Ophelia
Henry soi vielä suudelman Kerensan kädelle ennen kuin he päättivät suunnata kohti kuninkaan salia prinssin vielä kiitellessä heidän tulostansa, johon papitar loi vastaukseksi vain hymyä kuvastamaan kuinka ilo oli kokonaan hänen puolellaan.
Kuningas odottikin Henryn sanojen mukaisesti heitä salissa. Tämä tervehti heitä tapansa mukaan jylväällä äänellänsä ja kaikesta muustakin päätellen, kuningas vaikutti todella hyväntuuliselta. Papitar luonnollisesti niiasi kuninkaalle siinä missä Kerensakin ja Henry kumarsi, saaden pian suudelman omallekin kämmenelleen.
On mukava tavata teitäkin kuningas Ophelia vastasi kaareva hymy huulillaan ja niiasi kuninkaalle jälleen pienesti, jolloin heitä lähettiinkin saattamaan peremmälle ja lopulta sivuhuoneelle jossa he mitä ilmeisemmin tulisivat istumaan iltaa.
Ophelia saattoi tuntea lämpimän ilmapiirin rinnassaan mikä huoneeseen oli luotu, tunnelma vaikutti kodikkaalta ja lämpimältä, mutta ei tarpeeksi lämpimältä että hän olisi kehdannut olla ottamasta viinilasia kuninkaan kehottaessa sitä ottamaan. Ophelia ei viinistä ollut vielä oppinut pitämään, mutta ehkä kukaan muu ei illan mittaan humaltuessa edes huomaisi hänen lasinsa olevan koskematon.
Kaikkien istuuduttua ja viini, jota tarjoiltiin loppujenlopuksi kaikille pöytään, ei kulunut edes minuuttia ennen kuin Donald ja Lily liittyivät seuraan. Papittaren kasvot levisivät hymyyn nähdessä parhaan ystävänsä, ja olisi tervehtinyt tätä jopa ääneen, ellei olisi hyytynyt pian hämmennyksestä tämän sedän mulkoillessa ensin heitä kaikkia ja lopulta kysyen jotain perin kummallista veljeltään.
Perheensisäisiä asioita, Ophelia kuvitteli. Hän ei muistanut että olisi koskaan edes puhunut Donaldin kanssa, johtuen useimmin ehkä jopa siitä, ettei prinssiä pahemmin linnassa järjestettävissä juhlissa edes näkynyt.
Olen iloinen, että pääsit tulemaan näinkin pian. Ophelia kuiskasi vaivihkaa prinsessalle tämänkin istuutuessa alas, samalla kun kaksi vanhempaa miestä selvitti asioitansa halki.
//Piirsin
Kerrin D8//