Viimeinen illallinen || Ros, Ivy || k-18


Jos ja kun saat luvan astua kuninkaan saliin, on näky komea. Suurten, jykevien ovien takaa avautuu mahtipontinen, koristeellinen sali. Keskellä salia kulkee punainen matto, joka johtaa suoraan valtaistuinkorokkeen eteen. Koroke itse on noin kymmenen rappusen kivinen kokonaisuus, jonka ylimmällä tasanteella on koristeellinen, vankka valtaistuin. Kuninkaan istuimen vierestä löytyy paikka tuon puolisolle oikealta puolelta ja vasemmalta puolelta vielä yksi kuninkaallinen paikka. Kaksi muuta istuinta ovat hienoja, koristeellisia, mutta eivät niin mahtipontisia mitä itse päävaltaistuin. Valtaistuin koroke on salin peräseinällä. Seinä on koristeltu seinäkankaalla, johon on kirjailtu suuri, ihmisten vaakuna, sekä Scarlingtonin suvun vaakuna.

Salista löytyy penkkirivejä itse punaisen maton molemmin puolin, mikäli salissa joskus suurempaa tapahtumaa järjestetään. Salin oikealla seinällä on suuria ikkunoita ja vasemmalla seinällä löytyy muutama ovi sivuhuoneisiin, jotka sisältävät pienen, yksityisen ruokailutilan, strategiahuoneen, jossa asiaan kuuluvat henkilöt voivat keskustella valtakunnan tilanteesta kera karttojen, sekä pieni oleskelutila.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 13555

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Syys 29, 2011 10:58

Henry, Lily

Kerrin vetäessä prinssin lähemmäksi itseään jalkansa avulla, ei prinssi voinut enää pidättää tätä tunnetta. Viimeisetkin tiellä olevat vaatekappaleet riisuttiin, niin Kerriltä kuin Prinssiltä. Lupia kysymättä nuori mies tarrautui kiinni Kerrin lantioon ja veti tuota lähemmäksi, työntyen lopulta hitaasti, mutta varmasti tytön sisään. Lantio lähti tekemään luonnollista keinuvaa liiketta, samalla kun prinssin huulet eksyivät takaisin anomaan vastakaikua suudelmiin Kerensan huulilta.


Vanhempi Prinssi vastasi myöntävästi veljentyttönsä kysymykseen, saaden Lilyn miettimään aisoita syvällisemmin. Miksi häneltä oli salattu tämä totuus? Lily ei keskinyt mitään muuta selitystä, kuin että Harald olisi vienyt veljeltään naisen ja halusi pimittää tyttäreltään totuuden siitä, että oli itse moinen lurjus. Sitä Prinsessa ei kyllä uskaltanut kysyä kummaltakaan näistä miehistä.
Tyttö puidsti päätään nopeasti Setänsä kysymykselle. Oliko siinä joku ongelma? Ei, kai. Ehkä. Ei Lily osannut vastata. Äkkiä tyttö otti pari nopeampaa askelta setänsä edelle, kääntyi tuota kohden ja halasi vanhempaansa. Mitään tyttö ei sanonut, vaan halasi Donaldia, painatuen vasten tuota. Lily saattoi vain kuvitella kuinka katkera mies mahtoi olla menneiden takia, nyt kun prinsessa tiesi siihen liittyvä enemmän tai vähemmän vakavan kolmiodraaman.

Ros

Viesti La Loka 01, 2011 8:45

Kerri, Donald

Viimeisetkin tiellä olleet vaatekappaleet riisuttiin pois päältä. Kerri tunsi, kuinka Henry työntyi hänen sisäänsä lempeästi mutta periksiantamattomasti - voimakkaasti mutta satuttamatta. Kerensa huohotti vasten pojan huulia ja kohotti omaa kehoaan paremmin vasten prinssiä. Jalat kietoutuivat hänen ympärilleen.
Henryn suudelmat tuntuivat anovilta, lähes vaativilta eikä Kerensa kyennyt olemaan vastaamatta niihin.

Donald ei ollut hyvä lukemaan ihmisiä, ei edes rakasta pikku Lilyään eikä osannut sanoa, kätkeytyikö tytön vaiteliaisuuteen raivoa vai sääliä häntä kohtaan. Halusiko hän kumpaakaan? Jälkimmäinen oli tietenkin parempi kuin ensimmäinen mutta prinssi ei nähnyt ansaitsevansa kumpaakaan.
Lily otti useamman nopean askeleen eikä Donald ehtinyt seurata häntä. Tyttö kääntyi ympäri ja kietoi sirot kätensä miehen ympärille halaukseen. Siro keho painui häntä vasten ja Donald painoi kätensä tytön selkään. Lilyn hiukset tuoksuivat täsmälleen samalta kuin Elisan - vai kuvitteliko hän vain? Hän oli varmasti liittänyt Lilyn piirteitä Elisalle koska prinsessa muistutti edesmennyttä äitiään lähes häiritsevän paljon.
Mies painoi suudelman tytön hiuksille.
"Älä ole noin dramaattinen", mies sanoi. "Se, että isäsi ei ymmärrä, ei ole sinun syysi."
Hän oli todellisuudessa täysin jäässä. Lily ei ollut työntänyt häntä pois luotaan ja prinssin olisi pitänyt sanoa jotain.. mukavaa! Hän kuitenkin huomasi, että mukavien sanojen lausuminen kaikkien näiden vuosien jälkeen ei enää ollut helppoa.
Sanoistaan huolimatta Donald painoi tytön voimakkaammin itseään vasten.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13555

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Loka 09, 2011 9:37

Henry, Lily

Kerensan huohotus sai prinssin innostumaan entistä enemmän. Tämä uusi, mutta tutulta ja luontevalta tuntuva tilanne oli jotain, mitä Henry ei ollut uskaltanut edes kuvitella. Mielihyvä pyrki pinnalle. Tuo nirvana kuitenkin pidätti itseänsä, aivan kuin odottaen sitä täydellistä hetkeä, kun keho ja mieli olisivat yhdessä kiivenneet vuorenhuipulle. Kerensa suudelmat saivat vastauksiksi entistäkin intohimoisempia suudelmia, samalla kun Prinssin kädet eksyivät Kerensan lantiolle, vetämään tyttöä vaativammin kohti itseään. Lantio lähti tekemään vaativampaa, rajumpaa liikettä vasten tytön lantiota, prinssin työntyessä tytön sisälle yhä uudestaan ja uudestaan.
Kauaa ei tätä lemmenhuipentumaa kuitenkaan kestänyt, kun prinssi itse jo saavutti sen huipun, jolloin kaikki ilo ja mielihyvä purkautuivat. Siihen pisteeseen saavuttuaan, teki lantio muutaman, vieläkin rajumman liikkeen ja nuoren suusta karkasi mielihyvän täyttänyt voihkaisu.

Kun kaikki oli ohi, jäi Henry hetkeksi huohottamaan pienesti hymyillen. Lempeä katse nousi etsimään Kerrin katsetta, samalla kun prinssi hitaasti vetäytyi ulos tytöstä.


Prinsessa ei vastannut mitään setänsä sanoihin. Oikeastaan tyttö oli hieman yllättynyt, että vanhempi prinssi kykeni osoittamaan jotain näinkin lämpimiä eleitä toisia kohtaan, tuon suodessa prinsessalle vastakaikua halaukseen ja suudelman tuon hiuksille.
Ja kaikki nämä vuodet minulle on kerrottu, että sinä olisit tehnyt jotain kamalaa menneisyydessä.. Lily totesi pitäessään yhä kiinni sedästään Uskottelivat, että sinä olit se ilkeä osapuoli.
Lily näki setänsä ennemminkin uhrina, kuin syypäänä. Kuinka tuota muka olisi voinut syyttää siitä, mitä oli edesmennyt kuningatar yksinäisen prinssin sisällä herättänyt? Ja jos kuningatar oli antanut vastakaikua nuoremman prinssin tunteisiin, eikö silloin Elisa olisi syyllinen?
Ei tietenkään. Ei Lily voinut kuvitella isänsä syyttävän äitiään mistään.
Lopulta prinsessa irrotti otteensa vanhemmasta prinssistä, nostaen katseensa kohti prinssin kasvoja.
Olen pahoillani..


// Jotenkin ei meinannu onnistua Kerri x Henry kohtaus kun taustalla soi tämä. //

Ros

Viesti Ke Loka 12, 2011 7:17

Kerri, Donald

Henry vastasi suudelmiin toinen toistaan kiihkeämmillä suudelmilla. Kerristä tuntui, että hän hukkui niihin ja tähän lämpimään oloon. Hän ei osannut sanoin tai vertauksin kuvailla miltä ensimmäinen kerta tuntui. Häneen sattui mutta hän ei edes huomannut sitä kiihkon seasta, hän ei tajunnut kuinka voimakkaat pojan työnnöt olivat vaikka tunsi sen kasvavana kiihkona kehossaan. Hänen kyntensä painuivat entistä voimakkaammin vasten pojan selkää, jalat kietoutuivat lanteille.
Kerri voihki prinssin työntyessä entistä kiihkeämmin hänen sisälleen. Mielihyvä purkaantui ja hän tuskin pani metkille kuinka kiihkeästi poika voihkaisi. Tytön silmät tavoittelivat Henryn silmiä ja Kerri nousi hitaasti istumaan.
"Ehkä... voisin nukkua tämän yön vierelläsi?" Tämä olisi kuitenkin heidän viimeinen yönsä ja tummatukka käyttäisi sen mieluusti nukkumalla Henryn vieressä.

Mies nauroi.
"Eikö aviorikkoja sitten ole?" prinssi kysyi sarkastisesti. Hän ei nähnyt itseään uhrina mutta ei myöskään nähnyt itseään suorastaan syyllisenä. Harald oli itsekäs omija ja oli ominut ihanan vaimonsa itselleen. Hän tajusi itsekin, kuinka typerätä se kuulosti. "En ole enää teini kuten olin silloin. Ymmärrän, mikä on väärin."
Hän ei edes tajunnut syyttää Elisaa tapahtuneesta. Aivan kuin nainen olisi houkutellut hänet syntiin. Tästä syystä Lilyn pahoittelu ei täysin koskettanut miehen sydäntä, hän oli ollut rakastunut nuori mies mutta oli tiennyt, että teki väärin.
"Se on jo vanha juttu", mies totesi. "Meidän ei tarvitse muistella sitä, kultaseni. Sinun ei tarvitse tietää tällaisia ikivanhoja asioita."
Avatar

Monarkki

Viestit: 13555

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Loka 26, 2011 11:44

Prinssin kasvoilla oli jokseenkin tyhmähkö ilme. Sitä nuorukainen ei itse tajunnut, sillä oli täysin keskittynyt omiin, hitaasti juokseviin ajatuksiinsa. Katse oli kiinnittynyt Kerriin, joskin ei voinut sanoa, katsoiko prinssi tyttöä vai tuijottiko tuo tyhjyyteen.
Nuorukainen kuitenkin heräsi omista pilvilinnoistaan Kerrin ehdottaessa yökyläilyä. Henry hymähti pienesti, jääden miettimään asiaa sitten.
Hovineidot tulevat varmasti supisemaan siitä kuukausia Henry totesi samalla kun irrottautui Kerristä, nostaen varovaisesti housunsa ylös Mutta supiskoot. Tämä on viimeinen yö ennen sotaa, vietän sen enemmän kuin mielelläni sinun seurassasi.
Noiden sanojen jälkeen housut eksyivät kiinni ja ulkoista olemusta siistittiin hieman, ettei sitä tästä huoneesta poistuttaisi ihan saaneen näköisenä. Vaikka sitä kyllä oltiinkin.
Toivottavasti sinua ei haittaa huoneeni pieni sekaisuus Henry totesi vielä, ennen kuin otti pari askelta kohti ovea, ollen valmiina johdattamaan Kerrin omaan pikku huoneeseensa. Piti vain toivoa, ettei kaksikko törmännyt kehenkään tuttuun tai tärkeään menomatkalla.

Prinsessa jätti kommentoimatta mitään Donaldin puheisiin. Osin siksi ettei keksinyt mitään sanottavaa, osin siksi että oli omissa ajatuksissaan. Miettien lähinnä tätä salaisuutta, mitä häneltä oltiin pimitetty ties kuinka kauan. Miksi? Oliko tämä sitten niin kamala totuus, mikä olisi saattanut järkyttää prinsessan mieltä? Ei oikeastaan.. tai ehkä. Ei hän osannut sanoa vielä. Donaldin viimeiset sanat saivat kuitenkin prinsessan tuhahtamaan pienesti.
Vanha juttu, mutta silti te kaikki tunnutte siitä kantavan tuoretta kaunaa Prinsessa totesi, samalla kun lähti jälleen liikkeelle, kävelemään kohti makuuhuonettaan johon he olivat suuntaamassa alun perin.

Ros

Viesti To Marras 10, 2011 8:34

Kerri

Tummatukka naurahti.
"Vaikka supisivat, sinä et tulisi kuulemaan sitä", tyttö totesi. "Ja vaikka kuulisitkin, olet varmasti tottunut jo siihen." Kerri ei ollut ollut koskaan ennen juorujen kohteena ennen kuin oli tavannut Henryn. Ennen kuin oli suostunut prinssin rakastetuksi joten tämä oli ainoastaan osa sitä.
"Minä puolestani pystyn jättämään heidät huomiotta."
Kerri suoristi helmojaan huulillaan hienoinen hymy. Henry vaikutti välillä hieman poissaolevalta mutta kenties tämä oli jotain sellaista, mitä miehille sattui heidän saatuaan.

Kerri asteli Henryn vierelle.
"Mistä lähtien sekaisuus on haitannut minua?" neito kysyi. "En ole itsekään järjestelmällinen henkilö."
Hän ei edes miettinyt sitä, että joku tärkeä olisi voinut kävellä heitä vastaan.

Donald

Mies virnisti.
"Olet oikeassa tyttöseni, olet tosiaan kuin äitisi", Donald sanoi kehuvaan sävyyn, joka oli tarkoitettu ainoastaan Lilylle. Tyttö oli ainoa, joka sai kehuja hänen suunnaltaan. Kukaan muu ei tainnut niitä edes odottaa.
He lähtivät kävelemään kohti prinsessa makuuhuonetta ja pääsivätkin pian sinne.

"Näemme huomenna", mies totesi. "Hyvää yötä."
Avatar

Monarkki

Viestit: 13555

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Marras 17, 2011 7:38

Virne nousi prinssin kasvoille Kerrin sanojen myötä. Totta, eipähän prinssi kamarineitojen supinoita tulisi koskaan kuulemaan, ellei sattuisi sopivasti nurkan taakse salakuuntelemaan. Mutta vaikka kuulisi, olisiko siitä haittaa? Jos juorut lähtisivät liikkeelle? Kun ne lähtivät, ei kohta osannut enää sanoa oliko juoru totta vai ei. Ainoa joka esiaviollisesta rakkaudenhetkestä saattoi pulttia vetää, oli papitar. Ja koska Henry ei ollut Ophelian kanssa kovinkaan läheisissä väleissä, ei siitä mitään haittaa prinssille ollut.
Olet oikeassa.. Puhukoot juorukellot mitä haluavat Prinssi totesikin pian.
Kerri paljasti itsekin olevan hieman sotkuisempi persoona. Hyvä! Eipähän prinssin tarvinnut hävetä kirjojen ja kääröjen sekaista huonettaan. Huoneesta puheen ollen, kaksikko saapui vihdoinkin prinssin huoneen ovelle. Henry avasi oven ja antoi Kerrin astua ensimmäisenä sisään. Huone oli hämärä, takassa hiipuva tuli valaisi pienesti huonetta. Nykyään huonetta koristi ihan normaali parisänky. Koristeellinen, kuninkaallinen, mutta normaali. Vanha riippukeinu oltiin heitetty menemään


Lily naurahti pienesti itsekseen setänsä sanoille siitä, kuinka tyttö muistutti äitiään. Prinsessa otti sen kohteliaisuutena, joskin hän itse ei henkilökohtaisesti pitänyt siitä, että häntä verrattiin henkilöön jota Prinsessa itse ei ollut koskaan tuntenutkaan.
Donaldin toivottaessa hyvät yöt, niiasi Lily pienesti.
Hyvää yötä Oli viimeinen vastaus vanhemmalle prinssille, ennen kuin Lily sulkeutui omaan huoneeseensa

Ros

Viesti To Marras 24, 2011 8:31

Kerri

Tyttö hymyili prinssin omaksuessa hänen ajattelutapansa.
"Juuri niin", nuori nainen kujersi tyytyväisenä. Henry lähtisi sotaan - jos joku siellä juoruisi nuorukaisen lemmenseikkailusta, ne sanottaisiin ennemmin ihailevaan sävyyn kuin puhuttaisiin pahaa seläntakana.

Kerriä jännitti hieman astua Henryn huoneeseen vaikka tiesikin jännityksen olevan typerää. Hehän olivat kihloissa! Miksi hänen piti jännittää kihlattunsa huoneeseen astumista kuin olisi pikkutyttö menossa ihastuksensa kotiin? Typerää.
Silti hän jännitti.
Henry antoi tytön astua ensin sisään ja sen tummatukka tekikin. Huone ei ollut läheskään niin sotkuinen kuin mitä tyttö oli odottanut.

"Olen hieman pettynyt", Kerri sanoi. "Ei täällä ole sekaista. Ei ainakaan mitään minun huoneeseeni verrattuna."
Tyttö kääntyi ympäri ja kietaisi kätensä pojan harteille.
"Minua ei noin vain huijata."
Avatar

Monarkki

Viestit: 13555

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Joulu 04, 2011 2:21

Henry oli täysin omissa maailmoissaan kaksikon astuessa huoneeseen. Vähemmästäkin leijui pilvissä ja hyppeli niityillä mielessään. Huone oli hieman sekainen, mutta ei totaalisen kaaoksen vallassa.. kuten yleensä. Henry kun oli alkanut viettämään enemmän aikaa kotona, niin oli tuolla myös aikaa itse siivoilla. Palvelijoita Henry ei huoneeseensa päästänyt siivoamaan ja jos joku kehtasi sen tehdä, olisi Henry suuttunut pahemman kerran. Hänen tavaroitaan ei saanut kukaan muu järjestellä, kuin hän itse!
Kerri totesi olevansa pettynyt. Prinssi vilkaisi kysyvästi tulevaa puolisoaan, joka sitten täsmensi pettymyksen johtuvan huoneen siisteydestä. Henry ei voinut olla naurahtamatta.

No.. Yleensä oletetaan että kuninkaallisten huoneet ovat tip top kunnossa. Ainakin niin isän kamariherra on huomautellut Henry totesi samalla kun Kerri kietaisi kätensä miehen harteille. Prinssin kädet puolestaan löysivät tiensä automaattisesti Kerrin lanteille samalla kun hymy jatkoi pysymistä prinssin kasvoilla.
Joko väsyttää?.. sinulla ei taida olla mitään.. yö vaatteita mukana Henry kysyi, nostan samalla esiin hyvän pointin Kerrin vaatetuksesta.

Ros

Viesti Ke Tammi 04, 2012 7:46

Kerri

Tyttö nousi varpailleen jotta pystyisi suuteleman Henryn huulia. Juuri nyt hän tunsi olevansa onnellisempi kuin koskaan. Oli totta, että hänen rakkaansa oli lähdössä sotaan mutta toisaalta myös totta, että hän sai olla Henryn kanssa ilman jäykkiä muodollisuuksia tai ketään valvomassa heidän toimiaan vierestä.
"Ei minua vielä väsytä", Kerri sanoi hienoisen vinosti hymyillen. "Emmeköhän me keksi tekemistä ennen nukkumaanmenoa."
Hän punastui hienoisesti. Hän ei ollut kaikkein siveimpiä neitoja, muttei myöskään rääväsuisia irstailijoita.
"Löydämme varmasti myös jonkun ratkaisun puuttuville yövaatteille."
Tummatukak siveli prinssin harteita. Hän ainakin keksi tekemistä yölle jollei Henry ollut uupunut.

(Lopetellaan tähän?)
Avatar

Monarkki

Viestit: 13555

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Tammi 06, 2012 3:12

Kerensa sai vastauksen suloiseen suudelmaansa. Prinssin kädet hakeutuivat automaattisesti tytön ympärille. Kerri ilmoitti, ettei häntä vielä väsyttänyt. Henryn täytyi olla valitettavasti samaa mieltä tytön kanssa. Uni oli viimeinen asia, mikä Henryn päässä juuri nyt pyöri. Järki käski prinssiä menemään nukkumaan, sillä huomenna piti olla täysissä voimissaan. Vaikka kyseessä olikin vain tantereelle lähtö, eikä itse sotaan juokseminen samoin tein. Mutta katsoessaan Kerrin silmiin, ei Henry voinut edes harkita nukkumista.
Niinkö meinaat? Oli vastaus Kerrin huomauttaessa, että he varmasti keksisivät tekemistä ennen nukkumaan menoa.
Emmeköhän me jotain tekemistä keksi Henry lisäsi hymyillen. Samassa prinssi nappasi tytön käsivarsillensa. Pienen pyörähdyksen jälkeen, vei kaksikon tie vuoteelle, jolle Henry laski Kerrin lempeästi, käyden sitten itse neidon seuran vuoteelle.


// Ayeee. Kiitän jälleen ihanasta pelistä! //
Edellinen

Paluu Kuninkaan sali

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö