Paha päivä, hyvä seura.

Lampi sijaitsee kylän laitamilla. Suurehko, soikea lampi on kaunis näky vuodenajasta riippumatta. Puhtaankirkas vesi antaa katsojan nähdä aina pohjaan asti. Lampi on syvimmillään kolme metriä syvä, sijaintinsa ansiosta lähes aina peilityyni.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Kitty » 19 Kesä 2011, 22:33

Miki

Poikahan oli tosissaan, sensei katsoi huvittuneena nuorukaista ehkä tällä olikin sisua, sitä samaa sisua mikä Mikistäkin loisti heti ensi tapaamisella.
"Hyvä on, uudestaan." Sensei sanoi ja risti jälleen kätensä.
Miki kohotti katseensa Clarenceen, tyttö mittaili Clarencen ilmettä vieden kasvonsa jälleen lähemmäs toisen huulia. Silmät painuivat kiinni kun huulet painuivat yhteen. `Clarence kiltti hillitse itsesi´ Miki aneli mielessään, ei hänen vaan Clarencen takia.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 19 Kesä 2011, 22:42

Clarence

Clarence kääntyi Mikin puoleen käskyn kuuluessa, Mikikin oli valmis tekemään työtä käskettyä. Tyttö jo kumartui lähemmäs pakottaen nuorukaista raottamaan huuliaan pienesti ja ottamaan vastaan pehmeät huulet.
Siinä se taas oli, vastustamaton maku. Clarencen ilme näytti muuttuvan tuskastuneeksi hänen tehdessä kaikkensa että vain keskittyisi, hän ei saisi imeä energiaa pisaraakaan. Valitettavasti ote höltyi välillä ja oli nuorukaisen kädet kietoneet Mikin tiukaan otteeseensa.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 19 Kesä 2011, 22:49

Miki

Jälleen kerran lähti Miki vetäytymään pois. Clarencella oli kuitenkin tiukka ote josta oli vaikea irrottautua. Sensei katsoi sivusta tullen kuitenkin lähemmäs, hän tahtoi nähdä pärjäisikö kaksikko ilman apua ? jos ei, tulisi sensei hätiin.
Miki otti kiinni Clarencen kädestä ja lähti irrottamaan sitä itsestään. Hetken jo tuntui siltä että Clarence hölläisi otettaan, alkoiko tämä toimia ?
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 19 Kesä 2011, 23:22

Clarence

Miki selvästi halusi irtautua, nyt se olisi vain Clarencesta kiinni. Ei, eihän millään haluaisi, mutta silti järki yritti huutaa että oli pakko. Tämä ei ollut enää yhtään mukavaa, tuntui kuin peto heräisi aivan väkisin tietäessään mitä nuorukainen oikein aikoi. Tätä säikähtäen Clarence repäisi kätensä irti tytön otteesta ja veti ne kunnolla pois tuon ympäriltä, samaan aikaan kun repi itsensä raivokkaasti irti suudelmasta. Petomainen karjahduskin pääsi Clrencen huulilta, tämän käännähtäen selin kaksikkoon ja lyyhistyen maahan kyykkyyn päätään pidellen. Hän kyllä oli irtautunut, muttei tuota voinut laskea normaaliksi.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 19 Kesä 2011, 23:36

Miki

Clarence suorastaa rihtoi itsensä irti tytöstä, samalla päästäen oudon äänen. Tilanne oli kaikinpuolin epämiellyttävä. Miki kaatui maahan kun Clarence oli riuhtonut itsensä irti. Pelko hiipi tytön mieleen, haparoiden neito alkoi perääntyä, mikä Clarencen oli ? Mikä hänelle oikein tuli. Entistä enemmän tyttöä ahdisti kun hän tajusi olevan peloissaan Clarencen takia. Sensei astui Mikin eteen, jos Clarence koittaisi päästä tyttöön käsiksi olisi hänen mentävä senseistä läpi. "Miki rauhoitu ja keskity." Sensei sanoi hiljaa. Kuitenkin Clarencelle puhuessa korotti sensei ääntään. "Clarence ? Oletko kunnossa ?" Kyllähän sen tyhmäkin näki ettei kaikki ollut kunnossa mutta puhumalla puoliveriselle koitti sensei kartoittaa oliko tämä rauhallinen Clarence vai petomainen Clarence ?
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 20 Kesä 2011, 00:08

Clarence

Clarence hengitti syvään ja hieman epätasaisesti pysytellen edelleen aloillaan. Pään sisällä jyskytti, nuorukainen pystyi kuulemaan oman sydämensä hakkaavan korvissa. Jostain kuului jykevä miehen ääni kysyen oliko Clarence kunnossa. Minä Huulet tuntuivat liikkuvan jo ennen kuin hän oli saanut muodostettua koko lausetta mielessään. en tiedä. Clarence sai jatketuksi. Tapaino tuntui pettävän ja nuorukainen joutui laskemaan toisen käsistään tueksi. Nälkä minulla on nälkä. Puoliverinen kuiskasi ennen kuin ehti kunnolla edes ajatella.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 20 Kesä 2011, 09:09

Miki

Clarence valitteli nälkää ? Senseillä kesti hetki tajuta mitä nuorukainen sillä oikein tarkoitti, Miki taas arvasi heti mistä on kyse, neito nousi haparoiden seisomaan ja alkoi perääntyä. Sensei nosti suojauksensa ylös kun ajatteli toisen menettävän kontrollin, ongelmana oli vain se että sensei pitäisi pystyä puolustamaan Mikiä ja itseään, sen lisäksi oli varottava teräviä kynsiä sekä olla tappamatta Clarencea. Niin oudolta kun se kuulostaakin ei sensei osannut hyökätä nätisti jos oli tosissaan. "C-clarence, rauhoitu." Miki soipersi, tuntui että sanat juuttuisivat kurkkuun vaikka kuinka yrittäisi puhua.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 20 Kesä 2011, 13:20

Clarence

Clarence yritti nieleskellä, kuin se muka saisi hänet rauhoittumaan. Nuorukainen kuuli kyllä kuinka selän takana otettiin askelia, peräännyttiin. Ei hän sitä halunnut, ei hän halunnut että häntä pelättäisiin, hänen täytyisi keskittyä
Ajatukset kuitenkin tuntuivat palaavan kokoajan Miki huuliin ja koko tuon viehättävään olemukseen. Kaikkea sitä pyöritellen päässään oli Calrence noussut huomaamattaan ylös. Vaaleat huulet raottuivat toisistaan pienesti kuin aikeena sanoa jotain, mutta eihän kaksikko sitä nähnyt nuorukaisen ollessa selin.
Emmekö jatka harjoittelua? Ääni kyllä oli rauhallinen ja pehmeä, mutta jotenkin hidas.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 20 Kesä 2011, 14:31

Miki

Tyttö huokaisi syvään kun Clarence kysyi että jatketaanko harjoittelua, huh ei siis mitään hätää, äänikin kuulosti ihan tutulta.
Hymy nousi tytön kasvoille. "Ei Clarence, pitäisi varmaan mennä kotiin ettei Gerard huolestu." Miki sanoi, huomautti iloisella äänellään.
Sensei ei kuitenkaan ollut iloinen, ei lainkaan, mies piti suojaustaan yllä ja keskittyi Clarencen jokaiseen liikkeeseen. Oliko tämä vain tyyntä myrskyn edellä ? Miki lähti jo astelemaan kohti Clarencea, kaikkihan oli normaalisti. Sensein kohdalle tullessa tyssäsi tytön matka, haltia työnsi nuoremman taakseen sanomatta sanaakaan. "Sensei mitä sinä ?" Miki oli kysymässä kun sensei alkoi jo hyssytellä toista. Nyt olisi oltava hiljaa ? Miki oli ihmeissään mutta totteli silti senseitä.
"Clarence, jatkamme huomenna ilman Mikiä, onko selvä ?" Sensei sanoi matalalla ja rauhoittavalla äänellä. Jokin kertoi miehelle ettei Clarencella ollut kaikki kunnossa vaikka tämä siltä kuulostikin.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 20 Kesä 2011, 14:48

Clarence

Kotiin? Nyt jo? Ei Clarence Mikin sanoihin mitään sanonut, hän vain pysytteli aloillaan, kädetkin olivat laskeutuneet rennoiksi sivuille. Herkät korvat kuuntelivat edelleen ympäristöä, sirot askeleet olivat selvästi tulossa lähemmäs, mutta tietenkin sensei pysäytti tytön.
Miki luotti häneen selvästi mutta mies ei niinkään, tuo vain ilmoitti että he jatkaisivat huomenna ilman Mikiä. Se sai oudosti nytkähtämään, kuin tämä olisi aikonut kääntyä muttei kuitenkaan. Ymmärrän mutta mehän voimme jatkaa harjoittelua kotona, vai mitä Miki? Nuorukainen lausui rauhallisella äänellään.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 20 Kesä 2011, 14:59

Miki

Sensei otti tukevamman asennon kun Clarence näytti kääntyvän, jos sieltä tulisi isku se olisi otettava vastaan, mutta sitten Clarence ei kääntynytkään ? Kun mies kuulu Clarencen ehdottavan että kaksikko harjoittelisi vielä kotona alkoi sensein epäilykset vain kasvaa. "Clarence katso minuun kun puhun sinulle." Mies komensi päättäväisellä ja ehkä hieman ärsyyntyneellä äänellä. Miki ei pitänyt tilanteesta enään lainkaan, hän tahtoi vain pois, sensei oli pelottava suuttuessaan.
"Mietitään sitä sitten kotona, jooko ? Kuule sensei Gerard huolestuu ihan oikeasti meidän pitää lähteä." Miki koitti selitellä ja epävarmuus tuli äänenmukana esille. Sensei ei kääntynyt katsomaan Mikiä, hän piti katseensa tiukasti Clarencessa tietäen ettei voisi estää jos Miki tahtoi lähteä. "Jos menet nyt olet omillasi ymmärrätkö ?" Sensei kysyi vihaisella mutta hieman huolestuneella äänellä suojatiltaan.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 20 Kesä 2011, 16:09

Clarence

Seinsei kuulosti kiihtyneeltä komennellessaan ja Miki taas kuulosti puhuvan aranlaisesti. Clarencen pää kääntyi pienesti, pieni vilkaisu olan yli, ennen kuin nuorukainen kääntyi täysin. Hän ei ole omillaan hän lähtee minun kanssani. Clarence ilmoitti samalla tyynellä äänellään, kohottaen viimein vaalean käärmemäisen katseensa senseihin. Tämä mies oli hänen tiellään, estämässä häntä kaiken aikaa pääsemästä kunnolla Mikiin käsiksi. Väisty, me lähdemme kotiin. Nuorukainen ilmoitti, jotain rauhallisuuden rippeitä Clarencesta oli vielä jäljellä.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 20 Kesä 2011, 16:18

Miki

Senseillä ja Clarencella ei oiken näyttänyt kemiat pelaavan, tarkkanäköinen senei erotti heti nuorukaisen katseen muuttuneen, mutta kauempana oleva Miki ei nähnyt tässä hämärässä mitään eroa. "Miki ?" Sensei kysyi vilkaisten olkansa yli tyttöä. Miki tiesi että jos hän nyt passittaisi sensei pois niin hän myös pysyisi poissa, Clarence tosin kuulosti vielä rauhalliselta ja se oli karu tosiasia että Gerard odottaisi kaksikkoa jossainvaiheessa kotiin. "Ei Clarence tee mitään, me mennään vain kotiin." Miki sanoi ja osittain luottikin siihen että hänen sanansa pitävät paikkansa. Sensei hymähti ja muutamassa sekuntissa oli hän jo tiessään. "Mennään." Miki sanoi lähtien kävelemään kohti kylää.


//Saat hittaa jos haluat //
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Janni » 20 Kesä 2011, 16:41

Clarence

Clarence odotti hiljaisena sensein siirtyvän, katse kuitenkin kääntyi Mikiin tuon kertoessa ettei nuorukainen tekisi hänelle mitään. Suupieli värähti pienesti hymyyn. Hyvä tyttö. Clarence totesi ajatuksissaan, seuraten kuinka mies katosi. Sen mukana kuitenkin katosi myös nuorukaisen kova katse ja syy olla niin uhoava. Mitä minä..? Clarence räpytteli silmiään epäuskoisena, tajuamatta että jalat veivät samalla alta ja nuorukainen lyyhistyi istualleen.
Janni
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 20 Kesä 2011, 16:49

Miki

Tyttö oli jo miltei menossa kun takaa kuului pienehkö rymähdys. Miki kääntyi katsomaan ja Clarence oli lässähtänyt maahan.
"Clarence ? Clarence !" Miki huusi juosten toisen luokse. Vauhdista neito laskeutui polvilleen ja housuihin jäi mukavat ruohotahrat. Käsi laskeutui varovasti toisen olalle. "Clarence oletko kunnossa ? Mikä hätänä ?" Miki kyseli silmät soikeina. Miten toinen oli yht äkkiä näin lyyhistynyt !? Käsi liikkui toisen olalta kaulalle, kyllä toisella sydän tykytti, siitä käsi jatkoi matkaansa rintakehälle, hengittäminenkin näytti toimivan.
Miki ei voinut käsittää mitä toiselle oli käynyt, miksi hän tähän lyyhistyi ?
Kitty
 

EdellinenSeuraava

Paluu Lampi

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron