Kirjoittaja Niki » 18 Syys 2011, 20:08
Zen
''Tottakai pidän. Tämä on kiva ja kaunis paikka.'' Tyttö vastasi ja hymyili takaisin. ''Eikös kohta olekin jo auringonlasku?'' Zen hihkaisi innoissaan ja hymyili jälleen lempeästi. Aurinko laski hiljalleen kohti horisonttia. Jo nyt, jo täältä asti näky oli erittäin kaunis ja tunnelmallinen. Zen oli tästä hyvin iloinen ja onneissaan. Rave sanoi vievänsä tytön pojan lempipaikkaan, josta näki kauniille ja melko tyynelle merelle. Rave oli oikeassa: sinne oli hankala kulkea, etenkin paljain jaloin. Sudet saivat jäädä ylös. ''Odota täällä, Nikita!'' Tyttö huusi ja otti kiinni pojan kädestä. Kallio ei ollut kovin jyrkkä, mutta sammaleet olivat liukkaat ja lähtivät helposti jalan alta, jos jotain pientä 'hiihtämistä' teki. Rave saikin olla varovainen viedessään tyttöä, muuten hän vetäisi koko kaksikon mukanaan ilkein jälkiseurauksin.
Perille saavuttiin. Poika katsoi Zeniä hymyillen ja Zen vastasi hymyilemällä takaisin. Luolasto oli kaunis ja pieni, vaikka jossain kohti olikin hämähäkin seittejä ja viherkasvillisuuden valloittamaa aluetta. Rave käski katsoa pohjoiseen. Tyttö käänsi päänsä pohjoiseen ja näki auringossa kimaltelevan meren. Se oli varmaan kaunein näky, jonka Zen oli koskaan edes nähnyt. Aurinko laski edelleen alemmas ja alemmas. Se heijasti punaisia, orensseja, keltaisia, ja kaikkea niitä muistuttavia värejä taivaalle ja meren pintaan. ''Minäkin rakastan tätä näkyä!'' Tyttö hihkaisi ja istahti kalliolle. Tyttö viittoi Raven istumaan. Tämä on varmasti maailman kaunein näky... Jos Ravenin kasvoja ei lasketa.. Tyttö mietti hymyillessä.