Nuuh nuuh nuuhkitaan.


Lampi sijaitsee kylän laitamilla. Suurehko, soikea lampi on kaunis näky vuodenajasta riippumatta. Puhtaankirkas vesi antaa katsojan nähdä aina pohjaan asti. Lampi on syvimmillään kolme metriä syvä, sijaintinsa ansiosta lähes aina peilityyni.

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1955

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti To Touko 07, 2009 4:47

Nuuh nuuh nuuhkitaan.

[[Sovittu peli miun Lamirin ja Kettjun Arienin kanssa ^^ ]]

[u]Lamir[/u]

Nuuh nuuh, niin siitä pehmeästä turvasta kuului, kun Lamir nuuski lammen reunamia. Se ei tiennyt, miten oli tänne päätynyt, kai se oli vaellellut ympäriinsä, ja lopulta tänne päätynyt ihanan tuoksun houkuttelemana. Se missä Lamir hävisi näössä, voitti sen takaisin kuulonsa, ja ennen kaikkea, hajuaistinsa avulla. Uida hän ei osannut, ainakaan hyvin, mutta sekin tarvitsi vettä, ihan kuin muutkin olennot. Paitsi ehkä kaktukset... Lamir epäröi hetken, uskaltaisiko se juoda tästä, sillä viimeksi tälläisessä tilanteessa, häneen oli tarrtunut jokin veden alta, ja yrittänyt vetää mukanaan pohjaan. Sellainen kokemus yleensä opettaa olemaan varovainen, eikä Lamir loppujen lopuksi ollut tyhmä. Hidas ehkä, ja hieman vaikeaselkoinen, muttei tyhmä.
Edelleen Lamir nuuski veden rajaa, kuopinen toisella eturaajallaan maata hyvin varovaisesti. Oliko siellä joku? Se alkoi siirellä painoaan toiselta jalalta toiselle, mutta erittäin kevyesti. Jos Lamir nyt koskaan kevyt on ollut... Lopulta se tyytyi komromissiin, eli otti kielellänsä ruohotupon maasta, ja rupesi mutustamaan sitä. Ei siinä kyllä vettä ollut lähellekkään kuin vieressä olevassa lampereessa, mutta epävarmuuden pakottamana, tämäkin kelpasi.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.

Viesti To Touko 07, 2009 5:04

/jag är kommin ^^/

Arien.

Pieni keijukaistyttösen näköinen metsänolento kuunteli lintujen laulua ja puiden kuiskintaa. Kun ilma oli mitä mainioin yksinkertaisesti vain istumiselle ja ihailulle. Kun lammen kaunis sininen vesi kimalteli auringon paisteessa ja puut sekä muut kasvit olivat täydessa mitassaan, tuntui eläminen elämisen arvoiselta. Yksin keijukaisneito oli, mutta siitä huolimatta niin onnellinen. Sitruunaperhosen utuisen vaaleat siivet helähtivät kerran ja kaksi, jotteivät vallan puutuisi ainaisen istumisen vuoksi. Vihertävänvaalea iho sulautui puiden lehtien sekaan mitä mainiommin, eikä kaikkein huononäköisimmät välttämättä edes huomanneetkaan tyttöä. Mutta tuoksusta sen voisi havaita. Kevään, auringon, kukkien ja marjojen tuoksu lähti tuosta keijukaisesta maailmalle ja se oli siitä mukavaa. Mitään perustuoksua ei tytöllä edes ollutkaan, kuin tuo kevään tuoksu, mikä oli talvisin varsin paljastava. Balleriina-tossut heiluivat puolelta toiselle ja suipot korvat kuuntelivat ympäristöä. Jokin liikkui lähistöllä, ja sai neidon vetämään tossunsa nopeasti piiloon puun oksien päälle. Jokin suuri ja valtava olento lähestyi.

Ei Arien kertaakaan pelännyt nähdessään tuon isokokoisen jättiläisen, mutta ihmetystä se toki herätti. Olihan jättiläinen Arienia itseään monta kertaa isompi, ja voisi tallata keijun elävältä. Niinpä nuori keijukainen hetken seurailtuaan olennon puuhia laittoi kätensä oksalle ja laski jalkansa taas roikkumaan ilmassa, ponnisti käsillään ja heilautti siipiään. Samassa hetkessä oli keijukaistyttö ilmassa siipiensä varassa. Se katseli hiljaa laskeutuen lähemmäs toista, pitäen huolen siitä että toinen huomaisi sen. Se oli jo aikaisemmin nähnyt kuinka toinen ilmeisesti säikkyi hieman vettä, joten keijukainen rauhallisesti laskeutui aivan jättiläisen vieressä olevan puun oksalle istumaan, joka oli suunnilleen metrin korkeudella.
"Juo vain, tämä vesi on ihan turvallista."
Se sanoi iloisesti hymyillen ja katsoi sitten vettä. Miksiköhän toinen oli niin säikky veden suhteen?
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1955

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti To Touko 07, 2009 5:15

Lamir

Aluksi Lamir nuuhki ilmaa kiinnostuneena, sillä tämä oli sille kokonaan uusi tuoksu. Tai ehkei uusi ollut kaikkein kuvaavin sana, ehkäpä unohdettu oli parempi. Eipä lamir muistanut, että oli joskus emänsä kanssa kerran käynyt metsässä, jossa tuoksui miltein samalta.
Keijun kaltainen ilmestyi eteen, ja Lamir kallisti hieman päätään. Tai ainakin Lamir luuli, että se oli keiju, vaikkei ollutkaan niitä ennen nähnyt. Mutta oli pari hyvää syytä, miksi Lamir päätteli niin: Ensinnäkin hyvä tuoksu tuli tuosta olennosta, eikä mikään pahanilkinen olento voinut hämätä lamirin hajuaistia näin hyvin. Toisekseen, se leijui. Ei lepattanut, tai seissyt, vaan leijui ilmassa. Joskus Lamir oli nähnyt lintuja, jotka leijuivat paikallaan, mutta toisin kuin tämä, ne eivät puhuneet.
Keijun puheesta puhuen, Lamir nyökkäsi vastaukseksi, kun kuuli vastauksen, mutta ei mennyt vielä minnekään. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun se oli tavannut jotain elolista lähtönsä jälkeen, ja se halusikin tutustua toiseen paljon paremmin. Ensitöikseen se nuuhkasi kolme kertaa keijutyttöä, saadakseen varmuuden, että se oli tuo joka tuoksui.
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.

Viesti To Touko 07, 2009 5:28

Arien.

Hiljaa keijukainen seuraili jättiläisen puuhia, ja se ei voinut olla hymyilemättä. Vaikka toinen oli kuin iso ja järkähtämätön kallio verrattuna pieneen ja hentoon keijuun, vaikutti se todella, todella suloiselta ja sympaattiselta. Silmiä keijukainen ei kuitenkaan löytänyt, koska violetti harjas peitti näkyvyyden. Ja mitäpä siitä, pärjäsihän keijukainen näinkin. Perhosen siivet asettuivat paikoilleen, mutta siitä huolimatta Arien heilutti niitä välillä jotteivät ne puutuisi paikalleen, ja silloin niistä lähti pientä melkein silmien havaitsematonta pölyä, joka leijaili maahan. Keijupölystä puhuttiin, vaikka Arien tiennyt miksi sitä tippui. Jättiläinen ei puhunut, joten ilmeisesti se kuului niihin jotka eivät osanneet haltiakieltä? no, Arienille se oli melkein se ja sama koska tyttö pystyi lukemaan toisia varsin kiitettävästi.

Kun tyttö näki jättiläisen lähestyvän päällään, se hymyili lisää. Ei toinen pahalta vaikuttanut.
"Minä olen Arien."
Kummallista, että tyttö puhui näinkin paljon. Siinä ei ollut mitään ihmeellistä että se puhui olennolle jonka se ei uskonut voivan vastaavan, sillä sen mielestä toinen ainakin ymmärsi mitä keijukaistyttö puhui, koska oli nyökännyt. Ehkä toinen olikin mykkä?
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 1955

Liittynyt: Ma Touko 04, 2009 8:00

Paikkakunta: Tuntematon planeetta

Viesti To Touko 07, 2009 5:39

[[Lamirin harjas on kyllä ruskea.... No ei se mitään, inhimillinen virhe, kun skanneri yritti murhata kaikki värit ^^ Skannerin syy! ]]

Lamir

Lamir nyökkäsi päätään kuullessaan nimen, ja rupesi sitten miettimään, miten kertoisi oman nimensä. Hänellä oli kokonaan oma kieli, mutta eläimenä hän kyllä tajusi, mistä oli kyse. Se kuopi maata hieman, ja pohdiskeli. Se voisi yrittää kirjoitaa, mutta ei tajunnut mitä mikin koukero tarkoitti. Tai se voisi yrittää puhua omalla kielellään, mutta sitä ei kukaan tajunnut. Lamir istahti maahan, ja kallisteli hieman päätään tutkaillessaan pienen pientä Arienia, jollaista olentoa se ei ennen olekkaan tavannut.
'Miten kerron nimeni? Ymmärtäisikö Arien ääntelyäni? Ehkei, sillä eihän kukaan muukaan, mutta ehkä hän voisi yrittää lukea mieltäni? osaako hän?'
Lamir kyseli itseltään, ja sai ajatuksen heti perään. Se työnsi taas turpansa melkein kiinni tyttöön, mutta käänsikin sitten päätään, niin että otsa oli tytön (Lamir oli tunnistanut äänestä toisen tytöksi) käsien ulottuvilla. Ehkäpä tuo tajuaisi? Useimmat väittivät, että haltijat ja ihmiset olviat tyhmiä, koska riitelivät keskenään, ja tuhosivat ympäristöään, mutta Lamir oli muutenkin poikkeus. Pieni eroavaisuus lisää tuskin haitannee?
Splinter, Ice Prince || Roka, Blind Loner || Copper, Righteous Man || Argen, Lenient Beast || Sullivan, Guardian of Animals || Nelladel, Night Hunter
Tänne päin,, jos sinulla on peli-idea tai tahdot kurkata avoimena olevia tärkeitä ja ei-niin-tärkeitä peli-ideoita.

"Hey, what I've been saying? I am impossible to kill - I had to do it MYSELF, and even then I got back in the books of living just to piss people off."

Ava (c) Minä.

Paluu Lampi

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia