Make me bad

Jos ja kun saat luvan astua kuninkaan saliin, on näky komea. Suurten, jykevien ovien takaa avautuu mahtipontinen, koristeellinen sali. Keskellä salia kulkee punainen matto, joka johtaa suoraan valtaistuinkorokkeen eteen. Koroke itse on noin kymmenen rappusen kivinen kokonaisuus, jonka ylimmällä tasanteella on koristeellinen, vankka valtaistuin. Kuninkaan istuimen vierestä löytyy paikka tuon puolisolle oikealta puolelta ja vasemmalta puolelta vielä yksi kuninkaallinen paikka. Kaksi muuta istuinta ovat hienoja, koristeellisia, mutta eivät niin mahtipontisia mitä itse päävaltaistuin. Valtaistuin koroke on salin peräseinällä. Seinä on koristeltu seinäkankaalla, johon on kirjailtu suuri, ihmisten vaakuna, sekä Scarlingtonin suvun vaakuna.

Salista löytyy penkkirivejä itse punaisen maton molemmin puolin, mikäli salissa joskus suurempaa tapahtumaa järjestetään. Salin oikealla seinällä on suuria ikkunoita ja vasemmalla seinällä löytyy muutama ovi sivuhuoneisiin, jotka sisältävät pienen, yksityisen ruokailutilan, strategiahuoneen, jossa asiaan kuuluvat henkilöt voivat keskustella valtakunnan tilanteesta kera karttojen, sekä pieni oleskelutila.

Valvoja: Crimson

Make me bad

ViestiKirjoittaja suskari » 14 Touko 2009, 20:37

http://p1.foorumi.info/thenightfantasy/viewtopic.php?t=667

Kalmankoira

Kalma käveli sitten Blackin vierellä ja häntä kyllä kieltämättä hermostutti tämä seikkalus, vaikka heillä olikin hyvät valttikortit käytössään. Mutta silti hieman epäröitti koko juttu. Kalma vilkasi taaksensa, jonne pöllähti pari vartijaa seuraamaan heitä, mutta pysyivät vielä toistaiseksi kaukana. Joko hänen tai Blackin takia, tai jopa kummankin. Oli hän kuitenkin aika pelätty jo täälläpäin, eikä tämä seikkalus auttanut yhtään hänen mainettaan. Hänen olisi vain syytä lukittautua omaan huoneeseensa tämän jälkeen ja pysyä mahdollisimman hiljaa. Ja tämän jälkeen hän ei kyllä enää ikinä liikkunut missään missä olisi ihmisiä, tai ainakaan niin kauaa kunnes saisi lääkkeensä Tomtomilta. Mikäli tuostakaan sitten mitään apua olisi ja jos ei olisi saattaisi olla vain parasta, että hän jättäisi ero anomuksen ja siirtyisi takaisin puolueettomaksi, kun oli ollutkin. Tosin hän ei kyllä tiennyt sen jälkeen voisiko hän palata tänne kylään ollenkaan, edes tervehtiäkseen tuttujaan. Epäilys oli paha, ettei oikein voinut. Saati sitten pääsisi poistumaan hengissä koko kylästä.

Lopulta he sitten pääsivät kuninkaan salin oven eteen, johon Black koputti kolmesti. Taas!? Liliykin oli tehnyt niin... Olikohan se oikeasti joku tapa täällä linnassa? Pitäisi kysellä jälkikäteen, jos hengissä oltaisiin. Kalman ajatukset kuitenkin keskeytyivät kun vartijat ottivat kahleet esille ja Kalman ilme oli silloin ihan kirjaimellisesti tätä luokkaa: --; Ei, hitto sentään noita hän ei laittaisi! Kyllä hän osasi olla kiltisti nyt, kun kakkosta ei ollut!
Kalma vilkasi Blackin päälle ja nurisi sitten päälle jotakin omaasa, mutta antoi sitten vartijoiden laittaa kahleet hänelle. Jotekin alistettu olo... Raudat naksautettiin kiinni etupuolelle, josta käsiä ei sitten paljoa liikuteltukkaan. Ei etteikö hän saisi näitä hajoitettua... Raudoista itsestään sitten lähti kiva talutushihna ja vielä kaksin kappalein, joista vartijat saivat häntä talutella. Kun sitten "lupa" annettiin saapua sisälle papan saliin lähtivät sitten koko roikka liikkeelle, Blackin tietysti kulkiessa edellä ja Kalma vartijoiden saattelemana perässä. Kun sitten hän pääsi "herransa" etten tuo automaattisesti kumarsi tuolle ja suoristui sitten anaten kuninkaan aloittaa koko keskustelu. Oikeastaan hän ei olisi halunnut äsken kumartaa, tuolle sillä eihän Kalma mitään syytä ollut nähnyt kun sattui olemaan kahleissa ja näytti ihan siltä repeityneinä vaatteinensa kuin olisi tullut suoraan tyrmistä pitkän olemisen jälkeen. Sen ajatuksen kylläkin kumosi se että Kalma oli ruumiin rakenteeltaan aivan liian hyvässä kunnossa, kuin viikko kausia nälkä ruualla elännyt vanki.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 14 Touko 2009, 21:40

Black, Harald

Jack suostukin sitten suuremmitta murinoitta kahleisiin.. Black ei olisi suostunut, sen verran itse kunnioitusta hänellä oli. Mutta tuota hän ei sanonut ääneen, olisi vielä provosoinut Jackin kapinoimaan.
Ja sitten päästiinkin sisään. Black lähti edeltä kävelemään ja saapuessaan kuninkaan eteen, kumarsi syvästi ja siirtyi sivuun seisomaan, päästäen nyt Jackin kasvotusten kuninkaan kanssa.
Haraldin ilmeestä oli hymy kaukana. Tämä istui tuolilla erittäin ankaran näköisenä.. oikeastaan melko pelottavan näköisenä. Siitä oli pitkä aika kun black oli nähnyt kuninkaan näinkin vihaisena. Tosin olihan nyt kyseessä yksi friikeistä, joka oli mennyt raatelemaan kourallisen miehiä.. joista muutama sattui olemaan ihan sotilaitakin, tosin vapaalla juuri sillä hetkellä.

Harald katsoi alas Jackiin, eikä hänen ilmeensä muuttunut senttiäkään vaikka tuo kumarsikin hänelle. Harald ei juuri nyt tuntenut minkäänlaista sympatiaa, myötätuntoa saatika arvostusta Jackia kohtaan, vain vihaa ja halveksuntaa.
"Mitä helvettiä sinä olet mennyt tekemään?!" Harald karjaisi lopulta kohottautuen irti selkänojasta.
"Vain vankeja, oli sopimus, eikä ole kulunut edes kokonaista viikkoa ja sinä olet jo raatelemassa siviilejä!" Kuningas jatkoi, tuijottaen Jackia synkillä silmillään paksujen kulmakarvojensa alta.
"Miten puollustaudut?! Selityksesi on parempi olla hyvä! Täällä on käynyt jo kymmen kunta miestä vaatimassa sinun teloitusta" Harald sanoi lopulta, jääden odottamaan että Jack avaisi suuns.
Black toivoi tuolla hetkellä että Jack oli jo miettinyt valmiiksi mitä sanoisi.. nyt jos tuo alkaisi änkyttämään tai haistattelemaan niin varmasti giljotiini heilahtaisi.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 15 Touko 2009, 17:08

Kalmankoira

Okei kuningas ei ollut ollenkaan iloisen oloinen ja hän kyllä toisaalta ymmärsikin tuon suuttumuksen aiheen vähän turhankin hyvin. Ja tämän jälkeen häntä vihattaisiin vielä pitkään kaupungilla, mutta samalla myös tultaisiin pelkäämään, joka oli hyvä. Ihmiset pysyisivät vain kaukana hänestä... tai sitten eivät.
Kuningas ärähti ja Kalma ei paljokaan siintä hätkähtänyt... Tuon tyylisiä saarnoja kuultu ennenkin monen monta kertaa. Tosin olihan tilanne hieman erilaisempi kuin muutaman metsästäjän saarnaamisten kanssa, ei hän raudoissa silloin ollut ja pitäisi hieman miettiä mitä suustaan päästäisi. Vai että oikein kunnon poppoo käynnyt vaatimassa hänen teloitustaan? Olipas hän rakastettu täällä...
Niin tosiaan hän ei kyllä ollut miettinyt mitään erikoisempaa selitystä, mutta ei hän sellaista tarvinnut kun vain selitti mitä oli tapahtunut ihan oikeasti paikan päällä ja muutaman muunkin asian.
"Aloitan nyt vaikka sillä, että kerron mitä kapakassa tapahtui: Iltaahan sinne olin mennyt viettämään, kuten ennenkin ja en kyllä kauaa rauhassa saanut olla kun joku ukko yritti käydä takaa päälleni, tilanteen kuitenkin pelasti eräs puolihaltija ja hyökkääjä sitten ryömi takaisin kaveridensa seuraan." Kalma aloitti tarinansa, eikä kertaakaan vilkuillut muualle kuin tapittaen kuningasta ja ihmeellistä oli se miten rauhallinen mies ylipäätänsä edes oli. Eikä Kalma tajunnut itsekkään miksi oli näin rauhallinen, tai no sydän kyllä hakkasi rinnassa kuin olisi rinnasta läpi yrittänyt tulla. Esittämistä tämä taisi vain olla?
"...Sainkin sitten olla jokusen minuutin rauhassa, kunnes sama ukko palasi ja yritti kirjaimellisesti tappaa minut kuristamalla. Onnekseni se yritys jäi puoli tiehen ja selätin herran maahan. päästäen tuon muutaman varoitus sanan kera pois jälleen. ...Loppuajan sainkin olla ihan rauhassa ja vaihdoin siinä sivussa muutaman sanasen sen puoliverisen kanssa, jonka aikana tuo samainen poppoo sitten poistui tekemään väijytystä ulos ja minä ja se puoliverinen poistuimme kohta herrojen perästä ulos, jossa koko jengi sitten hyökkäsi kimppuumme ja tietysti jouduin puolustamaan itseäni... Vahingoittamatta siinä vaiheessä vielä ketään ja sitten tuleekin iso musta-aukko kun rakas "paha" puoleni päätti ottamaan ohjat omiin käsiinsä. Sinä aikana ilmeisesti tapahtui tuo verilöyly." Kalma päätti piiiiitkän tarinansa siintä mitä oli tapahtunut, ja lisäsi siihen vielä: "Ja haluaisin vielä mainita, ettei jakomieli tautiini auttanut Blackin lääkkeet. Kokeilimme niitä jo. Vai mitä?" Kalma lisäsi ja vilkasi Blackiin nopeasti kysymyksen esittäessään, mutta palautti katseensa sitten takaisin kuninkaaseen.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Touko 2009, 19:12

Black, Harald

Harald kuunteli taaaarkkaan Jackin selityksen siitä, mitä oli tapahtunut. Kuullessaan Jackin version Harald alkoi miettiä kenen syy tuo äskeinen oli.. ehkä pitäisi kaikken olla suututtamatta Jackia, mikäli tätä kykeni enää riveissä pitämään. Suurin osa halusi jo Jackin pölkylle, eikä Haraldkaan voinut kiistää että osa hänestäkin halusi tuon hengiltä mahdollisimman pian.. toisaalta, tähän saattoi olla myös muita ratkaisuja.
Black taas kuunteli sivukorvalla ja kiinnitti huomionsa kuninkaan reaktioihin, joita ei pahemmin näkynyt. Tuo istui valtaistuimellaan erittäin vakaana ja apaattisena, näyttämättä sen enempää vihaa kuin mietteliäisyyttään.
Puolihaltiasta kuullessaan Harald kohotti kulmiaan ja vilkaisi nopeasti Blackiin, mutta kuunteli Jackin tarinan loppuu ennenkuin sanoi mitän.

Jackin lopetettua tämä esitti kysymyksen Blackille.
"kyllä kokeilimme, eikä lääkkeillä ollut todellakaan toivottua vaikutusta, kuten herrani voi päätellä taistelusalin kunnosta" Black sanoi kuulostaen yllättävän nuoleskelevalta..
"niin niin.. pistitte koko salin remonttiin.. sotilaat kantavat siitä kaunaa teille molemmille.. Puolihaltia?" Harald sanoi osoittaen viimeisen kysymyksen Blackille.
"Alf Eregion, katu vartiosto.. se kapakka rähinöitsiä" Black vastasi ja jatkoi sitten takaisin aiheeseen "mutta mitä tulee Jackin tapaukseen. Kysytte kuitenkin minun mielipidettäni tässä asiassa, joten sanon sen samantien: Jack ei itse voinut tilanteelle mitään. Hän ei selvästikkään hallitse toisen puolensa esiin tulemista ja ei täten voinut estää sitä kun hänet suututettiin... Lisäksi olette hänelle velkaa Anemonen hengen, kuten herrani varmaan muistaakin".
Blackin lopetettua Harald jäi miettimään asiaa. Tottahan se oli.. Jack tavallaan olikin syytön plus Harald oli tälle velkaa. Harald suki partaansa samalla kun katsoi alas Jackiin, jättäen koko salin hiljaiseksi.

"Teloitus unohdettakoon.." Harald aloitti sukiessaan yhä partaansa "mutta ilman rangaistusta en voi sinua jättää. Kymmenen ruoskan iskua, viekää hänet pois" Harald sanoi, nojautui takaisin selkänojaan ja hiljeni. Hän oli puhunut ja päätös lopullinen.
Black kumarsi kuninkaalle ja lähti kävelemään oville päin. Jackiä "taluttavat" vartijat tekivät samoin, seuraten Blackiä kohti kellarikerroksen kidutus kammiota.
"pääsit melko vähällä." Black huikkasi olkansa yli heidän kävellessään.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 15 Touko 2009, 20:45

Kalmankoira

Kalma kuunteli vain hiljaa sivusta Blackin ja kuninkaan keskustelua, jääden sitten koko salin hiljennettyä katsomaan kuningasta kovinkin toivekkaan näköisesti sydämmen hakatessa entistäkin rajummin hänen rinnassaan... Ja sitten kun Hrald päästi ilmoille, että teloitus unohdetaan oli Kalma vähällä ko pompata kattoon onnesta, mutta sekin sitten lässähti siihen kun tuo pamautti ilmoille kymmenen ruoskan iskua kommenuksensa. Kymmenen teloitus toivomusta ja kymmenen ruoskan iskua, miten koomista. Varmaan ihan tarkoituksella tehty. No hengen saisi ainakin pitää ja se oli nyt pää asia. Oli muuten ihmeen nopea oikeuden käynti, mutta se varmaan nyt johtui kokonaan siintä, että asia nyt oli ollut hänen tarinansa jälkeen varsin selvä. Hän oli tavallaan syytön koko jupakkaan, sillä eihän hän ollut satuttanut niitä ihmis raasuja missään vaiheessa, ihan päin vastoin. Kakkonen se oli, joka tuntui nyt olemaan varsin hiljaa, mutta häntä kyllä pelotti se miten tuo tulisi pitämään ruoska rangaistuksesta. Se voisi tulla esiin uudestaan puolustamaan kehoaan...

No kuninkaan käsky oli varteen otettava seikka ja Kalma lähti vartijoiden talutettavana ulos salista Blackin kulkiessa edellä. Oliko tuonkin pakko raahautua mukaaan? Tämä nyt oli ihan tarpeeksi noloa ja ennenkaikkea alentavaa!
"Helpolla vai? Saan kuule tässä monen viikon selkäkivut ja jos ne nyt sattuvat tulehtumaan niin voinhan minä joka tapauksessa kupsahtaa. Tosi hauskaa hah-hah! Ihan repeän nauruun..." Kalma murahti Blackin kommentille, että oli mukamas sitten päässyt helpolla. Voishan hän niihinkin kuolla! Eikä sotilas tuvalla varmastikkaan kukaan suostu auttamaan häntä haavojen hoidossa, kunhan vain nauraisivat ja toivoisivat hänen kuolemaansa.
"Ja miksi sinäkin edes raahaudut mukana?"
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Touko 2009, 21:12

Black

Black ei vointu olla hymyilemättä Jackin sanoille.. joko huvittuneena tai vahingoniloisena, mutta onneksi Jack ei nähnyt hänen hymyään, hän kun käveli näiden edellä. Blackin mielestä tämä pääsi erittäin helpolla, ottaen huomioon että Blackkin oli käynyt samantapaisen rangaistuksen aikanaan. Olihan hänelläkin selkä täynnä ruoskan raatelemia, pitkiä haavoja.
"Äkkiäkös sinä paranet, iso mies. Vaikka kylläkään rangaistuksen kärsineitä eivät sairastuvan henkilökunta saatika parantajat saa auttaa.. mutta onhan meillä muutakin vaihtoehtoja." Black sanoi ja vilkaisi olkansa yli virnistäen "Mutta ole onnellinen ettei kuningas käskenyt haavojasi suolattavaksi.. se vasta sattuu, usko pois" Black sanoi.
"ja se miksi minä tulen mukana on se, että minä varmistan ettei kakkosesi pääse valloilleen.. tavalliset sotilaat eivät sille pärjää, joten turvallisempaa että minä olen paikalla.. tosin tuskin kakkosesi nyt heti perään saman yönä tulisi? vai onko niitäkin kokemuksia?" Black sanoi heidän saapuessa suurelle rautaiselle ovelle kellari kerroksessa.
Tällä kertaa Black koputti vain kahdesti oveen. Hetkeen ei kuulunut vastausta, kunnes ovi avattiin hitaasti, mutta varmasti.

He astuivat sisään ja Jack talutettiin keskelle suurta, hämärää huonetta. Tällä hetkellä "kidutus kammiossa" ei ollut ketään muuta kidutettavana, mutta kai sekin oli hyvä asia. Jackiä taluttaneet vartijat kiinnittivät tämän kahleet kiinni lattiassa oleviin koukkuihin niin kireälle, että Jack varmasti pysyisi kutakuinkin paikallaan. Black jäi seisomaan muutaman metrin päähän Jackistä tämän eteen.
"ei se kauaa satu" Black sanoi kiduttajan valmistautuessa...
Black käveli vielä Jackin eteen, laski kätensä kahleiden päälle ja mumisi jotain. Kahleissa meni sininen välähdys ja ne tuntuivat heti raskaammilta..
"ihan vain varmuuden vuoksi.. tuota loitsua ei helpolla murreta" Black sanoi peruuttaessaan kauemmaksi.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 15 Touko 2009, 22:21

Kalmankoira

"Ja mitäköhän nämä muut tavat mahtavat olla?" Kalma kysyi sitten Blackiltä ja väkisinkin kävi mielessä että tuo aikoisi polttaa haavat umpeen tai jotakin vastaavaa. Ei oikeastaan tullut muuta mieleenkään, millä muulla tavalla tulevat haavat voisi hoitaa nopeasti. Mutta kyllä hän ajatteli ihan kotihoidolla haavojensa kanssa pärjätä ja sinnitellä niiden kanssa ihan itsekseen. Kyllä hän pahemmastakin on selvinnyt, mutta ongelma olikin se että selässä olevia haavoja oli varsin vaikea hoitaa itse ilman apua. Eikä sitä apua varmastikkaan heruisi mistään suunnalta. No, Blackiltä saattoi, mutta hän ei nyt pahemmin luottanut tuon apuihin tälläisen asian kanssa.
"Tiedän kyllä, olen kerran pudonnut taistelun tiimellyksessä mereen..." Kalma sanoi Blackin haavojen suolaamis kommenttiin ja siintä putoamisesta ei enempää puhuttaisi. Oma kohtainne asia.
Ah, Black sitten päätti tulla kakkosvahdiksi ettei se pääsisi riehumaan pitkin linnaa ja silloin hän kyllä saisi suoralta kädeltä joutua pyövelin käsittelyyn. Ehkä ihan hyvä vain, että velho tulee mukaan.
"Se on tullut yhden yön aikana jopa viisikin kertaa esille." Kalma vastasi Blackin kysymykseen. Hänen kakkosensa oli erittäin agresiivinen ja käytti pienimmätkin mahdollisuudet tullakseen ulos riehumaan. Eikä hän voinut pahemmin sile mitään, tosin ellei hän ehdi ajoissa pistämään vastaan ja saisi tuon perääntymään.

No he lopulta saapuivat kidutuskammioon ja vartijat taluttivat Kalma keskelle suurta huonetta, josta vartijat sitten kiinnittivät Kalman maassa oleviin koukkuihin niin ettei tuo kyennyt pahemmin liikkumaan minnekkään suuntaan. Ei sillä, että hän menossa minnekkään olisi. Tosin hän sai tässä nyt kiittää sitä, että oli tottunut kivun kestämiseen ja muutenkin tottunut siihen... Mutta se ensinmäisin isku tulisi olemaan kaikken kamalin ja kivulian.
Kalma katsahti Blackiin, joka avasi suunsa, mutta eipä sanonut tuolle mitään. Miten lohduttavaa... Kuitenkin Kalma jäi katsomaan kulmat hieman kurtussa kun tuo käveli hänen eteensä ja laittoi kätensä ketjujen päälle mumisten jotakin... Sininen välähdys ja ketjut tuntuivat huomattavasti raskaammilta, hyvä että pystyssä pysyi niiden painojen alla. Kalma mulkkasi Blackiin. "Voi kiitos vain." Mies murahti ja vilkasi sitten kiduttajan puoleen, joka näytti olevan jo valmiina hänen takanaan. Kalma kävi tuota katseellaan läpi hyvinkin arvoivasti ja pisti ruoskasta pienen ikävän asian esille... Tuossa ruoskassa nimittäin oli pieniä väkäsiä, jotka tekivät todella pahaa tuhoa hänen selälleen. Repisivät vielä selkärangan näkyviin ja sellaisen haavan parantumiseen menisi piiitkän aikaan, lisäksi että siihen voisi jäädä ikävä arpi.

Ruoska viuhahti ilmassa ja iskeytyi Kalman selkään kuin kuumennettu veitsi ja Kalma älähti kivusta kropan väristessä hieman kivusta. Kiduttaja piti pienen tauon ja iski uudestaan Kalman parahtaessa uudestaan... Ja näin jatkui aina kuudenteen asti, kunnes alkoi tapahtumaan sellaista mitä tuskin kukaan olisi halunnut. Kalman iho lähti mustunemaan ja levisi hitaasti ympäriinsä miehen ruumista hitaasti, mutta varmasti. Muutoksen hitaus johtui lähinnä nyt siintä, että Kalma otti vastaan kasoselleen ja koitti työntää tuota pois häiristemästä. Kiduttajakin oli lopettanut Kalman kiduttamisen ja katsoi tätä näytöstä joksikseen järkyttyneenä/pelästyneenä. Puolet Kalman kasvoista oli muuttuneet mustaksi ja muualla ruumista sitä oli vain siellä täällä tiikeriraitoina ja Kalma lyyhistyi maahan polviltensa painaen otsaansa maahan ja pyyteän kakkostaan ihan oikeasti lopettamaan. Hänellä oli rangaitus kesken! Ja kakkonehan päätti olla kuuntelematta yhtään mitään ja tunki esiin väkisin. Kalman ruumis lähti mustunemaan lisää, mutta edelleenkin hitaasti ja melkeinpä vaikutti siltä että Kalma kohta repisi itseltään kädet irti tapellessaan sisällään kakkosensa kanssa, eivätkä ruoskan jäljet ja se mukana tulevat kipu aallot auttaneet yhtään.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Touko 2009, 22:39

Black

Lopulta se alkoi. Jack huusi aina kun ruoska sivalsi hänen selkäänsä, repien nahan ja lihan auki. Sitä Black ei tiennyt kuinka syviä noista haavoista tuli, mutta ottaen huomioon ruoskan väkäset, hän veikkasi että haavoista tuli ainakin sentin syvyisiä.
Ruoskinta jatkui ja jatkui, aina iskujen välissä oli pieni tauko.. tuollakin oli tarkoitus, jos iskut tulisivat perä perään, eihän Jack kerekäisi mitään kipua tuntemaan, muuta kuin vasta lopussa. Siinä katsellessaan Black ei voinut olla tuntematta pientä myötätuntotuskaa selässään.. monta kertaa hän oli nähnyt kun ihmisiä ruoskittiin ja monta kertaa hän oli edes jollain asteella tuntenut myötätunto kipua.. johtuen siitä että hänkin oli kerran tuon kokenut, ei hän muissa kidutus muodoissa mitään myötätuntokipuja tuntenutkaan.
Kuudennen iskun jälkeen alkoi tapahtua. Jack meinasi jälleen muuttua, kun tämän kakkonen pyrki pintaan. Black seurasi tiiviisti kuinja Jack taisteli vastaan kakkostaan.. oli miehellä sisua, hänen vain piti oppia olemaan vahvempi mitä kakkosensa.. Tosin homma näytti karkaavan käsistä. Black astui askeleen edemmäksi ja katsoi alas Jackiin.
"kumpi tahansa teistä kuuleekin, kuunelkoon tarkkaan.. Kakkonen olet äärimmäisen tyhmä jos nyt haluat pintaan pyrkiä.. Anna Jackin kärsiä rangaistuksensa, niin teille kummallekkaan ei käy pahemmin. Jos nyt otat vallan ja alat riehua, teidät tullaan teloittamaan.. et voi jatkaa loputtomiin, jossain vaiheessa sinäkin väsyt ja siinä vaiheessa olet päätä lyhyempi..." Black sanoi, jääden sitten tuijottamaan hiljaa Jackia.
Kiduttaja nosti ruoskan ylös iskeäkseen seuraavan iskun, mutta Black pysäytti tämän nostamalla kätensä merkiksi siitä että tämän pitäisi odottaa.. antoi tilanteen nyt tasaantua..
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 15 Touko 2009, 23:10

Kalmankoira

Black alkoi puhumaan Kalman kakkoselle, joka oli jo puolittain ulkona ja kyllä se kuuli mitä Black sanoi, sekä Kalma myös itsekkin kun kumpikin oli nyt pinnalla yhtä aikaa. Hetken oli hiljaista ja sitten kakkonen lähti perääntymään mustan ihon hälvetessä pois. Lopulta Kalma oli taas normaali, mutta jäikin sitten vain makaamaan maahan... Se saattoi näyttää Blackitä jo pahasti siltä, että Kalma olisi heikko kuin mikä, mutta ensinmäinen muutos oli imennyt osan voimista ja tämä toisen estäminen oli vienyt viimeisetkin mehut miehestä.
Kalma vilkasi kiduttajan suuntaan, joka odotti sivussa varsin kärsimättömän näköisesti, että pääsisi jatkamaan ja tekemään tämän loppuun.
"Jatka vain..." Kalma hymähti laiskasti ja saikin kohta setsemännen viillon selkäänsä, joka repi taas lihaa ja nahkaa auki selästä. Kalma itse taas oli ihan niinkin väsynyt, että irvisti vain iskulle ja sen mukana tuleelle kipu aallolle. Taas oli tauko ja kiduttaja iski ne viimeisimmätkin ruoskan iskut Kalman lihaan kun tuo ei enää edes vaikuttanut reagoivan niihin pahemmin väsymykseltään. Ei nyt ruoskan iskut näin paljoa energiaa veisi, mutta kakkosen kanssa tappelu vei ja etenkin kun se tapahtui useamman kerran yössä.
Vartijat tulivatkin sitten poistamaan Kalman kahleet kidutuksen loputtua ja päästivät tuon näin vapaaksi, mutta tuo ei siltikään reagoinnut... Toinen vartija vilkasi Kalman kasvoihin ja sai todeta tuon nukkuvan tai olevan korkeintaan tajuton. Tilanne itsessään oli varsin huvittava, sillä harva nyt sentään nukahti kesken ruoskimisen. Kaikkea sitä näkikin...
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 15 Touko 2009, 23:30

Black

oho... tällä kertaa selvittiin vain puheella. Hyvä niin ja samalla tultiin todistettua ettei Jackin kakkonen ollut ihan tavallinen, mieletön tappaja. oli tuolla näköjään jonkinlaiset aivot.
Jack kehotti kiduttajaa jatkamaan.. ja tuohan jatkoi. Onneksi iskuja oli jäljellä vain neljä ja Jack kesti ne kuin mies.. tai no, kesti ja kesti, tuo jäi lopulta maahan makaamaan. Vartijat irroittivat lopulta kahleet, jääden odottamaan että Jack nousisi ylös.. Mutta tuo ei liikkunut.
"Sinä tapoit sen!" Toinen vartijoista huudahti vilkaisten kiduttajaan, joka pudisti päätään sanoen "en nyt ainakaan tahallani".
"ei hän noin pienestä kuole. Missä ihmeessä teidänkin aivot taas on.. poistkaa" Black sanoi keskeyttäen näiden pikku keskustelun.
Miehet katsoivat velhoa hetken kysyvästi, mutta tekivät sitten työtä käskettyään. Black odotti että nuo olivat poistuneet ja sulkeneet oven perässään. Sen jälkeen Black käveli Jackin luo ja kyykistyi hänen viereen ja tarkisti tuon selän. Auts, ei ollenkaan nättiä. Black nosti kätensä Jackin selän ylle ja mumisi jälleen jotain, saaden näi verenvuodon lakkaamaan. Haavoja hän ei alkanut parantamaan, ensinnäkin siksi että kuningas olisi nuhdellut häntä mikäli hän taikakeinoin olisi auttanut Jackia paranemaan ja toisekseen Black ei ollut parantaja... enemmänkin tuhoaja.
"on sinullakin ollut rankka yö, Jack.. rankka yö" Black sanoi istuessaan alas ja jäi siihen odottelemaan että Jack heräisi. Ei hän olettanutkaan että Jack olisi kuullut saatika reagoinut mitenkään hänen puheisiinsa.
Siinä odotellessaan Black alkoi leikkimään taidoillansa, muodostaen pieniä, noin kaksikymmentä senttiä korkeita liekkejä, joista hän muotoili ties mitä. Eläimiä, tanssivia ihmisiä ja kaikkea muuta turhaa. Liekit ottivat muodon aina hetkeksi, kunnes sammuivat ja haihtuivat pois..

// gyaaah, johan tässä sadoksitin vaistot herää >w< . Nyt on pakko piirtää lisää Kalma arttia! //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 15 Touko 2009, 23:58

Kalmankoira

Noh niin... Kalma ei todellakaan tiennyt jälleenkään ympäröivästä maailmasta yhtään mitään ja veteli vain hirsiään Blackin vahtiessa sitä vieressä. Siinä sitten vierähtikin huomattavasti enemmän kuin muutama minuutti, oikeastaan tunti hieman päälle. Sen verran väsynyt mies oli nyt, eivätkä jäljet selässä paljoa auttaneet, jotka syvimmät olivat sentin syvyisiä tai jopa saattoi heittää ylikin.

Ja jälleen Kalma alkoi heräämään unestaan kaiken näyttäessä hetken aikaa hyvinkin utuiselta, kunnes näkökenttä parani ja Kalma saikin ensinmäisenä bongatua Blackin, joka oli häntä jäänyt katsomaan. Tiedä sitten miksi... Selkää kihelmöi ja se tuntui täysin turralle ja tunnottomalle, mutta eiköhän tämä tästä pienten kipujen jälkeen. Putsaaminen saisi tapahtua raa`alla viinalla, pölläten sitten vielä jostakin sidehersoja jotta voisi sitoa mokoman selän. Suostusuikohan sairastuvalta antamaan? Kyllä hän muuten voisi selkänsä hoitaa kuntoon.
Hetken siinä vielä maattuaan aloillaan Kalma alkoi nousemaan varovasti istumaan selkäänsä selkeästi aristaen, joka heijastui hyvin Kalman kasvoilta.
Kalma kokeili siinä istuessaan hieman veristä selkäänsä ja sai havaita, ettei se vuotanut kuin luulla olisi voinut. Kalma nosti katseensa Blackiin ja veti kätensä syliinsä. Hän ei vielä lähtisi kävelemään minnekkään. Olo oli hieman höveli vielä.
"Eipä olisi sinusta uskonut näinkin huolehtivaa, että vahtimaan ihan jäit."

//Itsekkin ajattelin tehdä tähän peliin liittyvän kuvan 8D//
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Touko 2009, 00:13

Black

No, siinä odotellessaan Black temppuili liekeillään aikansa, kunnes kyllästyi ja alkoi ottamaan yhteyttä Tomtomiin. Tomtom ei tietenkään vastannut puoleentuntiin mitään, kunnes käski "nuoren herran" odottaa aivan rauhassa. Joskus Black vihasi opettajaansa yli kaiken, mutta silti hän arvosti ja kunnioitti tuota.. kyllä Tomtom sen verran mahtava velho oli ollut, tosin nykyään suuresta velhosta oli muuttunut silmänkääntötemppuja tekevä taikuri.. tai sitten hän piilotti voimansa todella hyvin.
Loput ajasta Black mietti asioita.. miksi hän täällä edes oli? Eihän Jack ollut hänen ystävä.. vai oliko? Black ei sitä osannut sanoa.. kai hän tunsi jotain pientä kaverillista kiintymistä tuota kohtaan, olihan heillä jotain yhteistäkin. Lisäksi Black halusi auttaa Jackia... tämä kun tuntui olevan erittäin yksinäinen tässä kylässä... ihan kuin hänkin. Tosin oli Blackillä enemmän sosiaalista toimintaa mitä Jackilla, ainakin hänestä tuntui siltä.

Lopulta Jack heräsi. Black seurasi hiljaa vierestä kun Jack nousi ylös, selvästikkin aristaen selkäänsä. Lopulta Jack pääsi istumaan, eikä todellakaan näyttänyt siltä että olisi siitä vähään aikaan nousemassa.
"hmh, kai minulla sitten on sen verran tylsää että jaksan katsoa perääsi" Black totesi Jackin sanoihin.
"kakkosesi on melko fiksu... ymmärtää puheen päälle, näemmä" Black totesi ohimennen tarkastellessaan Jackin kuntoa näin silmillään.
"vettä?" Kuului viimeinen kysymys, jonka velho esitti.

// äkkiä piirtämään ennen ku inspis puuska menee ohi 8D //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 16 Touko 2009, 00:35

Kalmankoira

Black oli oikeassa, hänen sosiaallinen elämänsä oli erittäin minimaalista ja mitä harvoja ihmis kontakteja sai oli vain oikeastaan tältä velholta, joka oli ainoa joka ei ajannut häntä tiehensä tai yrittänyt tappaa. Jotenkin Kalmasta sattui nyt vain tuntumaan, että Blackistä ja hänestä saattaisi tulla ajan kanssa hyvinkin läheiset. Mutta vain aika näyttäisi sen.
Kalma naurahti keposesti Blackille, joka ilmoitti että tuolla vain tuppasi olemaan tylsää ja ehtisi vahtia häntä. Eipä hänestä paljokaan ollt vahdittavaa nyt kun tuskin pystyi kävelemään ja kakkonenkin pysyisi varmasti nyt ihan hiljaa, tai saattaisihan se jutella välillä hänen kanssaan kun kyllästyisi olemaan hiljaa. Joten ei tarvinut ihmetellä jos Kalma pöpötti välillä yksikseen...
"Tietäisitpä vain kuinka fiksu..." Kalma tuumasi velholle tuon vähätellessä hänen kakkosensa älykkyyttä. Ei se tyhmä ollut ja taisi vielä toistaiseksi vain testailla Blackiä ja tuon taitoja. Ei hyvää hätiköimällä saa.

Kalman knto taas ulkoisesti oli hitusen kalpeahko, mutta se johtui lähinnä menetytstä verestä ja hengittäminenkin oli hitusen vaikean oloista, se sattui.
"Kysytkin." Kalma vatasi hieman hymyillen Blackille. Kurkku tosiaan oli kuin santapaperi ja oikein huusi nestettä kuivuuteensa.
"...Tiedätkö yhtään milloin Tomtom on saapumassa tänne? En haluaisi enää aiheuttaa tälläistä soppaa uudestaan, ajatellen nyt ihan kyläläisiä ja... minuakin."
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 16 Touko 2009, 00:51

Black

Jack teki hyvinkin selväksi että tällä oli jano. Black hymähti pienesti ja nousi ylös, venytellen samalla jalkojaan. Ei tehnyt hyvää istua kauaa kivisellä lattialla. Black käveli nurkassa olevalle tynnyrille, avasi kannen ja otti kuksaan vettä ämpäristä.
"Se vanha patu käski odottamaan.. Sanoi tulevansa muutaman päivän sisään.. suosittelisin sinun pysyvän poissa hankaluuksista sen aikaa, tosin tuskin sinä tuolla selällä pahemmin minnekkään olet menossa" Black vastasi Jackin kysymykseen, kyykistyessään tuon eteen ja ojentaessaan puisen kuksan hänelle.
"jos hänkään ei pysty auttamaan... en sitten tiedä mitä teemme" Black sanoi itsestään selvän, synkän asian.. siinä vaiheessa tuskin kukaan pystyisi auttamaan. Tai ehkä joku kykenikin, Black ei vain tiennyt siitä.
"... onko Jack sinun oikea nimesi vai vain keksitty peitenimi? älä nyt ota itseesi, mutta minä en ainakaan kertoisi oikeaa nimeäni noin helpolla heti ensi tapaamisella" Black sanoi lopulta.. viimein hän pääsi kysymään sen kysymyksen, joka oli vaivannut hänen mieltään jo pitkään. ei hän oikeastaan välittänyt mikä Jackin oikea nimi oli, eikä hän todellakaan ollut tämän oikeaa nimeä eteenpäin kertomassa.. jos tuolla nyt joku toinen nimi olikin. Toisaalta Jack kuulosti ihan hyvältä nimeltä, mutta Black tulisi purskahtamaan nauruun jos Jackin oikeaksi nimeksi paljastuisi jokin nolo nimi, kuten Mauno tai Ernesti.. se olisi jo liian koomista.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 16 Touko 2009, 01:17

Kalmankoira

"En todellakaan ja uskon kakkosenkin pysyvän selän parantumiseen asti hiljaa, sen jälkeen voikin sitten tapahtua ja kyllä minä muutaman päivän jaksan odottaa. Missä muuten tapaamme sitten?" Kalma kertoi ja otti kauhan vastaan hieman täriseviin käsiinsä, niidenkin liikuttelu teki kipeää jonkin verran. Kalma veti sitten kuhan reunat huulillensa ja kulautti mokoman tyhjäksi yhdellä kulauksella ja laski sen sitten kiviselle lattialle pienen onton kolahduksen kera.
"Jas apua ei löydy... Ehkä minun on sitten syytä palata takaisin puolueettomaksi ja tehdä eroanomus kuninkaalle. En halua vaarantaa sinua tai ketään muutakaan hullulla kakkosellani." Kalma kertoi sitten oman ajatuksensasiintä mitä aikoisi tehdä, jos Tomtomista ei olisi hänelle mitään apua. Se olisi kaikille parasta... hänellekkin.
Sitten Black kyseli jo hänen oikeaa nimeään ja Kalma hiljeni hetkeksi, joka kertoi paljolti sen että Jack Fisher ei todellakaan ollut hänen oikea nimensä.
"Ei se ihan päästäkään huitaistu ole, mutta ei siintä enempää. Oikea nimeni on sitten Kalmankoira, mutta Kalmaa käytän enemmän. Lyhenne katsos." Kalma sitten vastasi velhon esittämään kysymykseen. Ei se häntä haittaisi vaikka Black möläyttäisikin hänen oikean nimensä kuninkaalle, sillä sehän on vain ollut sitä varten etteivät hänen vanhat viholliset löytäisi häntä ihan heti. Tosin hän ei enää ollut yhtään varma aikoisiko edes enää toteuttaa alkuperäistä suunnitelmaansa kun oli saanut täältä edes jonkun siemenen alun parempaan elämään. Ilman kakkostaan ja sairauttaan se voisikin olla ihan mahdollista, mutta eihän mitään ilmaiseksi saa.
suskari
 

Seuraava

Paluu Kuninkaan sali

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron