Art, Lily
Alkoi sataa.. tosin sade ei haitannut metsässä liikkuessa, puiden lehdet estivät pisaroita tulemasta helposti maahan asti. Tosin Art kiitti onneaan että alkoi satamaan, sade vaikeutti hevosen jälkien seuraamista.
Jim juoksi kuin hullu, pujotellen puiden ohi, halki metsän, niin lujaa kuin kintuistaan pääsi. Jos Jim yritti hidastaa, Art käski tämän jatkamaan vaikka hevosen voimat olivat jo melkein lopussa. Art katseli ympärilleen heidän juostessa, heteken hän oli hukassa, kunnes tajusi että saapuisi haltijoiden alueelle toista kautta, suoraan lammelle. Lily istui tajuttomana Artin edessä ja Artilla oli koko matkan ajan vaikeuksia pitää Lily pystyssä, ettei tämä putoaisi. Lopulta Art antoi Jimin hidastaa vauhtia, ensin raviin ja sitten käyntiin. Jim hengitti raskaasti ja käveli hitain, mutta vahvoin askelin eteenpäin.
Sade alkoi loppua, mutta tumman harmaat pilvet pysyivät taivaalla synkistäen tunnelmaa.. aivan kuin se ei olisi jo tarpeeksi synkkä. Art avasi hiuksensa, 'vapauttaen' ne niin että hänen korvansa tulivat jälleen näkyviin. Vaikka hän olikin jo vapaa, silti hän tunsi olonsa epämukavaksi ihmisten synkissä vaatteissa... kaiken lisäksi hän oli nyt märkä sateesta, mikä teki oloa vielä epämukavammaksi. Art vilkaisi Lilyyn joka äännähti kevyesti, mutta ei vielä herännyt. Nyt vasta Art huomasi että Lily vuosi verta takaraivosta.
Lilyn märät hiukset olivat värjääntyneet punaisiksi takaa, värjäten samalla osan Artin paidasta vereen. Artin oli tarkoitus tainnuttaa Lily, ei lyödä tätä niin kovaa että prinsessa alkaisi vuotamaan verta! Art katsahti eteensä ja näki tutun lammen edessä, lammen jossa uiskenteli sorsia ja kaksi joutsenta.
"Viimein" Art sanoi ääneen, aivan kuin puhuet Jimille joka vähät välitti mitä haltija sanoi.
Itseasiassa hevonen olisi halunnut pukittaa haltijan pois selästään, mutta ei halunnut tiputtaa Lilyä siinä samalla, joten tämän oli tyytyminen siihen että haltija ratsasti hänellä.
Jim käveli lammen rantaan ja Art laskeutui tämän selästä hevosen pysähdyttyä. Art otti Lilyn varovasti alas ratsailta ja Jim alkoi juomaan lammen vettä.. se katsoi oikeudekseen juoda kun oli kerran joutunut juoksemaan halki metsän kuin itse piru olisi ollut heidän perässään.
Art istui polvilleen lammen rantaan ja otti Lilyn pään syliinsä, etsien Lilyn päästä haavaa. Pian hän sen löysikin ja otti lammesta kämmeneensä vettä, puhdistaen haavaa ja koittaen saada verenvuodon tyrehtymään. Art saattoi vain toivoa ettei kukaan erehtynyt luulemaan häntä ihmiseksi nyt, oman kansan nuoli selässä ei tuntunut yhtään houkuttelevalta ajatukselta.
Art repäisi valkoisen paitansa hihasta palan ja painoi sen Lilyn haavan päälle ja huokaisi syvään. Hän naurahti kevyesti, hän oli jälleen onnistunut pakenemaan ihmisten linnasta! Tosin tällä kertaa se vei veronsa, Artin selkä oli yhä kipeä, sitä kirveli ja poltti ja Art voisi jopa veikata että osa haavoista olisi auennut matkan aikana.. mutta se oli pientä verrattuna siihen että hän oli päässyt kotiin.
Lily oli yhä tajuton, mutta äännähteli ja liikahteli siihen malliin että heräisi pian.. tosin silloin Art saisi rauhoitella tätä, hän ei uskonut että prinsessa tulisi tykkäämään ajatuksesta, että oli jälleen haltijoiden linnalla.
"Lily kuuletko minua?" Art kysyi painaen yhä kankaan palalla Lilyn haavaa.
// Ivy rakas! <3 ...että oon luova otsikoiden kanssa... //