolelun kyl heti //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3936

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Pe Marras 16, 2018 2:32

Re: PATONKIBATTLE

Ilmeisesti. Anen katse kohosi paremmin haltian kasvoille, erikoisine silmineen jääden hetkeksi vain tuijottamaan Dariusta ehkä jopa aavistuksen yllättyneenä. Hän oli ollut varma että kyseessä olisi ollut jotain aivan muuta kenties, tai ettei mies olisi edes myöntänyt moista hänelle näin ulkopuolisena. Mutta Darius myönsi sen ääneen tässä ja nyt, myöntäen myös ettei täysin ollut siitä maagisesta sidoksesta perillä, vaikka ilmeisesti Seyrin kanssa oli verellä ratsastajan valan tehnyt.
Silmäpuolen sanat saivat kuitenkin Nessin taas hätkähtämään pienesti, naisen katseen laskien takaisin miehen runnotulle kropalle pieni häilyvä puna poskillaan, ”Ei tässä kauaa enää mene”. Vielä muutama vanhemman näköinen haava kaipasi käsittelyä, ja hän voisi kietaista siteet pahimpien haavojen suojaksi, jottei salva ja veri toisen vaatteita enempää sotkisi. Sehän vasta ikävää olisikin ollut, jos paita jäisi haavoihin kuivuneeseen vereen kiinni ja se pitäisi repäistä rupineen irti. Harmi ettei sulkapäisellä ollut vaihtovaatteita antaa lainaksi toisille - ja vaikka olisikin ollut, olisivat ne olleet kenelle tahansa kolmikosta aivan liian pieniä…

Tummalinnun olisi tehnyt mieli huomauttaa, että olisi voinut kutsua toisen pikkuliskoistaan lähemmäs lämmittämään, mutta se tuskin olisi ollut reilua, kun Darius oli nimenomaan halunnut liskopedon itsestään hetki sitten kauemmas. Tai Ane olisi voinut itse käpertyä toisen viereen… tai sitten ei. Ei tosiaankaan, se oli huono ajatus, Nessin pitäen pokkansa ja naamansa peruslukemilla ettei olisi ollut liian ilmiselvä mahdollisten ajatustensa kanssa. Niinpä Tummalintu päätti toimia aavistuksen ripeämmin, samalla päätään puhki miettien kuinka olisi voinut pitää keskustelua yhä yllä. Häntä kiinnosti kuulla lisää Puolikäärmeen ja Dariuksen väleistä! Mutta jokin kertoi samaan aikaan, ettei Ane ollut oikeutettu kyselemään asiasta enempää, tai saisi oikeasti vielä nyrkistä päin kasvojaan ollessaan liian tungetteleva vieraiden mielestä.
Olin itsekin lohikäärmeratsastaja”, Nessi kertoi viimeisen salvakerroksen sivellen paikoilleen varovaisesti, pyyhkäisten sitten käsiään puhtaaseen harsokankaaseen, ”Minulla ja lohikäärmeelläni oli veriside”.
Aihe oli selvästi sulkatukkaiselle arka, mutta Nessaya halusi tuoda seikan paremmin esille, jottei Darius luulisi olevansa yksin kyseisen kanssa epätietoisuuttaan.
Agal menehtyi kuitenkin maagisessa tuliräjähdyksessä kun suojelimme vierusvaltakunnan herttuan omistamaa laivastoa merillä”, Ane jatkoi haikeana asetellessaan puhtaita siteitä paikoilleen Dariuksen ympärille, toivoen että se riitti tummatukalle tähän hätään. Eiköhän silmäpuoli niillä selviäisi tämän yön ainakin – aamulla niiden vaihtamisesta voitaisiin keskustella, sikäli mikäli siihen tarvetta olisi.

Mutta mitä tuli hänen menetettyyn verisiteeseensä, Ane kävi kevyesti rullaamaan toista hihaansa ylemmäs ja paljasti ne rosoiset, kovin säännöllisen näköiset arvet käsivarreltaan jotka jatkuivat selvästi ylemmäs naisen olkapäätä kohden, ”Selvisin vain koska tipahdin mereen silloin – muuten olisin varmaan jakanut saman kohtalon sen kanssa”.
Tietäisit mielessäsi jos Seyr tuohon kuntoonsa kuolisi”, Nessi lisäsi äkkiä pienen hymyn kasvoilleen takoen, kaiketi sen saattoi laskea lohdutukseksi, ja pieneksi neuvoksi myöhemmän varalta jos jotain ikävää taas sattuisi.
Vie aikansa ennen kuin hän on täysin kunnossa… vaipui tajuttomaksi jo tovi sitten”, Iriador huokaisi hopeisesta verestä tahriutuneita käsiään pitäen sylissään ollessaan saanut itsekin tehtyä sen verran mitä kykeni, ”Menneesi kuulostavat rankalta”.
Sen kanssa on vain opittava elämään – jotain mitä opin Lorythakselta”, nainen naurahti vaikeana, miettien yhä mitä mieltä Seyr hänestä olisi kun tuosta heräisi, ”Hän tulee aina olemaan päällikköni kaikesta huolimatta…”, Ane lisäsi sarvipäähän vilkaisten ja kammeten lopulta itsensä ylös Dariuksen viereltä.

Haluatteko teetä? Ruokaakin on, jos teillä on nälkä”, pisamakasvoinen vaihtoi nopeasti aihetta tarjouksensa esittäen, hihansa takaisin paikalleen laskien siinä ohessa, ”Saatte petini ja peittoni käyttöönne, taidatte tarvita niitä kuitenkin enemmän mitä minä”.


//Ja Mordehan vei. EIKUN! Voi kyllä! :D Oikeesti meidän pro pelitiimin nimi pitäis olla Varo vaaraa. Ja meidän motot ois Ryyppy sille ja For the make legacy. Aletaan hamstraan hirveetä kasaa loharipehmoi ja sälää. Voidaan perustaa sit liskemuseokin//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX P. ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14164

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Marras 17, 2018 12:52

Re: PATONKIBATTLE

Darius kohotti kulmiaan pienesti naisen hätkähdyksen myötä, Nessayan ilmoittaessa, ettei haavojen parsimisessa enää kauaa menisi. Varmasti, jos pakkasta ei olisi ollut ilmassa, olisi Haukansilmä käynyt myös ihmettelemään punaa naisen tummemmilla poskilla. Nyt sitä vain mietti punoituksen johtuvan kylmästä, kuten varmasti itse kullakin. Tummalintu jatkoi eliitin paikkaamista, Dariuksen seuraillen sivusilmällä naisen kasvoja. Osin yllätyksenä, Aneritte päätti lähteä kertomaan enemmän itsestään, aloittaen kertoen olleensa lohikäärmeratsastaja ja omanneen verisiteen lohikäärmeensä kanssa. Mennyt aikamuoto sai eliitin kurtistamaan kulmiaan, Nessayan kuitenkin omatoimisesti jatkoi tarinaansa, kertoen menettäneen verisiteen omanneen lohikäärmeen – eli kyse ei ollut kummastakaan näistä pienestä liskosta. Lohikäärme oli kuulemma menehtynyt räjähdyksessä, joka näemmä oli jättänyt jäljen myös naiseen, tuon esitellen käsivarttaan siinä puheidensa lomasta. Mitään sanomatta laski eliitin katse Nessayan käsivarren puoleen, eliitin lähinnä miettien itsekseen kuinka kamalaa moinen menetys mahdollisesti oli ollut.
”... Osanottoni...”, Darius hymähti pienesti naiselle, kykenemättä varsinaisesti niin vilpittömästi olemaan pahoillaan toisen menetyksestä, kuten yleensä. Tuntui kuitenkin siltä, että jotain sellaista oli nyt yritettävä, kerta Nessaya aikaisemmin oli heidän menetykseen ottanut osaa.

Katse kohosi kuitenkin takaisin naisen kasvojen puoleen, Nessayan todetessa Dariuksen kyllä tietävän mielessään, mikäli Seyr olisi kuolemassa. Haltia pudisti päätään pienesti, lähes huomaamattomasti. Ei hän uskonut sitä tietävänsä, ei hän osannut edes kunnolla käsittää verisidettä, sen tarkoitusta tai koko konseptia. Muutenkin kaikki vähääkään maaginen oli Haukansilmälle outoa ja uutta.
Haukansilmä oli aikeissa kommentoida Nessayan puheita, kenties jopa uskaltautunut kyselemään paremmin verisiteestä, kun Iriador liittyi keskusteluun, kertoen sarvipäisen vaipuneen tajuttomuuteen tovi sitten ja että tuon toipuminen vei aikansa. Kunhan nyt vain lepäisi ja keräisi voimia sen verran, että pääsisi huomenissa kotiin, jossa varmasti parantajat katsoisivat kyläpäällikön kuntoon alta aikayksikön. Siinä tosin tuli miettineeksi, jos Seyrin haavat parannettiin, niin paranisivatkohan Dariuksenkin haavat? Kai se selviäisi, joko ajan kanssa... tai sitten kysymällä.

Haukansilmä tuijotti hetken hopeaveristä, ennen kuin lähti kiskomaan vaatteita takaisin ylle, kun Nessaya nyt haavat oli saanut hoidettua ainakin jonkinlaiseen kuntoon. Kyllä Darius uskoi selviävänsä, mutta tulisi yhtä lailla kaipaamaan lepoa ja pari päivää vapaata, jahka kotiin asti ehättäisi. Ne itse määrätyt vapaapäivät hän kuitenkin aikoi kuluttaa toisenlaisiin tehtäviin, mitä itselleen oli kehitellyt kartanovierailun myötä...
Hetkeksi omiin ajatuksiinsa uponnut eliittikenraali palasi takaisin tilanteeseen, kun Nessaya kyseli teestä, tarjoten myös ruokaakin.
”Tee kelpaisi”, Darius vastasi, uskoen teen kelpaavan myös Iriadorillekin. Hän ainakin halusi äskeisen karjumisen myötä jotain lämmintä kylmään, kuivaan kurkkuunsa, ”Kiitos”, kuului vielä kohtelias lisäys, Haukansilmän selvästi alkaen pikkuhiljaa lämmetä Nessayalle, vaikkei sitä ehkä heti haltiasta havainnut, ellei sattunut tuntemaan Winderiä.

Eliittikenraali olisi halunnut nyt kysellä Anerittelta paremmin verisiteestä, mutta ei ihan heti kyennyt aiheeseen palaamaan. Hänen piti ensin selvittää itselleen, mitä hän varsinaisesti halusi aiheesta tietää. Eikä se ollut Dariukselle niin helppoa lähteä tuosta vain kyselemään uudesta aiheesta yhä tuntemattomalta, vaikka Nessaya vaikuttikin avoimelta asian suhteen.
”Olethan sinä kunnossa?”, Eliittikenraali päätyikin kysymään Iriadorilta, vetäessään päällimmäistä, takkimaista paitaa ylleen, jonka jälkeen vielä sormikkaansa ujutti käsiinsä, ”Mikä on vointisi?”, vanhempi haltia jatkoi, ollen yhä huolissaan punapäisen terveydentilasta, kun tuo matkaan oli lähtenyt puolikuntoisena.


// OH MORDE <3 eikun. Ja älä :D Wowi guildi vaihdetaan Varo Vaaraks ja sit lähtee, Destiny kilta kans. KAIKKIALLE VAAN VARO VAARAA. Tai sit kato wowis horde guildiks Ryyppy Sille ja Allulle toi Varo Vaaraa. LOHARIPEHMOI JOOOOO no mul on jo se loharikynttiläjalka kokoelma ja figuureja. Plus se pehmolelu minkä sain Fortelta viimejouluna <3 LISKEMUSEO ON HYVÄLLÄ MALLILLA! Ongelma on vaan se, että Timikin tahtoo lohikäärmeen... //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3936

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti To Joulu 27, 2018 5:57

Re: PATONKIBATTLE

Tee kelpaisi, ainakin tummatukkaiselle miehelle. Niin Nessi epäilikin, ja auttaisipa tee pehmentämään kylmän karhentamaa kurkkuakin samalla kun pitäisi vilua loitolla.
Entä sinä?”, Ane uteli varovaisesti vielä punatukkaiselta, samalla kun ojensi tuolle kostean pyyhkeen verestä sotkeutuneiden käsien puhdistamista varten.
Kelpaisi, kiitos”, Iriador sai käheällä äänellään sanotuksi, vaikka samaan aikaan rintaa ja hengitysteitä särki armottoman paljon. Sitä oli vaikeaa piilotella enää, kun ohimoillakin kiilteli muutama kylmä hikipisara kuumeen tähden, joka viimein otti tehtäväkseen nousta ylle painostamaan ja uuvuttamaan oloa. Ja Iriador kun oli toivonut että jaksaisi kaupunkiin saakka, hänen olisi pitänyt pysyä vahvana Dariuksen ja Lorythaksen tähden nyt, ja kipeänä hänestä olisi vielä vähemmän hyötyä tällä hetkellä.
Hetken jos maltatte, teevedellä kestää hetkisen lämmetä vaikka minulla onkin pikkuliskot apunani”, Ane hymyili vaisusti haltioille, pienen kuparisen pannun poimien nuotion ääreltä käsiinsä. Se täytettiin sillä mitä hänen vesileilissään oli vielä jäljellä, sekä lumella, jota kepeämpi pikkuliskoista sai käydä emäntänsä puolesta ulkosalla hakemassa. Eiköhän siitä yksi tee valmistuisi, kun sille nyt hetki annettaisi aikaa.

Siinä missä Nessaya jäi valmistelemaan teetä vieressä, kykeni Iriador viimein suomaan huomiotaan Dariukselle, joka hänen voinnistaan ymmärrettävästi oli huolissaan kaiken tämän tapahtuneen jälkeen.
Rintaani särkee, minulla taitaa olla myös kuumetta”, Iriador huokaisi, ”Riittää että sinä ja Lorythas olette jo ottaneet takkiinne, olisin halunnut salata huonon vointini siihen saakka että pääsemme kotiin mutta se taitaa olla turhaa nyt”, sokea jatkoi kosteaan hihanpieleensä pyyhkäisten kasvojaan surkeana.
Rosmariini ja salvia auttavat vilustumista vastaan – minulla pitäisi olla vielä vähän molempia mukanani, Nessi rohkeni todeta väliin, pienesti katsettaan kohottaen miesten puoleen samalla kun seuraili kuinka Hyra puhalteli kuparipannua vasten pieniä kuumia lieskojaan nuotion liekkien lisäksi.
Voin laittaa niitäkin teehen, kerään tai ostan niitä lisää sitten myöhemmin”, Tummalintu ehdotti, saaden Iriadorinkin kohottamaan sokeat silmänsä naisen äänen puoleen. Oli hassua jälleen kun joku tuntematon halusi auttaa heitä, vaikka kyseessä olikin Seyrin alainen, joka varmasti Lorythaksen tähden auttoi myös heitä. Ja vielä hassumpaa oli että Darius hyväksyi Tummalinnun avun, eikä ollut naisen suhteen niin kireä mitä tavallisesti olisi voinut olettaa – vaikka sekin saattoi johtua kumppanin puolikuntoisuudesta. He jäisivät Nessayalle velkaa tästä kaikesta, sillä ilman lohikäärmeratsastajan apua he olisivat varmaan jääneet taivasalle paleltumaan huonoimmassa tapauksessa hengiltä.

Ei sinun tarvitsisi antaa omistasi meille…”, Iriador yski, pyyhkeen käsistään taitellen luolan kiviselle lattialle viereensä voidakseen vetää takkinsa kaulusta paremmin lämmikkeekseen. Ellei jotain ihmeparantumista kokisi, tipahtaisi hän heistä seuraavana jos liian pitkään yrittäisi sinnitellä enää pystyssä. Heikotuksen raja alkoi tulla vastaan yllättävän nopeasti kun olo alkoi heiketä vilustumisen tähden, ja sen heikon olon alkaessa myös näkyä muillekin kylmän vaivatessa kurkkua ja sisäelimiä. Iho tunsi nuotiosta loimuavan lämmön, mutta samaan aikaan kylmäsi ja rintaa painoi pahemmin kuin oli koskaan ennen tehnyt.
Niistä on teille enemmän apua juuri nyt”, Ane vilkaisi huolestuneena Iriadoriin, kuparipannuun valitsemiaan yrtinlehtiä tipauttaen teeveteen jo hautumaan valmiiksi rosmariinin ja salvian kera samalla, ”Pärjään itse ilmankin, jaan mielelläni omastani jos siitä on hyötyä jollekin toiselle”.


//Voi apua, ois kyl niin täydellinen <3 LOHARIPEHMOT ON MUST. Nyt alkaa hirvee hamstraaminen, ebay tyhjäks liskenannoist. TIMI EI NYT VOI SAADA OMAA LOHIKÄÄRMETTÄ//
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX P. ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14164

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Joulu 30, 2018 6:54

Re: PATONKIBATTLE

Sen pidemmittä puheitta Nessaya lähti teevettä keittämään, toisen pikkulohikäärmeistä näyttäen auttavan siinä enemmän kuin mielellään. Haukankatse seurailikin tovin lohikäärmeen puuhia, varsinkin sitä, kuinka mokoma kuparista pannua lämmitteli liekeillään. Eihän hänelle olisi tullut mieleenkään, että lohikäärmettä voisi tuollaiseenkin käyttää. Ja se oli omalla tavallaan myös kiehtovaa, seurailla, miten lohikäärmeen kroppa toimi jokaisen tulensyöksennän ohessa — Sitä kun harvoin ehätti muuten seurailemaan, jos isommat liskot tulta syöksivät.
Lohikäärmeestä katse kuitenkin palasi Iriadoriin, tuon vastatessa hänen kysymykseensä voinnistaan. Huolestuneisuus kumppanin voinnista paistoi eliitin kalpeilta kasvoilta, Haukansilmän tuntien itsensä jälleen niin hyödyttömäksi ja typeräksi. Olisi pitänyt jättää Iriador vain kartanolle lepäämään ja lähteä liikkeelle Lorythasin kanssa kahden. Miksi ihmeessä hän oli antanut puolikuntoisen sotilaan lähteä matkaansa?
"Salailusi olisi tuskin onnistunut pitkään", Darius hymähti korkeahaltialle, kyllähän punatukkaisesta näki, ettei tuolla ollut kaikki hyvin ja kerta eliitti tiesi kumppaninsa olevan jo valmiiksi huonokuntoinen, olisi hän tiennyt jonkin olevan pielessä ennemmin tai myöhemmin.

Nessaya liittyi keskusteluun, tarjoten rohtojaan auttamaan Iriadorin tilaa. Dariuksen korvaan sellainen tarjous kuulosti hyvältä, mutta jostain syystä Iriador oli tällä kertaa se, joka vastahakoiselta avuntarjouksen suhteen kuulosti.
"Korvaamme sen hänelle tavalla tai toisella, jos se suostumisesi on siitä kiinni", Eliittikenraali huomautti Iriadorille, täten omalta osaltaan jo hyväksyen naisen tarjouksen, piti Iriador siitä tai ei, "Se helpottaa oloasi, pääset lepäämään sen myötä. Ehkä oli virhe ottaa sinut mukaan jo nyt, lepääminen olisi varmasti helpompaa sotilastuvilla, kuin täällä", haltia jatkoi huokaisten, samalla sukien tummia hiuksiaan parempaan uskoon, sivusilmällä tarkkaillen mitä kaikkea Nessaya pannuun tiputteli. Vaikka eihän eliitistä ollut tunnistamaan, vaikka nainen olisikin jotain myrkyllistä teeveteen heittänyt...


// IS MUST! Ja kyllä, kaikki rahat semmosiin turhuuksiin nyt! TIMI TAHTOO OMAN LOHIKÄRMEKSEN! //
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3936

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti Ke Touko 01, 2019 1:53

Re: PATONKIBATTLE

Nessi silmäsi ohimennen Dariusta, kun tuo ystäväänsä puhutteli huolestuneen oloisena – ihan syystä. Se sai pienen hymynpilkkeen kuitenkin kohoamaan Anen aroille kasvoille. Eihän hän tiennyt mitä miesten välillä oli, mutta oli lohdullista nähdä noiden vetävän selvästikin yhtä köyttä tässä tilanteessa, vaikka olivatkin jokainen omalta osaltaan huonossa hapessa. Oli myös jaloa kuulla haltioiden aikovan korvata hänelle tämän jollain tavalla, vaikkei Tummalintu todellakaan aikonut sitä vierailta vaatia millään tavalla; Parempi että jatkaisivat vain omaa elämäänsä ja unohtaisivat hänet sitten kun heidän tiensä oli määrä erkaantua, vaikka Ane mielessään ehkä haaveilikin tulisista romansseista kotiinpaluun ohella. Mutta ne olivat vain haaveita, joita nykytilanteessaan Nessaya ei olisi uskaltanut millään tavalla toteuttaa.
Ja minun kun piti olla se vahva meistä nyt”, Iriador päivitteli huokaisten lähinnä itsekseen vaisuun ääneen Dariusta kuunnellessaan. Hän ei halunnut myöntää itselleen vetämättömyyttään, mikä teki tilanteesta entistäkin kiusallisempaa. Tietenkin punapää aikoi mahdollisen avun hyväksyä jo pelkästään kumppaninsa tähden, mutta tuntui silti omalla tavallaan pahalta ja omituiselta ottaa apua vastaan tuiki tuntemattomalta taholta. Ei hänestä ollut kieltäytymään, siinä missä hän itse halusi auttaa niitä, jotka taidoistaan ja osaamisestaan jotenkin hyötyivät. Ehkä muukalaisella oli samanlainen mentaliteetti, tai sitten tyttö auttoi heitä vain päällikkönsä tähden.
Kyllä tämä viime yön voittaa joka tapauksessa…”, Iriador tuhahti vaisusti, katsettaan kääntäen samalla aavistuksen Winderin suuntaan, ”Olen vain ennemmin huolissani teistä kuin itsestäni, en minä puolikuntoisena ensimmäistä kertaa ulkona sentään eläessäni ole”, punapää jatkoi niiskauttaen. Yksi kuume sinne tai tänne, vilustuminen kyllä helpottaisi myöhemmin levolla ja rohdoilla alta aikayksikön. Darius ja Lorythas sen sijaan olivat ottaneet ikävämmin takkiinsa hetki sitten, eikä tietenkään sopinut unohtaa eilisiä tapahtumia – kaksikolla kestäisi mahdollisesti kauemminkin toipua vammoistaan täysin kuntoon.

Nessi maistoi pitkävartisella lusikalla teetä pannusta, puhaltaen höyryävään nesteeseen varovaisesti ennen kuin sen huulilleen toi. Se maistui valmiilta, yrttien pehmeän maun jääden hetkeksi viipymään kielelle ja lämmittävän tunteen kurkun pieliä hyväilemään. Pisamien täyttämät kasvot jäivät hetkeksi hymyilemään, eikä Nessi edes tajunnut vanhemman haltioista pitävän häntä silmällä samalla. Nessaya pisti kuitenkin merkille tummatukkaisen puhuvan sotilastuvista ohimennen, kenties huomaamattaan, mikä sai hänet ensimmäisenä pohtimaan miksi ihmeessä Seyr oli noiden seurassa. Kyseessä oli kuin olikin siis haltioiden sotilaita, Aneritten joutuen hillitsemään uteliaisuuttaan ettei olisi mennyt tässä tilanteessa möläyttämään ääneen mitään tyhmää tähän hätään.
Hyra varmasti hyväksyy sinutkin jos lämpöä kaipaat”, Ane huomautti pian, pikkuliskon kurnuttaen emäntänsä tokaisuun mielissään, ”Teekin on valmista. Parempi juoda se vielä kun se on kuumaa eikä turhan kitkerää”, Nessi vielä lisäsi pienesti hymyillen haltioille. Laukustaan nainen kävi poimimaan esille muutaman hyvin yksinkertaisen näköisen parin puusta veistettyjä, sileäksi hiottuja kuppeja. Ne saivat nyt kelvata, ja lämmittäisivätpä ne näppejäkin mukavasti hetken kuluttua, kun miehet saisivat teellä täytetyt kupit käpäliinsä.

Muutama kolikko vaivannäöstä riittää kyllä, jos jotenkin yksinkertaisesti haluatte apuni korvata”, Nessi jatkoi aavistuksen haikeampana kaataessaan kuumaa teetä kuppeihin jo höyryämään valmiiksi, toisen ojentaen Iriadorin käteen, ”En tahtoisi pyytää muuta kuin että Konaar selviää…”. Lorythas oli monelle isähahmo. Tuki ja turva, Ane ei voinut käsittää kuinka avokätinen, jalo ja välittävä yksi henkilö saattoi olla niin monelle yhtä aikaa. Ja nyt se joku makasi hänen edessään hengestään taistelemassa tajuttomana, eikä hänestä ollut apua helpottamaan sitä tilannetta millään tavalla – se jos mikä tuntui turhauttavalta ja pahalta juuri nyt.
Iriador keskittyi tovin vain hengittämään teestä nousevaan lämmintä höyryä, lopulta varovaisen kulauksen ottaen kupistaan, ”Sitä on parempi analysoida lisää aamulla”, punapää niiskauttii kosteaan hihantaipeeseensa kuivasti yskäisten. Eihän Estelar ollut ehättänyt repiä Lorya suunnattoman huonoon kuntoon kuitenkaan, mutta ilman oikeaa hoitoa ja hoivaa ei Vaernkaan loputtomiin selviäisi. Rohdot kyllä auttoivat varmasti suurimpaan verenvuotoon, mutta tuskin estäisivät haavoja vuotamasta ja lopulta tulehtumasta pitemmän päälle. Ja sen pidemmälle sokea ei edes halunnutkaan ajatella…
Nessi katseli hetken nukkuvaa kyläpäällikköä haikeana, keskittyen sitten kuitenkin kaatamaan teetä myös Dariukselle, ”Tässä sinullekin”, nainen askelsi silmäpuolisen haltian luo ja ojensi höyryävää kuppia vanhemmalle yhä haikealta näyttäen.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX P. ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14164

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Touko 02, 2019 4:31

Re: PATONKIBATTLE

Eliitti hymyili vinosti, Iriadorin päivittelyille siitä, kuinka korkeahaltian olisi pitänyt olla se vahva heistä. Eliitti ei ajatellut niin, mutta ei nyt viitsinyt alkaa asiasta väittelemään, toivoen myös osin hiljaisuudellaan antavansa Iriadorille mahdollisuuden rauhoittua ja valmistautua levolle. Sillä lepoa jos jotain heistä jokainen tarvitsi, vaikkei Haukansilmä sitä itsensä kohdalla taaskaan halunnut myöntää. Mutta ennemmin hän sinnittelisi yön yli hereillä ja antaisi Iriadorin ja Lorythasin levätä. Olihan Nessaya paikalla ja voisi hyvinkin vahtia pitää, mutta eliittikenraali ei ollut vieläkään ihan varma siitä, luottiko naiseen vai ei.
"Sen uskon", Ohimennen eliitti vastasi kumppanilleen, joka huomautteli tämänhetkisen yösijan voittavan viimeöisen, joskin Darius ei voinut samaa todeta, "Älä kuitenkaan liikaa meistä huolehdi. Murehtiminen pitää sinut vain hereillä, sinun pitäisi levätä", vanhempi haltia jatkoi, ymmärtäen kyllä Iriadorin huolen. Haukansilmä itse tunsi suuren ahdistuksen rinnassa koko ajan, kun Seyriä edes vilkaisi tai mietti. Hopeaverinen oli hengissä, mutta kuinka kauan? Heräisikö tuo enää ilman kunnon hoitoa tai parantajaa? Juuri nyt he eivät voineet kuin katsoa ja odottaa, auttaa puoliveristä sen verran, mitä Nessayalla oli heille antaa. Darius harkitsi tosissaan yrittävänsä kutsua Yliparantajan paikalle, josko se naaras voisi heitä auttaa, mutta toisaalta, kai tuo olisi jo paikalle ilmestynyt jos olisi halunnut apuaan tarjota ja vaihtokauppoja hieroa? Ja toisaalta taas, jos Yliparantaja ei ollut jo ilmaantunut, niin enteilikö se sitä, että Lorythas selviäisi ilman Shyvanan apua? Vai eikö lohikäärmeiden äiti enää välittänyt puoliverisestä ja oli keksinyt jotain muita juonia jonkun toisen päänmenoksi?
Pää oli täynnä kysymyksiä jotka vain nostattivat ahdistusta. Puhumattakaan niistä kysymyksistä, jotka liittyivät tähän juurilöydettyyn verisiteeseen hänen ja Seyrin välillä. Mutta ainoa, joka niihin kysymyksiin saattoi vastata, taisi olla Seyr... ja kenties Nessaya, mutta Haukansilmä ei tiennyt, rohkenisiko asiasta naisen kanssa keskustelemaan paremmin.

Pohdinnat myrkytysyrityksistä väistyivät mielestä, kun Nessaya meni ja maistoi keitoksiaan itse ennen tarjoilua. Vaikka olikin muutaman sanan jakanut Iriadorin kanssa, oli eliitti pitänyt katseensa koko ajan Tummalinnun tekemisissä. Vasta Anen puhuessa, kohosi se Haukankatse naisen kasvoille, eliitin vain pienesti hymähtäen tuon huomautukselle. Hän itse ei tehnyt elettäkään noustakseen sijoiltaan vielä, vaikka kieltämättä nuotion lämpö alkoi houkuttelemaan lähemmäs syrjemmällä istuvaa eliittiä. Jos kylmä alkaisi hiipiä luihin, niin kyllä hän sitten siirtyisi, mutta nyt hän oli tyytyväinen sijaansa pienestä viileydestä huolimatta. Sitä paitsi, hänen piti kerätä hetki voimia, ennen kuin uskaltaisi tolpilleen yrittää nousta.
Aneritte ei myöskään turhan suuria lähtenyt ehdottamaan vaivanpalkakseen, vaikka aivan varmasti jokainen heistä kolmesta uskoi Tummalinnun ansaitsevan enemmänkin kuin muutaman kolikon. Mutta mitä tuli toiseen toiveeseen, se lieni jokaisella hereillä olevalla sama. Kunhan Lorythas selviäisi ja tuosta vielä virkoaisi, ei sitä enempää kehtaisi pyytääkään. Kukaan ei valitettavasti asialle voinut mitään tehdä juuri nyt, kuten todettu. Haukansilmän katse laski väsyneenhuolestuneena Nessayasta Lorythaksen puoleen, eliitin tarkkaillen tiedotonta kumppania kaikessa hiljaisuudessa. Vasta kun Tummalintu teen hänelle toi, heräsi eliitti omista ajatuksista ja murheistaan takaisin tilanteeseen.

"Kiitos", haukansilmäinen hymähti pienesti, samalla kun otti vastaan naisen tarjoaman teen, pistäen samalla merkille sen haikeuden tuon kasvoilla. Tuntui... Pahalta, nähdä nyt nuori nainen noin huolestuneena Seyristä. Kaikki olivat huolestuneita, mutta jostain syystä Aneritten huolestuneisuus herätti jonkinlaisia outoja tunteita Dariuksessa. Tunne, tai ennemminkin pakottava tarve kertoa, että kaikki kyllä järjestyisi.
"... Kyllä hän tuosta selviää", Darius jatkoikin, ääntään hieman korottaen ja äänenpainoa vaihtaen varmemmaksi. Jos hän jotain osasi, niin vakuutella ja esittää, että kaikki oli hyvin, "Hän otti yhteen vain toisen lohikäärmeen kanssa, Seyr on selvinnyt paljon pahemmastakin. Tiesitkö, että hän otti taannoin yhteen itse Ajankiitäjän kanssa? Ja voitti — tai no, tavallaan voitti".
"Hopeakäärme menetti myös kerran liekkinsä, mutta selvisi siitäkin. Häntä on satutettu, parjattu, häneltä on riistetty kruunu, mutta joka kerta hän on noussut ylös, uudestaan, vahvempana ja todistanut kaikille, miksi Lohikäärmeiden Äiti häntä kutsuu nimellä Du'ul. Ei yksi serpentti häntä kaada, katso vain, hän on meistä ensimmäisenä hereillä aamusta"
, Winder kertoi, samalla äänellä ja varmuudella, mitä sotilastuvilla ja kapakoissa kerrottiin sotasankareista ja suurmiehistä, joiden urotekoja kenties toisinaan vähän liioiteltiin. Tosin, Darius ei liioitellut nyt.
"Hän selviää", Haukansilmäinen vielä jatkoi, koittaen pienen, vakuuttavan hymyn Nessayalle suoda, "Tunnen sen".
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3936

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti To Touko 02, 2019 8:49

Re: PATONKIBATTLE

Lämmin kuppi jätti mukavan tunteen hetkeksi sormille, Nessin jääden hieromaan kämmeniään siitä tunteesta yhteen hetken odottaessaan sijoillaan josko haltiat olisivat vielä jotain häneltä pyytäneet. Eipä olisi tarvinnut kingetä ainakaan samantien takaisin jaloilleen luolan kiviseltä kamaralta, kun kaiken olisi voinut hoitaa tässä vielä pystyssä ollessaan. Muttei kumpikaan suippokorvaisista mitään Tummalinnulta pyytänyt suoranaisesti enempää ainakaan tähän hätään, Anen ehättäen ottaa askeleen sivummalle korkeintaan kun tummatukkainen mies avasi lopulta suunsa ilmaistakseen selvästi hänelle jotain muutakin kuin vain kiitoksen.
Lohikäärmeratsastajan eriparinen katse tavoitti silmäpuolisen kasvot odottavaisena, tummien kulmien kuitenkin kohoten pienesti hämmennyksen merkiksi haltian vakuutellessa puoliverisen kyläpäällikön selviävän takaisin jaloilleen. Ehkä Nessaya ei odottanut kuulevansa vastaavaa keneltäkään tuntemattomalta, ei etenkään Dariukselta, joka alkuunsa oli vaikuttanut kovin tympeältä ja varautuneelta?
Nessi puri hampaitaan yhteen, vinosti kuitenkin yltyen hymyilemään Dariuksen kertoessa mistä mitä ilmeisimmin yhdessä mies oli ehättänyt Lorythaksen kanssa käydä lävitse. Että Seyr oli käynyt lävitse paljon pahempaakin kuin yhden serpentinpahasen kanssa yhteenoton, joka näin epäonnisesti oli nyt päättynyt. Kieltämättä Ane olisi halunnut kuulla lisää taistelusta itse vanhimman kanssa! Hän olisi halunnut kuulla tarinan elämänliekin menettämisestä ja vastoinkäymisistä selviämisistä, mutta sellaiselle tuskin lieni aika enää tänä iltana.

Du’ul”, pisamakasvoinen henkäisi hiljaa lähinnä itsekseen, kun toinen kertoi itse Taivaantuultenvaltiatteren antaen sellaisen nimen Seyrille. Kaikki se kertoma nostatti pienen toivonkipinän alati haikeana olleen Nessin rintaan, siinä missä Iriadorin suupielet myös nousivat pieneen hymyyn. Ei tämä tarina tähän loppuisi, vaikka se varmaan taas omanlaisensa ikävät jäljet menneisiin jättäisikin. Hopeaveristä ei oltu veistelty mistä tahansa puusta, ja punapää halusi uskoa Lorythaksen selviävän mielensämöröistäkin heidän avullaan ja tuellaan. Tämä oli vain huono vaihe elämässä – niitä tuli vastaan välillä, mutta asioilla oli tapana palata raiteilleen ja paremmaksi ennemmin tai myöhemmin. Iloa ei voinut olla ilman surua, ei vastoinkäymisiä ilman onnistumisia, aivan kuten ei päivääkään ilman yötä.

Tummalinnun katse laski hetkeksi sarvipäiseen päällikköön, ilmeensä säilyen kuitenkin kirkkaampana tällä kertaa. Eihän heistä kukaan saattanut olla varma tulevasta, Aneritten haluten kuitenkin uskoa että se mahdollinen veriside Dariuksen ja Lorythaksen välillä kertoisi kyllä jos hopeaverinen olisi viimeistä hengenvetoaan vetämässä yllättäen.
Haluan uskoa siihen mitä sanot”, Nessi hymyili vanhemmalle takaisin luottavaisena, ”Vaikkei se silti poista faktaa siitä, että hän ja te molemmat tarvitsette aikaa toipua sattuneista”, Ane rohkeni toteamaan itsevarmasti haltioille, naamansa sitten peruslukemille palauttaen kylmän tuulen ilmoittaessa olemassaolostaan puhaltamalla köynnössuojaa vasten pihalta käsin. Kunhan myrsky ei voimistuisi vain uudestaan, metsää kun koristi jo aivan tarpeeksi paksu ja sankka hanki valmiiksi, eivätkä vieraat matkaajat tuskin arvostaneet jos tänne joutuisivat jäämään yhtään pidemmäksi toviksi kuin oli tarve…

Anen käydessä istahtamaan nuotion ääreen takaisin alas, oli Hyra jo ehättänyt siirtyä Iriadorin viereen nyhjäämään aivan kylkeen kiinni. Punapää ei näyttänyt olevan sinisuomun lämmittävästä läsnäolosta kuitenkaan moksiskaan, eikä siten pikkuliskokaan nähnyt tarpeelliseksi tyytyväistä kehräystä enempää osoittaa samalla kun emäntänsä vaativaan katsekontaktiin vastasi kurahtaen. Caer piti yhä seuruetta silmällä omalla pienellä kielekkeellään lähempänä katonrajaa, välistä pälyillen luolan suuaukolle, jos sieltä olisikin yllättäen sisään yrittänyt joku jonka kanssa olisi saattanut haastaa riitaa. Mutta kukaan ei heidän sijoilleen yrittänyt tunkeutua, pelkän kylmän tuulen korkeintaan ujeltaen pihalla susien ja muiden petoeläimien sijaan. Siinä rauhassa oli hyvä rentoutua ja antaa mielen palautua tapahtuneiden jäljiltä, Iriadorinkin ehättäessä niiskuttamisensa ohessa tyhjentää kuppinsa tyhjäksi varsin äkkiä kolottavaan oloonsa. Se tee kohensi mieltä ja pehmitteli kylmästä kärsinyttä kehoa, mutta sai myös uneliaaksi valmiiksi puolikuntoisen sokean, joka niin yritti väsymystään vastaan taistella suotta vielä. Sokea vain ei olisi halunnut nukahtaa ennen kuin tietäisi myös Haukansilmän vetelevän varmasti sikeitä. Mutta se lieni turha toivo, punapään pilkkiessä sijoillaan silmänsä ummessa jo nyt, keskittyen kuitenkin silittelemään sinisuomuista otusta vierellään kaikessa rauhassa. Kuivahtanut tumma viitta lämmitti viimein harteilla ja Iriadorista olisi voinut pian alkaa väittää, että punapää olisi nukahtanut mukavasti niille sijoilleen Hyraan kevyesti nojatessaan.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX P. ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14164

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Touko 03, 2019 11:10

Re: PATONKIBATTLE

Haukansilmä hymähti myöntävästi Tummalinnulle, tuon toistaessa kruunatun nimeä. Darius jos kuka olisi voinut tunti tolkulla tarinoida Seyristä ja tuon uroteoista, mutta juuri nyt hänestä ei ollut kunnon tarinatuokioihin ja tuskin ketään tällä hetkellä niin kovasti kiinnostikaan kuulla tarinoita. Jokainen heistä oli omalla tavalla väsynyt ja tarvitsi lepoa, Dariuskin, vaikkei eliitti sitä itselleen myöntänyt ja ennemmin pysyi hereillä, näin puolituntemattomassa seurassa.
Ymmärtävä nyökkäys suotiin nuorimmalle, kun tuo kertoi halustaan uskoa eliittikenraalin sanoihin, vaikkeivät ne sanat poistaneet tosiasioita siitä, että he kaikki tarvitsivat lepoa, Seyr varsinkin. Kunhan aamu sarastaisi, voisi tilannetta arvioida uudelleen, mutta nyt lieni parasta keskittyä lepoon.
Lepoa kaipasi myös Iriador, jos Dariukselta kysyttiin. Eliittikenraali seurailikin kaikessa hiljaisuudessaan punapäätä, siinä samalla nauttien Nessayan tarjoamasta teestä. Pikkuhiljaa korkeahaltia alkoi väsymään ja lopulta vaikutti siltä, että sokea oli vaipunut ihan kunnolla uneen. Hyvä, näin jos Dariukselta kysyttiin. Puolikuntoinen korkeahaltia tarvitsi lepoa, vaikka tämä ei ollut ideaalisin paikka sille levolle. Kunhan Iriador ei mitään vakavampaa sairautta itselleen saanut, niin kaikki lieni hyvin.

Haukansilmä seuraili hetken nukkuvaa kumppaniaan ja yhtälailla tajutonta Seyriä, kunnes haukankatse kääntyi Aneritten puoleen. Meni pidempi tovi, ennen kuin kukaan sanoi tai teki mitään, mutta lopulta Darius kömpi ylös sijoiltaan ja käveli lähemmäs nuotiota. Mutta sen sijaan että olisi Iriadorin tai Lorythasin lähelle istahtanut, askelsi eliitti vaivalloisesti lähelle Nessayaa ja istahti likelle naista, pienesti ynähtäen kun alas asti pääsi. Hetkeen Darius ei sanonut mitään, selvästi hakien sanojaan, ennen kuin edes vilkaisi naisen puoleen.
"Tiedät ilmeisesti enemmänkin tästä... verisiteestä...?", Rauhallisenmatalasti eliitti aloitti, laskien jo tyhjän teekupin maahan vierelleen, "Haluaisitko... Kertoa siitä? Miten se toimii? Mihin minun pitäisi varautua?".
"Ymmärrän kyllä, jos aihe ei ole sinulle mieluinen... Mutta tarvitsen vastauksia tähän. En edes kunnolla tiennyt, että minun ja Seyrin välillä oli veriside, ennen tätä päivää..."
, Rauhallisenmatalalta puhuva eliitti jatkoi, pitäen katseensa Nessayassa, koittaen arvioida samalla oliko nainen sujut tämän puheenaiheen kanssa vai ei.
Avatar

The Saviour
The Saviour

Viestit: 3936

Liittynyt: Su Syys 04, 2011 5:10

Paikkakunta: Void

Viesti La Touko 04, 2019 2:49

Re: PATONKIBATTLE

Vilkaisu punapäätä kohden riitti kertomaan että toinen oli vaipunut asteen tai toisen uneen. Nessistä oli outoa kuinka haltia kykeni tuolla tavoin vain polvilleen nukahtamaan sijoilleen, mutta toisaalta, olisiko se ollut sotilaalle ominaista? Vastaavasta asennosta olisi ollut helppo ponkaista tosi tilanteen tultua pystyyn takaisin todennäköisesti, mutta muuten tuo näytti epämukavalta asennolta levätä, ainakin Aneritten mielestä. Ääneenhän hän ei sitä kehdannut sanoa, vaan pienen hymyn kasvoilleen nostattaen ihaili sitä miten sievästi Hyra oli häntänsä käärinyt punapään ympäri kivetystä myöten ja uinui toisen vierellä lämpöään varmaan hehkuen toiselle mukavasti. Ehkä se auttaisi pidemmän päälle edes hitusen punatukkaisen haltian kylmettymistä vastaan. Sitä Nessi ainakin toivoi teepannuaan putsatessaan kaikessa rauhassa omiin ajatuksiinsa vaipuneena.

Tai ainakin siihen saakka Nessaya saattoi olla ajatustensa vanki, kunnes katse nousi yllättäen lähemmäs saapuvaan tummatukkaiseen haltiaan. Ane katsoi miestä hetken epäröiden kulmiensa alta, kuitenkin nostaen leukaansa jottei kuitenkaan niin hirveän tuimalta olisi näyttänyt. Eihän hänellä ollut tähänkään saakka ollut hätää vieraiden seurassa – vaikka kyseessä olikin miehiä, ja miehien suhteen Nessi jänisti ja ahdistui enemmän kuin laki salli sattuneista syistä.
Siihen silmäpuoli kuitenkin istahti, Aneritten hetken vielä epäröiden kunnes päätti antaa asian olla ja sen sijaan rentoutui sijoillaan sen verran että kykeni katsomaan toiseen ennemmin rauhallisen kysyvästi. Syystä tai toisesta Nessi kai odotti nuhteluja tai vastaavia, kunnes Darius lopulta tiedusteli häneltä ratsastajan ja lohikäärmeen välillä vallitsevasta verisiteestä. Se lieni aihe jota Tummalintu ei ollut odottanut, Nessin ryhdistäytyen ja nielaisten hermostuneena aiheen tullessa puheeksi tällä tavoin. Tai sitten hän ei vain ollut odottanut sitä tässä yhteydessä! Oli miten oli, pisamakasvoinen tunsi omituisen tunteen laskeutuvan kehoonsa hänen nyökätessään haltian kysymykseen muutaman kerran. Kyllä hän verisiteestä tiesi, mutta halusiko hän siitä kertoa toiselle? Darius vaikutti haluavan tietää asiasta kuitenkin vilpittömästi, tai sitten tummatukka vain esitti saadakseen jonkun haitallisen hyödyn kyseisestä aiheesta haltuunsa.

Eikö Konaar ole kertonut siitä sinulle?”, Ane rohkeni kysyä jalkansa vetäen koukkuun eteensä ja kätensä kietoen niiden ympärille, ”Vaikka eihän se yleinen juttu ollut Briarissa…”.
Lorythas opetti meitä aina luomaan lohikäärmeisiimme luottamuksen, emme me koskaan kesyttäneet ja opettaneet niitä kuin villihevosia tai vastaavia, tai ruoskineet ja alistaneet tahtomme alle pelkiksi ratsuiksi. Meille liskopedot ovat ystäviä ja perheenjäseniä, siinä missä punatukkainen ystäväsi vaikuttaa olevan sinulle”, nainen kertoi rauhalliseen ääneen jottei vahingossakaan olisi häirinnyt Seyriä ja Iriadoria, samalla silmäillen nuotiossa tanssivia liekkejä, ”Sidoin itse vastaavan vasta merillä muiden kanssa…
Nessin eriparinen katse siirtyi kuitenkin pian takaisin tarkkailemaan Dariusta, ”[i]Yleensä se mielletään tabuksi ratsastajien keskuudessa. Sitä voi kuitenkin oppia hyödyntämään monella tapaa, mutta yhtälailla se voi viedä parhaimmillaan hengenkin… tai molemmat
”.
Veriside sitoo elämänenergiat ja sielut toisiinsa… vähän niin kuin verivala, mutta paljon vakavammin otettavasti. Sanotaan että vain kuolema kykenee rikkomaan sen siteen lopulta… mutta lopputuloksesta riippuen se loppu riistää joko vain toisen tai molempien henget. Lohikäärmeen tapauksessa, ratsastaja jää henkiin. Mutta jos sinä menehdyt, kuihtuu myös verisiteen toisen osapuolen sielu ja henki lopulta”, Nessaya selitti rauhalliseen ääneen käsivarttaan hieraisten muutaman kerran puhumisen lomasta.
Mikä teidän juttunne on?”, Aneritte rohkeni kysyä haltialta. Hän oli nähnyt monenlaista, hän kyllä tiesi myös Lorythaksen olevan puoliverinen ja kykenevä siten kai vastaavaan siteeseen, mutta jostain syystä vastaava tällaiseen tahoon vaikutti Nessistä oudolta, ”Mikset ole kysynyt asiasta Lorythakselta?”.
MY NAME IS CRIMSON, FAMED SOLDIER OF NIGHTMARES, AND I AM HERE FOR DINNER
---
IRIADOR MIR VALDOREN - DELATHOS N'DRAYER - JACKALOPE - ARETHDRIEL CÚTHALION - ATREVAUX P. ARGENTEUS - SHYVANA - NOEL ARTANIA - LORYTHAS SEYR - WYRIUS - NESSAYA ANERITTE - QIRA A'DARUIL - OMANIRON - LOTHAR T. MORDECAI
---

Elä pelkää ottaa yhteyttä yksärillä, jos peli kiinnostaa missään muodossa o7
Avatar

Monarkki

Viestit: 14164

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Touko 04, 2019 3:38

Re: PATONKIBATTLE

Eikö Konaar ole kertonut siitä sinulle? Ei, ei ollut, eikä Darius edes tiennyt, oli Lorythas loppupeleissä tietoinen asiasta. Joten, siihen kysymykseen Haukansilmä vain pudisti päätään pienesti, antaen Aneritten jatkaa puhumista. Kuulemma veriside ei ollut edes Briarissa yleinen asia, mikä sinällään hämmensi haltiaa, joka oli olettanut tämän olevan "arkista" kyseisessä kylässä.
Mitään Darius ei kuitenkaan ääneen ihmetellyt, antaen Nessayan puhua rauhassa loppuun asti. Darius uskoi itse olevansa jotenkuten perillä siitä, miten ratsastajan ja lohikäärmeen suhde toimi, näin Briarin oppien mukaisesti, mutta Nessayan kertoma yllätti hänet. Naisen mukaan veriside oli tabu, sen sitoen elämänenergiat ja sielut toisiinsa, kuten näin kuvainnollisesti verivala teki.
Darius ei ollut ihan varma, mitä mieltä oli kuulemastaan. Ennen kaikkea se ahdisti yli kaiken. Hän välitti ja halusi suojella Lorythasia, vaikka omalla hengellään, mutta kun oma henki oli liitettynä toiseen tällä tavoin... Ei haltia tiennyt, mitä siitä olisi pitänyt ajatella. Eniten häntä häiritsi tässä se, ettei hän — tietääkseen — ollut suostunut luomaan tai luonut verisidettä tietoisesti Seyrin kanssa. Kenties hän myös tunsi olonsa omalla tavalla petetyksi... Darius olisi halunnut tietää tällaisen siteen mahdollisuudesta jo ajat sitten. Mutta toisaalta, kuka sen olisi osannut kertoa ja määritellä? Jälleen mieli täyttyi kysymyksillä, joihin vain Lorythas kykenisi vastaamaan.

Ne kysymykset jäivät kuitenkin toisaalle, kun Nessaya puolestaan esitti kysymyksiä eliittikenraalille. Haukansilmä veti syvään henkeä, miettien mitä niihin kysymyksiin edes vastaisi, siinä samalla tuijotellen leirinuotiota. Lopulta se terävä haukankatse kääntyi naisen puoleen, Dariuksen kohauttaen olkapäitään pienesti.
"Aikoinaan Seyr maistoi vertani. Sen jälkeen olemme olleet läheisiä", Darius aloitti, jälleen kerran miettien tarkkaan, mitä voisi kertoa puolituntemattomalle taholle, "Olen tuntenut hänet jo pidemmän tovin... Olen pelastanut hänen henkensä muutamaan otteeseen, kuten hän on pelastanut minut... Hän on minulle läheisempi, kuin edesmennyt veljeni".
"En ole kysynyt häneltä asiasta mitään, koska en ole tiennyt siitä... En ole ollut läheisissä tekemisissä lohikäärmeiden kanssa koskaan, kaikki tietämäni on Lorythasin kertomaa... Joten, en ole osannut kysyä verisiteestä, tai vastaavista, koska hän ei ole minulle niistä kertonut. En ole lohikäärmeratsastaja, tai edes kouluttaja. Kammoksun lentämistä ja korkeuksia, enkä ymmärrä, miksi Seyr minuun olisi verisiteen loppujen lopuksi luonut..."
, Se oli täysi vale. Kyllä Darius tiesi, miksi heidän välillään olisi ollut veriside, syvempiyhteys. Mutta ei hän voinut sitä tässä kertoa tuntemattomalle taholle! Kaiketi se oli omanlaisensa puolustusmekanismi, kun eliittikenraali ei suostunut tai edes pystynyt jakamaan tärkeämpää tietoa heidän suhteestaan.

"Onko tämä normaalia?", Darius kysyi, pienesti vilkaisten omien haavojensa suuntaan, "Jos hän kärsii, minä kärsin... Jos minä kärsin, hän kärsii?".
"Huomasin hänen käsivarressaan samanlaisia viiltoja, mitä itselleni olen aiheuttanut..."
, Darius jatkoi, "Jaammeko kaikki samat ruhjeet, kivut, tuskat? Entä hyvät asiat? Tunteeko hän kosketuksen siinä, missä minäkin? Jakaako hän jopa tunteet? Tietääkö hän tunteet? Tiedänkö minä hänen tunteet, kokemukset, ja—", Yllättäen eliitti veti terävästi henkeä sisään, hiljentyen sen myötä, kasvonsa kääntäen poispäin Nessayasta. Halita hengitti selvästi, kuuluvasti, syvään ja hartaasti, aivan kuin koittaen rauhoitella itseään ja tunnetilojaan.
"Tämä kaikki on vain niin... Uutta. Välitän hänestä, Seyristä. Arvostan ja kunnioitan häntä. Mutta tämä veriside... Tuli niin yllättäen. Minun tietämättä. Ja... Ja se ahdistaa... Asia, johon en voi vaikuttaa. Jota en voi kontrolloida...", Haukansilmä avautui, yllätyksenä myös itselleen, "En pidä asioista, joita en voi... kontrolloida".
EdellinenSeuraava

Paluu Suoalue Nenad

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö