Viimeinen illallinen || Ros, Ivy || k-18


Jos ja kun saat luvan astua kuninkaan saliin, on näky komea. Suurten, jykevien ovien takaa avautuu mahtipontinen, koristeellinen sali. Keskellä salia kulkee punainen matto, joka johtaa suoraan valtaistuinkorokkeen eteen. Koroke itse on noin kymmenen rappusen kivinen kokonaisuus, jonka ylimmällä tasanteella on koristeellinen, vankka valtaistuin. Kuninkaan istuimen vierestä löytyy paikka tuon puolisolle oikealta puolelta ja vasemmalta puolelta vielä yksi kuninkaallinen paikka. Kaksi muuta istuinta ovat hienoja, koristeellisia, mutta eivät niin mahtipontisia mitä itse päävaltaistuin. Valtaistuin koroke on salin peräseinällä. Seinä on koristeltu seinäkankaalla, johon on kirjailtu suuri, ihmisten vaakuna, sekä Scarlingtonin suvun vaakuna.

Salista löytyy penkkirivejä itse punaisen maton molemmin puolin, mikäli salissa joskus suurempaa tapahtumaa järjestetään. Salin oikealla seinällä on suuria ikkunoita ja vasemmalla seinällä löytyy muutama ovi sivuhuoneisiin, jotka sisältävät pienen, yksityisen ruokailutilan, strategiahuoneen, jossa asiaan kuuluvat henkilöt voivat keskustella valtakunnan tilanteesta kera karttojen, sekä pieni oleskelutila.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 13554

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Syys 12, 2011 8:46

Harald, Henry, Lily

Henry ja Kerri poistuivat paikalta melko sukkelaan. Henry huokaisi helpotuksesta, heidän päästessä pois kuninkaan salista, käytäville.
"Pahoittelut setäni puolesta... Hän on kovin suorasukainen aina. Ja ilkeä. Mutta jahka sinusta tulee kuningatar, ei sinun tarvitse sen vanhan haahkan puheita kuunnella" Henry totesi Kerrille pahoittelevasti.
Poika johdatti Kerrin ylempään kerrokseen ja siellä kuninkaalliseen oleskeluhuoneeseen. Huone oli jälleen lämminhenkinen ja kauniisti koristeltu. Parvekkeen ovi oli auki. Siitä virtasi sisään raikkaan vilpoista ilmaa.


Lily katsoi Henryn ja Kerrin perään noiden lähdettyä. Minne lieni parivaljakko suuntaavan, sitä ei prinsessa tiennyt. Katse kuitenkin kääntyi Opheliaan tuon kiittäessä illallisesta ja ilmoitti tekevänsä lähtöä. Tuon lähtö ei kuitenkaan ollut niin sulava, mitä Kerrin ja Henryn. Tyttö oli selvästikkin pienessä nousuhiprakassa, eikä ihmekkään. Eihän papitar koskaan pahemmin viiniä juonut. Lily naurahti pienesti. Naurua säesti kuninkaan huvittanut hymähdys.
"Minä saatan sinut kappelille, ethän sinä sinne yksin selviä" Lily totesi noustessaan ylös ja otti Opheliaa kädestä "palaan pian".
Noiden sanojen saattelemana Lily lähti taluttamaan Opheliaa pois kuninkaan salista, kohti kappeliaan.
"Taisit juoda huomaamattasi enemmän kuin tarpeeksi?" Lily kysyi hymyillen Ophelialta, heidän saapuessa ulko-oville, joista kaksikko suuntasi kohti pihamaan poikki kappelia.

"Selvä" Harald vastasi Lilylle tuon sanoessa menevänsä saattamaan Opheliaa. Vanhan miehen katse seurasi poistuvia neitokaisia, jääden sitten hetkeksi tuijottamaan ovea. Kyynärpäät olivat nousseet pöydälle ja kädet oltiin ristitty suun eteen mietteliäänä.
Lopulta katse siirtyi Donaldiin, vakavana.
"No, anna tulla" Harald totesi nuoremmalleen kohottaen pienesti kulmaansa "Sinulla on kumminkin jotain sanottavaa koko illasta, nyt on sen aika"

Ros

Viesti Ti Syys 13, 2011 8:00

Kerri, Donald

Kerri nyökkäsi vastauksena prinssin sanoihin.
"Olen helpottunut", tyttö sanoi yllättäen. "Ehdin jo pelätä, että kuningasperheestä on yli-ihminen mutta edes yksi kuningasperheen jäsenistä on katkera ja ilkeä tavallisen kuolevaisen tapaan."
Hän loi prinssille melankolisen hymyn.
"Minä olen selvinnyt pahemmastakin."
Henry oli johdattanut hänet kuninkaalliseen oleskeluhuoneeseen joka näytti kymmeniä kertoja yleellisemmältä kuin tytön oma koti. Hän vilkaisi komealle parvekkeelle, joka oli auki tuuletuksen aikaansaamiseksi. He olivat kerrankin kahdestaan.
Kerri kietoi kätensä nuorukaisen ympärille ja painautui häntä vasten. Hän halusi hengittää Henryn tuoksua keuhkoihinsa vielä kenties viimeisen kerran.
"Kosketa minua."

Donald katseli kuninkaan tapaan prinsessan ja papittaren perään. Pikkutyttö oli tainnut juoda aivan liikaa, ainakin hoipertelusta päätellen vaikkei prinssi voinut väittää, että olisi huomannut tytön kumoavan muutamaa lasia enempää. Hän oli itse juonut huomattavasti enemmän ja tunsi olonsa ainoastaan.. tavallistakin riidan haluisemmaksi.
Ilmeisesti hän ei ollut ainoa sillä isoveli esitti ääneen kysymyksen hänen mielipiteistään kuin tilauksesta. Oi, miehellä oli niin paljon kerrottavaa miehen huonoista valinnoista.
"Tietenkin on. Missä välissä menetit järkesi?" prinssi sanoi. "Miksi edes haluat olla tuollaisen saastan kanssa samassa huoneessa? Kutsut Henryn katuojasta poimineen huoran linnaan mutta et jätä sitä siihen - ei, kutsut vielä tyhjäpäisen papittaren mukaan. Kenet kutsut seuraavaksi, Henryn typerän, omapäisen aseenkantajan?"
Mies hymyili pilkallisesti.
"Se, nolaatko itsesi vanhoilla päivilläsi, ei kuulu minulle, veli, mutta sinun on turha vetää minua mukaan sirkukseesi!"
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1753

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Syys 13, 2011 12:26

Ophelia

Ah kiitos Lily... Saatat olla oikeassa Ophelia katsahti prinsessaan ja tarttui tätä kädestä, katsomatta enää taaksensa punasteltuaan kompurointiansa. Lily ilmoitti herrasväelle palaavansa pian ja lähti saattamaan häntä pitkin käytäviä pihamaalle. Kaiken tämän ajan papitar mietiskeli outoa uutta hiprakasta tunnettaan, kunnes prinsessa sanoi jotain mikä sai hänet kikattamaan kevyesti.
En tiedä, saatoinpa hyvinkin. En ole tottunut alkoholiin... En koskaan ole pitänyt siitä. Enkä kyllä pidä vieläkään... Ophelia vastasi ja alkoi tuntea toisen sivuoireen alkoholista, nimittäis väsymyksen. Raikas ilma tuntui hyvältä heidän kävellessä pihan poikki kohti kappelia, pian hän pääsisi omaan punkkaansa tuhisemaan ilman sen suurempia huolia.

Heidän päästyä kappelin oville, Ophelia kääntyi vielä kohden Lilyä ennen kuin astui sisään.
Sedälläsikin on varmasti syynsä käyttäytymiseensä... Vaikkei minusta hänen olisi pitänyt käytöstapoja unohtaa. Harmillista, että neiti Kerensa joutui kärsimään siitä... Meillä oli kuitenkin ihan leppoisaa loppumetreillä, eikö niin? Tyttö sopersi katsoessaan ylös Lilyyn, samalla kun väänteli sormiaan hermostuksesta Donaldin mainitsemisesta.
E-en saisi moittia, minä en häntä tunne. Toivon kuitenkin tapaavani hänet uudestaan paremmissa merkeissä neiti Kerensan kanssa... Mutta nyt, hyviä öitä, tapaamme taas huomenna. Ophelia sanoi vielä ennen kuin niiasi prinsessalle, vaikkei sitä oltaisikaan vaadittu ja katosi sisään kappelinsa uumeniin.

//Over and out. Jään stalkkaa teitä kuitenki tänne ruudun taakse. Im rather good at it.//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13554

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Syys 13, 2011 6:36

Harald, Henry, Lily

Kerri kertoi selvinneensä pahemmastakin. Oli mukava tietää, ettei Donaldin tapaaminen ollut kamalin kokemus tytön elämässä, mutta silti se tuntu Henryn mielestä kiusallisen tuskalliselta istua setänsä kanssa samassa huoneessa. Varsinkin kun oli kuullut tuon suoran mielipiteen tulevasta kuningattaresta. Harmi ettei kuninkaallista sukua olevia voinut mestauttaa, Henry olisi sen tehnyt sedällensä heti kuninkaaksi päästyään. Ehkä hän voisi lavastaa Donaldin syylliseksi rikollisuudesta ja passittaa tuon loppu elämäkseen telkien taakse. Hyvä idea.
Kierot suunnitelmat pojan päässä kuitenkin keskeytyivät Kerrin painautuessa häntä vasten ja kietoen kätensä miehen ympärille. Henry laski lempeän katseensa tyttöön, joka pyysi koskettamaan itseään. Prinssi nosti kätensä tytön ympärille ja soi tuolle lämpimän, lempeän halauksen. Kasvot laskettiin Kerrin hiuksiin ja tytölle suotiin pieni suudelma päälaelle.
"Minun tulee ikävä sinua..." Henry totesi halatessaan tyttöä.


Ophelia ei ollut varma oliko ottanut liikaa vai ei. Mikäli tuo ei aamulla oksentelisi ja kyselisi eilisillan tapahtumista, niin vastaus oli kieltävä. Lilyä kuitenkin huvitti nähdä Ophelia moisessa tilassa.
Kappelille päästyään Ophelia kääntyi vielä prinsessan puoleen, ottaen puheeksi Donaldin. Lily nyökkäsi pienesti, mutta kohautti samalla olkapäitään.
"En oikeastaan tiedä miksi isäni ja setäni vihaavat toisiaan niin paljon, enkä ole tohtinut kysyä. Henry ilmeisesti tietää syyn, mutta ei ole sitä kertonut.. mutta hyvää yötä, nähdään huomenna taas" Lily totesi, taputti pienesti Ophelian olkapäätä ja kääntyi kannoillaan, suunnaten kulkunsa takaisin isänsä ja setänsä luokse...


Harald oli osannut odottaa veljeltänsä moista tilitystä. Kuningas ei näyttänyt kuitenkaan vihaiselta, päin vastoin. Tuo virnuili itsekseen käsiensä suojassa, kuunnellen veljensä tilitystä.
"Koskaan ei ole tämä kuningaskunta sinusta pahemmin välittänyt ja tuskin tulee välittämäänkään" Harald totesi nostaessaan viinilasinsa huulillensa "Sinun suorasukainen asenteesi ja pessimistinen elämäntyylisi ovat tarjonneet koko hoville yhden suuren sirkuksen, jo lapsesta pitäen".
"Mitä Kerensaan tulee, on tyttö huomattavasti parempi vaihtoehto poikani seuralaiseksi, kuin suippokorvaiset saatanat. Mikäli poika on vihdoista viimein itselleen naisen löytänyt, en aijo siihen sanaakaan sanoa vastaan. Kerensa ei ehkä ole rikkaimpia aatelisia täällä, mutta silti hän on jaloverinen. Lisäksi tyttö on sivistyneempi, miltä näyttää" Harald jatkoi, nousten ylös tuoliltansa.
"Ja uskon, että sinäkin haluat mieluummin Henryn ja hänen naisensa valta istuimelle kuin velhon" Kuningas lisäsi. Hän luotti Blackiin ja tunsi tuon hyvin, ehkä liiankin hyvin. Sen takia Harald tiesi, ettei kaljupäistä hiipparia saanut päästää vallankahvaan.

Ros

Viesti Ti Syys 13, 2011 7:15

Kerri, Donald

Kerri halusi ainoastaan unohtaa Donaldin, joka oli ainakin jättänyt tulevaan kuningattareen lähtemättömän vaikutuksen. Nyt kuitenkin ainoa, joka oli Kerrin mielessä, oli Henry. Hän ei enää ajatellut Donaldia, ei kuningasta eikä Lilya, ainoastaan prinssiä.
"Shhhh", Kerri hyssytteli ja kohotti katseensa Henryyn. Hän painoi suudelman pojan huulille, tällä kertaa kyse ei ollut mistään pienestä ja siveästä suukosta vaan intohimoisesta suudelmasta. Jos Henry vastasi hänen suudelmaansa, Kerri kietoi kätensä hänen niskalleen ja painautui poikaa vasten.
"Tänäiltana me unohdamme muun maailman ja nautimme ainoastaan toisistamme", tyttö kuiskasi. "Haluan pitää sinut omanani."

Donald tuhahti. Hän jätti tarkoituksella huomiotta miehen todetessa hänen hovilleen tarjoamasta näytöksestä joka oli alkanut jo prinssin lapsuudessa kiitos hänen pessimistisen persoonansa ja käytöstapojen puutteensa.
"Olisit löytänyt helposti paremman naisen! Miksi annat pojan itse päättää asiasta? Hänen makuunsa ei ole voinut aikaisemminkaan luottaa, miksi siis voisi nytkään?" Donald totesi halveksivaan sävyyn. "Hän on mennyt valitsemaan tytön, jota pidetään hovissa kummajaisena. Korjaan, tytön joka on kummajainen."
Prinssi ei tehnyt elettäkään noustakseen ylös.
"Sinä hyväksyit Blackin Lilyn aviopuolisoksi", Donald sanoi lähes muristen. Hän ei olisi halunnut rakkaan Lilynsä avioituvan, etenkään sen velhon kanssa. "Olisit ajatellut asiaa silloin kun annoit suurimman aarteesi sille miehelle!"
Avatar

Monarkki

Viestit: 13554

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Syys 14, 2011 2:48

Harald, Henry, Lily

Henry hiljentyi Kerrin hyssytellessä häntä. Hiljentymistä vielä lisäsi Kerrin suudelma, joka ei ollut sieltä siveellisimmästä päästä. Prinssi hätkähti pienesti tätä uutta tapaa suudella Kerriltä, mutta alle millisekunnissa oli vastannut tuon suudelmaan samalla mitalla. Alkuhämmennyksestään huolimatta. Vaikka huone oli äsken tuntunut sopivan lämpimältä, tuntui lämpötila nyt nousevan. Henryllä ainakin oli kuuma.. Ehkä se oli vain hän. Sitä prinssi ei kuitenkaan lähtenyt kyselemään Kerriltä tässä tilanteessa.
Kerrin kuiskaus sai Henryn hymyilemään pidättäytyvästi. Se kuulosti hyvältä. Unohtaa nyt koko muu mailma yhden illan ajaksi, jotta sai viettää ehkä viimeisen hetkensä rakastettunsa parissa.
"Olenko muuten koskaan kertonut sinulle, että rakastan sinua" Henry totesi lempeän matalalla äänellä, samalla kun kiusoittelevan leikkisästi soi tytölle suudelman jos toisenkin huulille ja poskille.


"Koska me molemmat tiedämme mitä siitä seuraa, jos poikaa alkaa pakottamaan mihinkään!" Harald ärähti Donaldin puheisiin "Sitäpaitsi on ihan hyvä että kuningas sukuun tuodaan uutta verta, ettei tämänkin valtakunnan hallitsijoista tule vain sukusiittoisia sikoja".
Kuningas otti askeleen, toisenkin lähemmäs veljeään, joka nyt vaihtoi puheenaiheen velhoon. Kuningas virnisti.
"Ainakin se mies pystyy pitämään huolen prinsessasta" Kuningas laski kätensä pöydälle ja nojautui lähemmäksi veljeään "Ja ehkä hänen ansiostaan kukaan niljake ei uskalla mennä lähellekkään rakkaan Elisani tytärtä".
Lily oli tullut takaisin kuninkaan salille, mutta jäänyt oven rakoon kuuntelemaan isänsä ja setänsä keskustelua. Olihan se rumaa, mutta tuntui jotenkin epämukavalta edes ajatella menevänsä sisälle asti...

Ros

Viesti Ke Syys 14, 2011 6:22

Kerri, Donald

Kerri painautui poikaa vasten ja upotti sormensa Henryn hiuksiin. Henry sanoi rakastavansa häntä ja Kerri tiesi sen jo ennestään. Sen sijaan, että hän olisi kertonut tietävänsä, hän kuitenkin vastasi toisin.
"Näytä se minulle", tyttö sanoi hiljaisella äänellä, poskillaan hienoinen punastus. Hän ei halunnut jäädä katumaan mitään - jos Henry tulisi kuolemaan sodassa, Kerri ei tulisi koskaan menemään naimisiin. Hän voisi antaa prinssille jotain ainutlaatuista läksiäislahjaksi, jotain jonka voimalla nuorukainen voisi palata takaisin kotiin.

Mies tuhahti.
"Se on oma syysi, että olet mennyt kasvattamaan pojasta isäänsä kunnioittamattoman kurittoman vätyksen", Donald totesi myrkyllisesti. "Uutta verta saa paremmistakin lähteistä."
Hänellä ei todellisuudessa ollut mitään henkilökohtaisesti Kerensaa vastaan mutta eiväthän he halunneet, että Henryn lapset näyttäisivät ja olisivat yhtä rahvaanomaisia kuin typerä lehmä, jota he äidikseen kutsuisivat.
Keskustelun siirtyessä Lilyyn miehen huulet vääntyivät irveeseen.
"En halua, että se niljake menee lähelle Elisan tytärtä", mies sanoi vihamieliseen sävyyn. "Juuri hänen kaltaistensa pitäisi pysyä kaukana Lilystä!"
Hänellä ei ollut mitään aavistusta siitä, että hänen armas Lilynsä olisi ollut kuulemassa.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13554

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Syys 25, 2011 1:34

Harald, Henry, Lily

Kerrin sanat saivat Henryn katsomaan tyttöä rauhallisesti hymyillen.
"En usko että teot tai lahjat riittäisivät kertomaan sitä, kuinka paljon sinua rakastan.." Henry totesi hymyillen, antaen käsiensä lipua hiljaa pitkin Kerrin kylkiä tuon lantiolle. Prinssin sormet nauttivat jokaisesta kosketuksesta tytön keholla. Huulet eksyivät jälleen antamaan suudelmia tytön poskelle ja kaulaan, eksyen sitten vasten Kerrin hartijaa.
"Kai tiedät että tämä on jo syntiä..."


Harald murahti pienesti Donaldin huomauttaessa Henryn kasvatuksesta. Olihan tuo ollut kuriton ja ei kunnioittanut isäänsä, mutta nykyään oli toinen ääni kellossa. Tuon uskollisempaa ja kunnioittavampaa poikaa sai hakea. Prinssi oli saanut kokea kantapään kautta, että isäänsä kannatti uskoa.
"uutta verta ei aina kannata hankkia sieltä parhaimmasta lähteestä. Ai niin mutta ethän sinä ole nähnyt nykypäivän rikkaita aatelisneitoja kun et koskaan ihmisten ilmoilla liiku" Harald totesi kurtistaen kulmiansa "Kerri on yksi parhaimmista ja lempeimmistä neidoista mitä olen tavannut. Vaikka ei siltä ehkä näytäkkään, hän on sivistynyt ja osaa etiketin paremmin mitä useimmat nuoret naiset nykypäivänä".
"Olisit sitten puhunut kirkossa kun sen aika oli!" Kuningas ärähti veljellensä tuon huomauttaessa velhosta "Nyt on jo liian myöhäistä ruikuttaa päätöksestä, jonka tyttö itse on tehnyt".
Prinsessa seisoi yhä oven takana. Miesten keskustelu ei ollut yhtään veljellistä, nuohan suoraansanottuna riitelivät. Moista prinsessa ei ennen ollut päässyt todistamaan. Olihan se rumaa salakuunnella ja jos hän jäisi kiinni, saisi hän varmasti kuulla tästä, oli sitten isänsä rakas tytär tai ei. Mutta ehkä kuuntelemalla selviäisi miksi nuo olivat niin vihaisia toisilleen? Kai se liittyi jotenkin edesmenneeseen kuningattareen.. Kovasti he ainakin Elisasta puhuivat.

//byyy kuten valitinkin jo, niin ei hempeily lempeily pelit luista, joten pahoittelen Henryn osalta lyhyttä vastausta >: //

Ros

Viesti Ti Syys 27, 2011 8:09

Kerri, Donald

Kerri hymyili.
"Yritä silti", tyttö sanoi lempeästi. Poika antoi kätensä lipua pitkin hänen kylkiään lanteille. Yksikään mies ei ollut aikaisemmin koskettanut häntä näin eikä Kerri voinut kieltää pientä jännityksenpoikasta vatsanpohjassaan. Kerensa kietoi kätensä pojan niskalle ja päästi tyytyväisen huokauksen huuliltaan Henryn huulten painuessa vasten hänen kaulaansa, hitaasti ne eksyivät hartialle.
"Jokainen on syntinen - jos minun syntini on rakkaus, olkoon niin."
Hän hyväili pojan selkää

Harald huomautti jälleen kerran, ettei Donaldilla ollut mitään tietoa ulkomaailmasta mikä oli valitettavan totta.
"Tulen epäilemättä uuden tehtäväni myötä näkemään näitä neitoja ja voin tehdä omat päätelmäni Henryn naisen laadukkuudesta", mies totesi äreästi.
Donald tuhahti miehen ärähtäessä huomautuksensa, että hänen olisi pitänyt puhua silloin, kun aika oli.
"Mitä minun sanani ovat ikinä vaikuttaneet mihinkään? Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun olet vienyt elämäni valon minulta! Ensin Elisan ja nyt Lilyn!"
Donald tiedosti sen tosiasian, että hän oli ollut lapsi Elisan silmissä. Hän oli ollut sydämensä menettänyt nuorukainen joka oli rakastunut veljensä vaimoon, mutta Harald oli kohdellut häntä kuin aikuista viettelijää. "Luulet itsestäsi liikoja, isoveli! Olet kuningas, mutta myös säälittävä, epäitsevarma vanhus! En ymmärrä, mitä Elisa näki sinussa!"
Avatar

Monarkki

Viestit: 13554

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Syys 27, 2011 5:33

Harald, Henry, Lily

Tytön sanat eivät auttaneet yhtään Henryn jo muutenkin tukalan malttamatonta olotilaa. Pulssi hakkasi lujaa ja veri pakkaantui jonnekkin, minne se harvemmin eksyi. Selkää hyveilevät kädet loivat kylmät väreet kulkemaan pitkin kehoa. Prinssin hengitys muuttui raskaammaksi. Tuon huulet soivat yhä lempeitä suudelmia tytön kaulalle ja hartijoille, samalla kun kädet eksyivät hyväilemään Kerrin lantioita. Tuon kauniita muotoja.
Lopulta nuorukainen ei enää pystynyt saatika halunnut vastustaa alkukantaisia halujansa. Yhdellä kepeällä liikkeellä prinssi nosti Kerrin lähellä oleelle pyöreälle pöydälle, asettuen itse seisomaan tuon eteen, tytön jalkojen väliin. Huulet karkasivat kaulalta takaisin Kerrin huulia vasten, tällä kertaa vaatien tuolta palavan intohimoista suudelmaa. Nuoren kädet eksyivät hivelemään tytön reisiä, pienesti nykien tuon hametta ylöspäin..



Harald ei vaivautunut vastaamaan mitään veljensä ensimmäisiin sanoihin. Tuntui etovalta jättää kuningaskunnan hallinta tuon vanhan haahkan käsiin. Tai no, vanhan ja vanhan. Onneksi Lily kuitenkin jäi linnalle, ehkä prinsessa puuttuisi peliin jos prinssi meinasi typeryyksiä tehdä.
Donaldin seuraavat sanat saivat kuitenkin vanhan härkäpään silmät kiilumaan sekä raivosta, että inhosta. Alta aikayksikön oli vanha, nousuhumalainen mies tarrautunut kiinni veljensä riveleistä, kohottaen nuorempaansa kasvotusten kanssaan.

"Sinä se yritit viedä minun elämäni valon pois luotani. Elisa ei koskaan tuntenut samoja tunteita sinua kohtaan, mitä tunsi minua kohtaan. Äläkä sinä edes mainitse Lilyä moisten sanojen yhteydessä. Tyttö ei ole sinun, eikä tule koskaan olemaankaan. Sinä et tule koskemaan häneen sormen päälläsikään, missään mielessä! Minä pidän siitä huolen" Parrakas vanhus lateli uhkauksensa veljelleen, päästäen lopulta irti tuosta.
Kuninkaan suoristautuessa kääntyi vanhan miehen katse ovelle, osuen tuttuun hahmoon. Lily oli luikahtanut ovesta sisään kuullessaan Donaldin puhuvan elämän valoista. Tyttö oli myös saanut todistaa tämän kovakouraisen liikkeen, jonka isänsä oli veljeään vastaan suorittanut. Nyt prinsessa seisoi ovella, kädet selän takana kahvassa kiinni, katsellen mitään sanomaton ilme kasvoillaan veljeksiä.
"etkö mennytkään nukkumaan?" Harald kysyi prinsessalta, joka pudisti päätään. Huoneeseen jäi jännittynyt ja murskaavan ahdistava hiljaisuus...

Ros

Viesti Ti Syys 27, 2011 6:12

Kerri, Donald

Kerrin huulilta pääsi yllättynyt voihkaus nuorukaisen nostaessa hänet yhdellä kepeällä liikkeellä pöydälle muttei pilannut hetkeä huomauttamalla, että pöytä ei välttämättä kestäisi hänen painoaan.
Tyttö vastasi pojan nyt huomattavasti kiihkeämpään suudelmaan tyytyväisenä. Hän kosketti kielellään tunnustelevasti Henryn kieltä.
Tytön käsi laskeutui hänen omalle hameelleen ja kiskaisi sen kerralla ylös kutkuttavanhitaan nykymisen sijaan. Hänen sormensa painautuivat vasten Henryn selkää, kynnet painuivat kankaaseen ja nautiskeleva huokaus karkasi huulilta.

Donaldia ei oltu siunattu samanlaisella pituudella ja lihasmassallaan kuin veljeään, joka oli vieläkin huomattavan hyvässä kunnossa iästään huolimatta. Prinssi ei kyennyt estämään Haraldia kiskaisemaan häntä ylös ja kohottamaan vasten kasvojaan. Joka kyyristyneenä mies oli veljeään huomattavasti pidempi joten Donald joutui häpeäkseen nousemaan hienoisesti varpailleen.
"Aiot estää minua tapaamasta Elisan tytärtä nyt kun näet, kuinka paljon hän muistuttaa äitiään?" mies tiuskaisi. "Miten ihmeessä aiot estää sen?"
Hän tuijotti miestä halveksien. Harald päästi hänestä irti ja samalla näytti huomaavan jotain, mikä oli jäänyt prinssiltä huomaamatta. Donaldin katse seurasi miehen katsetta ovelle missä hän näki tutun näköisen tytön.
Mies rykäisi ja suoristi rypistyneitä vaatteitaan.
"Tule Lily, minä saatan sinut nukkumaan", Donald totesi ja loi haastavan katseen veljeensä.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13554

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Syys 27, 2011 6:32

Harald, Henry, Lily

Kerrin voihkaukset ja huokaukset saivat prinssin vain innostumaan entistä enemmän. Tyttö vastasi palavaan suudelmaan toivotulla tavalla. Prinssi oli kyllä astetta hämmästyneempi, Kerrin kiskaistessa kolttunsa ylös kerta heitolla. Ei se mitään, kävi se näinkin. Tuntiessaan tytön kynsien painautuvan vasten selkäänsä, ei prinssi voinut olla päästämättä pientä, mielihyvän täyttävää hymähdystä. Raskas hengitys oli nyt muuttunut vaativaksi, samalla kun prinssin toinen käsi eksyi omalle vyölle, toisen hivellessä varovaisesti sormenpäillä Kerrin reittä.
Suudelmat muuttuivat leikkisän härnääviksi näykkäisyiksi, prinssin näykkiessä ensin pienesti Kerrin alahuulta, josta tuo jatkoi pientä näykkimistään tytön kaulalle.


Luonnollisesti Harald ei vastannut mitään Donaldin kysymyksiin, nyt kun Lilyn läsnäolo oltiin huomattu. Sen sijaan kuningas tyytyi pysymään hiljaa, suoden veljellensä varoittavan katsahduksen.
Prinssin seuraavat sanat saivat äskeisen katsahduksen muuttumaan varoittavaksi mulkaisuksi. Ennen kuin Harald ehti suutaan avata, oli prinsessa jo äänessä.
"Kiitos, se olisi mukavaa.." Prinsessa totesi, avaten oven rakoselleen ja jäi odottamaan setänsä saapumista. Vaikka alkoholi oli jo turruttanut tyttöä hieman, osasi tuo silti ajatella sen verran loogisesti, ymmärtääkseen ettei näitä kahta kannattaisi jättää tänne enää kahden kesken.
Harald ei voinut muuta kuin pitää suunsa kiinni. Hän olisi halunnut palavasti huutaa päin Donaldin naamaa, käskeä tuota jättämään tyttö rauhaan, mutta Lilyn läsnäolo esti tuon. Vanha mies oli ylisuojelevainen tyttöään kohtaan, eikä ymmärtänyt että oli jo veljensä kanssa paljastanut tuolle asioita, joilta tuota oltiin yritetty suojella.
Harald kuitenkin tarttui Donaldin alkaan ja kumartui tuon korvan juureen, ennen kuin veljensä ehti edes lähteä liikkeelle.
"Kun palaan, pidän huolen siitä että sinä et enää näe päivänvaloa, jos saan kuulla sinun olleen tyttäreni kanssa minkäänlaisissa tekemisissä" Kuningas lateli uhkauksensa veljelleen, päästäen sitten tuon lähtemään kuin koiran veräjästä, tyttärensä kanssa pois tästä huoneesta...

Ros

Viesti Ti Syys 27, 2011 6:51

Kerri, Donald

Kerri pani sivusilmällä merkille prinssin avaavaan housujaan mutta ote hänen reidellään oli huomattavasti vaativampi. Hän huohotti tuntiessaan jälleen tuon varovaisen, vielä hieman ujon kosketuksen pehmeällä iholla.
Kerri voihkaisi pojan muuttaessa kiihkeän suudelmansa leikkisiksi näykkäyksiksi. Kynnet repivät Henryn paitaa samalla, kun tyttö huohotti.
"Pure minua", Kerri sai sanottua huohotuksensa lomassa. "Merkitse minut omaksesi!"
Hän halusi todisteita huomiseksi aamuksi siitä, ettei ollut enää sama neitseellinen tyttö, kuin oli ollut eilen.

Donald oli tyytyväinen prinsessan myöntyessä hänen ehdotukseensa, hän itse ei ollut tarpeeksi humalassa ollakseen tajuamatta, ettei hänen ollut viisasta jäädä samaan huoneeseen Haraldin kanssa. Kuningas ei kenties ollut muiden seurassa väkivaltainen humalassa, mutta Donald oli poikkeus tähän.
Mies ehti astua jo askeleen lähemmäs Lilyä kun Harald tarrasi kiinni hänen olkaansa. Prinssi pysähtyi kuuntelemaan kuninkaan sanoja.
"Miten se eroaisi nykyisestä? Luovuin Elisan myötä päivänvalosta", mies kuiskasi katkeraan sävyyn. "Tee pahimpasi, veli."
Harald irroitti hänestä ja Donald oli tyytyväinen, ettei ollut joutunut runnomaan itseään väkisin vapaaksi miehen otteesta. Se olisi vaatinut sellaista voimaa, mitä häneltä ei välttämättä humallustilassaan löytynyt.
"Mennään, Lily", mies sanoi ja tarjosi käsipuoltaan tytölle. Hän lähti saattamaan tyttöä huoneelleen.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13554

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Syys 27, 2011 7:21

Harald, Henry, Lily

Henryn kasvoille levisi pieni, mielihyvästä johtuva hymy. Hymy, joka muistutti ehkä liiankin paljon virnistystä. Kynnet selässä saivat prinssin hengityksen epätasaiseksi. Mutta Kerrin seuraavat sanat saivat prinssin naurahtamaan pienesti. Toista kertaa tytön ei tarvinnut käskeä nuorukaista, Henryn jo suodessa Kerrin kauniiseen kaulaan puraisun. Puraisun, joka oli hellä, mutta samalla niin voimakas, että siitä varmasti jäisi jälki.
Käsi, joka vyölle oli eksynyt, oli tehnyt tehtävänsä ja nuorukaisen housut laskeutuivatkin siististi pitkin jalkoja alas. Kun se oli hoidettu pois alta, siirtyi toinenkin käsi hyväilemään Kerrin reisiä, toisen käden jo salakavalasti liukuessa sisäreiden puolelle.


Lily odotti kiltisti ovella, katsellen kun isänsä vielä kuiskasi jotain veljensä korvaan. Harald ei vastannut mitään Donaldin puheisiin, tyytyi vain katsomaan merkittävän vihaisesti veljeään.
"Öitä isä" Lily totesi kuninkaalle, ottaessaan vastaan Donaldin tarjoaman käsipuolen ja lähti tuon mukana pois paikalta.
Harald vastasi nyökkäykseksi tyttärelleen ja jäi sitten vielä sivuhuoneeseen istumaan. Miettimään menneitä ja syntejä syviä...
Lily ei sanonut mitään, ennen kuin kaksikko oli poistunut kuninkaan salista tyhjille käytäville.
"... Olit siis äitini kanssa?" Tyttö pamautti ilmoille kysymyksen, jonka halusi heti ensimmäisenä kysyä sedältään.

Ros

Viesti Ti Syys 27, 2011 7:38

Kerri, Henry

Henry painoi hampaansa vasten Kerrin kaulaa, tällä kertaa kuitenkin muuhun kuin leikkisään näykkäisyyn. Kerrin nautinnolle jännittynyt keho ei tuntenut kipua juuri nyt muuna, kuin kiihottavana. Henryn hampaiden ote oli hellä mutta samalla tyttö pystyi tuntemaan ettei niiden jättämä jälki katoaisi parissa päivässä.
Pojan ote siirtyi hänen reisistään sisäreisien pehmeälle pinnalle ja Kerri kietaisi toisen jalkansa pojan vyötärölle. Hän kiskaisi Henryä lähemmäs itseään. Prinssin kosketus oli kiduttavan ihana kaikessa lempeydessä ja kokemattomuudessaan.

Donald ei toivottanut veljelleen hyvää yötä. Hän lähti saattamaan Lilyä pois huulillaan ylimielinen, voitonriemuinen hymy. Vasta heidän poistuttaan tyhjille käytäville Lily puhui sedälleen.
"Olin rakastunut nuorukainen", Donald totesi, hienoisesti vaivaantuneena. Hän kykeni uhoamaan tästä veljelleen mutta Lily oli eri asia. "Joten kyllä, olin hänen kanssaan."
Mies hymyili muistellen hetken aikaa kaiholla entisiä aikoja.
"Onko siinä jokin ongelma?"
EdellinenSeuraava

Paluu Kuninkaan sali

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö