Kiristyvää

Jos ja kun saat luvan astua kuninkaan saliin, on näky komea. Suurten, jykevien ovien takaa avautuu mahtipontinen, koristeellinen sali. Keskellä salia kulkee punainen matto, joka johtaa suoraan valtaistuinkorokkeen eteen. Koroke itse on noin kymmenen rappusen kivinen kokonaisuus, jonka ylimmällä tasanteella on koristeellinen, vankka valtaistuin. Kuninkaan istuimen vierestä löytyy paikka tuon puolisolle oikealta puolelta ja vasemmalta puolelta vielä yksi kuninkaallinen paikka. Kaksi muuta istuinta ovat hienoja, koristeellisia, mutta eivät niin mahtipontisia mitä itse päävaltaistuin. Valtaistuin koroke on salin peräseinällä. Seinä on koristeltu seinäkankaalla, johon on kirjailtu suuri, ihmisten vaakuna, sekä Scarlingtonin suvun vaakuna.

Salista löytyy penkkirivejä itse punaisen maton molemmin puolin, mikäli salissa joskus suurempaa tapahtumaa järjestetään. Salin oikealla seinällä on suuria ikkunoita ja vasemmalla seinällä löytyy muutama ovi sivuhuoneisiin, jotka sisältävät pienen, yksityisen ruokailutilan, strategiahuoneen, jossa asiaan kuuluvat henkilöt voivat keskustella valtakunnan tilanteesta kera karttojen, sekä pieni oleskelutila.

Valvoja: Crimson

Re: Kiristyvää

ViestiKirjoittaja Aksutar » 09 Loka 2016, 15:53

Henryllä kesti tovi löytää sisarensa, puujalan kanssa kävely kun ei ollut niin helppoa ja oletettavasti Lily painatti menemään jossain, eikä vain yhdessä paikassa mököttänyt - joskaan sekään ei olisi ollut ihme. Sattuman kaupalla Henry törmäsi kuitenkin sisareensa käytävillä ja vaati saada puhua tuon kanssa. Tietenkään Lily ei kovin riemuissaan kaksinkeskeisestä juttelutuokiosta ollut, mutta suostui siihen, kerta Henry niin vakavalta näytti. Silti, nuorempi siniverisistä tuntui mököttävän koko tuon ajan, vaikka nätisti kuuntelikin, mitä veljellään oli sanottavana, vähän väliä kyllä tehden selväksi oman mielipiteensä siitä kuinka typeriä Henry ja Roswell olivat olleet - ja Bartholomeus, jos eliittikenraalikin tässä mukana oli!

Kuitenkin, tovin suostuttelun ja järkeilyn myötä Lily kuitenkin suostui suunnitelmaan, joka aluille oli aikaisemmin laitettu. Ei tilannetta voinut jättää auki ja kirkon, sekä kuningashuoneen välit piti pysyä vähintäänkin neutraaleina. Ei heillä ollut varaa alkaa näiden kahden tahon välillä kränäämään, kun vihollinen odotti täydellistä hetkeä hyökätä. Heidän piti pitää yhtä, jottei kaikki tämä sortuisi.
Joten, jahka hetken rauhoittui ja itseään siisti hieman, suuntasi Lily tyrmille, kuten veljensä oli neuvonut. Henry puolestaan jäi odottelemaan, mitä tästä seuraisi. Hänen ei kannattanut itse sinne mennä paikanpäälle nyt, Lily saisi hoitaa asian näin ensikädessä. Kaipa Henrynkin täytyi myöhemmin pyytää piispalta anteeksi, vaikkei vieläkään uskonut tehneensä mitään väärää. Piispa tässä oli ylireagoinut ja väärin tehnyt.

Lily ei varsinaisesti välittänyt tyrmille menemisestä. Tyrmät olivat masentava ja kylmä paikka hänen mielestään, jonka takia siniveristä ei nähnytkään täällä kovin usein. Olihan siihen muitakin syitä, mutta suurin syy oli se, ettei Lily yksinkertaisesti pitänyt tästä paikasta. Nyt oli kuitenkin pakko kipittää portaat alas aina kivisenkylmille tyrmille. Sievä askel vei määrätietoisesti eteenpäin, kunnes siniverinen saapui oikean sellin ovelle.
"Käskikö veljeni teidätkin telkien taakse, arvon kenraali?", Lily kysyi ilmoittaen olemassaolostaan, nähdessään molemmat Hillgoret oven toisella puolen, "Vai aioitteko vielä enemmänkin armon piispaamme pahoinpidellä?".


// o7 //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Re: Kiristyvää

ViestiKirjoittaja Lörri » 21 Loka 2016, 21:13

Albinus riuhtaisi itsensä irti veljensä otteesta kuullessaan askelet jotka lähestyivät tyrmää. Hän katsoi Bartholomeuksen vakaan tyyniä kasvoja, ja niiden rauhallisuus tuntui vain kasvattavan punaisena kiehuvaa raivoa hänen sisällään. Näin oli oikeastaan ollut aina. Jo lapsena Albinus oli lietsonut itsensä raivon valtaan veljen tyyneyden pistäessä häntä jonnekin syvään ja salaiseen pisteeseen joka hänen sisällään oli. Tällä hetkellä; Albinus tajusi; häntä kiukutti ehkä eniten se, että veli tiesi olevansa oikeassa, ja tiesi, että Albinus ymmärtäisi sen, ja hänen olisi toimittava nyt myötäkarvaan kaikesta sisäisestä kiehunnastaan huolimatta. Moista oli vaikea piispan niellä. Hänen huomionsa oli keskittynyt täysin veljen kasvoihin, ja hän oli unohtanut tulijan, ennenkö tämän kaunis ääni kaikui tässä julmassa tyrmässä. Lilyn ääni ei tuntunut sopivan tälläiseen paikkaan ollenkaan. Siitä huolimatta piispa tunsi tyytyväisyyden ailahduksen kun hän ymmärsi, kuka paikalle tuli. Järkevä ja oikeamielinen Lily. Ja hän koki olonsa hivenen verran kunnioitetummaksi, kun siniverinen, asiaan kuuluin, tuli mukaan tämän sotkun selvittelyyn. Ja nimenomaan siniverinen siitä oikeasta sukuhaaraasta, ei synnin ja mädännäisyyden turmelemasta. "Armollinen prinsessa." Albinus tervehti kohteliaasti, ja nyökkäsi.

"Ah, prinsessa Lily." Bartholomeus tervehti rauhallisesti saapujaa, ja hänelle niin ominainen hymy levisi koko naamalle. "Odottakaahan tovi, niin minä päästän teidätkin tälle puolelle, jos tahdotte? On mukavampi keskustella, mikäli välissämme ei ole kaltereita, ja arvon piispan on yhteisen hyvän vuoksi vielä toistaiseksi pysyttävä täällä, kuten toivon teidän ymmärtävän." Bart kilautti avainnipun esille ja asteli tyrmän portille. "Ja ei, minä tulin tänne aivan vapaaehtoisena. Olen pahoillani, että satuitte näkemään tuon karskin hetken äsken. Vakuutan, ettei minulla ole mitään aikomuksia käyttää fyysisiä otteita tämän enempää keneenkään. Psyykkisiä otteita tässä nyt kaivataan tilanteen selvittämiseksi, ja minä toivon että te, prinsessa, pystytte meitä tässä asiassa auttamaan."
Lörri
 

Re: Kiristyvää

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Marras 2016, 16:44

Siniverinen tervehti piispaa pienesti nyökäten vastaukseksi, huomionsa kuitenkin kääntyen sitten eliittiin. Lily ei ollut lainakaan mielissään tilanteesta ja antoi sen myös näkyä kasvoillaan, naisen pysyen kovinkin vakavantympääntyneenä siinä missä eliittikenraali puolestaan näytti olevan yhtä hymyä. Lilyn silmissä Bartholomeus oli samassa kelkassa Roswellin ja Henryn kanssa, eikä prinsessa täten ollut kovinkaan mielissään eliitin läsnäolosta saatikka puheista. Mokoma oli yhtä holtiton ja typerä, kuin Henry! Eihän se varmaan totta ollut, mutta eipä kukaan ollut Lilyn olettamusta käynyt vielä korjaamaankaan.

"Olisi alentavaa puhua armon piispalle kaltereiden välistä", Lily tuhahti Bartholomeukselle, tuon kysellessä oliko prinsessa tulossa sellin puolelle, "Tosin on myös alentavaa ylipäätään pitää näinkin suurta uskonmiestä tällaisessa paikassa", siniverinen lisäsi lähinnä itsekseen mutisten, kätensä ristien puuskaan kuin mikäkin kiukutteleva kakara.
"Mutta emme tarvitse sinua täällä", Lily jatkoi, kaventaen katsettaan, "Tahdon puhua hänen armolleen kahden", katse kääntyi eliitistä piispan puoleen, "Ja mikäli se teille vain sopii, haluaisin keskustella kanssanne täysin kahden kesken", Siniverinen puhutteli piispaa, vilkaisten kirkonpäästä tuon seurassa tulleeseen palvelijaan. Sikäli mikäli Albinus suostuisi, saisi eliittikenraali taluttaa tuon miehen toiseen selliin odottelemaan siksi aikaa, että siniverinen ja piispa olisivat keskustelleet rauhassa. Mitä mieluiten Lily olisi tietenkin vienyt Albinuksen mukanaan jonnekin muualle, hieman sopivampaan paikaan, mutta se tuskin oli mahdollista juuri nyt, kuten Bartholomeus oli sanonutkin.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

Edellinen

Paluu Kuninkaan sali

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron