Älä ota minut vangiksi


Suurimman joen Meinradin ja suurimman järven Aodhán lähettyvillä aukeaa suoalue, joka tunnetaan nimellä Nenad. Suoalue on suuri ja vaihteleva, mutta varmaa on, että tulet suohon uppoamaan, jos liian syvälle ja liian varomattomasti kuljet. Suoalueella tuntuu alati olevan usvaa ja hämärää, vuorokaudenajasta riippumatta. Puhutaan, että suoalue on kirottu ja siellä liikkuu alkusotien aikaisia aaveita.
Varsinaisia muita soita Quinn metsästä ei löydy, ellei satunnaisia vettyneitä alueita lasketa.

Valvoja: Crimson

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1572

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Ti Huhti 07, 2009 5:05

Älä ota minut vangiksi

//Agna tänne hahmollaansa//

Suan

Kiirehtien nainen juoksi vanhan metsän lähettyviltä pois pahojen sieluista. Kiiruhdus toi hänet suolle mikä yllätti tovin nuorta naista. Nainen katsoi kauhistuneena eteensä. Suo oli silmä kannattomaan asti. Syvään nainen huokaisi kai suoli ylitettävä jotenkin. Kädet ottivat helmoista kiinni, että eivät raahaisi märkää suota. Kiireen oloisesti tuntui todella inhottavalta kävellä niin sopivassa kohdassa nainen rauhoitteli itseäänsä. Miehet eivät ole niin tyhmiä seuraisivat minua tänne asti ainakin nainen oletteli niin. Suo älä ota vangiksi minut.Toisti nainen mielessäänsä monta kertaa. Se toi pientä lohtua, mutta hän oli vain suon armoilla, ettei ota vangiksi mitä nainen ei haluisi tapahtuvan. Saatuaan kävelynsä rauhalliseksi ja mietteliääksi mihin kohtaan kannattaisi pistää jalan ettei uppoisi syvyksiin. Nainen käänsi katsomaan taakseen, koska kuuli äänien tulevan lähemmäksi. Miehet pysähtyivät suojen juurelle ja huutivat tulemaan takaisin. Paikka oli lian vaarallinen sirolle naiselle. Käännyin katsomaan eteen päin, etten vai astu suohon. Miesten naamat myrtistyivät ja astelivat takaisin vanhaan metsään.
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2451

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Ti Huhti 07, 2009 9:46

Aberec

Haltianuorukainen käveli verkkaisesti metsikön läpi. Hänen vaistonsa mukaan lähettyvillä oli metsän reuna, mutta mistään ei voinut olla varma. Hetken hän käveli eteenpäin ja katseli ympärilleen, kunnes melkein vierestä käveli joukkio miehiä. Aber katseli heitä vähän matkan päästä huomaamattomasti, ja käveli sitten eteenpäin miesten lähdettyä.

Kohta Aberin silmiin pisti joku kosteanoloinen, mutta sitä ei hahmottanut kunnolla. Päästyään lähemmäksi, hänen silmiensä eteen avautui valtava suo. Hetken tiirailtuaan hän huomasi suon keskellä seisovan neidon. Ilmeisimmin haltia - ainakin ruumiinrakenteestaan päätellen. Aber katsoi tätä hetken hiljaa, ja käveli sitten ihan suon reunalle.
"Tarvitsetteko apua?" haltia kysyi katsoessaan toista, joka piteli hameensa helmoja. Mitähän tuostakin tulisi? Hän seurasi silmä tarkkana, tippuisiko nainen suonsilmäkkeeseen.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1572

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Ti Huhti 07, 2009 11:42

Suan

Hipsien, tipitäen ja hyppien nainen asteli eteen päin pois miehistä. Vaikka miehet olivat menneet pois. Hän alkoi huvin vuokseen astellella. Jos hän löytäisi lehden hiukseensa, koska edellisestä reisusta yksi rikkoontui, että kuivuneen lehden ei olisi hiuksissansa. Siinä mensi monta tuntia niiden irottamisesta ja varsinkin hiukset saisi kärsiä siittä. Askeleet pysähtyivät ja nainen käänsi katseensa äänen omistajaa. Nainen sai kuulla ihanan rapinaa lehdistä, kun hiukset liikuttelivat.
" En ainakaan vielä. " Nainen huudahti laulavaisesti takaisin.
Nyt ei tarvitsi miehen apua ja muutenkin olihan hän vapaa ehtoisesti astellut suolle. Missä ei saisi leikkiä missään vaiheessa ja varsinkaan yksin. Kääntyessä takaisin päin huomasi jalkansa oli päässyt pehmeään kohtaan ja uponnut alemaksi. Jalka oli jumissa ja tasapaino vei naisen nurin märälle sammaleelle. Nainen hymähti itsekseen. Alkoi irottaa jalkaansa suosta. Vikkelästi takaisin pystyyn. Pienessä ajassa Suan huomasi pepu olevan märkä. Näytti siltä, kuin olisi pisaannut hameeseen, kun oli istunut sammaleen päällä.
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2451

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Pe Huhti 17, 2009 10:35

Aberec

Nainen, joka ilmeisimmin siis oli haltia, ilmoitti ettei tarvitsisi apua. Noh, selvä se, Aber joka tapauksessa loikki perään. Parempaakaan juttuseuraa ei löytynyt, niin kuka tahansa kelpasi. Kaiken lisäksi toinen vaikutti hauskalta tuttavuudelta.
Haltia havahtui hieman, kun naisen jalka upposi pehmeässä liejukossa alemmaksi, ja nainen kaatui sammaleelle. Ei tuota ainakaan näyttänyt sattuvan, joten Aber vastasi naisen vienoon hymähdykseen hymyllä. Naisen mekko näytti hieman märältä, mutta haltia ei tuohon kiinnittänyt huomiota. Eiköhän se ole vähän epäkohteliasta noin vain tuijotella toisia. Joka tapauksessa päästessään naisen vierelle, Aber aukaisi suunsa uudemman kerran.
"Saanko kysyä nimeänne?" hän kysyi, ja katseli pienesti hymyillen naista. Samalla hän yritti huomaamattomasti kiskoa saapastaan pois mudasta, johon se oli juuri juuttunut.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1572

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Su Huhti 19, 2009 2:47

Suan

Nainen oikein huomannut maasta noustessa, että herra oli tullut vierelleensä. Myrtyisenä hän katseli hameensa mikä oli märkä. Ainakin Suan huomasi, että hän oli saanut toisen hymyilemään kaatumisellaansa. Olihan se hauskaa, mutta oli lähellä olla suon vankina. Se ei olisi millään lailla kivaa ole. Itsekkin täytyi hymähtää, vaikka tunsi peppunsa ihan märkänä olemisesta. Suan kääntyi katsomaan miestä, joka oli puhunnut hänelle. Herra oli kysynyt hänen nimeä. Mikään ei negatiivinen ei estänyt Suania vastata herran kysymään.
" Olen Suan. " Suan sanoi hymyillen.
Esiteltyään nimensä hän niijasi miehelle ja nyökkäsi päällänsä mukana. Syvästi hän ei kuitenkaan niijannut.
" Saanko udella herran nimeä? " Uteliaana Suan kysyi.
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2451

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Ma Huhti 20, 2009 1:49

Aberec

Neito esittäytyi Suaniksi, ja noustuaan pystyyn niiasi.
"Minun nimeni on Aberec, mutta voit kutsua Aberiksi", haltia hymähti, ja kumarsi sitten pienesti niiauksen vastineeksi. Aber katseli hetken ympärilleen ja mietti mitä sanoisi. "Olettekin ensimmäinen tapaamani haltia", hän naurahti, ja mietti että teitittely olisi nyt sopivaa tähän hetkeen.

Aber otti pari askelta sivulle, ja havahtui jonkin olennon rääkäisyyn. Hän katsahti alas, ja näki puoliksi suohon uponneen, liskomaisen otuksen. Se ei ollut kämmentä isompi, ja se oli väriltään vaaleanharmaa. Haltia kyykistyi pelastamaan olennon suosta, ja nosti sen kädelleen. Olento pihahti ja katseli hämmentyneenä Aberin kättä, sitten se jäi kädelle loikoilemaan. Haltian suupielet kääntyivät hymyyn, sillä olento oli aika hupaisa. "Mahdatko tietää mikä tämä on?" hän kysyi hämmentyneenä Suanilta, ja jäi odottelemaan vastausta.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1572

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Ma Huhti 20, 2009 9:43

Suan

Suan pisti merkille, kun mies kumarsi niijaukselle. Nimensä hän pisti muistiinsa. Hän katsoi hieman yllättyneenä ja pelokkaana Abereciä, kun oli sanonnut, että näki ensimmäisen haltia. Oliko herra kaarellut haltioita? Eikö hän ole mennyt haltia kylään? Sellaiset saivat yllättämään Suania hyvinkin vai oliko Haltia, joka vihasi haltioita? Sellaisia haltia miehiä näkyi harvoin, mutta eihän sitä sitä koskaan tiennyt minkälainen mies haltia oikein ajatteli.
" Ettekö käy haltia kylässä? " Suan kysyi varovasti mieheltä.

Suan katseli jännittyneesti mitä oikein Aberec puuhaili. Mitä mies oikein kaiveli käsillään suon räpeestä.
" Varo, ettei suo ota vangiksi itseäsi. " Suan sanoi.
Miehen noustessa ylös ja häntä päin Suan asteli sitä kohti ja katsoi miehen kädessä olevaa elävää eläintä.
" Jonkinlainen lisko uskoisin. " Suan sanoi miehen kysynälle.
Itse hän niin tarkaan tiennyt mikä eläin oli, muta liskolta tai vastineeksi se tuntui olevan.
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2451

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Ti Huhti 21, 2009 9:42

Aberec

Aberec kuunteli Suanin kysymyksen, ja hymähti sitten hieman. "Kyllähän minä kylässä käyn, ja olen haltioita nähnyt... Mutta tarkoitin tavallaan, että olette ensimmäinen heistä johon olen tutustunut", hän naurahti ja katsoi hetken neitoa. Sitten tämä taas keskittyi liskon tutkailuun, ja yritti olla varovainen suon reunalla, kuten toinen kehotti.
"Minustakin se näyttää jonkinsortin liskolta... Kun en vain tiedä, mikä lisko se oikeastaan on", Aber totesi, ja katsoi huvittuneena haukottelevaa liskoa.
"Mutta tosiaan. Käytkö sinä usein haltiakylässä?" haltia kysyi, ja halusi tietää jotain seuralaisestaan. Sen perään hän kysyi: "Entä tulitko tänne Cryptiin yksin?"
Aberia kiinnosti suunnattomasti tietää jotain muista Cryptin asukkaista. Hän ei ollut asunut tällä saarella kovin pitkään, joten ei tuntenut paikallisia kovin hyvin. Hän oli tavannut vain kaksi hobittia, ja yhden piiitkän velhon, jonka rinnalla hän tunsi itsensä voimattomaksi. Paitsi noh, kumpikohan heistä silloin oli voimattomampi ollut...
...Kohta haltia keskeytti mietiskelynsä, ja kääntyi taas Suanin puoleen.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1572

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Ti Huhti 21, 2009 10:43

Suan

Kerrottuaan Suan katsoi hieman helpottuneena miestä. Hän ei tiennyt, että oli itse näin kiinnostava henkilö ja varsinkin sai olla ensimmäinen. Suan ei oikein saanut mitään sanaa suustaansa kommentiksi tai jatkoa Aberecin lauseeseen. Katseensa nopeasti jäivät katsomaan liskon kaltaista otuskaa, kun se haukoi henkeä.
" Jos se noin haukoo henkeä. Teidän täytyy pistää lisko veteen, että saa happea. " Suan katsoi huolestuneen näköisenä välillä miestä ja liskoa.
Miehen alkaessa tutustumassa häneen paremmin kysymykselläänsä. Suanin katse siirtyi katsomaan Aberia.
" Käyn vain asioimassa, jos tarten jotakin. Muuten asun mualla pois väepaljoudesta. Olen asunnut Cryptinissa koko elämäni ja metikössä. " Suan sanoi.
" Mutta älkää pyytäkö minun esittää koko saarta teille, jos olette tulleet kaukaisudesta. En itsekkään ole ehtinyt kaikessa maastossa käydä, kun viihdyn parhaiten metsikössä. Nyt olen eksyksissä. " Hän jatkoi ja viimeisen lauseen hän sanoin matallalla äänen vireydellä, mutta sen sijaan vaihtoi suuntaan.
" Oletteko mualta main tulleen. Voisitteko kertoa minkälaista sielä on? " Suan kysyi, kuin olisi pieni lapsi mikä lisäsi vielä kasvojen piirteet hieman.
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2451

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Ke Huhti 22, 2009 6:44

Aberec

"Olet oikeassa", Aber totesi, eikä ollu tullut ajatelleeksi että lisko voisi tarvita vettä. Hän laski liskon lähelle muodostuneeseen lätäkköön, jä tämä polski siinä hilpeänä ujeltaen onnellisena. Haltia naurahti, ja kuunteli sitten toista.
"Juu, en minä koko saarta sentään pyydä esittelemään", hän naurahti ja katseli seuralaistaan. Kun Suan kertoi olevansa eksyksissä, Aberin ilme vakavoitui. Pitäisiköhän hänen auttaa neitoa?
"Noh... Tulin meren toiselta puolen, asuin aika pienessä saaressa. Se oli kokonaan haltioiden asuttama, mutta taikaolentojakin toki löytyi... Saari oli todella kaunis, vaikkakaan ei niin hieno kuin tämä Crypt. Siellä oli paljon rantoja ja peltoja, ja paljon metsää. Suota siellä ei ollut paljoa, eikä kyliäkään. Muutama vain, ja niissä asui monia haltioita. Pidin paljon siitä paikasta", haltia muisteli, ja hymähti lopuksi. Sen jälkeen hän katseli maahan. "Lähdin, kun halusin seikkailla... Kaipaan silti välillä perhettäni"n hän jatkoi hiljakseen, ja siirsi sitten taas katseensa Suaniin.
"Mutta tarvitsisitko sinä apua, kun kerran olet eksynyt?" haltia ymmärsi kysyä, ja hymyili hieman. Lätäkössä polskiva, liskomainen otus kelluskeli pinnalla, ja nappasi sitten suuhunsa lähelle leijailevan kärpäsen.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1572

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Ke Huhti 22, 2009 9:29

Suan

Naisen kasvoille tuli ilo, kun lisko pääsi omaan elementiinsä. Nyt hänen ei tarvitsi pelkää mitää pahaa tapahtuisi lisko paralle, kun Aber nosti pois elementistään vahingossa. Nähtävästi Suan oli saanut sanoillaan miehen nauramaan ja jälkikäteen myös itse Suania hymyilytti. Onnen huokaisun Suan haukoili, kun miehelle ei tarvinnut esitellä saarta. Siinä olisi mennyt monta vuotta, mutta ainakin silloin saisi seikkailua. Iloisena ja uteliaana hän jäi kuuntelemaan mitä Aber puhui hänelle omasta kunnastaan. Jostakin syystä hänen mielestää mistä haltia oli tullut on kauniinpaan, kuin täälä. Asian hän jätti omaksi tiedokseen.
" Minä en sijaan kestänyt isän valitusta. Ne ovat aina mukana sydämessä. " Suan sanoi miksi hän oli lähtenyt kodistaansa.
Aberec tarjotessa apuaansa hän hymyili, kuin kukka miehelle.
" Jos olet hyvä suunnistamaan metsään. Kuolleesta metsästä joiduin suolle. On kyllä hieman noloa olla haltia, kun pitäisi olla hyvä suunnistaja. " Suan sepitteli.
Yleisesti hänellä kohtalaisen hyvä, että löysi aina kodinsa ja piilo paikansa. Tällä kertaa vaistot häiritsi jokin mikä häiritsi keskittymään suunnistukseen.
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2451

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti To Huhti 23, 2009 8:51

Aberec

Suanin kerrottuaan miksi lähti kotoa, Aber nyökkäsi myötätuntoisena. Hän virkistyi, kun sai toisen vihdoin hymyilemään.
"Tottahan minä suunnistaa osaan, ja metsään on aika helppo löytää", haltia totesi ja katsahti vielä liskoa. Sympaattinen otus, ja pärjäsi pelkillä kärpäsillä. Oikein kiehtovaa. Aberec hymähti hieman toisen valituksille siitä, ettei osannut suunnistaa. Eihän siinä mitään vikaa olisi, mutta aina oli hyvä löytää takaisin kotiin.
"Noh lähdetäänkö sitten?" tämä kysyi ja nyökkäsi metsää kohden. Hän ei ollut ihan varma, missä päin Suan asuisi, mutta ehkä neito tietäisi itse kun päästäisiin tarpeeksi lähelle.
"Missäpäin tarkalleen asut?" Aber kysyi, ja lähti hyppimään suon toiselle puolelle. Hänen jalkansa lipesi hieman viimeiseltä kiveltä, mutta hän ei silti vajonnut suohon. Haltia jäi vastarannalle odottelemaan toista.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1572

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti To Huhti 23, 2009 1:15

Suan

Miehen sanominen helpotti todella helposti, kun Aber tiesi missä olisi metsä. Varmaakin he joutuisivat ylittämään suon, kun ympärillään oli suota.
" Juu! " Hän sanoi miehen lauseen jatkeeksi.
Pienesti ennen lähtöä hän katsoi liskoa, nähtävästi nälkä oli iskenyt häneen, kuin myös itseensä. Aberecin perässä hän asteli, kunnes huomasi yhden kauniin lehden. Lehden hän halusi itselleensä. Sen hän nappasikin ja pisti huiksiinsa muiden lehtien kanssa. Pienesti lehti oli märkä, mutta Suania ei haitannut. Peloissaan hän oli, kun huomasi Aberecin kaatuvan suohon. Onneksi se oli säikähdys vain. Suanin ottaessa toisen askeleen miehen perään hän huomasi, että jalkansa oli uppoutunut kiinni sammaleeseen. Toisen kerran yrittäessä hän kaatui polvilteen huomaten jalan syventyneen sammaleen sisään. Voi ei! Suan lausui mielessäänsä.
Avatar

Hovinarri
Hovinarri

Viestit: 2451

Liittynyt: Pe Kesä 06, 2008 11:32

Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

Viesti Pe Touko 01, 2009 11:04

Aberec

Aber katseli, kun Suan poimi lehden hiuksiinsa, ja käänsi sitten katseensa taivaalle. Aurinko oli mennyt pilveen ilmeisesti kauan sitten, mutta hän ei ollut huomannut sitä. Yhtäkkiä Suanin jalka upposi sammaleeseen, ja Aber hyppeli takaisin tämän luo. Jalka oli aika syvällä sammaleessa, ja haltia käveli seuralaisensa toiselle puolelle. "Yritä kiskoa itseäsi irti!" hän kehotti, ja tarttui tämän käteen. Sammal upotti paljon, ja Aberin käsi oli liian märkä Suanin irti vetämiseen. Hänen otteensa irtosi, ja mies lensi selälleen mutaan. Hän kiitti onneaan, ette ollut kaatunut suohon päin, ja yritti sitten nousta takaisin naisen avuksi.
"Kuinka syvällä jalkasi on?" Aber kysyi, katsoi vaivihkaa jalkaa ja tarttui sitten taas naisen käteen vetääkseen tämän pois upottavalta maalta.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 0/2
Aberec 2/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 1/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 1/2
Arasinya 1/2

Miten olisi kuutamokävely?

Ay

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1572

Liittynyt: Ti Syys 16, 2008 9:54

Viesti Ti Touko 05, 2009 4:55

Suan

Nopeasti herra oli huomannut, kun nainen oli jumissa sammaleessa.
" Nyt se otti minut vangiksi. " Suan sanoi huolestunena.
Hän yritti repiä jalkansa irti. Jalkaansa yrittäessä pois hän ei huomannut Aberin tuloa viereensä.
" Minä yritän. " Suan tuiskasi.
Käden hän antoi vapaasti ja niin mies liittyi vetoon myös. Sen sijaan mies lennähti sammale mutaan.
" Oletko kunnossa? " Suan kysyi pienellä huolestuneella.
Aber kaatui pahan näköiseksi, mutta uskoi, että sammal antaneen pehmusta laskuun. Jotenkin suan laskeutui masennukseen, kun jalka ei millään lailla nousut vaan enemmän meni alemmaksi.
" Ainakin 30 cm syvällä. " Suan sanoi.
Hän ei ollut hyvä arvioimaan syvyyttä. Katseensa kääntyi katsomaan Aberia.
Seuraava

Paluu Suoalue Nenad

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia