Viimeinen illallinen || Ros, Ivy || k-18


Jos ja kun saat luvan astua kuninkaan saliin, on näky komea. Suurten, jykevien ovien takaa avautuu mahtipontinen, koristeellinen sali. Keskellä salia kulkee punainen matto, joka johtaa suoraan valtaistuinkorokkeen eteen. Koroke itse on noin kymmenen rappusen kivinen kokonaisuus, jonka ylimmällä tasanteella on koristeellinen, vankka valtaistuin. Kuninkaan istuimen vierestä löytyy paikka tuon puolisolle oikealta puolelta ja vasemmalta puolelta vielä yksi kuninkaallinen paikka. Kaksi muuta istuinta ovat hienoja, koristeellisia, mutta eivät niin mahtipontisia mitä itse päävaltaistuin. Valtaistuin koroke on salin peräseinällä. Seinä on koristeltu seinäkankaalla, johon on kirjailtu suuri, ihmisten vaakuna, sekä Scarlingtonin suvun vaakuna.

Salista löytyy penkkirivejä itse punaisen maton molemmin puolin, mikäli salissa joskus suurempaa tapahtumaa järjestetään. Salin oikealla seinällä on suuria ikkunoita ja vasemmalla seinällä löytyy muutama ovi sivuhuoneisiin, jotka sisältävät pienen, yksityisen ruokailutilan, strategiahuoneen, jossa asiaan kuuluvat henkilöt voivat keskustella valtakunnan tilanteesta kera karttojen, sekä pieni oleskelutila.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 13549

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Syys 06, 2011 7:13

Viimeinen illallinen || Ros, Ivy || k-18

Harald, Henry, Lily

Kaunis, aurinkoinen päivä oli kääntymässä iltaan. Aurinko laski jo mailleen, luoden lämpimän kajon viimeisillä säteillään. Huomenna olisi suuri päivä. Päivä, jona kuninkaallinen perhe erkaantuisi. Jolloin itse kuningas ja tuon kruunun prinssi lähtisivät muiden mukana tantereelle, eivätkä ehkä ikinä palaisi. Kaikki tiesivät riskit ja mahdollisuudet, mutta kukaan ei halunnut muistuttaa niistä tänään. Tänä iltana, vietettiin viimeinen illallinen rakkaiden seurassa. Läheisten seurassa.
Kuningas itse istuskeli valtaistuimellaan. Sali oli hiljainen, tyhjänä muista. Hiljaisuus oli kaunista, mutta samalla ahdistavaa. Vanhan karjun piti selvittää päänsä ennen huomista. Huolet ja murheet olivat täyttäneet Haraldin sydämen, vaikkei sitä päällepäin uljaasta miehestä nähnytkään. Huolistaan huolimatta, tuo istui ryhdikkäästi, selaillen paperikääröjä odotellessaan. Odotellessaan vieraita, jotka oltiin tähän erikoistilaisuuteen kutsuttu. Yllään kuninkaalla oli arvokkaat, mutta rennommat vaatteet, mitä yleensä. Tänään ei tarvinnut edustaa kenellekkään. Tummanharmaa, pitkähihainen paita, sekä tuon yllä oleva viininpunainen tunikka riittivät. Jalkoja koristivat totta kai parhaasta mustasta kankaasta tehdyt housut, sekä komeat saappaat.

Henry puolestaan oli tuttuun tapaansa pukeutunut maanlähesempiin väreihin. Silti tuon ruskeanpunertava asu oli yhtä hieno, mitä prinssiltä saattoikin odottaa. Nuorukainen asteli pihamaan poikki piha kappelille, koputtaen oveen muutaman kerran. Nätisti ponihäntäinen prinssi odotti, että papitar tulisi avaamaan oven.
"Hei Ophelia.. Ajattelin tulla hakemaan sinut samalla, kun menen odottamaan Kerensan saapumista.. Liittyisitkö seuraani porteille odottamaan häntä? Et olekkaan tavannut vielä tulevaa kuningatarta" Prinssi tervehti papitarta tuon avattua oven, selittäen samalla minne oli menossa.
Kun papitar oli valmis, siirtyi kaksikko odottelemaan Kerensan saapumista portieille, vartijoiden ihmetellen mitä kaksikko mahtoi ulkona, pimeän laskeutuessa tehdä.
"Jännittääkö? Minua ainakin.. Ei Kerensan, eikä isäni takia... vaan setäni" Henry kysyi yllättäen, vilkaisten Papittareen...

Myös Prinssi Donald oli kutsuttu. Halusi tuo tai ei. Ja tuon saapumisesta oli vastuussa itse prinsessa Lily. Tuttuun tapaansa prinsessa oli pukeutunut punaiseen mekkoonsa. Hiukset oltiin laitettu kauniisti nutturalle, joka sai prinsessan muistuttamaan erehdyttävästi edesmennyttä äitiänsä, jolla oli tapana pitää hiuksiaan nutturalla. Etuhiukset oltiin jätetty kehystämään kauniita kasvoja.
Prinsessa suuntasi sirot askeleensa setänsä ovelle. Murheet ja huolet olivat täyttäneet tytön sydämen, kuten isänsäkkin, mutta hän oli silti iloissaan tästä illasta, eikä malttanut odottaa illallisen alkamista. Vaikka miehensä ei ollutkaan paikalla, tuon lähdettyä edeltä tantereelle valvomaan tilannetta, osasi prinsessa silti olla iloinen. Isänsä tapaan, tuolla oli taito kätkeä kaikki huolet ja murheet. Noiden sijaan, kasvoja koristi iloisen lempeä hymy.
Päästyään setänsä ovelle, Lily koputti oveen, jääden odottamaan vastausta.
"Setä Donald? Illallinen on pian katettu.. Olettehan tulossa?" Lily huhuili oven takaa, odotellen kiltisti ulkopuolella.
Viimeksi muokannut Aksutar päivämäärä Ti Syys 27, 2011 6:14, muokattu yhteensä 1 kerran

Ros

Viesti Ti Syys 06, 2011 7:36

Kerri, Donald

Kerri samalla halusi tulla ja jättää tulematta. Hän ei halunnut, että Henry menisi mutta se, että hän tekisi lapsellisesti oharit juhlista, ei muuttaisi mitään. Se ei saisi prinssiä jäämään.
Tyttö ei ollut koskaan pitänyt jäähyväisistä tai niitä edeltävistä juhlallisuuksista.
Tästä huolimatta Kerri oli päättänyt tulla paikalle. Hän oli pukeutunut tapansa mukaan punaiseen, vaikka olikin harkinnut hetken masentavan mustan käyttämistä - mutta kyseessä eivät olleet hautajaiset eikä hän halunnut manata onneaan pukeutumalla, kuin olisi mennyt sellaisiin. Hänen vaatteensa olivat tavalliseen tapaan yksinkertaiset, hän oli nyt menossa tilaisuuteen, johon ei uskonut muidenkaan pukeutuvan niin virallisesti.
Huonolla tuurilla hän oli lukenut tilanteen väärin ja menisi sinne alipukeutuneena.

Nuori nainen saapui paikalle, missä hänen kihlattunsa odottikin nuoren naisen kanssa, jota Kerri ei ollut aiemmin tavannut.
"Hauska tavata, kiitos kutsusta", nuori nainen totesi ja katsoi ensin Henryä huulillaan pieni hymy, sen jälkeen nuorta, mitä suloisinta naista kasvoillaan hieman vakavampi ilme. Hän niiasi tuntemattomalle.

--

Donald ei ollut odottanut veljensä lähettävän Lilyä hakemaan häntä. Miehen kuullessa veljentyttärensä äänen hän tiesi, ettei voisi kieltäytyä kutsusta vaikka olikin jo vastannut siihen kerran kieltävästi.
Prinssi oli vasta muutama tunti sitten herännyt, hän oli viettänyt koko viimeyön rakkaan pianonsa kanssa ja oli juuri aloittamassa uudestaan rakkaansa hellimistä kun Lily ilmestyi oven taakse.

Mies nousi ylös.
"Miksi hänen täytyy lähettää ainoa se ainoa ihminen, jolle en voi antaa kieltävää vastausta, hakemaan minua?" Donald kysyi, retorisesti, odottamatta Lilyltä minkäänlaista vastausta. Mies sipaisi hiuksensa paremmin, hän ei halunnut esiintyä ihanaiselle Lilylleen epäsiistinä, ja astui ulos ovesta.
Mies oli pukeutunut tavanomaiseen tummaan tyyliinsä. Hän kiskaisi mustien vaatteidensa päälle sinisen, luonnollisesti hyvin istuvan takin.
"Näytät upealta", mies totesi nähdessään Lilyn. Hänen sydäntään kivisti aina tyttöön katsoessaan, päivä päivältä nuori nainen näytti enemmän ja enemmän äidiltään.
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1753

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Syys 06, 2011 8:18

Ophelia

Papitar oli ollut vauhdissa koko päivän. Ensin kirkossa oli pidetty yleinen seremonia että tilaisuus rauhoittamaan kansalaisten mieltä sotaan lähtevän kuninkaan vuoksi, jonka jälkeen tyttö oli ottanut vapauden olla ottamatta ketään vastaan ja sen sijaan syventynyt rukoilemaan useammaksikin huomista ja sitä seuraavaa aikaa.
Hänkin oli saanut kutsut pienimuotoisiin läksiäis-pirskeisiin ennen kuin prinsessan perhe hajaantuisi sodan vuoksi. Saatuaan viimeisen värssyn rukoiltua, hyvin ajoittunut koputus palautti papittaren takaisin todellisuuteen ja vilkaisemaan taaksensa.
Avattuaan oven papitar oli kieltämättä hieman yllättynyt tulijasta.
Prinssi Henry. Ophelia totesi niiaten pienesti Henryn tervehtiessä häntä ja kysyessä mikäli tämä olisi halukas liittymään häntä seuraan odottamaan tulevaa kuningatarta, jota Ophelia tosiaan ei ollutkaan vielä tavannut.
Totta kai, tulen ihan heti. Papitar vastasi ja kävi nopeasti takaisin sisään sammuttamaan kynttilät, ettei palaisi poroksi palaneeseen kappeliin. Sen paremmin hän ei vaihtanut vaatteitansa, siistiltä ja arvonsa mukaiselta hän näytti niinkin ja kutsun perusteella kyseessä ei ollut liian muodolliset pippalot muutenkaan. Pieni hiusten siistiminen siis riitti ja hän kävi prinssin mukana matkaan odottamaan porteille vieraita.
Setäsi? Papitar hymyili, vastaamatta kuitenkaan prinssin kysymykseen, vastaus oli kuitenkin kyllä, häntä kieltämättä hieman jännitti. Kerensan tapaaminen muummuassa, Lilyn mielentila ja se miten ilta tulisi kulumaan. Mitä Henryn ja Lilyn setään Donaldiin tuli, papitar ei tiennyt paljoakaan miksi tuon puolesta piti jännittää.

He pysähtyivät porteille odottamaan, vaihtamatta kuitenkaan kovin montaa sanaa. kysymykset, kuten miten toinen oli voinut, vaihdettiin siinä välissä kunnes saattue jota he olivat odottaneet, saapui paikalle.
Papitar katsahti nuoreen, ehkä jokseenkin papittaren mielikuvasta poikkeaavaan, mutta silti kauniiseen naiseen joka tervehti sulhoansa kiittäen tätä samalla kutsusta.
Papitar Ophelia, palveluksessanne. On kunnia viimeinkin saada tavata teidät. Ophelia niiasi astetta syvempään Kerensan niiaukseen, hymyillen tuolle ystävällistä hymyä suoristautuessaan jälleen.
Toivon että viihdytte. Tyttö jatkoi antaen ohjat sen jälkeen Henrylle, mikäli tuo haluaisi vielä vaihtaa kuulumisia tässä vai menisivätkö he jo sisätiloihin. Kerensaan hän varmasti pääsisi tutustumaan paremmin illan aikana. Ophelia oli varma, ettei tämä tilaisuus tulisi olemaan tulevaisuuden kuningattarellekaan helppo, elleivät he onnistuisi luomaan piristävää tunnelmaa.
Viimeksi muokannut Ivy päivämäärä Ke Syys 07, 2011 4:50, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar

Monarkki

Viestit: 13549

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Syys 06, 2011 9:05

Harald, Henry, Lily

Henry vilkaisi Opheliaan tuon kysellessä Donaldista. Sen enempää prinssi ei kuitenkaan halunnut puhua sedästänsä. Kaikki tiesivät että prinssin välit setäänsä olivat vielä tulehtuneemmat, mitä isäänsä aikoinaan. Lisäksi Henryä pelotti setänsä reaktio tulevaan kuningattareen. Myöskin se, miten kuninkaalliset veljekset suhtautuisivat toisiinsa viinilasin jos toisenkin jälkeen, oli arvoitus. Toivoa vain saattoi, etteivät nuo alkaneet menneitä pahalla muistelemaan. Kerri saapuikin pian. Tytön näkeminen nosti iloisen hymyn prinssin kasvoille. Tuo oli kaunis, kuten aina. Tytön näkeminen sai prinssin sydämen pamppailemaan hullunlailla.
Kerri kiitteli kutsusta, niiaten sitten Ophelialle. Ophelia oli kuitenkin tilanteen tasalla ja älysi esitellä itsensä ja käyttäytyä asiallisesti tulevaa kuningatartaan kohtaan.
"Aina ilo nähdä sinut" Henry totesi kumartaen pienesti Kerrille, suoden tuolle pienen suudelman kämmenselkään otettuaan ensin neidon käden omaansa.
"Mutta mennään, isäni odottaa jo.. Prinsessasta ja sedästäni en tiedä, mutta kyllä hekin ovat tulossa" Henry totesi, vilkaisten molempiin tyttöihin.
"Todella mukavaa, että pääsit tulemaan.. Että te molemmat pääsitte tulemaan" Henry totesi ensin Kerrille, täsmentäen sitten kiitollisuuttaan siitä kuinka molemmat olivat vaivautuneet tulemaan paikalle.
Prinssi johdatti parivaljakon aina kuninkaan salille asti, jossa itse kuningas odottikin jo.

Kuninkaan katse nousi papereista oven avautuessa. Leveä hymy nousi vanhan miehen kasvoille, tuon nähdessä kolmikon astumaan sisään.
"No mutta! Eikös se olekkin hurmaava vallitsijattaremme Kerensa ja nuori kuninkaan alku.. Ja itse papitar! Mukavaa nähdä teitä kaikkia!" Kuningas totesi noustessaan ylös istuimeltaan ja käveli vastaan kolmikkoa.
Henry kumarsi isällensä siinä missä kuningas pienesti kumarsi kolmikolle. Sekä Kerri että Ophelia saivat kuninkaalta suudelman kämmenselkäänsä, mikä ei ollut kovin yleinen liike vanhalta mieheltä. Mutta tänään hän halusi olla herrasmies, varsinkin kun seurassa oli hovin kolme ihaninta neitoa.. Yhtä vielä odoteltiin.
"Seuratkaa tänne, pöytä on jo lähes katettu" Harald totesi, lähtien johdattamaan kolmikkoa sivuhuoneeseen. Oven takaa aukeni kauniisti ja lämpimästi sisustettu, suurehko huone, jonne oli katettu pöytä kuudelle. Huoneessa paloi monta soihtua, sekä takka, joka lämmitti tunnelmaa suuresti. Palvelijat odottivat toisen oven vieressä, valmiina palvelemaan vieraita.
"Ottakaa toki juotavaa" Kuningas totesi, samalla kun yksi palvelijoista saapui lähemmäs tarjottimen kera, jolta löytyi viinilaseja.


Lopulta Lily kuuli Donaldin äänen. Mies manaili veljensä oveluutta tuon lähetettyä prinsessan pyytämään veljeä paikalle. Ehkä juuri sen takia kuningas olikin lähettänyt tyttärensä Donaldia hakemaan. Ovelaa.
Miehen astuessa ulos ovesta nousi prinsessan kasvoille jälleen tuttu, lempeä hymy. Tuo ei ollut muuttunut sitten viime näkemän ja hyvä niin.
"Niin sinäkin" Lily vastasi mutkattomasti setänsä kohteliaisuuteen "Menemmekö?".
Lily ojensi kätensä Donaldille, antaen tälle näin luvan ja etuoikeuden saattaa hänet kuninkaan salille. Kun setä oli käden ottanut vastaan, lähti kaksikko kävelemään kohti alempaa kerrosta, kuninkaan salille.
"Kuinka soittosi edistyy?" Lily kysyi yllättäen heidän kävellessään "Kuulin soittoasi eilen illalla.. taisit viettää aika myöhään pianosi ääressä?"

Ros

Viesti Ke Syys 07, 2011 6:21

Kerri, Donald

Suloinen nuori nainen esitteli itsensä papitar Opheliaksi ja Kerri oli osannut arvella hänen henkilöllisyytensä jo etukäteen oikein. Tyttö niiasi vielä syvempään kuin Kerensa, joka oli hämmentynyt tästä eleestä - hän ei tulisi luultavasti vielä aikoihin tottumaan tällaiseen kohteluun. Hän oli kuitenkin tottunut olemaan pienaatelisen hieman kummallinen tytär, ei hieno neiti.
"Epäilemättä viihdyn", tyttö totesi. Henry kiinnitti hänen huomionsa tarttuen hänen käteensä ja suoden kevyen suudelman tummatukan kämmenelle. Kerri hymyili hymyä, jota itse vihasi. Hän itse kutsui sitä typerän, rakastuneen kanan hymyksi.
Prinssi johdatti heidät kuninkaan luokse. Tällä kertaa Kerriä ei jännittänyt samalla tavalla, kuin aikaisemmin. Hän oli tavallaan toivonut saavansa maalauksen, josta hän ja Harald olivat aikaisemmalla kerralla keskustelleet, valmiiksi ennen miesten sotaanlähtöä mutta toisaalta oli tyytyväinen, ettei ollut. Tosin hänen tekeleensä näkeminen tuskin olisi kuninkaalla ensimmäisenä mielessä jos hän joutuisi taistelemaan hengestään.
Kuningas odotti heitä salissa harvinaisen hyvällä tuulella joka ei sopinut yhteen Kerensan tunteman melankolian kanssa. Hän niiasi miehelle poskillaan hienoinen mielihyvän ja vaivautuneisuuden puna miehen tervehdittyä häntä vallitsijattarena. Hänen kättään suudeltiin uudestaan.
Hän pystyi näkemään tuossa miehessä helposti Henryn piirteitä.
Harald johdatti heidät mukavaan huoneeseen, jossa oli katettu pöytä kuudelle. Kerensa seurasi muiden esimerkkiä, jos he ottivat viiniä, niin otti hänkin.

Lily kehui miestä mutkattoman suloiseen tapaansa joka sai tyytyväisen hymyn Donaldin yleensä niin tyytymättömille kasvoille.
"Menemme", mies totesi ja otti Lilyn tyytyväisenä käsipuoleensa. Jos hän ei olisi ollut tytön setä, hän olisi toivonut, ettei prinsessan aviomies palaisi koskaan sodasta. He lähtivät kulkemaan kohti alempaa kerrosta ja kuninkaan salia.
"En sen myöhempään kuin yleensäkään", mies totesi. "Menin nukkumaan jo aamuseitsemän maissa."
Hänen huulensa taipuivat hieman vinoon hymyyn.
"Harmi, että joudun muuttamaan päivärytmiäni kun Harald on lähtenyt." Donald ei ollut niin typerä, että jatkaisi eloaan kuin veli olisi yhä paikalla. Hän ei voisi viettää enää öitä rakkaimpansa luona. Haraldista oli vain harmia.
He saapuivat samaan ruokailutilaan missä muut olivat jo odottamassa. Miehen katse kävi halveksivasti niin Henryssä, Opheliassa kuin Kerrissä mutta pysähtyi lopulta Haraldiin. Prinssi levitti kätensä.
"Haluatko vielä lyödä minua - riisuit minut jo aseista", Donald totesi ärtyneeseen äänensävyyn. Hän oli jo kerran kieltäytynyt mutta Harald oli jälleen kerran saanut tahtonsa läpi. Hän otti itselleen samantien kaksi lasia viiniä.
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1753

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Syys 07, 2011 7:36

Ophelia

Henry soi vielä suudelman Kerensan kädelle ennen kuin he päättivät suunnata kohti kuninkaan salia prinssin vielä kiitellessä heidän tulostansa, johon papitar loi vastaukseksi vain hymyä kuvastamaan kuinka ilo oli kokonaan hänen puolellaan.
Kuningas odottikin Henryn sanojen mukaisesti heitä salissa. Tämä tervehti heitä tapansa mukaan jylväällä äänellänsä ja kaikesta muustakin päätellen, kuningas vaikutti todella hyväntuuliselta. Papitar luonnollisesti niiasi kuninkaalle siinä missä Kerensakin ja Henry kumarsi, saaden pian suudelman omallekin kämmenelleen.
On mukava tavata teitäkin kuningas Ophelia vastasi kaareva hymy huulillaan ja niiasi kuninkaalle jälleen pienesti, jolloin heitä lähettiinkin saattamaan peremmälle ja lopulta sivuhuoneelle jossa he mitä ilmeisemmin tulisivat istumaan iltaa.
Ophelia saattoi tuntea lämpimän ilmapiirin rinnassaan mikä huoneeseen oli luotu, tunnelma vaikutti kodikkaalta ja lämpimältä, mutta ei tarpeeksi lämpimältä että hän olisi kehdannut olla ottamasta viinilasia kuninkaan kehottaessa sitä ottamaan. Ophelia ei viinistä ollut vielä oppinut pitämään, mutta ehkä kukaan muu ei illan mittaan humaltuessa edes huomaisi hänen lasinsa olevan koskematon.

Kaikkien istuuduttua ja viini, jota tarjoiltiin loppujenlopuksi kaikille pöytään, ei kulunut edes minuuttia ennen kuin Donald ja Lily liittyivät seuraan. Papittaren kasvot levisivät hymyyn nähdessä parhaan ystävänsä, ja olisi tervehtinyt tätä jopa ääneen, ellei olisi hyytynyt pian hämmennyksestä tämän sedän mulkoillessa ensin heitä kaikkia ja lopulta kysyen jotain perin kummallista veljeltään.
Perheensisäisiä asioita, Ophelia kuvitteli. Hän ei muistanut että olisi koskaan edes puhunut Donaldin kanssa, johtuen useimmin ehkä jopa siitä, ettei prinssiä pahemmin linnassa järjestettävissä juhlissa edes näkynyt.
Olen iloinen, että pääsit tulemaan näinkin pian. Ophelia kuiskasi vaivihkaa prinsessalle tämänkin istuutuessa alas, samalla kun kaksi vanhempaa miestä selvitti asioitansa halki.

//Piirsin Kerrin D8//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13549

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Syys 07, 2011 9:53

Harald, Henry, Lily

Donald kertoi, ettei ollut valvonut yhtään sen myöhempään mitä normaalistikkaan. Prinsessa ei itseasiassa ollut pahemmin perillä setänsä päivärytmistä, mutta tuota ei pahemmin näkynyt päiväsaikaan liikkeellä. Prinssi kuitenkin kertoi menneensä jo aamu seitsemän aikaan unten maille. Noihin aikoihin prinsessa itse alkoi vasta heräillä.
"Kaikkien elämä tulee muuttumaan hovissa tavalla tai toisella, kun hän on lähtenyt" Prinsessa totesi Donaldin sanoihin. Hän tiesi ettei setänsä ja isänsä välit olleet kovin lämpimät, syy tytölle oli yhä melkolailla kysymysmerkki, mutta ei prinsessa aikonut setäänsä tuon tunteista kuningasta kohtaan sättiä. Lily rakasti isäänsä, mutta myös setäänsä ja arvosti molempien mielipiteitä.
Pian kaksikko saapuikin kuninkaan saliin ja sieltä sivuhuoneeseen, missä muut vieraat odottivatkin jo.

Sekä Henryn että Haraldin katseet kääntyivät saapuviin perheenjäseniin. Kaikki olivat nyt koolla. Vanhemman prinssin katse kiersi halveksuvasti huoneen kuluttajien läpi, pysähtyen lopulta isoveljeensä. Veljesten jäädessä seisoskelemaan ja keskustelemaan, Lily otti paikkansa pöydän äärestä, tervehtien iloisesti hymyillen Kerriä ja veljeänsä, vilkaisten sitten Opheliaan kuullessaan tuon kuiskauksen.
"Olen iloinen, että sinäkin päätit osallistua" Prinsessa kuiskasi tuolle takaisin, nostaen sitten katseensa Donaldiin ja Haraldiin, samalla kun otti tarjoilijalta vastaan viinilasin.
Harald vilkaisi veljeänsä tuon saapuessa kera prinsessan. Suunnitelma lähettää prinsessa hakemaan herra äkäpussi oli toiminut. Kuningas tiesi ettei tuo olisi voinut kieltäytyä rakastamansa naisen tyttären ilmestyessä ovelle. Ylimielisen tyytyväinen hymy nousi parrakkaille kasvoille Donaldin sanojen myötä.
"Väkivalta ei ratkaise perheensisäisiä riitoja koskaan" Harald totesi viittoessaan Donaldia istumaan paikallensa "Vaikka se olisi kyllä houkutteleva idea toisinaan".
"Oletan että kuninkaalliset osaavat käyttäytyä vieraiden seurassa" Henry huomautti vanhemille miehille, saaden Haraldilta astetta ylimielisemmän vilkauksen. Henry ei aikonut suvaita kahden miehen kiukuttelua viimeisellä illallisella ennen sotaan lähtöä. Hän ei ainakaan halunnut viettää viimeistä iltaansa kuunnellen ikivanhojen kaunojen muistelemista ja lähteä huomenna närkästyneenä tantereelle. Hän haluaisi muistaa tämän illan mukavana.
"Et olekkaan vielä tavannut tulevaa kuningatartasi" Harald huomautti Donaldille, nyökäten kohti Kerensaa "Kerensa Rosen. Kerensa, tässä on veljeni Donald Scarlington" Kuningas esitteli veljensä tulevalle hallitsijattarelle.

// Nätti Kerri on nätti <3 //

Ros

Viesti To Syys 08, 2011 6:51

Donald, Kerri

Donald loi veljentyttöönsä yhden niistä palvovista katseista, joita hän loi tuohon kaunottareen. Miten Harald oli kyennyt siittämään noin täydellisen nuoren naisen jolla ei ollut mitään isänsä huonoista puolista?
"Valitettavasti", Donald totesi Lilyn sanoihin. "Hän on aina halunnut olla keskipiste."
Tavallaan prinssi oli kuitenkin tyytyväinen tapahtuneeseen muutokseen. Hän ei pitänyt ihmisistä - ei, hän voisi suorastaan sanoa olevansa ihmisvihaaja (tosin tämän termiin sisältyivät myös muut älylliset olennot) - mutta nyt hän saisi tilaisuuden tutustua Lilyyn paremmin.

He saapuivat paikalle ja Lily valitsi paikkansa ystävänsä vierestä. Hän nyökkäsi prinsessan tervehdykseen ja otti itselleen lasillisen viiniä.

Donald mulkoili isoveljeään raivokkaasti ylimielisen hymyn karatessa noille parrakkaille kasvoille. Hän oli aikeissa ilmoittaa olevansa valmis selvittämään välit niin väkivaltaisesti kuin se ikinä oli tarpeellista vaikka heti. Hän ei kuitenkaan ehtinyt sanoa noita sanoja ääneen, mikä oli ainoastaan hyvä.
Donald olisi saanut turpaansa.
Henry keskeytti hänet ja ajoi jo lähes huulille karanneet sanat takaisin kurkkuun. Hän loi nuoreen prinssiin kylmän katseen.
"Ja oletan, että prinssi osaa kunnioittaa itseään vanhempia", mies totesi pistävästi. Harald kuitenkin salli poikansa kiukuttelun.

Kuninkaan esitellessä tulevan kuningattaren prinssille Donald loi Kerriin uuden, tällä kertaa tarkemman katseen, jonka alla tummatukka värähti ja olisi halunnut olla lähes missä tahansa muualla. Hän kuitenkin vastasi tuohon katseeseen.
"Mistä katuojasta hänet on noukittu?" Donald totesi ja istui alas. "Kuulemma pelkkää aateliston alinta luokkaa. On täällä varmasti ainoastaan aseman vuoksi - olet menossa naimisiin kieron naisen kanssa, poikaseni."
Mies katsoi Henryyn mutta hänen katseestaan puuttui täysin myötätunto.

Kerri punastui voimakkaasti kuullessaan miehen sanat, prinssi ei ollut ensimmäinen joka oletti hänen olevan naimassa rahan ja aseman.
"H-hauska tavata, sir", Kerri sai silti sanottua ja kumosi viinilasin yhdellä kulauksella.

(Oi, ihana <3)
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1753

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Syys 08, 2011 7:49

Ophelia

Papitar nyökkäsi Lilylle tämän ilmaistua olevansa iloinen hänen tulostaan ja keskittyi jälleen toisaalle, elikkä Haraldiin että Donaldin puheisiin, toivoen samalla ettei näiden kipinöivät sanat räjähtäisi tuleksi.
Kuningas näytti välttävän Donaldin lyönti tarjouksen ja pian Henry sanoi jotain mitä Ophelia itse hartaasti toivoi näiltä kahdelta. Papittarella ei ollut aikaisemmin ollut juuri minkäänlaista käsitystä kuninkaan ja tämän veljen suhteesta, mutta ny tuokin mysteeri oli selvitetty. Kolmikon tiuskiessa toiselleen tuon toistakin, papitar katseli näitä kalpeana suuremman sanaharkan tai tappelun syntymisen pelosta.
Sitten Kerri esiteltiin myös Donaldille ja jos Ophelia olisi juonut viiniänsä juuri nyt, olisi se purskahtanut ulos hänen suustansa pilaten pöytäliinan.

Kerri vaikutti vaivaantuneelta ja täysin ymmärrettävästä syystä. Kuka nyt olisi kovin imarreltu jos väitettiin toisen olevan kuin rämeestä ongittu. Papitar oli melko varma että Henry olisi hyppäämässä setänsä kurkkuun seuraavaksi tuon sanoista, joten tyttö nosti äkisti kätensä puolitiehen ikään kuin viitatakseen, katuisi sitä sitten tai ei.
Tuota, jos teidän korkeutenne vain suo minun puhuvan, uskon että neiti Kerensa ansaitsee tilaisuuden siinä missä muutkin. Ei ole hyvä tuomita toista tuntematta paremmin. Jumalakin pyytää meitä olla tuomitsemasta toista noin vain. Ophelia sai sanottua tarpeeksi kuuluvalla äänellä, ettei olisi kuiskannut arastaessa Donaldin terävää kieltä. Vaikkei hän henkilökohtaisesti Kerensaa vielä sen paremmin tuntenut ja myönsi, että tuo oli ulkonäöltään melko poikkeuksellinen verrattuna muihin vaaleaihoisiin ja siroihin aatelisneitoihin eikä tuo ollut yläluokkaa, ansaitsisi tämäkin jumalan lapsi silti tilaisuuden ilman että etukäteen tuomittaisiin. Hän myös uskoi Henryn olevan tarpeeksi fiksu, ettei lankeaisi kenenkään kieron pauloihin... Näin toista kertaa kun muisteltiin tämän kaveeranneen haltioiden kanssa.

//Sorry to ruin your parteeeh!//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13549

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Syys 08, 2011 9:09

Harald, Henry, Lily

Henry vilkaisi nopeasti setäänsä tuon sanojen jälkeen. Nuoremman silmistä saattoi nähdä tuon inhon ja halveksunnan setäänsä kohtaan. Mitään Henry ei kuitenkaan sanonut, jätti Donaldin omaan arvoonsa. Kyllä tuo tiesi, ettei prinssi vanhempaansa arvostanut. Donaldin seuraavat sanat saivat aikaan vihaisen reaktion Prinssissä, joka melkein äityi karjaisuksi, mutta papitar ehti avaamaan suunsa ennen kuin Prinssi ehti mitään sanoa. Katseet kääntyivät papittareen tuon aloittaessa pienen puheensa siitä, kuinka Kerri varmasti ansaitsisi tilaisuuden ja ettei tuota pitäisi tuomita tuntematta tyttöä paremmin.
"Uskon kyllä, ettei Kerensa tittelin ja mammonan perässä juokse" Harald totesi vilkaisten veljeensä "Tai sitten hän on erittäin hyvä valehtelemaan".
"Mutta hän ei valehtele" Henry totesi mulkoillessaan yhä vihaisesti setäänsä, näyttäen siltä että saattaisi hetkenä minä hyvänsä syöksähtää tuon kimppuun pöydän ylitse.

"Uskon ettei Kuningatar Elisa olisi katsonut teiltä keneltäkään moista käytöstä. Istukaa alas, mikäli saan pyytää" Lily totesi puuttuen peliin, näyttäen enemmän kuin kyllästyneeltä kuuntelemaan kolmikon kahinoita. Niitä oltiin kuultu jo vuosi jos toinenkin, asiasta tai toisesta.
Prinsessan sanat saivat Haraldin ja Henryn hiljenemään, vaikka nuorempi prinssi yhä katsoi setäänsä vihaisena. Lopulta kuningas itse istui alas, nostaen katseensa tyttärestään veljeensä, suoden tuolle merkittävän katseen. Katseen, jolla tuo kehotti prinssiä pitäämään turpansa kiinni, syömään ateriansa ja odottamaan että vieraat lähtisivät. Sitten asiaa voitasiin jatkaa.
"Voimme poistua ruokailtuamme, haluan vielä jutella kanssasi kahden kesken" Henry totesi Kerensalle, katsoen tulevaa vaimoansa pahoittelevasti.
Kun jokainen oli paikoillaan, toivat tarjoilijat ruuat pöytään.

Ros

Viesti La Syys 10, 2011 8:13

Donald, Kerensa

"Tuo on vain naiivin lapsen mielipide. Jos emme tuomitse, emme selviä hengissä. Emme elä satumaailmassa", Donald vastasi viitanneen tytön sanoihin. Miten tuollainen kakara kehtasikaan väittää hänelle vastaan! Typerä papitar, saattoi tietää jumalasta muttei ihmisistä. Aivan liian naiivi, kuten epäilemättä olivat myös Henry ja jopa suloinen Lily, jotka näyttivät pitävän tuosta käärmeestä jota he Kerensaksi kutsuivat. Donald oli kuitenkin yllättynyt että jopa hänen veljensä oli lumoutunut tuosta rahvaannaisesta, josta puuttui täysin se sama eleganssi, jota oli ollut ihanaisessa Elisassa.
"Mistä sinä olet päätellyt, ettei hän tekisi niin?" mies sanoi ja käänsi pistävän katseensa papittaresta veljeensä. "Olen erakko ja näen hänen lävitseen - mitä te muut sitten olette, sokeita?"

Kerri olisi voinut halata Lilyä kuullessaan tämän seuraavat sanat sillä ne saivat Donaldin hiljenemään veljensä ja tämän pojan tapaan.
"Kuten toivot, kultapieni", mies vastasi prinsessalle vaikka jokainen muu olisi saanut vastaukseksi riitaa haastavan tiuskauksen noiden sanojen sijaan. Hän vastasi veljensä katseeseen sillä samalla pikkuveljen uhmalla, millä hän oli vastannut viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajan, mutta nyökkäsi.

Kerensa olisi halunnut rynnätä ulos juuri nyt. Hän olisi halunnut vain painaa kasvonsa vasten Henryn rintaa ja unohtaa ympäröivän maailman, tämän kamalan sedän ja hänen ajatuksensa, jotka olivat samoja, kuin useiden muiden hovin jäsenten. Se olisi kuitenkin typerää, papitar oli puolustanut häntä, kuningas sanonut ettei uskonut veljensä sanojen olevan totta, Lily oli vaientanut riidan ja Henry olisi epäilemättä valmis hyppäämään setänsä kurkkuun kiinni.
"Se sopii minulle", tyttö sanoi hieman liian korkealla äänellä, hermostuksen pystyi kuulemaan helposti. Hän käänsi katseensa Henryn silmiin. "Älä huoli. Kaikki on hyvin."
Ei, hänellä ei ollut mitään pelättävää kun nämä kaikki ihmiset olivat hänen puolellaan.
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1753

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Syys 10, 2011 9:38

Ophelia

Kuten papitar oli pelännytkin, hänkin sai maistaa Donaldin kielteistä asennetta, kutsuen häntä vielä vain naiviiksi lapseksi. Tapaus vaikutti toivottomalta ja hän ei halunnut lisätä enempää vettä tuon kiehuvaan myllyyn, voidakseen väittää vastaan oliko kyseessä mielipide vai ei. Selviydyttyään tästä pienestä loukkauksesta, Ophelia hiljeni hengähtäen syvään ulos ja laski kätensä nätisti takaisin syliinsä toisen vierelle, jääden jälleen seuraamaan tilannetta. Hän viimein myös ymmärsi mitä Henry oli puheillansa porteilla tarkoittanut.
Tämän jälkeen kuningaskin puolusti Kerensaa ja totta kai tämän veljellä oli siihen jotain negatiivista sanottavaa. Tätä olisi jatkunut varmaan ikuisuuksiin, ellei Lily olisi puuttunut peliin ja vedonnut ettei edesmennyt kuningatarkaan olisi katsellut moista käytöstä. Ophelia huokaisi helpotuksesta noiden sanojen myötä, prinsessaa kuuntelivat onneksi poikkeuksetta lähes kaikki ja tämän johdosta kaikki istuutuivat. Kerensasta tosin yhä suorastaan paistoi hermostuneisuus. Papitar tunsi myötätuntoa tulevaa kuningatarta kohtaan... Ehkä kaikki unohtaisivat erimielisyytensä ruuan yhteydessä mikä heille pian tuotiinkin.

Ophelia olisi halunnut rukoilla ruokarukouksen mutta kaikkien muiden tavoin joilla vielä oli ruokahalua, hän päätti unohtaa moisen. Tunnelma jäi tilanteen rauhoituttua hänestä silti hieman painostavaksi eikä hän ensin ollut varma uskaltaisiko avata suutansa aloittaakseen keskustelua sen keventämiseksi. Parin ruoka haarukallisen jälkeen hän kuitenkin päätti, ettei halunnut pysyä vaiti.
Tuota, unohtaen äskeisin, haluaisin kuitenkin onnitella Henryä ja Kerensaa kihlautumisesta. Olen varma että tulette olemaan onnellisia yhdessä. Ophelia sanoi viimein hymyillen iloisesti pariskunnalle - etenkin Kerensalle ja jatkoi;
Toivon saada palvella teitä vielä tulevalla hallinta kaudellanne.
Viinilasiin hän ei kuitenkaan koskenut vaikka olisi nähnytkin sopivaksi nostaa maljaa, sen verran hengitystilaa hän vanhemmalle prinssille jätti. Aiheuttakoot hänen puheensa lisää paheksuntaa tuossa tai ei, hän ei halunnut jättää näitä kahta onnittelematta kun siihen vielä oli tilaisuus.
Näytät muuten ihastuttavalta tänään Lily, kuten myös te, Kerensa neiti. Ophelia sanoi vielä yrittäen levittää hyvää tuulta ympäristölleen heidän jatkaessa ruokailua.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13549

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Syys 11, 2011 12:24

Harald, Henry, Lily

Lilyn onneksi ja osin ihmetykseksi suvun miehet rauhoittuivat ja kävivät istumaan, sen enempää räyhäämättä. Hyvä niin, joskin prinsessalla oli aavistus, että tänään vielä tulisi rumasana jos toinenkin lentämään.
Henry hymyili pienesti Kerrin sanoille, tuon sanoessa kaiken olevan hyvin. Voi kun se olisikin totta. Kyllä Henry tiesi, ettei Kerensa nauttinut Donaldin läsnäolosta. Oikeastaan kukaan ei tainnut, paitsi ehkä Lily jollain kierolla tavalla. Näin Henryn mielestä. Poika ei voinut ymmärtää miksi prinsessa edes kesti setänsä seuraa. Mutta vähän Henry tiesi Lilystä ja tuon kiintymyksestä setäänsä. Olivathan he sukua ja prinsessa näki Donaldin erittäin kiinnostavana, joskin ankaramielisenä henkilönä. Samoja vikoja löytyi kuitenkin itse kuninkaasta ja kruununprinssistä, vaikkeivat he tuoneetkaan mielipiteitään niin suorasukaisesti esille, mitä Donald.

Katseet nousivat hetken hiljaisuuden rikkoneeseen papittareen, tuon onnitellessa Henryä ja Kerensaa kihlauksesta, toivoen saavansa palvella heitä tulevalla hallintokaudella.
"Varmasti saatkin" Harald totesi ottaessaan maljansa käteensä ja kohotti sitä pienesti "Emmekö nostaisi maljan tulevan hallitsijaparin kunniaksi".
Noiden sanojen aikana kuningas loi merkittävän katseen veljeensä, odottaen että tuo huomaisi vanhempansa katseen, jonka jälkeen katse siirtyi Lilyyn vihjailevasti. Tuskin Donald halusi pahoittaa prinsessan mieltä? Tuo joko kohotti maljan tai ei, mutta suunsa saisi luvan pitää kiinni.
Niin Henry kuin Lilykin kohottivat maljan isänsä mukana.
Lily naurahti pienesti Ophelian kehuessa sekä häntä että Kerriä.
"Itsekkin näytät yhtä ihastuttavalta, mitä aina ennenkin" Lily totesi hymyillen ystävätterelleen.

Kun keskustelun alkuun oltiin päästy, jatkui keskustelu aktiivisena, joidenkin osalta enemmän mitä toisten. Aiheet vaihtelivat aina linnan historiasta tulevaan, mutta sotaa ei mainittu kertaakaan.
Lopulta illallinen alkoi olla loppu suoralla. Kun Kerri oli valmis, nousi Henry ylös pöydästä ja kumarsi maltillisesti isällensä.
"Sallinette meidän nyt poistuvan. Kiitos illallisesta, isä. Nautin siitä todella" Henry totesi, mulkaisten ohimennen Donaldiin.
"Menkää vain, mutta muista mennä ajoissa lepäämään, jotta jaksat huomenna lähteä" Kuningas vastasi pojallensa, joka nyökkäsi isälleen myöntävästi.
Luvan saatuaan, Henry ojensi kätensä Kerensalle, ollen valmiina taluttamaan tuon pois tästä huoneesta jonnekkin muualle.

Ros

Viesti Su Syys 11, 2011 9:14

Kerri, Donald

Kerri oli tavallaan onnellinen, että keskustelu taukosi sillä hän kykeni vaipumaan omiin mietteisiinsä, paeta päänsä ulkopuolista maailmaa päänsä sisäpuolelle. Sievä neiti Ophelia kuitenkin rikkoi hiljaisuuden ja Kerrin vieressä istuneet saattoivat huomata hänen hienoisesti hätkähtävän oman maailman kadotessa hänen silmiensä edessä todellisuuden tieltä.
Tyttö onnitteli häntä kihlauksesta ja sai Kerrin hymyilemään. Myös kuningas jatkoi noista sanoista ja sai tytön hymyilemään tahtomattaankin tyytyväisenä miehen sanat kuullessaan. Mitä hän oli tehnyt ansaitakseen näin ihania ihmisiä ympärilleen? Opheliakin kuului näihin täydellisen mukaviin ihmisiin, joita Kerensa ei voinut kuin vihata ja rakastaa samaan aikaan.
Kerri itse nosti lasinsa maljaa ehdottaessa. Donald puolestaan pyöräytti silmiään ja hymyili ivallisesti.
"Tietenkin. Tulevan hallitsijaparin kunniaksi", mies sanoi, kuitenkaan jatkamatta aiheesta sen enempää. Hänkin kohotti lasinsa, jo kolmannen tänäiltana - hän oli jo ehtinyt kumota kaksi ennen tätä.

Kaiken ihanuutensa lisäksi Ophelia muisti vielä kehua kanssaan illallistavia naisia. Lily kerkesi kiittää häntä ensin.
"Kiitos, neiti Ophelia", Kerri vastasi. "Te puolestanne olette viehättävä kuin nupuillaan oleva ruusu ja epäilemättä tulette päivä päivältä eilistä kauniimmaksi."
Hän puri huultaan. Jälleen kerran hän oli mennyt käyttämään vertausta sen sijaan, että olisi sanonut asiat suoraan.
"Anteeksi, olen huono tuomaan ajatuksiani sanalliseen muotoon."
Tämän Kerrin osalta runollisen keskustelunaloituksen jälkeen he kaikki rohkaistuivat puhumaan Donaldia lukuunottamatta. Mies oli päättänyt olla puhumatta tässä keskustelussa enää, vaikka epäilemättä hänellä ja hänen veljellään olisi ollut huomattavan paljon puhuttavaa.
Kerrin lopetettua illallisensa Henry nousi ylös ja pyysi isältään lupaa poistua mihin Harald vastasi myöntävästi. Kerri tarttui tarjottuun käteen ja käänsi katseensa kuninkaaseen päin.
"Kiitoksia illallisesta, sir", Kerri sanoi, uskaltamatta olla tuttavallinen kuningasta kohtaan Donaldin seurassa, mutta haluamatta kuitenkaan kutsua miestä liian virallisesti. Hän hymyili seuraavien sanojensa myötä. "Yritän olla valvottamatta Henryä liian pitkään."
Hän niiasi ja antoi pojan taluttaa hänet ulos huoneesta.

Donaldin ilmeestä näki, mitä mieltä hän oli tästä kaikesta. Hän kuitenkin vilkaisi prinsessaan päin ja päätti olla hiljaa sen aikaa, kun Lily oli täällä.
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1753

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Syys 11, 2011 12:47

Ophelia

Ophelian yllätykseksi, jopa erittäin iloiseksi sellaiseksi, kuningas yhtyi hänen onnitteluihin ja nosti jopa maljaa nuorenparin kunniaksi! Tämän kerran, tämän ainoan kerran hänkin sitten muodollisuus syystä kuitenkin siemaisi viinistään ensin nostettuaan sen eikä häntä harmittanut yhtään, vaikka viininmaku oli hänestä yhä hieman tökerö.
Hän oli luonut hymyilevän katseensa Donaldiinkin, vaikka mies kuulosti ennemmin sarkastiselta kuin iloiselta, saipahan juoda, ehkä mies rentoutuisi sitä myötä.

Lilyn palauttaessa kehun, Ophelia jatkoi hymyilyään kuin olisi saanut juuri karamellin, vaikkei itseään niin kummoisen viehättävänä pitänytkään... Mutta mitä Kerri sanoi, sai tuon hymyn hyytymään ja sen sijaan papitar oli tuntea lievän punan nousevan kasvoilleen, eikä se johtunut viinistä.
Ei, tuo oli todella nätisti sanottu... Kiitän. Ophelia sanoi Kerrin pahoitellessaan jo runollisuuttaan ja hymyili jälleen tälle samalla kun muurit, jotka vielä äsken olivat estäneet heitä lähes puhumasta, vaikuttivat murtuneen lähes kokonaan ja pian seurue keskusteli tyytyväisenä mitä päähän saattoi pilkahtaa keskustelun yhteydessä. Papitar otti mielellään kuuntelijan roolin, kommentoiden ehkä pienesti asiaa jos toista ja myös viinilasi, mitä hän vannoi, ettei joisi, oli korvaantunut jo toisella ja sekin lähestyi loppupistettään.
Vaikka papittarella oli aina ollut pettämätön immuuni systeemi pöpöjä ja viruksia vastaan, millekään myrkyille hän ei voinut mitään, mukaan laskien alkoholille ja niin nuori papitar laski rajansa jo kolmanteen. Näin ruuankin yhteydessä. Hän tunsi olonsa mukavan rennoksi ja hymyili jo jokaiseen asiaan vaikkei varmaan edes tajunnut mistä enää edes puhuttiin.
Kaikkien lautasten tyhjennettyä, prinssi nousi ja kiitti isäänsä tilaisuudesta, jonka jälkeen poistui pian Kerri rinnallaan.

Papitar ei sanonut hyvästejä vaan vilkutti pienieleisesti Kerrin perään hymyillessä varmaan mitä typerintä hymyä. Näiden kadottua teille tietämättömille, Opheliakin nousi paikaltaan ja niiasi kuninkaalle.
Minun oli kunnia saada istua iltaa tänään seurassanne, nautin siitä itsekin. Ophelia kiitti ja katsahti tästä hymyillen Donaldiin ja sitten Lilyyn.
Teen lähtöäni, tapaan teidät kaikki vielä huomenna. Papitar lisäsi ja yritti päästä sujahtamaan pois tuolinsa edestä, mutta taianomaisesti hyytelöityneet jalat saivat hänen kompuroimaan prosessissa.
Seuraava

Paluu Kuninkaan sali

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö