Hupun alta paljastuu....

Lampi sijaitsee kylän laitamilla. Suurehko, soikea lampi on kaunis näky vuodenajasta riippumatta. Puhtaankirkas vesi antaa katsojan nähdä aina pohjaan asti. Lampi on syvimmillään kolme metriä syvä, sijaintinsa ansiosta lähes aina peilityyni.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Kitty » 29 Touko 2011, 17:38

Miki


´Ylimääräinen ? olenko minä mielestäsi ylimääräinen ? Minä sinulle ylimääräiset näytän senkin...´´Tyttö manaili mielessään kun oli kuullut Lassen toivovan ettei törmäisi kehenkään ylimääräiseen. Hänellä oli taas sekalainen olo, hän haluaisi vain käpertyä toisen viereen ja vannottaa ettei hän saisi poistua, mutta toisaalta hän tahtoisi mätkiä toista turpaan ja luututa hänellä lattiat. Miki päätti mielessään että nyt oli näytön paikka. "Syötkö peuran tai hirvenlihaa ? Jos hommaan sinulle ruuat jäätkö aamuun ?" Tyttö toljotti poikaa tulisin silmin. Sisällä kiehui ja jos katsoi tarkkaan sen saattoi jo nähdä. Lasse vaikutti suhtautuvan Mikiin kuin heiveröiseen pikkulikkaan tai niin Miki ainakin kuvitteli, se sapetti vielä vähän lisää, kaikkien näiden vuosien treenaaminen näkyisi vain jos hän olisi ilkosillaan tai mies. Eikä kumpikaan vaihtoehto ollut nyt käytettävissä. Miki silmäili ympärilleen etsien oikeanlaista puuta. ´Tuossa on yksi´ Miki mietti vilkaistessaan taakseen. "Onko sinulla puukkoa ?" Tyttö tuhahti luoden katseensa Lasseen, tai oikeastaan hupun alla olevaan mustaan länttiin.

//Eipä se mitään //
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 29 Touko 2011, 21:15

Lasse

Lassen sanat olivat saaneet toisen jo vihaiseksi. Mielessään Lasse virnisti voitonriemuisesti, tuo ei kauaa jaksaisi häntä katsoa, vai mitä? Yllätyksekseen Miki meni kysymään söikö hän peuraa vai hirveä, saaden Lassen naurahtamaan.
"Peurat liikkuvat nyt etelässä, et saa niitä millään kiinni! Lisäksi jokainen hirvi on nyt vahvimmillaan, niitä ei edes kahdestaan kaadeta.", poika räkätti toisen itsevarmuudelle.
"Sitä paitsi, nappaan illallisen nopeammin itse. Enkä tarvitse siihen muuta kuin kynteni ja nopeuteni.", Lasse nosti ylpeänä päätään toisen tiuskinnalle.
"Joten, ei, minulla ei ole veistä tai puukkoa. Ja ei, en aio antaa toisten napata ruokaani, teen kaiken itse.", puolipeikko vielä vastasi, virneen vain levetessä naamalle, paljastaen Lassen toisen rodun lähestulkoon täydellisesti pahansuovuudellaan. Kohta tuon hymy kuitenkin laantui, mutta tuosta yhä näkyi että häntä selkeästi huvitti toinen. Tyttökö voittaisi pari metriä korkean hirven, joka painoi varmasti kolme kertaa enemmän kuin he kaksi yhteensä pelkän puukon ja lihasvoiman ansiosta...
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Kitty » 29 Touko 2011, 23:16

Miki

Nyt meni yli hilseen. Toisen ylimielisyys tuli puun takaa, missä se mukava poika ilman huppua oikein oli ? Miki puri huultaan, hän oli todella turhautunut, nyt Lassekin vähätteli häntä. Mukavaa tietää että hänen isänsä ei ole ainoa joka pitää häntä surkeana pellenä. Tunteiden kuohuessa tämän sisällä ei tyttö huomannut että huulesta tuli jo verta. Mikin kädet tärisivät kun hän puristi ne nyrkkiin. Lassea selvästi huvitti jokin, joten Miki päätti hieman latistaa toisen hilpeyttä. Irroittaen purentansa huulestaan Miki avasi suunsa. "Ai olitko metsästämässä kun molskahdit lampeen ? Minusta näytit siltä että tarvitset apua, mutta kai sinä olisit itsekkin selvinnyt." Miki tokaisi pirteämmällä äänensävyllä kuin mitä oli tarkoitus. Toisella siis ei ollut puukkoa, sitten oli turha koittaa saada jousipyssyä kyhättyä takana olleesta katajasta. No ei tytöllä tosin nälkä ollutkaan ja kun Lasse vannoi henkeen ja vereen metsästävänsä itse ei ongelmaa ollut.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 31 Touko 2011, 12:31

Lasse

Odottiko toinen tosissaan saavansa arvostusta ja kunnioitusta metsäpeikon jälkeläiseltä, varsinkin jos sen yhdisti haltioiden ylpeään luonteeseen? Yleensä Lasse kyllä piti tämän puolen itsestään piilossa, mutta joskus siitä oli hyötyäkin, kuten nyt, nyt hänellä oli paremmat mahdollisuudet päästä karkuun tuolta. Aivan, karkuun, hän tahtoi täältä pois ja toinen ei päästänyt. Tai ainakaan tahtonut, Lasse pääsisi täältä kyllä pois, ainakin hän uskoi niin, vaikka olikin tähän mennessä vain istunut ja odottanut. Uteliaisuus oli toinen pahe hänessä, hupun alla hänen silmänsä pääsivät selaamaan Mikiä paremin, etsimään yhtäläisyyksiä heidän kahden välillä. Tähän mennessä ei ollut tullut yhtäkään vastaan, oli heillä kyllä samaan muottiin perustuva kroppa, mutta yksityiskohdat olivat liian erillaisia.
"Jos et olisi maannut siinä alunperinkään, olisin saanut loikkani onnistumaan, enkä olisi edes kastunut. Älä leiki sankaria siinä, jos vaan korjaat sen minkä aiheutit.", Lasse sähähti takaisin, muistellen noloa ilmalentoansa. Mutta se oli totta, mikäli Miki ei olisi maannut maassa ja saanut poikaa kompastumaan, ei tätä välikohtaamista olisi ollut!
"Mutta taisin kuulla jo tarpeeksi. Haltiat ne ei muutu vai?", puoliverinen lähes sylkäisi, kääntyen ympäri. Hän kumartui hiukan, loikaten sitten yläilmoihin noin kolmen metrin verran, ottaen puunoksista kiinni ja jatkaen pitkiä loikkiansa kunnes oli aivan puun latvassa. Hän näki Mikin täältä ihan hyvin, ja kuulikin vielä. Hän vain tarvitsi tähystyspisteen, mihin suuntaan mennä, missä saalis, ja missä olivat varjot...
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Kitty » 31 Touko 2011, 14:49

Miki

Poika alkoi olla kokajan epämiellyttävämpää seuraa, mutta kuullessaan tämän sanovan "haltiat eivät vaan muutu" heräsi Mikin kiinnostus. Sekunneissa poika oli jo noussut puun latvaan, tyttö ei ensin edes tajunnut mihin toinen katosi, mutta oksien tärähtäessä hän erotti pienen mustan läntin yläilmoissa. "Miten niin eivät muutu !?" Tyttö huusi perään, astellen samalla lähemmäs puuta. "Älä viitsi olla tuollainen, kerro lisää tahdon tietää." Nyt tyttö kurkotti jo kohti alinta oksaa, hän nappasi käsillään otteen siitä ja veti itsensä istumaan oksalle. "Miten voit liikkua noin nopeasti ? Tuo on mahdotonta." Miki sanoi koittaen pitää keskustelua yllä, nyt nousten seisomaan ja hop, korkeammalle oksalle. Pikkuhiljaa tyttö eteni ylemmäs puussa miettien samalla että alastulo olisi tuskaa, Miki kiipeili harvoin ja jos hän ei rysähtäisi alas hän ei pääsisi alas. Tytön sydän jyskytti kun hän könysi ylöspäin, tähtitaivas kimmelsi yläilmöissa ja pieni valonläntti ailahteli alhaalla.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 02 Kesä 2011, 11:40

Lasse

Äh, tyttö se ei vain luovuttanut! Huuteli vielä yläilmoihin perään, että miten niin haltiat eivät muuttuneet. No eivätpä vain muuttuneet! Pettureita joka iikka, iskevät vielä puukon niskaan mikäli ei pitänyt jatkuvasti suojausta yllä. Esittivät vain mukavia, mokomatkin... Miki sitten päätti seurata, Lassen murahtaessa omiaan. Yrittäköön vain, mutta hänen tahdissaan ei toinen pysyisi. Lasse päätti kuitenkin istua yhä aloillansa, katsoen mihin suuntaan hänen pitäisi mennä. Pimeässä tähtääminen ei ollut hänen leipälajejansa, vaikka liikkuikin mieluiten pimeässä. Tällä kertaa hän kuitenkin katsoisi mihin astuisi, ei tulisi lisää Mikejä vastaan. Mikistä puheen ollen, tuo koetti tulla ihan tosissaan hänen peräänsä. Lasse käänsi katseensa laiskasti toiseen, kun toinen huusi että tälläinen kiipeily oli mahdotonta.
"Ehkä sinulle. Ei minulle. Pääsen vieläkin nopeampaa jos tahdon.", tuo vastasi, kääntäen sitten katseen aivan taivaisiin, ja laskien sen taas selaamaan lähistön puiden latvoja. Harmitti kun vaan tämä puu oli lyhyempi kuin takana olevat. Lasse kyyristyi jälleen, aikeenaan loikata seuraavaan puuhun että pääsisi korkeammalle...

[[Ärh, anteeksipyyntö ja kumarrus, en meinaa saada minnekkään vastattua nytten... Ja tänään en varmaan vastaile muutenkaan enempää, ulkoilma vie mukanaan :'D ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Kitty » 02 Kesä 2011, 12:12

Miki

Lasse vilkuili ympärilleen kun Miki kiipesi ylemmäs, vilkaisi hän kerran Mikiäkin mutta hyvin laiskasti. Tyttö keskittyi kiipeämiseen, korkeutta oli jo paljon, mutta Lasse oli lähempänä. `Älä katso alas, Älä katso alas´ Tyttö hoki mielessään, ei hän ennen näin korkealle ole kiivennyt ja pudotus alas kasvoi kokoajan. "Ai vieläkin nopeampaan ? Olet aika uskomaton, tiesitkö sitä." Miki sanoi nousten taas oksan verran lähemmäs Lassea. Poijan piirteet erotti jo selvästi, hän ei enään ollut vain musta läntti korkeuksissa, vaan Lasse, parin metrin päässä. Ilma oli hyvin viileä, nuotion lämpö ei noussut todellakaan näin korkealle ja tuuli oli lempeä mutta kylmä koskemattomissa korkeuksissa.

//HEhee ei se mitään, itekki menis ulos kun sais seuraa =)) //
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 02 Kesä 2011, 14:47

Lasse

Lasse tuhahti Mikin sanoihin, ei hän ollut sen ihmeellisempi kuin muutkaan. Itse asiassa hän oli vähäpätöisempikin, pelkkää roskaa, saastunutta ilmaa, aikapommi jota kukaan ei osannut purkaa... Lasse piti siniset silmänsä taivaanrannassa, siirtäen sitten loikkaus kohteeseensa. Hän pääsisi tuohon turhankin helposti. Kyyryasento senkuin syveni, ja kohta puolipeikko loikkasi taas viistosti ylöspäin, iskien kynnet seuraavan puun kaarnaan, samalla kun jalkapohjat hakivat sen rungosta tukevaa otetta. Kauaa ei tässä mennyt, Lasse oli kokenut puissa kiipeilijä, eli ei siinä nokka kauaa tuhissut, kun hän lopulta istahti oksalle, korkeammalle mitä äskeinen puu olisi kyennyt tarjoamaan.
"Lähde vain takaisin alas: Yksikään haltia ei pysy perässäni kun kyse tulee kiipeämiseen ja puissa liikkumiseen, vaikka se teidän yleisin tapa liikkua onkin.", tuo tuhahti Mikin melko onnettomalle yritykselle pysyä hänen perässään, tai oikeastaan kyetä edes liikkumaan kuten hän. Turhaa. Lasse oli saanut kykynsä verenperintönä ja usean vuoden pakoilemisen ansiota, siihen ei täysiverinen kotonansa elävä, suhteellisen turvallista elämää elännyt haltia koskaan pystyisi.

[[Se olikin pikareissu (myyyh!), joten vastailen vielä, kun alkoi kirjotuttamaan :D ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Kitty » 02 Kesä 2011, 20:18

Miki

Tyttö horjahti kun Lasse loikkasi seuraavaan puuhun, saaden kuitenkin kiinni puun rungosta Miki vältti alas putoamisen. Kiipeä vain alas, kuului pojan kehoitus, tytön sydäntä vihlaisi, toinen oli niin erilainen kuin kukaan muu. Niin yksinäinen ja syrjäytynyt, Miki olisi tosissaan halunnut olla toiselle ystävä. Harmistuneena tyttö nöyrtyi toisen sanoihin ja alkoi suunnitella alas tuloa. "Hyvä on, jätän sinut rauhaan..." Miki totesi, hän aikoi vielä jatkaa puhettaan mutta päätti vaieta. Muutaman oksan alempana hän kääntyi vielä katsomaan Lassea, joka oli toisessa puussa, niin kaukana. Lassen katsominen oli kuitenkin virhe, sillä tytön jalka lipsahti oksalta ja hän putosi. Nopeat reflexit sallivat tytön tarttua muutamaan matkan varrella olevaan oksaan, mutta se ei kuitenkaan taannut kunnon otetta. Oksiin takertuminen hidasti putoamista muttei estänyt sitä. Muutaman sekuntin putoaminen tuntui ikuisuudelta, mutta kyllä se maa sieltä vastaan tuli. Miki jysähti selälleen puunviereen, onneksi alla oli nurmikkoa joten putoamisesta ei jäänyt pahoja haavoja muualle kuin kämmeniin. Miki haukkoi happea kääntyen nyt kyljelleen jotta hengittäminen olisi helpompaa. "Ai perkele" Tyttö manasi sulkiessaan silmät. Tärähdys tuntui koko kropassa, tässä olisi maattava ainakin vartti jos ei enemmän.

//Hyvä että alkoi kitjotuttamaan =) //
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Dogster » 07 Kesä 2011, 19:12

Lasse

Pinkkitukka päätti jättää hänet viimein rauhaan. Tuon alas kiipeäminen oli suunnilleen yhtä tuskaista kuin ylöskin nouseminen, ellei jopa surkeampaa. Kohtahan tuo luiskahtikin, ja Lasse kääntyi kärppänä katsomaan, mitä se toinen sähelsi.
"Tuota, alastuleminen ei sattuisi niin paljon jos tipahtasit jaloillesi... tai jos liukuisit runkoa alas!", Lasse huikkasi Mikille perään, katsoen tuota sitten ihmeissään toisen maassa makaavaa tyttöstä. Puolirotuinen käännähti oksallansa niin että näki Mikin hiukan paremmin, ja kohautti sitten olkiansa.
"Mutta oma päätöksesi se on.", tuo sitten kohautti harteitansa, katsellen vain kuinka kitui maan kamaralla, yrittäen saada happea. Olisikohan pitänyt huolestua? Ei, ei Lasse koskaan ollut huolissaan toisista henkilöistä, ainoastaan oma nahka oli tärkein, ainakin vielä. Ei Miki hänelle tärkeä ollut. Tungetteleva haltia, joka ei osannut ajatella kyläänsä pidemmälle, tai tuntenut maailman oikeaa julmuutta. Nyt olisi aika oppia, että sinisilmäisyys koituisi joku päivä kohtaloksi!
"Mene vain takaisin kylääsi jo, takaisin niiden luokse jotka sinut syöttävätkin. Jätä puihin kiipeäminen niille jotka siihen ovat jo aksvaneet...", Lasse huudahti korkeuksista, käännähtäen ja tähdäten pidemmälle tällä kertaa, hän lähtisi nyt eikä jäisi vatvomaan asioita toisen kanssa tämän enempää. Miki oli kyllä omituisin haltia johonka hän oli vähään aikaan törmännyt... Ilmassa suhahti, nuori ponkaisi ilmaan ja katosi kokonaan yön pimeyteen.

[[Loppu tästä päästä, jumitan pelejäni sen verran että karsin niitä hiukan, vaikkakin mieluummin jatkaisinkin :'D Kiitoksia seurasta kuitenkin \o ]]
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"I'm a cockroach remember, I just keep coming back!"

Ava (c) Minä.
Avatar
Dogster
Aatelinen
 
Viestit: 1974
Liittynyt: 04 Touko 2009, 20:00
Paikkakunta: Tuntematon planeetta

ViestiKirjoittaja Kitty » 07 Kesä 2011, 19:33

Miki

`MItä sinä tiedät niistä jotka minua syöttävät´Miki pohti vihaisena, ei hän kotiin menisi ennen aamua. Lassen sanat vain vilistivät ohi korvien, tyttö ei vaivautunut enään kuuntelemaan toista. Hieman ynähtäen Miki nousi ylös maasta vain napatakseen kaapunsa. Nyt tyttö jatkoi siitä mihin jäi, käpertyen maahan hän vaipui pikkuhiljaa uneen. Lasse oli erikoisin otus mihin hän oli vielä törmännyt, ehkä he tapaisivat taas, ken tietää.


//Juu tähän on hyvä lopettaa =) Kiitos oli kiva peli ;D //
Kitty
 

Edellinen

Paluu Lampi

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron