I BACK BABY!!


Jos ja kun saat luvan astua kuninkaan saliin, on näky komea. Suurten, jykevien ovien takaa avautuu mahtipontinen, koristeellinen sali. Keskellä salia kulkee punainen matto, joka johtaa suoraan valtaistuinkorokkeen eteen. Koroke itse on noin kymmenen rappusen kivinen kokonaisuus, jonka ylimmällä tasanteella on koristeellinen, vankka valtaistuin. Kuninkaan istuimen vierestä löytyy paikka tuon puolisolle oikealta puolelta ja vasemmalta puolelta vielä yksi kuninkaallinen paikka. Kaksi muuta istuinta ovat hienoja, koristeellisia, mutta eivät niin mahtipontisia mitä itse päävaltaistuin. Valtaistuin koroke on salin peräseinällä. Seinä on koristeltu seinäkankaalla, johon on kirjailtu suuri, ihmisten vaakuna, sekä Scarlingtonin suvun vaakuna.

Salista löytyy penkkirivejä itse punaisen maton molemmin puolin, mikäli salissa joskus suurempaa tapahtumaa järjestetään. Salin oikealla seinällä on suuria ikkunoita ja vasemmalla seinällä löytyy muutama ovi sivuhuoneisiin, jotka sisältävät pienen, yksityisen ruokailutilan, strategiahuoneen, jossa asiaan kuuluvat henkilöt voivat keskustella valtakunnan tilanteesta kera karttojen, sekä pieni oleskelutila.

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3916

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ma Maalis 23, 2009 7:54

I BACK BABY!!

Kalmankoira

Taas oli ilta ja edellisestä illasta poikkeamatta kuu möllötti taivaalla tuttuun tapaan. Paitsi että ilma oli paljon pilvisempi ja kuukin katosi tuon tuosta pimetoihin pilvi verhon taakse. Ja sekös tuotti Kalmalle monenmoista etua. Aavekoiralle kun ei ollut minkään näköistä vaikeutta tunkeutua suoraan ihmisten linnoitukseen, toki hänen piti katsoa etteivät vartijat huomaisi häntä... Mutta huono aistisia ihmisten ohi pääseminen ei ollut temppu eikä mikään, etenkin kun kykeni liikkumaan paksujen muurien läpi ongelmitta astraali olentona.

Mutta nyt linnan sisällä oli pienoisia ongelmia, sillä täällä oli vartijoita huomattavasti enemmän ja jokainen raskaasti aseistettu. Eikä Kalma ollut toipunut nimeksikään eilisestä löylytyksestä kuninkaallisilta joukoilta. Niin, tämä saattoi olla suoranainen itsemurha, mutta jos tänne asti oltiin päästy takaisin ei ollut kääntymistä.
Mies veti huppunsa päänsä yli suojaten ainakin suoran näkö yhteyden hänen kasvoihinsa, jotka varmasti moni jo tunnisti. Kädet laitettiin takin taskuihin piiloon huomiota herättävien kynsien takia ja matka jatkui pitkin linnan käytäviä kummempia piilottelematta. Pää ehkä hieman painalluksissa. Linnan asukkaat taas yksi sun toinen pysähtyi katsomaan häntä pidemmän päälle ja Kalma pysähtyikin välillä kyselemään tietä kuninkaan luokse, kuitenkin vahingossakaan erehtymästä näyttämään liikaa kasvojaan. Liian paljon pelissä.

Lopulta kuitenkin mies pääsi noiden valtavien ovien luokse, jotka suorastaan kertoivat ulkonäöllään tämän olevan kuninkaan mahtava sali. Kalma katsoi niitä hetken huppunsa suojista vinosti hymyillen, vaikka sydän hakkasi rinnassa hullun lailla. Tässä olisi onnistuttava tai henki lähtisi... Katse laskeutui ja mies lähti hiljakseen kävelemään kohti ovia, mutta kaksi vartijaa pysäytti hänet kysellen hänen asiaansa. Kalma hymähti vain sanoen: "Elämäni riippuu tästä." Vartijat katsahtivat tosiaan hieman hämillään ja päästivät aavekoiran sisään, mutta toinen tuli vahtimaan ettei tuo alkaisi tekemään mitään. Toinen kai sitten lähti hakemaan paikan pääjehua paikalle... Miten lie.
Kalma asteli rennosti peremmälle katsellen ympärilleen hupun suojissa. On iso paikka on... Ainakin yhdelle ihmiselle, tännehän mahtui vaikka puoli kylää asumaan. Kalma siirtyi sitten valtaistuimen eteen ja istahti siihen kädet puuskassa ja jalat ristissä... Hänellä olisi aikaa odottaa vaikka koko yö kuningasta. Aamuun mentäessä hänen olisi kuitenkin lähdettävä.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13554

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Maalis 24, 2009 6:25

Harald

Ilta oli jo erittäin pitkällä.. niin pitkällä että melki koko linna nukkui jo, paitsi tietenkin vartijat ja itse kuningas. Haraldilla oli vielä vaikka mitä hoidettavana ja näytti siltä että tämä päivä tulisi venymään pitkälle aamuyöhön.
Juuri nyt kuningas jutteli tyttärensä kanssa pitkästä aikaa.. Harald ei edes muistanut milloin viimeksi oli ollut tyttärensä kanssa kahden, siitä tuntui olevan niin pitkä aika. Hän oli melkein unohtanut kuinka rakastikaan tämän hymyä ja kaunista ääntä.. Prinsessalla oli pienempänä tapana laulaa isälleen, mutta nyttemmin se oli jäänyt vähemmälle. Molemmilla alkoi olemaan omat elämät, eikä aikaa riittänyt enää kaikkeen.

No, lopulta Lily meni nukkumaan ja Harald lähti kävelemään kohti kuninkaan salia. Matkalla hänen seuraansa liittyi pari vartijaa, sekä kirjuri, joka alkoi pälättämään valtakunnan tilanteesta ja siitä, miten sota verotti miehiä kokoajan.
Haraldia ei juuri nyt jaksanut kiinnostaa sota.. ei niin pätkääkään. Hän oli jo vanha ja vanhuus alkoi ottaa veronsa. Tosin enää hän ei ollut niin huolissaan valtakunnan tulevaisuudesta, kun jo toinen hänen lapsistaan oli naimisissa.

pian he saapuivatkin kunikaan saliin ja seuraava näky ei ollut mitenkään päivää piristävä.
Se sama mies istui itse kunikaan valtaistuimella.. Harald jäi tuijottamaan tätä kuin idioottia, kun kirjuri oli valmiina lähettämään tämän miehen hirteen pelkästä häpäisystä.
"Ja mitähän arvon herra tekee minun valtaistuimella tähän ainaan vuorokaudesta?" Harald kajautti lopulta.
Vartijat ottivat aseensa valmiiksi, mutta Harald käski pienellä käden liikkeellä näitä odottamaan.. tällä täytyi olla jotain asiaa, ei mies voinut olla niin tyhmä että tulisi kunikaan saliin kaivamaan verta nenästään.. sillä se tiesi varmaa kuolemaa, täältä ei ollut pakotietä, ei sitten minnekkään.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3916

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ti Maalis 24, 2009 7:32

Kalmankoira

Kalma oli kuolla tylsyyteen siinä odotellessaan ja vaihtoi tuon tuosta asentoa, jopa hupun mies oli uskaltanut ottaa pois kun vartijakin oli lähtenyt omille teilleen tylsistyttyään... Kalma ei kuitenkaan aikonut lähteä minnekkään ennenkuin olisi täysin pakko. Ennen auringon nousua.
Kalma nosti hieman päätään kuullessaan askeleita ja jotakin puheen sorinaa tuon valtavan oven takaa ja väkisinkin miehen kasvoille kiipesi pieni tyytyväisyydestä johtuva virne. Kärsivällisyys palkittiin aina.
Ovet aukenivat ja Kalma tapitti edelleenkin pieni ja hyvin näkymätön hymy kasvoillaan kuningasta, muita tutkaillen vain sivusilmällä kummemmin välittämättä. Mies kohautti laiskasti toista kulmaansa ja naurahti sitten käheästi kuninkaan puheille... "No olen odottanut sinua vähän yli tunnin tässä, joten jalat hieman puutuivat..." Mies vastasi ensin antaen päänsä nojata laiskasti toiseen käteen, joka taas nojasi kyynerpään varassa valtaistuimen käsinojaan. Eikä mies viellä tehnyt elettäkään siirtyäkseen poiskaan tuolilta.
"...Mutta on minulla ihan asiaakin... mutta ilman ylinmääräisiä kiitos." Mies sanoi ja nousi nyt vasta pois tuolita siirtyen parilla loikalla lattialle ja punaisen maton kohdille. "...Ja olisi ihan mukavaa jos vaivautuisit tänne, ettei tarvitsisi huudella." Mies hymähti pienen vitsin vääntämisen kera ja se hymy oli osittain ystävällinenkin. Miten sen halusi ottaa.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13554

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Maalis 24, 2009 9:52

Harald

Miehen käytös oli erittäin röyhkeää.. ainakin kirjurin mielestä. Harald piti tätä vain tyhmänä joka ei tiennyt paikkaansa.. joko hän ei halunnut sitä tietää tai sitten kukaan ei ollut sitä näyttäny hänellä. Jokatapauksessa Harald pysyi hiljaa ja kuunteli loppuun asti miehen puheet, kunnes jäi tuijottamaan tätä kysyvästi.
Tyhmänäkö hän kuningasta piti? Juurihan viimeyönä tuo mies oli avoimesti yrittänyt tappaa itse kuninkaan ja nyt tämä pyysi saada jutella kahden kesken kuninkaan kanssa.. Oliko Harald ainoa jonka päässä tuo ajatus kuulosti maailan naurettavimmalta. Mutta toisaalta, hän ihaili miestä. Tällä oli pokkaa tulla ihan linnalle asti tuosta vain ja kykeni puhumaan sivistyneesti.. vaikka ei kovinkaan sivistynyttä puolta näyttänyt eilein.

"ja mikä saa sinut luulemaan, että luottaisin sinuun edes sen verta, että käskisin vartijoiden lähteä?" Harald aloitti lähtiessään kävelemään valtaistuimelle päin.
Vartija seurasivat kuuliaisina perässä, mutta pysähtyivät vähänmatkan päähän, kun Harald - jälleen kerran - pienellä käden liikkeellä pysäytti heidät.
Harald käveli miehen ohi ja istui alas suurelle valtaistuimelle, jääden tuijottamaan miestä.
"Puhu jos kerran haluat, mutta vartijat eivät lähde minnekkään." Harald sanoi lopulta, jääden odottamaan miehen seuraavaa siirtoa.. näytti siltä että tästä tulisi sittenkin vieläkin pidempi yö...
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3916

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ti Maalis 24, 2009 10:21

Kalmankoira

"Tee sitten miten haluat..." Kalma puuskahti hieman turhautuneen oloisesti, ja ajatteli sitten siihen päälle: "Eikä parin vartijan hengiltä ottaminen ole edes kovinkaan vaikeaa." Kyllähän nuo vartijat kykenisi teurastamaan vaikka silmät ummessa, mutta eihän hänellä syytä nyt ollut, joten vartijat saisivat olla ihan rauhassa.
Mies seurasi sitten täydessä hiljaisuudessa kun kuningas tuli vartijoineen hänen luoksensa. Kuninkaan mennessä hänen ohitsensa valtaistimelle, vartijoiden jäädessä hieman kauemmas kaksikosta. Se miksi hän olisi halunnut vartijat muut pois... No hänen olisi ollut helpompi puhua kuninkaan kanssa, kun joku sivullinen ei olisi kuuntelemassa ja pällistelemässä. Tämä oli muutenkin vaikeaa.

Mies nyökkäsi pienesti saatuaan luvan puhumiseen ja kelasi pari sekunttia miten aloittaisi... Hänen asiansa oli aika monimutkainen selitettäväksi ja olisi ihan toinen juttu suostuisiko kuningas tähän laisinkaan. "No ensinäkin olen pahoillani siitä, että hyökkäsin päällenne viime yönä... Ja se miksi sen sitten tein..." Kalma aloitti ja hiljeni hetkeksi miettiäkseen miten mielen vikaisuutensa kertoisi maalais järjellä. "...Tätä on aika vaikea selittää, mutta voin sanoa että mieleni on tavallaan jakaantunut kahtia ns. hyväksi ja pahaksi... Sen pahan puolen saitte tavata viime yönä ja voisin sanoa, että olen nyt "normaali". Kalma kertoi ja toivoi hiljaa mielessään, että kuningas ymmärtäisi edes jotakin mitä hän kertoi tuolle.
"Mutta en nyt kuitenkaan tullut tänne asti anteeksi pelkästään pyytelemään, vaan jos suinkin mahdollista pääsisinkö... Puolellenne?" Hitto, että tuon sanominen otti hänen egonsa päälle ja sen saattoi huomata Kalman äänen sävystä hyvinkin paljon... Mielummin hän olisi ollut haltija kuninkaan edessä, kuin tässä mätääntymässä. Mutta ehkä sitten joskus...
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13554

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Maalis 25, 2009 12:02

Harald

Ah, jakomielitautinen. Niitäkin oli täällä nähty jo muutama.. Harald jopa tunsi yhde.. erittäin yllättävältä tasolta. Harald kuunteli loppuun asti miehen puheet, ymmärtäen nyt ehkä hieman paremmin tämän käytöksen. Tarkemmin kun ajatteli, tämä vaikutti nyt melkein eri ihmiseltä mitä toissayönä.
Viimeinen lause sai jokaisen salissa olevan tuijottamaan miestä kysyvästi. Tämä halusi ihmisten puolelle? Harald katsoi miestä hetken aikaa, kunnes nojautui eteenpäin ja veti syvään henkeä.

"Mikäs siinä, mutta sinun pitää todistaa uskollisuutesi. Emme me niin tyhmiä ole että ottaisimme jokaisen halukkaan friikin joukkoihimme, on niitä soluttautujiakin täällä nähty jo tarpeeksi" Harald kertoi vakavalla, mutta astetta ymmärtäväisemmällä äänellä.
Tästä miehestä voisi kyllä olla hyötyä, Harald ei sitä käynyt kiistämään, mutta voisivatko he luottaa tähän sataprosenttisesti? Varsinkin kun tällä oli jakomielitauti.. se ei kuulostanut kovinkaan hyvältä, mutta tuokin asia oli hoidettavissa.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3916

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ke Maalis 25, 2009 5:17

Kalmankoira

Todistaa uskollisuus? Pahan meni kunkku pistämään... Kalma meni hiljaiseksi ja mietteliään näköiseksi, kulmien ollessa aavistuksen kurtussa hyvinkin mietteliään näköisesti. Kyllähän hän voisi tehdä sen vaikka luovuttamalla sydämmensä tuon haltuun, mutta jälkeen päin ajateltuna hän ei halunnut kuolla niin, että kuningas lävistäisi hänen sydämmensä hopea vaaranalla hänen itsensä ollessa ties missä. Eikä muutenkaan ihmisen kautta. Viellä jonkin aikaa mietittyään, Kalma tuli viimein siihen tulokseen, ettei ainakaan tältä seisomalta pystyisi sitä todistamaan mitenkään.

"Minun on myönnettävä, etten pysty siihen ainakaan näin äkkiseltään..." Kalma myösi pienesti huokaisten kuninkaalle. Mutta kuka sanoi, että uskollisuuden lupautuminen pitäisi olla lihallista? Tämä pitäisi hoitaa muuten. "...Mutta kuten sanoin olen uusi täällä, joten minua ei kiinnosta oikeastaan tämän saaren asiat yhtään... Ei edes pikku sotanne suippokorvien kanssa. ...Mutta minua ei kuitenkaan myöskään kiinnosta olla vain ja ainoastaan sivullinen tai heittopussi, joka olisi vapaata riistaa ihmisille tai hatijoille missä muodossa vain. Joten valitsin puoleni, vaikkei se minua mielytäkkään- ihmisvihainen on katsos paha puoleni ja niin olen muutenkin." Kalma kertoi ja sai vain toivoa, että tämä selitys menisi kuninkaasta läpi. Ja tämä selitys oli jopa suurimmalta osin tottakin, mutta kuten sanottu hän olisi ihmisvihansa takia mielummin haltijoiden puolella kuin tässä.

"Ihmisvihaani taas kykenen hallitsemaan jonkin verran, mutta varoitan jo etukäteen: Raja tulee joskus ja silloin minun on saatava haluamani, eli verta tai lihaa ylipäätänsä... Toki voin silloin toimia vankien vähentäjänä." Kalma jatkoi ja jupisi itsekseen enimmäkseen lopun. Kyllähän hän voisi listiä vanki reppanoita häkkeihinsä ihan surutta ja pitää muutenkin hauskaa.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13554

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Maalis 25, 2009 6:35

Harald

Mies meni hiljaiseksi. Harald oli kyllä odottanut sitä, mutta mikäs siinä. Antoi miehen miettiä. Tosin tulos oli laiha. Tämä myönsi ettei voinut todistaa uskollisuuttaan näin äkkiseltään. Harald hymyili ja pudisti päätään.. kuinka ihmiset - ja taruolennot - olivatkaan niin yksinkertaisia, että miettivät mitä suurimpia uhrauksia todistaakseen uskollisuutensa..
No, Harald kuunteli loppuun asti miehen puheet, kurtistaen kulmiaan viimeiselle huomautuskelle. Kun mies lopulta lopetti, koko sali hiljeni. Harald suki partaansa tuijottaen mieheen, kunnes vetäisi taas syvään henkeä.

"Yksi tapa osoittaa uskollisuutesi olisi kumartua. Seisothan sentään itse kuninkaan edessä, etkä kertaakaan ole tehnyt elettäkään kumartaaksesi" Harald sanoi suoristaessaan selkänsä ja jatkoi "Ja vankien vähentämisestä pitää sopia Blackin ja teloittajan kanssa. He kaksi niitä ovat tähän mennessä vankeja ovat karsineet... En siis lupaa mitään" Harald lopetti, jääden sitten tuijottamaan miestä.
"Mutta jos alkuunsa kertoisit nimesi" Kuningas lisäsi lopulta.
Viimeksi muokannut Aksutar päivämäärä La Elo 04, 2012 6:56, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3916

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ke Maalis 25, 2009 7:19

Kalmankoira

"Valitettavasti sivistys seikat ovat hieman hunona..." Kalma hymähti hieman ärsyttävästi tai halusi nyt vain hieman piristää itseään. Mutta eipä paljoa lohduttanut. Kuninkaan pyyntö/käsky ei mielyttänyt häntä yhtään.

Auts... Vai pitäisi kumarrella tuota vanhusta? Voi olisipa tämä ollut vain pahaa unta, josta hän vain heräisi, mutta eipä tämä ollut. Hänen ego parkansa joutuisi kärsimään nyt erittäin pahasti. ...Kumartua nyt vain ja ainoastaan kuolevaisen edessä ja viellä ihmisen, joka oli hänen pahin vihollisensa Nro. 1. Kalma puuskahti ja päätti nyt tehdä työtä käskettyä, vaikka se omassa tunnossa tuntuikin verisesti. Tästä nähtäisiin viellä painajaisia. Syvä kumarrus kuninkaan edessä ja hetken mies oli tässä asennossa kunnes suoristautui... Kaikkeen sitä joutuikin vain saadakseen turva paikan ja väli aikaisen kodin.
"Uhkailemaan käydään vai...?" Kalma tuhahti mielessään kuninkaan uhkailulle jos hyökkäisi muiden paitsi vankien kimppuun. Ei hän tietenkään... Kunnes olisi aika vaihtaa pesää. "Mikset sitten pyydä kautta käske heitä tänne nyt?" Kalma kysyi laiskasti toista kulmaansa nostaen. Olisi parempi sitten vetää kaikki asiat kerralla läpi, ja viellä kun hän olisi kuulemassa pystysi hänkin siihen vaikuttamaan jos tarvetta olisi.

"Nimeni? ...Johan minä sen muistaakseni teille kerroin, mutta esitellään sitten uudestaan jos niin haluat: Jack Fisher on nimeni." Kalma esitteli itsensä ja ihan sattuneista syistä jälleen valenimellään.
"Mutta jos tässä kerta ollaan päästy jonkin sortin sopimukseen... Niin olisiko mitenkään mahdollista, että saisin asuin paikan jostakin tästä läheltä... Pimeäpaikka kun on kuitenkin aika kaukana täältä. Ja miksen sitten osta? Vastaus on yksinkertainen: A) Ei ole rahaa B) Kuka friikin huolisi töihin? Siinähän menisi maine hyvinkin nopeasti... ja ulkonäköni ei nyt ole mitään kiltimpiä."
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13554

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Maalis 26, 2009 10:38

Harald

no, lopulta tuo mies kumarsi. Hyvä niin. Kukaan haltija ei tähän mennessä ollut edes harkinnut kumartamista. Tiedä sitten mikä siinä oli, mutta heidän kohtalo olikin päätyä giljotiiniin sen jälkeen. Giljotiini kun nyt sattui olemaan uusinta huutoa kaikkialla.. hirttopuut olivat jo käyneet vanhoiksi, vaikka Haraldin mielestä ne olivat juuri paras ja kivulian tapa tappaa.. heti rovion jälkeen.
Sitten mies kysyi miksi Harald ei kutsunut näitä kahta nyt samantien tänne.
"Teloittaja on jo kotonaan perheensä luona.. Blackistä en sitten tiedä, joko hän on mökissään tai sitten nukkumassa yläkerrassa.. ja kukaan ei ole tähän aikaan menossa velhon mökille" Harald vastasi sen enempää asiasta keskustelematta.
Sitten mies esitteli itsensä jälleen. Kyllä Harald muisti että tämä oli eilen itsensä esitellyt, mutta eihän hän tämän nimeä enää muistanut! Yhden hullun friikin nimi ei ollut silloin mieleen painamisen arvoinen.
Ja sitten Jack - niinkuin tämä itseään nimitti - pyysi asuinpaikkaa läheltä. Kuningas kuunteli jälleen Jackin puheet loppuun ja jäi sitten sukimaan partaansa mietteliäänä, sanomatta vielä mitään.

"Olet yö eläjä?" Harald kysyi lopulta lopettaen partansa sukimisen "Linnan ulkopuolinen sotilastupa on tarkoitettu 'erikoisille' liittolaisille... linnan sisäinen sotilastupa halutaan pitää puhtaana. Ulkopuolisesta sotilastuvasta voit saada huoneiston, jos tässä nyt sopimukseen päästään" Harald lopetti, jääden vielä sukimaan partaansa.. jokin tuossa miehessä ei vakuuttanut häntä.. tämä oli liian rauhallinen ja määrätietoinen, toisin kuin kukaan tähän mennessä heidän leiriin hypännyt..
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3916

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Pe Maalis 27, 2009 4:12

Kalmankoira

Kalma nyökähti pienesti pari kertaa kuninkaan vastaukselle. Ei sitten, jos kerta nuo kaksi olivat jo nukkumassa. Mutta kuitenkin Haraldin puhuessa velhosta ja tuon mökistä Kalma heräsi aavistuksen mielessään, ulkopuolisesti pahemmin näyttämättä mitään. Black oli siis yhtä kuin se velho, joka oli viime yönä kuninkaan mukana. Voih, velho mahtaisi pomppia onnesta hänet nähdessään ja viellä ihmisten puolella. Oikeastaan hänellä olisi tuolle pieniä kalavelkoja viime öisestä, mutta olkoot tämän kerran. ...Ehkä pientä viatonta jäynää voisisi tehdä kuitenkin. Ehkä vahingossa kaataa vesi sanko päähän? Tai jotakin muuta vastaavaa...? Väkivaltaan hän ei kuitenkaan käyttäisi.

"Olen. Mikä kiinnostamaan?" Kalma vastasi lyhyesti ja esitti kysymyksen perään, muttei mitenkään töykeästi vaan ihan maltillisesti ja rauhallisella äänen sävyllä. Ei hänellä kiire ollut minnekkään, eikä häntä muutenkaan hermostuttanut oleminen kuninkaan edessä- ainakaan enään kun näin hyvin juttuun jo tultiin. Mies jäi sitten hiljaa kuuntelemaan kuninkaan seltitykset ja hänen oli pakko myöntää mielessään, että täällä taidettiin olla aika rasismisia friikkien suhteen, olivat vaikka kuinka ihmisten puolella.
"Kyllähän tuo kelpaa... Mutta joudunko sotilastupaan muuttaessani jakamaan asuntoni jonkin muun kanssa? ...Ajatellen nyt hieman mielen tilaani ja viihtyisin muutenkin paremmin yksinäni." Kalma selitti jälleen ja hiljeni sitten hetkeksi aikaa vaihtaen painoa toiselle jalalleen. Olikohan hänellä viellä muuta...?
"...Vaikka nyt liittyisinkin puolellenne, niin saanko silti liikkua vapaasti linnan ulkopuolella... ja ei kai minun tarvitse käyttää noita pelti ämpäreitä?" Kalma kyseli ja pelti ämpäreistä puhuessaan vilkasi olkansa yli vartijoihin, jotka tuijottivat häntä hetken hieman näreinä. Kalma vain virnisti noille kuin ilkikurinen kakara ja kääntyi sitten vakavoituen kuninkaan puoleen. Hänhän ei noita kolisivia ämpäreitä laittaisi kuuna päivänä päällensä. Niissä olisi hidasta liikkua.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13554

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Maalis 28, 2009 5:39

Harald

Ei se oikeastaan kiinnostanut Haraldia, oliko Jack yö eläjä.. kunhan vain vamristi olettamuksen. Tähän kun sattui näemmä törmäämään vain öisin.
Sitten Jack alkoi kysymään tarkemmin asumuspaikastaan.. Harald ei tuossa asemassa sen paremmin alkaisi mitään kyselemään.. enää puuttui että tämä kyselisi palkkaansa! Harald kuunteli loppuun asti kaikki kysymykset mitä pojalla oli mielessään, ennen kuin ajatteli vastata... poika? Oi kyllä, Jack oli Haraldin silmissä niin kauan "poika" kunnes tämä näyttäisi vähintään hänen ikäiseltään, tai vanhemmalta. Liekö sitten kohteliaisuus vai loukkaus. Haltijat ainakin ottivat sen loukkauksena.

"Saat oman huoneen, siellä sotilas tuvassa nyt on muutenkin tyhjää. Myöskin lienee parasta että menet alimpiin kerroksiin, maan alle, mikäli yö eläjä olet. Ja kukaan ei kiellä sinua liikkumasta missä huvittaa, mutta silloin kun kutsutaan, sinä vastaat. Velvollisuutesi on myös astua riveihin kun käsky käy, kuten kaikilla. Palkkaa ei tule, ennen kuin tulee tuloksia. Jokaisesta taposta tulee palkkaa, jokaisesta katu vartijoinnista tulee palkkaa, mutta tyhjästä emme maksa vaikka riveihin kuuluisitkin. Ja ei, haarniskat ovat vain linnan vartijoille ja sotilaille, joiden työ edellyttää sen, mutta kukin varustautukoon miten parhaaksi näkee." Harald lopetti lopulta pitkän, melko täydentävän puheensa, hiljeten nyt hetkeksi.
"... meinaatko sinä edes työtä tehdä, vai vain liittyä joukkoihin?" Harald kysyi lopulta.. olihan se ihan kiva tietää, mitä mies nyt itse ajatteli.

//ah, sainpas vastattua >_> eikä kone tiltannu ku pari kertaa 8) //
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3916

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti La Maalis 28, 2009 7:41

Kalmankoira

Jaaha kuningas päätti sitten kaikessa töykeydessään ohittaa hänen kysymyksensä, miksi tuota kiinnosti hänen yö aktiivisuus. Miten kohteliasta... Hänen olisi tehnyt mieli sanoa siitä, mutta eihän sen tietäminen mitenkään tähdellistä ollut, joten pilkun viilamiset saivat jäädä tällä kertaa. Ja muutenkin hänen kannattaisi hillitä yli isoa suutaan, ties mitä möläyttäisi viellä puoli vahingossa.
Ja voi herran siunausta jos hän olisi tiennyt kuninkaan ajattelevan hänet pojaksi! Hän olisi siitä hyvästä sanonut pari valittua sanaa, vaikka tuo hänen edessään istuva vanhus olisikin kuinka ollut kuningas. Häntä ei nimitelty turhan päiten!

Seuraavaksi kuningas kävikin sitten pitämään isompaa saarnaa hänelle ja Kalma kuunteli ne puolella korvalla kädet puuskassa... Krhm, tosi hyvä tapaista ja kirjuri katsoikin miehen päälle hieman kieroon. Oliko kuningas ihan tosissaan ottamassa tuon häpäisijän ja huono tapaisen friikin joukkoihinsa!? Kalma vilkasi ohi mennen kirjurin päälle tuon jäädessä katselemaan hänen päällensä turhankin pitkäksi aikaa ja kirjuri katseli nopeasti muualle... Kalma tapitti sekunnin murto-osan kirjurin päälle hyvinkin epäilevästi, kunnes keskittyi jälleen kuninkaan puheisiin.
Väkisinkin miestä kävi huvittamaan se että hänelle tultaisiin maksamaan tappamisesta ja saatanallisen julma virne levisi miehen kasvoille. Saattoi kyllä tosin näyttää siltä, että hänellä olisi pahat mielessä ja nuo pari vartijaa vetivät kätensä jo valmiiksi miekkojen kahvoille. Kalma kyllä kuuli vartijoiden liikahdukset ja vilkasi noihin jälleen vakavoituen. "Ei pelkkä hymyily haavaa tee." Kalma murahti noille ja kääntyi jälleen kuningasta kohden.

"Friikki palvelukset taitavat siis olla aika vähäisiä?" Kalma tuumasi enimmäkseen ääneen mietteliäänä kuin kysymyksenä.
"Tulen toki ystävä hyvä kun käsket, en minä tyhmä ole." Kalma lisäsi viellä ja mietti sitten hetken kuninkaan kysymystä jäisikö töihin vai mitä tekisi. "Tappaa voin... Mutta vartointiin en suostu." Kalma vastasi lyhyesti ja ytimekkäästi kuninkaalle kummoisemmin perustelematta. Ei se tuolle kuulunut.
Kalma vaihtoi jälleen painoa toiselle jalalle, mutta horjahti sitten irvistäen kivusta pitäen toisella kädellään polven ala puolta, josta kipu säteli hermoja pitkin aivoihin. Niin tämä oli se jalka jonka hän oli viime yönä satuttanut pienessä yhteen ostossa kunkun joukkojen kanssa... Kivun laannuttua mies suoristautui, mutta jäi nyt pitämään tuota kipeää jalkaa hieman ilmassa tai ainakin ei ainakaan pahemmin varannut painoa sille. "Sori..." Mies päivittely horjumistaan. Miten noloa käydä tuolla tavalla horjumaan kuninkaan edessä kun bisnes suunnittelut olivat kesken. Jalkaa kihelmöi mukavasti, mutta Kalma oli kuin kipuja ei olisi edes ollut- vaikka niitä olikin. Tämä seisominen alkoi käydä jo haavojen päälle.

"...Muuten, pystyisikö tai kykenisikö tuo teidän velhonne vaimentamaan jakopersonallisuus häiriötäni, tai jopa poistamaan?" Kalma kysyi aavistuksen innoissaan, mutta tajusi sitten hieman jälki kädessä tehneensä maailman tyhmimmän kysymyksen... Mitä hän edes kehtasi mennä tuollaista kysymään? ...Ja tuskin häntä edes autettaisiin.
"Tai ei mitään..." Kalma lisäsi sitten hieman nolona.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13554

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Maalis 29, 2009 8:14

Harald

Ei pelkkä hymyily haavaa tee.. ei todellakaan, mutta kun tuollainen pärstä hymyili niin johan siinä sai varoa nahkaansa jokainen.
No, Jack selvästikkin ymmärsi jokaisen sanan mitä Harald oli selittänyt ja lupautui tulemaan kun käskettiin, mutta kertoi, ettei vartioimaan alkaisi. Sen Harald nyt arvasikin, mutta mitäpä tuosta. Kyllä heillä vartijoita riitti enemmän mitä tarvittiin. Jackistä voisi olla hyötyä.. toden totta, tämä juuri viime yönä todisti ettei ollut velliä, joten oli oikeastaan hyvä saada hänenlainen mies riveihin.. tosin se oli sitten eriasia, miten Jackin kävisi kun sota oli ohi....

Sitten Jack kysyi yllättävän kysymyksen, mikä sai Haraldinkin hetkeksi hämilleen. Pystyisikö Black vaimentamaan jakopersoonallisuuden? tai jopa poistamaan? Harald mietti hetken ja tässä välissä Jack kerkesi jo perumaankin puheitaan, mutta Harald nyökkäsi nopeasti avaten jälleen suunsa.
"hän itsekkin kärsii jonkinasteen persoonallisuus häiriöstä... tiedä sitten mikä hänellä on vikana, mutta lääkettä siihen näyttäisi kyllä löytyvän.. En osaa paremmin sanoa, sitä sinun täytyisi kysyä itse velholta" Harald selitti sukien jälleen partaansa.. ehkä hänen pitäisi ottaa enemmän selvää velhostaan..
"mutta nyt alkaa olla jo myöhä, näin minun näkökulmasta, ja täällä riittää vielä muitakin hommia. Vartija saa opastaa sinut tuvalle mikäli tarpeen, mutta minun puolesta tämä keskustelu on ohi" Harald julisti lopulta laskien partaa sukineen kätensä käsinojalle.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3916

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Maalis 29, 2009 8:42

Kalmankoira

Todellakin... Olisi iso kysymys mitä hänelle tulisi käymään sodan loputtua, mutta sitä ennen hän katoaisi tai olisi jo haltijoiden riveissä. Sai nähdä mitä tuo tulevaisuus toisi tullessaan hänelle. Hyvää vai huonoa? Sitä ei kukaan tiennyt, muuta kuin joku tuolla yläkerrassa. Se joku jolle hän oli kääntänyt selkänsä monia vuosia sitten, vaikka tuon "lapsi" olikin.

Kalma sai hämmentyä hieman puolestaan kuninkaan alkaessa vastamaan hänen erittäin typerään kysymykseen, mutta ilmeisesti se ei tainnut ollakkaan ihan sitä tuon mielestä. Mutta vastaus ei ollut ihan toivotunlainen, joka sai miehen hieman apealle tuulelle. Eikä hän ollut yhtään varma uskaltaisiko mennä velhon luokse yksin sen jälkeen mitä tuolle vanhukselle yritti tehdä. Velho taisi nimittäin suojella herraansa hyvinkin hanakasti. Ja miten hän ylipäätänsä voisi todistaa kuuluvansa tavallaan ihmisten joukkoihin, jos velho sitä kysyisi... No kai hän jotakin keksisi.
Kuninkaan käydessä sitten julistamaan keskustelua päättyneeksi jäi Kalma itse miettimään hetkeksi aikaa, ettei mitään tärkeämpää unohtunut... Eipä mieleen tullut, joten mie kumarsi pienesti ja katoisi sen siljän tien. Eiköhän löytäisi sille tuvalle itsekkin ja hän halusi muutenkin olla mahdollisimman paljon erossa ihmisistä vihansa takia. Kuninkaan käsky kuitenkin tulisi kumoamaan sen periaatteen toistaiseksi, kunnes olisi aika vaihtaa leiriä.
Tosin yksi asia häneltä jäi kertomatta... Hänen sisäisestä hirviöstään mainitsiminen jäi kokonaan pois, mutta niin olkoot.

//Kiitokset pelistä, Kalma jääköön petturina ihmisten riveihin//
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Seuraava

Paluu Kuninkaan sali

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö