Kirjoittaja Niki » 17 Syys 2011, 18:57
Zen
Suden selässä oli mukava istua ja vauhti oli sen verran kova, että tukka hulmusi takana putkella. Nikita pysytteli sinnikkäästi Nii-chanin selässä, onneksi. Tytön jalkaan särki edelleen, vaikka ei se pahasti nyrjähtänytkään. Isännän huudot jäi kauas taakse ja koko henkilö katosi näkyvistä. Hään luultavasti luovutti. Zen otti yhden omenan taskustaan ja haukkasi siitä palan. Omena tosiaan oli erittäin hyvää ja maukasta. Kipu jalassa lievittyi, eikä enää koskenut paljoa. Ravenin sitoma kylmä side tuntui hyvältä nilkassa ja paraneminen tuntui.
Zen kuuli Ravenin viheltävän. Jokin vastasi samalla oudolla äänellä. Mutta mikä? Lohikäärme, se oli lohikäärme. Raven sanoi, että lohkikäärme auttaisi heitä. Se oli helpotus kuulla. Nikita läähätti väsyneesti Nii-chanin takana. Lohikäärme lähti lentelemään kohti isäntää, Ravenin osoittamaan suuntaan. Pian sieltä kuului karjumista. [i]Mitä ihmettä? Käristikö lohikäärme hänet? Matka jatkui edelleen suden selässä. Tällä kertaa hieman rauhallisempaan tahtiin, sillä lohikäärme saattoi hidastaa isännän tahtia mukavasti. Rave antoi Nii-chanin juoda lammikosta vettä. Nikita köpötti Nii-chanin viereen ja upotti myös kuononsa veteen. ''Kyllä Nikita perässä pysyy, vaikka pieni vielä onkin.'' Tyttö sanoi ja hymyili. ''Niin ja olen muuten 17. Paljonko sinä?'' Zen kysyi ja hymyili lempeästi.
//Vähän pidempi :D