~Syntymäpäiväjuhlat~ part.2

Jos ja kun saat luvan astua kuninkaan saliin, on näky komea. Suurten, jykevien ovien takaa avautuu mahtipontinen, koristeellinen sali. Keskellä salia kulkee punainen matto, joka johtaa suoraan valtaistuinkorokkeen eteen. Koroke itse on noin kymmenen rappusen kivinen kokonaisuus, jonka ylimmällä tasanteella on koristeellinen, vankka valtaistuin. Kuninkaan istuimen vierestä löytyy paikka tuon puolisolle oikealta puolelta ja vasemmalta puolelta vielä yksi kuninkaallinen paikka. Kaksi muuta istuinta ovat hienoja, koristeellisia, mutta eivät niin mahtipontisia mitä itse päävaltaistuin. Valtaistuin koroke on salin peräseinällä. Seinä on koristeltu seinäkankaalla, johon on kirjailtu suuri, ihmisten vaakuna, sekä Scarlingtonin suvun vaakuna.

Salista löytyy penkkirivejä itse punaisen maton molemmin puolin, mikäli salissa joskus suurempaa tapahtumaa järjestetään. Salin oikealla seinällä on suuria ikkunoita ja vasemmalla seinällä löytyy muutama ovi sivuhuoneisiin, jotka sisältävät pienen, yksityisen ruokailutilan, strategiahuoneen, jossa asiaan kuuluvat henkilöt voivat keskustella valtakunnan tilanteesta kera karttojen, sekä pieni oleskelutila.

Valvoja: Crimson

~Syntymäpäiväjuhlat~ part.2

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Helmi 2008, 23:25

Black, Tomtom, Lily, Harald

http://p1.foorumi.info/thenightfantasy/ ... =2907#2907

Black otti mukaansa mustan viittansa samalla kun he poistuivat hänen asunnostaan ja suuntasivat kohti kuninkaan salia. Tosin, viittansa hän antoi Lilylle jotta tämä voisi peittää itsensä siihen, ettei kukaan tunnistaisi häntä matkalla.. prinsessa mustissa miesten vaatteissa ei ollut kovin edustava näky. Lily otti Blackin viitan ja heitti hupun päähänsä.. nyt vielä sauva niin Lily näyttäisi aikalailla mini kokoiselta Blackiltä.
Tomtom otti salkkunsa mukaan kun he lähtivät, sitä hän ei jättäisin Blackin asuntoon varsinkin kun Blader sattui olemaan siellä... ties mitä se lintu keksisi.
He kulkivat pihamaan poikki ja Black manasi auringon siinä ohimennen, saapuivat linnan oville ja hipsivät käytävää pitkin kohti kuninkaan salia. Lily hyppi tapansa mukaan ovesta sisään koputtamatta ja näki isänsä juttelevan.. hovimestarin näköiselle henkilölle. Oliko tämä hankkinut uuden? Noh, Lilylle oli ihan sama, kunhan Ben ei koskaan palaisi.
"Isä!" Lily huudahti samalla kun juoksi isänsä luo ja kietoi kätensä tämän ympärille itkien melkein onnesta.

"Lily!... Missä sinä olet ollut? Mitä ihmettä sinulla on päälläsi?!" Harald aloitti halattuaan Lilyn melkein kuoliaaksi.
Black käveli lähemmäksi Tomtom vierellään kumartaen kuninkaalle ja jäi seisomaan paikalleen. Harald katsoi Blackiä kuin.. haltijaa.
"...Black? Mitä sinulle on tapahtunut?" Harald kysyi ennen kuin Lily kerkesi mitään selittelemään.
"Kyllä teidän korkeutenne.. ja minulle ei ole tapahtunut muuta kuin tyttärenne" Black vastasi vilkaisten Lilyyn joka hymyili.
"Sinulla on hiukset?" Harald kysyi kohottaen kulmiaan.
"on ollut kauankin.. pidin ne poissa loitsulla, mutta nyt Lily halusi välttämättä nähdä ne enkä enää saa niitä pois" Black selitti siirtäen jälleen hiuksia pois silmiltään.
"näytät ihan h--"
"älkää sanoko sitä, pyydän" Black keskeytti Haraldin, hän ei todellakaan halunnut kuulla että näytti haltijalta.
"Miksi et sitten leikkaa niitä?" Harald kysyi ja samassa Black sai olla tukkimassa Tomtomin suuta.
"Eh.. kansamme ei koskaan leikannut hiuksiaan eikä niitä saa leikata sen takia.." Black selitti lyhyesti ja nyt Harald vilkaisi Tomtomiin.
"ja kukas tämä on?" Hän kysyi katsellen Tomtomia.
"Tässä on opettajani, Tomoderuwix. Hän saapui juuri vähän aikaa sitten matkaltaan" Black esitteli Tomtomin joka hymyili jälleen.
"Teidän korkeutenne voi kutsua minua Tomtomiksi" Tomtom lisäsi.
"vai niin.. tekin olette sitten velho?" Harald kysyi istuessaan takaisin tuoliinsa.
"Kyllä, mutta nykyään enemmänkin taikuri" Tomtom sanoi hymyillen.

"kuka hän on?" Lily kysyi nyt vaihtaen aihetta mieheen jolle Harald oli jutellut.
"oh, hän on Mel, uusi hovimestari" Harald sanoi ja Mel kumarsi kun hänet esiteltiin.
Mies oli melko nuoren näköinen, hänellä oli lyhyehköt ruskeat hiukset, ruskeat silmät ja hän oli kohtuu hoikka.
"Mel? Sinä tarkoitat Benin poikaa?" Lily kysyi kääntäen katseensa Melistä isäänsä.
"Kyllä" Harald sanoi sen kummempia selittelemättä.
Lilyä ei miellyttänyt yhtään ajatus että edes Benin poika hyppi hovissa niinkin läheisessä ammatissa.. mutta ei siitä sen enempää valittanut.
"Mel voit poistua...Ja nyt haluan selityksen, missä olette olleet? Mitä ihmettä tapahtui sille haltijalle?" Harald sanoi samalla kun Mel kumarsi ja poistui paikalta.
Lily veti syvään henkeä ja alkoi selittämään oman osuutensa tarinasta: Hän kertoi mitä talleilla oli tapahtunu, tosin hän ei maininnut henryä, hän kertoi mihin Art oli hänet vienyt, hän kertoi kuinka tapasi Aaronin, hän kertoi kuinka joutui Aranin lähettyville ja tämän "vangiksi", sitten hän kertoi kuinka Tomtom ja Ophelia olivat ilmestyneet paikalle, tosin Ophelia oli silloin Elisa, sitten Lily selitti erittäin lyhyesti mitä linnalla oli tapahtunut, mainitsematta mitään Aranin sokeudesta, sitten hypättiinkin takaisin lammelle jossa he törmäsivät TAAS Aaroniin ja sitten tuli lounatuuli. Sitten kerrottiinkin jo sitä kuinka Ophelia oli paljastunut ja Tomtom oli auttanut Lilyn ja Ophelian pakoon tämän laukussa ja sitten oltiinkin jo metsässä, jolloin Black tuli kehiin.
Sitten tuli Haraldia kiinnostava osuus: Taistelu. Lily selitti kuinka Black oli ensin taistellut lohikäärmettä vastaan, sitten oli tullut Art ja sitten Lily survaisi Artin veljeä ja sitten Lily olikin ollut Ophelian kanssa suojakuvussa kun muut olivat taistelleet, sitten oli tullut Aran! Aran ja Black olivat ottaneet yhteen ja sitten Aran oli poistunut.. Lily tosin jätti kertomatta syyn miksi Aran oli poistunut ja sitten he olivat lähteneet kohti koita ja lopulta Lily oli nukahtanut Blackin viereen.
"....JA nyt olemme tässä" Lily lopetti tarinansa ja henkäisi syvään.. sen kertomiseen oli mennyt puolituntia ja Tomtom oli nukahtaa siinä välissä.

Harald katsoi kulmat koholla jokaista ja naurahti sitten kevyesti.
"Vai että semmoinen tarina.. tosin.. nyt jäi epäselväksi, miksi Arathet sinut kaappasi?" Harald kysyi ja Lily meni lukkoon.
Black ei edes ajatellut sanovansa mitään ja Lilykin mietti pitkään pitäisikö kertoa.. kunnes Tomtom aukaisi suunsa.
"Aran on rakastunut tyttäreenne" Tomtom kajautti ilmaan totuuden joka sai Haraldin hiljenemään.
Harald ei tiennyt mitä sanoa saatika ajatella.. pitäiskö olla ylpeä tyttärestään, kun tämä oli niin kaunis että itse haltija kuningas tähän oli rakastunut vai pitäisikö lähteä seivästämään se perverssi samantien.
"jaa..." Harald sanoi lopulta ja vilkaisi Lilyä.
"Tekikö hän sinulle jotain?" Harald kysyi valmiina lähtemään seivästämään Aranin.
"EI! Ei tehnyt.." Lily sanoi ja sai kylmät väreet pelkästä ajatuksestakin.
"no hyvä.. hyvä niin. Nyt käy vaihtamassa vaatteesi ennen kuin joku muukin sinut näkee" Harald sanoi Lilylle joka poistui paikalta samantien.

"Se suippokorva kuolee vielä..." Harald mutisi katsellessaan kun Lily poistui huoneesta sulkien oven perässään.
"Noh, mitenkäs sinä voit Ophelia? Taisi olla rankka reissu?" Harald kysyi hymyillen Ophelialta.

// *piiloutuu Lilyn taakse* AUTA! "mitä nyt?" SE TAPPAA MEITIT! *Black pysähtyy eteen ja näyttää pirulta.. jolla on vaaleenpunaisia rusetteja päässä* *Lily pidättelee nauruaan* ///
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 26 Helmi 2008, 01:08

Ophelia

Kolmikko poistui Blackin pimeästä asunnosta taas kirkkaaseen päivän valoon johon Ophelia sai taas totutella ja katsahti sivusilmällä kun Black antoi oman viittansa Lilylle jonka avulla tämä sitten peitti itsensä muilta vastaantulevilta, Lily kun ei oikein edukseen juuri nyt esiintynyt. Tomtom tuli heidän perässään, ottaen myös salkkunsa jostain syystä mukaan, mutta Ophelia ei tätä ihmettelemään sen enempää jäänyt.
He kulkivat pihamaan poikki ja siitä linnanovista sisään, läpi pitkän käytävän ja sisään kuninkaan saliin ilman sen kummempia koputteluja, Lilyn kun ei tarvinnut.
Ophelia näki saliin astuessaan kuningas Haraldin näin pitkästä aikaa ja mitä ilmeisemmin tämän uuden hovimestarin, Ben kun ei enää kuvioissa pyörinyt...
Lily mitä arvattavimmin juoksahti isänsä luokse ja kietoi kädet tämän ympärille ja Ophelia ei olisi yhtään ihmetellyt vaikka nämä kaksi olisivatkin alkaneet siinä itkemään toistensa jälleen näkemisestä. Ophelia katsoi näkyä hymyillen kun Lilyn isä alkoi jo kyselemään että missä tämä oli oikein ollut ja mitä ihmettä tällä oli oikein päällään.
Ophelia astui askeleen eteenpäin siinä missä Black ja Tomtomkin ja niiasi syvään kuninkaan malttaessaan irroittaa katseensa Lilystä joka oli kotiin vasta palannut.

Black pisti varmasti heti ensimmäisenä kuninkaan silmään kun tämä nyt oikein varmisteli että tämä olisi Black ja kyseli mitä tälle oli oikeen tapahtunut, ajatellen varmaankin hiuksia. Ophelia vain hymyili jokseenkin huvittuneena Blackin vastauksesta ja kuningas pian siirtyikin Blackin hiuksiin, kun ei tietoinen niistä vielä ollut. Black vaan vastasi että ne olisivat olleet kauankin ja että olisi pitänyt ne poissa loitsulla, saman siis mitä Lilylle ja Ophelialle mutta nyt paljon selkeämmin ja suoraan.
Sitten Harald oli sanomassa että Black näyttäisi ihan haltijalta, mikä oli totta mutta Black keskeytti tämän muitta mutkitta, Black ei sitä halunnut kuulla eikä Ophelia ajatella.
Sitten siirryttiinkin taas hiustenleikkuuseen johon Black esitti vastaukseksi hyvinkin pelkistetyn version siitä mitä Ophelia oli tämän asunnolla kuullut, mutta tokkopa tuo haittani, kyllä se kuninkaalle kelpasi kun siirtyikin jo Tomoderuwixeen.
Black esitti Tomoderuwixen opettajakseen kuninkaalle ja Ophelia tosiaan toivoi että vanhus osasi käyttäytyä kuninkaan edessä, mutta kyllä tämä tästä melko hyvin suoriutui. Tosin häntä sai kutsua Tomtomiksi ja lisäys vielä että tämä oli velho, tai sitten taikuri ennemminkin nyt nykyään.

Ophelia hymyili vanhuksen omille esittely lisäyksille ja katsahti sitten kysyvästi Lilyyn ja siitä sitten mieheen jota Ophelia ainakin hovimestariksi epäili. Harald esitteli hovimestarin nimeksi Miel ja tietenkin hyvien tapojen mukaan tämä kumarsi kun tämä esiteltiin. Ophelia katsoi tätä hetken kunnes siirsi sitten katseen takaisin Lilyyn.
"Benin..?" Ophelia toisti hiljaa itsekseen, ei Ophelia tiennyt että Benillä olisi lapsia ollut! Kuningas ei sen enempää asiaa selitellyt vaan antoi tälle luvan poistua ja alkoikin jo kyselemään selitystä heidän poissa ololleen ja 'sen' haltijan katoamisesta...
Joten Lily kertoi. Seuraavaksi kuuluikin vain pariin päivään sisältyvä pitkä ja raskaalta kuulostava selostus tapahtumista. Mitä talleilla oli tapahtunut ja Ophelian korville uutta se että Lily oli tavannut Aaronin jo silloin ja kuinka oli päätynyt Aranin vangiksi, mikä oli vale, ainakin tavallaan, mutta mitä muutakaan tähän olisi sanoa voinut? Sitten Ophelian osuus ilmestyikin tarinaan, tosin pitäen yllään roolinimeään 'Elisa' ja sieltä sitten lammelle, siitä lohikäärmeeseen ja suurisuiseen haltijapoikaan, mitä Ophelia ihmetteli että Lily edes tämän mainitsi mutta mikäs siinä sitten. Sitten Ophelia olikin jo paljastunut Opheliaksi ja kuinka he olivat lopulta paenneet Tomoderuwixen käsilaukussa metsään, kauaksi haltijoiden kylästä.
Ophelia huomasi pieneksi pettymyksekseen ettei Lily maininnut Henryä ja se Aranin sairaus oli ehkä ihan hyvä jättää mainitsematta, ainakin Ophelian puolesta ja sekin että Lilyllä olisi nyt pidennetty elämä...
Sitten tultiinkin taisteluun jonka Ophelia sulki enemmän kuin mielellään pois nyt mielestään, se oli ollut aika päätöntä menoa varsinkin kun oli saanut pelätä jopa itse Lilyn hengen puolesta! Ophelia kiitti Lilyä mielessään että tämä ei maininnut tämän nukahtamista kuninkaalle, se olisi ollut jo noloa että kuningas olisi saanut tietää että Ophelia olisi nukahtanut kesken Blackin ja Aranin taiston. Tosin nytkään Ophelialle ei kunnolla oikein selvinnyt miksi Aran oli vain ottanut ja lähtenyt... Mutta ei kai se loppujen lopuksi niin tärkeätä ollut, lopputulosta ajatellen ellei nämä siis olleet menneet sopimaan mitään aivan päätöntä...

Harald taisi ihmetellä tarinaa vielä hetken sen kuultua, kunnes naurahti ja Ophelia loi taas pientä hymyä kasvoilleen, kunnes kuningas kysyi jotain mihin Ophelia ei heti valetta vastaukseksi keksinyt...
Ja niin Black vastasikin totuuden mukaan; 'Aran on rakastunut tyttäreenne'... Ophelia katsoi kuninkaaseen nyt oyli kulmiensa, he olivat tienneet tämän jo kauan ja nyt vasta asia paljastui itse kuninkaalle... Onneksi tämä ei kuitenkaan tiennyt että he olivat tienneet ja sitä ei ollut tullu kyllä ajattelleeksi mutta... Kuningas tuntui saavan tietää asiat aina vasta viimeisenä. Eikä tämä todellisuudessa tiennyt puoliakaan tapahtumista, vain suurin piirtein sanottaisiinko.
Lilyn isä meni hiljaiseksi... Ophelia ei ollut varma mitä tältä olisi rekationa odottanut joten ei edes hämmästellyt vaikkei tämä alkanut heti hyppimään tasajalkaa ja kiroamaan haltijoita alimpaan helvettiin, ei, sen sijaan tämä kysyi Lilyltä että oliko Aran mahdollisesti tälle jotain tehnyt...
Ei ollut, ei ainakaan vasten Lilyn tahtoa, näin Ophelia synkimmillään ajatteli Lilyn ja Aranin välistä suudelmaa josta ei kannattanut mainita edes Blackille.

Nyt oli tarina kuultu, Tomtom että uusi hovimestari esitelty ja Blackin hiukset selitetty, nyt Lily sai luvan vaihtamaan vaatteensa ja pian tämä olikin poistunut paikalta. Ophelia katsahti sulkeutuneesta ovesta sitten kuninkaaseen joka manasi omiaan ja huomioitsi kohta hänetkin.
"Vointini hyvä teidän korkeutenne, kiitos kysymästä. En kiellä etteikö reissu olisi ollut raskas myös omalta osaltani, mutta se oli pientä siihen verrattuna että saimme Lilyn takaisin kotiin ja ilman herra Tomtomia olisimme tuskin siinä onnistuneetkaan." Ophelia vastasi luoden taas hymyn kasvoillensa ja katsaht lopussa Tomtomiin, tätä heidän sietäisi lähes kaikesta kuitenkin kiittää.

//*piiloutuu toiselle puolelle selkää* HAHA X'DD AKUMA! OLISIT LAITTANUT VIELÄ VIIKSET! *Ottaa esille permamentti tussin*//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Helmi 2008, 11:25

Harald, Black, Lily, Tomtom

"Mukava kuulla että voit hyvin... vai että herra Tomtom on se jota minun pitäisi palkita?" Harald kysyi hymyillen katsoessaan erittäin ylpeän näköistä Tomtomia.
"Miten kuningas itse haluaa, en minä maallista omaisuutta kaipaa, mutta olisi mukava jäädä prinsessan syntymäpäiväjuhlille" Tomtom sanoi ja Black toivoi että kuningas antaisi tälle mieluummin säkin kultaa! Miten niin Black halusi eroon Tomtomista?
"Sehän sopii mainiosti! Sainoit olevasi taikuri, eikö niin" Harald kysyi ja Tomtom nyökkäsi tälle.
"No sittenhän sinä voit esiintyä juhlissa?" Harald sanoi hymyillen.
"Mikäs siinä, käy erittäin hyvin minulle" Tomtom sanoi hymyillen... kyllä Harald ja Tomtom hymyilivät, molemmat melkein yhtä leveästi.
Black manasi itseskseen Tomtomia, mutta jätti sanomatta mitään.. Black ei kehdannut sanoa mitään. Harald siirsi katseensa nyt Blackiin ja katsoi tätä hetken aikaa erittäin mietteliäänä.
"Ei sinua meinaa tunnistaa.." Harald sanoi katsellen Blackin pitkiä hiuksia. Black ei sanonut mitään vaan manaili jälleen itsekseen.

"Missä Anemone on? Eikö hän tullut tänne?" Black kysyi vaihtaen aihetta.
"Tuli tuli. Mutta hän lähtikin jo, herättelemään henkilökuntaa juhlia varten, siinä hän on aika hyvä.. herättämisessä meinaan" Harald sanoi, sillä itsekkin oli joutunut Anemonen herättelyn kohteeksi.
"No mutta, teillä on varmaan nälkä? Minäpä käy hihkaisemassa kokille että pistää kunnon aamiaisen tulemaan" Harald sanoi noustessaan tuolista ja lähti kävelemään kohti yhtä sivuovea kunnes poistui paikalta.
"Mukava veikko" Tomtom huomautti.
"Näkisit hänet humalassa.." Black sanoi katsellen ovea josta Harald oli poistunut.
"oh, sen tulenkin näkemään, usko pois" Tomtom sanoi hymyillen kettumaisesti.
Black vaipui omiin ajatuksiinsa, Benin poika oli siis uusi hovimestari? Se nyt oli arvattavissa, mutta Black oli olettanut että kuningas valitsisi uuden suvun, mutta toisaalta taas o--- Blackin ajatuksen juoksu katkesi kun hän kosketti rusettia jolla hänen hiuksensa oli sidottu. Hänen ilmeensä muuttui happamaksi kun hän vilkaisi kettumaisesti hymyilevää Tomtomia ja sen jälkeen Opheliaa.
"Perhana... vai että rusetti?!" Black totesi ääneen samalla kun Tomtom alkoi hihittämään ääneen.

Lily oli hipsinyt huoneeseensa sen kummemin huomiota herättämättä. Tosin vasta huoneessaan hän tajusi että hänen punainen arki mekko oli nyt haltijoiden linnassa.. siellähän hän se pois oli vaihtanut, joten nyt piti pistää jotain muuta. Lily avasi vaatekaapin ja alkoi penkomaan sitä. Yöasu, ei, sehän olisi ollut vielä säädyttömämpää mitä miesten vaatteissa hyppely. Vihreä ulkoasu... eiköhän nyt oltu jo tarpeeksi vihreää nähty. Juhamekko.. missä se oli? Joku oli vienyt juhlamekon! Jäljelle jäi vain häämekko ja se valkoinen lyhyt, hihaton mekko joka Lilyllä oli ollut rannalla, silloin kun hän sai "tavata" Ada Wolfen.
Noh, ei ollut valinnan varaa, joten Lily puki päälleen valoisen, kesäisen mekkonsa ja laittoi hiukset kiinni valkoisella rusetilla, joka oli hieman isompi mitä Blackin hiuksissa oleva rusetti. Tosin, ensiksi Lily kävi peseytymässä, olihan hänellä vielä Aren verta hiuksissaan.

"Nyt tajuan miksi Lily hymyili niin huvittuneena.." Black mutisi kokeillessaan rusettia uudestaan.
"älä nyt ota sitä pois! Sehän sopii sinulle kuin--"
"Kuin vihreä asu kuninkaalle!" Black huomautti Tomtomille, hänellä oli omat mielipiteet mikä hänelle sopi ja mikä ei.
Tomtom oli avaamassa suunsa mutta pysähtyi kuullessaan oven avautuvan. Lily tuli takaisin hymyillen iloisesti ja käveli suoraan halaamaan Blackiä joka näytti astetta vihaisemmalta mitä normaalisti.
"Sinä.. teit minulle rusetin" Black huomautti kuivahkosti saaden Lilyn naurahtamaan.
"Sinä siis huomas-- ÄLÄ OTA SITÄ POIS!" Lily rääkäisi kun Black meinasi ottaa rusetin irti.
Black nurisi itsekseen jotain, mutta jätti rusetin hiuksiinsa kun Lily katsoi häntä vihaisesti.. menköön nyt tämän kerran, mutta enempää rusetteja ei tulisi! Lohduttautukoot sillä että rusetti oli musta, eikä vaaleanpunainen...
"Missä isä on?" Lily kysyi kuikaten Blackin ohi tyhjää valtaistuinta.
"Hän meni kertomaan kokille että pistää kunnon aamiaisen" Black sanoi.
"ai.. eli nyt vain odotellaan?.. Ophelia.. pitäisikö sinunkin vaihtaa vaatteet?" Lily kysyi vilkaisten Ophelian sottaista mekkoa.

// *Blackillä kiehahtaa* JUKOLISTE NYT JUOSTIIN! *Aksu&Lily lähtee pakoon* OPHELIAN LUO! SUOJA KUPLAAAAAAAAAA!!! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 26 Helmi 2008, 18:19

Ophelia

Niin, jos joku kuninkaan tuli palkita niin Tomtomin, sillä ilman tätä he eivät olisi päässeet edes haltijoiden kylälle...! Haltijoiden kylästä puheen ollen, Ophelia toivoi että Tomtom tajusi olla puhumatta sen olinpaikasta kuninkaalle kuten Blackillekin oli asiasta vaijettu, vaikka juovuksissa sitten jolloin kuningas ei enää aamulla mitään muistaisi. Tomtom hymyili hyvinkin leveästi, kuten kuningaskin joka nyt antoi Tomoderuwixen jäädä Lilyn syntymäpäivä juhlille ikäänkuin kiitokseksi ja Tomtom suostui jopa esiintymään siellä!
Heh, tällä kertaa Ophelia sai varmaankin olla katsomossa kuin esittää apulaista. Kuningas ja herra Tomtom näytti tulevan hyvinkin toimeen toistensa kanssa, ainakin toistaiseksi kun niin leveästi hymyilivätkin ja ainakin Tomtomin puheistä päätellen, tämäkin oli myös niitä juomingin miehiä ja viiniähän sitä useinmin linnanjuhlissa tarjoiltiin. Ophelia oli maistanutkin viiniä kerran, mutta se oli jäänyt sitten siihen, se ei hänelle ollut oikein sopinut.

Puheenaihe vaihtui Anemoneen ja Opheliakin huomasi nyt vasta lähteä ihmettelemään että missä tämä oli? Ophelia olisi arvannut että leikkimässä mutta kuningas sanoi tämän menneen herättelemään henkilökuntaa juhlia varten? Ophelia kikatti mielessään, Anemone tosiaan oli hyvin pirteä ja energinen kuten pienet lapset yleensäkin ja henkilökunta tuskin tulisivat tältä rauhaa saamaan ennenkuin heräisivät... Tosin kello lähestyi jo kymmentä, mikä sai Ophelia ihmettelemään että linnassa vielä jopa nukkui, se että kuningas vetäisi yhä sikeitä ei tosin olisi yllätys ollut.
Sitten kuningas siirtyikin aamiaiseen ja poistui pian salista huikatakseen kokille että tekisi tuhdin aamiaisen... Ophelialla oli myönnettävästi jo aika kova nälkä, hyvä ettei vatsa ollut lähtenyt kurisemaan kesken kuninkaan puheiden, se olisi ollut jo liian noloa lähteä pyytelemään anteeksi omaa vatsaansa.
Tomtom ainakin myönsi nyt pitävänsä kuninkaasta, Ophelia hymyili tämän kuullessaan ja uskoi että kuningaskin tykästyisi Tomtomiin, hän jo kuvitteli nämä kaksi viinilasit taikka tuopit kädessä laulamassa kuorossa kuin ylimmät ystävykset ja kuninkaan tarinoimassa tälle taas lohikäärmeistä sun muista vesipedoista jotka oli surmannut, Blackin ehkä tulisi näiltä taas säästymään ja ehkä jopa Kuninkaan uusi hovimestari...

Ophelia hymyili itsekseen samalla kun odotteli että joko Lily tai kuningas tulisi takaisin kunnes Black alkoi jostain syystä kiroamaan. Ophelia katsahti tähän ja huomasi tämän huomanneen Lilyn solmiman rusetin tämän hiuksissa. Ophelia loi nopeasti hymyilevän että pahoittelevan ilmeen itsellensä Blackin tähän katsoessa, sekin oli ollut ällä kertaa Lilyn idea! Blackillekin siis valkeni Lilyn huvittuneisuus ja sanomiset että Black olisi näyttänyt söpöltä. Ei se Opheliastakaan niin pahalta näyttänyt valkoisissa hiuksissa, vaikka sen kantajan persoonallisuus ei kauheasti näyttänyt rusetteja perustavan.
Pienesti Black ja Tomtom vielä tavallaan väittelivät että sopiko Blackille rusetti vai ei kunnes Ophelia katsahti aukeavalle ovelle ja esiin astui valkoiseen mekkoon pukeutunut Lily.
"Lily!" Ophelia hihkaisi iloisena kääntyen tämän suuntaan kuten lähes aina teki tämän nähdessään, varsinkin nyt kun tämä sentään näytti itseltään! Lily meni ja halasi Blackia ja Ophelia seuraili sivusta Blackin yrmeää ilmettä ja kohta Lilykin tiesi että tämä oli rusetin huomannut ja kieltänyt tätä ottamasta sitä pois! Black tosiaan antoi rusetin sitten myös olla.
Pian tämän jälkeen Lily oli mitä ilmeisemmin tiedustellut isänsä olinpaikkaa ja Black vastasi että tämä olisi mennyt puhumaan kokille, joten nyt he vaan odottelisivat.

Ophelia katsahti Lilyyn ja siitä sitten mekkoonsa joka tosiaan oli aivan yhtä tahrainen mitä aikaisemminkin. Äh! Hän oli mennyt esiintymään tällaisena kuninkaan eteen... Ophelia ei ollut yhtään ajatellut, tosin ei hänellä pahemmin ollut aikaakaan vaatteita alkaa vaihtamaan, toivottavasti kuningas ei ollut sitten asiaa huomannut.
"Uh... Olet oikeassa, käyn vaihtamassa ja vien nämä samalla pesuun." Ophelia sanoi pidellen yhä sinistä mekkoansa sylissään ja kääntyikin nyt ja käveli ovelle.
"Älkää suotta odotelko, tulen suoraan ruokasaliin mikäli kuningas on ehtinyt takaisin minua ennemmin." Ophelia sanoi vielä ennenkuin katosi oven taakse. Hän vain menisi kappeliin, vaihtaisi mekkoa toiseen ja veisi 'arki'-asunsa sitten linnan pesulaan josta hän saisi sen puhtaana takaisin päivän parin päästä. Sen aikaa hän saisi pitää yllään sitä mekkoa jota oli käyttänyt Lilyn ja Blackin edeltävien juhlien aikana, nyt vähän juhlattovampana versiona vaan ja Ophelia uskoi että joutuisi menemään suoraan ruokasaliin kun palaisi, ei kuninkaalla niin kauaa kestäisi kokille puhua.

//HEEEEEAAAAAAAAAA!!! *lähtee juoksemaan mukana* SÄ SANOIT ETTEI SE HYÖKKÄIS JOS LILY TOIMIS KILPENÄ! EIKÄ OPHELIAA NÄY MAILLA HALMEILLA!!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Helmi 2008, 19:04

Lily, Black, Tomtom, Harald

"Selvä" Lily huikkasi Ophelian perään kun tämä poistui paikalta.
"sinne meni..." Tomtom sanoi katsoen olkansa yli ovelle, kunnes sivuovi avautui ja kuningas astui takaisin saliinsa.
"Jahas sinä palasitkin jo.. mutta mihin Ophelia häipyi?" Harald kysyi vilkuillen ympärilleen.
"Hän meni vaihtamaan vaatteet" Lily vastasi hymyillen.
Häntä hymyilytti nyt kaikki! Jokainen asia mikä vastaan saattoi tulla.. paitsi nyt haltijat. Oli ihanaa olla kotona Lilylle oli ihansama vaikka koko linna olisi sortumassa, kunhan hän sai olla kotona! Tai no, yksi henkilö kehen hän ei halunnut nyt törmätä, oli Henry. Mutta vaikka Henry oli tehnyt jotain anteeksiantamatonta, Lily suojeli tätä tarinassaan jonka kertoi isälleen, jättämällä mainitsematta mitään Henryyn liittyvää. Black olisi kyllä halunnut ilmiantaa Henryn, mutta ymmärsi Lilyn kannan.. olihan Henry tämän veli.
"Noh, aloitetaan ilman häntä sitten.. kai hän ymmärtää tulla ruokailu huoneeseen jos meitä ei täällä näy?" Harald sanoi lähtiessään kävelemään kohti sivuovea, joka vei ruokailu huoneeseen.
"Kyllä hän ymmärtää" Lily sanoi kävellessään isänsä vierelle.
Black ja Tomtom seurasivat näitä kahta ruokailu huoneeseen johon olikin jo katettu pöytä valmiiksi viidelle hengelle.

Harald istui tapansa mukaan pöydän toisessa päässä, Lily istui tämän viereen oikealle puolelle ja Black sitten Lilyn viereen. Tomtom sai istua toisessa päässä, kunniavieraana ja Ophelialle oli katettu paikka Haraldin vasemmalle puolelle, Lilyä vastapäätä.
Sen suuremmitta puheitta kaikki alkoivat syömään. Tomtom ja Harald löysivät yhteisen aiheen seikkailuista mitä molemmat olivat kokeneet ja nyt he kertoivat kilpaa toisilleen mitä uskomattomimpia tarinoita jopa Cryptin ulkopuolelta! Lily kuunteli ohimennen joitakin tarinoita, mutta suurimmaksi osaksi hän oli vaipunut omiin maailmoihinsa.. hänestä tuntui että jotain puuttui.. jotain tärkeää. Jotain..
"Jim..." Lily sanoi puoliääneen tajutessaan mitä puuttui.
"hm?" Black vilkaisi Lilyyn joka oli pysähtynyt täysin.
"Art otti silloin Jimin.. ja nyt se on ties missä vaeltelemassa" Lily kertoi muistellen kuinka Jim oli poukkoillut metsään kun Aaron sitä oli persuksille ampunut kivellä.. oliko se edes kivi? no, ihan sama, Jim oli kumminkin lähtenyt.
"Hankitaan sinulle uusi hevonen sitten" Harald huomautti kuullessaan että Jim oli "poissa".
"Mutta ei se ole sama! Ihan kuin käskisit minun hankkia uuden papitaren jos Ophelia katoisi.." Lily sanoi verraten Jimiä Opheliaan... okei, olihan Ophelia tärkeämpi mitä Jim, mutta se hevonen oli Lilylle erittäin rakas!
"Ehkä se osaa takaisin itse.. tai sitten joku palauttaa sen" Tomtom huomautti.
Lily ei edes halunnut ajatella kuka sen voisi palauttaa, pahimmassa tapauksessa Art tai Aran! Ei, Jim oli poissa, sehän oli vain hevonen, eikä se osannut kotiin ellei etsisi koko loppu elämäänsä.

// NO VOI PIRU!! MINKÄ MINÄ SILLE VOIN ETTÄ LILYLLÄ ON MIES JOL ON LYHYT PINNA!? ÄKKIÄ TÄNNE *Pujahtaa käytävän ovesta sisään ja lukittee sen perässään* JUKOLISTE! *Black paukuttaa ovea* / vähän lyhyempi vaihteeks >P //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 26 Helmi 2008, 20:14

Ophelia

Ophelia kipitti nyt pitkin linnan käytävää ja tälläkertaa vastaan tuli myös ohikuljoita, mitä ilmeisemmin sitä henkilökuntaa jota Anemone oli mennyt herättelemään ja kohta linna tulisikin kuhisemaan hääräilevää palvelusväkeä järjestämässä Lilyn syntymäpäivä juhlia.
Ophelia käveli pihamaalle ja sieltä suuntasi taas omalle kappelillensa, pihamaallakin alkoi olemaan enemmän väkeä mitä aikaisemmin päivällä ja jotkut jopa tervehtivät Opheliaa, Ophelia tervehtien näitä tietenkin takaisin mutta toivoi etteivät nämä kiinnittäneet huomiota tämän mekon puhtauteen.
Päästyään kappelille, Ophelia rynnisti takahuoneelle, yhtä kuin makuukammariinsa, riisuitui papittaren asustaan ja vaihtoi tilalle puhtaan 'vapaa-aika' mekkonsa, sellaiseksi Ophelia sitä kutsui vaikkei vapaa-aikaa sillain tietyllä tapaa viettänytkään kun vierailijat tämän työn tahdin päättivätkin, mutta mekko onneksi sopeutui hyvin näinkin kesäiseen päivään.
Ophelia viikkasi papittaren asunsa, piti sitä nyt sylissään ja meni takaisin pihamaalle ja katsahti linnaan, hänellä ei ollut mitään mahdollisuuksia päästä sinne ennen kuningasta, joten ruokailusalissa sitten.

Ophelia ei kuitenkaan pitänyt nyt kiirrettä vaan käveli rauhallisen askelin pihamaata poikki, katsellen melkein yhtä aurinkoisena ympärilleen kuin aurinko itse. Auringon säteet ylettyivät kaikkialle, oli lämmin ja ihmisetkään eivät yhtään synkistelleet linnan pihamaalla kun juttelivat toisilleen tai muuten vaan ravasivat linnassa joidenkin asioiden tähden, kuten esimerkiksi tulevien juhlien joita Ophelia jo innolla odotti. Puiden lehmustot pitivät pientä kahinaa kevyen tuulen niihin tuulahtaessa niitä että Ophelian kasvoja vasten, päivä tuntui kertakaikkiaan huolettomalta.
Ophelia käveli linnan sivuseinämän vieressä, kunnes saapui kohdalle jossa linnan naispuoliset palvelijat, tässä tapauksessa pyykkipiiat kuurasivat mattoja, linnan lakania ja muita mahdollisia vaatteita taikka verhoiluja. Näin lämpimänä säänä pyykki peseytettiin että laitettiin narulle kuivumaan useinmiten ulkotilassa. Isoissa saippuaa kuohuavissa pyykinpesu sangoissa oli pyykkilaudat joita vasten pari naista nyt hankasi valkoisia lakanoita. Piiat juttelivat keskenään samalla hyvinkin iloiseen tapaan, olihan päivä kaunis ja lämmin eikä kovatyö näyttänyt haittaavan.
Ophelia katseli tätä kaikkea hetken aikaa sivummalta kunnes noin keski-ikäinen piika tuli kysymään että oliko tällä mahdollisesti jotain heille?
"Tulin tuomaan tämän, siinä on ruohotahroja polveutumien kohdalla ja tiedän että ne ovat aika ilkeitä pestäviksi... Mutta olisin kiitollinen jos saisitte ne kuitenkin pois." Ophelia sanoi katsellen hieman epäilevästi käsissään olevaa mekkoa kunnes ojensi sen naiselle joka vain hymyili ja otti mekon vastaan. Kyllä tämä tiesi kuka Ophelia oli, ei tämä ensimmäinen kerta voinut millään olla kun Ophelia oli vaatteitansa mennyt näille pyykitettäväksi.

Ophelia niiasi tälle kohteliaisuudesta ennenkuin lähti takaisin sinne mistä oli tullutkin, pihamaalle ja sieltä sitten käveli kohti linnan suuria pääovia ja niistä sisään. Sieltä kuninkaansaliin jossa Ophelia ei uskonutkaan enää ketään olevan, ellei paria juoksupoikaa huomioon siis ottanut ja suuntasi sieltä sitten ruokailusalille. Ketään ei ollut ovilla Ophelian sinne saavuttua joten Ophelia vain koputti oveen pariin otteeseen, odotti hetken ja avasi sitten toisen oven, pujahtaen siitä sitten huoneeseen sisään missä kaikki muut jo olivatkin.
"Anteeksi jos jouduitte odottamaan!" Ophelia sanoi hymyillen suljettuaan oven ensin perässä ja niiasi nyt pienesti sillä olihan kuningas samassa huoneessa. Sitten Ophelia suuntasi kohti Lilyn vastakkaisella olevaa istuinta, lopulta istuutuen siihen, kuninkaan vasemmalle puolelle ja katsahti sitten ikäänkuin vaistomaisesti Lilyyn.
"Lily? Onhan kaikki hyvin?" Ophelia kysyi tältä hymyillen, sillä Lily näytti hieman alakuloiselta Ophelian silmissä.

//SÄ SIIHEN JUST SYYPÄÄ VASTA OLETKIN!!! *pujahtaa myöskin oven taakse kunnes se lukittautuu* ÄLÄ RIKO OVEA! <3//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Helmi 2008, 20:56

Anemone, Black, Harald, Tomtom, Lily

Lily oli sanomassa Tomtomille jo jotain vastaukseksi, kun oveen koputettiin ja Ophelia luikki sisään.
Kuningas nyökkäsi Ohpelialle tämän niiatessa ja seurasi katseellaan kun papitar luikki paikalleen. Black ei kiinnittänyt Opheliaan mitään huomiota vaan pyöritteli jälleen pientä tomaattia haarukallaan lautasella. Lily katsahti Opheliaan kuullessaan tämän kysymyksen.. paitoiko alakulo hänestä niin? eh.. ei olisi uskonut, vaikka Blackkin näki selvästi että Lily ei ollut mitä hilpeimmällä tuulella juuri nyt.
"Tuota.. sinä kai muistat kun Art vei minut pois.. hänhän otti silloin Jimin ja nyt Jim on ties missä" Lily selitti Ophelialle hieman vaivautuneena.
"Ehkä Henry tuo sen takaisin.." Black huomautti saaden katseet kääntymään itseensä.
Noh.. lähes kaikki tiesi että Henry oli edes jossakin yhteydessä haltijoihin, Harald saattoi arvailla vain kuinka läheisissä.. Tosin Tomtom ei asiasta mitään tiennyt, eihän hän edes tuntenut prinssiä.
"see oli vain veikkaus.." Black sanoi lopulta huomatessaan että kuningas katsoi hätä kysyvästi.
"hheh, tuskin prinssi nyt sitä hevosta pitkin metsiä jahtaa" Tomtom huomautti keventäen tunnelmaa.
"niin, tuskin.. missä Henry muuten on?" Lily kysyi kääntäen katseensa Haraldiin joka kohautti olkapäitään.. eihän Harald tiennyt missä Henry hyppeli! Viimeksi kun hän Henryä näki oli... häissä, kun Henry oli lyönyt Lilyä.. sen koommin prinssistä hänen isänsä ei ole kuullut, eikä tiennyt välittikö edes tietää.

Äkkiä ovi lennähti auki ja Anemone hyppeli sisälle hyräillen iloisest. Hän hyppeli suoraan Haraldin luo ja hymyili jälleen iloisesti.
"Kaikki on jo hereillä, nyt enää loppu järjestelyt ja vieraat" Anemone sanoi laittaessaan kädet seläntaakse ja kiikui edes takaisin paikallaan, välillä nousten varpailleen.
"Vai niin, noh mennäämpä sitten! Syökää te rauhassa loppuun niin min--"
"Minä tulisin mielelläni mukaan, jos teidän korkeudellenne vain käy" Tomtom sanoi keskeyttäen Haraldin joka oli jo noussut seisomaan.
"No, mikäs siinä, tulkaa vain" Harald sanoi ja poistui huoneesta Tomtom mukanaan.
"he tulevat aika hyvin toimeen.." Lily huomautti samalla kun näki sivusilmällä Anemonen kapuavan Haraldin tuolille istumaan ja nappasi itselleen leivän.
"Minulla on outo tunne" Anemone sanoi mutustaessaan leipää "Jotain.. outoa tulee tapahtumaan. jotain muuta kuin juhlat!" Anemone selitti iloisesti.
Lily katsoi tätä hiljaa ja kuvitteli mitä voisi tapahtua.. Aran tekisi itsemurhan? Se olisi outoa ja toivottua! Jim tulisi takaisin? Se vasta outoa olisi, mutta toivottua sekin. Black ei osannut ottaa tosissaan mitään Anemonen sanomaa.. ensinnäkin siksi että tämä oli lapsi, toiseksi siksi että hän ei osannut uskoa mihinkään tuollaiseen.. outoja tunteita sai vaikka mistä! Ehkä Anemonea vain närästi..

//NYHYYT ME KUOLAAAN! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 26 Helmi 2008, 21:56

Ophelia

Lily katsahti Opheliaan ja Ophelia hymyili yhä kunnes Lily alkoi kertomaan Jimistä, tämän hevosesta. Kyllä, Art oli paennut Lily kainalossaan juuri tämän hevosella ja Lilyn puheista päätellen Jim oli nyt kateissa.
"Ai, en ajatellutkaan..." Ophelia vastasi eikä enää hymyillyt, hän oli uskonut koko tämän ajan että Jim olisi joko heidän taikka haltijoiden talleilla, sen enempää Ophelia ei ollut hevosta juuri ajatellut.
Sitten Ophelia katsahti Blackiin tämän mainitsiessa Henryn, saaden myös muidenkin katseet nyt osakseen. Auts. Kyllähän Henryn puuhasteluja eäiltiin, tai Black, Lily ja Ophelia suorastaan tiesi mutta tästäkin kuningas oli onnellisen tietämätön ja ihan vain Henryn terveyden kannalta Lilykin oli varmaan jättänyt Henryn silloin mainitsematta... Enempää Ophelia ei kai kyennyt ymmärtämään, ei hänellä veljiä saatika siskoja ollut ja Henry oli muutenkin aika vierastettava henkilö Ophelialle.
Black korjasi pian sanomisensa väittäen sitä vain veikkaukseksi... Tai olihan se todellisuudessakin vain veikkaus, mistäs he varmaksi voisivat tietää? Tomtomkin ryhtyi pian samaiseen keskusteluun vaikkei ollut prinssiä ainakaan Ophelian tidoksi koskaan tavannut, mutta onnistui keventämään kireähköä tunnelmaa tästä.

Missä Henry muuten oli? Ophelia katsahti Lilystä nyt kuninkaaseen joka vain kohautti olkapäitään, tämä ei siis tiennyt. Ophelia oli nähnyt Henryn viimeksi talleilla makaamassa ja vuotamassa verta, mutta siinä kohtaa Ophelia oli hädintuskin homioinutkaan tätä.
Ophelian ehkä vähän synkähkömmät ajatukset katkesivat lyhyeen (mitkä olivat kyllä ihan turhia kun sen aikaiset tapahtumat eivät nykyiseen enää vaikuttaneen) kun ovi paiskautui auki ja huoneeseen hyppelehti Anemone aina yhtä aurinkoisena kuten aina. Anemone hyppelehti kuninkaan, isoisänsä luokse ja kertoi iloisesti hymyillen, että kaikki olisivat jo hereillä ja että enää tarvittiin vain loppuvalmistelut sekä vieraat.
Kuningas nousi paikaltaan ja oli jo poistumassa kun Tomtom ilmoitti haluavansa mukaan ja kohta nämä kaksi olivatkin poistuneet kokonaan ruokasalista.
Ophelia nyökkäsi hymyillen Lilyn kommentille, nämä tosiaan tulivat hyvin toimeen, onneksi. Sitten Ophelia katsahtikin takaisin pieneen Anemoneen joka istahti nyt kuninkaan tuolille ja noukki itselleen leipää.
Ophelia katsoi pientä tyttöä ja kuunteli tämän puhuessä että tällä olisi jotenkin outo tunne? Muuta kuin juhlat? Ophelia vain hymähti iloisesti sille mitä Anemone sanoi, ei se mitään pahaakaan voinut olla kun Anemone sen niin iloisesti mainitsi.
"Anemone? Haluaisitko kertoa millaisia unia olet nähnyt sillävälin kun olemme olleet poissa?" Ophelia kysyi tältä hymyillen samalla kun ojennutti kättään leipäkorille ja otti sieltä yhden nyt myöskin itsellensä.

//NO KUOLLAAN ONNELLISINA! ONKS SIIN KAMERAS TULOSTINTA? OIS KYLL HELPOMPAA JOS SE OIS POLAROID! HEITETÄÄN KUVIA IKKUNASTA! TUULI HOITAA LOPUT!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 26 Helmi 2008, 22:24

Black, Anemone, Lily

"UM!" Anemone sanoi nielaistessaan leivän palaa ja laski loput leivästä pöydälle. Black pyöritteli yhä tomaattia, hänen ei enää ollut nälkä.. vaikka hän tuskin mitään oli syönytkään. Lily taas otti leipää siinä missä Opheliakin, kaataen samalla itselleen maitoa lasiin. Anemone veti syvään henkeä hymyillen ja aloitti:
"Ensiksi näin unta yksisarvisista! Siinä oli se yksisarvinen jonka Henry setä oli tuonut.. minä ratsastin sillä ja äiti oli iloinen istuessaan isän kanssa nurmikolla ja sinä kiipesit puuhun! Sitten näin taas siiv.. enkelit! He kertoivat minulle että joku oli vienyt äidin.. sitten.. sitten heräsin ja menin isän luo! Isä oli vähän masentunut, ei suostunut leikkimään minun kanssa nukeilla" Anemone selitti vilkaisten Blackiä joka pyöritteli lasia kädessään ja vilkaisi sivusilmällä Anemonea.. hänhän ei nukeilla leikkisi!
"Sitten.." Anemone jatkoi "Näin unta kultahiuksisesta miehestä" Tässä vaiheessa Lily oli tukehtua leipään ja Black purskautti maidot ulos suustaan.
"Miehestä? Miltä hän näytti?" Lily kysyi saatuaan leivän pois henkitorveansa tukkimasta.
"Hänellä ei ollut kasvoja.. mutta hänellä oli näääääin pitkät hiukset, jotka olivat kultaiset! Sitten hän hymyili.. vaikka en nähnyt kasvoja, tiesin silti että hän hymyili ja minä hymyilin takaisin! Sitten hän toi minulle kaaauniin kukan ja minä tein hänelle vielä kauniimman ja ja ja..." Anemone selitti innoissaan huitoen samalla käsillään.
"Osaatko kuvailla häntä tarkemmin?" Black kysyi Lilyn ohi.
"um... hän oli aika pitkä ja hän pukeutui vih--"
"Minun täytyy mennä" Lily sanoi ja nousi pöydästä ja poistui sen paremmin mitään selittelemättä.
Lily juoksi läpi kuninkaan salin, käytäviä pitkin suoraan huoneeseensa ja lyhistyi sängyn viereen itkemään, jos Anemone oli nähnyt unta Aranista niin Lily menisi ja hirttäisi itsensä! Tai jos Aran olisi alkanut Anen unissa kummittelemaan!
Black vilkaisi Opheliaa ja Anea, nousi sitten pöydästä ja lähti Lilyn perään, sanomatta mitään. Hän oletti että Ophelia ymmärtäisi tilanteen, sen verran hän uskoi Ophelian tietävän.

"Mikä äidille tuli?" Anemone kysyi katsellen Blackiä joka sulki oven perässään.
Anemone oli pihalla kuin lumiukko. Ei hän tiennyt mitään mitä oli tapahtunut tai että haltijat olivat pahoja.. tai pahoja ja pahoja, vihollisia kumminkin. Ei Anemone edes tiennyt miltä haltija näytti! Hän piti unessa ollutta miestä mukavana ja kilttinä...

// ON! TULOSTIN! *Kytkee kameran ja tulostaa moooonta paperia* TÄSSÄ! HEITTELE NIITÄ! *Avaa ikkunan* //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 26 Helmi 2008, 23:42

Ophelia

Ophelia kuunteli hymyillen pienen tytön sepitystä siitä mitä oli unta nähnyt. Anemone sepitti tiuhaan tahtiin nähneensä unta yksisarvisesta, juuri siitä samasta minkä Henry oli tuonut mikä tarkoittani sitten Desmondia ja kuinka oli ratsastanut tämän ylpeä luontoisella pienellä Desmondilla. Opheliakin esiintyi ylläyksekseen unessa, kiivenneenä puuhun samalla kun Black ja Lily olisivat istuskelleet nurmikolla. Sitten Animone kertoi enkeleistä, nämä olivat kuulemma kertoneet tälle että joku olis mennyt ja vienyt tämän äidin ja herättyään tämä oli yrittänyt saada Blackiä leikkimään nukeilla tämän kanssa! Ophelia ei ikinä uskoisi näkevänsä Blackia nukeilla leikkimässä, sen jälkeen Ophelia huolestuisi jo tosissaan jos nukkea ikinä Blackin kädessä näkisi.
Sitten Anemone mainitsi kultahiuksisen miehen..? Tässä kohtaa Lily alkoi köhimään rajusti ja Black purskautti maidot suustaan ja Ophelia ei onnekseen ollut edes leivästä palaa haukkaisemaankaan.
Lily alkoi heti kyselemään että miltä kyseinen mies näytti ja Opheliakin oli asiasta kiinnostunut... Ei tosin tiennyt halusiko oikeastaan tietää sillä epäili ja löi vaikka vetoa että Black ja Lilykin epäilivät tässä kohtaa jo jotakuta.

Anemone ei nähnyt kasvoja... Mutta osasi kuitenkin kuvailla miehen hiuksien pituuden ja värin ja tämän jälkeen Anemone eksyikin taas kukkiin ja siitä että mies olisi hymyilly mikä puistatti Opheliaa mutta ei mitään sanonut ja sitten taas lisää kukkia ja ja--!
Black keskeytti Anemonen höpötyksen, pyytäen tätä kuvailemaan miestä paremmin ja kohta Ophelialla pamahti Anemonen kuvaillessa miehen pitkäksi ja vihreisiin pukeutuneeksi.
Ophelia hätkähti ja katsahti huolestuneesti Lilyyn joka ilmoitti näin äkisti joutuvansa poistumaan ja olikin kohta kadonnut oven taakse sen enempiä ilmoittelematta. Ophelia katsoi tämän perään ja katsahti sitten Blackiin joka nousi vuorostaan nyt itsekin ja lähti mitä ilmeisemmin Lilyn perään...
Ophelia jäi tosin paikoilleen ja seurasi tätäkin nyt huolestunut katse kasvoillaan kun tämäkin katosi pian oven taakse...

Ophelia henkäisi syvään ja nojasi nyt pöytätavoista välittämättä kyynerpäillä pöytään ja nojautti nyt päänsä käsiensä varaa, keräten ajatuksensa. Anemone oli nähnyt unta Aranista? Miten tämä nyt voi mahdollista olla..? Ehkä se oli sattumaa? Se kuulosti tosin jotenkin kaukaa haetulta, mutta ei Aran voisi tahallaan Anemonelle näitä unia lähettää? Eihän tämä ollut koskaan edes nähnyt Anemonea! Ophelia kohotti lopulta päänsä ja istui taas selkäsuorassa penkillä ja hymyili taas Anemonelle, vaikka mieli olikin vähän eri.
"Älä huoli Ane! Lily on vain vähän väsynyt viime reissusta." Ophelia syötti hymyillen Anemonelle selitystä siitä miksi Lily olisi niin kiireesti poistunut. Ophelia tosin vähän vakavoitui ja katsahti eteenpäin, seinään kuin siinä olisi ollut jotain katsomisen arvoistakin, seinällä ei ollut edes taulua...

"Muistathan..? Kun sanoin ettet saisi lähteä kenenkään vieraan mukaan?" Ophelia aloitti, muistellen että olisi käskenyt Anemonea näin tekemästä.
Pitäisikö Ophelian nyt saarnata tälle haltijoista? Sanoa suoraan kuka mies mahdollisesti tämän unessa oli ja kertoa ettei tästä voisi koitua hyvää juuri kellekään heistä ja kieltää Anemonea näkemästä tästä unta? Ophelia ei tiennyt.
"Anemone? Tiedätkö sinä mitään haltijoista?" Ophelia kysyi ja katsahti Anemoneen hymyillen taas leveästi, yrittäen saada Anemonea aiheesta kiinnostumaan.
"Haltijat ovat aika lailla niinkuin ihmisiä, mutta suurin eroavaisuus mitä heistä ihmisiin verrattuna löytyy on heidän suipot korvat!" Ophelia sanoi naurahtaen ja imitoitsi haltijoiden korvia venyttämällä omaansa, saaden sen näyttämään hieman suipolta, uskoen että Anemone paljon häntä pienempänä lapsena ymmärtäisi näin paremmin... Sitten Ophelia taas vakavoitui tai pikemminkin huojentui.
"Anemone kiltti...Vaikka joku henkilö vaikuttaisi mukavalta ja kiltiltä ja vaikka tämä tarjoaisi sinulle kaikkein kauneinta kukkaa koko maailmassa, tämä henkilö saattaa kuitenkin lopussa paljastua petolliseksi ja ikäväksi... Joten ethän lähde kenenkään tuntemattoman matkaan ilman että olisimme siitä tietoisia?" Ophelia selosti, päätyen lopulta siihen samaan 'älä lähde vieraiden matkaan'. Ophelia ei uskonut että Anemone ihan niin tarkasti ymmärsi mitä Ophelia sanoi, mutta ei Ophelia alkaisi pienelle lapselle sodasta ja 'haltijat ovat vihollisia'-teoriaa selittämään!

//MWAHAHAAAAAAA!!//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Helmi 2008, 00:13

Anemone, Black, Lily

Anemone nyökkäsi hymyillen Ophelialle joka sanoi että Lily olisi ollut vain väsynyt reissusta.. ehkä näin oli, tai sitten äidin täytyi mennä tarpeilleen. Anemone nyökkäsi jälleen kun Ophelia kysyi, muisitko hän ettei saanut lähteä vieraiden mukaan. Tottakai hän sen muisti, hän pisti muistiinsa pienetkin asiat! Unensakkin hän muisti aamuisin kuin juuri luetun kirjan ja hän jopa muisti unia jotka oli nähnyt kauan aikaa sitten.
Nyt Anemone ravisti päätään, ei hän tiennyt mitään haltijoista.. ei, hän tiesi vain nimeltä, mutta hän ei tiennyt mitä nämä oli tai miltä nämä näyttivät. Tosin oli hän kuullut jotain niistä papaltaan, kun tämä oli innostunut sota tarinoitaan kertomaan. Joten, nyt Anemone kuunteli hiljaa Ophelian selitystä, mitä haltijat olivat: Näillä oli suipommat korvat mitä ihmisillä, mutta muuten samanlaisia? Anemone ei nähnyt siinä tarpeeksi hyvää syytä luetellakseen Haltijat eri kastiin mitä ihmiset, mutta sitä hän ei sanonut. Hän naurahti pienesti kun Ophelia venytti korviaan demonstroidakseen hänelle miltä haltijat näyttivät.
Sitten tuli jälleen "älä lähde vieraan mukaan"- saarna, jonka Anemone oli kuullut jo muutamaan kertaan, mutta nyökkäsi jälleen iloisesti osoittaakseen Ophelialle että ymmärsi mistä puhuttiin.
"En lähde vieraiden matkaan, en! mutta.." Anemone aloitti ja jäi miettimään miten asian Ophelialle selittäisi.

Black oli löytänyt Lilyn tämän huoneestaan ja lohdutteli häntä nyt parhaansa mukaan.. ei Black osannut lohduttaa ketään! Noh, osasi hän jotenkuten, mutta heikosti. Tosin Lilylle riitti että Black oli hänen lähellään, muuta lohdutusta hän ei tarvinnut. Mutta silti ajatus Aranin kummitteluista Anemonen unissa kauhistutti Lilyä niin että hän oli valmis suutelemaan Arania toiseen otteeseen, kunhan tämä vain pysyisi erossa Anemonesta, häneen Aran ei saanut kajota!
Black oli hieman pihalla... hän ei pahemmin tiennyt Aranin unen manipulointi voimista, eikä siis tiennyt että asia voisi olla niinkin vakava.. kunnes Lily selitti hänelle kaiken. Siinä vaiheessa Blackkin oli valmis.. no ei nyt suutelemaan Arania, ei mistään hinnasta, mutta tappamaan kyllä!
"Tule, mennään takaisin.. ei anneta Aranin pilata tätä päivää" Black sanoi noustessaan ylös lattialta missä he olivat istuneet.
"Totta.. ei anneta" Lily sanoi ja tarttui Blackin käteen kun tämä tarjosi sitä hänelle, jonka jälkeen Black nosti Lilyn ylös ja halasi tätä.
Lopulta he lähtivät kävelemään kohti kuninkaan salia.

"umm... niin..." Anemone pohti yhä itsekseen, kunnes nosti katseensa takaisin Opheliaan "Entä jos tunnen hänet? Siis niin kuin unen kautta? Kun siis.. Hän kysyi nimeäni ja minä kerroin hänelle että olen Anemone, hän kysyi ikääni ja kerroin hänelle olevani kuusi vuotta... sitten hän kysyi äidistäni, kerroin hänelle äidistä. Sitten hän kysyi isästä, hänestä minä en kertonut, hän kysyi miksi en? Vastasin että en tiedä, isä suuttuisi jos kertoisin hänestä.. mies vain naurahti kevyesti ja pyysi minua mukaansa. Lähdin hänen mukaansa, hän nosti minut hevosen selkään ja vei kauniille niitylle. Sitten minä kysyin, mikä hänen nimensä oli.. katsoin olkani yli ja näin hänellä silmät, ne olivat vihreät.. ja lempeät, hän sanoi että hänen nimensä oli Ar-- sitten heräsin, en kuullut hänen nimeään loppuun." Anemone selitti huitoen taas käsillään puhuessaan, osoitteli silmiään kun tuli puheeksi mystisen miehen silmät.
"joten.. mitä jos tunnen hänet unesta?" Anemone toisit itseään ja jäi katsomaan Opheliaan odottaen että tämä jakaisi taas viisauttaan naiiville pikku tytölle.. no Anemonen silmissä Ophelia oli viisas!

// FUUUUCK!!!! *Black murtautuu oven läpi* *kaikki on hiljaa* SE OLI TOI! *Aksu osottaa Ivyä* //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 27 Helmi 2008, 18:43

Ophelia

Ophelian katse oli naulittuna Anemoneen joka lupasi jo toistamiseen ettei lähtisi vieraan matkaan, mutta..? Ophelia ei sanont mitään vielä, katsoi Anemonea vaan vähän huolestuneen kysyvästi kun tämä mitä ilmeisemmin mietti mitä sanoisi... Lily varmaan itki huoneessaan, Ophelia arveli näin mutta Black oli jo mennyt perään ja Ophelia puolestaan otti ny vapautta yrittää selventää Anemonellekkin tilannetta, siis sen verran että tämäkin osaisi paremmin varoa... Tosin ketä Ophelia oli tälle mitään selittämään? Ophelia ei edes uskonut osaavansa, olihan hänkin vielä lapsi ja Anemone vielä pienempi jolloin Ophelia joutui yrittämään olemaan mahdollisimman hienovarainen. Mutta mitä hän voisi siltikään sanoa? Kertoa että haltijat olivat pahoja ja tappaisivat heti jos silmä välttää? Ei Ophelia halunnut sellaisia ruveta Anemonelle sepittämään, ei näin pienen tarvitsisi sodasta lähteä niin paljoa välittämään! Ophelia oli tosin uskonut jo kuninkaan hoitanut tämänkin valistus puolen jos kerran oli tarinoitansa Anemonelle mennyt jo satuilemaankin.

Ophelia oli jo syventynyt omiin ajatuksiinsa, miettinyt miten asiaa selittäisi vuorostaan Anemonelle kunnes Anemone avasi suunsa... Anemone alkoi kertomaan unestaan tarkemmin, kertoi että oli esittäytynyt tälle miehelle tämän kysyessa tämän nimeä ja ikää ja tämä oli jopa kysynyt Lilystä ja Blackistä... Sen että tämä oli nostanut Anemonen hevosen selkään, lähtenyt siis tämän mukaan niitylle mistä Ophelia ei ollut yhtään mielissään vaikka (onneksi) unta vain olikin... Kaikki viittosi vahvasti Araniin, vihreät silmät jonka lempeydestä Ophelia ei aivan takuuseen mennyt ja miehen nimen alkuosa: "Ar..".

Ophelia meni tästä hiljaiseksi, sen oli pakko olla Aran, ei Ophelia ketään muutakaan tähän hätään keksinyt, muuta kuin Artin, mutta tälläisiä kykyjä Ophelia ei ainakaan tiedostanut Arathetin omaavan.
"Anemone kuule.. En usko että se ihan riittää että uskoo jonkun tuntevansa oman unen kautta." Ophelia sanoi ehkä vähän vaivalloisesti samalla kun pyöritteli peukaloitaan pöydän päällä eikä edes katsonut nyt Anemoneen kelle yhä yritti miettiä mitä oikein sanoisi.
"Joten ei, en usko että saisit lähteä sen miehen kanssa mihinkään, en usko että äitisikään saatika isäsikään sitä haluaisi." Ophelia sanoi viimein.
Oikeasti Ophelian oli tehnyt mieli vain kertoa että tuntisi miehen, sanoa ettei tämä ollut yhdellekään ihmiselle kiltti muutakuin oman määränpään ja kierouden tähden ja nyt sisimmissään Ophelia vain toivoi että Anemonen uni olisi ollut vain yhtä tyhmää sattumaa, mikä kuulosti yhä hyvin kaukaa haetulta...

//GUAAAAH!! ENKÄ OLLUT! SE OLI TON IDEA OTTAA KUVA! *osoittaa takaisin Aksuun*//
Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Aksutar » 27 Helmi 2008, 19:21

Anemone, Black, Lily

Anemone ei sanonut enää mitään vaan jäi miettimään Ophelian sanoja, laskien katseensa pöytään.
"Olet varmaankin oikeassa" Anemone sanoi lopulta nostaen katseensa hymyillen Opheliaan.
"Mutta nyt! Mennään, mennään me jo edeltä, jooko?" Anemone sanoi hypäten alas tuolilta ja otti Ophelian toisen käden omiinsa.
"Tule, näytän sinulle tietä!" Anemone sanoi nykien Ophelian ranteesta.
Lopulta hän irroitti otteensa Opheliasta ja lähti iloisesti hyppimään kohti ovea ja lähti näyttämään tietä Ophelialle kohti juhlia.. joita ei pidettykkään juhlasalissa, vaan puutarhassa. Olihan nyt kaunis kesäinen ja lämmin päivä, tuskin tuuli yhtään, joten juhlat oli hyvä pitää pihalla.
"Pappa kertoi että omenapuussa on jo kypsiä omenoita!" Anemone selitti samalla kun hyppeli iloisesti.
Tottakai pieni lapsi omenoista innostui! Anemone piti omenoista, yhtälailla mitä Jim oli niistä pitänyt. Joskus Anemone oli käynyt ihan itse hakemassa omenoita keittiöstä, oli se nyt suuri saavutus niin pienelle lapselle! Tosin, ei Anemone mitenkään ujo ollut, hän oli yllättävän sosiaalinen ikäisekseen.

Black ja Lily kävelivät kuninkaan saliin.. ketään ei näkynyt, joten ei kai siihen neroa tarvittu tajuamaan, että nämä olivat jo lähteneet.
"He ovat varmaan jo juhlissa" Black huomautti.
"Pitäisikö meidän mennä jo sinne?" Lily kysyi kääntyen Blackiä kohti.
"Ehkä kohta.." Black sanoi vilkaisten ikkunasta pihalle.
"No sittenhän meillä on aikaa.." Lily aloitti tullen lähemmäksi Blackiä.
"mihin?"
"Letittää sinun hiuksiasi!" Lily lopetti lauseensa ja tarrautui kiinni Blackin hiuksiin.

Anemone hyppeli puutarhassa muiden joukossa hyräillen iloisesti ja katsellen ympärilleen, kunnes hän pysähtyi omenapuun eteen. Pihalle oli tuotu pöytiä ja penkkejä suureen ympyrään, koristeita oli siellä täällä ja pöydät katettu. Anemone oli ylpeä sillä hän oli saanut valita kukat pöytiin! Hän oli valinnut päivänkakkaroita, ne olivat tarpeeksi iloisia, mutta ei turhan juhlavia. Lisäksi Anemone oli väsännyt Lilylle valmiiksi kukkaseppeleen, josta hän oli ylpeä. Noh, lapset olivat ylpeitä kaikesta tekemästään..
Anemone katseli yläpuolellaan olevia punaisia, kirkkaita ja suuria omenoita. Hän nousi varpailleen, nosti kätensä ylös ja kurotti kohti omenia, mutta ei hän tietenkään ylttänyt, ei vaikka olisi hypännyt.

// AGAHAHAGAGAGWAAAHSHAHAHAAA! MÄ OON SUN LUOJA, ET SÄ MUO VOI TAPPAA *suojautuu* Tee alotus puutarhaan! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ivy » 27 Helmi 2008, 20:34

Avatar
Ivy
kuninkaan neuvonantaja
 
Viestit: 1981
Liittynyt: 02 Joulu 2007, 00:08
Paikkakunta: Crypt


Paluu Kuninkaan sali

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa

cron