Saalis kotiin part 2


Jos ja kun saat luvan astua kuninkaan saliin, on näky komea. Suurten, jykevien ovien takaa avautuu mahtipontinen, koristeellinen sali. Keskellä salia kulkee punainen matto, joka johtaa suoraan valtaistuinkorokkeen eteen. Koroke itse on noin kymmenen rappusen kivinen kokonaisuus, jonka ylimmällä tasanteella on koristeellinen, vankka valtaistuin. Kuninkaan istuimen vierestä löytyy paikka tuon puolisolle oikealta puolelta ja vasemmalta puolelta vielä yksi kuninkaallinen paikka. Kaksi muuta istuinta ovat hienoja, koristeellisia, mutta eivät niin mahtipontisia mitä itse päävaltaistuin. Valtaistuin koroke on salin peräseinällä. Seinä on koristeltu seinäkankaalla, johon on kirjailtu suuri, ihmisten vaakuna, sekä Scarlingtonin suvun vaakuna.

Salista löytyy penkkirivejä itse punaisen maton molemmin puolin, mikäli salissa joskus suurempaa tapahtumaa järjestetään. Salin oikealla seinällä on suuria ikkunoita ja vasemmalla seinällä löytyy muutama ovi sivuhuoneisiin, jotka sisältävät pienen, yksityisen ruokailutilan, strategiahuoneen, jossa asiaan kuuluvat henkilöt voivat keskustella valtakunnan tilanteesta kera karttojen, sekä pieni oleskelutila.

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3916

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ma Elo 03, 2009 12:08

Saalis kotiin part 2

//Ros ja Aksu tänne siis otustensa kanssa :)//

Ankoku Yakuta

Komentaja oli poistunut niine sanoineen tyrmästä ja jättänyt lohikäärmeen yksin neitsyeen kärsimään piikkien keskelle, eikä se hänen asentonsa mikään paras ollut edelleenkään. Ja jos hän kuvittelikaan vaihtavansa asentoaan parempaa, niin nuo pirun piikit repisivät hänen lihaansa vain lisää auki. Olisi solttu voinut tuoda henelle edes vettä juotavaksi, mutta onneksi sentään ruokki. Tuskistaan huolimatta Ankoku päätti sitten käydä nukkumaan kerätäkseen voimia ihan tulevaa varten. Mitä lien hänellä sitten olikaan edessä.

Seuraavana päivänä joskus aamupäivällä tuli pari vartijaa Ankokun vankilaan sisälle paksut kahleet mukanaan. Lohikäärmeen vain kuunnellessa hiljaa vartijoiden touhuja noiden avatessa neitsyttä auki. Arkku avattiin ja ennenkuin Yakuta ehti edes liikahtaa tuon kurkulla oli miekka- hopeasta ja raudan sekoituksesta tehty miekka. Väkivalloin lohikäärmeen jalat sekä kädet laitettiin kahleisiin ja tuo revittiin ylös. Ai jumalauta kun pelkkä seisominen oli yhtä tuskaa kun joka paikka oli reitetty, päätä lukuun ottamatta kovinkaan pahasti. Haavoillahan se nuppikin tietysti oli, mutta jäi siihen.
Vartijat sitten lähtivät taluttamaan lohikäärmettä eteenpäin tuon klinkatessa perästä hyvin vakean näköisesti. Vähemmästäkin kun kaikki lihakset oli ihan turtana ja jumissa, kiitos tuon ihanan asennon ja piikkien, sekä haavojen.
Ikuisuudelta tuntuvan kinkkaamisen päätteeksi he sitten saapuivat suurien ovien luokse, jotka aika varmasti johtaisivat kuninkaan omaan saliin. Voi jehna mitäköhän sekin hänestä halusi? Nähdä hänet kenties vielä ennen teloitusta? Mikä kunnia... Heidän seuraansa saapui pari vartijaa lisää ja ovien avautuessa Ankoku talutettiin sisään valtavaan saliin. Jep, kuninkaan sali se. Kumartaa hän ei kuitenkaan aikoisi se oli saletti. Liian rasistinen ihmisiä kohtaan.

//+_+ Töks töks, ei aivot pelaa juuri nyt joten tämän parempaa en saa aikaseksi.//
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Ros

Viesti Ti Elo 04, 2009 9:00

Rudyard

Sotilaskomentaja oli viettänyt aikaansa ystäviensä kanssa sillä välin, kun hänen vangitsemansa lohikäärme kärsi tyrmissä. Mies ei uhrannut tuon kärsimyksille montaakaan kertaa ajatustaan eikä hillitty, älykäs väittely hänen ystäviensä kanssa häiriintynyt näistä muutaman hetken kestävistä mietteistä.
Lohikäärmeen kohtalo ei ollut hänen käsissään enää. Sotilas oli jättänyt tuon kuninkaan vanginvartijoiden käsiin joten nuo huolehtisivat lohikäärmeestä. Punatukka sai rentoutua pitkän metsässä istumisen jälkeen, istuskella ylellisen talon parvekkeella ja katsella hyvässä seurassa auringon laskua.
Mies nautti kaupungin kauneudesta. Hän rakasti tapaa, jolla auringonsäteet punasivat talojen katot viimeisillä hetkillään.

Punatukka ei koskaan nukkunut pitkään. Hän oli harjoittelemassa, pitämässä kuntoaan yllä kun kutsu tuli. Yllätyksekseen hän sai kutsun kuninkaan luokse - tuo tulisi kuulustelemaan lohikäärmettä ja toivoi tuon vangitsijaa mukaan tähän toimenpiteeseen.
Tai sitten he halusivat kuulla Rudyardiakin.
Oli tilanne kummin tahansa, sotilas oli imarreltu kutsusta.

Sotilaskomentaja oli saapunut paikalle hieman ennen lohikäärmettä ja oli aserrautunut itselleen osoitettuun paikkaan. Minkäänlaista haarniskaa miehellä ei ollut yllään - vain ohuet housut ja yksinkertainen paita. Miekka - raudan ja hopean sekoitus - lepäsi miehen kupeella, mutta hän tuskin tulisi tarvitsemaan sitä. Häntä ei oltu pyydetty vartiointitehtäviin eikä hän ollut täällä suojelemassa kuningastaan vaikka olisikin siihen valmis tarpeen vaatiessa.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13554

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Elo 04, 2009 11:30

Harald

Päivät tuntuivat vierivän yhä nopeammin ja nopeammin vain ja ainoastaan sota asioiden seulomiseen. Kuningas oli lähes loppuun palanut näiden kokouksien ja muiden tapaamisien kanssa. Sodassa ei tietenkään oltu tappoiltakaan vältytty.. juuri vähän aikaa sitten he olivat menettäneet kokonaisen laivallisen hyvinkoulutettuja sotilaita. Tuntematon ryhmä oli hyökännyt Sepulchreista tulleen sotalaivan kimppuun ja saattaneet tuon meren pohjaan.
No, vihdoista viimein kunigas olisi saanut viettää vapaa päivää, mutta sitten tulikin yllättävä kokous.. tai no, ei kokous, vaan joku oli tuonut linnaan jälleen jonkun friikin. Oi iloa, niitähän täällä tarvittiinkin! Jackissa oli jo tarpeeksi kestämistä, puhumattakaan Blackistä joka oli alkanut käyttäytyä oudosti. Luojan kiitos tuo velho ei tähän "kokoukseen" ollut tulemassa.. jos tuolta olisi kysytty niin velho olisi passittanut jokaisen friikin siltä seisomalta mestattavaksi. Se Haraldia huolestuttikin, jos Henry ei tulisi järkiinsä, niin kansa tulisi saamaan vlehosta kuninkaan....

No, Kuingas oli muutaman kenraalin kanssa Sotilastuvan lähettyvillä lähdössä aroille, kun kutsu kävi. Raskaasti varustettu kuningas lähti myrein naamoin kävelemään salia kohti, mukanaan neljä hyvin koulutettua ja ennen kaikkea korkea-arvoista kenraalia.
Raskaat ovet työnnettiin auki ja saattue saapui saliin... näemmä kaikki olivat jo paikalla, kaikkien joiden pitikin olla. Apaattisin ilmein kuningas käveli salin poikki valtaistuimelleen kenraalien seuratessa häntä... oli se kyllä upea näky, joka toi vanhimmille muistoihin ne ajat kun kuningas Harald kulki lisänimellä lohikäärmeen tappaja. Ei sitä kuninkaana istuttu ilman saavutuksia ja saavutuksia Haraldilla riitti... Niin kuin näillä kenraaleillakin. Heidän kävellessä salin poikki, jokainen kumarsi kuten pitikin.. jokainen jonka piti kumartaa.
Kuningas istui alas valtaistuimelleen ja loi nopean katsauksen salissa oleviin, kunnes katse kiinnittyi tähän friikkiin...
"Ja mitäs meillä täällä tällä kertaa on?" Kuningas kysyi lopulta kohottaen toista kulmaansa kysyvästi, jääden odottamaan että edes joku selivttäisi tätä tilannetta hänelle...

// pahoittelen sekavuutta, mutta pistän mahd. epäselvyydet flunssan piikkiin =,= //
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3916

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ti Elo 04, 2009 12:39

Ankoku Yakuta

Saliin taapertaessaan ei Ankoku voinut olla vilkaisematta murhaavasti sotilas komentajaan, mutta päätti sitten pitää muuten turpansa tukossa tällä kertaa. Saisi vielä keihäästä tai jostakin muusta, ei kiitos enää ainuttakaan nahkaan. No Ankoku sitten pysähtyi kuninkaan valtaistuimen eteen kuin vartijatkin, jotka häntä vahtivat hampaisiin asti aseistettuna ja suojattuna. Ankoku hymähti, olisi syytäkin hän ei ollut niitä heikompia. Lohikäärmeen katse kiersi sitten hiljaisuudessa salia läpi, kun ei ollut muutakaan sillä hetkellä ja toisekseen hän halusi muuta ajateltavaa kun kropassa väreilevän kivun.
Kohta sitten aukenivatkin ovet ja itse kuningas saapui paikalla pikku saattuensa kanssa nuoren lohikäärmeen seuratessa sitä sivusilmällä hiljaa. ...Tosin siinä muiden kumarrellessa tuota papparaista Ankoku ei voinut vastustaa ajatusta potkaista yhtä vartijaa takamuksille kun siinä kivasti pyllisteli hänelle. Varaskreivi kuitenkin päätti jättää sen tällä erää tekemättä ja jätti vartija ressukan rauhaan.
Kuningas raahautui valtaistuimelleen ja pienen tarkistelun jälkeen siirsi katseensa häneen tehden kysymyksen, johon lohikäärme ei aluksi sanonut mitään. Mistäs hän tiesi miksi hän täällä oli? Ei kukaan ole kertonut, joten Ankoku vain vilkasi komentajaa kohden. Tuo saisi selitellä kuninkaalle kun hän ei tiennyt paikan menoista tuon taivaallista, tuohan hänet oli tänne tuonnut mitään kertomatta. Mutta ihan vain pitääkseen vielä henkensä lohikäärme avasi suunsa.
"...Ankoku on nimeni ja se miksi täällä olen, on se minullekkin iso kysymys." Yakuta esitteli itsensä, joka oli varsinainen ihme. Mutta muuhun tuo ei osannutkaan vastata. Hänet oli hakattu ja raahattu tänne, siinä se mitä hän tiesi. No joo, hän oli varas ja näin mutta ei se nyt varmaan riittäisi sellaiseen toimenpiteeseen. Vai riittikö?
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Ros

Viesti Ke Elo 05, 2009 7:51

Rudyard

Punatukkainen oli pakahtua ylpeydestä nähdessään kuninkaansa ja tämän neljän, korkea-arvoisen kenraalin kävelevän sisälle saliin. Valtias näytti hyvältä, kuten aina. Hyvin terveeltä ja kykenevältä lähes mihin tahansa. Tuon kenraalit eivät jääneet paljoakaan herraansa jälkeen vaikuttavuudessa - se oli jotain sellaista, mitä vain sotilas pystyi arvostaman. Jos punatukka olisi jatkanut lakimiehen työssään, hän tuskin olisi koskaan päässyt katsomaan tuota majesteettista näkyä.
Joskus oli hyvä olla sotilas vaikka mies olisikin soveltunut paremmin lukemaan lakia kuin heiluttamaan miekkaa.
Valtiaan kulkiessa ohitse punapää kumarsi tuolle asiaan kuuluvalla tavalla ja kurtisti kulmiaan nähdessään, miten vanki suhtautui kuninkaan saapumiseen. Ei minkäänlaisia käytöstapoja ilmeisesti.

Kuningas esitti kysymyksen siitä, miksi hänet oltiin kutsuttu tänne. Punatukka odotti hetken, antoi vangin esitellä itsensä ennen kuin rykäisi pienoisesti.
"Saanen selittää tilanteen, herrani?" tämän sanoessaan mies loi pikaisen vilkaisun kuninkaaseen, samaan tapaan kuin lakimies olisi luonut tuomariin. Tässä tilanteessa punatukka osoitti jälleen, missä oli opiskellut.
"Olen everstiluutnantti Rudyard", mies jatkoi. "Puoli kuuta sitten minut ja joukkoni määrättiin ottamaan kiinni alueitamme terrorisoinut varas. Hänen kykynsä nähtiin niin vaarallisiksi, että hänet oli parasta tuoda teidän luoksenne, tuomittavaksi."
Punatukka hillitsi halunsa kävellä syytetyn editse ja tyytyi seisomaan seuraryhtisenä paikallaan.
"Käsittääkseni käsky tuli yhdeltä kenraaleistanne." Keltaisien silmien katse luotiin kyseiseen kenraaliin.
Avatar

Monarkki

Viestit: 13554

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Elo 06, 2009 11:23

Harald

Kuningas ei ollut odottanutkaan että tämä friikki kumartaisi.. monet olivat hänen eteensä tulleet ja päättäneet olla kumartamatta kun käsky kävi, mutta nuo olivat katuneet päätöstään mestauslavalle noustessaan. Miten kukin halusi.
Hetken hiljaisuuden jälkeen tuo friikki avasi suunsa ja esitteli itsensä Ankokuksi... Harald hymähti halveksien, samalla kun nojautui eteenpäin.
"En kysynyt kuka sinä olet vaan mikä sinä olet" Kuningas sanoi, mutta nosti sitten katseensa friikistä mieheen joka tarjoitui selittämään tilannetta.
Mies ei ihan selvästikkään ollut kukatahansa kadun tallaaja ja pian kävi ilmi että tuo oli arvoltaan ihan everstiluuntantti.. Oli se toisaalta hassua ettei Kuningas tunnistanut omia miehiään, mutta olihan hänellä niitä ties kuinka monta. Rudyardin nimi kuitenkin kuulosti tutulta, kuninkaalla kun sattui olemaan parempi nimimuisti kuin kasvomuisti.
No, Rudyard selitti tilanteen ja tuon päästessä loppuun kuninkaan kasvoille levisi pieni, vino virnistys.
"On se hyvä että meiltä löytyy vielä kunnon miehiä" Kuningas totesi samalla kun käänsi katseensa tähän varkaaseen.
Ehkä Kuningas tulisi nyt muistamaan paremmin Rydyardin nimen. Yleensä sitä tuppasi muistamaan paremmin henkilöt, jotka olivat tehneet jotain suurta ja hyödyllistä... tai sitten jotain todella, todella pahaa.
Jos ei muuta niin Rudyard oli osoittanut että saisi hommansa hoidettua... siitä tulikin mieleen, Olihan Harald kuullut että tuo oli napannut heille lohikäärmeen aikaisemminkin.. tuo samainen lohikäärme oli yhä vankityrmien uumenissa, tosin siitä Harald ei tiennyt sen enempää.

Hetken kuningas tuijotti tätä Ankoku nimistä friikkiä.. mikä otus olikaan, ei hän oikeastaan välittänytkään.
"Meillä on yksi ja sama ratkaisu kaikkien varkaiden kohdalla.." Kuningas aloitti matalalla äänellä, samalla kun muutama kenraali väänsi kasvoilleen pirumaisen hymyn.. jos sitä hymyksi voisi kutsua.
"Teloitus.. iästä ja sukupuolesta riippumatta. Muuta käyttö teikäläisille ei ole, eikä tule olemaankaan" Harald lopetti lauseensa.
Päätös oli melkein pitävä joka tapauksen kohdalla. Ei tiettävästi ollut kuin yksi tapaus jossa kuolemaan tuomittu oli itse pystynyt puhumaan itsensä kuiville vesille... ja sekin kiitos vain sen että tuo sattui olemaan ihminen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3916

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti To Elo 06, 2009 12:18

Ankoku Yakuta

Voi kiitos armas punatukka nyt hänkin sai vihdoinkin tietää miksi hemmetissä hän täällä oikein oli. Vai oikein yksi kenraaleista käskenyt tuoda hänet tänne tuomittavaksi ja Ankoku soikin pikaisen katseen tuohon kenraaliin jota komentajakin vilkasi.
Sitten kuningas huomauttikin hänelle, että olisi halunnut tietää mielummin hänen lajinsa kuin nimen. Mika tai kuka yksi ja sama merkitys hänestä, no ei nyt oikeastaan. Eikä se tuolle kuulunut mikä hän oli... No sitten hänet ingoorattiinkin kokonaan joksikin aikaa ja Yakuta oli vain hiljaa seisoien vain toisen jalkansa päälle, toinen kun sattui olemaan neulatyynynä... tai siis oli ollut kun nuo vartijat olivat ennen tänne tuloa nykineet aseet irti hänestä, ettei hän vain käyttäisi niitä. Ja kyllä hän niinkin voisi tehdä jos vain olisi jotakin nahkassa enää kiinni.

No lopulta hänen puoleensa kännyttiin takaisin ja alettiin lausumaan tuomiota, joka oli sitten kuolema. Mitäpä muuta hän olisikaan voinut odottaa? Ei se yllätyksenä tullut hänelle, joten lohikäärme vain nyökkäsi hymyillen. Jaaha, mitenköhän hän sitten itsensä välttäisi teloitukselta? Hänellä oli kyllä yksi jos toinekin idea, mutta viimeisempänä hän kyllä turvautuisi siihen että yrittäisi noiden puolelle, jos ollenkaan. Liika rasisti...
"Saanen huomauttaa, että se on varsin turhaa... Minun pitäisi olla jo periaatteessa kuollut jo ajat sitten." Ankoku hymähti nostaen hieman paitaansa josta paljastui ei niinkään kiva näky... Syvä pisto haava josta törrötti katkenut suoli, mikä olisi varmasti tappavaa kenelle hyvänsä. Ympärillä olijat taas irvistivät lievemmin tai vähän rajumminkin tuosta näystä. Lohikäärme piilotti haavansa takaisin paitansa alle. Tuo haava oli tullut silloin kun häntä oli tungettu väkisin siihen pikku arkkuun ja hänen todellakin pitäisi olla jo kuollut. Mutta eipä ollakkaan, hän kikkaloi hengissä kuin parhailla päivillään... Parhaista ei puhettakaan.
"...Haava kyllä on tullut hopeasta, jolle minäkin olen yliherkkä." Ankoku lisäsi vielä nostaen katseensa kuninkaaseen ihan normaalilla ilmeellä, mitä nyt oli vieläkin vähän kalpea verenhukasta. Noiden sanojen jälkeen lohikäärme sitten hiljenikin kokonaan, hänellä ei ollut muuta sanottavaa tuohon.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13554

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Elo 24, 2009 2:57

// Poikki ja pinoon, kiitos molemmille o/ //

Paluu Kuninkaan sali

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö