Kuolema odottaa meitä kaikkia... [Akuma!]


Suurimman joen Meinradin ja suurimman järven Aodhán lähettyvillä aukeaa suoalue, joka tunnetaan nimellä Nenad. Suoalue on suuri ja vaihteleva, mutta varmaa on, että tulet suohon uppoamaan, jos liian syvälle ja liian varomattomasti kuljet. Suoalueella tuntuu alati olevan usvaa ja hämärää, vuorokaudenajasta riippumatta. Puhutaan, että suoalue on kirottu ja siellä liikkuu alkusotien aikaisia aaveita.
Varsinaisia muita soita Quinn metsästä ei löydy, ellei satunnaisia vettyneitä alueita lasketa.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 13940

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Touko 18, 2009 6:04

Art

vahempi tuskin tulisi riittämään... meinasiko Splinter pelotella Artin pois? Olisi ollut koomisuuden huippu jos Splinter olisikin huomannut haltia ystävänsä painelevan pää kolmantena jalkana pakoon pelkkien puheiden perusteella. Mutta ei, Artilla oli yhä arvonsa, periaatteensa ja ylpeytensä.
Art vilkaisi Splinteriin tämän myöntäessä että häntä pelotti. Art naurahti pienesti ja pudisti päätään.. hupsu poika.
"Olisit tyhmä jos et pelkäisi. Pelko on normaali tunne ja vain sairaat ja tyhmät eivät pelkää silloin kun on hengenlähtö lähellä. " Art sanoi hymyillen ja jatkoi "ja teet oikein, mikäli sinusta tuntuu siltä.. on oikein puollustaa omaa mielipidettänsä ja pitää omia puoliaan, jokaisella on oikeus tehdä niin eikä kukaan saisi noita oikeuksia toiselta riistää".
Nuo sanat sanottuaan Art vilkaisi nopeasti jälleen ympärilleen.. tuntui aivan kuin joku tarkkailisi heitä. Tosin tuo tunne saattoi johtua täysin siitä että he olivat "hiippailemassa" toisen kodille, mikä taas kuulosti melko ilkeältä.. mutta mieluummin yllätys etu heille kuin hänelle. Täytyi vain toivoa että musta maagi pelasi rehtiä peliä, oli sitten voitolla tai häviöllä.
"olemmeko pian perillä?" art kysäisi vilkaistessaan Splinteriin.

//juh :3 //
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1956

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Ma Touko 18, 2009 6:22

Splinter

Splinter nyökkäsi ystävälleen, kun tuo kertoi pelon olevan ihan normaalia. No ei pojan mielestä, jos oltiin menossa tekemään jotain tälläistä. Hän vain toivoi, että hänen mestarinsa olisi niin väsynyt, ettei jaksaisi ruveta riehumaan kovinkaan pahasti. Toiveajattelua, mutta minkä ihminen luonteellen voi? Ja kyllä, Splinter pystyi myöntämään olevansa ihminen, vaikka ihmisiä, omaa rotuaan vihasi.
"Se siinä onkin, en oikein tiedä, miltä tuntuu.", hän vastasi, pisti silmälle läheisen puun ja sen huojahduksen. No hienoa, Splinter piti tuota puuta huonon onnen amulettina, ja yleensä huojahdus ilmoitti onnettomuutta... Viimeksi Splinter oli ollut pitkään sairaana, kun tuo oli heilahtanut, ja oli miltein kuollut kuumehourailuissaan. Mitäs luuli, että osasi lentää ilman siipiä.
"Kyllä... Tuonne päin, sellaiset viisikymmentä metriä.", Splinter osoitti, ja jos katsoi tarkasti, pystyi näkemään kuinka maa muuttui kesken kaiken muutaman metrin päässä täysin kasvittomaksi.
"Kaikki ne loitsut ovat tuhonneet maaperän... Kestää monta kuukautta, että se palaa, jos edes silloinkaan.", Splinter selitti, ja tarkkaili vielä pidemällä olevaa, kohta romahtamassa olevaa rakennusta. He olivat sen takana, hiukan sen yläpuolella. Täältä pystyisi helpommin hyökkäämään, ellei sitten maa sortunut alta.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13940

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Touko 18, 2009 7:09

Art

Spliner kertoikin että he olivat jo lähellä. Art katsoi Splinterin osoittamaan suuntaan ja pian hänkin huomasi kasvittoman alueen, jonka keskellä seisoi mökki.. joka näytti siltä ettei siinä enää kauaa seisoisi. Aukiolla suorastaan haisi taikuus.. kyllä sen haistoi ja aisti, missä kaikkialla oltiin käytetty magiaa.. ainakin Art aisti sen, liekö kovinkaan yleinen taito haltioilla, mutta kyllä Art tiesi muutaman muunkin joka pystyi sen aistimaan.
"voi olla.. mutta menee monta vuotta ennen kuin luonto palautuu näin suuresta magian määrästä.." Art sanoi lähes kuiskaten ja lähti sitten kävelemään lähemmäksi tuota mökkiä, vilkaisten siinä samalla Splinteriin.
Art varoi jokaista askeltaan kävellessään. Mitä lähemmäksi he pääsivät sitä lujempaa Artin sydän löi.. perhana, rauhoittuisi mokoma. Johan tässä oltiin kohta ihan puhki ennen kuin päästiin edes lähelle. Art astui kasvittomalle maa perälle ja jäi tuijottamaan mökkiä täydessä hiljaisuudessa.

Hän yritti arvioida etäisyyttä mökkiin ja sen ikkunoiden paksuutta.. sisään asti Art ei nähnyt, mutta jos he menisivät vielä hieman lähemmäksi niin hän saattaisi onnistua ampumaan lasin läpi nuolella.. kunhan vain näkisi kohteen.
"ehdotuksia?" Art kysyi sitten kuiskaten, pitäen kokoajan silmällä mökkiä.

//nomonm, pienet autohitit sitten sallittuja ainakin miun hahmolle :D kunhan et sitä tapa //
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1956

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Ma Touko 18, 2009 7:24

Splinter & Mestari

"Sitä vähän pelkäsinkin...", Splinter vastasi, pahoillaan vahingosta jota luontoa kohden oli sattunut. Olihan hän osasyynä siihen. Jos hän ei olisi harjoitellut äällä, tai edes koskaan päätynyt mestarin hoteisiin, niin ehkäpä täällä kasvaisi vielä jokin. Edes rikkaruohot?
He hiippailivat lähemmäs, ja Splinter lähti kiertämään mökin sivulle nähdessään Artin katseen. Hän tunsi tuo katseen, sillä hänellä oli usein samanlainen. Art taisi olla sekä lähi- että etätaistelija. Splinter oli etä. Eli parasta vain pystytellä kauempana...
Art kuiskasi, ja Splinter kurtisti kulmiaan.
"Jos me vaikka-"
"Mitäs jos tulisit tänne, Splinter?"
Splinter meinasi hypätä niin korkealle, kuin pystyisi. Hän kääntyi hitaasti ja kalpeana ympäri, peläten mitä siellä oli. Kiltti ole vain joku tyhmä kepponen, kiltti ole vain joku tyhmä kepponen... Tai edes harhaluulo!?
Ei, eheieieiei, sehän olisi ollut liian helppoa, liian onnekasta. Siellä mestari seisoi, tuijottaen heitä molempia. Splinter meni hieman kyyryyn säikähdyksen takia.
"No, tuletko?", mies kysyi uudelleen, ojentaen kättään kutsuvasti, käskevästi. Miehellä oli käheähkö ääni, joka kuitenkin kiiri kaikkien lähellä olevien korviin. Hiukset olivat ruskeat, mutteivat lähellekkään samaa sävyä kuin Splinterin, ja ne ylttivätkin pidemälle. Mutta silmät... Splinterillä oli elooisat, lämpimät silmät, toisin kuin miehellä, joka näytti siltä kuin olisi herätetty pariin kertaan henkiin, ja ettei pahemmin nukkunut. Splinter ravisti miehelle päätään.
"Alatko kapinoida?"
Splinter ei vastannut, vaan tuijotti takaisin.
"Sittenhän minulla ei ole enää käyttöä sinulle.", sormien napsautus, ja Splinter haukkoi henkeä, pidellen rintakehässään olevaa sinettiä. Hän tipahti polvilleen samantein, ei kukaan kestänyt tälläistä.
"Ja ystäväsi vuoro tulee heti jälkeesi."

[[Nyt nähtiin miten törkeä ukko: Jätti Artin huomioitta!! ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13940

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Touko 18, 2009 9:17

Art

Splinter oli jo vastaamassa kun heidän takaansa kuului ääni, joka sai Artin säpsähtämään täysin olemattomasti. Hitaasti Haltia vilkaisi olkansa yli, kunnes kääntyi ympäri siinä missä Splinterkin. Siellähän tuon mestari seisoi.. tai niin saattoi olettaa.
Art tujotti miestä vakaalla ilmeellä, josta ei pahemmin voinut lukea mitään.. paitsi ehkä vihan. Tuo kutsui Splinteriä luokseen kuin omistaja koiraansa... mikä tuo kuvitteli olevansa?! Art tuijotti miestä erittäin vihaisesti, kunnellessaan kun mies puhui.. Art oli odottanut jotain vähän ilkeämpää ukkoa, mutta kyllä tuokin ajoi asemansa.
Splinter ei vastannut mitään miehen kysymyksiin.. ja pian tuo ilmoittikin ettei hänellä ollut mitään käyttöä Splinterille enää, mikäli tuo alkaisi kapinoimaan. Vain sormien napsautus ja Splinter tipahti polvilleen, pidellen rintakehäänsä ja haukkoi ilmaa. Ei taaskaan tarvinnut olla nero tajutakseen että velho oli langettanut Splinterin päälle kirouksen tai loitsun..
Art nosti nopeasti katseensa Splinteristä tuon mestariin ja astui osittan Splinterin eteen, vetäen jousensa esiin ja jännitti kaksi nuolta siihen, ampuen nuo sitten kohti Splinterin mestaria alta aikayksikön. Haltiat olivat tunnettuja nopeudestaan, tosin Art ei tiennyt osasiko tämän mestari torjua näinkin arkisen asian kuin nuolen..

// >8O //
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1956

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Ti Touko 19, 2009 5:34

Splinter & Mestari

Mestarin katse siirtyi haltiaan, kun tuo liikkui. Nopea tuo ainakin oli, mutta mies pistikin huomiota ja painoa tuon paikkaan. Hieman Splinterin eteen... Tyhmäkö tuo oli, yrittikö tuo muka auttaa poikaa menemällä eteen? Kiro piti pintansa, vaikka edessä olisi ollut kymmenkunta olentoa ja parisenkymmentä kilometriä. Nuolet viuhahtivat, ja mestari vain yksinkertaisesti huiskautti kädellään nuo tuleen. Noin yksinkertainen ase ei vaikuttanut häneen. Samalla hän käänsi toisen kätensä selän taakse jo otti jotain kiinni. Hän nosti sen eteensä, ja katsoi kuin pientä kärpästä, joka oli saanut jostain rohkeutta kiivetä kädelle. Käteen oli joutunut jääpuikko, joka tosin suli kovaa vauhtia niistä kohin, joista tuo oli sormillaan tarttunut.
"Pienen hetken herpaantuminen, ja olet jo iskemässä...", tuo totesi, ja heitti jääpuikon olkansa yli enempää välittämättä, poraten sitten katseensa Splinteriin, joka tuijotti takaisin vihaisesti. Pieni hetki oli ollut tärkeä hänelle, kun kipu oli hellittänyt. Se oli mietityttänyt poikaa hetken, mutta oli ottanut tilaisuudesta kiinni. Rämeiköt muodostuivat enimmäkseen vedestä. Se oli hankalampi saada esille, mutta kyllä sekin vettä oli.
Mestari katseli heitä molempia, ja huokaisi sitten.
"Oletko aivan varma, että haluat pojan pois täältä?", hän osoitti kysymyksen haltialle. Oikeastaan sen huomasi vain kysymyksen muodosta. Se ei ollut myöntymisen ele, hän vain halusi tietää, halusiko Splinter mukaan tähän.
"Haluatko tosiaan hänet ihmisten ja haltioiden sotaan mukaan?"
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13940

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Touko 19, 2009 6:28

Art

no, olihan se arvattavissa etteivät nuolet edes kerinneet hipaisemaankaan miestä, kun tuo oli jo sytyttänyt ne tuleen. Tosin siinä vaiheessan Splinter oli kerennyt iskemään... Splinter näytti pääsevän iskuillansa lähemmäksi miestä, joten mitä jos Art harhauttaisi ja Splinter iskisi? Art vilkaisi Splinteriä nopeasti, mutta nosti sitten katseensa mieheen kun tuo avasi suunsa ja kysyi Artilta kysymyksen....
Art tuijotti tuota hetken hiljaa, kunnes hymähti pienesti.
"Kuka sanoi että hän tulisi sotaan mukaan? Ei, en halua häntä mukaan tähän sotaan, haluan hänestä vapaan ja sinä et selvästikkään sitä oikeutta hänelle pysty antamaan" Art sanoi lopulta, pysyen tyynen rauhallisena.
Silti hänen äänestään saattoi kuulla halveksuntaa... hän ei voinut muuta kuin halveksua tuota miestä. Hän ei pelännyt velhoa.. ei vaikka aluksi tuo oli kuulostanut astetta vaarallisemmalta vastukselta ja sitähän tuo olikin, mutta Art ei siltikään pelännyt.
"sinä olet vain yksi hirviö muiden joukossa" Art totesi kuiskaten haltia kielellä ja jännitti uudelleen kaksi nuolta jouseensa ja ampui jälleen kohti miestä.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1956

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Ti Touko 19, 2009 6:47

Splinter & Mestari

"Minä tunnen haltiat ja ihmiset tarpeeksi hyvin, että tiedän ettei kumpikaan pysty pitämään näppejä erossaan pojan luontaisista voimista. Minäkin haluan sen...", Mestari naurahti kuivasti, vaikka se kuullostikin enemmän sihahdukselta.
"Sääli, että hän tapasi sinut.", hän jatkoi, katsoen ylimielisesti kumpaakin. Häntä kismitti, muttei päästänyt sitä mitenkään esille. Sääli tosiaan, Splinter omasi enemmän voimia kuin tuo uskoikaan. Mutta ne kun olivat niin syvällä, että herättämiseen tarvittaisiin paljon... Lisäksi hänen antama sinetti piti kaiken sisällään, mikä teki Splinterin loitsunhallinasta entistä vaikeampaa. Oli ihme, että tuo oli oppinut näinkään paljoa.
Nuolia tuli taas, samoin kaksi jääpuikkoa toiselta puolelta. Mies yksinkertaisesti sulatti puikot takanaan, ja toisti edellisen temppunsa yös nuolien kanssa.
"Näin niin kovasti vaivaakin, että saisin pojasta loistavan tappajan. Ja kaikki meni hukkaan...", tuo mutisi muka surullisena itselleen, ja pamautti kantapäälään pienoisesti maahan. Ja nyt pamahti päälle loitsu: Sidontaloitsu. Splinter, joka jo valmiiksi oli puoliksi polvillaan, jäisi kiinni heti, mutta Art pääsisi siitä irti helposti.
"Hyppää!", poika huusi Artille samalla, kun näki tuon pienen liikkeen. Ja hän jäi jaloistaan kiinni maahan, kun maan alta työntyi mustia, juurien näköisiä sitomaan kiinni jaloista, ja mahdollisesti käsistä, jos oli tarpeeksi lähellä maata.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13940

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Touko 19, 2009 7:24

Art

"sinä et tunne ketään!" Art huudahti Splinterin mestarin sanoessa tuntevansa haltiat ja ihmiset tarpeeksi hyvin.. ja paskat, tuskin tuo tunsi edes omaa peilikuvaansa!
sääli että Splinteri tapasi Artin? Siitäkin Art oli erimieltä.. hyvä että hän tapasi tämän, ainakin Art oli perhanan ylpeä siitä että oli vahingossa törmännyt niinkin mukavaan poikaan kuin Splinter. Luojan kiitos Splinter ei ollut kuin mestarinsa.
Mestarin kertoessa että oli nähnyt kovasti vaivaa saadakseen Splinteristä tappajan, Art ei voinut olla mulkoilematta tuota vihaisesti. Nyt haltiallakin keitti jo sen verran pahasti että alkaisi pian aukomaan päätään jos tuo ei hiljenisi. No, tästä pisteestä ei ilmeisesti ollut paluuta.. joko mestari tai he kuolisivat. Ainakin Splinterin mestari antoi sen kuvan tilanteesta. Mikäli se Artista riippui, hän ei antaisi Splinterin kuolla. Tosin nyt näytti siltä että Splinterin mestari oli heitä voimakkaampi, ainakin etätaisteluissa.
Sitten mestari teki jotain. Art vilkaisi Splinteriin tuon käskiessä häntä hyppäämään. No, Arthan reagoi salaman nopeasti ja hyppäsi ilmaan, laskeutuen läheiselle kivelle ja veti samalla miekkansa esiin ja ponnisti kivestä vauhtia kohti Splinterin mestaria, aikeinaan viiltää tuolta kyljet auki miekoillaan.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1956

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Ti Touko 19, 2009 9:11

Splinter ja Mestari

Luojan kiitos, Art väistikin tuon mestarin tekemän liikkeen. Siitä ei olisi ollut enää paluuta, vaan hänet olisi hiljalleen kuristettu. Splinter ei voinut olla hymyilemättä vahingoniloisesti Artin nopeille liikkeille. Nyt vaan jos päästäisiin lähemmäs... Splinter itse yritti saada jalat irti, muttei päässyt kovinkaan pitkälle. Ote vain kiristyi. Ja kasvoi: 'Juuret' saivat otteen korkeammalta, ja kiertyivät kaulan ympärille, vetäen Splinterin kokonaan maahan, eikä mitenkään hellästi.
"Paikka, tai napsautan pojan niskat poikki.", mestari sanoi katsoen sivusilmällään Artin liikkumista.
"Usko pois, voin tehdä niin.", hän vielä lisäsi katsoen Splinterin suuntaan. Enempää hän ei haltiasta välittänyt. Kiinnostuksen kohteena oli poika.

[[;_; Huonoa tekstiä tulee nyt tähän väliin. ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13940

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Touko 20, 2009 7:28

Art

Art pysähtyi kuin salamana huomatessaan näiden "juurien" kiertyvän Splinterin kaulan ympärille ja vetivät tämän maahan. Splinterin mestari käski Arttia pysymään paikallaan.. tuo pysähtyi muutaman metrin päähän kivelle tuosta, jääden tuijottamaan Mestaria erittäin vihaisella katseella.
Tosin Mestari kiinnitti Arttiin huomiota vain sivusilmällä... joko tuo luotti itseensä liikaa, tai sitten tuolla ei todellakaan ollut mitään hätää haltian suhteen.
Katse siiryikin pian maassa olevaan Splinteriin. Mestari oli sanonut että voisi tuosta vain katkaista Splinterin niskan.. joten nyt oli mahdollisuuksia enää kaksi: Joko hyökätä ja toivoa ettei mestari kerkeäisi tekemään vastahyökkäystä tai sitten odottaa että tuo tappaisi Splinterin ja lopulta todennäköisesti myös Artin..
Splinterin hengellä tuo ei pahemmin voinut uhkailla.. hänhän oli sanonut että tappaisi pojan joka tapauksessa, joten turha tässä sitä siirtoa oli odotella.
Joten Art teki oman siirtonsa. Silloin kun Mestari kiinnitti katseensa Splinteriin, Art ampaisi salamana kohti miestä, ponnistaen vauhtia kivestä ja nopealla, sulavalla liikkeellä huitaisi tuota miekallaan.
Art pysähtyi Mestarin taakse ja kääntyi ympäri.. tuo seisoi paikallaan ja Art iski miekkansa läpi miehen selästä... pian Mestarin pää kopsahti alas maahan ja eloton ruumis lyyhistyi sen perään Artin irroittaessa miekkansa tuosta.
Art katsoi ruumista hetken melko mitään sanomattomalla ilmeellä, huohottaen pienesti, kunnes nosti katseensa Splinteriin ja juoksi tämän luokse.
"Oletko kunnossa?" Art kysyi värisevällä äänellä, saapuessaan Splinterin luokse... voi kumpa tuo ei olisi kuollut.

//muohohohohooo >8DD //
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1956

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Ke Touko 20, 2009 7:40

Splinter & Mestari

Mestari edelleen tuihotteli Splinteriä, samalla kun Splinter tuijotteli yhtä murhaavasti takaisin. Oli tämäkin... ensinäkin tämä oli nöyryyttävää, toiseksi hän piti itseään tyhmänä, oikeana idioottien kruunaamattomana kuninkaana, kun oli luottanut tuohon. Olihan tuo kasvattanut pojan alunperin, opettanut ja suojellut jonkin aikaa, mutta tämäkö sitten olikin ollut perimmäinen tarkoitus? Tappaa hänet? Poika taisteli kuumia kyyneleitä vastaan minkä pystyi, hän oli tosissaan välittänyt. Jokainen elävä olento jättää oman jälkensä jokaisen sieluun, ja tuo nyt sattui omistamaan ison alueen siltä saralta.
Art liikkui, uhkailista huolimatta, ja Splinter yritti rimpuilla irti. Sormet liikkuivat, mutta siinä kaikki, hänet oli sidottu kokonaan maahan. täsmälleen samalla hetkellä, ku Art lähti liikeelle, köynnöksetkin kiristyivät. Splinter oli tukehtumaisillaan, kun ote katosi. Hän melkein köhi kaiken ulos, mutta piti kuin pitikin kaiken sisällään. Ainakin siihen asti, kunnes Splinter näki, mitä oli tapahtunut. Mestarin tyhjät silmät tuijottivat Splinteriä, aivan kuin sanoakseen, ettei hänestä pääsisi eroon edes tappamalla häntä. Varmaan turha sanoa, mitä hän teki seuraavaksi?
"Tuskin... Joka paikkaan sattuu, olen peloissani, ja nyt minulla ei taida olla enää kotiakaan...", poika huohotti vastaukseksi, ja kakoi edelleen kun koko asia mäjähti tajuntaan kokonaisuudessaan. Hän oli vapaa.

[[Ja taas nähtiin, miten hyvin pelaan pahiksilla -_-' ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13940

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Touko 20, 2009 9:29

Art

Art kyykistyi Splinterin viereen ja laittoi miekkansa takaisin paikoilleen, tarkastellen sitten Splinteriä katseellaan... näin päällisin puolin tuo näytti olevan kunnossa, mutta Splinter oli erimieltä.
Poika kertoi että joka paikkaan sattui, että hän oli peloissaan ja tällä ei ollut enää kotiakaan... Art hymhäti pienesti ja taputti Splinteriä olkapäähän.
"Kipu kertoo että olet elossa, pelko tarkoittaa sitä että olet järjissäsi ja kodin voin minä tarjota... et olisi ensimmäinen orpo jolle tarjoan paikkaa asua, mikäli vain tulet mukaani.." Art sanoi pienesti hymyillen.
niin.. ei Splinter olisi ollut ensimmäinen jolle Art olisi tarjonnut kodin. Oli Art aikaisemmin kasvattanut yhden ihmistytön, joka sitten täytettyään kahdeksantoista vuotta oli painellut omille teilleen. Art ei estänyt lähtemästä, mutta hän halusi varmistaa että toinen kasvoi aikuiseksi hyvissä oloissa ja että tuo tulisi päjräämään elämässään.
"mutta nyt... sinä olet vapaa.. vapaa menemään ja tulemaan omia aikojasi, vapaa kulkemaan omia polkujasi... mutta älä kulje harhaan. Noin nuorella on vielä koko elämä edessään ja monta tietä valittavana." Art sanoi nousten hitaasti ylös ja lisäsi "Minä voin tarjota sinulle yhden tien".

// noo, kai sekin luonnistuis jos vaan pelailis tarpeeks :D //
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1956

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti Ke Touko 20, 2009 9:45

Splinter

Splinter nosti hieman katsettaan maasta suoraan Artiin. Koti, tuon luolta? Katse meni takaisin alas, kun Splinter ei oikein osannut sanoa mitään tuohon. Ensinäkin hän oli peloissaan, kun edessä oli uusi ruumis, toiseksi hän oli kiitollinen, kun oli päässyt vapaaksi, komanneksi hän liikuttunut, kiitos Artin tarjouksen.
Splinter nosti katseen takaisin, ja onnitui jopa hymyilemään Artille kiitokseksi. Mitäköhän olisi tapahtunut, jos Splinter ei olisi koskaan tavannut tuota? Kuollut johonkin ojaan... Poika lopulta nyökkäsi, ja yritti nousta ylös, mäjähtäen takaisin alas.
"Polvet pettivät...", hän sanoi, katsoen jalkojaan. Häntä alkoi naurattamaan, vaikka paikka ei ollutkaan ehkä kaikkein paras siihen. Tunnelatautuminen oli huipussaan, ja nuorella miehellä yleensä tunteet ailahtelevatkin ääripäästä toiseen. Hän sai kuitenkin naurunsa pidettyä sisällä.
"Voitko vähän auttaa?", hän lopulta sanoi, ja ojensi kättään.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13940

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Touko 20, 2009 10:59

Art

Splinter oli selvästikkin vielä hämillään tilanteesta.. syystäkin, olihan tuo meinannut kuolla äsken. Art katseli sivusta kun Splinterin katse harhaili ties missä, kunnes tuo katsahti häneen hymyillen. Art hymyili lempeästi Splinterille ja katsoi sivusta kun tuo yritti ylös, mutta mäjähti samantien takaisin alas.
Naurahti pienesti Splinterin tipahtaessa takaisin alas, mutta hän tyytyi vain hymyilemään vierestä. Tuo oli ilmeisestikkin sen verran heikossa tilassa etteivät jalat kantaneet. Art ei koskaan ollut ollut niin heikkona etteikö olisi kyennyt seisomaan omilla jaloillaan, paitsi kerran kun oli ottanut yhteen kuninkaan kanssa.. tosin harjoittelu mielessä, mutta kyllä kuningas silti aina pieksi hänet.
Sitten Splinter pyysi apua ojentaen kättään Art tarttui käteen ja nosti pojan pystyyn, nostaen tämän samantien reppuselkäänsä.
"näin on parempi. päästään nopeammin kylään" Art sanoi ottaen kunnon otteen Splinterin jaloista ja lähti kävelemään pois päin mökistä, kohti haltia kylää.
Onneksi Splinter oli melko kevyt tapaus.
EdellinenSeuraava

Paluu Suoalue Nenad

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia