Sumuinen aamu//sovittu

Lampi sijaitsee kylän laitamilla. Suurehko, soikea lampi on kaunis näky vuodenajasta riippumatta. Puhtaankirkas vesi antaa katsojan nähdä aina pohjaan asti. Lampi on syvimmillään kolme metriä syvä, sijaintinsa ansiosta lähes aina peilityyni.

Valvoja: Crimson

Sumuinen aamu//sovittu

ViestiKirjoittaja Pappis » 26 Syys 2011, 19:41

//Kitty på här!

Oscar

Aikaiset aamut. Yleensä Oscar inhosi niitä, vaikka hän normaalisti heräsikin aina auringonnousun aikaan. Illat venähtivät aina kirjojen parissa ja päivät tutkimusten. Oscar oli huomannut ettei hänen aikansa millään riittäisi, jos hän ei heräisi vähän aikaisemmin. Hän pyrkikin käyttämään kaiken liikenevän aikansa nukkumiseen.
Eräänä aamuna Oscar kuitenkin heräsi huomattavasti ennen kuin aurinko kohosi yli horisontin. Pari minuuttia hän pyöriskeli sängyssään ja yritti saada taas unen päästä kiinni, mutta, kun ei, niin ei. Oscar tunsi itsensä harvinaisen pirteäksi ottaen huomioon, että hän oli saanut unen päästä kiinni vai neljä tuntia sitten. Ärtyneenä mies päätti luopua yrityksistä saada unta enää sinä aamuna ja nousi ylös. Auringon heikon kajon pystyi jo erottamaan itäiseltä taivaalta, mutta yhä oltiin yön puolella. Sen osoitti jo taivaalla kirkkaasti mollottava kuukin. Hetken aikaa haltia käveli ympyrää huoneessaa miettien miten käyttäisi tämän ylimääräisen ajan. Uppoaisiko lähdekirjallisuuteen? Oscar vilkaisi kirjaa, jota oli lukenut eilen, mutta laski sen alas. Lukeminen ei nyt huvittanut häntä. Suorittaisiko pari koetta ja todistaisi teoriansa oikeiksi? Mies otti käteensä vanhat muistiinpanot, joihin oli kirjoitettu paljon tekstiä ja kaavoja. Kokeista tulisi lähtemään paljon ääntä, eikä hän tahtonut saada haukkuja naapureiden herättämisestä. Turhautuneena hän laski myös muistiinpanot alas pöydälle. Miksi hänen piti herätä näin turhan aikaisin?
Aurinko laski ensimmäiset säteensä Oscarin huoneen ikkunasta sisään. Se sai miehen heräämään aamun epätoivoisesta turhautumisesta katsomaan ulos. Taivas oli kirkastumassa ja hienoinen sumu leijaili talojen kattojen rajassa. Hetken mielijohteesta Oscar vetäisi takin päällensa ja marssi ulos. Hän harvoin salli itsellensä aikaa vain kulkea ja pohtia yhdenpäiväisiä asioista. Nyt oli täydellinen hetki sellaiselle.
Aamuilma oli kipakan vilpoisa ja uloshengitys höyristyi. Hetken Oscar seisoi kotiovensa edessä ja pohti minne menisi. Sitten hän päätti vain antaa jalkojen viedä. Ja ne sattuivat viemään varsin taianomaiseen paikkaan. Oscar ei ollut edes kunnolla tajunnut kävelleensä epäsuoraan kohti haltiakylän liepeillä olevaa lampea. Paikka näytti upealta aamuvalossa ja pienoisessa sumussa. Vesi oli häkellyttävän kirkasta. Oscar häkeltyi paikan upeudesta niin paljon, että hän hetkeksi unohti olevansa lähes alati ärtynyt, ihmisvihainen haltia. Siihen hän vain jäi katsomaan maalauksenkaunista lampea ja antoi auringon nousta rauhassa lämmittäämään yön aikana viilentynyttä maata.

//Oho. Johan tais venähtää...
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 26 Syys 2011, 19:59

Kit

Kettuneito oli liikuskellut lähiaikoina poikkeuksellisen paljon haltioiden alueella, ja muisti jo hyvin miten sinne löytäisi, tosin se oli siltikin epävarmaa löytäisikö tuo haltioiden salaisen kauniin vehreän kaupungin, kyllä se vain tähänkin asti oli aina onnistunut. Kenties ketun vaistot auttoivat ? Jokatapauksessa punaoranssi kettu luikku metsässä aamulla anivarhain kun mieleen oli muistunut huhut siitä miten uskomattoman kaunis lampi oli aamuisin. Lammelle siis tämän vekkulin otuksen matka kulki.
Hetken kuljettuaan Kit vaihtoi askelluksensa leikkisään juoksuun ja hyppelyyn, aivan kuin tuo kettu jahtaisi jotain, niin ei kuitenkaan ollut, kunhan huvikseen juoksenteli ja riehui.
Koko matkan tarkoitus meinasi unohtua, kuitenkin haju muistutti siitä, järven tavallaan haistoi, mutta järven mukana tuli muitakin hajuja. Yksi niistä oli kai haltia, ainakin kettu oletti niin.

Kit kurkki varovasti puskasta järvelle, nopeasti hän huomasi nuoren haltia pojun joka näytti tulleen myös ihastelemaan järveä. Haltiat olivat niin mukavia kun noiden kanssa pystyi keskustelemaan kettunakin.
Kettu syökstähti puskasta esille ja tuo juoksi lähemmäs nuorta miestä. Parin metrin etäisyydellä tuo kuitenkin hidasti ja pysähtyi. Pää kallellaan tuo katsoi miestä kysyvästi, kelpaisiko seura ? Kit katseli hetken ja lähti sitten varovasti lähestymään toista.

//Here i am !
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 27 Syys 2011, 21:12

Oscar

Pieni rapina vavahdutti miehen maiseman suomasta transsista. Oscar jo luuli, että paikalle saapuisi vielä lisää aamivirkkuja haltioita, mutta sai jonkinlaiseksi ilokseen huomata että oli yhä ainoa haltia paikan päällä. Pieni kettu näytti jopa kyynisen Oscarin suloiselta, joten mies laskeutui kyykkyyn toisen lähestyessa ja ojensi kätensä. Ketut olivat eläiminä muutenkin enemmän Oscarin mieleen. Olihan Shenokin aika kettumainen peto. Yleensä tällaisissa tilanteissa, oli siinä sitten haltia taikka ihminen, eläimelle alettiin puhua. Oscar ei perustanut sellaisista ja, vaikka kettu uskaltautuikin lähemmäs, hän pysyi vaiti. Pieni hymynpoikanen kyllä kareili hänen huulillaan. Eläinten kanssa jotenkin oli vain helpompi olla kuin muiden...

//Gawd en oo oikeesti piirtäny kettuja IKUISUUKSIIN
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 27 Syys 2011, 21:28

Kit

Kettu tuli yhä varoen lähemmäksi, ja korvat taipuivat hieman luimuun kun toinen laskeutui kyykkyyn, mutta äkkiäkös ketun kirsu oli kiinni nuorukaisen kädessä ja uteliaasti tuo haisteli ja tutkaili uutta tuttavuuttaan.
Kettu huomasi että mies ei sanonut sanaakaan, joten ei sanonut tyttökään, mutta äkkiäkös sitä elekielelläkin voisi keskustella. Kettu nousi kahdelle jalalle ja änkesi osittain toisen syliin. Pääällä puskemalla narttu viestitteli että nyt olisi rapsutukset paikallaan.
Hetken aikaa puskettuaan kettu alkoi taas haistella toista, tyttö ei ollut törmännyt kuin kerran haltiaan, joten näiden kauniiden kaksijalkaisten hajut olivat vielä tutkimuksen alla.

//Aaaws vähän söpö<3
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 29 Syys 2011, 21:42

Oscar

Johan on rohkea kettu, Oscar ajatteli toisen yrittäessä päästä syliin. Varovasti mies alkoi rapsuttaa toista korvan takaa ja samalla yritti löytää syyn tähän tilanteeseen. Ne kaikki, joita Oscar oli joskus kohdellut epäkunnioittavasti olisivat varmaat nauraneet itsensä kipeiksi. Röyhkeä ja kylmä haltia lämpenee söpölle eläimelle. Mikä vitsi.
"Niinpä niin..." Oscar mutisi hiljaa ja kävi kunnolla istumaan hieman kasteesta kosteaan maahan.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 30 Syys 2011, 07:15

Kit

Ah, tytön luottamus oli voitettu, miekkonen rapsutteli korvantakaa. Jos kettu olisi vain osannut niin tuo olisi varmaan kehrännyt tyytyväisenä kuin kissa, vaan kun ei osannut.
Haltia sanoi jotain ja meni sitten istumaan, niinpä niin sanoilla ei juuri ollut mitään virkaa, joten kettu vain änkesi paremmin rapsuttajan syliin.
Hetken Kit pyöri toisen sylissä kunnes kellahti oikein mukavasti selälleen. Rapsuta mahasta, rapsuta mahasta ! Narttu ajatteli onnesta soikeana.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 14 Loka 2011, 22:54

Oscar

"Tässä ketussa on nyt jotain pahasti vikana", Oscar ajatteli ääneen ja alkoi varovasti rapsuttaan ketun vatsaa. Päivä oli alkanut jo kunnolla valjeta. Lammen ympäristö oli paljon valoisampi kuin Oscarin saapuessa. Tämän huomatessaan haltia tajusi viettäneensä liian pitkän vapaan ja nousi täysin varoittamatta seisomaan. Hänen pitäisi kiirehtiä takaisin kotiin tai muuten tänäkin iltana nipistettäisiin aikaa yöunista.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 14 Loka 2011, 23:22

Kit

"Ei minussa ole mitään vikana." Kit sanoi toiselle tuon tuumatessa että hänessä olisi jotain pahasti vikana, samassa varoittamatta tuo nuorimies nousikin seisomaan jolloin kettu putosi maahan. Parissa sekuntissa oli kit kuitenkin jo jaloillaan, ihmis jaloillaan. Tuo muutti muotonsa humanoidimmaksi jotta kommunikointi olisi helpompaa, ketun korvat tosin säilyivät ja komea häntäkin.
"Varoittaisit ensikerralla ennenkuin nouset." Kit sanoi pyyhkien sitten ruohon korsia pois huivistaan. Ei ollut reilua että juuri kun oli päässyt kunnolla rapsutettavaksi niin jo sitä pudotettiin sylistä.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 14 Loka 2011, 23:47

Oscar

Hitaasti mies kääntyi katsomaan kettua. Samalla hän mietti, pitikö hänen tässä tilanteessa edes hämmästyä? Oliko puhuva kettu tässä maailmassa niin ihmeellinen asia? Ei. Eikä se nyt ollut tässä oleellistakaan. Sillä puhuva kettu oli muuttunut joksikin paljon haltiamaisemmaksi olennoksi. Ja, ettei hauskaa vain puuttuisi, vielä tytöksi! Oscarin kasvoilla käväisi pikainen punastus, kun tajusi, mistä eri paikoista oli kettua rapsuttanut ja silitellyt. Sylissäänkin oli vielä pitänyt. Häkeltynyt puna vaihtui todella nopeasti raivoksi, sillä Oscar katsoi itseään huijattaneen. Kettutyttö oli tullut railakkaasti yli hajuraon, josta haltia piti tiukasti kiinni. Oscarilla meni tovi ennen kuin sai äänensä takaisin ja sen saadessaan hän karjahti kovaan ääneen:
"Kenen tässä pitäisi ensimmäisenä varoittaa??" Mies oli kaikin puolin vihainen. Agressiivisesta ulkokuoresta huolimatta, hän oli kuitenkin tutkija ja elänyt aina kirjojen keskellä ja oli siksi hieman ujo. Tokihan siitä koskematon nuori mies häkeltyy, kun yllättäen joku tulee liian lähelle.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 15 Loka 2011, 00:10

Kit

Kettutytön korvat painuivat visusti luimuun kun mies huusi, suorastaan keuhkosi kysymyksen siitä kenen pitäisikään varoittaa. No tuon haltian tietysti. "SINUN ! Äläkä huuda en ole mikään kuuro !" Kit karjaisi takaisin, aivan niinkuin lauman johtajaa haettaisiin, kummasta lähtee kovempi ääni ja kumpi saa toisen alistettua ensin voittaa.
Kit ei juurikaan perustanut huutamisesta muttei jäisi myöskään lauman johtajuudesta paitsi.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 31 Loka 2011, 11:15

Oscar

Että sillä tavalla. Tytöksi muuttuneella ketulla oli jonkin verran sisua, mikä sai Oscarin hetkeksi aikaa sanattomaksi. Harvoin hänelle lähdettiin huutelemaan takaisin ja vielä noin lujaa.
"M-Millä logiikalla??!" Oscar äyskähti löytäessään taas sanoja käyttöön.
"Uit tuolla tavalla ketun hahmossa liiveihin!! Tuollaisena tuiki tuntemattomana!!" Haltian kasvot alkoivat punottaa vähän jo pelkästä huutamisesta.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 03 Marras 2011, 15:18

Kit


"Et sinä nytkään tunne minua sen enempää kuin äskenkään !" Kit karjaisi puolustukseksi huomaten myös toisen punoittavat kasvot.
"Voin minä tälläisenäkin syliin tulla jos se on siitä kiinni !" Kit huusi vielä takaisin tietämättään miten vajaalta tuo äskeinen lause saattoikaan kuulostaa. Neitokainen kun ei ollut järjen lahjoilla siunattu, kettu kun oli.
Muutenkin ihmisten ja haltioiden tavat olivat vielä mysteeri tuolle nuorelta näyttävälle neidolle. Eihän sitä nyt voinut kaikkea aina tietää vai voiko ?
Ketunkorvat kävivät höröllä ympäristöä kuulostellen, mutta painuivat sitten takaisin luimuun.
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 08 Marras 2011, 13:19

Oscar

"Nimenomaan!!" Oscar kivahti tytön toteamukselle, etteivät he olleet nyt yhtään sen tutumpia kuin hetki sitten.
"Pysy kaukana minusta!" haltia sanoi nopeasti ja otti askeleen taaksepäin tytön uhkauksen takia,
"Missä sinulle on oikein tapoja opetettu??" Oscar tiesi, ettei itsekään ollut mikään herrasmiesten esikuva, mutta muiden ja omasta henkilökohtaisesta tilasta hän piti tiukasti kiinni.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Kitty » 09 Marras 2011, 21:53

Kit

Mies näytti pelkäävän tyttöä ottaessaan askelen taaemmas, tai näin kettu sen tulkitsi. Sitten alettiinkin jo kyselemään missä tyttö on tapansa oppinut, no eipä oikeastaan missään.
"En missään ! Entä itse senkin, senkin äkäpussi !" Kit huusi jälleen, ei toinenkaan vaikuttanut millään muotoa käytöstapoja omaavan kun tuollalailla alkoi huutamaan heti kun sylistä pudotti.
Kit ei ollut kerennyt edes napata kunnolla toisen hajua, eikä saanut edes kunnollista rapsutusta ! Törkeää, suorastaan ärsyttävää. Kettutyttö ei voinut ymmärtää mikä siinä oli että toinen ei voinut pitää häntä sylissään rapsutettavana ?
Kitty
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 10 Marras 2011, 20:18

Oscar

Miehestä alkoi tuntua, että häntä oltiin pian viemässä kuin pässiä narussa. Tyttöön tuskin tulisi tehoamaan järkipuhe ja huutaminen veisi aina vain enemmän Oscarin kallista aikaa. Häntä ei tosin huvittanut lähteä myötäilemään ja pyytelemään anteeksi tytöltä, joka oli haltian mielestä täysin väärässä. Äkäpussiksi nimittely ei ollut yhtään väärinkään, sillä sitä Oscar todella oli. Vaikka välillä hän ei tuntunut itse tajuavan sitä.
"Kuka muka on olevinaan äkäpussi, mitä??" hän karjahti menettäen siten viimeisen itsehillinnän rippeen.
"Puuhkan pitäisi olla vain hiljaa, eikä puhua pehmoisia!"
Pappis
 

Seuraava

Paluu Lampi

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron