Sivu 1/3

Kuolema odottaa meitä kaikkia... [Akuma!]

ViestiLähetetty: 17 Touko 2009, 14:26
Kirjoittaja Dogster
Splinter

Suo oli hiljainen. Liiankin. Tuuli ei puhaltanut, ne harvat eläimet jotka suolla asuivat olivat hiljaa, jopa linnut olivat lopetaneet laulunsa. Oli vain yksi ääni, hiljainen puuskutus. Itkun partaalla oleva poika seisoi täristen eräänlaisella aukiolla. Oikeastaan sen keskellä oli suonsilmäke, pahin kaikista. Mikän kasvi ei ollut sen lähellä, joten siihen oli ilmestynyt pieni aukio. Ja nyt paljas laikku oli veren tahrima. Pojalla oli kädessään eräänlainen miekka, jonka oli napannut tunkeilijalta. Tunkeilijalta, joka makasi kuolleena hänen edessään. Pojassa ei ollut jälkeäkään, jos ei laksettu toisesta roiskunutta verta pitkin käsivarsia. Suonsilmäke oli tekemässä työtään, imemässä hiljaa ja itsekseen ruumista sisälleen, kuin nauttien tästä välipalasta, jonka oli saanut ilman ponnisteluja.
'Se oli ihminen... Ja he ovat vihollisiani... Mutta miksi minusta tuntuu näin pahalta?', poika ajatteli, vajosi polvilleen, ja antoi kyyneleen valua alas poskelleen. Miekka oli edelleen käsissä, mutta erittäin höllästi. Miksi häen täytyi tehdä tämä, eihän tuo ihminen ollut tehnyt vielä mitään heille!
"Tuhoa se tunkeilija. Menetät kotisi, jos hän saa selville, missä olemme.", sanat kaikuivat hänen päässään, lähtemättä enää ksokaan pois. Kuten miehen anelutkin, kun hän huitaisi miekalla enimmäisen kerran.

ViestiLähetetty: 17 Touko 2009, 15:52
Kirjoittaja Aksutar
Art

Ihmisiä.. niitä oli taas pörrännyt suurempikin joukko liiankin lähellä haltioiden kylää. No, totta kai tämä joukko pistettiin tappolistalle. Tällä kertaa Art, itse kuninkaan neuvonantaja otti osaa teurastukseen.. eihän se ollut kaunista, mutta jokainen tiesi mitä piti tehdä jotta oma rotu säilyisi tällä mantereella. Sääliä ei tunnettu, vaikka omatunto kärsi jokaisen tapon jälkeen. Jokainen miekanisku söi pala palalta sitä inhimillisyyttä, jota meissä kaikissa oli.
Hyökkäys ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan. Haltiat menettivät yhden miehensä taistelussa, mutta lopulta ihmiset saatiin kukistettua. Osa näistä oli lähtenyt pakoon ja pinkoi jo ties missä. Tietenkään niitä ei voinut päästää pakoon, ei vaikka nämä olisivatkin liian tyhmiä tajutakseen, että haltiat hyökkäsivät koska puollustivat omaa kyläänsä.
Art antoi kahdelle muulle kenraalille käskyn lähteä muutaman miehen perään, jotka pinkoivat kohti pohjoista, kun hän itse lähti yhden miehen perään joka oli aikaisemmin lähtenyt suolle päin.
Päästyään suon reunalle Art hiljensi vauhtiaan.. suolla haisi. Sen rämeet kätkivät sisäänsä ties kuinka monta mätänevää ruumista, eikä suossa ollut todellakaan mitään kehumisen varaan. Onneksi ihmisiä oli helppo jäljittää. Varovaisin, mutta nopein ja varmoin askelin Art käveli pidemmälle suohon.

oli hiljaista.. liiankin hiljaista. Pian alkoi kuulua hiljaista puuskutusta. Art laski kätensä miekkansa tupelle ja käveli lähemmäksi. Päästyään tarpeeksi lähelle Art näki jotain, mitä ei olisi odottanut näkevän..
"Splinter?" Art lähes kuiskasi ääneen, laski kätensä tupelta ja tuli nopein askelin lähemmäksi, huomaten maassa makaavan, kuolleen ihmisen.
"o..oletko sinä kunnossa?!" Art kysyi kyykistyen Splinterin viereen ja laksi kätensä tämän olkapäälle ja tarkasti pojen katseellaan, pysäyttäen katseensa sitten tuon kasvoihin.
Poika itki.. Art ei tiennyt itkikö poika pelosta vai jostain muusta syystä, mutta tuo itki.
"mitä tapahtui?" Art sanoi hiljaisella, lempeällä äänellä, toistaen vielä "Splinter, mitä tapahtui?"

ViestiLähetetty: 17 Touko 2009, 16:02
Kirjoittaja Dogster
Splinter

Kohta kuului ääniä lähistöltä. Splinter ehti jo toivoa, että olisivat olleet miehen kumppaneita, jotta voisivat viedä ruumiin muualle. Ties vaikka tuo oli vielä elossa, jollain tasolla... Suohon hukkuminen ei ollut kellekkään sopiva rangaistus, se oli epäinhimillinen tapa kuolla.
Ihmisen sijaan pöheiköstä ilmestyi joku muu... Splinter ei voinut irroittaa katsettaan ruumiista, joka jo puoliksi oli vajonut suonsilmäkkeeseen. Joku kyykistyi viereen, ja Splinter nosti itkuisen katseen vierelle tulleeseen. Arathet... Art... Harvoin Splinter oli pelännyt mitään, hän pahemmin ei välittänyt mitä hänelle tapahtui, mutta nyt oli erilailla. Hän ei ollut ainoastaan pelästynyt, hän oli puolikuollut pelosta tekonsa jäljiltä.
"Se... Tuo...", poika sulki silmänsä ja tärisi entistä pahemmin.
"Minut käskettiin... tappamaan... En..."
Sanoja sieltä täältä, poika oli niin shokissa, ettei pystynyt edes puhumaan. Hän inhosi ihmisiä, mutta tappaminen oli jotain, mihin hän ei kyennyt hyvällä omatunnolla.

[[Prk... Kädet tärisee...]]

ViestiLähetetty: 17 Touko 2009, 16:12
Kirjoittaja Aksutar
Art

Art katsoi Splinteriä suoraan silmiin ja kuunteli kun tuo yritti selittää jotain. Poika oli ihan selvästi shokissa, eikä kyennyt puhumaan saatika ajattelemaan kunnolla. Art vilkaisi takana olevaa miestä joka upposi syvemmälle suonsilmäkkeeseen, sitten Splinterin käsissä olevaan miekkaan ja lopulta takaisin Splinteriin.. ei tarvinnut olla nero tajutakseen mitä oli tapahtunut.
Art otti miekan pois Splinterin käsistä ja viskasi sen kauemmaksi, pyyhki pojan kyyneleet ja halasi tätä pienesti silittäen tämän selkää.
"Se olit joko sinä tai hän.. puollustit vain itseäsi." Art sanoi lähes kuiskaamalla ja vilkaisi vielä kerran miestä, joka oli jo kokonaan uponnut suohon.. karua, mutta elämä oli.
"ei ole mitään hätää enää.. eihän sinuun ole sattunut?" Art sanoi ja kysyi uudelleen.. hän ei ollut viimekerralla saanut vastausta kysymykseensä, mutta toivoi että Splinter oli shokissa vain koska oli tappanut miehen, eikä sen takia että oli itse haavoittunut.
Nopeasti Art vilkaisi ympärilleen ja varmisti että he olivat kaksin.. lähistöllä ei ainakaan näkynyt ketään muuta, mikä oli hyvä.

// D: *taputtaa päätä* //

ViestiLähetetty: 17 Touko 2009, 16:21
Kirjoittaja Dogster
Splinter

Poika tärisi edelleen, piti silmiään suljettuna. Sisällä tuntui niin pahalta, vaikka teko oli tehty elämänhalun nimissä. Miekka lähti käsistä, ja olo helpottui hieman. Hän olisi heittänyt miekan itsekkin niin pitkälle kun pystyisi heti toivuttuaan, mutta olisi hakenut sen takaisin ja iskenyt siihen kohtaan, jossa mies oli kuollut. Eihän se hautakiveä voittanut, mutta oli se parempi kuin ei mitään. Nimetön hauta...
Splinter tunsi kasvojaan pyyhittävän, mikä loi pientä lohtua. Hän oli pelännyt niin paljon, että pienikin ystävällinen teko auttoi paljon. Halaukseen hän ei vastannut muutenkuin nojaamalla otsaansa Artin olkapäätä vasten. Kurkussa oleva pala pieneni, ja lopulta tärinäkin loppui. Oli hyvä asia omistaa ystävä.
"Ei... Olen kyllä ihan kunnossa.", Splinter vastasi, ja katsoi käsiään, jotka olivat aivan veren peitossa. Ääni tärisi edelleen, mutta nyt sentään tuli kokonaisia lauseita.

[[Sitä sanotaan "peli-innokuuden ylikertymäksi", näin kaveria lainaten.]]

ViestiLähetetty: 17 Touko 2009, 16:33
Kirjoittaja Aksutar
Art

Splinter kertoi olevansa kunnossa.. hyvä niin, Art ainakin tunsi olevansa huomattavasti helpottuneempi kuultuaan nuo sanat. Jos tämä olisi ollut haavoittunut, Artilla ei olisi ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin kiidättää tämä haltia kylän sairaalaan.. Hän itse ei tunnetustikkaan ollut kovinkaan hyvä ensiavussa, vaikka tiesikin mitä olisi pitänyt tehdä.
Art vilkaisi Splinterin käsiin kun tämä katsoi omiansa.. ne olivat veressä, mutta mitä ilmeisemmin kuolleen miehen veressä, eikä Splinterin. Art otti taskustansa kankaan palan ja otti Splinterin käden omaansa ja pyyhki veret pois, toistaen sitten operaation Splinterin toisellekkin kädelle.
"en voi sanoa että teit oikein, mutta sen voin sanoa että mies mitä todennäköisemmin olisi tappanut sinut ellet sinä olisi tappanut häntä... itse olin saman miehen perässä.. tämä olisi joka tapauksessa kuollut tänään" Art sanoi hiljaisella, rauhallisella äänellä josta kuului katkeruus.. jos hän olisi lähtenyt aikaisemmin miehen perään, ei Splinterin olisi tarvinnut käydä läpi tätä kaikkea.
"missä mestarisi on...?" Art kysyi nostaen katseensa Splinterin käsistä tämän kasvoihin.

//ah, tuttu tunne... niin käy yleensäkkin jos on hyviä pelejä menossa :D //

ViestiLähetetty: 17 Touko 2009, 16:42
Kirjoittaja Dogster
Splinter

Harvemmin poika haavoittui joutuessan tavallisten ihmisten kanssa kontaktiin, joten huoli oli periaatteessa turha. Hän ei ollut kertaakaan haavoittunut kuollettavasti, mistä kieli arveton ruumis. Sielu oli kärsinyt, mutta ei ruumis.
Arathet selitti, että olisi tappanut miehen kohta itsekkin, mutta tuo ei paljoa lohduttanut. Kuolema ei ollut asia, jonka saisi päättää muiden puolesta noin vain. Se oli Splinterin mielipide, mutta silti oli tappanut ihmisiä. Se ei ollut oikein, ei tosiaan. Arathetin katkeruus herätteli Splinteriä tähän todellisuuteen. Samoin käsien pyyhkiminen.
'Kunpa sielun voisi pyyhkiä noin helposti...', hän ajatteli samalla, kun katsoi käsiään. Ne tärisivät yhä, muttei läheskään yhtä pahasti.
"Kotona... Hän käski tulemaan miestä vastaan...", poika vastasi hiljaa. Pelon tilalle tuli itseinho, kuten aina. Hän vihasi itseään tästä syystä. Kunpa hän voisi vain muuttua kotkaksi lopullisesti ja lentää kauas pois, pahan maailman tavoittelematomiin.

[[Aagh, saatan joutuu lähtee kohta, kiitos äitini ;_; ]]

ViestiLähetetty: 17 Touko 2009, 16:51
Kirjoittaja Aksutar
Art

Splinter kertoi että tämän mestari oli kotona... ja että mestari juuri oli käskenyt tulla tappamaan tuon miehen. Millainen mestari tuo oikein oli?! Art tunsi jo nyt suurta vihaa ja halveksuntaa Splinterin "mestaria" kohtaan.. millainen mestari laittoi oppipoikansa hoitelemaan tunkeilijat ja itse istui kotona kuin mikäkin halvaantunut sika. Eikö tämä tiennyt että Splinter reagoi näinkin voimakkaasti elämän riistämiseen? Vai eikö tuo välittänyt?
Nyt Artilla kävi mielessä mikä oli niinkin pakottavaa, että Splinter meni vastoin tahtoaan tappamaan? Uhkasiko tämän mestari häntä? Tämä juttu alkoi haisemaan aina hetki hetkeltä enemmän...
Splinter ei enää näyttänyt niin pelokkaalta mitä äsken.. liekö huono vai hyvä asia, mutta Art tuijotti tuota vielä hetken kasvoihin ja nousi sitten ylös, ojentaen kätensä Splinterille.
"nouse ylös.. emme voi jäädä tähän istumaan loppu iäksemme" Art sanoi pienesti hymyillen ja odotti että Splinter tarttuisi hänen käteensä, jotta hän voisi kiskaista tämän ylös.
"Mennään tapaamaan sinun mestariasi" Art sanoi, painottaen sanaa mestari melko ilkeään sävyyn...

//nooo Q_Q //

ViestiLähetetty: 17 Touko 2009, 19:43
Kirjoittaja Dogster
Splinter

Eihän se mestari välittänytkään Splinterin sanoista juuri pätkääkään. Tai teoista. Tuo ei vain tajunnut, että poika inhosi itseään juuri tuon sanomisten ja käskyjen takia. Eikä olisi suoraan sanottuna edes välittänyt. Karkaaminen oli ainoa asia, josta tuo välitti, sillä hän tarvitsi Splinteriä ja tuon sisältämiä voimia, jotka eivät pääsee etuuksiinsa kiitos sinetin.
Art nousi ylös, ja Splinter seurasi miehen menoa. Tuo ojensi kätensä, johon poika tarttuikin. Mutta kalpeni kuultuaan seuraavat sanat.
"Ei me voida! Hän...", sanat jäivät kurkkuun, eikä Splinter voinut sanoa sitä ääneen. Pelko iski taas, tällä kertaa ystävänsä puolesta. Yhtä hyvin Splinter voisi iskeä äsken kädestä miekan Artin päästä läpi.
'...tappaa sinut...', ajatus lopetti lauseen, jota ei voinut ääneen sanoa. Poika nousi kuitenkin ylös. Jo se, että heidän 'alueellaan' hiippaili jpoku, oli tarpeeksi hyvä syy tappaa, mutta entäs sitten, jos Art tosiaan menisi puhumaan mestarille? Ajatus väänsi vatsaa.

[[Kummasti se niskojen hieromin, tiskien hoitaminen ja suklaakakun tekeminen auttoi asiaa >w< ]]

ViestiLähetetty: 17 Touko 2009, 19:57
Kirjoittaja Aksutar
Art

Art kiskaisi Splinterin ylös kun tuo tarttui hänen käteensä. Poika selvästi ei pitänyt ajatuksesta että he menisivät tapaamaan hänen mestariaan ja sanoikin jo erittäin selvästi mielipiteensä asiaan, lopettaen lauseensa kesken.
"hän tappaa minut?" Art lisäsi hetken päästä kun Splinter oli jättänyt lauseensa kesken.
Kyllä sen lauseen lopun pystyi lukemaan Splinterin kasvoilta.. mutta vaikka Splinter tuollaista ajattelikin, ei Art pelännyt. Hän oli jo sen verran nähnyt ja konenut, ettei häntä haittaisi jos hän saisi surmansa siinä kun yrittäisi auttaa ystäväänsä.
"en usko että hän siihen ryhtyisi.. ja mikäli hän minut tappaisi niin sen jälkeen olisi koko haltia kylä hänen niskassansa ja silloin viimeistään mestarisi saisi tuta sen minkä ansaitsee, mikäli kohtelee sinua näin" Art aloitti ja kumartui kasvotusten Splinterin kanssa "Sinusta huomaa että et voi hyvin.. haluan auttaa sinua ja minusta alkaa tuntua että huono olosi johtuu mestaristasi.. joten anna minun auttaa sinua, anna minun kohdata mestarisi" Art sanoi katsoen Splinteriä syvälle silmiin.

// ooh, suklaakakkua (8D mullekkin kelpais >w< //

ViestiLähetetty: 17 Touko 2009, 20:10
Kirjoittaja Dogster
Splinter

Splinter pysyi hiljaa, kun Art jatkoi hänen lauseensa. Vai ei muka ryhtyisi? Heti kun he saapuisivat pihaan, mies tekisi hänestä liikuntakyvyttömän, ja sen jälkeen hoitelisi Arathetin, pojan silmien edessä. Sitä ei Splinter voisi antaa anteeksi itselleen, koskaan. Kyllähän hän tiesi näyttävänsä kamalalta, rähjäiseltä ja muuta, muttei oikein osannut syyttää mestariaan siitä, joka oli hänet kasvattanut. Hän oli periaatteessa itse vastuussa itsestään, jos nyt joitain asioita ei laskettu. Art vakuutteli häntä, ja Splinter lopulta nyökkäsi. Ei siinä muukaan auttanut.
Mutta tiedä sitten tämä, jos sinulle tapahtuu, voit olla varma, että tulen perässä., poika sanoi vakaalla äänellä. Ainoata ystäväänsä hän ei menettäisi.

[[*tökkää palasen* syö pois. Näitä harvoja kertoja, kun en polttanut itseäni X) ]]

ViestiLähetetty: 17 Touko 2009, 20:31
Kirjoittaja Aksutar
Art

Splinter nyökkäsi.. hyvä, Art tosiaan halusi tavata tämän "mestarin".. tosin Artilla ei ollut hajuakaan kuinka voimakas tuo saattoi olla saatika mikä tuo edes oli.. Sinänsä tyhmää mennä näin suoralta kädeltä nalkuttamaan jollekulle jota ei ollut koskaan ennen edes tavannut, mutta nyt Art ei jaksanut välittää tuollaisista seikoista. Hän halusi että Splinterillä olisi hyvä olla...
Art ei voinut muuta kuin katsoa lempeästi hymyillen Splinteriin kuultuaan tämän sanat. Art suoristautui täyteen pituuteensa ja pörrötti jälleen kerran Splinterin hiuksia.
"ei meille mitään tapahdu" Art sanoi pienesti hymyillen "Näytä tietä" haltia lisäsi ja lähti seuraamaan sitten Splinteriä kun tämä nyt lähti näyttämään tietä.
"Mestarisi on maagi?" kysyi kävellessään, ollen kokoajan valmiina hyökkäyksen varalta.. tosin hän ei uskonut että kykenisi mitään taikavoimia vastaan sen pahemmin taistelemaan.. itselläänkin oli vain jousi ja kaksi miekkaa mukana.. joten periaatteessa ainoat vaihtehdot olivat lähitaistelu tai sitten yllätyshyökkäys.. jousella ei kauaa pystynyt rauhassa tähtäämään, mikäli toinen pommitti ties millä loitsuilla.

// *pistelee poskeensa* heh, mä oon niin hyvä kokki kolmonen että oonistun polttamaan jopa kananmunan kiinni pannuun 8D //

ViestiLähetetty: 17 Touko 2009, 20:39
Kirjoittaja Dogster
Splinter

Juu ei mitään tapahdu, ja yö ei ollut pimeä. Splinter piti asian omana tietonaan, jos jotain tapahtuisi, Splinter tekisi kaikkensa, että pääsisivät eroon miehestä. Se oli varmaankin ainut vaihtoehto. Poika nyökkäsi vastaukseksi, ja lähti kulkemaan edellä, väistellen kaikkia silmäkkeitä joiden olinpaikan tiesi. He menisivät pitkää tietä, että saisivat edes pienen edun puolelleen. Hän ei miltein koskaan ilmestynyt siltä puolelta.
"Musta maagi.", Splinter vastasi samalla, kun tarkkaili maastoa. Seuraavaksi hän kiipesi tukille, ja lähti kulkemaan sitä pitkin. Se oli liukas, mutta ainut keino ylittää jälleen uusi silmäke.
"Tätä kautta, tuo on todella petollinen.", hän sanoi, ja osoitti tukin alla olevaa rauhallisen näköistä maastoa. Kyllä hän paikat tunsi, ja sen huomasi.
"Jos joudumme tappeluun, älä ihmettele jos kaadun ilman näkyvää syytä.", Splinter tokaisi ennenkuin haltia kerkesi sanoa mitään pojalle.

[[Minä onnistun kyllä ruokaa tekemään, mutta sitten se itsensä ehjänä pitäminen... Kohta katoan taas.]]

ViestiLähetetty: 17 Touko 2009, 20:59
Kirjoittaja Aksutar
Art

Musta maagi? auts... ei tulisi olemaan helppoa tuolle puhuminen, mutta yritetään nyt kun kerran lähdettiinkin. Ei Art taistelutta luovuttanut, vaikka joskus teki kyllä mieli... mutta ylpeytensä hänelläkin.
Art käveli varovaisin askelin Splinterin perässä.. hän luotti nyt täysin siihen että poika tunsi suon vaarat paremmin mitä hän, joten tuon oli muutenkin parempi olla johto asemassa.. Art kyllä tiesi mitä vaaroja suolla oli ja osasi kutakuinkin tunnistaa suonsilmäkkeen kun sellaisia eteen sattui, mutta ainahan sitä saattoi erehtyä.. kohtalokkaasti.
Art hyppäsi Splinterin perässä tukille, koittaen pitää tasapainonsa mahdollisimman tasaisena. Hänellä kun ei yhäkään tuo tasapaino ollut kaikkein paras.. Mutta kyllä hän nyt yhdellä tukilla pysyi, onneksi. Art vilkaisi kysyvästi Splinteriin kuullessaan tuon seuraavan lauseen, mutta arveli sitten tyhjästä kaatumisen syyksi kirouksen tai jonkin muun taijan, mikä Splinterin päälle oli langetettu? Se oli yksi selitys, minkä Art tähän hätään keksi.
"jos joudumme tappeluun... taistelen tappaakseni, joten varaudu siihen että joku kuolee" Art sanoi hiljaa, vakavalla äänellä.. hän ei taistellut vain haavoittaakseen, vaan tappaakseen.. ja totta kai siinä mieluummin toisen tappoi, kuin itse kuoli. Nyt piti vain toivoa ettei Splinter ollut molempien puolella tässä taistelussa, saisi vain traumoja ja todennäköisesti uuden shokkitilan..

// mä en yllätys kyllä itteeni telo pahemmin keittiössä, mut aiheutan muuten semmosta tuhoa että nää on mielellään jättäny mut pois kokkaus vuoroista //

ViestiLähetetty: 18 Touko 2009, 17:26
Kirjoittaja Dogster
Splinter

Tukki upposi pari senttiä, kun Art tuli heti perässä. Pystyi oikein näkemään, kuinka vettä tihkuin maan raosta tukin vierestä.
"Tuota minä tarkoitin.", Splinter selitti, hyppäsi alas tukilta sen toisessa päässä, ja jäi odottelemaan Artia.
Art kertoi taistelevansa tappaakseen, ja Splinter nyökkäsi hymyillen rohkaisevasti.
"Hyvä, vähempi tuskin riittäisikään... yritän auttaa niin hyvin kuin osaan.", tuo vielä sanoi, ennenkuin käänsi katseensa eteenpäin. Tosiaan, oliko hän rupeamassa kapinalliseksi? Sydänalaa hieman puristi, kun poika jatteli nyt tekevänsä ehkä elämänsä isoimman päätöksen ainoastaan saattamalla yhden henkilön toisen henkilön luokse.
"Art... Teenkö nyt ihan oikein? Hävettää myöntää, mutta pelottaa."

[8Nyt olen vähän silmätikkuna, että jos vasti viivästyy muutamalla minuutilla, ele välitä? ]]