No voi Yay

Suurimman joen Meinradin ja suurimman järven Aodhán lähettyvillä aukeaa suoalue, joka tunnetaan nimellä Nenad. Suoalue on suuri ja vaihteleva, mutta varmaa on, että tulet suohon uppoamaan, jos liian syvälle ja liian varomattomasti kuljet. Suoalueella tuntuu alati olevan usvaa ja hämärää, vuorokaudenajasta riippumatta. Puhutaan, että suoalue on kirottu ja siellä liikkuu alkusotien aikaisia aaveita.
Varsinaisia muita soita Quinn metsästä ei löydy, ellei satunnaisia vettyneitä alueita lasketa.

Valvoja: Crimson

No voi Yay

ViestiKirjoittaja Amaia » 10 Elo 2009, 00:42

Kaylan

Jos ihan tarkkoja ollaan, Kaylan ei ollut missään muotoa varma, miksi oli tullut suolle. Kyllä. Hän oli luvannut toimittaa eräälle suon keskellä asuvalle erakolle kirjeen. Ja kyllä. Hän oli suurimmilta osin ollut tietoinen, että suo on kaikkea muuta kuin kiva paikka. Silti, jokin ihmeellinen voima oli saanut haltian jättämään tyttärensä ystävättären hoiteisiin ja lähtemään viemään jotakin kirjettä, joka oikeistaan oli paketti, jollekin kajahtaneelle erakolle, jonka huolestunut eukko halusi lähettää tälle jotakin kivaa.
... Niin, miksi ihmeessä Kaylan oli suostunut?
Ei hän ollut postimies, eikä lähetti, eikä edes perhe tuttu. Olipahan vain sattunut sopivasti samalle baaritiskille.
Voi tätä kohtalon ivaa.

Kuuratukkainen haltia huokaisi hädin tuskin kuuluvasti. Vaikka oli kesä, suolla hänen hengityksensä höyrysi hieman ja sekoittui pian märästä, mätänevästä maasta nousevaan ohueen usvaan. Suo ei pelottanut häntä läheskään niin paljon kuin olisi pitänyt, eikä loskamaiseen kuravelliin ja suosilmäkkeisiin kyllästynyt mies ollut ollenkaan niin varuillaan kuin olisi kannattanut. Toki hän piti silmällä ympäristöään, kuten järki sanoi, mutta mitenkään adrenaliinikuohuissa hän ei ollut. Itse asiassa hän odotti uteliaana, milloin alkaisi satamaan. Lahjakirja erakolle kirjeineen oli turvallisesti pakattu laukkuun ja vyöllä roikkui pari aseita. Kaylanista oli jossain määrin ikävää, että joutui kylän ulkopuolella liikkuessaan pitämään asetta mukana. Mutta tähän maailma oli mennyt ja sen kanssa oli vain elettävä.

Kaikki olisi hyvin, kunhan hän ei törmäisi mihinkään ihmismäiseen elävään olentoon.
'Kuka ääliö lähtee yksinään kylästä?' haltia sadatteli mielessään saatuaan taas yhdestä lähes limaisesta oksasta kasvoilleen. 'Oli kyllä laitimmainen kerta kun hyvää hyvyyttäni lupaan yhtikäs mitään...'

//Oh, kökkeli, mutta koita selvitä, suskari (: //
Amaia
 

ViestiKirjoittaja suskari » 10 Elo 2009, 11:34

Rico

Litsis lätsis, kun kengät upposivat inhottavasti suon rämeikköön ja kaikkeen muuhun sontaan. Ja hän kun oli ehtinyt pitää tätä suon rämeikköä jonakin aukiona ja humps hän oli melkein uponnut polviin asti suohon. Ja olisi varmasti jäännytkin niille teilleen ellei olisi ollut ihmistä vahvempi ja toisekseen tulella on hauska kuivattaa suota, hah. Sääli vain ettei tulella voinut kuivattaa koko suota, hän olisi suurin piirtein tanssinut onnesta jos sen oli nyt osannut... mutta ei. Matka vain jatkui välillä kengän upotessa liiankin syvälle suohon ja sitä saatiin repiä irti jumalattoman kiroamisen kanssa, Ricoomistaahyväthermot.com.

Miksi helvetissä hänen pitikään tulla tänne!? hänhän uppoaa kohta jonnekkin suon silmään ja sitten hulutaan sinne, jee. Toisekseen hän oli housuista jo ihan märkä ja kengätkin olivat ihan litsis lätsis. Rico ei yhtään ihmettelisi vaikka löytäisi kengät riisuttuaan jonkun sammakon kengästään.
Sitten jossakin usvan keskeltä näkyi liikettä, jonka puoliverinen tunnisti heti joksikin kaksi jalkaiseksi. Haltia, ihminen tai joku ihan muu, mutta hän ei juuri nyt ollut kiinnostunut mistään muusta kuin pois pääsystä tästä suon pahaisesta. Hän halusi vain tasaista maata jalkojensa alle ja sitten kuivatella hetken aikaa... vaateetkin pitäisi pestä. Olisi varmaan pitänyt lentää?
suskari
 

ViestiKirjoittaja Amaia » 26 Elo 2009, 16:04

Kaylan

Oli kai jollakin kierolla tavalla erittäin hyvä, että oli syntynyt linnunluiseksi haltianruippanaksi. Eipähän ainakaan uponnut suohon yhtä herkästi kuin jos olisi ollut vähän raskasrakenteisempi tai muuten painavempi. Vaellettuaan onkin aikaa vetistä rämettä eteenpäin Kaylan kuuli jostakin kaukaisuudesta värikästä kiroamista. Uteliaisuus voitti varovaisuuden, ja haltia hiippaili ääntä kohden niin hiljaa kuin luonto salli. Tosin, hän seisahtui onkin matkan päähän erotettuaan sumun keskeltä liikettä.
Kaylan kallisti päätään ja hänen kapea, rohtuneet huulensä levisivät hymyyn.
Rämeessä pyristeli jokin ihmisenkaltainen olento, mutta se ei haltiaa vaan huvittanut. Paljon huojentavampaa oli huomata, että toinen vaikutti olevan suuremassa ahdingossa kuin hän.

Kaylan oli aikeissa huikata jotain ympäripyöreää seudun märkyydestä kun hän tunki terävän nykäisyn. Jokin karvainen kirmasi saalistaan innossaan jonkin matkan päähän haltiasta, lähemmäs kiroavaa muukalaista. Tarkempi tutkailu kertoi otukse olevan pesukarhu ja varastaneen hänen laukkunsa.
Jossa oli se pahuksen kirje.

"Hei, ota se yksisilmäinen pesukarhun pirulainen kiinni!" haltia huudahti muukalaiselle kun otus koikkelehti toista mies kohti kiukkuisen haltian lontiessa perässä. Sitten vasta Kaylan tajusi, miten... hullulta kuulosti. Kesties pesukarhu oli miehen lemmikki?
Sittenhän hän tekisi itsestään narrin.
Taas.
Amaia
 

ViestiKirjoittaja suskari » 02 Loka 2009, 17:24

//Sanon tämän suoraan: tämä peli on kuollut minun osaltani täydellisesti, sillä en saa mistään innostusta jatkaa tätä, joten Rico poistuu. Valitan tälläistä u_u//
suskari
 


Paluu Suoalue Nenad

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron