Valheita

[Aksutar]

Black,Lily,Harald

Kolmikko käveli kohti kuninkaan salia. Benin oli aika selittää tarinansa Haraldille, tarina jonka Black oli hänelle selittänyt. Lily pysähtyi suurien pusiten ovien eteen ja kääntyi kohti Opeliaa ja Blackiä.
"Odottakaa hetki, käyn katsomassa" Lily sanoi ja pujahti ovenraostai sisään.
Black vilkaisi huomaamattomasti Opheliaan. Hän olisi halunnut että Ben saisi kuolemantuomion, hän ei Beniä säälinyt. Tämä oli Blackin silmissä vain tumpelo murhaaja joka ei ansainnut sen pahemmin elää, kuin kukaan muukaan murhaajista.
Lily asteli varovasi läpi kuninkaan salin punaista mattoa pitkin kohti valtaistuinta. Haraldia ei näkynyt, ei ainakaan istuimella. Sali oli hiljainen, Lilyn askeleet kaikuivat sen seinillä. Lopulta Lily pysähtyi valtaistuimen eteen ja katseli ympärilleen. Hetken oli hiljaista, kunnes yksi sivuovista avautui ja Harald astui saliin, hieroen päätään.
"Isä.." Lily aloitti varovaisesti.
Harald nosti katseensa lattiasta Lilyyn ja hymyili.
"Mitäs sinä täällä?" Harald kysyi astellessaan Lilyn luo.
Hänen päänsä oli yhä kipeä, aamulla hän oli jo vannonut itselleen ettei enää koskaan joisi.. tosin tuo lupaus oli yhtä pitävä kuin hämähäkin seitti.
Lily selitti isälleen tilanteen ja tämä nyökkäili istuessaan tuolille. Benin asia otettaisiin käsittelyyn piakkoin, puolentunnin sisällä. Haraldille sopi, että Lily, Ophelia ja Black tulisivat kuulemaan sen. Olivathan he osallisia, Ophelia oli huomannut myrkyn, Lily oli siitä kärsinyt ja Black oli ollut oikeana kohteena.. ja kaiken lisäksi Black oli kuninkaan neuvonantaja.

Black seisoi hiljaa nojaten seinään ja vilkaisi sitten Opheliaa.
"Haluatko sinä todella että Ben selviää?" Black kysyi hieman katkeralla äänellä.
Blackiä alkoi kaduttamaan että hän oli kertonut Benille pelastus tarinan, mutta kyllähän hän vielä voisi pilata sen? Black oli keksinyt täydellisiä porsaanreikiä siitäkin tarinasta, sellaisia mitä ei huomaisi ellei tietäisi jutun kaikkia puolia.
Äkkiä ovi avautui ja Lily tuli ulos.
"Voimme tulla kuulemaan, juttu käsitellään pian." Lily sanoi ja meni takaisin sisälle, jättäen oven auki että Ophelia ja Black pääsisivät sisään.

// ivyyy \o/ //

[Ivy]

Ophelia

Ophelie käveli Lilyn perässä kohti kuninkaan salia jossa Benin tapaus käsiteltäisiin. Ophelia oli kulkenut koko matkan ajatuksissaan, selviäisikö Ben? Ophelia ei toivonut tälle kuolemaa, kuten ei kelle muullekaan ja Blackin sepittämä tarina saattaa pelastaa Benin hirttoköydeltä muttei välttämättä vankeudelta, mihin Ophelian oli tyytyminen. Ben oli tehnyt virheitä, eikä se että Ophelia puolusti tätä että tämä selviäisi hengissä tarkoittanut että hän olisi antanut tälle anteeksi.

Ophelia oli törmätä Lilyyn havahtuessaan ajatuksissaan ja seuraavaksi Lily olikin pyytänyt ehitä odottamaan oven ulkopuollella sen aikaa kun Lily kävisi katsomassa. Ophelia ei sanonut mitään vaan jäi tuijottamaan ovelle. Ei vilkaissut Blackiin saatika minnekään muualle ympärilleen, vaan oveen josta heidän tulisi pian astua sisään ja he tulisivat seuraamaan miten Benille tulisi käymään. Ophelia tiesi ettei Black tulisi pahemmin kannattamaan Benin henkiin jäämistä, mutta tämähän oli tälle selviytymis tarinan sepittänytkin...

Ophelia katsahti Blackiin kysyvästi mutta ei kerennyt vastaamaan ennen kuin Lily jo avasikin oven ja ilmoitti että juttu tultaisiin käsittelemään pian ja pujahti takaisin saliin. Ophelia otti pari askelta ovelle ja käännähti Blackiin vakavana.
"Henry on oikea syyllinen. Ben on murhaaja mutta tahaton sellainen ja hän on läksynsä oppinut mikäli nyt tarinasi tulee pitämään ja sitä paitsi... On olemassa pahempiakin asioita kuin kuolema." Ophelia oli puhunut ja raotti nyt ovea enemmän ja astui sisään kuninkaan saliin, odottamatta Blackiltä minkäänlaista vastausta.

Hän käveli pitkin salin punaista mattoa. Kuningas istui valtaistuimellaan ja Ophelia pysähtyi ja niiasi syvään kuninkaan edessä, ennenkuin otti paikkansa Lilyn vasemmalla puolella. Black tulisi kuninkaan oikeana kätenä seisomaan Kuninkaan oikealla puolella ja Lilylle jäi näin isänsä vasen puoli ja Ophelia Lilyn neuvonantajana tulisi seistä Lilyn vasemmalla puolella.
Kaikkien otettua paikkansa, he eivät muuta voineet kun odottaa että 'oikeuden käynti' alkaisi...

//Heree!//

[Aksutar]

Black, Lily, Harald

Harald nyökkäsi Ophelialle tämän niiatessa. Black tuli Ophelian perässä ja luonnollisesti kumarsi kuninkaan edessä ja asettui sitten kuninkaan oikealle puolelle seisten suorassa ja vakava ilme kasvoillaan. "pahempiakin asioita kuin kuolema" Ophelia oli sanonut. Black kyllä tiesi paljonkin pahempia asioita kuin kuolema, mutta ei nyt alkanut saarnaamaan niistä Ophelialle.
Sitten kuningas kääntyi kohti Blackiä hetken hiljaisuuden jälkeen ja katsoi tätä kysyvästi ja hymyili oudosti. Black olisi halunnut vajota maan alle, hän pystyi juuri ja juuri katsomaan kuningasta kasvoihin, mutta ei silmiin.
"Vai että semmoista" Kuningas sanoi lopulta hymyillen yhä.
Black selvitti kurkkuaan ja siirsi nolona katseensa maahan. Lily katsoi yhtä nolona maahan, ei tarvinnut kahta kertaa arvata mitä kuningas tarkoitti. Tosin hyvä vain, että hän otti asian näin.. positiivisesti? ei, se olisi väärä sana, lempeästi olisi parempi.
Harald olisi halunnut vaihtaa pari sanaa Blackin kanssa, mutta ne olivat "miesten" juttuja, eikä hän viitsinyt aisaa paremmin mainita kun Lily ja Ophelia olivat paikalla.. varsinkaan Ophelian kuullen.

Kului hetki, sitten ovet avautuivat ja sisään astui Ben, kahden vartijan saattamana. Benillä oli käsissään käsiraudat, jotka näyttivät painavan enemmän kuin synti. Ben oli surkea näky, hänen kasvonsa olivat likaiset, hiukset sotkuiset ja vaatteet nuhjuiset. Mutta silti hänen silmistään saattoi nähdä toivon kipinän.
Lily oli epävarma, kannattiko hänen sittenkään olla täällä? Hänhän halusi unohtaa koko asian, eikä tiennyt pystyikö kuulemaan uudestaan koko illan tapahtumia. Mutta hän päätti silti jäädä ja puristi kätensä nyrkkiin. Black katsoi alaviistoon Beniä, ei millään maailman iloisimmalla ilmeellä. Haraldkin väänsi kasvonsa astetta vakavemmiksi ja katsoi nyt Beniä.

// herne! //

[Ivy]

Ophelia

Oli hiljaista kun he kaikki seisoivat paikoillaan ja odottivat että Ben tuotaisiin pääovista sisään. Tunnelma oli tämän takia ehkä hieman kireähkö, varsinkin kun Ophelia alkoi pelkäämään että Blackiä olisi alkanut kaduttamaan että oli ylipäätänsä mennyt ja auttanut Beniä... Pahin ei ollut vielä ohi, se oli vasta edessä ja jos he kaikki pysyisivät jonkinlaisessa suunnitelmassa niin Benillä on mahdollisuus pysyä hengissä. He tulisivat ehkä näkemään paljonkin vaivaa tukiessa Benin tarinaa ja he kaikki olivat kärsineet jo osansa tämän takia... Ophelian ei auttanut muu kuin syyttää Henryä siitä kaikesta, se oli Henry, Ben oli hyvä uskoinen ja hölmö joka oli mennyt tottelemaan prinssin käskyä.

Se oli Henry! Mutta tässä tapauksessa haltijat... Suunnitelma oli että Ben oltaisiin lumoamalla saatu myrkyttämään Black mutta vahingossa kuitenkin sekoittanut tämän ja Lilyn maljan keskenään. Tämä voisi mennä läpi, ajateltuna kuinka viheliäinä kuningas haltioita piti. Kuningas tulisi kääntymään enemmän Blackin puoleen tässä jutussa kuin Lilyn saatika Ophelian ja Ophelia ei yhtään tiennyt mitä Blackillä oli mielessään, jos tällä mitään siis oli, mutta kellekkään heistä ei suotu kevyttä mieltä vielä pitkään aikaan.

Ophelia kuuli Haraldin sanat, mutta ei kääntänyt katsettaan ovelta ja ei edes uskaltautunut ajattelemaan mitä kuningas oli tarkoittanut vaan pyrki pitämään päänsä kylmänä, tilanne oli monelta tasolta epämielyttävä ja mutkikas jo ennestään eikä Ophelia halunnut sekaantua asiaan enempää edes ajatuksissaan!
Pian suuret puuovet avautuivat ja kaksi vartijaa marssi sisään, saattaen Beniä joka näytti todella huono kuntoiselta, verrattuna siihen aikaan mitä tämä oli sellissä joutunut viettämään. Ophelian teki melkein pahaa katsoa tätä ja sai miettimään millaisessa kunnossa itse olisi jos olisi joutunut viettämään sen yhden yön kosteassa ja kylmässä sellissä ja vieläpä Blackin kanssa, heille kun ei omia sellejä suoti ja tuohon aikaan he tuskin edes sietivät toisiaan... He olivat kuitenkiin paenneet mutta eivät olisi sinne edes joutuneet ellei Ben olisi saanut hurjaa päähän pistostansa ja ylimielisesti mennyt ja syyttäneet näitä salaliitosta saadakseen prinsessan ihastumaan Blackiin.

Tuon Ophelia uskoi osaavansa jo antaa anteeksi, siitä oli jo aikaa ja se ei ollut mitään verrattuna siihen mitä tämä oli nyt mennyt tekemään.
Vartijat saattoivat Benin kuninkaan eteen, kumarsivat ja loittonivat Benistä, jättäen tämän keskelle punaista mattoa aj Ophelia jäi odottamaan että jotain tapahtuisi.

//Aghs!//

[Aksutar]

Black, Lily, Harald

"Sinä oletettavasti tiedät miksi olet täällä, tässä tilanteessa" Harald sanoi Benille joka nyökkäsi.
Black seurasi Benin jokaista liikettä kuin korppikotka, hän halusi lukea tämän kasvoilta kaiken. Jos Ben olisi ollut huono valehtelija, hänen kasvoistaan olisi pystynyt lukemaan totuuden, mutta vielä ei näkynyt mitään merkkejä siitä.
"Miten puollustaudut?" Harald sanoi ja jäi odottamaan Benin vastausta.

Ben selitti saman tarinan mitä Black oli hänelle kertonut, täysin samanlaisena mitä silloin. Lily kuunteli tarkkaan eikä itse huomannut mitään vikaa tarinassa, se oli täydellinen vale, täydelliselle tohelolle. Black katseli Benin kasvoja, niistä saattoi aistia valheen, mutta lievästi, lähes huomaamatttomasti.
Harald kuunteli tarinan tyynesti ja mietteliäästi, hänen päänsä oli niin kipeä että hän joutui kunnolla keskittymään että pysyi asiassa mukana. Kuullessaan Haltijoisata, Haraldin ryhti suoreni ja hän nojautui eteenpäin kuuntelemaan tarkemmin.
Benin saatua tarinansa loppuun Harald nojautui takaisin valtaistuimeen ja viittoi vartijat paikalle. Nämä saattoivat Benin ulos ja oven sulkeuduttua Harald hyppäsi ylös tuolista, käveli alas korokkeelta ja lähti ravaamaan edestakaisin sen edessä. Hän napsautti sorminaa ja osoitti Blackiin.
"Älkää pakottako minua siihen" Black sanoi.
Lily ihmetteli mitä äskeinen sormien napsautus tarkoitti, mutta nähtävästi Black tiesi.

"Anna tulla vaan" Harlad sanoi hieroessaan otsaansa.
"No.. minulla on omat mielipiteeni asiasta ja jos minä saisin päättää niin hirttäisin hänet heti" Black vastasi totuuden mukaisesti katsellen Haraldin ravaamista.
Lilylle valkeni mitä sormien napsautus oli tarkoittanut, Harald halusi kuulla Blackin mielipiteen ja näin hän sen osoitti. Tätä Lily ei ennen ollut tiennyt, tosin ei hän pahemmin ollut ollut mukana päätösten teossa.
"mutta taas toisaalta" Black jatkoi " Hänellä on täysin pätevä syy, miksi teki sen. Lumouksen alaisena jopa minä saattaisin yrittää tappaa teidät" Black sanoi hieman puollustellen Beniä, vaikka se ei hyvää tehnyt hänelle.
"totta.. totta.." Harald mutisi ja pysähtyi.
Hän nosti katseensa Lilyyn ja Opheliaan.
"Mitä te sanoisitte?" Harald kysyi ja katsoi kaksikkoa kysyvästi.
Lily vain katsoi maahan, hän ei halunnut sanoa mitään tähän asiaan. Hän nosti katseensa isäänsä ja kohautti olkapäitään.
Nyt Harad siirsi kysyvän katseensa Opheliaan ja jäi odottamaan tämän vastausta.

// Angst! //

[Ivy]

Ophelia

Ophelia seuraili myöskin Benin liikkeitä ja yritti tulkita valehteliko tämä vai ei, vaikka tiesikin että tarina oli täyttä valetta. Ophelia oli itse huono valehtelemaan tiukoissa tilanteissa ja tiesi sen itsekin, mutta Ben oli saanut aikaa miettiä asiaa ja valmistautua ennen kuninkaan eteen tuomista. Benin tarina näytti alkavan kiinnostaa kuningasta haltijoiden kohdalla ja Ophelialla syttyi pieni toivon pilke siitä että kuningas uskoisikin Blackin luomaa tarinaa.

Ophelia ei ole koskaan aikaisemmin ollut osallisena tällaiseen oikeuden
käyntiin saatika päätösten teossa ja siksi tunsi itsensä hermostuneeksi.
Kuhan tämä kaikki vaan saataisiin ohitse, asiat palautuisivat kuta kuinkin normaaliksi?
Tarina oli nyt syötetty ja Ben saatettiin oven ulkopuolelle odottamaan päätöksen tekoa...
Ophelia katsahti nyt Blackiin, nojautuen vähän eteenpäin nähdäkseen Lilyn ohi, saadakseen selville mitä sormien napsautus oli oikein tarkoittanut. Kuningas puolestaan ravasi ympäri salia ja pian selvisi että tämä oli napsautuksellaan nyt pyytänyt Blackin mielipidettä asiasta.

Ophelia puri hammasta yhteen mutta ymmärsi Blackin kannan miksi tämä toivoi Benin hirteen... Mutta.. Ei tässä voinut olla kaikki?
Ophelian helpotukseksi Black jatkoi kuitenkin vielä mielipiteensä antoa ja puolusti Beniä kertomalla että lumous olisi ollut niin voimakas että jopa hän olisi siihen langennut. Ophelia ei toisaalta voinut uskoa korviaan, kuten ei siellä selleilläkään kun Black oli tarinan ensimmäistä kertaa Benille sepittänyt ja nytkin Blackin epäitsekkyys sai Ophelian pienesti hymyilemään itsekseen.

Kuningas myönteli ja kysyi nyt kaksikon mahdollista mielipidettä. Lily ei saanut mitään sanotuksi ja jäi hiljaa, joten Ophelia jäi ainoaksi.
"Kuten Ben jo sanoikin Blackin vahvistamana, Ben teki teon haltijoiden lumouksen alla. Tästä siis voimme katsoa että Ben oli tehnyt teon tietämättään itsekään mitä teki." Ophelia aloitti ja mietti halusiko sanoa mitään muuta. Ophelia päätti kuitenkin pysyä vaiti... Nyt vasta hänkin tajusi että Lilyn lapsen kuolema tulisi menemään haltijoiden syyksi, mutta onneksi kuningas ei vaikuttanut kovinkaan surevalta. Löylyn lisääminen ihmisten ja haltioiden välille ei pahemmin ketää houkuttanut, muuta kuin puolueiden kuninkaita.
"Se ei ollut hovimestarinne Benin syy." Ophelia lisäsi pian totuuden mukaisesti. Se oli Henryn syy.

//RULLA KEBABBIA!//

[Aksutar]

Black, Lily, Ophelia

Harald nyökkäili ja suki partaansa mietteliään ja lähti ravaamaan taas. Black seurasi kuninkaan liikkeitä ja tiesi että nyt kannatti olla hiljaa. Aina kun kuningas suki partaansa, silloin kannatti olla hiljaa, sen Black oli ajan mittaan huomannut.
Harald mietti. Meni viisi minuuttia, kymmenen, vartti. Sitten hän nosti katseensa kohti kolmikkoa.
"Olisi väärin tuomita Ben kuolemaan siitä syystä, mutta silti hän on ollut osallisena murhaan" Kuningas puhui selkeästi ja rauhallisesti.
Black nyökkäsi kuninkaalle, osoittaakseen että oli samaa mieltä.
"Eli mitä ajat takaa?" Lily sanoi, hänelle ei tullut aivan selväksi asia.
"Kaikki jotka ovat edes osallisina murhaan, ovat yleensä joutuneet myös hirteen. Niin kuin pari vuotta takaperin se pieni poika, hän vain osti omenan murhaajan puolesta, omenan johon murhaaja laittoi myrkkyä ja tappoi uhrinsa. Pikku poika todettiin osalliseksi murhaan ja tuomittiin kuolemaan.." Harald kertoi ja lähti jälleen kävelemään.
"Mutta toisaalta taas, tämä on erikoisempi tapaus" Harald sanoi mietteliääsit.

Lily ei tiennyt pienen pojan tarinaa, siitä hän ei ollut kuullutkaan. Hän ei edes tiennyt että tuollainen laki tai säädös oli olemassa. Black tiesi kyllä siitä, mutta ei ollut ottanut sitä huomioon. Toisaalta, rangaistushan olisi sitten ollut aivan sama ilman valhetta tai valheen kanssa, sitä oli turha kaunistella.

"Erikoisempi tapaus.." Harald jatkoi pohtien.
"Mutta murha silti" Black huomautti ja sai Lilyn kääntämään päänsä häntä kohti.
Blackhän suorastaan vihjasi "hirtä se pirun mies".
"Totta tuokin.." Harald sanoi huomioiden Blackin kommentin.
"Mitä sinä tekisit?" Harald kysyi Blackiltä joka selvitti taas kurkkuaan.
"Mitä kuningas käskisi" Black vastasi sanomatta mitään suoraa vastausta.
"hm, älä ole tuollainen, kai sinä nyt omilla aivoillasi osaat ajatella hyvä meis. mitä SINÄ tekisit?" Harald toisti kysymyksen painottaen sanaa sinä.
Black vilkaisi sivusilmällä Opheliaa ja Lilyä ja siirsi sitten katseensa takaisin kuninkaaseen.
"Hirttäisin hänet" Black sanoi suoraan, kiertelemättä saatika kaunistelematta.
Harald nyökkäsi ja vilkaisi Lilyä ja Opheliaa taas.
"älä meiltä kysy.. mehän olemme vain naisia.." Lily sanoi naurahtaen.
Yleensä naiset eivät edes miettineet tälläisiä asioita ja nyt itse kuninkgas odotti kahdelta alaikäiseltä tytöltä vastausta näin suureen asiaan.
"Kai teillä nyt jotain tähän aisaan on?" Harald sanoi hymyillen.
"tuota.." Lily aloitti pyöritellen käsiään hermostuneesti " tämän teon perusteella minä.. hirttäisin hänet, mutta jos katsotaan pidemmälle, onhan hän ollut hyvä hovimestari ja aina ajatellut minun ja Henryn parasta, katsonut ettemme me tee mitään tyhmyyksiä silloin kun sinun silmäsi vältti, koskaan hän ei ole tuottanut pettymystä." Lily selitti.

Tottahan tuo oli, Ben oli pitänyt Lilyä ja Henryä silmällä aina. Tosin hänen silmänsä kiinnittyivät enemmänkin Lilyyn, Henryn lähtiessä omille teilleen. Harald nyökkäsi ja vilkaisi vielä Opheliaa.
"Mitä sinä tekisit?" Harald sanoi ja hymyili lempeästi Ophelialle.

// pyörä banaania! //

[Ivy]

Ophelia

Ophelia oli hiljaa ja tunsi itsensä rauhattomaksi katsellessaan ympäriinsä ravaavaa kuningas joka suki partaansa. Ophelia siirsi painoansa jalalta toiselle ja hänen sykkeensä nousi jännityksestä, kuningas pohtii asiaa nyt tosissaan.
Ophelia pää nousi jälleen kuninkaaseen tämän alkaessa taas puhumaan pitkän mietintä tauon jälkeen.
'Osallisena kyllä...' Ophelia myönsi mielessään. Mitä pidemmälle mentiin sitä tukalampi Ophelian oli olla, Benistä anneettiin täysin syytön kuva mikä inhotti Opheliaa mutta se oli tarpeellista jos tämä halusi tämän selviävän, Henryn vika, hänen syynsä.

Sitten Harald kertoi tarinan pienestä pojasta joka oli mennyt ostaaman omenan murhaajalle ja näin joutunut osalliseksi murhaan ja saanut siitä kuoleman tuomion. Ophelia siirsi kätensä suunsa eteen ettei olisi inahtanut kuultuaan että sellainenkin säädös oli olemassa. Se kuulosti todella julmalta Ophelian korville, pieni poika oli todellisuudessa syyttömämpi mitä Ben!
'Erikoinen kyllä...' Ophelia myönsi jälleen mielessään, eikä pystynyt enää katsomaan kuninkaaseen.

Ophelia vilkuili sivusilmällään Blackiä eikä osannut tulkita tästä enää että halusiko tämä Benin hiteen vai ei. Tai no, hirteen Black Benin halusi, siitä ei ollut kyse mutta entä miksi tämä oli auttanut Beniä? Ehkä siksi koska Black vihasi luovuttajia ja tuuppasi tätä taistelemaan henkensä puolesta, mutta Blackiä Ben ei silti puolelleen ole voittanut.
Sitten Harald kysyi mitä Black tekisi joka selvästi kierteli joutumasta vastaamaan mutta kuningas tuli saamaan haluamansa ja Black myönsi myös että hirttäisi Benin jos tällä olisi valta.
Sitten Harald katsahtikin Opheliaan ja Lilyyn. Totta, he olivat vain naisia, vieläpä ala-ikäisiä mutta ihmeen paljon heidän mielipiteitään oltiin arvostettu että kysytty ja vaikkei naisten kuuluisikaan tällaisia asioita ajatella... Ophelia ei itse osannut asiaa auttaa.

Ophelia osti nyt päänsä kuninkaan puhuessa hänelle ja tämän lempeä hymy onnistui keventämään Opheliankin mieltä hieman.
"Olen palvellut hovissa vasta vähän päälle muutaman vuoden ja se kuva jonka olen Benistä saanut on aika olematon. Sen tiedän että hän on katsellut prinssin ja prinsessan perään, mikä selittäisi hänen suojelevaisuutensa prinsessa kohtaan, mikä taas selittäisi hänen käytöksensä siellä tanssiaisissa." Ophelia aloitti, nyt kun paremmin ajatteli, Benin käytös oli ihan ymmärrettävä, mutta Ophelia ei edelleenkän tajunnut että miten hovimestari oli saanut Opheliasta syyllisen prinsessan viekotteluun... Se nyt ei ollut pää asia!

"Näin, mikäli tarina pitää paikkansa, minä näen Benin synnittömänä tekoonsa, mutta..."
'Vale vale vale!! Iso paha vale!' Ophelia kirosi mielessään, Ben ei ollut synnitön, mutta jos he aikoivat pysyä tarinassa niin tämän oli pakko myös totea tämä sellaiseksi. Kuningas onneksi uskoo kolmikon myöskin uskovan Benin tarinaan, eikä Opelian sanaa voitu todistaa vääräksikään.
'Anteeksi Lily...'
"Mutta, ymmärrän hyvin myös Blackin että teidän ylhäisyytenne näjökulman asiaan. Benin teolla oli kallis hinta, mutta se että lasketteko hänen tekonsa hänen itsensä vai haltijoiden langettaman lumouksen syyksi on vielä auki... Hänet ilman muuta hirtetään jos uskotte tapauksen hänen syyksi, minä en osaa sen paremmin mielipidettäni ilmaista." Ophelia oli puhunut ja jäi nyt seuraamaan vakavana mitä seuraavaksi tapahtuisi.

[Aksutar]

Black, Lily, Harald

Tätä Harald oli odottanutkin, Naiset puollustelivat, tavalla tai toisella. Harald käänsi selkänsä kolmikolle ja alkoi pohtia asiaa, katsellen sali suuria seiniä ja kattoa. Hän ei tiennyt mikä olisi ollut oikea ratkaisu. Hänen silmissään Ben oli syyllinen ja syytön, osallisena murhaan vaikka ei omasta tahdostaan, saatika vapaa-ehtoisesti. Harald huokaisi syvään ja kääntyi takaisin, käveli tuolinsa luo ja istui siihen. Black seurasi kuningasta katseellaan, kuten teki Lilykin.
Oli aivan hiljaista, kukaan ei sanonut mitään ja kaikki ajattelivat omiaan. Hijaisuus oli kiusaantunut ja tunkkaisa, painosti jokaisen mieltä.
Lopulta Harald avasi suunsa.
"En voi tuomita Beniä kuolemaan, hänhän oli lumouksen alaisena ja periaatteessa eihän se ollut murha" Harald sanoi.
Hänen mielestään se ei ollut murha, koska lapsi ei ollut syntynyt. Hän ainakin uskoi että elämä alkaa vasta sitten kun lapsi syntyy maailmaan, ei sitä aikaisemmin.
"Mutta se oli murha yritys." Harald lisäsi vilkaisten Blackiä.
"Sinut tosiaan halutaan hengiltä" Harald sanoi naurahtaen.
"Ei olisi ensimmäinen kerta" Black vastasi.

Hetkeen ei kuulunut mitään, kunnes vartijat toivat Benin takaisin. Ben käveli rauhallisesti kuninkaan eteen, kumarsi ja jäi odottamaan tuomiota.
"En aijo hirtätyttää sinua, mutta langetan sinulle elinkautisen. Vietät koko loppu elämäsi tyrmissä, kunnes kuolema sinut korjaa" Harald puhui.
Hänen puheensa kaikui jylhästi ja voimakkaasti salissa, antaen hänestä suurehkon kuvan. Sokea ihminen olisi voinut luulla että itse jumala olisi ollut hänen edessään jakamassa oikeutta.
Ben nyökkäsi, hänellä ei ollut mitään lisättävää asiaan ja oli tyytyväinen että sai edes elää. Ben vilkaisi Opheliaa, lilyä ja Blackiä, tosin Black ei edes katsonut häntä kohti. Kuultuaan käskyn, vartijat veivät Benin tyrmään, jossa hän tulisi viettämään koko loppu elämänsä. Lily katseli Benin loittonevaa selkää, kunnes tämä poistui ovesta kahden vartijan kera.
Black lähti liikeelle. Hän käveli korokkeelta alas, kääntyi kuningasta kohti ja kumarsi. Harald nyökkäsi tälle ja Black lähti kävelemään pois päin.
"Pitänee tyhjentää sellejä.." Harald huomautti ja sai Blackin jähmettymään paikalleen.
Hän kääntyi hitaasti kohti kuningasta, katsoen Opheliaan päin.
"Mitä sinä tuolla tarkoiti?" Lily kysyi isältään.
"Siellä on muutama turha.. pari haltijaa, peikko ja muutama menninkäinen" Harald sanoi katsellessaan Blackiä.

[Ivy]

Ophelia

Seurasi pitkä ja tukala hiljaisuus, ketään ei puhunut kun kuningas pohti asiaa. Harald lopulta ilmoitti ettei tuomitsisi Beniä kuolemaan! Ophelia huokaisi helpotuksesta, häntä ei mielyttänyt nähdä ketään köyden jatkona.
Silti, Ophelia oli jostain syystä yhä hermostunut? Kuningas oli uskonut tarinan ja Ben saisi pitää henkensä kuten oli suunniteltu? Tai no, ei Ophelia tiennyt kuinka mukana Black ja Lily niin sanotussa suunnitelmassa olivat, se oli lähinnä Ophelian tavoite.

Pian ovet avautuivat ja vartijat toivat Benin kuuntelemaan tuomionsa. Ophelia katsoi tätä ehkä hieman toiveekkaasti kun tiesi ettei tämä tulisi kuolemaan Henryn takia, mutta vankeudelta tämä ei silti säästynyt. Ben tyytyi tuomioonsa, tämä oli Opheliasta kai oikein... Ophelia tiesi että kuolema olisi ollut väärin, mutta vankeudesta hän ei osannut sanoa ja jäi siksi vaiti, jättäen kuninkaan päätöksen rauhaan ja katsoi Benin perään kun tätä talutettiin pois.
Benin kadottua suurien puu ovien taakse, Black oli myös tekemässä lähtöä ja laskeutuikin korokkeelta ja kumarsi kuninkaalle merkiksi että poistuisi.

Tyhjentää sellejä..? Ophelia jähmettyi siinä missä Blackin ja katsahti tähän epätoivoisesti, mitä kuningas sellien tyhjennyksillä tarkoitti?
Lily oli heti sitä kysymässä ja kuningas luetteli ketä tyrmissä Benin lisäksi nyt oli, laskien myös Ratchetin.
"Ratch-!" '-et!' Ophelia oli huudahtaa peikon nimen mutta peitti suunsa. Tapettaisiinko peikko omenan varastamisesta? Ei! Vaan siksi että oli taruolento ja saatu kiinni kuninkaan mailla! Ei, peikko oli ihan liian inhimillinen Ophelian silmissä, mutta mitä hän muka pystyi tekemään peikon hyväksi? Mitä kukaan pystyi heistä tekemään? Paitsi kuningas!
"Mitä.. Mitä kuningas tarkoittaa? Aiotteko te..?" Ophelia oli kysymässä että aikoiko kuningas hirtäyttää nämä. No tietenkin kuningas aikoi! Sen nyt tiesi kaikki miten taruolentojen tuli käymään jos ne astuisivat kuninkaan maille ja jäisivät siitä kiinni. Oli siis tyhmää edes kysyä asiasta!

Ophelia ei halunnut kuolemaa, ei edes taruolennoille joista ei pitänyt sillä nämä olivat kuitenkin syyttömiä Ophelian silmissä, paitsi ne jotka olivat haltijoiden puolella, haltijoista Ophelia ei pitänyt ja kuningas vihasi näitä, mutta silti, edes Aranille Ophelia ei osannut kuolemaa toivoa, kuhan pysyi pois Lilyn läheltä riitti Ophelialle.
Ophelia laskeutui korokkeelta ja astui kuninkaan eteen voidakseen puhua näin kuninkaan kanssa paremmin kasvotusten, Black oli nyt hänen selästään pari metriä kauempana.
"Aiotteko te hirttäyttää jokaisen taruolennon joka maillenne astuu? Olen ymmärtänyt että haltijat ovat tämän hetkinen suurin uhka ja jokainen joka heihin on liittynyt, mutta Ratchet ei ole osallinen haltijoihin mitenkään!" Ophelia puolusti peittelemättä peikkoa, yritti kuulostaa mahdollisimman rauhalliselta mitä ei todellakaan ollut, ettei loukkaisi kuninkaan arvoasemaa.

//Uguu!//

[Aksutar]

Black, Lily, Ophelia

Kuningas seurasi katseellaan Opheliaa, kun tämä laskeutui alas korkkeelta ja alkoi puhumaan. Lily alkoi ihmettelemään mitä Ophelia teki, tämähän oli niin hiljainen muutenkin. Black olisi kajauttanut Opheliaa takaraivoon sauvallaan jos he eivät olisi olleet itsen kuninkaan edessä, hulluko tämä oli?! puollusteli peikkoa..

"Ratchet?" Harald kysyi ihmeissään.
Hänhän ei tietänyt kuka Ratchet oli, eikä osannut yhdistää tätä peikkoon mitenkään.
"Se on se peikko.." Black huomattui Ophelian takaa katsoen Opheliaa murhaavasti.
Lilykin muisti peikon, joka oli häntä onnitellutkin. Lievä hymy levisi hänen huulilleen kun hän muisteli sitä, mutta ilme vakavoitui kun hän tajusi tilanteen.
"Peikko? Oletteko jutelleet sille?" Harald kysyi nojautuen eteenpäin.
"Papitar kyllä" Black sanoi kuivahkosti ja asteli Ophelian viereen.
Hänelle tuli mieleen tilanne jossa hän Ophelian ensimmäistä kertaa tapasi kunnolla, kun kuningas oli kutsunut nämä molemmat luokseen ja käskenyt näitä kehittämään yhteistyötään.
Tunnelma silloin oli ollut kutakuinkin sama, kireähkö ja epämiellyttävä.

Harald katseli Opheliaa ihmeissään.
"Ratchet on kyllä ihan kiltti" Lily huomautti ja Harald käänsi äkkiä katseensa tyttäreensä.
"Sinäkin olet jutellut hänelle?" Harald kysyi kurtistaen kulmiaan.
"Hieman.." Lily sanoi vaivautuneesti ja potki maata.
Harlad siirsi katseensa takaisin Opheliaan ja Blackiin.
"En näe mitään syytä miksi en? Kyllähän haltijatkin tappavat meikäläisiä tuostavain, jos sattuu liikkumaan yksin metsässä. Ja mistä voit olla varma, voihan hän valehdellakkin" Harald sanoi katsoen Opheliaan.

//agaa! //

[Ivy]

Ophelia

Kuningas ei tiennyt kuka Ratchet oli ja ennenkuin Ophelia tajusi tälle kertoa että Ratchet oli se kuninkaan mainitsema peikko, Black ehätti ensin ja Ophelian ei tarvinnut kahta kertaa arvata mitä mieltä Black Ophelian puolusteluista oli tämän äänen sävyn perusteella.
Ophelia nyökkäsi, kyllä hän oli peikolle jutellut eikä aikonut asiaa peitellä, eikä hän voinutkaan sillä Black vahvisti tämän jutelleen tälle.

Ophelia huomasi että Black tuli hänen vierelleen, mutta ei ei edes katsahtanut tähän, joko hän ei uskaltanut tai ei nähnyt syytä, sillä oli keskittynyt katsomaan kuninkaaseen. Tilanne tosin tuntui hyvin tutulta, viimeksi kun Ophelia oli seissyt Blackin kanssa vierekkäin näin kuninkaan edessä oli ennen aikaa kun Black edes uskaltautui puhumaan Lilylle ja nyt asiat olivat monella tapaa toisin.
Ophelia katsahti Lilyyn joka kertoi että Ratcheti oli ihan kiltti peikko ja sai Ophelian hieman hymyilemään siitä että Lily tuki häntä tässä, vaikka hymy hyytyikin Haraldin katsoessa tyttäreensä ja tämäkin joutui tunnustaa puhuneensa peikolle joka oli häntä naimisiin menosta onnitellutkin.

Sitten Haraldin katse kääntyi jälleen Opheliaan ja Blackiin...
"Teidän ylhäisyytenne, minä en todellakaan usko että Ratchet valehtelisi!" Ophelia jatkoi puolusteluaan, pitäen nyt oikeaa kättänsä sydänmellänsä, tiedostaakseen näin ettei kiihtyisi liika kuninkaalle tästä asiasta.
"Ja Ratchet ei ole haltija, ainoa syy miksi hän maillenne astui oli hänen oma tietämättömyytensä. Sitä paitsi, mitä uhkaa peikosta voi meille olla?"
Ratchet oli pieni ja pyöreä josta tuskin oli kellekkään vaaraksi ja tästä tuskin oli edes vakoilijaksi, sillä mitä tämä vakoilisi jollei tätä linnaankaan päästettäisi?
Nyt Ophelia ei ollut edes varma miksi Aran olisi Ratchetia armeijaansa ylipäätänsä värvännyt, kai se oli joukon määrä joka sinä hetkenä laski, ei Ophelia tiennyt varmaksi, saatika juuri nyt välittänytkään.

//>__<//

[Aksutar]

Black, Lily, Ophelia

"kysyppä haltijoita: Mitä uhkaa naisista heille voi olla?" Harald vastasi Ophelialle.
Häntä ei pahemmin miellyttänyt ajatus että peikko jätettäisiin, siitähän syntyisi suurikin halo.
"Sitäpaitsi, jos tekee yhden poikkeuksen, muutkin haluavat että hiedän kohdallaan poiketaan." Harald sanoi ja pysyi lujana.
Black kirosi meileessään ja pyöritteli silmiään huomaamattomasti, huokaisi ja astui askeleen eteenpäin.
"Teidän korkeutenne, miksi me emme käyttäisi häntä vakoilijana?" Black sanoi kääntäen aiheen ylösalaisin.
Harald katsoi Blackiin kysyvästi ja niin teki Lilykin.
"Hänhän ei erottuisikaan haltijoiden ja taruolentojen seasta mitenkään, täydellinen vakoilija. Sitäpaitsi peikko on tehnyt selväksi että on puolueeton, eli ei pahemmin kannata haltijoitakaan" Black selitteli liikutellen toista kättään puhuessaan.
Harald nojautui tuoliinsa miettelijäänä ja alkoi sukimaan partaansa.
"tuossa on itua.." Harald mutisi itsekseen.
Hän nousi tuolista ja käveli sivuovelle.
"Odottakaa hetki, tulen pian.." Harald sanoi ja sulki oven perässään.

Black katsoi kuninkaan perään vielä hetken, kunnes kääntyi vihaisesti kohti Opheliaa.
"Mitä hittoa sinä nyt teet?!" Black sanoi pitäen matalaa ääntä, hän ei halunnut että kuningas kuulee.
"No mitä sinä sitten teet?" Lily sanoi ennen kuin Ophelia kerkesi vastaamaan.
"Sinähän tässä keksit tarinoita ja ideoita toisten nahan pelastamiseksi, mitä sinä teet?" Lily sanoi astuessaan alas korokkeelta.
"Varmistan ettei Ophelia joudu selliin! Aivan varmana, jos hän oli tavallinen kansalainen, hänet olisi heitetty samantien tyrmään ja epäilty petturikis" Black selitti siirtäen katseensa Lilyyn.
"No entä sitten Ben, miksi häntä autoit?" Lily sanoi.
"Shh! älä pidä niin suurta meteliä.. kuten sanoin, vihaan luovuttajia, se mies oli valmis luovuttamaan heti lähtö viivalla!" Black sanoi hyssytellen Lilyä. Sitten hän käänsi katseensa takaisin Opheliaan ja kyyritsyi tämän puoleen.
"Rukoile, ettei kuningas ala epäilemään mitään" Hän sanoi synkästi, samalla tavalla kuin ensimmäisellä tapaamiskerralla.

// >.< //

[Ivy]

Ophelia

Ophelia hiljeni täysin kuninkaan alkaessa puhumaan, alkoi tuntua ettei Ophelialla olisi mitään mahdollisuutta pelastaa Ratchetia puheellaan, tai no, tuskin hänellä mitään mahdollisuuksia alunperin ollutkaan. Haraldin päätä oli turha nyt kääntää, Ophelia ei keksinyt mitä sanoisi, ei ainakaan ennen mitä Black kerkesi suunsa avaamaan.
Ophelia katsahti Blackiin ihmeissään, mitä tämä oikein teki? Tämä ehdotti että he käyttäisivät Ratchetiä vakoojana... Milloin Blackiä muka alkoi kiinnostamaan selviäisikö peikko vai ei?
Tosin kaikki mitä Black sanoi oli totta, Ratchetia tuskin epäiltiin vakoilusta ja oli selvästi myöskin puoluetton, eli jos tämä ryhtyisi heidän vakoojakseen, tämäkin saisi pitää henkensä...
Kuningaskin näytti harkitsevansa asiaa eikä Ophelia ei ollut ollenkaan varma suostuisiko Ratchet koskaan ihmisten vakoojaksi...
Sitten Harald poistuikin, ehkä miettimään asiaa muualle omassa rauhassaan, jättäen kolmikon nyt kuninkaan saliin.

Ophelia oli yhtä kysymysmerkkiä Blackin ehdotuksesta ja katsoikin tätä sen mukaisesti.
"Minä..!" Ophelia kerkesi aloittamaan, mutta Lily ehti paremmin. Niin, tämähän se toisten nahkoja pelastelia vaikkei tällä ollut sen parempaa syytäkään siihen. Ophelia katsoi Blackiin ja Lilyyn vuoron perään, tunsien itsensä aivan pihalla olevaksi vaikka tiesikin missä mentiin.
Ophelian ilme muuttui koko ajan vaan vakavammaksi, tämä oli puolustanut Ratchetia puolustaakseen Opheliaa ja Beniä koska vihasi luovuttajia?
Opheliaa sapetti, eikä tietänyt miksi, mutta ei pitänyt Blackin asenteesta ja katsoikin tätä vihaisesti, vaikka Black hänen puoleensa kyyristyikin ja puhui sillä samalla pelottavalla äänellä jota Ophelia oli monestikin tältä joutunut kuulemaan. Ophelia oli hetken hiljaa ja tuijotti Blackiä vihaisena silmiin, pari kyyneltäkin saattoi nousta pintaan, mutta ei hän itkenyt, hän oli raivoissaan eikä ollut itsekään varma miksi.

"Kuten mitä!? Että minä olisin oikeasti petturi haltijoiden puolelta!? Tuohon ei kuningaskaan uskoisi ja minä tiedän sen! Ja jos minusta kerran on noin paljon vaivaa niin mitä puolustelet? Minä en halua että Ratchet kuolee, hän ei ansaitse sitä ja ei se ole muutenkaan ihmisen oikeus päättää ketä elää ja ketä ei! Ja ei, minä en uhkaa kuninkaan asemaa vertaamalla häntä vasten jumalaan! Sitä paitsi, se olet sinä joka puolustusta tässä eniten tarvitsee!"

Kuningaskaan ei uskoisi, haltijat Ophelian vanhemmat tappoi, Ophelialla ei ole mitään syytä olla ennemmin haltijoiden puolella kuin ihmisten.
Ophelia ei pitänyt siitä että oli vaivaksi, hän arvosti Blackin puolustelua mutta ei jos siitä oli vaivaa kuten Black antoi ymmärtää.
Ei ole ihmisten oikeus tuomita toisia kuolemaan omien tavoitteidensa eteen, tätä mieltä Ophelia oli mutta ei voinut antaa mielipiteelleen oikeutta, maailma toimi miten toimi, varsinkin näin sodan aikaan.
Ja se on Black jolla piilee enemmän salaisuuksia kuin kellään muulla heistä, jos kuningas vain tietäisi niin mitkään puolustelut maailmassa eivät häntä auttaisi, ei edes se että kuningas oli hänen appi ukkonsa.

//Ophelia suuttui!//

[Aksutar]

Black, Lily, Harald

Lily pysyi hiljaa kun Ophelia avasi suunsa, hän ei odottanut Ophelialta mitään tämän tapaista taaskaan.
Black olisi repinyt hiuksiaan, jos hänellä niitä olisi ollut. Hän puuskaisi suoristaessaan selkänsä, otti pari askelta kauemmaksi ja käänsi selkänsä Ophelialle ja Lilylle. Hän siirsi toisen kätensä mietteliäästi suunsa eteen ja jäi siihen paikoilleen.. kunnes hänen päänsä nytkähti. Pieni nykäisy sivulle päin, olemattoman pieni mutta huomattavissa. Black laski kätensä suunsa edestä ja kokeili taskuaan, joka oli tyhjä.
"Sinä et uskokkaan kuinka paljon valheita olen sepittänyt" Black sanoi lopulta kireällä ja vihaisella äänellä.
"Olen jättänyt mainitsematta muutamia seikkoja, joita olisi syytä tietää ja yksi niistä on: Älä koskaan suututa minua" Black sanoi ja kääntyi ympäri.
Hänen silmänsä eivät olleet enään kastanjan ruskeat, vaan tumman punaiset. Hänen pää nytkähti uudestaan ja hän puristi taas molemmin käsin sauvastaan.

"Black ota ihan rauhallisesti" Lily sanoi ja otti pari askelta lähemmäksi, mutta pysähtyi kun black kavahti häntä.
Lily muisti kuinka Black oli joskus pihamaalla saanut oudon "kohtauksen" ja muuttunut sudeksi.
"Älä tule lähemmäksi" Black sanoi.
Lily otti askeleen lähemmäs, mutta Black kopautti sauvaansa maahan, synnyttäen pienen paineaallon joka työnsi Lilyä kauemmaksi.
"Sanoin että ÄLÄ tule lähemmäksi!" Black sanoi korottaen ääntään ja vilkaisi Opheliaan.
"Tässä maailmassa määräävät vahvat, muista se! Ihmiset, kyllä ihmiset päättävät kuka elää ja kuka ei, ei sinun jumalasi, ei teidän jumalanne!" Black puhui ja laski toisen kätensä irti sauvasta.
"Arvostat liikaa toisten elämää, oppisit arvostamaan omaasi, vielä kun sinulla se on!" Black lisäsi.
"Black mikä sinun on?!" Lily kysyi keskeyttäen Blackin.
Black vilkaisi Lilyä, jonka kasvot olivat järkyttyneet ja surulliset. Black ei sanonut mitään, hän ei halunnut selittää. Hän vain toivoi ettei viha valtaisi häntä enempää, joten hän purki sitä nyt, vielä kun oli ihminen ja järjissään.

// BLACK SUUTTU!... tosin mistä? //