Suan
Haltia naista nauratti, kun Aber oli sanonnut hänelle mistä saisi kuivia risuja. Hän itse ei tiennyt myöskään, mutta Suanista asia tuntui, kuitenkin mahdottomalta.
" Oletko varma, että löytäisit kuivaa risuja tällaisella ajalla. Onnea. " Suan sanoi.
Onneksi he jatkoivat matkaa, koska hän ei halunnut jäätyä paikoilleen kylmästä sateesta. Melkein monia sekunteja välein täytyi käsillä puhdistaa vettä silmistä. Hiljalleen he astelivat tutulla paikalla mistä Suan oli aijemmin kävellyt. Paikka ei ollut lähellä kotiaan mikä harmitti, mutta lähistöllä olisi maa-alainen maja. Toivoen, että ei olisi vedestä täyttynyt.
" Seuraa minua Aber. Paikka alkaa olla tuttua minulle. " Suan sanoi hymyillen.
Pikaisesti hän löysi puunkin minkä hän oli etsinnyt. Puu oli kovaa ja kasvillisuuden peitossa. Puussa ei ollut koloa, mutta siinä oli ovi sisään. Suan astui sisään ja pian naisen jalat olivat vienneet liukumäki alas.
" Tule. Vesikään ei ole tänne asti yltänyt. " Suan sanoi.
Suan oli löytänyt vanhan piilo paikan uudelleen. Naisen haltia hyräily kuului maan alta. Omasta puolestaansa hän oli iloissaan, että kukaan muu ei ollut täälä. Jäljistä saattoi huomata, että suunilleen kaksi viikkoa täälä on ollut joku. Puhtaita vaihto vaatteita ja ruokaakin löytyi.