Valheita


Jos ja kun saat luvan astua kuninkaan saliin, on näky komea. Suurten, jykevien ovien takaa avautuu mahtipontinen, koristeellinen sali. Keskellä salia kulkee punainen matto, joka johtaa suoraan valtaistuinkorokkeen eteen. Koroke itse on noin kymmenen rappusen kivinen kokonaisuus, jonka ylimmällä tasanteella on koristeellinen, vankka valtaistuin. Kuninkaan istuimen vierestä löytyy paikka tuon puolisolle oikealta puolelta ja vasemmalta puolelta vielä yksi kuninkaallinen paikka. Kaksi muuta istuinta ovat hienoja, koristeellisia, mutta eivät niin mahtipontisia mitä itse päävaltaistuin. Valtaistuin koroke on salin peräseinällä. Seinä on koristeltu seinäkankaalla, johon on kirjailtu suuri, ihmisten vaakuna, sekä Scarlingtonin suvun vaakuna.

Salista löytyy penkkirivejä itse punaisen maton molemmin puolin, mikäli salissa joskus suurempaa tapahtumaa järjestetään. Salin oikealla seinällä on suuria ikkunoita ja vasemmalla seinällä löytyy muutama ovi sivuhuoneisiin, jotka sisältävät pienen, yksityisen ruokailutilan, strategiahuoneen, jossa asiaan kuuluvat henkilöt voivat keskustella valtakunnan tilanteesta kera karttojen, sekä pieni oleskelutila.

Valvoja: Crimson

Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1753

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Tammi 21, 2008 1:06

Ophelia

Black ei näyttänyt olevan kovinkaan mielissään Ophelian sanoista kun tämä suoristi selkänsä ja kääntyi selin heitä vähän matkan päähän. Ophelia jäi tuijottamaan tätä, vaikka näkikin tästä vain selän. Ophelia hätkähti nähdessään Blackin pään nykäisyn, se ei ollut hyvä merkki, se ei ole koskaan ollut hyvä merkki. Opheliaa alkoi huolestuttamaan, sanoiko hän todellakin jotain niin väärin? Hänhän oli puhunut melkein mitä sylki oli suuhun tuonut ja alkoi jo katumaan että oli suunsa avannut... Varsinkin kun näki Blackin tumman punaiset silmät tämän kääntyessä taas heihin päin.

Ophelia oli kuunnellut mitä Black oli puhunut ollessaan vielä selin hänen ja Lilyyn ja pelko valtasi ainakin Ophelian päästä varpaisiin. Ophelian silmistä paistoi pelko, viimeksi Black oli saanut samantapaisen kohtauksen silloin pihamaalla ja muuttunut sudeksi... Tosin tällä kertaa pelko oli paljon aidompi, mikä Blackillä oli? Suuttuiko hän siitä mitä Ophelia sanoi? Lily pyysi Blackiä ottamaan rauhallisesti, tämäkin oli selvästi järkyttynyt että surullinen kun ei tiennyt mikä Blackiä riivasi. Ophelia tiesi että tällä oli salaisuuksia mutta ei koskaan ajatellut kuinka pimeitä ne saattoivat olla, tosin ei hän tiennyt nytkään mutta epäillys oli suuri.
Black käski Lilya olla lähestymättä häntä joka ei ottanut käskyä kuuleviin korviinsa vaan Black joutui käyttämään paineaaltoa saadakseen Lilyn perääntymään.

Ophelia katsahti huolestuneesti Lilyyn jonka naamasta paistoi suru ja epätieto tästä kaikesta. Kuuluisko Ophelian syyttää tästä itseään? Kuului tai ei, Ophelia jo syytti, vielä hetki Black oli vain lievästi ärtynyt, nyt tämä suorastaan huokui raivoa!
Kyllä Ophelia sen tietää! Vahvimmat pärjäsivät, ihmiset tuomitsivat kuolemaan mutta ei Ophelia siihen oikeutta nähnyt, mutta asiat vain olivat niin ja Ophelia sen tiesi! Ophelian olisi pitänyt pysyä vain hiljaa eikä nytkään sanonut yhtään poikki puolista sanaa, ei ainakaan nyt.

Ophelia katsoi järkyttyneenä Blackiin, Lily kysyi mikä Blackillä oikein oli, mutta ei saanut vastausta. Opheliaa vähän epäilytti ettei anteeksi pyytäminen tulisi asiaa auttamaan. Olisko hänen pitänyt pyytää anteeksi sitä että oli tälle huutanut? Vai sitä että arvosti toisten elämää enemmän kuin omaansa? Vai sitä että oli ylipäätänsä maininnut Blackin vihaaman jumalan? Ophelia ei tiennyt eikä lähestynyt Blackiä sillä tämä oli käskenyt pysymään poissa ja Ophelia tuskin edes uskaltautui.
"Olet väärässä Black... Ihmiset kyllä tappavat niin toisiaan kuin muitakin, mutta se ei tarkoita ettei heillä olisi siihen oikeutta. Se on mitä minä uskon ja minulle on ihan sama mihin sinä uskot, sillä ei pitäisi olla osaa eikä arpaa! Ja en, en oleta että sinä minun sanoistani välittäisit ja siksi ihmettelenkin sinua!" Ophelia selitteli alussa ruhallisesti, selittäen oma kantaansa jonka Black oli ottanut ehkä liiankin tosissaan tai sitten Ophelia oli mennyt sanomaan jotain liian naiviisti.
Ophelia oli surullinen, järkyttynyt ja yhä jopa vihainen että peloissaan.

Ophelia pahoin pelkäsi että Blackin olisi pikku hiljaa aika kertoa heille vähän enemmän itsestään ja edes Ophelia ei ollut varma halusiko kuulla sillä Black itsekään ei vaikuttanut kovin halukkaalta kertoa.
Valheita sepittänyt..? Ophelia ei tiennyt nyt mistään mitään, mikä oli totta ja mikä valetta...

//Se selviää ensi jaksossa! *loppu tunnari*//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13549

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Tammi 21, 2008 1:28

// *alkutunnari ja viime jakson kertaus* //

Black, Lily, Harald.

Black katsoi Opheliaan hiljaa, vihaisesti ja synkästi. Hänen kasvoiltaan ei voinut lukea mitään, kunnes hän alkoi hymyilemään. Hän hymyili ja lopulta nauroi, tosin nauru kuulosti enemmänkin demonimaiselta kuin iloiselta.
"Koira syö koiraa tässä maailmassa" Black sanoi, hänen silmistään loisti hulluus, kun ne alkoivat pikkuhiljaa kirkastumaan ja pian olivat jo kirkkaan punaiset. Lily otti pari askelta taaksepäin, peittäen suunsa käsillään. Hän ei edes halunnut tietää mikä Blackiin meni, hän vain halusi että tämä lopettaisi.
Lopulta Black tipahti polvilleen ja huusi kohti kattoa. Hetken näytti jo siltä että hän olisi ulvonut, vaikka se kuulosti enemmänkin karjumiselta.

Harald oli yhä sivuhuoneessa eikä kuullut mitään, paitsi vaimeasti Blackin huudon oven läpi, mutta hän ei kiinnittänyt siihen huomiota. Hän istui tuolissa ja mietti mahdollisuutta, minkä Black oli sanonut. Vakoilija, mutta hän ei ollut varma pystyikö peikkoon luottamaan.. voihan olla että tämä lätkisi pakoon heti kun pääsisi metsään. Hän oli nukahtaa kun mietti niin syvästi, yleensä nokosten jälkeen hänen oli helpompi tehdä päätöksiä. Lisäksi ikä alkoi jo painaa.

Black iski kätensä maahan ja painoi leukansa rintaansa vasten. Hän puristi kätensä nyrkkiin ja oli aivan hiljaa, hän piti silmiään kiinni ja puri hammasta yhteen, näytti siltä että hän olisi itkenyt.
"Black mikä sinun on?! Kerro meille niin voimme auttaa" Lily sanoi ottaen pari askelta Blackiä kohti varovaisesti.
Black ei sanonut mitään vaan hellitti kätensä puristuksista ja lysähti maahan makaamaan. Lily käveli nyt tämän luokse ja auttoi Blackin istumaan. Hänen silmäsä olivat nyt palanneet normaalin värisiksi ja hän näytti hieman poissaolevalta ja tokkuraiselta.
"Black mitä tuo oli?" Lily kysyi pitäen Blackiä olkapäistä kiinni.
Black katsoi Lilyä hiljaa ja laski katseensa sitten kämmeniinsä.
"Toinen puoli.." Black sanoi hiljaa henkäisten, lähes kuiskaten.
"Toinen puoli? Mistä sinä puhut?" Lily kysyi Blackiltä.
Black käänsi päätään hieman ja kosketti alinta tatuointiaan takaraivossa.
"psykoottinen viha.. kaikenlisäksi yön kansan verta joka herättää sisäisen pedon jota ei voi hallita.." Black sanoi taas lähes kuiskaten.
"Et siis ole oma itsesi silloin?" Lily kysyi ja Black nyökkäsi hitaasti.
"emmekö voi auttaa mitenkään?" Lily jatkoi.
"ette.." Black vastasi painaen kasvonsa alaspäin.

// bom bom boooom //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1753

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Tammi 21, 2008 2:11

Ophelia

Ophelia jäi seisomaan hiljaa ja tuijottamaan Blackia joka oli yhä vihainen. Blackin alkaessa hymyilemään että nauramaan, Ophelia oli kuullut saman paholaisen riivaaman naurun silloin kun oli ensimmäistä kertaan astunut sisään Blackin piemään asuntoon, silloin Black ei tosin ollut punasilmäinen ja selvästikään yhtä hullu mitä nyt.
Ophelia perääntyi pari askelta kauemmaksi, tämä ei ollut oma itsensä! Ja tämä ei tosiaankana ollut ensimmäinen kerta kun jokin otti tästä vallan!
Ja tälle oli silloin myöskin turha puhua. Tämä ei ollut Black!

Blackin silmien puna kirkastui entisestään ja tämän auran tummuus synkkeni että tummuni tummunimestaan. Ophelia peitti korvansa ja sulki silmänsä, hän ei halunnut nähdä Blackiä tällaisena, Ophelia itkee jo vähemmästäkin ja on ihme ettei tämä ole murtunut jo hermoraunioksi. Ophelia saattoi kuulla Blackin karjunan, ei väliä kuinka päätänsä puristi.
Huudon loputtua, Ophelia uskalsi avata silmänsä ja asetti nyt kätensä korviltansa suun eteen ja katsoi hiljaa ja kuinka Black oli nelinkontin lattialla aivan hiljaa.
Ophelia ei saanut sanaakaan kankeasta kurkustaan ja kyyneleet viereivät reppaasti tämän poskia pitkin, saaden ne punertamaan entistäkin enemmän.
Lily otti pari askelta kohti Blackiä ja samssa Black romahti makaamaan lattialle mikä sai Opheliankin hätkähtämään paikoiltaan.
Mitä oli tapahtunut? Ophelia ei ymmärtänyt mistään mitään ja tuskin Lilykään sen paremmin...

Ophelia katseli vierestä kun Lily käveli Blackin luokse ja auttoi tämän istumaan. Ophelia ei uskaltanut liikahtaakaan, ei ainakaan vielä, hän pelkäsi Blackiä juuri nyt, vaikka tuo äskeinen ei ollutkaan Black, eihän?
Black kykeni puhumaan, tämä oli palautunut mitä arvattavimmin normaaliksi ja tämän äänestä huokui uupumus. Ophelia uskalsi hengittää nyt vapaammin ja katsoi nyt itku kurkussa hänestä erilään olevaa Lilyä ja Blackia.
'Toinen puoli...' Ophelia toisti ja kietoi kätensä ympärilleen, Blackin sanoja hän ei kuullut, niin hiljaa tämä oli joten Ophelia sai päätellä kaiken Lilyn toistoista.

Ophelia otti nyt hitaita askelia kohti Blackiä että Lilyä, hän ei nyyhkyttänyt, hyvä että hengitti kaiken järkyttyneisyyden jälkeen vaikka melkein kaikki olikin jo ennestään nähty mutta onnellisesti unohdettu...
"Anteeksi..." Ophelia sai sanotuksi kankealta kurkultansa saavuttuaan Blackin vierelle.
"Sanoinko minä... Todellakin jotain niin kamalaa... Että sain sinut suuttumaan?" Tämän Ophelia halusi ensi sijaisesti tietää, Blackin toinen puoli ei olisi tullut esiin ellei Ophelia olisi Blackia suututtanut, niinhän?
Ophelia oli surullinen että epätoivoinen Blackin suhteen, mies vaikutti kaiken pahan ruumiillistumalta jonka omaksi surukseen omasi kyvyn rakastaa mistä syntyi piina ja kirous.
"Anteeksi." Ophelia toisti pian ja istahti polvi-istuntaan Blackin vierelle eikä kehdannut edes katsoa tähän.

//*Sniff*//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13549

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Tammi 21, 2008 2:25

Black, Lily, Harald

Black nosti katseensa Opheliaan joka pyysi anteeksi, eihän tämä mitään väärää ollut tehnyt eihän?
"et sinä tehnyt mitään.." Black sanoi "ei sinulla ole syytä pyydellä anteeksi, sinä.. sinä et tehnyt mitään. Oli vain aika" Black sanoi koittaen saada syyllisyyttä Ophelian harteilta pois.
Lily katsoi kysyvästi Blackiä joka huokaisi syvään nähdessään Lilyn ilmeen.
"Se ottaa vallan joskus.. Yleensä se saa lisäpuhtia vihasta, suuttumiksesta tai jopa kiukusta ja kun se ottaa vallan en ole oma itseni. Sen takia olen pysynyt varjoissa, hiljaa omissa oloissa. Jos ei ota kontaktia muihin, ei voi suuttuakkaan. Sen takia vihasin ihmisiä, läheisyyttä ja katseita. Pelkäsin että satutan.. Sitten sinä.." Black sanoi ja vilkaisi taas Opheliaa.
"Sinä tulit. Olet ensimmäinen jolle olen kertonut jotain synkkää itsestäni, jotain jota edes kuningas ei tiedä." Black sanoi katsoen Opheliaan.
"Sinä olit ensimmäinen joka sai tietää että rakastin Lilyä, sinä olit ensimmäinen jolle kerroin menneisyydestäni, tatuoinneistani ja vihastani jumalia kohtaan" Black selitti katsoen Opheliaan yhä.
Lily katsoi Opheliaan, oliko Black tosiaan uskoutunut tälle niin paljon? Blackhän vihasi lapsia, ihmisiä ja muutenkin oli synkkä ja ensimmäisenä hän avauti Cryptin lähes valoisimmalle tytölle!

Black nousi ylös, hitaasti ja vaivalloisesti Lilyn avustuksella. Hän tunsi itsensä uupuneeksi ja väsyneeksi vaikka mitään ei ollut tehnytkään, mutta toinen puoli vei valtavat määrät voimia.
"Sinä et tehnyt mitään väärää, minä tein" Black sanoi toistaen sanojaan.
"Anteeksi.." Black sanoi yllättäen ja painoi kasvonsa taas lattiaa kohti ja sulki silmänsä.

Harald veti sikeitä, hän oli vaipunut ajatuksiinsa niin paljon, että oli nukahtanut. Hän hengitti rauhallisesti istuen hiljaa tuolissa, takan ääressä, pitäen käsiään sylissään.

// *kyynel* //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1753

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Tammi 21, 2008 3:37

Ophelia

Ophelia katsahti Blackiin tämä sanoessa ettei se ollut hänen vikansa? Ophelia jäi siihen tuijottamaan Blackiä että tämä selittäisi asian paremmin niin että hänkin ymmärtäisi...
'Oli vain aika..?' Ophelia tunsi itsensä tyhmäksi kun ei tiennyt ja Lilykin oli aivan yhtä pihalla mitä Ophelia ja pian Black selittikin asian molemmille... Se otti Blackistä helpommin vallan mikäli tämä suuttui, raivostui saatika kiukustui, kaikki alkoi valasitumaan Ophelialle paremmin ja ymmärsi nyt miten se oli onnistunut Blackistä vallan ottamaan. Tämä myös selitti miksi Black pysyi varjoissa, kaukana ihmisistä ja pelotteli kaikki pois luotansa, astui päivän valoon vain harvoin ja silloinkin pakosta.

Sitten... Sitten Black alkoi kertaamaan kuinka Ophelia oli ollut aina se jolle tämä oli asioista ensimmäistä kertaa avautunut. Ophelia muisti hyvin kuinka Black oli ensimmäistä kertaa myöntänyt rakastavansa Lilyä, se oli jäänyt parhaiten Ophelian mieleen mutta totta tuo kaikki muukin oli. Tuoloin Lilykin oli ollut paikalla, tosin ei kuulemassa, tämä makasi Ophelian makuupatjalla pyörtyneenä liian tiuhaasta teen juonnista johon Ophelia ei ollut vieläkään löytänyt syytä.

Ophelia katsoi tätä hiljaa, ehkä hieman ihmeissään mutta helpottuneena, kellään ei ollut enää hätää ja Opheliaa hieman nolostutti kaikki se mitä Black hänestä sanoi...
Opheliakaan ei enää itkenyt saatika tuntenut syyllisyyttä, ehkä tämä kaikki oli auttanut heitä jollain lailla eteenpäin? Ainakin he tiesivät Blackistä enemmän, esimerkiksi tämän usein kuullusta psyykkisestä vihasta joka aina ajoittain otti Blackistä vallan ja ehkä tulevaisuudessa Ophelia oppisi olemaan tuolloin pelkäämättä Blackiä, vaikka ehkä syytä olikin.

Ophelia nousi ylös siinä missä Lily että Black, tosin Lilyn avustuksella, tämä oli selvästi uupunut äskeisestä kohtauksesta ja hyvä että pysyi pystyssä.
Ophelia pudisti päätään, ei se Blacinkään vika ollut.
"Ei se ole sinunkaan syytäsi..." Ophelia sanoi viimein, yhä ehkä suruhko katse kasvoillansa joka oli kohdistunut ennemminkin lattiaan kuin Blackiin.
"Sinä olet tehnyt niin paljon meidän hyväksemme, emmekä me voi sinua syyttää jostain sellaisesta mikä ei ole sinun syysi..." Ophelia jatkoi ja katsoi nyt ylös Blackin kasvoihin, vakuutellen ettei tämänkään tarvinnut anteeksi pyytää. Ophelia oli säikähtänyt pahimman kerran, sen Ophelia myönsi, mutta ei se enää haitannut kun asiat olivat paremmin avautuneet hänelle ja Lilylle.

"Mutta..." Ophelia aloitti ja otti kahdella kädellä Blackin vasemman käden omiinsa ja katseli kultaista sormusta tämän nimettömässä.
"Sinä et enää voi pysytellä varjoissa..." Ophelia jatkoi ja irrotti otteensa tästä. Ophelialla ei ollut tarkoitusta vihjata että Blackin tulisi tehdä asialle jotain, Ophelia tiesi ettei Black pystynyt ja että tämä eli mieluummin sen kanssa kun kuoli, Black vihasi luovuttajia, joten ei myöskään luovuttanut ja sen Ophelia tiesi hyvin ja näin Opheliakin pyrki olemaan luovuttamatta tavoitteissaan. Sitä paitsi, Black oli nyt naimisissa, tällä oli käytännössä jo tytär ja jopa ystäviä, ei tällä ollut enää varaa pysyä heistä piilossa eikä Ophelia halunnutkaan että tämä pysyisi.

"Kuningas on varmaan nukahtanut." Ophelia sanoi viimein naurahtaen ja onnistui jopa hymyilemään. Tästä ei ollut kuulunut mitään vähään aikaan ja oikeudenkäynnissä tämä oli ollut yhä tokkurassa eilis illan juomingeista.

//Ja Harald kuorsaa X'DD Koisinu muutenki jo puolet päivästä x]//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13549

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Tammi 21, 2008 9:47

Black, Lily, Harald

Black pysyi hiljaa kun Ophelia puhui, kun hän otti Blackiä kädestä ja tutki sormusta. Hän nyökkäsi Ophelialle, hän ei voinut enää pysyä varjoissa vaikka halusikin. Olihan hänen elämänsä ollut hieman "valoisampaa" viimeaikoina, ennen hän ei melkein koskaan liikkunut päiväsaikaan auringon valossa pihalla, mutta nyt niinkin oli käynyt, kuten rannalla... tosin se kerta oli päättynyt hieman surkeahkosti.
Black hymyili lievästi kun Ophelia mainitsi että Harald varmaankin nukkui. Lilykin alkoi hymyilemään ja vilkaisi ovelle.
"Yleensä jos hän ei ole tehnyt päätöstä vartissa, hän on nukahtanut" Black huomautti.
"Mistä sinä sen tiedät?" Lily kysyi kääntäessään katseesan Blackiin.
" Olen huomannut sen.. sivusta katsomisesta on myös hyötyä." Black selitti.

Lily irroitti otteensa Blackistä ja käveli ovelle, koputti siihen ja meni sisään. Hän näki isänsä nukkuvan nojatuolissa ja hymyili lempeästi tämän nähdessään. Hän sulki oven perässään ja käveli isänsä luo, herätti tämän varovasti ja jutteli tilanteesta, Ratchetin kohdalla.

Black katsoi Lilyn perään, kunnes tämä katosi oventaakse. Hetken oli hiljaista kunnes Black avasi suunsa.
"Minun täytyy.." Black sanoi hiljaa katsoen yhä ovelle " Minun täytyy pysytellä varjoissa. Se on paras keino varmistaa etten satuta ketään. Äskenkin.. käytin voimakeinoja pitääkseni Lilyn loitolla." Black sanoi ja käänsi katseensa hitaasti jalkoihinsa.
"Joku päivä voi olla että se ottaa vallan ja saatan jopa tappaa." Black jatkoi katsoen maahan.
Lily tuli ulos ja Black nosti katseensa ovelle. Lily käveli näiden kahden luo.
"Isä ei osaa sanoa päätöstä näin lyhyellä ajalla, varsinkaan kun ei ole jutellut Ratchetin kanssa.. mutta hän sanoi harkitsevansa asiaa" Lily sanoi ja pysähtyi Ophelian ja Blackin viereen.
"Eli peikkoa ei tapeta vielä?" Black kysyi.
"Ei, ei ainakaan vielä. Me tuskin voimme enää mitään hänen hyväkseen tehdä, loppu riippuu hänestä itsestään" Lily sanoi ja vilkaisi Opheliaan.

Lily ei todellakaan halunnut että Ratchetiä oltaisiin tapettu, hänhän oli vain harmiton peikko. Ei hänestä olisi edes sotilaaksi. Toisaalta, voihan ulkonäkö pettää. Lily oli aikansa kuunnellut isänsä juttuja läpi elämän, ja saanut sellaisen käsityksen että kaikki taruolennot olivat pahoja vaikka vaikuttivat ystävällisiltä. Tosin tuota Lily ei aina uskonut, mutta oli silti varuillaan, ihan vain isänsä vuoksi.
Jos Aran oli haltijoiden esikuva, Lily tulisi aina vihaamaan ja varomaan heitä. Haltijat olivat hänen mielestään pahempia mitä joku vaaraton pieni peikko.

// Usko pois, kyl säkin kuorsaisit jos krapulassa olisit! //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1753

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Tammi 21, 2008 8:49

Ophelia

Opheliakin jäi seisomaan keskelle kuninkaansalia Blackin kanssa, Lilyn mennessä sivuhuoneelle katsomaan nukkuiko hänen isänsä ja oliko tämä mahdollisesti tehnyt mitään päätöstä Ratchetin suhteen.
Opheliaa hymyilytti, Ben oli saanut pitää henkensä ja ehkä jopa Ratchetkin tulisi saamaan uuden mahdollisuuden, mikäli tämä tulisi suostumaan.

"hm?" Ophelia katsahti Blackiä yläviistoon tämän aloittaessa. Kyllä Black oli joutunut käyttämään paine aaltoa pitääkseen Lilyn loitolla, mutta jollei Black olisi käyttänyt, lopputulos saattoi olla nyt paljon karmivampi.
Ophelia ei osannut kuvitella että Black koskaan tulisi tappamaan jonkun heistä, eikä myöskään uskonut siihen vaikka Black niin sanoikin, antaen ymmärtää että saattaisi tappaa jonkun lähistöllä olevan jos se ottaisi tästä vallan. Tosin Ophelia ei tiennyt melkein mitään tämän toisesta puolesta, niin sanotusta psyykkisestä vihasta, vain että se otti joskus Blackistä vallan. Ophelialla oli muutenkin miljoonia kysymyksiä Blackistä joita ei tältä kuitenkaan voinut suoraan kysyä, se olisi Blackin yksityis asioiden tonkimista eikä se ollut Opheliasta kovinkaan suvaittavaa, ei Opheliakaan halunnut että hänen menneisyyttään alettaisiin tonkimaan ilman hänen mielipidettä asiasta. Ophelia ei sanonut mitään, hän ei osannut ilman että olisi alkanut väittää vastaan saatika ehtinyt sillä Lily oli jo tulossa heidän luokseen.

Kuningas harkitsi yhä asiaa, mikä oli toisaalta ihan hyvä, se merkitsi että Ratchet jätettäisiin henkiin toistaiseksi kunnes lopullinen päätös tehtäisiin.
Ophelia oli tyytyväinen, Ratchetin kohtalo ei olisi näinkään valoisa ilman Blackiä joka vakoilijan hommaa ylipäätänsä kuninkaalle ehdotti. Kuningas tulisi mitä ilmeisemmin vielä puhumaan Ratchetille ja silloin kaikki tulisi olemaan kiinni tästä itsestään. Ophelia nyökkäsi hymyillen, kaksi ja ehkä useampiakin henkiä oltiin pelastettu.

"Kiitos!" Ophelia kiitti vielä molempia, se mitä he olivat saaneet aikaiseksi riitti Ophelialle hyvin. He olivat nyt vapaita lähtemään, kuningas varmaan menisi hoitamaan muita asioitaan taikka sitten tämä meni takaisin nukkumaan. Miten vain, heitä ei enää tarvittu.
Ja mitä Beniin tulee, Ophelia päätti että vierailisi tämän luona aina välillä, elinkautinen oli sentään aika pitkä tuomio, varsinkin niissä selleissä mitä ihmisillä oli.

//Sanoo kokenut!//
Edellinen

Paluu Kuninkaan sali

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö