Kirjoittaja Ros » 09 Maalis 2011, 18:37
Kerensa Rosen
Henry oli käynyt tapaamassa Kerensan perhettä aivan kuten oli luvannut, käyttäytynyt kuin herrasmies ja hurmannut koko perheen. Kuten mikä tahansa perhe, he olivat luonnollisesti olleet yllättyneitä jo siitä, että ylhäinen kosija oli kaiken muun lisäksi kruununperijä. Kerensan kaltaisen setänsä huomissa asuvan orpotytön ei odotettu menestyvän naimakaupoissa näin hyvin.
Kerri ei ollut epäillytkään etteikö prinssin tapaaminen hänen perheensä kanssa olisi sujunut hyvin pienistä väärinkäsityksistä huolimatta (kuten siitä, että sulhoehdokkaan henkilöllisyys tuli yllätyksenä). Sen sijaan Kerri epäili, ettei kuninkaan tapaaminen menisi läheskään yhtä hyvin. Hän tiedosti kyllä, ettei hän ollut samalla tavalla eteerisen kaunis kuin Lily tai samalla tavalla kirjaviisas kuin Henry, Kerri ei laulanut kauniisti ja yritti viedä partneria tanssiessaan minkä lisäksi kädet olivat maalitahroissa.
Kerri oli onnellinen, ettei hän joutuisi olemaan aivan yksin pelottavan näköinen kuninkaan silmien alla vaikka Henry oli antanut ymmärtää, että miestä olisi turha pelätä.
Maalitahroja, jotka oli helppo kätkeä, lukuunottamatta nuoren naisen asu oli siisti. Hiukset olivat hienoisesti tavallista huolitellummat, olemus suoraryhtinen vaikka sydän hakkasi rinnassa kuin pikkulintu pakoon yrittäen.
Luonnollisesti köyhempää aatelistoa olevalla Kerensalla ei ollut vaatehuoneessaan sellaisia ihanuuksia, mitä prinssin morsioehdokkaalta olisi odottanut. Hän oli päättänyt myös olla valitsematta juhlamekkojaan joissa hän näyttäisi siltä, että olisi menossa tanssiaisiin - Kerri oli päättänyt lähteä siitä näkökulmasta, että tapaisi kuninkaan sijaan appiukon ja toivoi päätöksensä olevan oikea. Oli myös otettava huomioon, että vaatehuoneensa vaatimattomuuden lisäksi hän oli aina ollut liian käytännöllinen kyetäkseen oikeastaan sopeutumaan hovin koviin vaatimuksiin.
Näin ollen, aamupäivällä, päällään aatelisneidoksi melko yksinkertainen punainen mekko jossa nuori nainen onnistui onnekseen köyhän sijaan näyttämään järkevältä ja elegantilta. Prinssi oli luvannut tulla vastaan linnan pihalle, mistä tummatukka oli onnellinen, olihan hänellä tuki jokaisella askeleellaan.