Kotona


Lampi sijaitsee kylän laitamilla. Suurehko, soikea lampi on kaunis näky vuodenajasta riippumatta. Puhtaankirkas vesi antaa katsojan nähdä aina pohjaan asti. Lampi on syvimmillään kolme metriä syvä, sijaintinsa ansiosta lähes aina peilityyni.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 13816

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Helmi 08, 2008 9:21

Kotona

Art, Lily

Alkoi sataa.. tosin sade ei haitannut metsässä liikkuessa, puiden lehdet estivät pisaroita tulemasta helposti maahan asti. Tosin Art kiitti onneaan että alkoi satamaan, sade vaikeutti hevosen jälkien seuraamista.
Jim juoksi kuin hullu, pujotellen puiden ohi, halki metsän, niin lujaa kuin kintuistaan pääsi. Jos Jim yritti hidastaa, Art käski tämän jatkamaan vaikka hevosen voimat olivat jo melkein lopussa. Art katseli ympärilleen heidän juostessa, heteken hän oli hukassa, kunnes tajusi että saapuisi haltijoiden alueelle toista kautta, suoraan lammelle. Lily istui tajuttomana Artin edessä ja Artilla oli koko matkan ajan vaikeuksia pitää Lily pystyssä, ettei tämä putoaisi. Lopulta Art antoi Jimin hidastaa vauhtia, ensin raviin ja sitten käyntiin. Jim hengitti raskaasti ja käveli hitain, mutta vahvoin askelin eteenpäin.

Sade alkoi loppua, mutta tumman harmaat pilvet pysyivät taivaalla synkistäen tunnelmaa.. aivan kuin se ei olisi jo tarpeeksi synkkä. Art avasi hiuksensa, 'vapauttaen' ne niin että hänen korvansa tulivat jälleen näkyviin. Vaikka hän olikin jo vapaa, silti hän tunsi olonsa epämukavaksi ihmisten synkissä vaatteissa... kaiken lisäksi hän oli nyt märkä sateesta, mikä teki oloa vielä epämukavammaksi. Art vilkaisi Lilyyn joka äännähti kevyesti, mutta ei vielä herännyt. Nyt vasta Art huomasi että Lily vuosi verta takaraivosta.
Lilyn märät hiukset olivat värjääntyneet punaisiksi takaa, värjäten samalla osan Artin paidasta vereen. Artin oli tarkoitus tainnuttaa Lily, ei lyödä tätä niin kovaa että prinsessa alkaisi vuotamaan verta! Art katsahti eteensä ja näki tutun lammen edessä, lammen jossa uiskenteli sorsia ja kaksi joutsenta.
"Viimein" Art sanoi ääneen, aivan kuin puhuet Jimille joka vähät välitti mitä haltija sanoi.
Itseasiassa hevonen olisi halunnut pukittaa haltijan pois selästään, mutta ei halunnut tiputtaa Lilyä siinä samalla, joten tämän oli tyytyminen siihen että haltija ratsasti hänellä.
Jim käveli lammen rantaan ja Art laskeutui tämän selästä hevosen pysähdyttyä. Art otti Lilyn varovasti alas ratsailta ja Jim alkoi juomaan lammen vettä.. se katsoi oikeudekseen juoda kun oli kerran joutunut juoksemaan halki metsän kuin itse piru olisi ollut heidän perässään.
Art istui polvilleen lammen rantaan ja otti Lilyn pään syliinsä, etsien Lilyn päästä haavaa. Pian hän sen löysikin ja otti lammesta kämmeneensä vettä, puhdistaen haavaa ja koittaen saada verenvuodon tyrehtymään. Art saattoi vain toivoa ettei kukaan erehtynyt luulemaan häntä ihmiseksi nyt, oman kansan nuoli selässä ei tuntunut yhtään houkuttelevalta ajatukselta.
Art repäisi valkoisen paitansa hihasta palan ja painoi sen Lilyn haavan päälle ja huokaisi syvään. Hän naurahti kevyesti, hän oli jälleen onnistunut pakenemaan ihmisten linnasta! Tosin tällä kertaa se vei veronsa, Artin selkä oli yhä kipeä, sitä kirveli ja poltti ja Art voisi jopa veikata että osa haavoista olisi auennut matkan aikana.. mutta se oli pientä verrattuna siihen että hän oli päässyt kotiin.
Lily oli yhä tajuton, mutta äännähteli ja liikahteli siihen malliin että heräisi pian.. tosin silloin Art saisi rauhoitella tätä, hän ei uskonut että prinsessa tulisi tykkäämään ajatuksesta, että oli jälleen haltijoiden linnalla.
"Lily kuuletko minua?" Art kysyi painaen yhä kankaan palalla Lilyn haavaa.

// Ivy rakas! <3 ...että oon luova otsikoiden kanssa... //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1866

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Helmi 08, 2008 10:46

Aaron

Aaron oli kotonaan ja katseli ulos ikkunasta ja murahteli itseksensä. Hänen äitinsä ei suostunut päästämään tätä ulos sateen takia koska pelkäsi että Aaron vilustuisi. Pyh! Aaron vähät välitti siitä että kastuisi tai vilustuisi, kotona oli turhauttavaa olla kun ei ollut mitään tekemistä ja äiti oli koko ajan höösäämässä talouden kanssa ja hänen isänsä teki mitä yleensä ikinä tekikään. Aaronin veljet, Adrian ja Arnold olivat jo lähteneet kotoa pari päivää sitten... Jotain kiireistä oli tullut ja nämä olivat joutuneet lähtemään sovittua aikaisemmin taas liikkeelle vähän alle viikon lomaltaan jonka haltija kuningas Aranin oikea käsi, tämän neuvonantaja siis, oli onnistunut heille järjestämään lähtemällä itse omien veljiensä kanssa heidän sijaan.

Aaronin pää nojasi ikkunanlasiin ja katsoi ärtyneenä harmaata ilmaa, hänen hengityksensä huurusi vasten viileää ikkunalasia joka oli varjoisen ja vetisen ilman takia kylmentynyt. Hänellä oli aikomuksenaan karata lammelle heti kun hänen äitinsä lopettaisi yläkerrassa ravaamisen ja Aaronin vahtaamisen kuin tämä olisi pikkulapsi joka tarvitsi täys vuorokautista tarkkailua. Aaron vihasi olla kotona silloin kun hänen veljensä olivat poissa ja silloinkin he viettivät tätä yhteistä aikaa ulkosalla, pelaten pallo pelejä ja tehden ehkä jotain kotiaskareita kuten katon korjaamista jolla oli ilkeä tapa vuotaa aina vähän väliä. Tosin, eivät he aina voineet vain leikkiä, sillä Aaronin isän rampauden takia, Adrianin ja Arnoldin piti pitää huolta puusepän pajasta ja tehdä rästiin jääneitä tilaustöitä ja Aaron sai murjottaa yksinään tämän ajan ellei innostunut ryhtymään töihin myös sitten itsekin.

"Aaron! Kulta, voisitko pedata sänkysi niin voisin tuulettaa?" Aaronin äiti sanoi ohimennen kantaen suurta punottua koria missä oli mitä ilmeisemmin parin päivän takaiset likapyykit.
"Äh.." Aaron tuhahti ja katsahti sivusilmällään sänkyänsä, nojaten käteensä joka taas nojasi hänen polveansa vasten. Sen peitot ja lakanat olivat sekaisin ja tyyny makasi lattialla, toisin kuin hänen veljiensä jotka olivat siististi pedattuna. Sitten hänen äitinsä tuli suu aukolle ja Aaron ei ollut liikahtanutkaan paikaltaan vaan tuijotti ulos.
"Olet sitten mahdoton." Aaron äiti sanoi ehkä hieman vitsinä ja asetti kätensä lantiolle ja katsoi Aaronin sekaista sänkyä. Sitten tämän äiti poimi tämän tyynyn lattialta, asetti sen sängylle, tasoittaen sen suurimmat rypyt ja petasi tämän pedin korjaten tämän lakanan ja silitellen peiton siististi puoliksi tyynyt päälle ja taittoi tämän reunan.
"Nyt kun siinä olet niin voisit edes avata ikkunan, mutta ei niin että sade pääsee sisälle." Tämän äiti sanoi ennenkuin poistui huoneesta ja Aaron mutisi jotain 'joo joo, kyllä äiti'-suuntaan ja odotti että kuulisi tämän äidin varmasti poistuneen.

Aaron nousi lauteilta, nappasi ritsan ja laittoi sen toiseen kenkäänsä näin väliaikaisesti ettei tämän tarvinnut sitä kädessään kantaa kun joutui katon kautta kerran pakenemaankin, taittoi housun lahkeensa myös kenjän sisään ja nousi kiristettyään nahkaisia remmejä. Sitten Aaron oli jo avaamassa ikkunaa kunnes pysähtyi ja päätti napata vielä vihreän viittansa mukaan, ihan vain ajatellen sitä ettei vilustuisi kuten tämän äiti pelkäsi. Aaron avasi ikkunan nostaen ja sateen äänet ja viileä ilma suorastaan huokusivat sisälle huoneeseen. Aaron pujahti ikkunasta ulos, jääden tasapainottelemaan ensimmäisen kerroksen katon päälle, otti pari askelta kuin olisi leikkinyt jonkinlaista strapetsi taiteilijaa, kunnes kääntyi takaisin ikkunalle ja kipitti takaisin ja laski ikkunaa niin ettei sade päässyt sisälle, tämäkin hänen äitinsä toiveesta, mutta kotiin hän ei aikonut jäädä.
Aaron kääntyi jälleen ja lähti kattoa pitkin joka ei ollut niitä tasaisia ja sateen takia se oli myös liukas. Aaronilla oli kyllä vaikeuksia pysyä tasapainossa katon liukkauden takia ja noin loppumetreillä milloin hänen oli ollut tarkoitus hypätä aidan päälle ja aidan päältä taas maalle, tämä liukastui ja laskeutui rymisten suoraan alla olevan tynnyrin päälle joka ei onneksi ollut täyttynyt vielä vedestä vaan meni säpäleiksi Aaronin iskeytyässä siihen.
"Aaron?!" Kuului äidin huuto sisältä ja samassa Aaron nousi kiroten nelinkontille ja lähti juoksemaan pihan poikki, portin ovesta ulos ja vähän matkaa läpi kylän kunnes uskoi ettei hänen äitinsä häntä lähtisi seuraamaan.
Aaron katsahti taaksensa ja lähti sitten kävelemään, asettaen huppunsa päänsä päälle suojautuakseen näin sateelta...Paitsi... Että nyt ei enää satanut...
"NO VOI HELKKARI!" Aaron raivahti ääneen ja katsoi taivaalle ikään kuin kirotakseen sen ja sen harmaat pilvet, Aaron olisi voinut lähteä ulos nyt luvallisesti!
"Ihan sama!" Aaron sanoi vielä ääneen ja lähti lampsimaan kylän poikki sen tietä pitkin joka laajeni pian hetkelliseksi toriksi jossa ei ollut juurikaan väkeä näin sateen takia. Vaikka pilvet olivatkin taivaalla harmaita, niiden harmaus ei peitonnut Aaronin yläpuolella liitelevän pilven harmautta joka kuvasti hänen tämän hetkistä mielialaa.
Aaron käveli nyt pitkin hiekkatietä johon oli muodostunut lammikkoja ja se oli tietenkin sateesta myös muutenkin märkä.

Aaron oli menossa siis lammelle, se oli yksi paikoista joka oli kaikista lähimpänä metsää, jonne Aaron ei voinut kuitenkaan ainakaan yksinään mennä. Aaron uskoi ettei ketään olisi lammella äskeisen sateen takia ja uskoi että saisi olla rauhassa ja ampua sorsia ilman että kukaan Arathetin kaltainen sorsien säälijä olisi paikalla.
"Mitä helk-" Aaron sanoi kävellessään pitkin polkua, pysähtyen nyt sen päähän ja katsoi kauempana näkyvälle lammelle. Aaron laski huppunsa ja otti puisen ritsan saapikkaastaan, ottaen samalla kiven maasta, tähtäsi mustapukuista miestä joka oli selkä tämän päin. Oliko tämä ihminen? Vaatetus kyllä viittaisi siihen ja tämän hevonenkin oli jonkun muun kuin haltijoiden pääteltynä sen varustuksesta kuten satulasta.
"HEI! KÄÄKKÄ! MITÄ SINÄ TÄÄLLÄ TEET!?" Aaron huusi tälle, tähdäten samalla tätä takaraivoon ja mikäli tämä pään kääntäisi niin otsa tulisi olemaan kohteena. Aaron oli valmis päästämään irti mikäli mies tekisi jotain epäilyttävää, tämä oli liian lähellä heidän kyläänsä mikäli tämä vain olisi ihminen.

//DDDDDDD'X//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13816

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Helmi 08, 2008 11:32

Art, Lily

Lily ei luonnollisesti vastannut Artin kysymykseen, sen verran tokkurassa tämä vielä oli. Art katsoi hetken aikaa hiljaa Lilyä, odottaen että tämä heräisi, mutta tuttu ääni keskeytti hänen ajatuksensa.
"Aaron?!" Art sanoi ääneen kääntäen päätään ja vilkaisi olkansa yli.
Tottahan se oli, Aaron se siinä. Seisoi vähän matkan päässä ja osoitteli Arttia ritsalla.
"älä hemmetissä ammu! Se olen vain minä.. Art" Art sanoi laskien Lilyn maahan ja nousi itse ylös, kääntyen kohti Aaronia.
Jim otti askeleen lähemmäksi Lilyä ja alkoi tuuppimaan tätä turvallaan, aivan kuin herätellen häntä.
"Et ikinä usko mistä tulen.." Art sanoi kävellessään Aaronin luo.
"Olin ihmisten kylässä, heidän linnassankin. Tosin vankina.. prinsessa Lily ja papitar Ophelia pelastivat henkeni keksimällä jotain aivan omaansa.. sitten jouduin ruoskittavaksi! Usko tai älä, ihmiset ovat outoja.. ja niiden linnakin on synkkä" Art selitti Aaronille vaikkei tämä edes olisi kuunnellut.
Sitten Art kääntyi sivuttain kohti Lilyä ja osoitti sormellaan tätä.
"Hän on prinsessa Lily" Art sanoi katsoen Aaroniin.

Lily tunsi kuinka joku tökki häntä käsivarteen. Hän kuuli pehmeää hörinää ja pienen hirnahduksen, mistä hän tunnisti Jimin. Lily ei juuri muistanut mitään paitsi.. että he olivat tallilla, hän, Art, Ophelia ja Henry.. ja sitten yksisarinen, erittäin rääväsuinen.. ja sitten Art aikoi paeta.. ottaa hänet mukaansa, Henry teki jotain todella ilkeää.. sitten Ophelia juoksi pois, sitten Art jo satuloi hevosta ja Henry sanoi olevansa pahoillaan.. mikä ei todellakaan helpottanut Lilyn oloa, sitten Art otti hänet kiinni ja.. sitten Black tuli ja Henry taisteli Blackiä vastaan.. sen jälkeen Art sanoi että jokin sattuisi ja sen jälkeen... pimeni. Missä hän nyt oli? Hetken aikaa Lily piti kasata ajatuskiaan, kunnes hän raotti silmiään ja näki tumman harmaat pilvet ja Jimin pehmeän turvan.
"Jim.." Lily henkäisi hiljaa ja nosti kätensä silittääkseen tämän turpaa.
Jim liikehti levottomasti ja vilkaisi välillä kohti Arttia ja tuntematonta pikku haltijaa.
Lily käänsi päänsä hitaasti kohti Arttia ja näki tämän juttelevan.. haltijalle? Ympärillä oli ruohoa ja toisella puolella lampi. Olivatko he metsä aukealla? Ei, Lily vilkaisi ympärilleen ja näki tutun, mutta erittäin epämiellyttävän näyn, haltijoiden linnoituksen... Ja sitten Lily kiljui, kuten nainen nyt yleensäkkin...
Lily nousi äkkiä istumaan, pidellen takaraivostaan kiinni, päätä vihloi ja jomotti ja kun Lily siirsi kätensä eteensä, hän huomasi sormissaan verta. Vuosiko hän!?
Lily kompuroi jaloilleen ja vilkaisi ympärilleen, jääden lopulta tuijottamaan Arttia ja nuorta haltija poikaa.

"Hän taisi herätä.." Art huomautti kuullessaan Lilyn kiljuvan ja käänsi katseensa Aaronista Lilyyn joka kompuroi ylös ja pyöri hetken aikaa ympäri, kunnes pysähtyi katsomaan heitä.
"MITÄ HITTOA SINÄ MINUT TÄNNE TOIT!?!" Lily huusi Artille ja jatkoi ennen kuin Art kerkesi avaamaan suunsa "KATSO! Minä vuodan!! mitä sinä teit minulle?!" Lily huusi hysteerisesti.
"hän on aika.. omalaatuinen" Art sanoi Aaronille ja käveli kohti Lilyä, joka lähti kompuroimaan kauemmas, pyrkien kohti metsää.
Tosin ei Lily kauaksi kerennyt, kun hän jo kaatuikin selälleen maahan ja jäi siihen makaamaan. Hänen päätä särki ja maailma ympärillä pyöri ja kun hän jälleen tajusi jostain jotain, hän huomasi tuijottavansa Artin kasvoja.
"Oletko kunnossa?" Art kysyi sivuuttaen Lilyn kaikki kysymykset.
"Olenko kunnossa?! En, en todellakaan ole! Haluan kotiin nyt, tällä sekunnilla!!" Lily raivosi Artille maasta.
"Valitettavasti se ei nyt onnistu.. Tervetuloa jälleen" Art sanoi ja auttoi Lilyn ylös.
"Ja tervemenoa sanon minä, en aijo jäädä tänne!" Lily sanoi ja koitti lähteä Artin otteesta, mutta Art piti Lilyn käsivarsista kiinni.
"päästä irti!" Lily sanoi ja Art nosti kulmaansa.
"Äh, niimpä tietty, et tietenkään päästä! Ihan sama, naita minut sitten sille hippiäiselle ja jätä riutumaan tänne!" Lily sanoi ja istahti maahan kun Art tästä irti päästi.
Art vain hymyili kun Lily alkoi mököttämään maassa ja Lilyn olisi tehnyt mieli potkaista Arttia.. 'Arkaan' paikkaan... minkä hän tulisi vielä jossain vaiheessa tekemään!
"Kuka hän sitten on?" Lily kysyi vilkaisten kohti Aaronia, yhkä kiukuttelevalla äänensävyllä.

// Kyynel //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1866

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Helmi 09, 2008 1:05

Aaron

Aaron laski ritsaansa hieman alemmaksi ja katsoi kummastellen miestä joka ilmeisesti tiesi hänen nimensä? Aaronista tuskin oli tullut mitään kuuluisuutta vaikka velhon olikin tavannut ja tälle ryppyillyt joten Aaron ei oikein tiennyt mitä tästä nyt ajatella muuta kuin jatkaa tähän tähtäämistä.
"...Häh?" Aaron sanoi kohauttaen toista kulmaansa ja katsoi epäillen miestä joka esitti itseänsä Artiksi ja kielsi tätä ampumasta kuin kyse olisi ollut elämästä ja kuolemasta. Aaron ei ritsaansa laskenut muuta kuin ihan vähäsen eikä myöskään ampunut, ainakaan vielä, ennenkuin näkisi kunnolla että se tosiaankin olisi Art.

Sitten tämä musta pukuinen mies käveli tätä kohti ja Aaron vilkaisi hyvässä välissä mitä tällä oli oikein ollut mukanaan mutta ei kerennyt kauaa tiirailemaan kun hätkähti tämän ääneen ja Aaron oli vähällä jo päästää kiven lentoon tämän otsaan, mutta näki että se tosiaankin oli Art!
Aaron laski ritsansa samalla kun Art alkoi selittelemään missä oli ollut. Tämä väitti olleensa ihmisten kylässä? Eikä siinä vielä kaikki, tämä oli käynyt jopa näiden linnassa ja vielä ollut vankinakin?! Aaron katsoi tätä kulmat kurtussa, epäillen Artin jokaista sanaa, varsinkin kohtaa että tämä olisi tullut ruoskituksi? Mitä helkkaria!? Tämä vielä korosti että ihmisten linna olisi ollut synkkä ja Aaron katsahti pikaisesti taivaalle, mikä tahansa näyttäisi synkältä tässä säässä! Tämä tosin tuskin oli ollut Artin pointti mutta mistä Aaron nyt tietäisi?
"Heee...?" Aaron kurottautui sivulle nähdäkseen paremmin suuntaan minne Art osoitti, väittäen että tuo nainen, joka oli lammen vierellä, olisi prinsessa Lily? Tosin Aaronin yhä epäilevä ilme muuttui järkytyksen/säikähdykseksi kuullessaan Lilyn korvia vihlovan kiljumisen ja Aaron joutui peittämään äkkiä korvansa tämän takia ja kirosi että naisilla oli niinkin korkea ääni.

"No älä!" Aaron tokaisi Artille joka huomautti että Lily olisi herännyt, pidellen yhä korviansa, puristi toista silmää kiinni ja mulkoili toisella Lilyä joka nyt kompuroitsi ylös ja käveli ympyrää hetken ja se riitti jo todistamaan Aaronille että tämä oli ihminen, ihmiset olivat vähä-älysiä ja Lily näytti juuri tältä tällä hetkellä Aaronin silmissä. Sitten tämä pysähtyi ja mulkaisi heihin ja tämä alkoi rääkymään Artille ja Aaron katsoi Lilyä kuin pientä punaista pirua joka pomppi ja huusi hysteerisesti.
Aaron tosin laski jo kätensä korviensa päältä ja katsoi Lilyä hyvinkin ärtyneenä, kova ääniset naiset olivat sitten hyvinkin rasittavia! Eihän tätä nyt syömässäkään oltu! Tosin, Aaroni ihmetteli myöskin verta joka Lilystä vuosi ja katsahti tästä sitten Artiin joka ei asiaa sen paremmin alkanut selittämään. Omalaatuinenpa hyvinkin... Aaron ei välittänyt siitä eikä siitä ketä tämä oli vaan lähti kävelemään pian Artin perässä, ottakseen enemmän selvää tästä kaikesta, kuten Artin höpötyksestä siitä olisi ollut ihmisten linnassa, mikä taas selittäisi tämän prinsessan, mutta silti Aaron ei tuntenut tajuavansa vielä puoliakaan! Ja oltiinko tämä tosissaan muka ruoskittu? Se kuulosti todella epäuskottavalta Aaronin korville.

Lily lähti kompuroimaan, ikäänkuin olisi jonnekin edes päässyt ja tietenkin tämän piti sitten kaatua maahan. Aaron asteli Artin takana, kyllästyneenä jo siihen että tämä yksi yritti rimpuilla ja huusi, oliko tämä ihan varmana prinsessa? Jopa Aaron oli saanut kuvan että prinsessat olisivat hienostuneita ja hentoja... Mutta tämä huusi ja raivosi ja kaiken lisäksi vielä kompuroitsi omiin jalkoihinsa. Ja mitä helkkaria Artilla oli oikein päällänsä? Aaronia ärsytti kun ei asiasta tiennyt ja istahti nyt maahan, ristien kädet puuskaan ja jäi katsomaan vähän sivummalla vierestä sitä kuinka Art yritti avittaa prinsessaa takaisin jaloillensa mutta tämä pisti hanttiinsa jopa tästä... Ja prinsessa oli huutanut vielä jotain kotiin menosta, mikä kummastutti Aaronia suuresti kun ei itse ainakaan kotiin halunnut, sen verran ajattelematon Aaron tällä hetkellä oli, tilanne oli aivan eri hänen ja tämän rääkyvän prinsessan välill'. Eikös tämä ollut Aaronin tapaaman kuninkaan velhon Blackin vaimo? Miten Black oikein tätä kesti? Aaron tuhahti itsekseen vaikka Art hymyilikin Lilyn kiukuttelulle.

Aaron kohautti kulmaansa Lilyn tavallaan kysyessä tältä että kuka tämä oli ja tässä kohtaa jopa Aaron hymähti, läimäisi polveansa ikään kuin merkiksi siitä että häneen kuului kiinnittää nyt kaikki huomio ja nousi pystyyn kahdelle jalalleen.
"Hehee, onko tämä siis sen velhon eukko?" Aaron kysyi lähinnä Artilta, lainaten tämän sanaa 'eukko'-mitä Art oli aiemmin metsässä käyttänyt kun olivat Blackin kohdanneet. Ja tietenkin Aaron tapansa mukaan jätti itsensä esittelyn aina tuonnemaksi.
"Kääkkääsi se ei kiinnostanut että kuka minä olen, mutt ehkä olet erillainen mitä hän." Aaron sanoi ja katsahti nyt Lilyyn.
"Aaron, puusepän poika ja juuri se joka tule syöksemään ihmiset pois vallasta ja tulee hallitsemaan koko Cryptin kansaa!" Aaron aloitti tavallisesti, mutta lopetti esittelynsä mahtiponteisesti elehtien käsiään ympäriinsä, ikäänkuin valokeilat olisivat kuuluneet kohdistua häneen itseensä kuin olisi ollut itse maailman napa, mikä oli enemmänkin kyllä Arnoldin tyylistä mutta tämä ei nyt paikalla ollut eikä Aaron jaksanu prinsessalle nimeänsäkään vain tuhahtaa.
"Tai ei ehkä niin korkealle mutta jotain sinne päin..." Aaron jatkoi kohta ja oli ikään kuin olisi siihen jäänyt miettimään sitä mitä tulevaisuudessa halusi tulla.


//X'DDD//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13816

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Helmi 09, 2008 2:05

Art, Lily

Lily.. oli hiljaa ja katsoi Aaronia kädet puuskassa.. miksi tämä häntä juuri kutsu?! Miksi hän kutsui Blackiä?! Lily katsoi silmät ammollaan Aaronia joka nyt esittäytyi mitä mahtipontisimmalla tavalla.. ja sen jälkeen Lily ei tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa... joten hän teki molempia. Hän nauraa hihitti pyyhkien kyyneliä silmäkulmistaan ja Art oli samalla revetä nauramaan, Aaronilla tosiaankin oli suuret tulevaisuuden tavoitteet.
"hah! Suuret on tavoitteet rääväsuisella haltijalla..." Lily sai lopulta sanotuksi ja kapusi ylös Artin vierelle.
"Ja kyllä, juuri sen velhon eukko, mikäli Blackiä tarkoitat..." Lily sanoi nyppiessään muutaman ruohon korren pois hiuksistaan.
Art hymyili.. Lily vilkaisi tätä ja Art hymyili vain entisestään ja lopulta purskahti nauruun, nauraen niin kovaa, että kyyneleet valuivat alas silmistä ja hän joutui menemään kippuralle seistessään. Lily otti pari askelta kauemmaksi Artista, oliko tämä aivan kunnossa?
Lily ei koskaan (painottakaamme sanaa KOSKAAN) ollut nähnyt Artin nauravan näin lujaa, Art nauroi kuin viimeistä päivää!

Art ei oikeastaan tiennyt mille nauroi.. hän nauroi kaikelle mitä lähiaikoina oli sattunut.. Desmondin huomautukselle, Lilyn kiukuttelulle, Aaronin rääkäisylle.. kaikelle mikä saattaisi naurattaakkin jotakuta. Lopulta Art lopetti nauramisen ja pyyhki viimeiset kyyneleet poskien päistään.
"Anteeksi" Art sanoi nauraen samalla kun suoristui.
Lily katsoi Arttia nostaen toista kulmaansa, ristien kätensä tapansa mukaan puuskaan.
"no, mennään.." Art sanoi ja ojensi kätensä Lilyä kohti.
"EI! Ei varmana mennä! Menkää keskenänne, minä en tule" Lily sanoi ja peruutti hieman.
"suosiolla tai väkisin.. me emme sentään ruoski sinua" Art sanoi kuivahkosti.
"ei se ollut minun vikani! Yritin sentään estää sen.." Lily sanoi.
"Tule nyt." Art sanoi ja samassa Lily lähti juoksemaan poispäin minkä kintuistaan kerkesi.
Art katsoi tympääntyneenä Lilyn perään, luuliko tämä tosiaan pääsevänsä juosten pakoon? Art huokaisi ja pudisti päätään.
"Ne ovat outoja.. ihmiset.." Art sanoi Aaronille ja otti pari nopeaa askelta ja lähti juoksemaan Lilyn perään.

Lily pääsi ehkä kaksikymmentä metriä juosten, kunnes Art kamppasi hänet ja pysäytti matkan siihen. Lily kiljahti kaatuessaan ja vieri hetken maassa kunnes nousi nelinkontin ja Art nappasi tämän olkapäälleen.
"päästä irti!" Lily huusi samalla kun Art lähti kantamaan tätä takasini Aaronin luo.
Art ei sanonut mitään vaan käveli hiljaa eteenpäin, kunnes Lily alkoi hakkaamaan tämän selkää.
"AI PERHANA!" Art huudahti ja tiputti Lilyn eteensä.
Lily oli jo nousemassa ylös, mutta Art painoi tämän maahan jalallaan, painaen tämän yläselän kohdalta.
"Au au au au.." Art valitteli hieroen hellää selkäänsä, samalla kun Lily kirosi maassa kaikki haltijat helvettiin.
Jos Artilla olisi ollut köyttä mukana, tai edes jotain millä sitoa Lilyn kädet, hän olisi sitonut ne samaniten, mutta nyt ei sattunut olemaan.. ihme kyllä.

// VOI LUOJA SÄ TAPAT MUT NAURUUN!! >'DDD //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1866

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Helmi 09, 2008 3:18

Aaron

Aaronin ajatuksen kulku tosin katkesi Lilyn hihitykseen ja katsahti tähän kun oli ehtinyt selkänsä jo tälle kääntämään ja ihmetteli hölmistynyt ilme kasvoilla että mille tämä oikein nauroi?! Aaron oli ihan tosissaan! Kehtasiko tämä muka sitten vielä nauraa? Aaron ei sanonut mitään kun ei jostain syystä kyennyt vaan jäi mutisemaan omiaan, mutta kiinni huomionsa taas Lilyyn hyvinkin pian.
'Rä-Rääväsuinen!?' Aaronin olisi tehnyt mieli ampua tätä otsalohkoon ritsallansa nyt samantien! Tämä oli vetänyt paremman herjauksen mitä Black! Mutta jopa Aaronilta löytyi sen verran itsehillintää että käytöstapoja ettei edes ottanut ritsaansa esille vaan risti kätensä taas puuskaan ja katsoi tätä ärtyneenä, pää höyryten kun tämä nousi taas jaloilleen Artin viereen. Sitten vuorostaan Art alkoi nauramaan kuin viimeistä päivää ja Aaronin leuka oli loksahtaa aukia tässä samassa!
"Mitä hemmettiä sinä nyt naurat!?" Aaron kysyi Artilta hyvinkin vihaiseen sävyyn, naama lähes punaisena mutta Art jatkoi vaan nauramistaan, saaden prinsessan loittonemaan tästä ja katsomaan tätä kuin hullua eikä Aaron yhtään ihmitellyt miksi.

Aaron tyytyi vain katsomaan tätä kädet puuskassa ja ärisemään mielessään ja vihdoinkin Artkin sai itsensä koottua ja pyyhki naurun kyyneliä silmiensä kulmasta.
'Syytä olisikin...' Aaron tuhahti mielessään Artin pyydellessään anteeksi äkillistä nauru kohtaustaan. Aaron kohotti vain kulmaansa ja nyt Art olikin palautunut taas omaksi itsekseen ja tarjosi nyt kättään Lilylle jotta nämä voisivat jatkaa matkaansa mitä ilmeisemmin linnaan missä Aaron oli päässyt jopa kerran käymäänkin. Prinsessa tietenkin kieltäytyi, tälläkin kertaa rääkäisemällä ja yritti tehdä selväksi ettei olisi tulossa ja Aaron ei kauheesti jaksanut siihen uskoa etteikö Art tätä loppujen lopuksi mukaansa saisi. 'Suosiolla tai väkisin' ja jälleen Art mainitsi ruoskinna johon Aaronkin alkoi jo uskomaan Lilyn sanoessa ettei se ollut hänen vikansa. Nyt Aaronin huomio olikin kääntynyt Artin selkään, ikään kuin nähdäkseen arvet jotka ruoskasta syntyisi, mutta ei tietenkään mitään nähnyt ja ihmettelikin jo toistamiseen Artin pukeutumista.

"Mm'm" Aaron mumisi ollakseen samaa mieltä ja katsoi Lilyn menoa, mikä sai nyt Aaronin puolestaan melkein nauramaan. Tuo yritti yhä pakoon vaikka tiesi ihan hyvin itsekin että olisi loukussa eikä tulisi täältä ihmisten kylään enää löytämään ilman että eksyisi metsään ainakin viikoksi! Aaron jäi paikoilleen katsomaan nyt Lilyn sekä Artin juoksua, Artin yrittäessä ottaa tätä kiinni mikä sai Aaronin nauramaan pienesti ja samassa tämä onnistui kamppaamaan prinsessa. Tosin, oliko tuo nyt mikään saavutus? Olivathan haltijat ihmisiä paljonkin nopeampia. Art nappasi Lilyn sitten olallensa ja Lily rääkyi varmaan niin paljon kun kykeni, saaden Aaronin nyt ihan tosissaan miettimään että miten velho tätä oikein kesti? Aaron tulisi hulluksi jos joutuisi kuuntelemaan moista huutoa ja vielä neljän seinän sisällä... Aaron ei tosin ajatellut yhtään sitä että Lilyllä oli ihan hyvä syy huutaa, rääkyä, jopa itkeä ja lyömään Artin selkää niin että tämä puolestaan sai kirota ja heittämään Lilyn olkansa yli taas pehmeälle ruoho mättäälle.
"MITÄ JOS KOLAUTTAISIT HÄNTÄ UUDESTAAN!?!" Aaron huusi vähän matkan päästä, päätellen että Art olisi tainnuttanut Lilyn aikaisemmin sillä olihan tämä ollut aluksi tajuton ja tämän takaraivostahan oli tullut vertakin.

Aaron alkoi kyllästyä odottamiseen ja lähti ottamaan askelia kohti Artia ja maassa olevaa prinsessaa jota Art painoi maahan alaselän kohdalta ja Aaron lähestyi näitä yhä ärtyneenä siitä että nämä olivat menneet nauramaan hänelle.
"Tässähän alkaa särkemään jo päänuppi..." Aaron mutisi itsekseen, ainaisella manaamisellakin oli veronsa.
"Hei! Uskotko sinä ihan tosissasi täältä jonnekin pääseväsi?" Aaron sanoi pysähtyessään heitä puolenmetrin päähän ja tarkoitti kysymyksen nyt lähinnä Lilylle. Aaronista tämän yritys oli äärimmäisen tyhmää, mutta tämä olikin ihminen mikä taas selittikin kaiken. Aaron tuijotti hetken aikaa vielä Lilyn takaraivoa ja katsahti sitten Artiin, katosi hetkeksi näkyvistä ja ilmestyi taas Artin taakse ja tökkäsi tämän selkää.
"Haha! En minä uskonut mutt sinut todellakin ruoskittiin!!" Aaronin ilme kirkastui kuin pikkulapsen jouluna, hänestä tämä oli äärettömän siistiä! Ja siitä hyvästä Aaron hymyili irvistystään käännähtäen taas Artin takaa pois tämän vierelle, ikään kuin odottaakseen suurtakin sotasankarin tarinaa kaikesta tapahtuneesta.

//NO LOL XD//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13816

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Helmi 09, 2008 3:51

Art, Lily

Lily mulkaisi sivusilmällä Aaronia joka saapui heidän vierelleen. Tosin Lily ei tälle mitään vastannut, tottakai hän uskoi pääsevänsä jonnekkin! Ihan minne vaan, häntä ei haitannut vaikka joutuisi samantien pimeälle alueelle, kunhan pääsisi pois haltijoiden läheltä, varsinkin Aranin läheltä! Tosin Lilyn ajatuksen kulku katkesi kun aihe vaihtui Arttiin ja tämän haavoihin.
Art ähkäisi kun Aaron tökkäsi häntä selkään, jos tämä yhtään kovempaa olisi tökännyt niin Aaron olisi saanut pitkin korviaan!
"No kyllä todellakin ruoskittiin" Art sanoi siirtäen jalkansa pois Lilyn päältä, joka käännähti heti ympäri ja jäi maahan istumaan nojaten käsiinsä.
"Ihmiset ruoskivat kaikki jotka vähänkin muistuttavat taruolentoja.. hulluja kun ovat, en yhtään ihmettele ettei kukaan pidä heidän kuninkaastaan" Art puhui Aaronille ja Lily istui happamana kuin sitruuna maassa.
Hänellä olisi ollut vaikka mitä sanomista tähän väliin, mutta jätti sanomatta.. kaiken lisäksi häntä alkoi ärsyttämään pikku haltija poika, syystä taikka toisesta. Tosin ei hän itsekkään mitenkään ihanalla tuulella ollut, juuri nyt hän oli valmis väittämään vastaan joka asiasta!

"No, tuskin se haittaa jos sinä kuulet.." Art aloitti ja kertoi Aaronille hieman lyhennellyn version siitä, miten hän oli joutunut ihmisten linnaan vangiksi, miten Ophelia ja Lily olivat hänet pelastaneet, miten hän oli joutunut ruoskittavaksi ja miten hän sieltä oli paennut... ja sitten tultiinkin jo tähän hetkeen tarinassa. Tosin Art jätti mainitsematta joitakin kohtia, mutta Desmondin hän mainitsi.
"..Ja nyt olemme täällä" Art lopetti tarinan ja vilkaisi taivaalle.
Pilvet alkoivat repeillä ja aurinko pääsi paistamaan maahan asti, valaisten maat ja saaden kastehelmet loistamaan. Lily katseli ympärilleen ja etsi vielä jotakin pakomahdollisuutta... hänen silmänsä osuivat Jimiin, joka mutusti ruohoa tyytyväisenä lammen lähettyvillä. Art vilkaisi sivusilmällä Lilyä joka taas tuijotti Jimiin, eikä siihen tarvittu edes aikuista tajuamaan, mitä Lilyn mielessä liikkui.
"Et kerkeä juoksemaan sen luo.." Art huomautti ja Lily käänsi katseensa tähän vihaisena... tosin Lily tiesi että Art saattoi olla oikeassa, mutta silti häntä houkutteli kokeilla onneaan.
"En ehkä.." Lily sanoi noustessaan ylös ja siisti hieman mekkoaan ja vilkaisi sitten Arttiin "En ehkä jos reilusti pelataan... mutta jos teen näin, kerkeän kyllä!" Lily sanoi ja potkaisi Arttia nivuksiin.
SE oli jotain mit Art ei osannut odottaa ja pian tämä kyykki jo maassa pidellen kalleuksistaan kiinni, SE oli jotain todella ilkeää!
"T.. tuo oli epäreilua!" Art huusi Lilyn perään, joka pinkoi kohti ruohoa mussuttavaa hevosta minkä kintuistaan pääsi.

// RepsRepsRepsRepsRepsRepsRepsRepsReps //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1866

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Helmi 09, 2008 5:09

Aaron

Aaron kuunteli, pysyi kerrankin kiltisti hiljaa ja kuunteli, tosin saattoi naurahtaa tai äänähtää halveksihtavasti johonkin väliin mitä Art selitti. Tämä kertoi Aaronille mitä ihmisten luona oli tapahtunut, kuinka tämä oli vangiksi joutunut ja kuinka oli sitten pelastautunut hirttopuulta, missä kohtaa Aaron naurahtikin, ihmiset menivät vielä auttamaan heitä, ei sillä että Aaron olisi Artia hirteen toivonut, se vaan kuulosti tyhmältä ja periaatteiden vastaiselta alkaa puolustamaan vihollista mitä Art ihmisille nyt oli ja kuningas oli vielä mennyt taipumaan johonkin niin typerään ideaan! Ja sitten siirryttiinkin siihen kuinka Art oli mennyt saamaan selkäänsä ja tästä taas johonkin yksisarviseen nimeltään Desmond joka oli tämän jutun mukaan hyvinkin poikkeava muista yksisarvisista ja sitten kuinka Art oli onnistunut sitten pakenemaan. Lily ei tosinkaan näyttänyt yhtä innostuneelta tarinasta mitä Aaron, tosin sekin näkyi vain silmänpilkkeenä, ei Aaron mitenkään muuten itseään oikeen tässä ilmaissut.

Blackin oli esiintynyt tarinassa useampaankin otteeseen ja näihin kohtiin Aaron oli eniten huomiota kiinnittänytkin sillä velho oli hänen silmissään pimeä ja arvoituksellinen, juuri niitä mitkä villiä 'pikku' poikaa saattoi kiinnostaa saati innostaa. Tosin tarina tuntui loppuvan lyhyeen kun oltiinkin jo päästy tähän hetkeen. Kaiken kruunasi se että lähes kaikki tämä oli tapahtunut ihan tänäpäivänä ja Aaron sai olla kuulemassa tästä jo ennen Arania. Samassa valonsäteet alkoivat päästä paistamaan läpi pilvien reunojen ja Aaron katsahti taivaalle siristäen silmiään, äkillinen valo ei häntä juurikaan sokaissut sillä heidän kylässään oli aina hyvin valoisaa. Aaron vilkaisi sitten Lilyyn, nähdäkseen mitä tämä nyt sitten tekikään samalla kun Art ihaili säätä... Lily oli saanut silmiinsä mitä ilmeisemmin lammella ruohoa mussuttavan hevosen ja Artkin oli tämän huomannut ja sanoi ettei tämä sen luokse ehtisi ja sai vihaisen mulkauksen prinsesalta. Heh, tämähän oli jo yrittänyt juosta, jos Aaron olisi ollut ihminen niin hän olisi kyllä omasta mielestään tajunnut käyttää hevosta hyväkseen samantien, mutta nyt tämä oli liian kaukana orista eikä tällä ollut niin mitään mahdollisuuksia keretä sen luokse ennen Artia.

Sitten prinsessa nousikin taas jaloillensa, näin jälleen kerran kun ei suosiolla viitsinyt tulla. Aaron odotti kädet puuskassa että he lähtisivät jo tai jotain mullistavaa tapahtuisi. Aaron katsoi Lilyyn nyt kysyvästi, mitä helkkaria tämä oikein--- No ei nyt ihan näin mullistavaa! Prinsessa oli mennyt potkaisemaan Artia nivusiin!! Aaron katsoi tämän vieressä maahan lyyhistyvää Artia silmät pelkkinä pisteinä, alkaen kohta nauraa räkättämään hysteerisesti Artin sanoessa ettei Lilyn temppu ollut reilu, sen sijaan että olisi tuntenut minkäänlaista myötätuntoa tätä kohtaan. Tämä oli todellakin jotain odottamotonta, ihan noin räävää kuvaa ei Aaron ollut vielä ihmisten prinsessasta kerennyt saamaan! Ja nyt tämä pinkosi kohti hevosta mitä jaloistansa pääsi ja ei Aaronkaan tämän perään enää ajoissa ehtisi, joten heti kun tämä oli saanut naurunsa tukahdettua niin että tämän vatsaa särki, tämä nappasi vasemmasta saapikkaastaan ritsansa, nappasi maasta takiaisen, asetti sen ritsaan eikä tähdännyt Lilyyn vaan oriin jonka luokse tämä pyrki ja päästi irti tarpeeksi jännitettyään.
Aaron oli tähdännyt piikkisen siemenen suoraan hevosen takamukseen jotta tämä pillastuisi ja lähtisi laukkaamaan pois päin Lilystä.
"Anteeksi vain, ei se minua oikeasti kiinnosta tipan vertaakaan että saako Aran itselleen morsmaikun vai ei, mutta jos Aran kerran sinut haluaa, mitä suuresti ihmettelen, niin saakoon minun puolestani!" Aaron huikkasi vielä Lilyn perään naurahtaen ja samalla ihmetellen että miksi Aran ikinä haluaisi Lilyn kaltaisen tytön/naisen itsellensä? Aaron ei niinkään ollut vielä tytöistä kiinnostunut ja sitäkin vähemmän niihin kova äänisimpiin jonkalaisen kuvan Lily oli nyt itsellensä onnistunut Aaronille luomaan.

//OUCH! >__O JA KELLO EI OLE NELJÄ YÖLLÄ! Ja mä selitän kyllä kaiken sitten jos mä menin vetämään jotain outoa!//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13816

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Helmi 09, 2008 3:06

Art, Lily

Art manasi itsekseen maassa kun Aaron räkätti vieressä ja Lily pinkoi pää kolmantena jalkana kohti hevosta. Tosin Arttia ei naurattanut.. ensin selkä ja nyt.. no teidätte kyllä! Hän tulisi kyllä vaatimaan tästä hyvästä lomaa! Nyt Artilla oli menossa pahemman kerran hermot kiukuttelevaan prinsessaan ja oli Aaronin kanssa samaa mieltä, Miksi Aran Lilyn halusi? Kylä oli täynnä kauniita haltija naisia ja tämä välttämättä halusi ihmisen joka vielä kaikenlisäksi potki miehiä kukuleille.
Lily juoksi kohti Jimiä, eikä pahemmin kuunnellut mitä haltijat hänen takanaan huusivat. Hän kuuli lähtiessään Artin aloittavan puhumaan ja nyt hän kuuli vaimeasti Aaronin äänen, mutta vähät välitti mitä tämä sanoi tai teki! Lilyn mielessä liikkui vain yksi asia, pako. Sitten kuului pieni suhahdus ja samassa Jim pukitti itsekseen, lähti juoksemaan lampea kohti räiskyttäen vettä mennessään ranta viivaa pitkin, pelästyttäen sorsat lentoon siinä samalla. Jim loikkasi ylös, juoksi kohti Arttia ja Aaronia ohi Lilyn ja lopulta pinkoi metsään kuin jokin olisi sitä jahdannut.

Lily pysähtyi siinä samassa kun Jim lähti pomppimaan pitkin lammen reunaa, juosten hänen ohitseen ja kadoten lopulta metsään. Art hymyili, vaikka siihen ei kehollisen kivun takia ollut mitään syytä, mutta Lilyn paon epäonnistuminen, kiitos Aaronin, oli riemuvoitto jälleen. Art sai kasattua itsensä, kivusta huolimatta ja nousi taas seisomaan suorana.
"SE muuten sattui" Art huomautti Aaronille kun tämä oli räkättänyt vahingoniloisesti vieressä.
"Mutta tuo oli nokkelaa.." Art sanoi katsellessaan Jimin perään, joka pian katosikin metsään.
Lily kääntyi ympäri ja näytti vihaiselta, mutta silti melkein itki.
"Senki pikku piru!!" Lily huusi Aaronill ja lysähti maahan jalkojensa päälle, peitti kasvonsa käsillään ja alkoi itkeä.
Artin ei käynyt yhtään sääliksi Lilyä, tällä hetkellä hän oli valmis vaikka heittämään Lilyn alas kaivosta jos sellainen olisi ollut lähellä. Hän seisoi Aaronin vierellä ja katseli pillittävää prinsessaa, tekemättä mitään sen eteen että tämä olisi rauhoittunut.
"Haluan kotiin! Haluan Ophelian ja Blackin luo! Haluan pois täältä viherhippiäisten kylästä nyt!!" Lily parkui.
"Ophelian ymmärtää mutta että Black..." Art mutisi ja lähti kävelemään Lilyn luo.

Lily pyyhki kyyneleitä poskiltaan, hän halusi kotiin! Nyt! Hän halusi omaan huoneeseensa, leikkimään Anemonen kanssa, nukkumaan Blackin viereen ja juomaan teetä Ophelian kappeliin! Kerran hän oli välttämättä halunnut pois linnasta, kun hänen isänsä uhkasi pitää Lilyn turvassa muurien sisällä, nyt Lily toivoi että isä olisi lukinnut hänet torniin! Mutta nyt hän ei enää jaksanut edes yrittää pakoon, mitään keinoa ei enää ollut.. ellei Lily kasvattaisi siipiä, mikä tietysti oli mahdotonta, Lily oli ihminen eikä mikään taruolento.
Lily oli saanut kyynel virtansa hallintaan ja halaili nyt itseään kun Art saapui hänen eteensä. Tosin Art piti pientä välimatkaa Lilyyn, hän ei halunnut toista potkua.
"Se mitä teit ei ollut yhtään mukavaa ja kiitä onneasi ettei minulla ole yhtä lyhyt pinna mitä velhollasi.. " Art sanoi eikä Lily vastannut tälle mitään, vaan tuijotti kohti maata.

// *art kävelee* "au au au au au au".. Muaha, Aaron \o/ //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1866

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Helmi 09, 2008 4:41

Aaron

Aaron koki riemuvoittoa nähdessään kuinka takiainen oli sujahtanut prinsessan ohi suoraan hevosen takamukselle niin että tämä lähti pukittamaan, juoksemaan lammen reunaa pitkin niin että räiskyi, josta sorsatkin saivat jälleen osuutensa ja lopulta ori katosikin metsään juostuaan ensin heidän ohitseen. Aaronin omahyväinen hymy tämän kasvoilla seurasi tämän menoa kaiken aikaa, siihen asti kunnes hevosta ei enää näkynyt kun se katosi lehmustoon. Aaron tosin hinasi katseensa takaisin prinsesaan, yhä omahyväinen hymy päällään ja näki että tämä oli nyt pysähtynyt, selkä heihin päin ja nyt Artkin sai vihdoinkin itsensä taas ylös.

"Heh..." Aaron sanoi kohauttaen olkapäitään Artin sanoessa että olisi ollut nokkela, mutta sille että tätä oli sattunut, Aaron ei kyennyt sanomaan mitään kun yritti pitää huuliansa kurissa ettei olisi hymyillyt ja katsoi muualle ettei olisi paljastunut. Aaron tosin oli ylpeä saadessaan kehuja, muttei näyttänyt sitä ulospäin, se ei vain sopinut hänelle.
Tosin Aaronin hymyilemis halut katosi siinä kun prinsessa kääntyi, näytti vihaiselta ja näytti olevan vielä siinä pisteessä että alkaisi vollaamaan...
Sitten kuuluikin taas rääkäisy ha Aaron katsoi tätä siihen malliin ettei olisi mitään pahaa ikinä tehnytkään. Sitten prinsessa lyyhistyi maahan, pietti kasvonsa ja alkoi itkemään!?!? Aaron katsoi vollaavaa prinsessaa kulma koholla, eivät asiat NIIN pahasti olleet? Aaron ei tosin myöskään alkanut nauramaan mitä useimmat pikkupojat teki kun näkivät tytön itkevän, Aaronia se ärsytti rääkymisen rinnalla suunnattomasti, ainakin tämän tytön itku joka tosin oli varmaankin jo nainen, siltä väliltä.
"Voi luoja..." Aaron tuhahti kylmänä ja risti kätensä taas puuskaan, prinsessan rääkyessä ja parkuessa että haluaisi kotiin ja mainitsi siinä samassa taas Blackin ja Ophelian mikä ei Aaronia kiinnostanut tipan vertaakaan....

Aaron asetti kätensä taas niskansa taakse niin että pää nojasi tämän kämmeniin ja lähti kävelemään Artin perässä kohti pillittävää prinsessaa, miksi tytöt olivat näin herkkiä? Tätä ei edelleenkään oltu syömässä! Lily itkeä pillitti ja pyyhki kyyneleitään minkä itkemiseltään kerkesi ja Aaron olisi tehnyt mieli vaan poistua paikalta tai käskeä Art heittämään Lily lampeen kuten tämä oli uhannut hänetkin joskus heittää, mutta prinsessa oli tällä hetkellä yhtä kuin oiva tilaisuus kysellä kaikkea mahdollista ihmisistä... Kuhan ei itkisi itseään hengiltä. Art pysähtyi vähän matkan päähän, mutta Aaron otti pari askelta edemmäksi mitä tämä, hän ei ollut potkua saanut mihinkään arkaan paikkaan eikä siksi osannut edes kaikota tätä. Art sanoi taas jotain mihin prinsessa ei sitten tietenkään vastannut.

"Hei! Miksi sinä kotiin niin haluat?! Eihän siellä ole ketään muuta kuin höösäävät vanhemmat ja jokin pa... pe... pap... Mikä lienee! Ja se kalju tyyppi jonka kanssa päätit sitten viettää koko lyhyen loppu elämäsi?!" Aaron ei halunnut kotiin, muuta kuin syömään ja nukkumaan, äiti höösäsi ja isä ei tehnyt mitään mikä oli toisaalta hyvä jos hiljaa oli. Ja juuri nyt Aaron ei muistanut sanaa 'papitar', sellaisiin kun ei täällä kotipuolella törmännyt ja 'lyhyt loppu elämä'-oli taas vertaus siihen kuinka vähän aikaan ihmiset oikeen elivät verrattuna haltijoihin.

//X'DDDDDDDDDDDD//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13816

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Helmi 09, 2008 5:29

Art, Lily

Art vilkaisi Aaroniin joka saapui hänen vierelleen ja alkoi kyselemään Lilyltä aika suoranaisesti asioita, ilmaisten oman näkökantansa myös siinä ohimennen. Lily katsoi hetken maahan, kunnes vilkaisi Aaroniin, mitään sanomattomalla ilmeellä.
"Hän on Papitar ja Black ei ole kuka tahansa tyyppi, eikä minulla ole kotona höösääviä vanhempia, vain isäni. JA kyllä! Päätin viettää koko loppu elämäni sen kaljun tyypin kanssa, koska rakastan häntä... ja sinulla on outo käsitys lyhyestä elämästä..." Lily sanoi viimeiset lauseet mutisten ja laski katseensa takaisin maahan.
Art oli samaa mieltä Aaronin kanssa tuon elämän suhteen, hänestä tuntui että ihmiset eivät edes kerenneet kunnolla elää, kunnes jo kuolivatkin.. toisaalta aika surullista, toisaalta hyvä vaan.. haltijoiden kannalta.
"Etkä sinä kumminkaan ymmärrä.." Lily huomautti katsellen maahan, miten muka nuori haltija poika voisi koskaan ymmärtää tätä asiaa Lilyn näkökulmasta.

Art ojensi kätensä Lilylle.
"Tulehan" Art sanoi Lilyn katsellessa hetken aikaa kättä, kunnes hän tarttui siihen ja Art vetäisi Lilyn pystyyn.
"Anteeksi.." Lily sanoi päästyään ylös, ehkä se potkaisu ei sittenkään ollut mitenkään reilu veto.
Art ei vastannut mitään, nyökkäsi vain pienesti ja katsoi sitten Lilyyn joka lämmitti käsivarsiaan.
"kylmä?" Art kysyi ja Lily nyökkäsi vaisusti.
Art otti mustan takin pois päältään, arastaen jälleen jokaista selkälihaksen liikautusta ja ojensi takin sitten Lilylle.
"Tässä" Hän sanoi samalla kun Lily otti takin itselleen ja puki päälleen. Eihän se paljoa lämmittänyt, eihän takissa ollut edes hihoja, mutta oli siitä jonkinverran apua.
"Hevosesi taisi lähteä lopullisesti... voi olla ettet näe sitä enää ollenkaan" Art sanoi kääntyen hieman taaksepäin, katsoen metsään jonne Jim oli kadonnut.
"niin tai-- hyvä luoja!" Lily aloitti mutta lopetti lauseensa kesken nähdessään Artin selän.
"Haavat ovat auenneet, veri on tullut jo siteiden läpi paitaasi" Lily sanoi pidellen toista kättään suun edessä.
"ihmekkös kun tuntui niin oudolta.." Art sanoi kääntyen ympäri.
"Ne täytyy sitoa uudestaan" Lily sanoi katoen Arttia.
"Kerkeää myöhemminkin, ny--"
"ei kun nyt! Vuodat kuiviin kohta" Lily intti vastaan, tällä kertaa ihan kunnollisesta syystä.
"voin kyl--"
"Jos niitä ei puhdisteta ja sidota uudestaan, ne tulehtuvat! kaikenlisäksi olet juuri kastunut sateessa, mikä taas auttaa tulehduksen puhkeamista" Lily sanoi ristien kätensä puuskaan.
"no.. sen kyllä voisi hoitaa majatalolla.." Art sanoi ja vilkaisi kylään päin.
Majatalo oli huomattavasti lähempänä mitä linnoitus.. tai no, linnoitus oli lähempänä, mutta jotta pääsisi sinne, pitäisi kiertää kylän kautta, tietä mikä kulki majatalon ohi.
"no hyvä, sinne siis" Lily sanoi ja kääntyi sivuttain kohti kylää... äskenhän tämä ei halunnut edes liikkua minnekkään ja nyt oli patistamassa Arttia majataloon?
"selvä.. tuota.. tuletko sinä Aaron?" Art kysyi ja vilkaisi Aaroniin.

// :'DDDD //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1866

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Helmi 09, 2008 6:23

Aaron

Aaron katsoi alasviistoon maassa istuvaa prinsessaa ja kuunteli tämän vastausta. Kohotti kulmaansa kysyvästi tämän sanoessa että tällä olisi muka outo käsitys lyhyestä elämästä. Aaron tuhahti ja käänsi katseensa muualle, mistä tämä muka mistään mitään tiesi? Nirppanokka prinsessa joka eli elämäänsä yleellisyydessä ja silti oli mennyt naimisiin sen velhon kanssa vaikka olisi saanut vaikka toisen maan prinssin itsellensä ja näin yhdistää kansat ja voimat näin haltijoita vastaan. Aaronista se olisi ollut täydellinen stragedia näin sodan kannalta, mutta tietenkään ihmisten kuningas ei tälläistä seikkaa älynnyt mistä Aaron ei ollut pahemmin edes yllättynyt...

Art tarjosi taas kättänsä Lilylle ja Aaron jäi toljottamaan sivulle, arvellen ettei prinsessa kahdelle jalalleen kumminkaan nousisi. Tosin Aaron käänsi katseensa sitten taas Lilyyn ja Artiin kuullessaan prinsessan pyytävän anteeksi? Sitä Aaron ei ihan heti osannut odottaa, mutta näköjään tämä osasi kiukuttelun ohella myös katuakin. Aaron oli hiljaa, tuki yhä päätänsä käsillänsä ja siirsi painoa jalalta toiselle kun Lily lämmitti käsiänsä ja Art kysyi että oliko tällä kylmä mihin Lily nyökkäsi. Art riisui takkinsa ja samassa Aaronin silmät laajenivat nähdessään ensimmäisenä tämän verisen selän eikä sanonut mitään kun ei kyennyt kuin tuijottamaan. Lily puki tämän hihattoman takin päällensä ja huomasi pian saman mitä Aaronkin Artin kääntyessä metsälle päin, ikään kuin hevosta enää missään näkyisi... Veri oli päässyt siis siteiden läpi imeytymään nyt valkoiseen paitaan ja mustasta takista ei verta luonnollisesti nähnytkään. Aaron katoi kummastellen prinsessaa joka alkoi höösäämään asiasta, tosin oli tällä syytäkin, haavat piti sitoa uudestaan. Art yritti siirtää asiaa tuonnemaksi, tosin millä he olisivat nyt voineet tämän selkää alkaa paikkaamaan?

Ja sekin oli totta että haavat tulisivat tulehtumaan ellei niitä puhdistettu ja juurihan oli satanut mille Aaron ei enää manannut, hän ei kovin pitkä vihainen jaksanut olla. Hänen äitinsä tuskin jaksoi häntä torua enää niin kovin kun sade oli jo loppunutkin, ainakin toivottavasti ei jaksanut sillä Aaron ei tapansa mukaan olisi jaksanut kuunnella. Sitten Art mainitsi majatalon ja Aaron katsahti kylälle päin, laskien kätensä viimein sivulle jotta veri pääsisi kiertämään. Linna olisi kyllä lähempänä... Mutta majatalo tulisi kuitenkin vastaan ennen linnaa, jonkin verran sokkeloista heidän katunsa olivat. Aaron käänsi päänsä sitten taas Lilyyn, tämä oli nyt vapaaehtoisesti menossa? No mikäs siinä, eipä tarvinnut kuunnella porua saatika rääkymistä.
"Vaikka, ei tässä ole muutakaan tekemistä..." Aaron vastasi kohauttaen olkapäitään samassa kun vilkuili kylälle päin. Ei Aaronille muutakaan tekemistä ollut, ei ainakaan parempaa mitä tämä ja ehkä mahdollisesti Aaron tulisi saamaan vielä makeita nauruja sen sijaan että mököttäisi järvellä ja ampuisi sorsia.

//Jatkunee majatalolla :D//

Paluu Lampi

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia