Sumuinen aamu//sovittu

Lampi sijaitsee kylän laitamilla. Suurehko, soikea lampi on kaunis näky vuodenajasta riippumatta. Puhtaankirkas vesi antaa katsojan nähdä aina pohjaan asti. Lampi on syvimmillään kolme metriä syvä, sijaintinsa ansiosta lähes aina peilityyni.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Kitty » 10 Marras 2011, 23:56

Kit

Korvat painuivat jo päätämyötäilevän luimuun ja haastava ilme haki vertaistaan. "SINÄ !" Oli Kitin vastaus vielä Oscarin räyhäämiseen siitä kuka oli äkäpussi, oliko sitä muka niin pirun vaikea huomata kumpi heistä heitti ensimmäisen kiven ?
Puuhkaksi kutsuminen meni kuitenkin ketulle yli hilseen, turhan moni ystävä oli oikeastikkin päätynyt jonkun hienohelman vaate somisteeksi.
"Senkin susi ! Miksi sinä minua oikein kutsuit ?" Kit huusi vihaisena harpaten kaksikon välillä ollutta etäisyyttä pienemmäksi. Nyt sai luvan riittää, hän katsoisi tuota silmästä silmään ja kertoisi kuka tätä laumaa johtaa !
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 17 Marras 2011, 19:16

Oscar

"PUUHKAKSI!" Oscar karjahti ja alkoi toden teolla ärsyyntyä. Kuuroko tuo toinen oli?
"Ansaitsisit kyllä monta muutakin eri nimeä", mies tuhahti ja alkoi laskea mielessään hitaasti kymmeneen. Hän ei tahtoisi suuttua niin paljon, että Sheno ottaisi ja hyppäisi Oscarin kädestä itse. Siihen oltiin kyllä pikku hiljaa menossa, sillä Oscar ei ollut paras mahdollinen mitä tulee itsehillintään.
"Mutta taidan jättää ne nyt mainitsematta. Ellet välttämättä sitten halua kuulla", hän lisäs ja otti turhan askeleen sivulle, mutta ei taakse. Vaikka tyttö itse tuli lähemmäs.
"Sanoinko jotain siitä omasta tilasta, kakara?" Oscar ärisi ja laittoi kätensä puuskaan.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 17 Marras 2011, 19:30

Kit

Haltia huusi uudemman kerran että puuhkaksi tuo oli haukkunut, joka sai kettutytön silmät lautasen kokoisiksi.
"Niin ansaitsisit sinäkin senkin -- APINA !" Tyttö huusi jälleen takaisin. Sitten haltia vetosi toki nuoren oloisen tytön ikään. "Lyön vaikka vetoa että olen vanhempi kuin äitisi senkin penikka !" Tyttö huusi takaisin pikkuhiljaa tuo alkoi aistimaan ilmapiirissä jotain outoa, muttei kettu saanut havaintoa siitä mitä se voisi olla. Kulmat nousivat kurttuun ja korvat liimaantuivat entistäkin enemmän päätävasten. Kuitenkin muodonmuuttaja rohkeni ottaa vielä yhden uhoavan askeleen lähemmäs toista. "Saatoit vaikka sanoakkin, sanoppa uudestaan niin tämä puuhkakin kuulee !" Kit ärjyi nojautuen vähän eteenpäin, ikäänkuin uhaten toisen omaa aluetta vielä vähän lisää.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 17 Marras 2011, 20:09

Oscar

"Minun äitini ei liity tähän mitenkään!" Oscar huomautti ja heristi sormeaan tytön nenän edessä. Mielessään hän hoki tyttöja ei saa lyödä, tyttöjä ei saa lyödä, ihan vain varmuuden vuoksi, ettei käsi vahingossa tempaisisi tyttöä pieneen röyhkeään nenuseen. Tyttö ottikin taas yhden ryöhkeän askeleen Oscaria kohti ja he olivat enää puolikkaan askeleen päässä toisistaan. Haltia katsoi heidän välissään olevaa rakoa pitkään, vilkaisi tyttöä asetti oikean, tatuointien peittämän kätensä tämän rinnalle ja työnsi hänet kädenmitan päähän kauemmas.
"Olen sanonut... tästä... jo monta kertaa..." Oscar sanoi vetäen pitkään henkeä. "Pidä... turvaväli..."
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 19 Marras 2011, 12:05

Kit

Miehelle taisi olla arkapaikka mainita tuon äidistä, mutta Kit tarkoitti sen vain vertauskohteena, ei muuna. Piakkoin mies työnsi tatuoidulla kädellään tyttöä kauemmas joka sai tuolta kulmahampaat jo esille ja pienen murahduksen ilmoille. Haltia selitti jostain turvavälistä, mitä kettu taas ei voinut käsittää, mitä varten jokin turvaväli ? Kai hän nyt lyöntiä ehtisi väistää jos tuo mies tohtisi eläintä lyödä, tai siis tyttöä. "Ota sinä etäisyyttä jos pelkäät !" Tyttö murahti lyöden toisen käden edestään sivummalle. Turha tuollaisen puuhkaksi nimittelevän haltian olisi ketulle kertoa etäisyyden ottamisesta.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 19 Marras 2011, 20:20

Oscar

Ota sinä etäisyyttä jos pelkäät ! Näin tyttö oli sanonut ja se sai miehen hiljaiseksi. Hän tiesi, että pitääkseen kiinni imagostaan, hänen pitäisi keksiä joku osuva vastalausahdus, mutta tytön sanat olivat iskeneet syvemmälle kuin yksikään aiemmista... Oscar käänsi katseensa tytöstä pois päin. Vielä hetkeä aiemmin hän oli kiehunut raivosta, mutta yhden lauseen takia hänen päänsä oli täynnä uusia, outoja ajatuksia, joille hän ei aikaisemmin ollut uhrannut sekuntiakaan.
"...Mitä minä oikein pelkään...?" hän kuiskasi hiljaa, hyvin hiljaa. Tuskin hän itsekään kuuli mitä sanoi.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 19 Marras 2011, 20:34

Kit

Yht-äkkiä mies menikin hiljaiseksi, tuo ei edes katsonut enään kettutyttöä, korvat höristyivät kuuntelemaan mitä mies kuiskasi. Normaali ihminen tai haltia ei tuota olisi varmaan kuullut, mutta tarkat ketun korvat saivat kiinni jokaisen sanan. "Kenties lähelle päästäminen, pehmeän puolen näyttäminen ? Olisiko jotain sinneppäin. `?" Kit uteli nyt rauhallisella äänellä, ilmeisesti hän oli nyt lauman johtaja kun toinen lopetti typerän huutamisen. Silti tuntui oudolta uskoa että kaiken tuon "pelottavan" ja hyökkäävän kuoren takana, haltia pelkäsi jotain.
Kenties jonkinsortin trauma, tai vastaava ? Ei Kit sitä tiennyt, mutta ainahan sitä voisi kysyä.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 19 Marras 2011, 20:54

Oscar

Tytön ehdottaessa, jotain mikä saattoi liittyä miehen äkkinäiseen vaikenemiseen, Oscar kääntyi katsomaan tätä vihaisesti.
"Mitä? Sääliäkö?" Jos jotain Oscar ei voinut sietää niin tarpeetonta sääliä. Samassa hän oli jo unohtanut äskeiset ajatuksensa ja palannut takaisin nykyhetkeen.
"Voit ihan rauhassa luulla, että muka tiedät kaikesta kaiken, mutta saanko kertoa sinulle yhden pikkuruisen asian. Sinä ET tiedä!!" tämän sanottuaan käänsi tytölle selkänsä ja lähti kävelemään poispäin. Hän ei aikoisi sietää tätä enää yhtään pidempää. Ei hetkeäkään enempää.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 19 Marras 2011, 21:01

Kit

Ilme kääntyi hämmentyneeksi ja korvat painuivat taas luimuun toisen huutaessa. "Ei sääliä vain uteliaisuutta senkin apina !" Tyttö huusi takaisin, valtataisto ei siis loppunutkaan. "EN luule tietäväni kaikkea, mutta sen minäkin tiedän ettet sinä saa tuolla huutamisella IKINÄ mitään saavutettua !" Tyttö huusi toisen jo kääntäessä selkänsä, ja sehän ei käy. Kit harppasi toisen perään tarttuen haltiaa olkapäästä. "Älä pakene heti kun menee hankalaksi !" Kit ärähti ihmetellen hieman itsekkin mikä sai hänet näin agressiiviseksi, kenties ihmisten tavat ja niiden seuranta alkoivat hiljaksiin tarttua, ja olihan tuo ollut aina kova tyttö sopeutumaan.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 19 Marras 2011, 21:07

Oscar

"Sääliä taikka uteliaisuutta..." Oscar aloitti henkeä vetäen, "PIDÄ HYVÄNÄSI!" Mies luuli, että saisi kävelleä kimppaantuneena kotiin ja rauhoittua tutkimustensa ääressä, mutta ei. Eihän tyttö sitä sallisi. Ehei.
"...Hankalaksi sanot..." Oscar ärisi hampaidensa välistä, "MITÄ MINUN SITTEN PITÄISI TEHDÄ??" hän huusi ja sai muutamat varikset pakenemaan puista. Miehen hengitys kävi kiivaasti. Hän ei ollut koskaa tuntenut oloaan niin hauraaksi ja epävarmaksi. Ensi kertaa elämässään hän oli toden teolla hämmentynyt. Oscar kirosi mielessään ja oli melkein sanoa pari rumaa sanaa ääneenkin, jos olisi voinut. Hän puri nimittäin huultaan niin lujaa, että se oli melkein haljeta.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 19 Marras 2011, 22:21

Kit

Kettutyttö ahdistui toisen huutaessa niin lujaa että variksetkin säikkyivät, oli siinä miehellä ääntä ainakin.
"Sinun pitäisi rauhoittua." Kit sanoi nyt jo miltei normaalilla äänellä, jos häneltä kysyttiin niin toisen pitäisi rauhoittua, eikä tuo onnistuisi rauhoittumaan jos tuolle huudettaisiin. Tosin ketun normalisoituva ääni oli myös lievä merkki siitä ettei oltu nyt niinkään kaukana siitä pisteestä jossa pöydät kääntyvät, ja hän lähtee pois toisen huutaessa, tai sitten ahdistuu jä säikähtää. Voisihan tuo pahimmassa tapauksessa pelästyä ja hyökätäkkin.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 19 Marras 2011, 22:27

Oscar

Rauhoittua... Ihan tosissaan rauhoittua...? Tuon on hänen neuvonsa? Ikään kuin en sitä itse olisi keksinyt!
Oscar tuijotti tyttöä pitkään. Hän tunsi itsensä jotenkin niin uupuneeksi vaikka oli vasta varhainen aamu. Mies harkitsi vakavasti pehkuihin painumista sillä sekunnilla, kun pääsisi kotiin.
"Anna olla..." Oscar murahti ja otti suunnan kotia kohti. Hän epäili hyvin vakaasti itsetuntonsa vakautta ja mietti pitäisiköhän mennä vetämään lärvit, iskeä sitten hitonmoisessa humalassa joku halpa nainen ja herätä aamulla kamalassa darrassa karvaisen miehen kainaloista. Ei... mies ajatteli, Taidan lukea vain jonkun hyvän kirjan...
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 20 Marras 2011, 12:50

Kit

Mies se vain ei välittänyt seurasta, pelkäsiköhän toinen oikeasti niin paljon sosiaalisia tilanteita ? "No niin annankin." Tyttö sanoi toisen kääntyessä jälleen poispäin. Kit muuttui taas omaan kotoisaan eläinmuotoonsa, lähtien kettuna juoksemaan toisen rinnalle, muutaman hölkkäaskeleen tuo otti katsoen vielä haltiaa, mutta sitten tuo lähti juoksemaan niin lujaa kuin ketunkintuista pääsi, ei tuommoisen öykkämöykän kaveriksi viitsinyt jäädä.

//Taispa olla tässä=D Kiitos pelistä, oli hupaisa ==D //
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 20 Marras 2011, 12:58

//Hupia kieltämättä irtosi :'D hyvät noi sun vikojen vastauksien heitot! sain hyvää matskua Oscarin henkiseen kehittymiseen<3 Kiitosta rutosti!
Pappis
 

Edellinen

Paluu Lampi

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron